ulkoilu

Juoksuvaijerilla vapaudentunne luodaan koiralle helposti ja turvallisesti

Pihatöissä riittää puurrettavaa koko perheelle, myös nelijalkaisille ystävillemme. Haravoinnin ja kitkemisen keskellä irti olevan koiran vahtiminen saattaa unohtua, ja silmän välttäessä haukku voi karata omille teilleen. Olisi kuitenkin sääli, jos koira saisi tarkkailla pihan tapahtumia vain ikkunan takaa ratkaisu huolettomaan ulkoiluun voi löytyä juoksuvaijerista.

– Vaijerin avulla voidaan luoda koiralle vapaudentunne turvallisesti. Koira saa ulkoilla ja touhuta pihalla yhdessä muun perheen kanssa ilman, että sen täytyy olla koko ajan kytkettynä ihmiseen, kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Vaijerin tulee olla valmistettu kestävästä ja turvallisesta materiaalista. Vinyylipäällysteinen teräshihna kestää käyttöä ja sään vaihtelua eikä takerru esimerkiksi koiran turkkiin. Kirkas huomioväri lisää turvallisuutta, kun vaijeri on helppo havaita muusta ympäristöstä.

Juoksuvaijerin voi asentaa kiinteästi kahden pisteen, kuten kahden puun tai seinien, väliin, jolloin koira kiinnitetään vaijeriin erillisellä taluttimella. Maapiikillisen vaijerin puolestaan saa asennettua nopeasti mihin tahansa, kunhan maaperä on kiinteää.

– Maapiikillinen vaijerisetti on helppo ottaa mukaan esimerkiksi mökille tai kyläilemään lähtiessä. Sen voi nopeasti asentaa ja ottaa taas matkaan, ja koira saa ulkoilla huoletta myös kyläillessä.

Kierteinen maapiikki on helppo asentaa ja poistaa tarpeen mukaan. Juoksuvaijerin voi napata mukaan vaikka mökille.

Turvallista vapautta

Juoksuvaijeria sijoittaessa on huomioitava, että koiralla on aina vettä tarjolla, ja kuppi on paikassa, jossa se ei pääse kaatumaan. Vaijeria voi käyttää ympäri vuoden: kesällä koira tarvitsee varjoa sekä suojaa ja talvella mahdollisuuden lämpimään suojaan, jos sitä pidetään ulkona pidempiä aikoja kerrallaan.

Täysin vahtimatta koiraa ei voi koskaan pihaan jättää. Vaijeri kannattaa asentaa niin, että koiran näkee myös ikkunasta.

– Tarkoitus ei ole, että koiraa pidetään yksin vaijerin päässä jatkuvasti pitkiä aikoja. Koiraa täytyy myös tarkkailla, vaikka se on vaijerissa kiinni, Kallio muistuttaa.

Turvallisuus tulee huomioida myös vaijeria asentaessa, jotta koira ei pääse takertumaan pahasti. Vaijerin tulisi olla paikassa, jossa koira ei pääse hyppäämään ja putoamaan niin, että on vaarassa kuristua.

– Vaijerin kanssa suositellaan käytettävän valjaita. Vaijeri ei jousta ja koiran innostuessa juoksemaan niin, että vaijeri päättyy, se voi nykäistä. Jos koira kuitenkin on luonteeltaan rauhallinen, voi vaijerin kanssa käyttää myös pantaa.

Kenelle vaijeri sopii?

Koirien juoksuvaijereita on totuttu perinteisesti näkemään enemmän maaseudulla, mutta se voi olla sopiva ulkoiluratkaisu myös urbaanimmissa ympäristöissä.

– Juoksuvaijeri sopii myös hyvin kaupunki- ja taajamaolosuhteisiin, jos on omaa pihaa, mutta sinne ei esimerkiksi saa rakentaa aitaa tai häkkiä, Kallio sanoo.

Vaijeri sopii parhaiten keskikoisille ja suurille koirille ja erityisesti roduille, jotka on jalostettu pihakoiriksi, kestävät hyvin lämmintä ja kylmää ja nauttivat ulkona olemisesta ja oman pihapiirin vahtimisesta.

– Ennen vaijerin käyttämistä talutinkäyttäytyminen kannattaa olla hallussa. Koirilla, jotka ovat kovia vetämään, vaijeri voi pahentaa ongelmaa, Kallio sanoo.

– Se voi kuitenkin sopia monenlaisille koirille. Koirille, jotka eivät viihdy esimerkiksi häkissä, mutta nauttivat pihalla olemisesta, se voi olla jopa mieluisin tapa ulkoilla.

Juoksuvaijeri ratkaisee myös kätevästi koiranomistajaa velvoittavan metsästyslain kohdan, jonka mukaan koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä kiinnipitoaikana 1.3.–19.8. Koiraa saa pitää vapaana alueen omistajan tai haltijan luvalla ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai muulla aidatulla alueella. Järjestyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä taajamissa muinakin aikoina, ja vapaana se saa olla vain suljetuilla alueilla, kuten koirapuistoissa tai aidatuilla pihoilla.

Vaijerissa koira pääsee seuraamaan pihan touhuja.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Jalon vaijerisetti ja maapiikkisetti on suunnitteltu koiran turvalliseen ulkoiluun. Juoksuvaijerit ovat saatavilla seuraavissa liikkeissä: Puuilo, Kodin Terra, Erkin Halli, Kärkkäinen, Pic&Pay, Vammalan Villihinta, Veljekset Keskinen, Tukkumyynti Mikko Keskinen, Säästötalo Latvala sekä Tavaratolo Hurrikaani.

Teksti: Niina Kinnunen

Nätisti ensihihnassa: Näin totutat pennun taluttimeen

Koiranpennun ensimmäiset elinkuukaudet ovat täynnä tärkeiden taitojen opettelemista. Yksi hyödyllisimmistä on hihnassa kulkeminen, joka kannattaa opettaa askel askeleelta pennulle pian sen kotiuduttua. Kun pentu oppii kulkemaan taluttimessa nätisti heti pienenä, sujuu lenkkeily jouhevammin myös lopun elämää.

Uuden pennun kotiintulo on innon ja tohinan aikaa. Uuden pennun omistajan muistilista on pitkä, eikä pennun ensipantaa ja -talutinta sovi unohtaa. Vaikka pentupantaa ja -hihnaa käytetäänkin vain hetki, kannattaa tuotteet valita niin, että ne ovat helposti käytettäviä ja mukavat pennulle.

– Yleissääntönä on, että pennulle tarkoitetut pannat ja hihnat tulisi olla mahdollisimman kevyitä ja koiralle huomaamattomia, kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Metalliset ketjut ja soljet ovat yleensä turhan painavia pennun kaulaan. Sen sijaan esimerkiksi kevyestä mutta kestävästä nailonista valmistetut ja muovisolkiset pannat ja hihnat toimivat hyvin ensimmäisinä taluttimina. Se mikä toimii berhandilaisen pennulla ei välttämättä kuitenkaan toimi chihuahualla, joten ensipanta ja -hihna kannattaa valita myös rodun ja yksilön mukaan.

– Tärkeintä on turvallisuus. Panta ei saa esimerkiksi tarttua mihinkään uteliaan pennun leikkiessä ja tutkiessa maailmaa.

Pannan saa sujahtamaan pennun kaulaan, kun siitä tekee sille mieluisan kokemuksen.

Harjoittelu alkaa pannasta

Ennen kuin omistajan ja pennun yhteispeliä hihnassa voi alkaa treenata, täytyy pentu totuttaa pannan käyttämiseen. Opettelu tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin eli viimeistään, kun pentu on kotiutunut uuteen kotiin. Pentu tutustutetaan pannan käyttämiseen positiivisen vahvistamisen avulla.

– Koira opetetaan yhdistämään pannan pukeminen siihen, että tapahtuu mukavia asioita: pennun kanssa leikitään, sitä rapsutetaan ja kehutaan runsaasti tai palkitaan nameilla, Kallio kuvailee.

Aluksi pantaa pidetään vain lyhyitä aikoja kerrallaan ja aikaa pidennetään pikku hiljaa. Jos pentu rimpuilee, sille ei anneta huomiota ennen kuin se käyttäytyy taas toivotulla tavalla.

Pantaa laittaessa omistajan kannattaa aina varmistaa, ettei se mene liian tiukalle. Hyvä nyrkkisääntö on, että pannan ja koiran kaulan väliin täytyy mahtua kaksi sormea.

– Harjoitella voi panta mieluummin vaikka vähän liian löysällä kuin liian tiukalla. Pennut kasvavat vauhdilla, joten omistajan kannattaa tarkistaa ja säätää pannan kokoa usein. Toissapäivänä sopiva panta voikin tänään olla jo liian tiukka.

Kun panta sujahtaa kaulaan luontevasti, seuraavaksi opetellaan, että panta rajoittaa liikkumista ja ihminen voi ottaa siitä kiinni. Kun pentua käsitellään ja pannasta otetaan kiinni, samalla otetaan kiinni myös rintakehästä.

– On erittäin tärkeää, ettei pannasta koskaan kiskota tai revitä äkkinäisin liikkein. Pennun niska on vasta kehittymässä, ja kiskominen voi aiheuttaa vammoja. Vaivat ei välttämättä näy heti, mutta voivat ilmetä vuosienkin päästä, Kallio kertoo.

 

Hihnassa kulkemisen harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä, mutta opettaa ja vahvistaa myös yhteistyötä.

Malttia hihnan molempiin päihin

Ennen kuin hihnan napsauttaa kiinni pantaan, täytyy pennun osata ottaa kontakti omistajaan. Kontakti on yhteistyön ja kaiken koulutuksen perusta, ja sen opettamisesta voi lukea lisää esimerkiksi Hankikoira.fi-sivustolta.

Kun kontakti pennun ja omistajan välillä alkaa sujua, voi taluttimeen tarttua. Ensihihna voi olla lyhyempi kuin hihna, jota lopulta tullaan käyttämään, jotta pentu oppii kulkemaan ihmisen lähellä ja toisaalta lyhyempi etäisyys on turvallinen.

– Tavoite on, ettei hihnassa vedetä. Utelias pentu näkee ja haistaa ulkona kaikkea kiinnostavaa ja lähtee vetämään päästäkseen tutkimaan niitä. Jos koira pääsee asioiden luokse vetämällä, vetää se jatkossakin, Kallio sanoo.

Pentua ei tulisi koskaan palkita vetämisestä. Sen sijaan, kun hihna kiristyy, se pidetään tiukalla ja odotetaan, että pentu ottaa kontaktin taluttajaan. Kontaktista pentu saa palkinnoksi herkun ja sen, että hihnaa löysätään ja matka jatkuu. Vähitellen koira oppii ottamaan kontaktin aina hihnan kiristyessä. Koiraa ei kannata myöskään ohjata liikkeelle tai pysähtymään hihnasta nykien, vaan sille voi opettaa sanalliset käskyt, kuten ‘mennään’ ja ‘odota’.

Vetämällä ei siis päästä eteenpäin senttiäkään. Helpommin sanottu kuin tehty, eikä omistajaakaan varmasti huvita kouluttaa jokaisella ulkoilukerralla. Pentu kuitenkin oppii jatkuvasti eikä vain kouluttaessa. Siksi remmin ei kannata antaa kiristyä edes sillä kertaa, kun omat ajatukset harhailevat muualla kuin koulutuksessa.

– Tämä vaihe on haastavin myös omistajalle ja vaatii todellista kärsivällisyyttä. Vaiva kuitenkin palkitaan, sillä hihnakäyttäytyminen on helpompi opettaa pennulle kuin opetella huonoista tavoista, kuten vetämisestä, jälkikäteen pois, Kallio muistuttaa.

Kun pentu kasvaa isommaksi, voi jokainen kokeilla, minkälainen panta, valjaat, hihna tai talutin on juuri itselle ja omalle koiralle sopivin. Kun hihnakäyttäytymisen perusta on maltilla rakennettu ja kunnossa, voi ulkoilu sujua varmasti jokaiselta koirakolta hihnan ja pinnan kiristymättä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Turvalliseen pennun kouluttamiseen sopivat Jalon pentupannat ja -taluttimet ovat saatavilla muun muassa Tuurinportissa, Masku Aurassa, Säästötalo Latvalassa sekä K-Citymarketeissa ja satunnaisissa K-supermarketeissa.

Teksti: Niina Kinnunen

Heijastimet heilumaan! Kuinka kauas koirasi näkyy hämärässä?

Vuoden lyhyin ja pimein päivä, talvipäivänseisaus, väijyy jo nurkan takana. Kun vuorokauden tunneista ylivoimaisesti suurin osa on hämäriä ja pimeitä, on tärkeä varmistaa kunnollinen näkyvyys ulkona liikkuessa. Aamu- ja iltapissitykselle lähtiessä heijastimet kannattaa muistaa pukea niin itselle kuin koiralle.

Jokainen on varmasti nähnyt valistuskampanjat heijastimista ja kuullut sanonnan halvasta henkivakuutuksesta, mutta silti vain noin joka toinen jalankulkija käyttää heijastinta. Vielä useammin heijastin tuntuu unohtuvan remmin toisessa päässä tepsuttavalta ulkoilukaverilta.

Pimeässä heijastimetta kulkevaa koiranulkoiluttajaa voi olla erittäin vaikea huomata. Liikenneturvan mukaan pitkillä valoilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta liikkuvan noin 150 metrin päästä, kun taas heijastinta käyttävä voi näkyä jopa 600 metrin päähän. Lähivaloilla heijastimet näkyvät noin 350 metrin etäisyydeltä, mutta ilman heijastinta kulkeva vasta 50 metrin päästä.

Moni kuvittelee erottuvansa valaistussa kaupungissa tai taajamassa ilman heijastintakin, mutta katu- ja mainosvalot, varjot sekä monet häiriötekijät hankaloittavat havainnointia. Usein heijastinta käyttämätön havaitaan vasta aivan kohdalla, mikä vaaratilanteessa jättää vain vähän pelivaraa.

Heijastimen ripustaminen takkiin heilumaan on pieni vaiva, ja koirillekin on nykyään hyvin saatavilla heijastavia tuotteita, kuten pantoja, taluttimia, valjaita, huomioliivejä ja -huiveja sekä valoja moneen makuun.

Testasimme Jalon Luminous-pantaa ja -talutinta lupsakan 1-vuotiaan lapinporokoira Lennin kanssa.

Näin saat hauvasi pimeässä loistavaksi

– Aivan ensimmäiseksi kannattaa huolehtia, että itse näkyy pimeässä. Kun lisäksi vielä koiralle laittaa heijastimia, lisää se molempien näkyvyyttä ja turvallisuutta, sanoo kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio.

Koiran heijastimet kannattaa valita niin, että tuotteissa on mahdollisimman paljon heijastavaa pintaa ja ne näkyvät hyvin jokaisesta suunnasta.

– Jos esimerkiksi pannassa on vain lyhyt pätkä heijastinta, on vaarana, että se pyörähtää koiran kaulassa piiloon. Heijastin pelkässä pannassa ei myös välttämättä riitä pitkäkarvaisella koiralla, jolla panta voi kadota karvojen sekaan, Kallio huomauttaa.

Heijastimia voi viritellä myös hihnaan tai hankkia valmiiksi heijastavasta materiaalista valmistettu talutin. Heijastava talutin lisää tehokkaasti näkyvyyttä ja lisää turvallisuutta myös esimerkiksi pyöräilijöitä kohdatessa, kun hihna koiran ja ulkoiluttajan välillä on helpompi hahmottaa.

Lumisateessa reippailevat Lenni sekä omistaja Maaru Rekola loistavat heijastimien avulla jo kaukaa.
Hyvä heijastin näkyy joka suunnasta. Luminous-pannassa ja -taluttimessa heijastavaa pintaa piisaa.

Vähintään heijastin kannattaa olla koiran pannassa, jotta lemmikki näkyy pimeässä, vaikka pääsisi karkuteille. Onnettomuuden sattuessa koiranomistaja on usein vastuussa mahdollisista vahingoista, jos koira on ollut irti. Heijastin on pieni hinta siitä, jos vaaratilanteilta vältytään.

– Heijastavan pannan ja hihnan lisänä on hyvä käyttää esimerkiksi huomioliiviä tai -huivia sekä vilkkuvia LED-valoja, jotka lisäävät näkyvyyttä, Kallio vinkkaa.

Heijastimien kohdalla enemmän on parempi, mutta määrää olennaisempaa on se, että heijastimet oikeasti toimivat.

– Kaunis heijastin on turha, jos se ei toimi. Ulkonäön lisäksi kehitämme tuotteitamme heijastavuus edellä. Olemme uudistamassa Jalo-pantoja ja tulevaisuudessa haluamme heijastimet kaikkiin ulkoilutuotteisiimme. Suomen olosuhteissa heijastin on hyödyksi varsinkin näin pimeinä vuodenaikoina, mutta myös läpi vuoden.

On siis korkea aika varmistaa oma ja rakkaan lemmikin turvallisuus ulkoillessa. Joko teidän koirakolla on heijastimet heilumassa?

Jalon Luminous-sarjan pannat, juoksuvyö sekä erilaiset taluttimet on varustettu heijastavilla pinnoilla taluttajan ja koiran turvaksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Jalon Luminous-sarjan pannat ja taluttimet auttavat koiraa loistamaan talven pimeissä aamuissa ja illoissa.

Lämpömittari painuu miinukselle – Tarvitseeko koirani talvitakin?

Monen mielestä koiran pukeminen on vain ihmisten keksimää hömpötystä, mutta Suomen talven viimassa ja pakkasessa voi takin pukeminen koiralle tulla tarpeen. Mistä sitten tietää, tarvitseeko juuri oma rekku lämmintä vaatetusta talviselle pissalenkille? Omistajan kannattaa huomioida ainakin muutama seikka.

Rotu

Pienet, laihat sekä lyhyt- ja sileäkarvaiset koirat palelevat helpommin kuin suuremmat ja tuuheaturkkisemmat lajikumppaninsa.

Rodut, joilla ei ole lämmittävää pohjavillaa, tulisi pukea jo muutaman asteen pakkasessa takkiin, joka suojaa koiran suurimmat lihasryhmät eli selän, reidet ja rintakehän. Erityisesti koiran korvat ja tassut ovat alttiita kylmälle, joten nekin kannattaa suojata mahdollisuuksien mukaan ainakin paukkupakkasilla.

Harva rotu on jalostettu sopeutumaan Suomen sääolosuhteisiin, joten pörröisempikin koira voi hyötyä talvitakin käytöstä varsinkin, jos sen ulkoilu on rauhallista tai se joutuu olemaan paikallaan kylmässä säässä.

Ikä

Koiravanhukset sietävät kylmää usein huonommin kuin nuoret koirat. Kun iän myötä turkki harvenee, aineenvaihdunta hidastuu ja kävelytahtikin muuttuu rauhalliseksi köpöttelyksi, voi vilu yllättää koiran nopeastikin. Kylmä ilma voi pahentaa myös koiran nivelvaivoja, jolloin lämmittävä takki tulee tarpeen.

Myös pienet pennut täytyy suojata kylmältä. Jos nopeasti pieneksi jäävän takin hankinta tuntuu turhalta, kannattaa ulkoilu jakaa moniin lyhyisiin pätkiin ja ulkoilua välttää kokonaan kireimmillä pakkasilla.

Terveydentila

Sairaudesta tai onnettomuudesta toipuvan koiran on vaikea ylläpitää ruumiinlämpöänsä kylmässä, sillä sen keho työskentelee jo tehokkaasti ja energia kuluu parantumiseen. Kipeän koirakaverin kurjaa olotilaa ei siis kannata pahentaa paleltumalla, vaan päälle on hyvä pukea lämmin takki, jossa on mukava ja helppo liikkua.

Aktiivisuus

Tehdäänkö teillä matelevia lenkkejä, joilla koira jolkottelee vailla kiireen häivää perässä sitten, kun sattuu huvittamaan? Vai kiidetäänkö kierros hiki hatussa ja lopuksi koira vielä riekkuu pihalla läkähtymiseen saakka?

Jos koira on hyvin rauhallinen, voi pakkaslenkeille olla hyvä pukea takki, jossa on lämmin vuoraus, esimerkiksi fleece-kankaasta. Jos koira puolestaan liikkuu itsensä lämpimäksi, ei takkia välttämättä tarvita tai voi valita kevyemmän takin, joka suojaa viimalta, muttei ole liian tukala.

Harrastukset

Koiran kanssa treenatessa on tärkeä muistaa lämmitellä lihakset ennen suoritusta, jotta revähdyksiltä ja muilta vammoilta säästytään. Erityisesti kylmällä, kostealla tai tuulisella säällä koiran lihaksistoa voi auttaa pysymään lämpimänä pukemalla koiralle loimen tai takin alkuverryttelyn päätteeksi.

Takki kannattaa pukea päälle myös suoritusten välille sekä kotimatkalle. Jos lihakset jäähtyvät rasituksen jälkeen liian nopeasti, heikentää se palautumista ja voi aiheuttaa lihaskramppeja.

Yksilöllisyys

Ei kahta samanlaista edes rakkaissa koiraystävissämme. Siinä, missä yhtä saa maanitella edes astumaan ulos pakkasella, toista saa houkutella sisään pois lumihangesta pyörimästä. Oman koiran käyttäytymistä kylmässä kannattaa siis tarkkailla.

Kaikki koirat eivät paljasta palelevansa tärisemällä tai nostelemalla tassujaan kylmästä maasta. Ovelamman koiran vilun voi kuitenkin havaita muutoksissa kävelyssä. Paleleva koira kävelee usein lihakset jäykkänä ja töpötellen.

Jos näyttää, että oma koira ei kylmältään pysty nauttimaan ulkoilusta, kannattaa takin hankkimista vahvasti harkita. Jokainen koiranomistaja tuntee parhaiten juuri oman koiransa.

Lähteet: I Heart Dogs, Pet Guide, HauHau

“Lähdetäänkö ulos?” – Katso video sekoavista koirista!

Sen tunteen tietää jokainen koiranomistaja. Ai  minkä? No kotiintulemisen ja ruokailun lisäksi todella moni koira rakastaa ulkoilua. Nyt ulkoilemaanlähtövidoeista on tehty kooste,  joka on kyllä ihan mielettömän hauska!

How does your dog act when you say the word W-A-L-K? These reactions even have us excited!

Posted by HooplaHa on 30. maaliskuuta 2015