Kaikille koiraharrastajille rotuun tai karvanlaatuun katsomatta

trimmaus

Koiranpennun turkin hoito-opas

Koiranpennun turkki on usein hentoa ja iho herkkä, joten niitä tulee hoitaa huolella ja hellävaraisesti. Kärsivällisyydellä ja kannustavalla koulutuksella pennulle voi opettaa turkinhoidosta mukavan yhteisen hetken. Kun koiranpentu totutetaan käsittelyyn ja turkinhoitoon jo pienestä pitäen, onnistuu harjaus, pesu ja trimmaus ilman hampaiden kiristelyä myös jatkossa.

Huomioi herkkä pentuturkki ja iho

Koiran pentukarva on usein pehmeämpää ja hennompaa kuin turkki, jonka koira myöhemmin kasvattaa. Pehmoinen pentuturkki takkuuntuu ja likaantuu erityisen helposti, joten sitä kannattaa hoitaa säännöllisesti ja huolellisesti. Turkin pesussa kannattaa käyttää hoitavia ainesosia sisältäviä shampoita ja vain koirille tarkoitettuja tuotteita. Jotta irtoileva pentukarva ei takkuuntuisi mahdottomiksi sykeröiksi, on turkkia harjattava usein.

Pentukarva alkaa irrota ja vaihtua aikuisen koiran turkkiin murrosiässä, joka yksilöstä ja rodusta riippuen alkaa noin 6–15 kuukauden iässä. Yleensä pienikokoiset koirat saavuttavat murrosiän aiemmin kuin suurikokoiset lajitoverinsa. Se, milloin pentukarva alkaa irrota ja kauanko karvan vaihtuminen jatkuu, vaihtelevat suuresti yksilöiden välillä.

Totuta pentu käsittelyyn

Koiranpentua tulee totuttaa käsittelyyn aivan pienestä pitäen. Ideaalitilanteessa harjoittelu on aloitettu jo kasvattajalla, mutta viimeistään, kun pentu tulee uuteen kotiinsa. Totuttelu voidaan aloittaa silittelyistä, rapsutteluista ja syliin ottamisista, joiden lomassa katsotaan korvia, silmiä ja hampaita ja kosketetaan tassuja.

Ensimmäiset käsittelyhetket pidetään lyhyinä, ja pentua kehutaan ja palkitaan runsaasti. Harjoittelu kannattaa jakaa mieluummin useampaan lyhyeen jaksoon kuin vaatia pennulta kerralla liikoja. Tarkoitus on tehdä käsittelystä tuttu ja turvallinen rutiini, jolloin pentu oppii pysymään rauhallisena. Käsittelyn harjoittelu edistää turkinhoidon lisäksi kaikkia muitakin hoitotoimenpiteitä, ja tekee esimerkiksi kynsien leikkauksen, hampaiden harjauksen tai korvien putsauksen opettelusta jouhevampaa.

Tavoitteena on, että pentu pysyy rauhallisena turkinhoitohetkissä ja sitä palkitaan siitä.

Opettele harjausta pikkuhiljaa

Turkin harjauksen harjoittelu aloitetaan tutustuttamalla pentu tarvikkeisiin niin, että se saa nähdä ja nuuskia niitä. Harjaus aloitetaan rauhallisesti muutama harjanveto kerrallaan ja pentua palkitaan runsaasti kehuin ja namein. Aluksi harjauskerrat kannattaa pitää lyhyinä ja harjaamista lisätään sen mukaan, kun pentu tottuu siihen. Harjaamisessa edetään aina pennun ehdoilla.

Harjoitteluhetki kannattaa ajoittaa siihen, kun pentu on valmiiksi rauhallinen ja saanut purkaa energiaansa aiemmin esimerkiksi leikkimällä. Harjausta voi harjoitella missä tahansa pennulle mukavassa paikassa. Pennun ensiharjaksi sopii esimerkiksi hellävarainen harjauskäsine tai harja, jonka piikit on päistä pyöristetyt. Myös mikrokuitupyyhkeellä irtokarvan ja lian saa pyyhittyä turkista ja ihosta hellästi.

Harjoittele myös pesua etukäteen

Rapatessa roiskuu, myös koiranpennun elämässä. Turkin ja tassujen pesua kannattaa harjoitella jo ennen kuin on pakottava tarve pestä koira. Näin pentu saa harjoitella rauhassa ilman stressiä, kiirettä ja pakkoa.

Suhiseva suihku ja kylpyhuoneen liukas lattia voivat pienelle pennulle olla jännittäviä, jopa pelottavia asioita. Lattialle voi laittaa esimerkiksi kostutettuja pyyhkeitä tai kosteantilan maton, joka estää liukastumista. Alustalle tulemista ja siinä pysymistä voi harjoitella pennun kanssa jo kylpyhuoneen ulkopuolella.

Kylpyhuoneessa vesi lisätään vaiheittain mukaan. Aluksi suihkusta valutetaan vettä vain lattialle ja rauhallisena pysyvää pentua palkitaan. Pennun kastelu aloitetaan parin sekunnin hetkistä ja vain pieniltä alueilta, kuten varpaista ja kyljestä. Suihkuttelun aluetta ja kestoa lisätään sitä mukaan, kun pentu pysyy rauhallisena ja paikallaan. Jos pentu säikähtää jotakin, harjoittelu keskeytetään eikä sitä jatketa ennen kuin pentu on taas rauhallinen.

Pennulle voi luoda turvallisen olon toimimalla itse rauhallisesti ja kärsivällisesti.

Varmista oikea ja turkinmukainen hoito

Se, kuinka paljon puunausta koiran turkki tarvitsee, vaihtelee suuresti rotujen ja yksilöiden välillä. Karvan pituus, kiharuus, suoruus, karheus tai sileys vaikuttavat hoitotapoihin. Osalla koirista on myös kaksikerroksinen eli pohjavillallinen turkki, joka täytyy huomioida hoidossa. Joillekin koirille riittää perusharjaaminen turkin ylläpitämiseksi, mutta juuri omalle koiralle sopiva turkinhoito kannattaa varmistaa esimerkiksi kasvattajalta.

Moni rotu on trimmattava eli turkki muotoillaan saksilla, trimmauskoneella tai nyppimällä. Jos koiraa on tarkoitus käyttää trimmaajalla, on erityisen tärkeää, että pentu on totutettu käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin jo etukäteen. Trimmaajalta voi myös kysyä, saisiko pentu tulla tutustumaan ja totuttelemaan paikkaan ennakolta, vaikkei turkki vielä olisikaan valmis trimmattavaksi.

Lue myös aiemmat juttumme, joissa eläintenkouluttaja kertoo, miten koiralle koulutetaan pesusta miellyttävä hemmotteluhetki ja turkinhoito saadaan sujumaan helposti.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon hoitotarvikkeista löytyy sopivat harjat, kammat ja muut takunselvittäjät kaikenkarvaisille kavereille.

Teksti: Niina Kinnunen

Koiran turkkityypit – Valitse harjat ja kammat oikein

Tavallisella harjalla pääsee pitkälle koiran turkinhoidossa. Turkkityypistä riippuen erilaiset kammat, karstat ja harat voivat kuitenkin helpottaa turkin hoitoa ja takkujen setvimistä huomattavasti. Oikeanlaisilla tarvikkeilla ja säännöllisellä harjauksella turkki pysyy kiiltävänä ja terveenä.

Koiraa on karvoihin katsominen – ainakin, kun tarkoituksena on löytää kaikkein sopivimmat tarvikkeet turkin harjaukseen. Koiran turkki voi olla lyhyttä tai pitkää, karkeaa tai sileää ja se voi olla kiharaa, lainehtivaa tai suoraa. Osalla roduista on myös kaksikerroksinen eli pohjavillallinen turkki.

Rodusta ja yksilöstä riippuen koiran turkki voi vaatia paljon työtä tai sitten säännöllinen harjailu riittää sen pääasialliseksi ylläpidoksi. Ohjeet rodulle sopivasta turkinhoidosta ja trimmauksesta kannattaa varmistaa esimerkiksi rotujärjestöltä tai kasvattajalta. Juuri oman koiran turkkiin parhaiten toimivat harjat ja kammat löytyvät usein kokeilemalla. Tärkeintä on, että harjaushetki on koiralle mukava ja kivuton.

Kokosimme vinkit ja esimerkit siitä, millaiset tarvikkeet sopivat kullekin turkkityypille.

Yleisharja käy useimmille turkeille

Tavallinen harja, jossa on esimerkiksi pyöristetyt metallipiikit, sopii useimpien koirien turkeille. Se on hyvä yleisharja, jolla voi vaikkapa aloittaa turkinhoito avaamalla varovaisesti takkuja ja poistamalla irtokarvaa ja roskia turkista. Kun takut on selvitetty eikä ne takerru kivuliaasti harjaan, turkkia harjataan ihoa myöten.

Hellävaraisuutensa vuoksi metallipiikkiharja sopii erityisesti pitkille, silkkisille karvalaaduille tai kiharaiselle turkille. Sillä on kätevä myös viimeistellä esimerkiksi kaksikerroksinen turkki. Hyvä yleisharja on turkinhoidon kulmakivi, jolla säännöllisesti harjaamalla turkin kuntoa on helppo ylläpitää.

Hellävaraisuutensa ansiosta metallipiikkiharja sopii monille roduille, myös esimerkiksi silkkiturkkiselle afgaaninvinttikoiralle.

Metallikampa takkujen selvittelyyn

Metallipiikkinen kampa on mainio väline tarkkaan takkujen aukomiseen sekä turkin viimeistelyyn. Kampa sopii erityisesti paksummalle, keskipitkälle turkille pohjavillalla tai ilman. Sitä voi käyttää kuitenkin suurimmalle osalle turkkityypeistä.

Kampoja on saatavilla eri tiheyksillä tai kaksipuolisina kampoina, joissa on niin harva kuin tiheäkin puoli. Harvapiikkinen kampa sopii esimerkiksi paksun turkin päälliskarvan takkujen selvittämiseen. Tiheä kampa puolestaan on hyvä valinta lyhyemmälle ja suoremmalle turkille. Kammalla takut voi avata varovaisesti esimerkiksi helposti takkuuntuvista paikoista, kuten kainaloista, nivusista, kuonosta tai korvien takaa.

Kammalla on hyvä viimeistellä turkinhoito. Esimerkiksi kiharakarvaisen bichon frisén turkkiin voi jäädä takkuja piilottelemaan.

Harjauskäsine lyhyelle turkille

Lyhytkarvainenkin koira hyötyy turkin harjauksesta. Esimerkiksi pehmeillä, kumisilla nystyröillä varusteltu harjauskäsine on kätevä lyhyt- ja karkeakarvaisten koirien harjaamiseen. Harjauskäsine puetaan tavallisen hanskan tapaan käteen ja sillä harjataan koiran turkkia silittämällä ihoa myöten. Käsine irrottaa irtokarvat ja nystyrät hierovat hellästi koiran ihoa, mikä parantaa pintaverenkiertoa.

Silittelyä muistuttava tapa harjata turkkia voi sopia muun muassa koiravanhuksien lempeään hierontaan, pennuille hoitohetkien harjoitteluun tai koirille, jotka arastelevat tavallisella harjalla harjaamista. Kuten millä tahansa hoitovälineellä, myös käsineellä harjaaminen kannattaa opetella koiran kanssa rauhallisesti totutellen ja runsaasti palkiten.

Lyhytkarvaisiakin koiria kannattaa harjata. Esimerkiksi sileäkarvaisen jackrusselinterrierin irtokarvat tarttuvat harjauskäsineen kuminystyröihin.

Pitkän ja paksun turkin selvittää karstalla

Tiheäpiikkiset karstat irrottavat irtokarvat, hilseen, lian ja takut turkista tehokkaasti. Karstat sopivat erityisesti koirille, joilla on pitkä karva tai paksu pohjavilla. Myös kihara-, karkea- ja lyhytkarvaisia koiria voi harjata sopivalla karstalla. Erityisen lyhytkarvaisille koirille se puolestaan ei sovellu. Karstan koko kannattaa valita suhteessa koiran kokoon, jotta harjaaminen käy helposti.

Karstan piikit eivät saa olla liian teräviä, jotteivat ne raavi ja ärsytä koiran ihoa. Karstaustekniikkaa voi harjoitella vaikka omaa kättä vasten, jotta saa tuntuman vetosuunnasta ja voimakkuudesta, joka ei tunnu raapivalta. Koiran turkki kannattaa jakaa osiin ja käydä läpi karstalla hellin vedoin. Aloittamalla latvoista ja vähitellen siirtämällä karstan vedot alkamaan turkin tyvestä takut saadaan auki hellävaraisesti.

Karsta on monikäyttöinen väline. Erityisesti se helpottaa käymään läpi tiheän ja pitkän turkin, kuten pitkäkarvaisella colliella.

Pohjavillahara kaksikerroksiselle turkille

Pohjavillahara on suunniteltu irrottamaan ylimääräinen pohjavilla ja muut irtokarvat katkomatta päällimmäistä turkkia. Se sopii pitkälle tai tiheälle turkille, jossa on kaksi kerrosta.

Pohjavillaharassa on metalliset hampaat, joilla turkkia harjataan aina myötäkarvaan. Pohjavillaharoja on myös olemassa leikkaavilla terillä varustettuina. Terät ovat koukkumaisia ja päältä pyöristettyjä, joten niitä on turvallista käyttää. Tällainen pohjavillahara on hyvä pohjavillan ohentamiseen, pienien takkujen poistoon sekä turkin viimeistelyyn.

Muun muassa kultaisellanoutajalla on runsas pohjavilla, jota on hyvä harjata ja keventää usein, jottei irtokarvaa pöllyäisi niin runsaasti.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon hoitotarvikkeista löytyy sopivat harjat, kammat ja muut takunselvittäjät kaikenkarvaisille kavereille.

Teksti: Niina Kinnunen

Koiran turkin trimmaus helpoksi – Kouluta koirasi nauttimaan turkin harjaamisesta ja leikkaamisesta

Koiran turkin hoitaminen harjaamalla ja trimmaamalla säännöllisesti on tärkeää, jotta karvapeite ja iho pysyvät kauniina ja terveinä. Turkin hoitaminen kannattaa ottaa rutiiniksi jokaisessa koiraperheessä. Kun koira oppii käsittelyyn jo pennusta pitäen, käy se helpommin jatkossakin. Turkin hoitamisesta voi harjoitella miellyttävän yhteisen kokemuksen kuitenkin myös myöhemminkin.

Kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalla Transmerilla työskentelevä tarvikespesialisti Maria Kallio suosittelee, että jokaista koiraa harjattaisiin on turkki sitten pitkä, lyhyt, sileä tai kihara.

– Koiran säännöllinen harjaaminen hoitaa koiran ihoa ja vähentää hilsettä. Lyhytkarvaisetkin koirat tarvitsevat turkin huoltoa, ja varsinkin karvanlähdön aikaan lyhytkarvaista koiraa kannattaa harjata esimerkiksi sukimiskintaalla, Kallio sanoo.

– Pitkäkarvaisen turkin hoitoon tarvitaan monesti useampia tuotteita: harjalla tehdään yleissiistintä ja selvitetään latvat, kun taas takkuihin käytetään metallipiikkistä harjaa, kampaa tai karstaa. Apuna voi käyttää myös esimerkiksi hoitosuihketta.

Hoitovälineet kannattaa valita niin, että ne tuntuvat tukevalta ja hyvältä kädessä, ovat helppokäyttöisiä ja kahvat on valmistettu materiaalista, joka ei luiskahda kädestä. Harjan tai kamman piikit eivät saa olla niin teräviä, että ne raapivat koiran ihoa ikävästi. Turkin leikkaukseen valittavat sakset tai trimmauskone kannattaa pitää terävinä, jotta karva leikkaantuu siististi ja ilman turhaa repimistä.

Eniten murhetta aiheuttavat takut ja turkkiin takertuneet roskat. Ne kannattaa irrottaa ennen kuin kauttaaltaan harjaaminen aloitetaan, sillä takkujen riuhtominen harjalla voi olla koiralle kivuliasta. Laadukkailla välineillä ja tarvittaessa apuna käytettävillä koiran turkille tarkoitetuilla hoitoaineilla takut yleensä selviävät. Takkuja kannattaa saksia harkiten, sillä uusi kasvava karva takkuuntuu helposti uudelleen. Paras tapa ennaltaehkäistä takkuja on tarttua harjaan tarpeeksi usein.

– Erityisesti koiran korvat ja niiden taustat, kainalot, nivuset sekä kuono kannattaa tarkistaa takkujen varalta usein, Kallio vinkkaa.

Riippuu koiran turkin laadusta, millaiset välineet toimivat kullekin parhaiten. Eri rotuja myös trimmataan rodunomaiseen ulkomuotoon hyvin eri tavoin joko saksilla, trimmauskoneella tai nyppimällä. Neuvoa turkin hoitoon voi kysellä esimerkiksi toisilta rodun omistajilta ja kasvattajalta, ja haastavan turkin kanssa voi kääntyä myös hyvän trimmaajan puoleen.

Harjoittelua harjanveto kerrallaan

Harjauksen harjoittelu aloitetaan rauhallisesti muutama harjanveto kerrallaan ja koiraa runsaasti palkaten. Harjaamisen määrää lisätään sitä mukaa, kun koira tottuu siihen. Harjausta voi harjoitella missä vain koiralle mukavassa paikassa, ja harjan ja kamman kanssa voi suunnata vaikkapa ulos.

– Harjaamisen harjoittelun voi mahdollisuuksien mukaan aloittaa ulkona, jossa koira saa samalla haistella ja katsella ympäristöä. Kokemus on mukava, kun koira saa tutkia ja pyöriä neliömetrin alueella eikä sitä pakoteta täysin paikalleen, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kuvailee.

Jos koiralla on taustalla jo huonoja kokemuksia harjaamisesta ja trimmauksesta, kannattaa hoitotoimenpiteisiin totuttelu aloittaa varovaisesti ja harjoittelu jakaa tarpeeksi pieniin palasiin.

– Koiralle ensin esitellään harja tai muu väline niin, että se näkee sen. Sitten välinettä liikutellaan koiran ympärillä harjaamisen kaltaisin liikkein, mutta vielä se ei edes koske koiraan. Samalla koiraa palkataan runsaasti. Harjaaminen aloitetaan vähitellen, kun koira pysyy rauhallisena.

Tihtonen suosittelee palkkaukseen esimerkiksi imukupilla seinään tai lattiaan kiinnitettävää kuppia tai mattoa, johon voi hieroa jotakin koiralle sopivaa, tahmeaa syötävää. Omistajan kädet jäävät vapaaksi turkin hoitoa varten, ja samalla koira saa keskittyä nuolemaan herkkua.

Turkin leikkaus on yhteistyötä koiran kanssa

Ennen kuin on aika tarttua saksiin tai trimmauskoneeseen, on tärkeä opettaa koira pysymään rauhallisena ja paikallaan. Koira kannattaa opettaa seisomaan paikallaan alustalla, joka on tukeva ja jolla koiran tassut eivät pääse luisumaan. Tavoitteena on, että koira pysyy alustalla pitelemättä ja pakottamatta.

– Koiralle on paras, jos turkin leikkauksen voi tehdä lattialla, mutta jos koira tarvitsee nostaa pöydälle, esimerkiksi turkin leikkaajan ergonomian takia, kannattaa kaveriksi pyytää toinen henkilö varmistamaan, ettei koira hyppää tai tipahda pöydältä. Koirasta ei pidellä kiinni, vaan se pidetään paikallaan palkitsemalla herkuilla, Tihtonen sanoo.

Hän ei suosittele monissa trimmauspöydissä valmiiksi olevan kaulan ympärille tulevan silmukan käyttöä, sillä pahimmillaan se aiheuttaa liikahtavalle koiralle kuristumisen tunteen ja tekee kokemuksesta epämukavan ja pelottavan.

Sakset tai suriseva trimmeri tutustutetaan koiralle ennen kuin aletaan leikkaamaan. Saksia voi napsautella tai trimmeriä pitää hetken päällä koiran vierellä, jotta se tottuu turkin leikkauksesta lähteviin ääniin.

– Koiraa palkataan siihen suuntaan, että se pysyy paikallaan ja katsoo eteenpäin eikä reagoi tai hämmästy äänistä. Jos koira reagoi kääntymällä äänen suuntaan, se ei ole vielä valmis turkin leikkaukseen. Kun koira on tottunut ääniin, aloitetaan leikkaamalla vain pieniä napsaisuja kerrallaan.

Jotta turkinhoito onnistuu mahdollisimman hyvässä yhteisymmärryksessä, kannattaa se ajoittaa niin, että koira on päässyt purkamaan suurimmat energiansa esimerkiksi reippailemalla pitkällä lenkillä tai pähkäilemällä aktivointilelun kanssa.

Turkkia ei koskaan ruveta leikkaamaan tai harjaamaan yllättäen ilman, että koira näkee välineet ja tietää missä mennään. Trimmauksessa edetään myös koiran ehdoilla. Jos koira haluaa liikkua tai istua, kertoo se siitä, että se alkaa väsyä. Koiraa ei kannata kieltää, vaan mieluummin kannustaa takaisin paikalle tai asentoon, johon se halutaan. Turkin leikkaaja voi myös vaihtaa leikattavaa kohtaa, jotta koira voi istua hetken.

Joskus voi myös olla parempi jakaa turkinhoitorupeama useammalle päivälle, jos rotu ja turkinlaatu on erittäin työläs tai jos muuten alkaa näyttää kesken kaiken siltä, että koiran tai turkin leikkaajan kärsivällisyys on loppumassa.

– Ehkä puoliksi leikattu koiran turkki näyttää kummalliselta parin päivän ajan, mutta se on parempi kuin, että turkki trimmataan väkisin kerralla. Harva koira tai omistajakaan jaksaa pysyä paikallaan ja keskittyä turkin leikkaukseen paria tuntia putkeen.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen koirantarvikebrändi Jalon kanssa. Jalon harjoilla, karstoilla, kammoilla sekä muilla turkinhoitotuotteilla setvit turkin takut ja pidät huolta koirasi hyvinvoinnista. Jalon tavoitteena on laajentaa tuotevalikoimaa kattavasti eri turkkilaaduille sopivaksi vuonna 2021.

Teksti: Niina Kinnunen

Ennen ja jälkeen trimmauksen – Katso hauskat kuvat

Muistatko vielä artikkelin märistä koirista?   Valokuvaaja Sophie Gamandin uusin kuvasarja kertoo koirista ennen ja jälkeen trimmauksen.

Mitä sanot tästä:

(c) Sophie Gamand, Striking Paws (www.strikingpaws.com)
(c) Sophie Gamand, Striking Paws (www.strikingpaws.com)
(c) Sophie Gamand, Striking Paws (www.strikingpaws.com)
(c) Sophie Gamand, Striking Paws (www.strikingpaws.com)
(c) Sophie Gamand, Striking Paws (www.strikingpaws.com)
(c) Sophie Gamand, Striking Paws (www.strikingpaws.com)