Taltuta ekologinen tassunjälki – vinkit ympäristöystävällisempään koiran omistamiseen

Koirasta on tullut kuluttaja, jonka ympäristövaikutuksia ei voi enää jättää huomiotta.

Ihmiset kuluttavat enemmän kuin koskaan ja ylikulutus kasvaa jatkuvasti. Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan kulutimme maapallon uusiutuvat luonnonvarat loppuun vuonna 2014 jo elokuussa – pari viikkoa aiemmin kuin vuonna 2000. Ylikulutuksen vaikutukset näkyvät muun muassa elinympäristöjen häviämisenä, ilmaston lämpenemisenä ja jäätiköiden sulamisena.

Koira on maailman toiseksi suosituin lemmikkieläin heti kissan jälkeen: koiria elää arvioiden mukaan lemmikkinä yli 500 miljoonaa kappaletta. Suomessa koira on yleisin kotieläin, ja maassamme tallustelee Kennelliiton arvion mukaan noin 650 000 turrea. Tilastokeskuksen mukaan joka viidennessä suomalaisperheessä on koira.

– Vaikka koiran rooli on ollut ihmisen elämässä jo tuhansia vuosia samankaltainen, esimerkiksi metsästyskumppani tai seuralainen, tavaroihin ja palveluihin käytettävät summat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viime vuosikymmeninä, toteaa tutkijatohtori Henna Syrjälä Vaasan yliopistosta. Syrjälä on tutkinut lemmikinomistajien kulutuskäyttäytymistä väitöskirjassaan Lemmikinomistajan monet kasvot.

Lemmikkieläimiin ja niiden varustukseen käytettiin vuonna 2012 yli tuplasti enemmän rahaa kuin kuusi vuotta aiemmin. Lemmikkieläinten menot ovat kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin muut vapaa-ajan menot. Omistajat kuluttavat eläimiinsä niin paljon, että nykypäivänä lemmikki itse voidaan nähdä kuluttajana. Vastuullinen omistaja huomioi valinnoissaan lemmikkinsä lisäksi myös ympäristön.

Mikä ekologinen jalanjälki?

Ekologisella jalanjäljellä tarkoitetaan sen maa- ja vesialueen pinta-alaa, joka tarvitaan tuottamaan luonnonvarat, joita ihmiskunta tarvitsee elintasonsa ylläpitämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjensä sitomiseen.

Keskivertoihmisen ekologinen jalanjälki on 2,7 globaalihehtaaria. Suomalaisen ekologinen jalanjälki on maailman 15. suurin (6,2 gha), kun taas maailman pienin hiilijalanjälki on Kaakkois-Aasiassa sijaitsevan Itä-Timorin asukkailla (0,47gha).

Tutkijat Brenda ja Robert Vale arvioivat kirjassaan Time To Eat The Dog? The Real Guide To Sustainable Living kuivaruualla elävän pienen, keskikokoisen ja suuren koiran ekologisen jalanjäljen. Yhdeksänkiloisen skotlanninterrierin ekologinen tassunjälki on noin 0,18 gha, 16-kiloisen bordercollien noin 0,27 gha ja kolmekymmentäkiloisen saksanpaimenkoiran noin 0,36 gha.

Lähteet: WWF Suomi, Global Footprint Network, Brenda ja Robert Vale: Time To Eat The Dog? The Real Guide To Sustainable Living (2009)

Vastuullinen valinta ruokakuppiin

Koiran merkittävimmät ympäristövaikutukset aiheutuvat sen ruokinnasta. Karvaisen perheenjäsenen ateriasta on tarjolla kymmeniä erilaisia versioita, ja ympäristön kannalta parhaan vaihtoehdon löytäminen vaatii monen eri tekijän tarkastelua.

Omistajalle ekologisin valinta on kasvisruoka, sillä lihan tuottaminen vaatii moninkertaisesti enemmän maa-alaa kuin vastaavan kasvisruokamäärän tuottaminen. Koirasta ei kuitenkaan vegaania saa: koiran ruuansulatuselimistö eroaa runsaasti ihmisen vastaavasta, eikä se pysty sulattamaan esimerkiksi papuja tai pähkinöitä, joista kasvissyöjäihminen saa tarvitsemansa proteiinin. Kasvisruokavaliolla elävä koira voi elää vuosia näennäisen terveenä, mutta sairastuu lopulta puutostiloihin.

eko1Koiran kuivaruualla tarkoitetaan teollisesti valmistettuja nappuloita, joiden pääasiallisia raaka-aineita ovat eläinperäiset tuotteet sekä viljat, riisi tai maissi. Katja Nortusen opinnäytetyön Koiranruokien ekologisuus ja koiranomistajien kulutuskäyttäytyminen mukaan lähes kaikki omistajat syöttävät koiralleen kuivaruokaa, mutta suurin osa ruokkii karvaturrinsa nappuloiden lisäksi esimerkiksi raaka- tai kotiruualla.

Kuivaruoka on sitä ekologisempaa, mitä vähemmän eläinperäisiä raaka-aineita se sisältää. Eläinproteiinina kannattaa suosia ihmisravinnoksi kelpaamattomia ruhon osia, kuten luita. Ekologisimman kuivaruuan löytäminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa, sillä ruokapakkausten tuoteselosteet eivät aina kerro, mitä eläimen osia kyseisen tuotteen raaka-aineena on käytetty.

Kuivaruokaa valitessa kannattaa välttää riisiä sisältäviä vaihtoehtoja, sillä riisinviljelyn ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Riisinviljelyssä syntyy runsaasti metaania, joka on hiilidioksidiakin huomattavasti voimakkaampi kasvihuonekaasu. Lisäksi riisi kuljetetaan Eurooppaan kaukaa Aasiasta.

Kuivaruoka on viime vuosina saanut kilpailijan, kun raakaruokinnan suosio on kasvanut. Raakaruokinnassa koiran ravinto koostuu kypsentämättömistä eläinperäisiä tuotteista ja kasvissoseista mahdollisimman tarkasti koiraeläimen luonnollista ruokavaliota mukaillen. Raakaruokaa mainostetaan terveellisenä ja lisäaineettomana vaihtoehtona.

Niin sanotun teurasjätteen suosiminen koiran ravintona onkin ympäristön kannalta oiva vaihtoehto: raakatuotteisiin käytetään usein sisäelimiä ja luita, joita me kaksijalkaiset emme lautasillemme kelpuuta.  Suomalaiset syövät reilusti broileria – vuonna 2013 yli 96 miljoonaa kiloa – joten esimerkiksi broilerin sydämiä ja kivipiiroja riittää myös karvakorvien kuppeihin.

Koiran voi ottaa osaksi jätehuoltoa myös kotioloissa: ekologisesti vastuullinen vaihtoehto on syöttää koiralle ihmisten aterialta ylijäänyttä kotiruokaa ja vähentää näin kotitaloudessa syntyvää ruokajätettä. Kotona valmistettavan ruuan määrää ei kuitenkaan kannata koiran takia kasvattaa. Kotiruokintaa suosivan omistajan on myös hyvä muistaa, että kaikki ihmisten herkut eivät sovellu koiran ruokavalioon.

Vuonna 2012 Suomeen tuotiin yhteensä noin 50 miljoonaa kiloa koiranruokaa maan rajojen ulkopuolelta. Suurin osa ravinnon ympäristövaikutuksista aiheutuu alkutuotannosta, mutta myös ruuan kuljetus kaupan hyllylle aiheuttaa ympäristöä kuormittavia päästöjä.

– Kuivanappuloita ei valmisteta Suomessa. Osa markkinoilla olevien nappuloiden nimistä kuulostaa suomalaisilta, mutta itse tehtaat sijaitsevat ulkomailla, kertoo ylitarkastaja Hanna Laatio Evirasta. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo lemmikkieläinten ruokia valmistavia laitoksia Suomessa.

Lähes kaikki markkinoilla olevat raakaruuat valmistetaan Suomessa ja Laation mukaan myös raaka-aineet ovat useimmiten kotimaisia. Vaikka raakaruuan kuljetus ei aiheuta suuria päästöjä, energiaa kuluu pakasteena myytävien tuotteiden säilyttämiseen.

Koti koiran mukaan

© User:Almonroth / Wikimedia CommonsAalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halmeen mukaan koiran ympäristövaikutuksia kasvattaa merkittävästi karvaturrin kuljettaminen paikasta toiseen.

– Ympäristövaikutuksia pohtiva koiranomistaja ottaa jo hauvaa hankkiessaan huomioon sen, että kaupunkialueella on helpompi tyydyttää pienemmän koiran liikunnantarve, Halme summaa.

Vaikka koirien harrastukset itsessään eivät kuormita ympäristöä, matkustaminen harrastuspaikoille aiheuttaa päästöjä: esimerkiksi koiranäyttelyharrastaja ajaa vuodessa helposti tuhansia kilometrejä. Harrastusmatkoilla ekologisin vaihtoehto on suosia julkisia kulkuvälineitä, kuten junaa ja bussia. Kun reissuun on startattava autolla, vastuullinen koiranomistaja suosii kimppakyytejä.

Myös koiran vaatima tila kasvattaa sen ympäristövaikutuksia: suuren tai useamman koiran omistaja saattaa muuttaa lemmikkinsä takia suurempaan asuntoon. Mitä suurempi asunto on, sitä enemmän energiaa tarvitaan esimerkiksi sen lämmitykseen. Lisäksi moni koiranomistaja etsii asumuksensa taajaman ulkopuolelta, jolloin hän saattaa joutua käyttämään autoa myös jokapäiväiseen liikkumiseen enemmän kuin taajamassa asuva. Kaupunkiympäristössä ekologisin vaihtoehto onkin mahdollisimman pieni koira.

Miten hävittää koiran jätökset?

Koirankakka maatuu keskimäärin parissa kuukaudessa. Muovipussin, johon jätökset usein kerätään, hajoaminen voi kestää satoja vuosia. Koirankakka ei aiheuta ongelmia luonnolle – se saattaa jopa toimia lannoitteena – mutta se on esteettinen haitta. Suomen järjestyslaki velvoittaa omistajaa keräämään koiransa jätökset hoidetulta alueelta.

– Mielestäni tämä on erittäin haitallinen sääntö. Monissa maissa muovipussit on kielletty lailla, ja me käytämme niitä koirien jätösten siivoamiseen, ihmettelee professori Minna Halme.

© User:tlcoles / Wikimedia CommonsEsimerkiksi pääkaupunkiseudulla koiran jätösten hävittäminen biojätteenä on kielletty, joten koirankasat sujautetaan sekajäteastiaan. Syksystä 2014 asti pääkaupunkiseudun sekajätteet on hyödynnetty Vantaan jätteenpolttolaitoksella sähkön ja lämmön raaka-aineena. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole, vaan sekajäte päätyy monissa kunnissa edelleen kaatopaikalle.

Polttamisen kannalta kakkapussin materiaalilla ei ole merkitystä. Muovisen pussin valmistukseen on kuitenkin käytetty öljyä, jonka poraaminen uhkaa ympäristöä muun muassa arktisella alueella. Vastuullinen koiranomistaja valitsee kakkapussiksi jo käytetyn kääreen, esimerkiksi leipäpussin, sanomalehden tai vanhan kirjekuoren.

Halmeen mukaan Suomessa on niin vähän koiria ja niin paljon viheralueita, ettei maahan jätetty koirankakka aiheuta luonnolle haittaa – se ei esimerkiksi huuhtoudu sadevesien mukana vesistöihin tai lannoita viheralueita liikaa, vaikka näillä syillä keräämistä usein perustellaan.

– Ympäristön kannalta paras vaihtoehto on jättää koirankasa keräämättä. Esteettistä haittaa voi vähentää piilottamalla jätökset esimerkiksi kesällä kasvien tai syksyllä lehtien alle niin, ettei kukaan astu niiden päälle. Pensaan juureen potkittu koirankakka katoaa lämpimällä säällä hetkessä, Halme vakuuttaa.

Ympäristön kannalta haitallisin

Uusiseelantilaisten Robert ja Brenda Valen mukaan koira on ympäristön kannalta haitallisin lemmikkieläin: yhden suurikokoisen koiran ympäristövaikutukset vastaavat kahden kissan, 26 hamsterin tai 51 kanarialinnun ympäristövaikutuksia. Ekologisin lemmikki on kultakala, jonka ympäristövaikutukset ovat alle tuhannesosa suuren koiran vastaavista.

– Ekologisuus ja vastuullisuus ovat olleet trendejä jo kauan. Vaikka vastuullinen kuluttaminen on lemmikinomistajienkin mielestä tärkeää, tilastot paljastavat, että käytännöt eroavat voimakkaasti vallitsevista asenteista, sanoo tutkijatohtori Henna Syrjälä.

Syinä tähän Syrjälä mainitsee muun muassa tiedon puutteen: lemmikinomistaja ei välttämättä tiedä, mikä valinta on ekologisesti vastuullisin. Tilannetta eivät helpota tuotteiden puutteelliset merkinnät esimerkiksi raaka-aineiden ja valmistusmaan suhteen. Lisäksi vastuullisen lemmikinomistamisen käsite on ristiriitainen, ja moni koiranomistaja pitää lemmikistä huolehtimista ympäristövaikutuksia tärkeämpänä. Tämä näkyy esimerkiksi lihapitoisen ruokavalion suosimisena. Myös arjen kysymykset, kuten tuotteiden hinta ja saatavuus voivat ohjata lemmikinomistajan vähemmän ympäristöystävällisten valintojen pariin.

Pääsääntönä on hyvä muistaa, että mitä pienempi eläin on, tai mitä vähemmän eläimiä omistaa, sitä pienemmät ovat ympäristövaikutukset. Koko tai eläinten määrä ei kuitenkaan kerro kaikkea, sillä vaikka pienempi koira vaatii vähemmän tilaa ja syö suurempaa lajitoveriaan vähemmän, päävastuu eläimen ympäristövaikutuksista on aina omistajalla.

Vastuullisen koiranomistajan valinnat

Suosi turren ruokakupissa ihmisravinnoksi kelpaamattomia ruhon osia, esimerkiksi broilerin sydämiä ja kivipiiroja.
Hyödynnä koira osana jätehuoltoa: hurtta herkuttelee mielellään tähteillä ja ympäristö kiittää, kun et heitä ruokaa roskiin.
Kulje harrastusmatkat julkisilla kulkuvälineillä tai suosi kimppakyytejä. Liikkumisen ja asumisen suunnittelu koiran ehdoilla kasvattaa todennäköisesti ympäristövaikutuksia merkittävästä.
Kerää koiran jätökset käytettyyn pussiin. Jos mahdollista, potki pökäleet ojaan tai pensaan alle keräämisen sijaan.
Kierrätä ja vältä turhuuksia. Koiralle tuottavat huvia esimerkiksi käytetyt sukat ja muut vaatteet sekä vanhat pehmolelut.[/acc][/accordion]

Lähteet:
Brenda & Robert Vale: Time To Eat The Dog: The Real Guide To Sustainable Living (2009)

Dominique De Vito: Green Dog, Good Dog: Reducing Your Best Friend’s Carbon Paw Print (2009)
Katja Nortunen: Koiranruokien ekologisuus ja koiranomistajien kulutuskäyttäytyminen (2013)
Tilastokeskus, Vegaaniliitto, TNS Gallup, WWF Suomi, HSY, Evira
Henna Syrjälän, Hanna Laation ja Minna Halmeen haastattelut

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Kuonon ja Lemmikki-lehden yhteisnumerossa 12/2014.

Kuvat: Glen Bowman / Wikimedia Commons, Suvi Salminen /Kuono.fi, Almonroth / Wikimedia Commons, ticoles / Wikimedia Commons