terveys

Koiran turkin trimmaus helpoksi – Kouluta koirasi nauttimaan turkin harjaamisesta ja leikkaamisesta

Koiran turkin hoitaminen harjaamalla ja trimmaamalla säännöllisesti on tärkeää, jotta karvapeite ja iho pysyvät kauniina ja terveinä. Turkin hoitaminen kannattaa ottaa rutiiniksi jokaisessa koiraperheessä. Kun koira oppii käsittelyyn jo pennusta pitäen, käy se helpommin jatkossakin. Turkin hoitamisesta voi harjoitella miellyttävän yhteisen kokemuksen kuitenkin myös myöhemminkin.

Kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalla Transmerilla työskentelevä tarvikespesialisti Maria Kallio suosittelee, että jokaista koiraa harjattaisiin on turkki sitten pitkä, lyhyt, sileä tai kihara.

– Koiran säännöllinen harjaaminen hoitaa koiran ihoa ja vähentää hilsettä. Lyhytkarvaisetkin koirat tarvitsevat turkin huoltoa, ja varsinkin karvanlähdön aikaan lyhytkarvaista koiraa kannattaa harjata esimerkiksi sukimiskintaalla, Kallio sanoo.

– Pitkäkarvaisen turkin hoitoon tarvitaan monesti useampia tuotteita: harjalla tehdään yleissiistintä ja selvitetään latvat, kun taas takkuihin käytetään metallipiikkistä harjaa, kampaa tai karstaa. Apuna voi käyttää myös esimerkiksi hoitosuihketta.

Hoitovälineet kannattaa valita niin, että ne tuntuvat tukevalta ja hyvältä kädessä, ovat helppokäyttöisiä ja kahvat on valmistettu materiaalista, joka ei luiskahda kädestä. Harjan tai kamman piikit eivät saa olla niin teräviä, että ne raapivat koiran ihoa ikävästi. Turkin leikkaukseen valittavat sakset tai trimmauskone kannattaa pitää terävinä, jotta karva leikkaantuu siististi ja ilman turhaa repimistä.

Eniten murhetta aiheuttavat takut ja turkkiin takertuneet roskat. Ne kannattaa irrottaa ennen kuin kauttaaltaan harjaaminen aloitetaan, sillä takkujen riuhtominen harjalla voi olla koiralle kivuliasta. Laadukkailla välineillä ja tarvittaessa apuna käytettävillä koiran turkille tarkoitetuilla hoitoaineilla takut yleensä selviävät. Takkuja kannattaa saksia harkiten, sillä uusi kasvava karva takkuuntuu helposti uudelleen. Paras tapa ennaltaehkäistä takkuja on tarttua harjaan tarpeeksi usein.

– Erityisesti koiran korvat ja niiden taustat, kainalot, nivuset sekä kuono kannattaa tarkistaa takkujen varalta usein, Kallio vinkkaa.

Riippuu koiran turkin laadusta, millaiset välineet toimivat kullekin parhaiten. Eri rotuja myös trimmataan rodunomaiseen ulkomuotoon hyvin eri tavoin joko saksilla, trimmauskoneella tai nyppimällä. Neuvoa turkin hoitoon voi kysellä esimerkiksi toisilta rodun omistajilta ja kasvattajalta, ja haastavan turkin kanssa voi kääntyä myös hyvän trimmaajan puoleen.

Harjoittelua harjanveto kerrallaan

Harjauksen harjoittelu aloitetaan rauhallisesti muutama harjanveto kerrallaan ja koiraa runsaasti palkaten. Harjaamisen määrää lisätään sitä mukaa, kun koira tottuu siihen. Harjausta voi harjoitella missä vain koiralle mukavassa paikassa, ja harjan ja kamman kanssa voi suunnata vaikkapa ulos.

– Harjaamisen harjoittelun voi mahdollisuuksien mukaan aloittaa ulkona, jossa koira saa samalla haistella ja katsella ympäristöä. Kokemus on mukava, kun koira saa tutkia ja pyöriä neliömetrin alueella eikä sitä pakoteta täysin paikalleen, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kuvailee.

Jos koiralla on taustalla jo huonoja kokemuksia harjaamisesta ja trimmauksesta, kannattaa hoitotoimenpiteisiin totuttelu aloittaa varovaisesti ja harjoittelu jakaa tarpeeksi pieniin palasiin.

– Koiralle ensin esitellään harja tai muu väline niin, että se näkee sen. Sitten välinettä liikutellaan koiran ympärillä harjaamisen kaltaisin liikkein, mutta vielä se ei edes koske koiraan. Samalla koiraa palkataan runsaasti. Harjaaminen aloitetaan vähitellen, kun koira pysyy rauhallisena.

Tihtonen suosittelee palkkaukseen esimerkiksi imukupilla seinään tai lattiaan kiinnitettävää kuppia tai mattoa, johon voi hieroa jotakin koiralle sopivaa, tahmeaa syötävää. Omistajan kädet jäävät vapaaksi turkin hoitoa varten, ja samalla koira saa keskittyä nuolemaan herkkua.

Turkin leikkaus on yhteistyötä koiran kanssa

Ennen kuin on aika tarttua saksiin tai trimmauskoneeseen, on tärkeä opettaa koira pysymään rauhallisena ja paikallaan. Koira kannattaa opettaa seisomaan paikallaan alustalla, joka on tukeva ja jolla koiran tassut eivät pääse luisumaan. Tavoitteena on, että koira pysyy alustalla pitelemättä ja pakottamatta.

– Koiralle on paras, jos turkin leikkauksen voi tehdä lattialla, mutta jos koira tarvitsee nostaa pöydälle, esimerkiksi turkin leikkaajan ergonomian takia, kannattaa kaveriksi pyytää toinen henkilö varmistamaan, ettei koira hyppää tai tipahda pöydältä. Koirasta ei pidellä kiinni, vaan se pidetään paikallaan palkitsemalla herkuilla, Tihtonen sanoo.

Hän ei suosittele monissa trimmauspöydissä valmiiksi olevan kaulan ympärille tulevan silmukan käyttöä, sillä pahimmillaan se aiheuttaa liikahtavalle koiralle kuristumisen tunteen ja tekee kokemuksesta epämukavan ja pelottavan.

Sakset tai suriseva trimmeri tutustutetaan koiralle ennen kuin aletaan leikkaamaan. Saksia voi napsautella tai trimmeriä pitää hetken päällä koiran vierellä, jotta se tottuu turkin leikkauksesta lähteviin ääniin.

– Koiraa palkataan siihen suuntaan, että se pysyy paikallaan ja katsoo eteenpäin eikä reagoi tai hämmästy äänistä. Jos koira reagoi kääntymällä äänen suuntaan, se ei ole vielä valmis turkin leikkaukseen. Kun koira on tottunut ääniin, aloitetaan leikkaamalla vain pieniä napsaisuja kerrallaan.

Jotta turkinhoito onnistuu mahdollisimman hyvässä yhteisymmärryksessä, kannattaa se ajoittaa niin, että koira on päässyt purkamaan suurimmat energiansa esimerkiksi reippailemalla pitkällä lenkillä tai pähkäilemällä aktivointilelun kanssa.

Turkkia ei koskaan ruveta leikkaamaan tai harjaamaan yllättäen ilman, että koira näkee välineet ja tietää missä mennään. Trimmauksessa edetään myös koiran ehdoilla. Jos koira haluaa liikkua tai istua, kertoo se siitä, että se alkaa väsyä. Koiraa ei kannata kieltää, vaan mieluummin kannustaa takaisin paikalle tai asentoon, johon se halutaan. Turkin leikkaaja voi myös vaihtaa leikattavaa kohtaa, jotta koira voi istua hetken.

Joskus voi myös olla parempi jakaa turkinhoitorupeama useammalle päivälle, jos rotu ja turkinlaatu on erittäin työläs tai jos muuten alkaa näyttää kesken kaiken siltä, että koiran tai turkin leikkaajan kärsivällisyys on loppumassa.

– Ehkä puoliksi leikattu koiran turkki näyttää kummalliselta parin päivän ajan, mutta se on parempi kuin, että turkki trimmataan väkisin kerralla. Harva koira tai omistajakaan jaksaa pysyä paikallaan ja keskittyä turkin leikkaukseen paria tuntia putkeen.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen koirantarvikebrändi Jalon kanssa. Jalon harjoilla, karstoilla, kammoilla sekä muilla turkinhoitotuotteilla setvit turkin takut ja pidät huolta koirasi hyvinvoinnista. Jalon tavoitteena on laajentaa tuotevalikoimaa kattavasti eri turkkilaaduille sopivaksi vuonna 2021.

Teksti: Niina Kinnunen

Koira puree – Näin opetat koirasi kaluamaan vain sallittuja asioita

Pureminen on koiralle luontainen tarve. Toisinaan käytös purkautuu kiellettyjen tavaroiden jäytämisenä eivätkä hampaiden näykkäisyiltä säästy ihmisenkään kädet ja jalat. Selvitimme, miten koira opetetaan käyttämään hampaitaan nätisti ja pureminen ohjataan kestäviin, sallittuihin purtaviin, kuten leluihin.

Koirat käyttävät suutaan tarttuakseen asioihin ja tutkiakseen ympäröivää maailmaa. Hellä pureminen on myös koirien tapa kommunikoida ja leikkiä keskenään ja ihmisten kanssa. Pureskelemalla koira hoitaa hampaitaan tai purkaa stressiä ja turhautumista.

– Koira puree usein tylsyyttään tai ollessaan yli-innokas leikin tiimellyksessä. Pureminen voi olla myös huomiohakuisuutta varsinkin pennuilla, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Monesti liiallinen pureminen on erityisesti juuri pentuajan pulma. Utelias koiranalku haluaa kokeilla hampaitaan kaikkeen ja vasta opettelee, mikä ja kuinka kova pureminen on sallittua. Puremisen tarve kasvaa entisestään, kun hampaat vaihtuvat ja ikenet kutiavat. Useimmilla koirilla vaihe jää lopulta pois, mutta osa jatkaa puremista aikuisenakin.

– Pureminen voi muodostua ongelmaksi, jos se jää tavaksi. Kiellettyjen asioiden puremisen tilalle on tarjottava korvaava toiminto ennakoivasti. Koiralle kannattaa varata lattiat täyteen erilaisia sallittuja puruleluja ja puruluita, Tihtonen sanoo.

Kun koiralle opettaa, että sallittujen lelujen pureskelu kannattaa, säästyvät omistajan lempitennarit ja sohvan koristetyynyn kulmat koiran hampailta.

Älä palkitse puremista huomiolla

Tehokkain tapa kitkeä liiallinen ja kiellettyjen asioiden pureskeleminen, on jättää koira huomiotta aina, kun hampaat tarttuvat johonkin kiellettyyn, ja toisaalta huomioida toivottu käytös. Pelkällä älähtämisellä ja kieltämisellä ei pitkälle pötki, sillä koira kokee usein negatiivisenkin huomion palkitsevana huomiona.

– Kun koira puree jotain, mitä ei saisi, on tärkeä jättää se huomiotta. Omistaja voi vaihtaa vaikka toiseen huoneeseen, mikä on koiralle jo raju rangaistus. Hetken päästä, kun omistaja tulee takaisin, tilalle tuodaan vaihtoehtoinen purtava, esimerkiksi sallittu purulelu, Tihtonen neuvoo.

Joskus koiran suuhun eksyy vaarallisia asioita, kuten sähköjohtoja tai pieniä tukehtumisvaaran aiheuttavia esineitä, jolloin tietenkin täytyy reagoida heti. Kun vaaralliset tavarat on saatu koiralta pois, se jätetään huomiotta ja hetken päästä sille tarjotaan sallittua purtavaa tilalle.

– Kannattaa ennakoimalla minimoida tilanteet, joihin on pakko puuttua. Peitä johdot suojuksilla, nosta tavarat riittävän ylös talteen ja käännä huonekalut tarvittaessa, jotta koiralle olisi mahdollisimman vähän vaarallisia ja houkuttelevia kiellettyjä asioita esillä. Jos koira saa huomiota tuhoamalla, se oppii käyttämään sitä jatkossakin.

Huomiotta jättäminen toimii myös tilanteissa, joissa leikistä innostunut koira puree käsiä. Ihminen voi päästää jonkin äänimerkin, kuten ‘auts’, joka kertoo koiralle, että nyt sattuu ja pureminen on liian kovaa, mutta leikki myös lopetetaan ja koiran luota poistutaan. Takaisin tullessa tilalle tuodaan, esimerkiksi vetolelu, johon koira saa tarttua. Näin koira oppii puremisen rajat, ja leikki alkaa sujua nätisti.

Omistajan kannattaa huolehtia, että koiralla on päivän aikana tarpeeksi ohjattua tekemistä, kuten yhteistä leikkimistä sekä niin aivojumppaa kuin fyysistäkin aktivointia ja virikkeistämistä. Tihtonen vinkkaa, että koiralta voi hetkeksi ottaa ruokakupin pois käytöstä ja sen sijaan tarjota ruoka esimerkiksi koulutuksen palkkioina, aktivointilelun sisältä tai omalle pihanurmelle ripotellen, jotta koira saa työskennellä ruokansa eteen.

– Kun koira saa purkaa energiaa ja turhautumista, pysyy se rauhallisena ja tyytyväisenä eikä niin todennäköisesti tuhoa paikkoja tylsyyksissään.

Herkuilla täytettävät aktivointilelut, kuten Jalon Älytorni, tarjoavat purtavaa niin koiran päättelykyvylle kuin hampaillekin.

Kestävä purulelu on myös turvallinen

Jokainen koira on erilainen purija, joten toisen suosikki purulelu saattaa toisen mielestä olla aivan mälsä. Koiran luonne ja rotu vaikuttavat siihen, millainen purtava jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Voimakkaat koirat tarvitsevat kestäviä kovia kaluttavia, kun taas vaikkapa noutajilla on usein suuri tarve kannella asioita suussaan.

Purulelun laatuun kannattaa panostaa, sillä pidemmän käyttöiän lisäksi kestävät lelut ovat myös turvallisempia. Esimerkiksi TPR-kumista valmistetut lelut sekä lelut, joissa on korkea kumin osuus, sopivat yleensä kovaankin leikkimiseen.

– Korkea kumin osuus tekee leluista kestäviä. Kaupassa kumin määrää voi arvioida muun muassa painosta. Mitä enemmän lelussa on kumia, sen painavampi se on, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

– Myös esimerkiksi huopamaisesta tai muutoin tiheään kudotusta materiaalista valmistetut ja saumoista vahvistetut kangaslelut ovat kestäviä. Joissain leluissa on myös pinnoitus, joka pitää kankaan kasassa ja hidastaa lelun repeämistä.

Kallio suosittelee tarkistamaan lelun saumat. Näkyvät valusaumat tai kangaslelun irvistelevät saumaompeleet enteilevät nopeasti riekaleiksi leikittyä leikkikalua. Lelussa ei saisi olla helposti irtoavia osia, jotka voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran. Purulelun tulee myös olla sopivan kokoinen koiralle.

– Koiran leikkejä tulisi aina valvoa. Koiran hampaat ovat erittäin tehokkaat, saavathan koiraeläimet luonnossa hampaansa läpi saaliseläimen nahasta ja luusta, joten täysin koirankestäviä materiaaleja ei käytännössä ole olemassakaan, Kallio muistuttaa.

Koiralle kannattaa varata erilaisia, eri kovuisia ja eri materiaaleista valmistettuja puruleluja. Koiran leikki- ja purutapoja seuraamalla oppii löytämään juuri oman murren suuhun parhaiten sopivat lelut. Kun lelu on kaluttu rikki ja siitä alkaa irrota paloja, on aika hankkia uusi, turvallinen purtava tilalle.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon leluvalikoimasta löytyy niin palloa, rengasta kuin pehmoakin koirien leikkeihin. Kestävistä materiaaleista valmistetuissa leluissa on erilaisia nystyröitä ja purupintoja, joihin koirat saavat upottaa hampaansa luvan kanssa.

Teksti: Niina Kinnunen

Koira vetää hihnassa? – Opeta koirallesi mukavan ja turvallisen lenkin taito

Hihnan toisessa päässä kiskova koira saa kärsivällisimmänkin taluttajan turhautumaan, mutta vetämisellä on tätäkin ikävämpi vaikutus. Jatkuva paine ja nykäisyt kaulalle aiheuttavat koiralle kipua, fyysisiä vammoja ja stressiä. Hallitsemattomasti sinkoileva koira luo pahimmillaan vaaratilanteita niin itselleen kuin muille – ja vaikkei mitään sattuisikaan, nostattaa tilanne punan häpeilevän taluttajan poskille. Kysyimme asiantuntijoilta, mitä tehdä.

Koiran vetämiselle hihnassa voi olla monia selityksiä. Ehkä koira haluaa päästä nuuskimaan vastustamatonta tuoksua tienposkessa, tai se kiirehtii tervehtimään vastaantulevaa koiraystävää. Harmillisen usein syy jatkuvaan vetämiseen on, että koira tuntee kireän hihnan aiheuttamaa kipua.

– Koiralle luontainen reaktio on yrittää paeta poispäin kivusta ja epämukavuudesta, jolloin se kiskoo vain kahta kauheammin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen selittää.

– Koira ei itse osaa päätellä, että hidastamalla ja kääntymällä paine loppuu. Siksi sille täytyy opettaa, mitä tehdä.

Pantaan tai valjaisiin totuttelu kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena. Suurin osa pennuista totutetaankin pantaan jo kasvattajan luona ennen kotiutumista.

Koiran iästä huolimatta aina, kun käyttöön otetaan uusi panta tai muu väline, totuttelu tulisi aloittaa rauhallisesti ja koiraa palkiten. Koiralle opetetaan, että pannan tai valjaiden pukeminen tarkoittaa yhteistä mukavaa tekemistä, kuten rapsutuksia, leikkiä ja herkkuja.

– Ennen kuin lähdetään ulos, harjoitellaan kotona sisällä, jossa on vähemmän häiriötekijöitä. Ulkona hajut, äänet, eläimet, toiset koirat ja ihmiset vaikeuttavat keskittymistä ja tekevät harjoittelusta haastavampaa.

Tihtonen suosittelee opettamaan koiralle, kuinka paine kireästä hihnasta puretaan eli hihna saadaan löystymään. Tämä tapahtuu niin, että omistaja vetää hihnaa kevyesti kireälle, jolloin koira tuntee pienen paineen ja reagoi siihen, esimerkiksi kääntymällä omistajaan päin ja tulemalla luokse. Kun koira reagoi ja hihna löystyy, sitä kehutaan ja palkitaan runsaasti. Tätä toistamalla koira oppii, että hihnan kiristyessä kannattaa kääntyä eikä jatkaa vetämistä poispäin.

– Kun koira osaa sujuvasti purkaa paineentunteen, voidaan lähteä liikkeelle. Ensin hihnassa kuljetaan sisällä vaikka ympäri olohuonetta, sitten omalla pihalla, kotitiellä ja vähitellen kävelyä harjoitellaan lisäämällä lenkin pituutta, Tihtonen kuvailee.

– Koulutus tehdään asteittain ja tarpeeksi lyhyissä pätkissä kerrallaan, jotta koira jaksaa keskittyä.

Koiraa kehutaan ja palkitaan runsaasti lähellä pysymisestä myös muulloinkin kuin hihnan kiristyessä – muuten koirasta saadaan jojo, joka poukkoilee kireän hihnan ja omistajan väliä namien toivossa.

Varaa taskut täyteen nameja ja palkitse koiraa runsaasti, kun se kulkee vierellä toivomallasi tavalla.

Oikeanlaisista välineistä tukea harjoitteluun

Monia pantoja ja taluttimia markkinoidaan vetoa estävinä, mutta todellisuus on, ettei mikään väline itsessään ratkaise ongelmaa. Oikein valittu panta tai valjaat sekä talutin voivat kuitenkin auttaa kouluttamisessa ja vähentävät koiran tuntemaa epämukavuutta ja kipua.

– Hyvä panta ei satuta tai ahdista koiraa. Pannan tulisi olla leveä, sillä liian ohut panta painuu koiran niskanikamien väliin ja aiheuttaa kipua ja pitkällä aikavälillä vahinkoa, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-tarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Esimerkiksi nailonista tai polyesteristä valmistetut pannat ovat kestäviä ja keveytensä ansiosta mukavia koiralle. Lisämukavuutta tuo, jos panta on pehmustettu sisäpuolelta. Hyvin istuvat valjaat voi myös olla vetävälle koiralle sopiva vaihtoehto, sillä ne vähentävät kaulaan kohdistuvaa painetta.

Hihnalenkkeilyyn ei suositella kiristäviä ja puolikiristäviä pantoja. Ulkoilun sijaan ne on tarkoitettu koulutustilanteisiin sekä harrastuksiin ja työtehtäviin, joissa koira täytyy olla nopeasti päästettävissä irti ja kytkettävissä uudelleen. Erityisesti pennulle tulee aina valita kiinteä panta, joka on turvallinen sen vasta kehittyvälle niskalle.

– Myös taluttimeksi kannattaa valita kevyestä, kestävästä materiaalista valmistettu hihna. Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, ja pehmusteet käsiosissa suojaavat taluttajaa mahdollisilta nykäisyn aiheuttamilta hiertymiltä ja palovammoilta, Kallio sanoo.

Kiskovalle koiralle voi sopia joustotalutin, jonka sisällä on kuminauha, joka lieventää kaulaan kohdistuvia nykäisyjä. Flexiä Kallio suosittelee käytettäväksi vain valjaiden kanssa ja ainoastaan, kun hihnassa kulkeminen on hallinnassa, sillä pitkälle yltävä, ohut naru voi sotkeutuessaan aiheuttaa vaarallisia tilanteita ja vammoja.

– Pelkkä välineen vaihtaminen ei ratkaise vetämisongelmaa, mutta jokaiselle omistajalle ja koiralle voi löytyä juuri itselle toimivat varusteet, jotka tekevät lenkkeilystä molemmille mukavaa.

Varmista, että panta on koiralle huomaamaton ja mukava. Panta on sopivan kokoinen, kun sen ja kaulan väliin mahtuu sujauttamaan pari sormea.

Huomioi koiran luonne ja tarpeet tavoitteita asettaessasi

Monelle hyvästä hihnakäytöksestä mieleen pulpahtaa kuva kauniisti vierellä sipsuttavasta ja suoraan omistajan silmiin katsovasta koirasta. Näin kauniille kulkemiselle on paikkansa, mutta Tihtonen muistuttaa, että jokainen koiranomistaja voi määritellä, mitä hyvä hihnakäyttäytyminen itselle tarkoittaa.

– Omistaja määrittelee muun muassa, kuinka lähellä koiran haluaa pysyvän ja opettaako esimerkiksi katsekontaktin tai muita lisävaatimuksia. Tähän vaikuttavat niin omistajan toiveet ja tavoitteet kuin koiran ominaisuudet, kuten rotu, koko ja käyttötarkoitus.

Jatkuva, tiukasti kontaktissa pysyminen on koiralle raskasta, joten sitä tulisi tauottaa tarpeeksi, jotta koiraa saa myös vapaampaa kulkemista lenkin mittaan. Koiran lajityypillistä käytöstä ja tarpeita ei sovi myöskään unohtaa.

– Monet hankkivat koiran ulkoilukaveriksi. Täytyy muistaa, että kun ihminen tykkäisi kulkea tasaista vauhtia eteenpäin, vahvasti hajumaailmassa elävä koira puolestaan luontaisesti haluaa välillä pysähdellä nuuhkuttamaan.

Hihnan ja pinnan kiristymistä on mahdoton välttää täysin, mutta koiralle kiukkuuntuminen ja hihnan riuhtominen ei tilannetta auta. Koiralta ei voi odottaa aina täydellistä kulkemista, eikä se osaa lukea omistajansa ajatuksia.

– Jos ihminen ei ole valmis muuttamaan omaa käyttäytymistään, ei voi olettaa että koirakaan muuttaisi. On myös osattava antaa virheet anteeksi niin koiralle kuin itselleen, Tihtonen summaa.

Hän kertoo, että 90 prosenttia hänelle tulevista avunpyynnöistä liittyy juuri hihnassa kulkemisen haasteisiin. Moni koiranomistaja siis painii saman ongelman äärellä, eikä sitä tarvitse hävetä. Jo vetämään oppineen koiran uudelleen kouluttaminen on haastavaa, mutta kärsivällisyydellä ja oikeilla keinoilla aivan mahdollista.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia lemmikin tarvikkeita valmistavan Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen
Kuvat: Jalo

Miten leikkaan koiran kynnet sujuvasti? Näillä asiantuntijoiden vinkeillä onnistut

Kynsien leikkaus on tärkeä toistuva toimenpide koiraperheen arjessa, mutta monelle siitä muodostuu epämiellyttävä tapahtuma, jossa jo tarvikekopan kolistelu ja kynsisaksien esille ottaminen saa koiran livahtamaan sängyn alle. Kysyimme eläintenkouluttaja Noora Tihtoselta sekä tarvikespesialisti Maria Kalliolta, kuinka kynsien leikkauksesta tehdään mukava yhteinen hetki, jolloin turhalta stressiltä säästyvät niin koira kuin omistajakin.

Koiran kynnet on tärkeä pitää lyhyinä, jotta tassut pysyvät terveinä. Liian pitkäksi kasvaneet kynnet voivat kääntyä kasvamaan kivuliaasti anturaan tai pahimmillaan muuttaa tassun asentoa vääräksi ja rasittaa koko jalkaa. Pitkät kynnet myös takertuvat, repeävät ja lohkeavat helpommin kuin lyhyinä pidetyt. Pennun kynsiä tulisi leikata vähintään 1-2 viikon välein ja aikuisenkin koiran kynsiä muutaman viikon välein vaikka tarve vaihtelee yksilöllisesti.

– Kynsiä kannattaa leikata mieluiten usein ja vähän kerrallaan. Jos kynnet ovat päässeet kasvamaan pitkiksi, on parempi leikata ohuissa siivuissa, koska pitkässä kynnessä myös kynnen ydin on pidemmällä. Kun kynttä leikataan vähitellen, ydin alkaa leikaamisen myötä vetäytyä, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Sujuvaan kynsien leikkaukseen tarvitaan terävät ja tukevat sakset, jotka leikkaavat helposti ilman suurta voimankäyttöä. Kynsisakset on valittava lemmikin koon mukaan: pienen koiran kynsiin riittävät pienet kun taas iso koira tarvitsee järeämmät kynsisakset. Monissa saksissa on valmiina stoppari, joka auttaa, ettei kynttä leikata vahingossa liikaa.

– Myös valaistus kannattaa huomioida, ja esimerkiksi kynä- tai taskulampusta voi olla hyötyä. Ydin näkyy, kun kynttä valaisee läpi, ja näin voidaan välttää onnettomuuksia, joissa leikataan ydintä, Kallio vinkkaa.

Saksien lisäksi kynsiä voi lyhentää ja leikkaamisesta helposti jääviä teräviä kulmia pyöristää kynsiviilan tai -trimmerin avulla. Myös kynsiä viilatessa kannattaa muistaa maltti ja viilata mieluummin vain vähän kerrallaan.

Joku kaipaisi kipeästi kynsien leikkuuta. Kun kynsiä lyhennetään säännöllisesti, on leikkaaminen helpompaa ja turvallisempaakin, kun kynnen ydin ei ole kasvanut pitkäksi.

Stressitöntä yhteispeliä

Kynsien leikkaus on helpoin opettaa pennulle, jolla ei ole vielä aiempia mahdollisesti huonoja kokemuksia. Pian kotiutumisen jälkeen pentua aletaan totuttaa kaikenlaiseen käsittelyyn: silittelyn ja rapsuttelun lomassa silitetään myös tassuja, kurkistetaan suuhun, kosketaan häntään ja korviin ja niin edelleen. Käsittelystä tehdään osa päivittäistä yhteistä mukavaa kanssakäymistä.

– Koiran, jolla on huonoja kokemuksia käsittelystä tai joka synnynnäisesti ei vain pidä tietynlaisesta kosketuksesta, kanssa täytyy edetä hitaammin, varovaisemmin ja palastella opettelu tarpeeksi pieniin osiin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen sanoo.

Hän suosittelee niin sanotun starttinappulakäytöksen opettamista koiralle. Starttinappula tarkoittaa jotakin tiettyä koiralle opetettua toimintaa, joka toimii merkkinä siitä, että koira on valmis aloittamaan tai jatkamaan. Kynsien leikkauksen yhteydessä tämä voi esimerkiksi olla se, että koira tökkää kuonollaan omistajan kädessä pitämiä kynsisaksia. Merkkinä voi toimia mikä tahansa muukin koiralle luontainen tapa, esimerkiksi tökkäys omistajan käteen tai läpsäys tassulla. Starttinappulakäytös opetetaan koiralle palkitsemalla runsaasti aina, kun koira tekee toivotun eleen.

– On erittäin tärkeää, ettei asioita vain tehdä väkisin koiralle, vaan että koira osallistuu aktiivisesti. Kun koiralla on mahdollisuus ilmaista, milloin se on valmis aloittamaan, parantaa se huomattavasti koiran hyvinvointia ja vähentää stressiä, Tihtonen kertoo.

– Ihminen päättää, milloin kynsiä leikataan, mutta koiralle annetaan aikaa ja se saa ilmaista tarkan aloitushetken. Jos koira ei koske saksiin, odotetaan ja kokeillaan tarvittaessa uudelleen vaikka viiden minuutin päästä. Kun koira saa runsaasti palkintoja, se kokee kynsien leikkauksen ja käsittelyn kannattavaksi.

Koiralle voi myös opettaa merkkisanan, kuten ’kynnet’, josta se tietää, että on aika kynsien leikkaukselle. Jännittävissä tilanteissa koiran turvallisuuden tunnetta lisää se, että se voi ennakoida, mitä tulee tapahtumaan. Starttinappulakäytöstä voi hyödyntää kommunikointikeinona myös muissa koiralle mahdollisesti epämiellyttävissä tilanteissa, esimerkiksi muissa hoitotoimenpiteissä tai vaikka valjaiden pukemisessa.

Kun koira tottuu käsittelyyn jo pentuna, käy monet välttämättömät toimenpiteet helpommin myös jatkossa.

Hitaasti hyvä tulee

Kun starttinappulakäytös luonnistuu ja koira osoittaa olevansa valmis, aloitetaan itse kynsien leikkauksen harjoitteleminen asteittain. Ensin vain silitetään tassua ja palkitaan koira. Sitten silitetään saksilla tassua ja palkitaan, seuraavaksi avataan sakset kynnen ympärillä ja palkitaan, ja sitten leikataan aivan pieni pala kynnestä ja palkitaan. Aluksi vain yksi kynsi, sitten yksi tassu, sitten useampi tassu ja lopulta kaikki kynnet. Harjoittelua vaikeutetaan vaiheittain, kunhan aiempi vaikeusaste sujuu hyvin. Harjoittelussa täytyy muistaa pitää taukoja ja tarkkailla koiran kommunikointia.

Jos koira murisee, näyttää hampaita tai rimpuilee pois, tulee koiran rajoja kunnioittaa ja lopettaa kynsien leikkaus. Kieltäminen saa koiran vain lopettamaan varoitusmerkkien antamisen tilanteissa, joissa se tuntee olonsa epämukavaksi tai uhatuksi. Tällöin koira saattaa jopa purra varoittamatta.

– Nyrkkisääntönä kaikenlaisessa koiran käsittelyssä voidaan pitää sitä, että jos koira välttelee, vetäytyy tai osoittaa muuten epämukavuutensa, toiminta lopetetaan ja harjoittelussa palataan helpommalle tasolle, Tihtonen summaa.

Joskus käy se ikävä vahinko, kun kynsisakset lipsahtavat hermoon tai kynnen ytimeen asti, ja koira vingahtaa kivusta.

– Tällöin on itse pysyttävä rauhallisena ja koiralle annetaan runsas palkinto. Välittömästi annettu palkinto vaimentaa negatiivisen kokemuksen vaikutuksia. Jos kynnestä tulee verta, se tyrehdytetään kylmällä ja puristamalla ja jos verenvuoto on runsasta eikä lopu, ollaan yhteydessä eläinlääkäriin.

Tihtonen kertoo itse leikkaavansa omien koiriensa kynnet niin, että koirat makaavat kylkiasennossa sohvalla ja hän itse istuu lattialla, jolloin koirien tassut ovat sopivasti silmien tasolla. Pienen koiran voi opettaa myös esimerkiksi makaamaan selällään omistajan jalkojen välissä tämän istuessa lattialla tai sohvalla. Koiraa ei pakoteta asentoon, vaan se opetetaan vaiheittain ja runsaasti palkiten. Kun asento on mukava niin koiralle kuin omistajalle, sujuu kynsien leikkauskin sutjakkaasti.

Kynsien leikkaamiseen kannattaa valita hetki, kun koira on valmiiksi rauhallinen. Koiraa voi myös auttaa pysymään rauhallisena juttelemalla ystävällisesti ja silittelemällä sitä. Jos itsellä on kiire tai kärsimätön olo, kannattaa kynsien leikkaus jättää parempaan hetkeen. Operaatio käy paljon kivuttomammin, kun molemmat, koira ja ihminen, ovat hyvällä ja yhteistyöhaluisella tuulella.

Katso alta Noora Tihtosen ja Stara-koiran yhteinen harjoitteluhetki, joka havainnoi, kuinka kynsien leikkausta harjoitellaan starttinappulakäytöstä ja asteittaista, koiran tahtiin etenemistä hyödyntäen.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon koirantarvikevalikoimasta löytyvät kynsisakset ja monen suosikiksi noussut Jalo Karvoihin katsomatta -tassuvoide. Jalo on kehittämässä uusia kynsien ja tassujen hoitotuotteita, joilla tassujen hoito sujuu entistäkin helpommin ja turvallisemmin.

Teksti: Niina Kinnunen

Kuinka koirashampoo valmistetaan? Tutustuimme kotimaisten hoitotuotteiden tuotantoon

Oletko koskaan koiraa pestessä pohtinut, mistä ja miten koirashampoo on päätynyt käteesi? Laadukas ja turvallinen koiran hoitotuote on tarkan suunnittelun ja testauksen sekä monen eri ammattilaisen tiiviin yhteistyön tulos. Kysyimme tuotekehityskemisti Jenni Virtaselta, miten kotimaisen Jalon koiran hoitotuotteet päätyvät ideasta valmiiksi tuotteeksi kaupan hyllylle.

Koirashampoon tarina alkaa aivan kuten monella muullakin tuotteella: tarpeesta kehittää uusi tuote. Virtanen kertoo, että yleensä tarve tulee tuotepäälliköltä, joka määrittelee, millaista tuotetta aletaan kehittää ja millä aikataululla ja budjetilla. Tässä vaiheessa päätetään alustavasti esimerkiksi, onko tuote nestemäinen vai kiinteä ja millaiseen pakkaukseen se päätyy. Kun suunnitelma on arvioitu toteutuskelpoiseksi, tuotetta aletaan kehittää käytännössä.

– Varsinainen käytännöntyö alkaa formuloinnilla eli reseptin tekemisellä. Tuotekehityskemisti/-insinööri suunnittelee, mitä ja minkä verran raaka-aineita tuotteeseen laitetaan. Tuotteelle valitaan niin sanotut tehoaineet eli aineet, jotka antavat sille luvatun tehon, Virtanen kuvailee.

Jalon tuotteissa tällaisia raaka-aineita ovat muun muassa ihoa rauhoittava kaura ja kotimaisesta sokerijuurikkaasta saatava, kosteuttava betaiini. Tuotteiden turvallisuus varmistetaan valitsemalla tunnettuja ja jo turvalliseksi todettuja raaka-aineita, jotka hankitaan luotettavilta ja vastuullisilta toimijoilta.

Koiralle ja ihmiselle tarkoitetussa kosmetiikassa noudatetaan osittain eri lainsäädäntöjä. Koiran hoitotuotteet kuuluvat kemikaalilain piiriin, kun taas ihmisille tarkoitettujen tuotteiden valmistuksessa noudatetaan kosmetiikkalakia. Koiran hoitotuotteille on tehtävä CLP-asetuksen mukainen luokitus, mikä käytännössä näkyy pakkausten varoitusmerkkeinä.

– Yleisin koiran hoitotuotteissa esiintyvä varoitusmerkki on pesuaineistakin tuttu huutomerkki, joka usein tulee merkitä tuotteessa käytettävien pesevien ainesosien vuoksi ja viestittää silmä- ja ihoärsyttävyydestä. Ihmiselle tarkoitetussa kosmetiikassa käytetään samantyylisiä peseviä ainesosia, mutta CLP-asetuksen mukaista luokitusta ei tarvitse tehdä, vaan tarkka tuotesisältö pitää ilmoittaa INCI-listalla.

Hoitotuotteiden laatua tarkkaillaan ja testataan säännöllisesti tuotekehityksen ja tuotannon eri vaiheissa.

Turvallisuus taataan toistuvilla testauksilla

Kun hoitotuotteen resepti on hiottu valmiiksi, alkaa tuotteen testaus. Tuotekehityslaborantit tekevät tuotteesta testinäytteet laboratoriossa jäljitellen tuotanto-olosuhteita. Laboratoriossa tuotteelle tehdään aistinvarainen arviointi, säilyvyystestaus, jossa varmistetaan, ettei tuote esimerkiksi erotu sille asetetussa säilyvyysajassa sekä määritellään fysikaalis-kemialliset ominaisuudet eli mitattavat ominaisuudet ja niiden raja-arvot, joihin varsinaisen tuotannon tuotteita myöhemmin verrataan.

– Tässä vaiheessa tuotteet lähtevät myös kohderyhmälle testattavaksi. Jalon tuotteissa kohderyhmänä on tietenkin koirat, ja testiryhmä koostuu työntekijöiden ja heidän verkostojen lemmikeistä. Testiryhmän palautteen mukaan tuotekehitystä jatketaan haluttuun suuntaan ja mahdollisesti reseptiä muutetaan ja testataan uudelleen, Virtanen kertoo.

Samaan aikaan, kun tuotteen sisältöä kehitetään, etsitään ja testataan myös sopivia pakkausmateriaaleja. Pakkauksista vastaava kehittää materiaaleja esimerkiksi pulloihin, korkkeihin, etiketteihin ja myyntipakkauslaatikoihin ja tekee tiivistä yhteistyötä tuotepäällikön kanssa pakkauksen ulkoasua ja toimivuutta suunniteltaessa. Pakkauksissa käytetään mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja ja huolehditaan siitä, että ne soveltuvat mahdollisimman hyvin kierrätettäviksi jatkossakin. Ennen varsinaista tuotantoa tuotteen ja pakkausmateriaalien yhteensopivuus vielä testataan.

Aivan vieläkään tuote ei lähde tuotantoon, vaan siitä tehdään ensin koetuotanto.

– Koetuotannossa yleensä selviää ennalta arvaamattomat haasteet ja ongelmat, jotka voidaan korjata ja parantaa ennen varsinaisen tuotannon aloittamista. Koetuotanto tehdään, mikäli tuote poikkeaa merkittävästi aiemmin tehdyistä tuotteista tai riskiarvion perusteella katsotaan se aiheelliseksi.

Valmiin tuotteen takana on monen eri ammattilaisen ja tahon panostus. Jalo haluaa pitää tuotteiden valmistuksen Suomessa.

Tuotteet sekoitetaan suurissa säiliöissä

Jalon hoitotuotteet valmistetaan Transmeri Logistics Oy:n tuotantotiloissa Vantaan Piispankylässä. Tuotantolaitos on rakennettu teknokemian tuotteiden valmistusta varten ja noudattaa kosmetiikan hyvien valmistustapojen GMP:n standardia (sertifioitu ISO 22716), joten tuotanto-olosuhteet, laitteet ja hygienia sopivat koirille tarkoitettujen hoitotuotteiden valmistukseen.

Varsinainen tuote valmistetaan valmistussalissa isoissa 100–10 000 litran säiliössä.

– Yksinkertaisimmillaan raaka-aineet lisätään säiliöön yksitellen samalla sekoittaen, ja lopulta saadaan valmis tuote. Valmistukseen saattaa sisältyä tuotteen lämmitystä tai homogenointia. Kun tuotteen sisältö on valmis ja laatu varmistettu, pakataan tuote pullotuslinjoilla. Pakkauslinjoilla tuotteisiin lisätään eräkoodi, joka identifioi tuotteen tiettyyn valmistuserään.

Mitään ei jätetä sattuman varaan. Vielä kerran tuotteen sisällön ja pakkauksen laatu tarkistetaan muun muassa mikrobiologisella analyysilla, jossa varmistetaan, että tuotteen säilöntäaineet toimivat. Kun laatu on varmistettu, ovat tuotteet valmiita lähtemään kauppoja ja asiakkaita kohti.

– Minimissään tuotekehitysprojekti kestää puoli vuotta ja keskimäärin vuodesta kahteen. Ennen kuin tuote pääsee kaupan hyllylle, tarvitaan siis monen eri ammattilaisen ja asiantuntijan työpanosta ja tiivistä yhteistyötä eri tahojen kanssa, Virtanen summaa.

Jalon tavoitteena on valmistaa helppokäyttöisiä tuotteita, jotka miellyttävät niin lemmikkiä kuin omistajaa.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Karvoihin katsomatta -tuotesarjan hoitotuotteet on suunniteltu, valmistettu ja pakattu Suomessa.

Teksti: Niina Kinnunen
Kuvat: Transmeri

Hoitotuotteiden valintaopas: Puhtaan ja takuttoman turkin salaisuus

Turkki on koiran kruunu, joten siitä on syytä pitää huolta. Selvitimme, millaisia hoitotuotteita turkinhoitoon kannattaa käyttää ja miten pesusta saadaan onnistunut kokemus. Vietimme myös hemmottelevan spa-hetken Taika-koiran kanssa ja testasimme kotimaisen Jalon turkinhoitotuotteita.

Koiraa ei kannata pestä liian usein, sillä silloin iho ja karvat menettävät luontaisia öljyjä, jotka ylläpitävät hyvinvoivaa ja kiiltävää turkkia. Aika ajoin kylpy on kuitenkin paikallaan. Kun koira on remunnut liassa, haiskahtaa epämiellyttävältä tai täytyy muuten saada edustuskuntoon, kannattaa pesuun valita varta vasten koirille suunnitellut tuotteet.

– Koirille tarkoitettujen tuotteiden tulisi olla miedosti hajustettuja tai hajusteettomia. Hajusteiden lisäksi ihmisille tarkoitetuissa shampoissa on usein koiralle liian alhainen pH-arvo. Nämä tuotteet saattavat ärsyttää koiran ihoa ja turkkia, kertoo tuoteryhmäpäällikkö Sabina Finnilä kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavalta Transmerilta.

Koiran shampoo kannattaa valita turkin laadun sekä käyttötarkoituksen mukaan. Karkeakarvaiselle koiralle riittää yleensä pelkkä shampoo, kun taas pitkäkarvaiseen, helposti takkuuntuvaan turkkiin tepsii paremmin 2 in 1 -shampoo, jossa on myös hoitavia ainesosia.

– Esimerkiksi näyttelyssä käyvälle pitkäkarvaiselle koiralle, jonka täytyy näyttää edukseen, sopii parhaiten shampoo ja hoitosuihke. Turkkiin jätettävä hoitosuihke on hyvä, jos pikku ystävällä on takkuinen turkki, sillä turkin saa selvitettyä helposti.

Vinkit onnistuneeseen kylpyhetkeen

Finnilä suosittelee harjaamaan likaa, roskia ja irtokarvoja turkista jo ennen pesua, jottei turkki takkuunnu lisää kastuessaan. Saatavilla on erilaisia harjoja, karstoja, karoja ja kampoja, joista jokainen voi löytää mieluisen takkujen selvittäjän.

– Pesu tapahtuu kuten hiusten pesu. Koiran turkki kostutetaan kädenlämpöisellä vedellä, jonka jälkeen shampoota hierotaan turkkiin välttäen tuotteen joutumista silmiin. Kannattaa käyttää riittävästi shampoota, jotta turkki saadaan hyvin pestyä, Finnilä vinkkaa.

Shampoo huuhdellaan huolellisesti runsaalla vedellä. Mikäli koira on todella likainen, voi pesun tehdä tarvittaessa vielä uudelleen. Turkin kuivaus kannattaa tehdä huolella, jottei kosteus jää hautumaan alusvillaan ja aiheuta iho-ongelmia. Apuna voi käyttää hiustenkuivaajaa ja imukykyistä pyyhettä, esimerkiksi mikrokuitupyyhettä.

Hoitosuihketta voi käyttää kosteaan tai kuivaan turkkiin takkujen selvittelyn helpottamiseksi. Turkki kannattaa harjata pesun jälkeen jo ennen kokonaan kuivumista, jottei siihen jää ja muodostu takkuja.

– Jotta pesuhetkestä tulee koiralle mieluisa, kannattaa antaa namipala pesun jälkeen.

Kylpyhuoneeseen kannattaa siis varata harjan, shampoon ja pyyhkeen lisäksi ainakin namipussi palkitsemista varten. Kylpyhetkestä kannattaa luoda mahdollisimman miellyttävä kokemus koiralle toimimalla rauhallisesti ja kannustavasti.

Lapinkoira Taika nautiskelee harjaushetkestä. Jalon pohjavillahara kerää irtoavan pohjavillan kätevästi katkomatta ja kiskomatta päällyskarvaa.

Taika-koiran takut vaihtuivat kiiltäviin kiharoihin

Aurinkoista kesäpäivää nurmella ihastelava 8-vuotias suomenlapinkoira Taika on oikea pörröisen söpöyden ilmentymä. Pitkä ja tuuhea turkki kerää kuitenkin tehokkaasti pihamaalta risut ja roskat itseensä ja takkuuntuu helposti. On siis oiva hetki viettää hemmotteleva spa-päivä, setviä takut ja samalla vilvoitella helteeltä.

Koska Taikalla on vielä karvanlähtöä, aloitetaan muuntautumisleikki perusteellisella harjaamisella. Jalon pohjavillahara ja karsta osoittautuvat tehokkaimmiksi irtokarvan poistajiksi, ja samalla Taika selvästi rentoutuu ja nautiskelee toimenpiteestä. Ei aikaakaan, kun nurmikolle koiran viereen on kerääntynyt irtokarvaa, josta riittäisi vaikka toisellekin hauvalle.

Seuraavaksi on suihkun aika! Kylpyhuoneeseen suuntaaminen saa Taikan hiukan epäilemään, mitä nyt tapahtuu, mutta herkkunamit ja kannustukset saavat tassuihin liikettä. Tuuhea turkki tarvitsee runsaasti suihkuttelua kastuakseen kauttaaltaan. Valitsimme testattavaksi Jalon Karvoihin katsomatta 2 in 1 -shampoon, joka sisältää ihoa rauhoittavaa ja kosteuttavaa kauraa. Tuote levittyy turkkiin helposti, ja tuoksu on miellyttävä mutta mieto.

Karvoihin katsomatta 2 in 1 -shampoo on suunniteltu nimenomaan Taikan kaltaisille karvakavereille, joiden turkki takkuuntuu helposti.

Huuhtelun ja pyyhekuivauksen jälkeen kokeilemme vielä Karvoihin katsomatta 2 in 1 -hoitosuihketta ja metallipiikkiharjaa. Niin ikään kaurapohjainen hoitosuihke nousee hetkessä uudeksi suosikkituotteeksi. Kosteaan turkkiin suihkutettuna takut irtoavat nopeasti ja kivuttomasti. Jopa häntä, jonka harjaaminen yleensä herättää vastaväitteitä koirassa, harjaantuu takuttomaksi hetkessä. Lisäksi Taikan luonnolliset kiharata pääsevät kauniisti esiin puhtaassa ja kiiltävässä turkissa.

Hemmottelupäivä viimeistellään vielä Karvoihin katsomatta tassuvoiteella. Pieni määrä hoitavaa voidetta hierotaan tasaisesti anturoihin. Kärsivällisyydestään tunnettu Taika ilmaisee, että nyt touhotus ja kauneudenhoito saa riittää. Putipuhdas, tyytyväinen koira painelee takaisin nurmelle varjoon makaamaan. Ehkäpä seuraavaksi onkin kauneusunien aika.

Curly girl -trendin harjalla! Hoitovat tuotteet saivat Taikan luonnoliset kiharat kauniisti esiin.

Lue lisää aiemmista jutuistamme, miten tunnistat laadukkaan hoitotuotteen ja kuinka koiran turkki pidetään kuosissa kesällä.

Juttu on toteuttu yhteistyössä Jalon kanssa. Jalon Karvoihin katsomatta -hoitotuotteet sisältävät rauhoittavaa, kosteuttavaa ja uudistavaa kauraa, sopivat herkälle iholle ja on suunniteltu ja valmistettu Suomessa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Miksi koira nuolee tassujaan? – Näin pidät käpälät kunnossa

Lips, lips, lips. Keskellä yötä koiran pedistä kuuluva tassujen lupsutus on raskasta kuunneltavaa, mutta koira tuskin on päättänyt aloittaa öistä varvaspesua vain häiritäkseen omistajansa yöunia. Sen sijaan nuolemisen taustalla voi olla jokin vaiva, kuten kutina tai kipu.

Koirat tutkivat maailmaa muiden aistien ohessa myös makuaistinsa avulla, ja nuoleminen on niille luonnollinen osa käyttäytymistä. Satunnainen tassujen pesu esimerkiksi lenkin jälkeen kuuluu normaaleihin koiran tapoihin. Jos nuolemisesta tulee kuitenkin jatkuvaa ja runsasta, kannattaa syy sille selvittää, ennen kuin ongelma pääsee pahenemaan.

– Tavallisia syitä tassujen nuolemiselle ovat tassujen ihotulehdukset, allergiasta johtuva kutina tai kipu jaloissa esimerkiksi nivelrikon takia, kertoo eläinlääkäri Ida-Maria Kouvo eläinsairaala Evidensia Kouvolasta.

Toisinaan syy voi löytyä myös jostain aivan muualta kuin itse tassuista.

– Koira saattaa nuolla tassujaan esimerkiksi närästyksen tai suun tai nielun kivun takia. Joskus kyse voi olla myös sijaistoiminnosta stressin tai turhautumisen takia, Kouvo jatkaa.

Jos tassujen lipominen alkaa yllättäen ja voimakkaasti, kannattaa ensimmäisenä tarkistaa, näkyykö tassuissa haavoja tai nirhaumia, joita koira mahdollisesti yrittää hoitaa. Myös varpaan välit ja anturat on hyvä käydä läpi vierasesineiden, kuten lenkillä tassuihin takertuneiden tikkujen, kivien tai muiden roskien varalta.

Jos koira esimerkiksi keskeyttää leikin tai muun touhunsa nuollakseen ja järsiäkseen tassujaan, on kutina tai kipu häiritsevän voimakasta ja kannattaa selvittää.

Tassujen nuolemisesta tulee nopeasti itseään toistava kierre. Runsas nuoleminen ärsyttää tassujen ihoa ja voi johtaa esimerkiksi hiivan tai bakteerien aiheuttamaan ihotulehdukseen, jonka seurauksena koira nuolee tassujaan entistäkin enemmän. Siksi tassujen jatkuvaan lupsutukseen kannattaa reagoida nopeasti.

Kouvo suosittelee kääntymistä eläinlääkärin puoleen, jos tassujen nuoleminen on toistuvaa ja pakonomaista tai sille ei löydy selvää syytä.

– Tassuvaivoja hoidetaan aina tapauskohtaisesti eli ensimmäisenä täytyy selvittää, mikä saa koiran nuolemaan tassujaan tavallista runsaammin. Kun tassuvaivojen aiheuttaja on tiedossa, voidaan niitä ennaltaehkäistä, Kouvo sanoo.

– Jos kyseessä on tassujen kutina tai ihotulehdus, aloitetaan paikallishoito ja tarvittaessa selvitetään allergioiden osuutta asiaan, jolloin vaivat voidaan ennaltaehkäistä välttämällä allergisoivia asioita, kuten ruoka-aineita tai ympäristön allergeeneja. Nivelrikkopotilailla puolestaan hyvä kivunhallinta on tärkeää, jotta nuolemisesta aiheutuvia tassuvaivoja ei synny.

Tassuongelmien ja nuolemisen taustalla voi olla lukuisia muitakin syitä, esimerkiksi atopia, tapaturman synnyttämä vamma, loiset, immuunivälitteinen tai hormonaalinen sairaus tai aineenvaihdunnallinen tai ravitsemuksellinen ongelma. Moni koira kärsii tassuvaivoista jossakin vaiheessa elämäänsä, ja joillakin roduilla on niihin taipumusta toisia enemmän.

Tassut ja anturoiden välit kannattaa tarkistaa säännöllisesti, jotta mahdolliset ongelmat havaitsee ajoissa.

Tee tassujenhoidosta osa arkirutiinia

Koiran tassut joutuvat koetukselle Suomen sääolosuhteissa ympäri vuoden. On sitten kevät, kesä, syksy tai talvi, aina on märkää, ja juuri kosteus on syypää moniin tassuvaivoihin. Kun tassun poimuissa kosteus pääsee muhimaan, tarjoaa se otollisen ympäristön tulehduksille. Tassunhoitorutiinit kannattaa ottaa osaksi omaa koiraperheen arkea.

Näillä vinkeillä pidät koirasi käpälät kunnossa:

  • Kuivaa tassut aina, kun ne kastuvat. Puhdas pyyhe toimii hyvin, mutta avuksi voi ottaa myös hiustenkuivaajan. Tarkista tassut myös vierasesineiden varalta.
  • Pese tassut, kun ne ovat likaiset. Vältä kuitenkin huuhtelua jokaisen lenkin päätteeksi, sillä jatkuva vesipesu kuivattaa ihoa ja saattaa altistaa tulehduksille.
  • Trimmaa anturoiden välissä olevat karvat lyhyeksi, jotta iho pääsee hengittämään.
  • Leikkaa koiran kynnet säännöllisesti, noin 1–2 viikon välein.
  • Varmista, että koiran ruokavalio on monipuolinen ja se saa tarvitsemiaan rasvahappoja. Tarvittaessa voi käyttää koirille tarkoitettuja ravintolisiä.
  • Tassuvoiteista ja -vahoista voi olla apua tassujen hoidossa. Kun iho ja anturat ovat terveet, eivät ne vahingoitu yhtä helposti kuin kuiva iho.
  • Tarkkaile, nuoleeko koira tassuja tavallista enemmän. Jos nuoleminen yltyy eikä sitä saa rauhoittumaan kotona, kannattaa suunnata eläinlääkärin selvittämään syytä.

Teksti: Niina Kinnunen

Mitä ravintoaineita raakaruoka sisältää? – Näin varmistat monipuolisen raakaruokinnan

Raakaruokinta kiinnostaa yhä useampaa koiranomistajaa. Ajatus luonnollisesta ja koiralle lajityypillisestä ruokavaliosta kuulostaa hyvältä ajatukselta, mutta käytännön toteutus saattaa aluksi tuntua monimutkaiselta. Raakaruokinta on mahdollista toteuttaa onnistuneesti, kun muistaa muutamat perusasiat koiran ravinnontarpeista.

Raakaruoka on koiralle ravintoa luonnollisimmassa muodossa. Koira tarvitsee ravinnostaan rasvaa, proteiinia, hiilihydraattia, kivennäisaineita, vitamiineja ja vettä. Biologisesti sopiva raakaruoka eli BARF (Biolocically appropriate raw food) pohjautuu ajatukseen, että lemmikille syötetään lajityypillistä, luonnollista ravintoa: ruokavalion kulmakivenä ovat raaka liha ja lihaisat luut. BARF-ravinto koostuu erilaisista luista ja rustoista, lihasta, kalasta, broilerista, elimistä, kananmunasta sekä kasvissoseista, jotka koira syö raakana.

Riittävän ravintoaineiden saannin raakaruokinnassa takaa monipuolinen ruokavalio, joka sisältää eri eläin- ja kasvikunnan tuotteita. Raakaruokailun voi toteuttaa joko kokoamalla annokset itse tai tarjoamalla kaupasta saatavia valmiita täysravintoja.

– Valmis täysravinto täyttää koiran ravintotarpeet sellaisenaan. Esimerkiksi Oscarin Kana-lohi-kasvispullat ja Nauta-kasvispullat ovat kaupasta löytyviä valmiita täysravintoja, suomalaista raakaruokaa valmistavan Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n tuotepäällikkö Tea Martikainen kertoo.

Koira tarvitsee runsaasti rasvaa ja proteiinia

Raakaruokavalion lihasta ja luista koira saa hyvin tarvitsemiaan rasvoja ja proteiinia. Rasva on koiralle paras ja ensisijainen energianlähde, ja se on olennaista välttämättömien rasvahappojen saannin sekä rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisen kannalta.

– Rasvan saanti ravinnosta on tärkeää myös muun muassa aivoille, iholle ja turkille. Valkuaisaineita eli proteiinia koira tarvitsee myös esimerkiksi kudosten uudistukseen ja rakennusaineeksi sekä moniin aineenvaihdunnan tehtäviin.

Hiilihydraatteja koira saa esimerkiksi kasviksista. Niitä koira pystyy hyödyntämään rajoitetusti, mutta pieni määrä kuitua ruokavaliossa auttaa ylläpitämään ruoansulatuskanavan terveyttä.

Lihojen, luiden ja elinten lisäksi raaka-ateriaan monipuolisuutta ja tärkeitä ravintoaineita saadaan kalasta, kasvisoseesta ja kananmunasta. Itse koostettuja raaka-aterioita voidaan täydentää luontaisilla ravintolisillä esimerkiksi merileväjauheella ja lohiöljyllä tai erilaisilla valmiilla vitamiini- ja kivennäislisillä koiran tarpeiden mukaan.

– Itse koostetun aterian ei tarvitse välttämättä sisältää kaikkia koiran tarvitsemia ravintoaineita yhdellä aterialla, vaan ravintoaineet voi tulla useamman aterian yhteissummana, kun ruokinta on jatkuvasti monipuolista, Martikainen huomauttaa.

Koska raakaruokaa ei ole kypsennetty, ovat ruoan luonnolliset ravintoaineet, kuten koiralle hyödylliset entsyymit, bakteerit, vitamiinit ja aminohapot säilyneet tallella. Koiran elimistö pystyy hyödyntämään luonnollista, prosessoimatonta ravintoa tehokkaasti, mikä näkyy esimerkiksi turkin, ihon ja kynsien hyvinvoinnissa. Raakaruokailuun kuuluvat luut auttavat myös pitämään koiran hampaat puhtaina ja ehkäisevät hammaskiven muodostumista.

7-vuotias shelttimix Caramel nauttii saadessaan hampaille töitä rustoluiden muodossa.

Raakaruokintaa voi soveltaa juuri omalle koiralle sopivaksi

– Raakaruokinnassa mahtavaa on, että omistaja tietää ja näkee tarkalleen, mitä koira todella syö ja pystyy itse valikoimaan omalle koiralle sopivat yksittäiset raaka-aineet. Luonnollisuus ja raaka-aineiden selkeys on monesti apu myös allergioihin tai muihin yliherkkyysongelmiin. Mikäli allergeenit ovat tiedossa, on niitä raakaruokinnassa helppo välttää, Martikainen kertoo.

Raakaruoka sopii ravinnoksi kaiken ikäisille, kokoisille ja rotuisille koirille. Ravinnontarve kuitenkin vaihtelee muun muassa koiran aktiivisuuden, koon ja iän mukaan.

– Ruoan määrä ja laatu tulee suhteuttaa oman koiran tarpeisiin. Pennuilla esimerkiksi energiantarve on suhteessa korkeampi kuin aikuisella koiralla, sillä ne tarvitsevat runsaasti energiaa ja ravintoaineita kasvuun ja kehitykseen.

Myös aikuisilla koirilla energiantarve vaihtelee koirakohtaisesti. Koiran energiantarve lasketaan niin sanottua metabolista elopainokiloa kohden. Metabolinen paino saadaan korottamalla koiran elopaino potenssiin 0,75. Esimerkiksi 20-kiloisen koiran metabolinen paino on 200,75 eli 9,46 kilogrammaa. Perus aktiivinen, aikuinen koira tarvitsee energiaa noin 90–120 kilokaloria jokaista metabolista kiloa kohden. 20-kiloisen koiran päivittäinen kokonaisenergiantarve on siis yhteensä noin 850–1135 kilokaloria. Jos laskukaava vain vilisee silmissä, löytyy netistä avuksi myös laskureita, joilla oman koiran metabolisen painon saa selville.

Mitä aktiivisempi koira on, sitä enemmän se myös tarvitsee energiaa. Esimerkiksi metsästys- ja muilla harrastuskoirilla energiantarve voi vaihdella kausittain rasituksen määrästä riippuen. Kantavilla ja imettävillä nartuilla energiantarve nousee, kun taas vanhoilla ja leikatuilla koirilla se yleensä vähenee aineenvaihdunnan hidastuessa ja hormonitoiminnan vähentyessä.

– Aktiiviselle koiralle voi tarjota rasvaisempaa lihaa, kun taas helposti lihovalle, vähemmän energiaa tarvitsevalle koiralle voidaan valita lihoja, joissa rasvapitoisuus on hieman matalampi.

Vältä nämä kompastuskivet raakaruokinnassa

Aloittelevan raakaruokkijan kannattaa varoa paria kompastuskiveä, joihin raakaruokinta voi kaatua. Yksi virhe on yksinkertaistaa liiaksi ja syöttää koiralle liian yksipuolista ravintoa. Toisaalta ruokailusta ei kannata tehdä myöskään turhan monimutkaista, koska silloin raakaruokinnan rima nousee vain liian korkealle.

Martikainen suosittelee perehtymään raakaruokintaan kunnolla ennen aloittamista. Jos ravinnon sisältö mietityttää, voi raakaruokintaan tutustumisen aloittaa valmiista täysravinnoista, joissa kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet on laskettu valmiiksi.

– Kannattaa tarkistaa pakkausmerkinnät. Kun tuotteessa on merkintä ‘täysravinto’ tai ‘täysrehu’, täyttää se sellaisenaan koiran päivittäiset ravintotarpeet. Merkintä ‘täydennysravinto’, ‘täydennysrehu’ tai ‘rehuaine’ tarkoittaa, että tuote sopii osaksi monipuolista ruokavaliota, muttei riitä sellaisenaan.

Parhaiten ruoan sopivuus juuri omalle koiralle selviää seuraamalla koiran vointia. Kun koira on energinen ja jaksaa tehdä tavallisia koiruuksiaan, saa se todennäköisesti tarpeeksi sopivaa ravintoa. Raakaruokinnan aloittamiseen saa apua esimerkiksi muilta raakaruokkijoilta, raakaruokavalmistajilta sekä lemmikkiruokaliikkeistä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa. Lemmikki valmistaa Oscar-tuotesarjan raakapakasteita ja herkkuja, jotka on valmistettu kotimaisista raaka-aineista Kuopiossa.

Kurkistus koirankuppiin: Mitä eroa on raakaruoalla ja kuivamuonalla?

Suuri osa suomalaisista koirista syö ravinnokseen pääasiassa tehdasvalmisteista kuivamuonaa, tutummin raksuja, mokruja tai nappuloita. Viime vuosina raakaruokinnan suosio on kuitenkin kasvanut, ja yhä useampi tiputtaa ruokakuppiin nappuloiden sijaan tai lisäksi raakaravintoa.

Koiranruokakeskustelussa nähdään usein värikästä kieltä ja kärkkäitä vastakkainasetteluja. Erityisesti raakaruokinta ja toisaalta kuivamuona puhuttavat koiraihmisiä. Kopistellaanpa koirankuppeja ja laitetaan niiden sisältö syyniin.

Valmiita kuivamuonia on tarjolla moneen lähtöön – laadukkaat ruoat löytää tutkimalla raaka-aineluetteloa. Kuva: Pixabay

Kuiva vs raaka

Jokaisella koiranomistajalla on omat perustelunsa siitä, mihin ruokintamalliin päätyy. Yksi katsoo edullista hintaa, toinen miettii arjen ja ruokailun sujuvuutta, kun taas kolmas alleviivaa terveellisyyttä. Yhä useampi kuluttaja toivoo koiranmuonalta kaikkia näitä ominaisuuksia.

Vaihtoehtoja on tarjolla valtavasti. Lemmikkiruokahyllyn säkkiriveistä löytyy omansa niin pennuille, senioreille, aktiivisille kuin vaikka allergisille koirille. Määrän mukana tulee myös laadun vaihtelevuus: halppisnappuloiden pääraaka-aineena ovat usein lihaa edullisemmat viljat ja ne sisältävät paljon hiilihydraatteja, kun taas laadukkaammat ruoat sisältävät enemmän koiralle suotuista eläinperäistä proteiinia ja rasvaa.

Yhä useammasta kaupasta löytyy myös valmiita koiran raakaruokia ja -pakasteita, kuten jauhelihoja, lihapullia ja lihaisia luita. Raakaruokinnassa koiralle annetaan mahdollisimman luonnollista raaka-aineista valmistettua ruokaa, joka jäljittelee koiran luonnovaraisten esi-isien syömää ravintoa. Raakaruokinnasta on lukuisia versioita, mutta pääosassa ovat eläinproteiinin lähteet, kuten raaka liha, sisäelimet, kala sekä rasva, luut, soseutetut kasvikset, marjat ja muut lisät.

Moni valitsee nappulat niiden helppouden takia. Laadukkaissa valmisruoissa koiran ravinnolliset tarpeet on mietitty valmiiksi, joten sitä on helppo kaataa kippoon pussin kyljessä olevan suuntaa-antavan ohjeistuksen mukaan. Raakaruoka-annoksen kokoaminen puolestaan vaatii omistajalta enemmän tiedonhankintaa ja valmistautumista, jotta koira varmasti saa ruoasta kaiken tarvitsemansa. Kaupasta valmiiksi saatavia raakavalmisteita ja tietoa on kuitenkin aina vain paremmin saatavilla, joten kynnys raakaruokinnan aloittamiseen on madaltunut.

Yhä useampaa tiedostavaa kuluttajaa kiinnostaa myös koiranruoan ja sen raaka-aineiden alkuperä. Tämä voi olla vaikeaa selvittää monista nappulamerkeistä, joista suuri osa valmistetaan ulkomailla, ja Suomessa valmistettavienkaan ruokien pakkauksista ei aina löydy merkintää raaka-aineina käytettyjen lihojen alkuperästä. Sen sijaan kotimaisissa raakatuotteissa lihan alkuperä on yleensä merkitty selkeästi.

Osana raakaruokintaa koiralle tarjotaan muun muassa lihaisia luita. Kuva: Eläinruokatehdas Lemmikki

Raakaruokinta kasvattaa suosiotaan

Kaikki varmasti toivovat parasta omalle rakkaalle lemmikilleen. Aikana, jolloin koirilla on ennätyksellisen paljon erilaisia sairauksia aina korva- ja iho-ongelmista, ruoansulatusvaivoihin ja ylipainoon, ravinnon terveellisyys ja luonnonmukaisuus on aiempaa vahvemmin tapetilla. Moni etsii apua koiran vaivoihin vaihtamalla nappulat raakaravintoon.

Valitettavasti tutkimustietoa raakaruoan hyödyistä ja riskeistä on vielä vähän. Suomalainen tutkimusryhmä DogRisk on kerännyt vuodesta 2009 tietoja yli 11 000 suomalaisen koiran ruokavalioista ja sairauksista. Tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää erityisesti ravinnon vaikutus koirien sairauksiin.

Tutkimusryhmän johtaja, eläinlääketieteen dosentti Anna Hielm-Björkman kertoo muun muassa MediaPlanetin artikkelissa, että alustavien tulosten mukaan raakaruokaa syövillä lemmikeillä on harvemmin sairauksia, kuten allergioita, iho-, korva-, nivel-, ja suolistovaivoja. Tutkimus on vielä kesken, eikä varmaksi tiedetä, onko raakaruoan hyötyjen taustalla kypsentämättömyys, rasva, hiilihydraatien vähyys vai hyödylliset bakteerit.

Osa valitsee mieluummin kuivamuonan pelätessään raakaruokinnan riskejä. Raakaan lihaan liittyy aina kypsennettyjä tuotteita suurempi riski sisältää ihmisille ja eläimille haitallisia mikrobeja, kuten salmonellaa, kampylobakteereja tai EHEC-bakteereja. Raakaruokinnassa kannattaakin suosia kotimaista lihaa, ja koiranomistajan on tärkeä huolehtia raa’an ruoan oikeaoppisesta, hygieenisestä säilytyksestä, sulatuksesta ja käytöstä.

Evira valvoo Suomessa raakaruokaa lemmikeille valmistavien toimintaa ja tuotteiden laatua.

Kokeile uusia ruokia maltilla

Kuivamuonaa, raakaruokaa vaiko molempia sekaisin… valitettavasti koiranruokakeskusteluun ei ole yksiselitteisiä hokkus pokkus -ratkaisuja. Vaihtoehtojen puntaroiminen jatkuu, ja keskustelu kehittyy sitä mukaa, kun saamme uutta tutkimustietoa.

Vaihtoehtojen laajassa viidakossa on puolensa: jokaiselle koiralle voi löytyä yksilöllisiin tarpeisiin sopiva ruoka, mutta toisaalta vaihtoehtojen läpikäyminen voi olla pitkä ja turhauttava matka. Kokeilemalla selviää, sopiiko omalle lemmikille parhaiten kuivanappuloiden vaiko raakaruoan popsiminen.

Ruokavaliota ei kuitenkaan kannata vaihdella yhtäkkisesti ja radikaalisti toiseen, sillä koiran lyhyt ruoansulatus sekoittuu herkästi suurista muutoksista. Ota siis ensin selvää ruokinnan sopivuudesta ja aloittamisesta ja noudata ammattilaisten ohjeistusta.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.

Mitä koirankuppiin: Onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä?

Ihmisen rinnalla yli 15 000 vuotta elänyt koira on kehittynyt ruokavalioltaan hyvin joustavaksi. Ruokapöydän vieressä kerjäävälle rekulle kelpaa todennäköisesti omistajan leivän päältä niin kinkku kuin kurkkukin. Mutta onko koira suden tapaan lihansyöjä vai muistuttaako se jo enemmän sekasyöjäomistajiaan?

Lihansyöjät eli karnivorit ovat eläimiä, jotka käyttävät ravinnokseen lihaa tai pääasiassa lihaa. Koirasta puhutaan usein kaikkiruokaisena, sillä sille maittaa eläinperäisen ravinnon lisäksi moni kasvisruoka. Koiran ruoansulatusjärjestelmä on kuitenkin edelleen lihansyöjälle ominainen, joten ruokakupin sisältöä suunnitellessa on huomioitava, että koira varmasti saa ravinnosta tarvitsemansa.

Koiran vatsassa sulaa parhaiten liha

Kurkistus koiran suuhun paljastaa jo paljon. Koiralla on lihansyöjälle ominainen hampaisto, joka on kehittynyt raateluun ja pilkkomiseen eikä hienontamiseen, kuten seka- ja kasvissyöjien poskihampaat. Koiralla on myös suuri puruvoima villien sukulaistensa tapaan, joten luiden murskaaminen käy siltä helposti.

Koira ei juurikaan maistele ruokaa, vaan ahmaisee sen suurina palasina. Moni koiranomistaja on varmasti jätöksiä kakkapussiin kerätessään huomannut, että esimerkiksi raakana annetut porkkanan palat kulkeutuvat usein koiran elimistön läpi lähes sellaisinaan. Ilman jauhamista koira ei pysty hyödyntämään porkkanan ravintoaineita.

Koiralla on luontainen tapa piilottaa ja haudata herkkunsa samaan tapaan kuin monet lihaasyövät villitkin pedot tekevät.

Koiran ruoansulatusjärjestelmä on lihansyöjille tyypilliseen tapaan lyhyt, noin viisinkertainen suhteessa sen ruumiin pituuteen. Sekaravintoa syövillä eläimillä ruoansulatuskanava on jopa 14-kertainen verrattuna niiden ruumiin pituuteen ja kasvissyöjäeläimillä sitäkin pidempi. Ruoka kulkee koiran ruoansulatuskanavan läpi nopeasti, keskimäärin 23 tunnissa.

Lyhyt ja nopea ruoansulatus tarvitsee helposti sulavaa ja energiapitoista ruokaa. Koiran elimistö pystyy hyödyntämään tehokkaasti rasvaa ja eläinperäistä proteiinia, kun taas suuret määrät vaikeasti sulavaa ruokaa, kuten kypsentämätöntä kasvisravintoa, aiheuttaa helposti vatsavaivoja.

Koira ei tarvitse ihmisten tapaan yhtälailla hiilihydraatteja, sillä se pystyy tuottamaan tarvitsemiaan sokereita muista ruoka-aineista. Kypsennetystä ja jauhetusta kasvisruoasta, kuten  aikuinen koira voi kuitenkin hyödyntää tärkkelystä energianlähteenä sekä saada muun muassa vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua. Ensisijainen energianlähde koiran ravinnossa tulisi kuitenkin olla rasva, ja laadukasta proteiinia tarvitaan kudosten rakennusaineeksi ja solujen uusiutumiseen.

Koira on sopeutunut elämään ihmisen kanssa

Koira on siis fysiologialtaan lihansyöjä, ja sille optimaalisinta ravintoa on liha ja muu eläinperäinen ravinto. Koiralla on kuitenkin kaikkiruokaisia piirteitä. Ajan saatossa se on sopeutunut hyvin elämään ihmisen kanssa ja oppinut hyödyntämään tarjolla olevaa ravintoa.

Kotikoira pystyykin käyttämään hiilihydraateista saatavaa tärkkelystä paremmin kuin serkkunsa susi. Tämä kyky on tutkimusten mukaan kehittynyt samoihin aikoihin, kun ihmiset siirtyivät metsästys-keräilykulttuurista maanviljelyyn ja myös ihmisten ruokavalio mullistui. Rinnakkaiselo ihmisten kanssa on siis muokannut koiran ruoansulatusjärjestelmää, mutta evoluution kannalta kymmenentuhatta vuotta on lyhyt aika. Koira on edelleen lähempänä sutta kuin sekasyöjiä.

Uskaltaako omalle murrelle sitten enää tarjota mitään vähänkään vihreään viittaavaa? Kyllä uskaltaa. Omatunnon ei tarvitse kolkutella vaikka kuppiin laittaisikin välillä lihaa, välillä yrjölänpuuroa. Laadukkaat, runsaasti eläinproteiinia sisältävät valmiskoiranruoat on suunniteltu niin, että ne sisältävät kaikkia koiran tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa. Pienellä opiskelulla ja ammattilaisen ohjeilla omistaja voi myös kokata itse koiralle terveellistä ruokaa.

Tärkeintä on huolehtia, että kokonaisuus on kunnossa. Jokainen koira on yksilöllinen, joten tarkkailemalla oppii, minkälainen ruoka edistää juuri oman lemmikin hyvinvointia.

Vaikka koira onkin lihansyöjä, usein se himoitsee herkkuja, jotka eivät välttämättä ole sille hyväksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.
Lähteet ja lisää aiheesta: Eläintenhoidon opas, Vetstreet, Farmit, Koiran ruokinta ja hoito -kirja
Teksti: Niina Kinnunen