Kello 7.00
”Jokojokojokojoko.??? Mennäänkö?? Mennäänkö? Heti heti heti!”, työtoverit motkottavat, vaikka olen saanut hädin tuskin silmäni auki.
Mennään sitten. Kaikenlaisten kollegojen kanssa sitä päivän saakin viettää.
Kello 7.15
”Mitä helvettiä? Eikös aamiainen ole jo pöydässä? Mitä? NYT SE RUOKA TÄNNE JA SASSIIN?”
Annetaan. Malttakaa nyt hetki odottaa.
Kello 7.16
”NYT SE HAMPAIDENPUHDISTUSTIKKU TÄNNE JA HETI! HETI!”
Joojoo. Hetki pieni.
Kello 7.17
Kahvia itselle. Kollegat ovat jo väsähtäneet.
Kello 7.30
Ei sittenkään. Kollegat ovat siirtyneet aamiaishuoneeseen tarkastamaan tilanteen. Tuijottavat ja saavat oloni tuntumaan syylliseltä.
”Jaaha. Munakasta. Makkaraa. Leipää. Voilla. Kiva. Enpä ole ennen ruokaa nähnyt, ehkä sanoisivat.”
Kello 7.40
”EIHÄN HAITTAA JOS TSIIGAILEN TÄSSÄ SAMALLA KUN OOT VESKISSÄ?”
Ei haittaa. Kaikin mokomin.
Kello 7.50-11.50
”Me otetaan kuule pikku torkut tässä välissä kun sä painat töitä!”
Be my guest.
(Kello 8.20, 10.07 ja 11.22)
”EN SE MINÄ OLLUT!!!”
Kello 11.52
”HEEEETTKINNEEEN! Sä syöt? Syöt lounasta? Eikä meille mitään?”
Nope.
Kello 12.13
”Lähdet? Ja jätät meidän tänne? OIKEEESTI???”
Oikeesti.
Kello 14.15
Palaat työpaikalle palaverin jälkeen.
”IHANAA! Vitsi sä tulit, meillä on ollut ihan tosi kova ikävä sua. Ihanaa ihanaa ihanaa! ONKO RUOKAA?”
Ei ole vielä.
Kello 14.30
Nouset tuolilta vaihtaaksesi asentoa.
”JOKO ON RUOKAA?”
Ei vielä.
Kello 15.00
Käyt vessassa.
”NYTKÖ?”
Ei vielä
Kello 15.30
”NYT ON PAKKO OLLA JO RUOKAA!”
Kello 15.47
”HEI PLIIS!”
Kello 15.52
”No nyt!”
Kello 15.55
”NYT?”
Kello 16.00
”JES! VIHDOINKIN!”
Jes. Vihdoinkin. Työpäivä pulkassa.
Ville Kormilainen
Kirjoittaja on Kuonon päätoimittaja ja yrittäjä, joka viettää osan työviikostaan kolmen koiran kanssa kotitoimistossa.
