Perheeseemme muutti eilen kolmas koira, kahdeksanviikkoinen Martta. Tämän blogin tarkoituksena on avata Martan elämän ensi vaiheita ja ehkä siinä samassa antaa muutamia vinkkejä aloitteleville koiranomistajille.
Jännä, miten kolmanteen koiraan valmistautu eri tavalla kuin kahteen edelliseen. Ensimmäisen koiramme haimme kasvattajalta kolme vuotta sitten joulupäivänä ja tuona jouluna lapsetkin odottivat aattoa enemmän seuraavaa päivää. Toisen koiran hakureissu lentokentältä puolitoista vuotta sitten olikin koruttomampi tapaus: tapasimme tutun kasvattajan kanssa lentokentän kahvilassa, teimme paperit ja homma oli siinä.
Kolmatta koiraa ei oikeastaan ehtinyt edes odottaa. Vasta kun pennun näki ensimmäistä kertaa, tilanne muuttui konkreettiseksi. (Tai saattoihan se ainakin virtuaalikonkreettiseksi muuttua jo rahojen vaihtaessa omistajaa muutama päivä aiemmin.) Ei lässytystä, ei rapsuttelua, ei mitään. Koira kotiin ja arki käytiin.
HÖPÖNHÖPÖ! HERRANJUMALA KUN SE ON PIENI JA IHANA JA SÖPÖ JA PULLEA JA KAIKKEE! Voi sitä lässytyksen ja lössötyksen määrää. Onneksi ei tullut videoitua omaa, vaimon ja jälkikasvun sössöttelyä.
Vanhemmat ”pojat” ottivat homman ihan rennosti. Epäilin ensin, että vanhin koira suhtautuisi kaikista nuivimmin pieneen tyttöön, mutta vielä mitä: otti todella hienosti vastaan. Nuorempi poika ihmetteli koko eilisen illan, mutta tänään lähtivät jo leikit käyntiin.
Tästä se kuulkaa lähtee, useamman kuukauden mittainen pissojen/kakkojen etsetera keräily, pennun koulutus ja ennen kaikkea uuteen perheeseen tutustuminen. Jatkamme Martan kanssa päiväunia ja raportointia jatkossa. Blogiin on tarkoitus kirjata ainakin kerran viikossa uusimmat tunnelmat.
Pissalaskuri: 1
Kakkalaskuri: 1
Tässä vielä pieni maistiainen Martan ja Maurin leikeistä. Ääntä pienestä ainakin lähtee:
