rescue

Victoria Stilwell: Ajanpuute on koiranomistajan pahin virhe

Televisiosta tuttu koirankouluttaja ja positiivisen vahvistamisen puolestapuhuja Victoria Stilwell esiintyy huomenna perjantaina Helsingin Olympiastadionilla.

– Olin Helsingissä kolme vuotta sitten ja tapasin paljon upeita ihmisiä. Suomessa näin, miten asiat tulisi hoitaa. Eläinten hyvinvointi on täällä paljon paremmalla tolalla kuin meillä Yhdysvalloissa ja ajatusmaailmanne on paljon edellä, mitä tulee koiriin ja niiden kouluttamiseen sekä eläimiin yleensä. Tunsin oloni tervetulleeksi ja oli helpottavaa nähdä, että ihmiset osaavat toimia oikein, Stilwell muistelee.

Victoria Stilwell, 46, syntyi ja kasvoi Englannin Wimbledonissa ja muutti 1990-luvun alussa Yhdysvaltoihin, jossa hän aloitti työskentelyn koirien ulkoiluttajana. Kipinä koirien kanssa toimimiseen syttyi jo lapsena Stilwellin vieraillessa beagleja kasvattavan isoäitinsä luona.

Myöhemmin ulkoiluttaessaan eri puolilla New Yorkia asuvia lemmikkejä Stilwell huomasi, ettei hän toiminutkaan enää vain koirien hoitajana, vaan myös ihmiset kääntyivät ongelmineen hänen puoleensa. Hän ymmärsi, että voisi opiskella koirien käyttäytymistä miten paljon tahansa, mutta todellinen oppi tulisi ihmisten parissa työskentelystä. Stilwell alkoi nähdä, miten koirat omaksuivat omistajiensa tunteet ja miten omistajan elämän ongelmat heijastuivat koiraan.

– Tyttäreni oli kahdeksan kuukauden ikäinen, kun katsoin eräänä iltana Supernanny-sarjaa. Sarjassa lastenhoitaja menee kotiin, jossa lapset ovat aivan hallitsemattomia. Ajattelin, että minä voisin tehdä saman koirien kanssa!

Stilwell toimitti ideansa tuotantoyhtiölle ja kolme kuukautta myöhemmin alkoivat It’s Me or the Dog -sarjan ensimmäisen jakson kuvaukset. Sittemmin sarjaa on tehty kahdeksan tuotantokautta ja yli sata jaksoa. Jaksot on kuvattu Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, joiden lisäksi sarjaa on esitetty lukuisissa muissa maissa, mukaan lukien Suomessa nimellä Isännän ja koiran käytöskoulu. Victoria Stillwell on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista ja arvostetuimmista positiivisen vahvistamisen ja inhimillisen eläinten koulutuksen kannattajista.

Oman televisiosarjansa lisäksi Stilwell on kirjoittanut kolme kirjaa sekä esiintynyt radiossa, televisiossa ja lehtien sivuilla ympäri maailmaa. Lisäksi hän päätoimittaa Positively.com-koirasivustoa, jolta löytyy tietoa ja vinkkejä positiiviseen yhteiseloon koiran kanssa.

Uransa aikana Stilwell on kouluttanut satoja, jopa tuhansia erilaisia koiria. Hänen mukaansa vaikeimpia tapauksia ovat olleet vaarallisen aggressiiviset yksilöt, sillä vihaisuus on sekä koiralle että omistajalle stressaavaa. Vaikka koiria voi kouluttaa, ei voi sanoa, etteikö kerran purrut koira purisi uudelleen. Vaikka koiran käyttäytymistä voi arvioida, sitä ei voi koskaan täysin ennustaa.

– Haluaisin sanoa, että mille tahansa koiralle voi opettaa mitä tahansa, mutta tietysti geeniperimällä on vaikutusta koiran käyttäytymiseen. Sillä, miten koira kasvatetaan on kuitenkin myös suuri merkitys, ja juuri koiran elämän alkutaival on erityisen tärkeä, Stillwell kertoo.

– Minulta kysytään usein, ovatko jotkut rodut todella haasteellisempia kuin toiset. Kyllä. Olen kouluttanut paljon belgianpaimenkoiria, jotka ovat haastavia energisyytensä vuoksi. Chow chowt taas ovat todella lojaaleja ja sitoutuvat usein vain yhteen ihmiseen, joten nekin osaavat olla kouluttajan näkökulmasta hankalia. Rakastan näitä rotuja, mutta niissä on omat haasteensa.

Victoria Stillwell ratkoo suomalaiskoirien ongelmia viikonloppuna Olympiastadionilla. Yksi tapahtumaan osallistuvista koirista on neljävuotias sekarotuinen Hupi, jonka ongelmia ovat yli-innokkuus ja hyppiminen. Kuvassa myös Hupin omistaja Johanna Muhonen.
Victoria Stillwell ratkoo suomalaiskoirien ongelmia viikonloppuna Olympiastadionilla. Yksi tapahtumaan osallistuvista koirista on neljävuotias sekarotuinen Hupi, jonka ongelmia ovat yli-innokkuus ja hyppiminen. Kuvassa myös Hupin omistaja Johanna Muhonen.

Lempirodukseen Stilwell mainitsee vinttikoirat, erityisesti irlanninsusikoirat, jotka ovat kouluttajan mielestä kuninkaallisen kauniita ja voimakkaita mutta silti lempeitä. Stilwellin omat koirat, ruskea labradorinnoutaja Sadie sekä chihuahua Jasmin, ovat molemmat adoptoituja rescue-koiria.

– Yhdysvalloissa on valtava rescue-ongelma. Luvut vaihtelevat, mutta arviolta neljästä viiteen miljoonaa koiraa joutuu vuosittain eläinsuojiin ja puolet niistä lopetetaan. Koiria kasvatetaan liikaa, kasvatustoiminta on huonoa, koiria kastroidaan ja sterilisoidaan liian vähän, ja vastuuttomia omistajia on liikaa. Ja eläinsuojat ovat tupaten täynnä. Siksi en osta rekisteröityä koiraa, vaan tarjoan kodin sitä tarvitsevalle.

Entä mikä on koiranomistajien yleisin ja samalla pahin virhe?

– Se, ettei koiralle anneta tarpeeksi aikaa. Elämme kaikki kiireistä elämää, ymmärrän sen, mutta koiralle on löydettävä aikaa. Aina vuorokaudessa ei kuitenkaan tunnu olevan tarpeeksi tunteja. Joskus ihminen ottaa koiran, vaikkei hänellä todellisuudessa ole sille aikaa. Se on paitsi yleisin myös yksi pahimmista virheistä, koska jos koiraa laiminlyö, se tylsistyy, mikä näkyy ongelmakäyttäytymisenä. Ja sitten koirasta hankkiudutaan eroon.

Tulevana viikonloppuna Helsingin Olympiastadionilla järjestetään Hau-Hau Champion -koiranruokamerkin 60-vuotisjuhlatapahtuma Eläköön koirat! Stilwell esiintyy tapahtumassa perjantaina ja ratkoo luentonsa lomassa suomalaisten koirien ongelmia. Mukana esityksessä on kuusi erirotuista karvaturria eri puolilta maata, ja huippukouluttaja saa ratkottavakseen ongelmia remmirähjäyksestä ahmimiseen ja ylivilkkauteen.

Lue lisää Stilwellistä ja tutustu hänen koulutusvinkkeihinsä täällä.
Lisätietoja Eläköön koirat! -tapahtumasta voit puolestaan lukea täältä.

Tappotarhalta sohvaperunaksi – kertomus onnekkaasta galgosta

Espanjanvinttikoirat eli galgot ovat kenties maailman kaltoin kohdelluin koirarotu. Onneksi kauhukertomusten joukossa on myös onnellisia tarinoita.

Ylväs, pitkäraajainen koira nukkuu vaalealla kangassohvalla värikkäästi sisustetussa kaksiossa Helsingin Hakaniemessä. Koiran olemassaolon hädin tuskin huomaa, mutta lattialla lojuvat lelut ja pedit paljastavat, että tähän perheeseen kuuluu myös nelijalkaisia jäseniä. Sohvalla uinuva koira, Ava, on kuin olisi aina ollut siinä. Se on kuitenkin asunut Suomessa vasta muutaman kuukauden.

Viime joulukuussa helsinkiläinen Liisa Toivanen sai ystävältään linkin, jonka takaa löytyvä sivu sisälsi tietoa, kuvia ja videoita kotia etsivästä espanjanvinttikoirasta eli galgosta. Toivasen ensimmäinen vinttikoira, whippet Jäde oli yllättäen menehtynyt muutamaa kuukautta aiemmin. Vaikka perheessä oli edelleen kaksi whippetiä, tuolloin kolmevuotias Hali ja kaksivuotias Luumu, oli yhden koiran paikka auki.

– Olen joskus miettinyt ottavani rescue-greyhoundin, mutta galgon hankkimista en ollut koskaan ajatellut. Kuvat ja videot Avasta herättivät kuitenkin kiinnostukseni. Ava vaikutti niin sympaattiselta ja iloiselta, Toivanen muistelee.

Kukaan ei tiedä, missä Ava oli vuosi sitten. Ehkä se oli juuri saapunut perreralle, kunnalliselle koiratarhalle eli niin kutsutulle tappotarhalle. Yleensä, ellei koiran omistajaa löydy kymmenen päivän kuluessa, koira tapetaan ja sen tappamisesta maksetaan jopa 65 euroa. Maassa, jossa koiria kohdellaan kertakäyttöesineinä ja talous on kriisissä, tappotarhoista on tullut houkuttelevaa liiketoimintaa.

Ava pelastettiin paikalliselta perreralta suomalaispariskunnan ylläpitämään Esperanzan turvakotiin (Refugio Esperanza) viime vuoden elokuussa. Esperanzassa koirat elävät kodinomaisessa ympäristössä, jossa niiden haavat hoidetaan ja niille etsitään loppuelämän kodit. Helmikuussa Ava lensi tuhansia kilometrejä Malagasta Helsinki-Vantaalle.

Se on yksi onnekkaista. Samoihin aikoihin Espanjassa monen Avan rotutoverin kohtalo ei ollut yhtä onnellinen.

Vuosisatoja sitten galgot olivat arvostettuja, kuninkaallisten koiria, joiden vahingoittamisesta rangaistiin. Nykyään tilanne on toinen ja galgoja kohdellaan kuin roskaa: vuosittain kymmenet tuhannet espanjanvinttikoirat menettävät arvonsa omistajiensa silmissä. Pahimmillaan tilanne on metsästyskauden päätyttyä helmikuussa.

Ava Refugio Esperanzan turvakodissa syksyllä 2014. Kuva. Heidi Strengell / Leftovers.
Ava Esperanzan turvakodissa syksyllä 2014. Kuva: Heidi Strengell / Leftovers.

Huono galgo ei ole luodin arvoinen

Galgoja käytetään rodun kotimaassa jäniksenmetsästykseen. Metsästys on harrastus tai elämäntapa, joka periytyy usein isältä pojalle. Metsästyskilpailussa kaksi galgoa päästetään saman jäniksen perään. Voittaja ansaitsee omistajalleen eli galguerolle kunniaa ja rahaa, häviäjä on häpeän aihe.

– Jos galgo oppii oikaisemaan saaliin luo eikä seuraa enää jäniksen liikkeitä täysin, siitä tulee likainen, dirty, ja loukkaus omistajaansa kohtaan. Galguerot pitävät itseään urheilijoina, kertoo Esperanzan turvakotia pitävä Atalja Bar.

Espanjassa metsästyskausi kestää lokakuusta tammikuun loppuun. Jos galgo ei ole tuonut omistajalleen toivottua menestystä, siitä hankkiudutaan eroon joko hylkäämällä, tappamalla tai jättämällä se paikalliselle tappotarhalle. Vanhan espanjalaisen sanonnan mukaan huono galgo ei ole luodin arvoinen. Sanonta juontaa juurensa ajalta, jolloin ihmisillä ei ollut varaa tuhlata kalliita luoteja tarpeettomiksi jääneisiin metsästyskoiriin, vaan niistä hankkiuduttiin eroon halvemmilla keinoilla.

Keinoista vanhin ja tunnetuin on hirttäminen. Huonosti metsästäneet galgot hirtetään puun alimmille oksille, jotta niiden kuolema olisi mahdollisimman hidas ja tuskallinen. Tämän uskotaan tuovan galguerolle metsästysonnea tulevina vuosina. Pianonsoittajaksi kutsutaan sellaista galgoa, joka on hirtetty puun alaoksille siten, että sen takajalat osuvat juuri ja juuri maahan. Hitaasti kituva eläin huitoo paniikissa ilmaa etutassuillaan – kuten pianisti näppäilee instrumenttiaan.

Muita tapoja surmata tarpeettomiksi käyneet galgot ovat muun muassa kivittäminen, koiran heittäminen kaivoon, elävältä polttaminen tai liikkuvasta autosta moottoritielle heittäminen. Galgo voidaan myös sitoa puuhun ja jättää nääntymään, sen jalat voidaan katkaista, jottei se voi palata kotiinsa tai sille voidaan syöttää happoa. Joskus galgon suuhun laitetaan keppi tai putki, joka estää eläintä syömästä tai juomasta. Jos galgo on tuonut omistajalleen mainetta ja mammonaa, se saatetaan hirttää armollisemmin puun yläoksille. Onnekkaimmat galgot hylätään koiratarhoille, jossa niillä on vielä mahdollisuus adoptioon.

Koska jäniksenmetsästys on vaativa laji, siinä eivät menesty iäkkäät tai huonokuntoiset koirat. Parhaatkin galgot menettävät arvonsa yleensä viimeistään neljävuotiaina, useimmiten jo aiemmin.

Galguero ei pidä galgoja kotonaan, vaan yleensä jopa kymmenien koirien lauma säilytetään maaseudulla, pimeässä umpinaisessa betonibunkkerissa tai muussa vastaavassa rakennelmassa. Ravinnoksi koirat saavat usein vain vehnäleipää. Jotkut galguerot ajattelevat, ettei galgo edes sovi lemmikiksi, koska se ei ole kuten tavallinen koira.

– Galguerot itse kertovat kohtelevansa koiriaan hyvin, totta kai. Totuus on kuitenkin varmasti toisenlainen. Heidän mielestään esimerkiksi perinteinen tapa kouluttaa galgoja juoksuttamalla niitä auton tai mönkijän perässä on vain hyväksi koirille. He eivät pidä toimintaansa vääränä, Bar kertoo.

Ava loppuelämänsä kodissa Helsingissä keväällä 2015.
Ava loppuelämänsä kodissa Helsingissä keväällä 2015.

Galgo viihtyy sohvannurkassa

Ava vaikuttaa onnelliselta koiralta. Välillä se saa hepulin ja säntää kiehnäämään Toivasen jalkoihin. Seuraavassa hetkessä sulavaliikkeinen eläin on hypännyt sängylle ja painii pikkuruisen vaaleanpunaisen virtahepopehmon kanssa. Oviaukossa istuva hopeanvärinen vinttikoirapatsas heilahtaa suurikokoisen koiran kiitäessä ohi.

Avan tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta sen on arvioitu olevan viidestä kahdeksaan vuotta vanha. Ava oli siis todennäköisesti taitava metsästäjä, sillä se päätyi perreralle vasta poikkeuksellisen iäkkäänä. Ehkä sitä käytettiin myös jalostukseen, kuten hyviä metsästyskoiria yleensä. Jalostuksen tavoitteena on tuottaa mahdollisimman menestyviä yksilöitä, minkä vuoksi pentuja teetetään paljon, usein koirien oloista välittämättä.

– Joskus mietin, onko Avalla ollut pentuja. En tiedä, minkä väriset sen vanhemmat ovat tai minkälaisessa paikassa se on asunut. Jos sillä on ollut nimi, mikäköhän se on ollut. Ava ei ole tyhjä kirja, mutta siitä on revitty sivut irti, Toivanen pohtii.

Barin mukaan tietoisuus galgojen julmista kohtaloista on lisännyt rodun adoptiota: koiria adoptoidaan paljon eri puolille Eurooppaa sekä Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Luonteeltaan galgot ovat laumasieluja, jotka ovat onnellisimmillaan samanrotuisen koirakaverin kanssa. Vaikka kyseessä on suurikokoinen vinttikoirarotu, galgo ei vaadi suurta asuintilaa, sillä sisätiloissa se lähinnä makoilee. Espanjanvinttikoiria kutsutaan usein koiramaailman kissoiksi. Toivasen kokemusten mukaan galgoilla, kuten muillakin vinttikoirilla, on taipumusta varasteluun. Muun muassa tästä syystä rotu vaatii omistajaltaan huumorintajua.

– Galgo on vanha ja alkukantainen rotu, jolla ei ole miellyttämisenhalua. Se kiintyy vahvasti omistajaansa, joten galgosta saa itselleen hyvin lojaalin ystävän. Ystävän, joka arvostaa sohvalla lötköttelyä, hellyyttä ja rapsutuksia sekä vapaana juoksemista. Galgot rakastavat läheisyyttä ja antavat paljon vastarakkautta perheelleen, Bar summaa.

Vaikka Ava sopeutui uuteen kotiinsa nopeasti, se oli alussa varautunut. Esimerkiksi äkkinäiset liikkeet ja nukkuvan koiran koskettaminen saivat sen säpsähtämään. Lyhyitä, tummahiuksisia ja parrakkaita miehiä koira välttelee edelleen eikä se mielellään katso ihmisiä silmiin. Ohuen ihon alla tuntuu katkennut kylkiluu, eikä Ava halua leikkiä muiden isojen koirien kanssa.

Toivasen mukaan Avalta löytyy ihmeellinen perusluottamus, vaikka sen aiemmasta elämästä tuskin löytyy kovin lämmintä suhdetta ihmiseen. Koiran ja ihmisen pitkä yhteinen historia ja vahva side näkyvät muutamien vuosien huonosta kohtelusta huolimatta. Todennäköisesti Avan galguero ei ole ollut pahimmasta päästä.

Avan lempipuuhaa on sohvalla nukkuminen. Lisäksi se rakastaa leikkimistä: innostuessaan se viskoo lelujaan korkealle ilmaan. Joskus galgon elämän karu alkutaival saattaa näkyä adoption jälkeen esimerkiksi eroahdistuksena tai sisäsiisteysongelmina. Vaikka Toivanen oli varautunut kaikkeen, Ava on ollut alusta asti helppo koira. Toivanen ei kuitenkaan usko, että se on vieläkään täysin oma itsensä.

– Kun katson Avaa ja mietin, miten kukaan voi olla niin julma ja paha noin kilteille koirille, minulle tulee todella paha olo. Vinttikoirat ovat todella lempeitä ja herkkiä koiria ja nopeita oppimaan. Niiden ja ylipäätään eläinten huono kohtelu on järkyttävää, Toivanen sanoo.

"Ava on lyhenne sanasta avaruuskala, koska Ava näyttää sellaiselta, ja sillä on otsallaan startrekmainen kuvio," Toivanen kertoo.
“Ava on lyhenne sanasta avaruuskala. Meidän mielestämme Ava näyttää sellaiselta, ja sen otsassa on avaruushenkinen kuvio.”

Sinäkin voit vaikuttaa

Suomessa koirilla on maailman mittakaavassa erittäin hyvät oltavat, ja monelle suomalaiselle espanjalaisten tapa kohdella lemmikkejään on järkytys. Herää kysymys, miksei tilanteelle tehdä mitään. Vaikka koirien kaltoin kohtelu ja tappaminen ovat espanjalaisenkin lainsäädännön mukaan väärin, ei poliisi käytä aikaansa tapausten selvittämiseen ja syyllisten rankaisemiseen.

– Kun juttelee Espanjassa jo vuosikymmeniä asuneiden ihmisten kanssa, ymmärtää, että muutosta eläinten kohtelussa on todella tapahtunut. Vanhojen perinteiden ja kulttuurin muuttaminen vie kuitenkin aikaa. Muutos lähtee lapsista ja heidän valistamisestaan, jota moni taho täällä aktiivisesti tekeekin. Aiheesta kerrotaan kouluissa, ja mikäli koiravieraat sallitaan, mukana on myös galgoja. Se on ainoa keino muuttaa galgojen kohtelua, Bar kertoo.

Entä voiko tilanteeseen vaikuttaa Suomesta käsin? Barin mukaan tiedon jakaminen ja paikan päällä toimivien tahojen avustaminen ovat tärkeimpiä keinoja, mikäli mielii korjata ongelman ytimen eli muuttaa paikallisten asenteita. Myös rescuekoiran adoptio on hyvä vaihtoehto, joka ei kuitenkaan poista itse ongelmaa. Koska pelastustarhat pyörivät usein yksityisten ihmisten lahjoitusten varassa, rahallinen avustaminen ja vapaaehtoinen auttaminen ovat tärkeitä keinoja tukea toimintaa. Toivanen kehottaa lahjoittamaan esimerkiksi ylimääräisiä tavaroita myytäväksi kirpputoreilla, joiden tuotot käytetään Espanjan koirien aseman parantamiseen.

– Ajatus rescuekoiran ottamisesta on tuntunut aiemmin vähän pelottavalta, koska koirien taustoja tai vanhempia ei voi tuntea. Mitään koiraa ei pidä ottaa säälistä. Esimerkiksi galgolla voi olla mitä tahansa vammoja tai sairauksia, eikä koiralle välttämättä saa vakuutusta. Monella galgolla on ollut todella kurja elämä, joten kun ne vihdoin löytävät oman kodin, sen toivoisi olevan sellainen, johon koira todella voisi jäädä ja jossa sen hankinta olisi harkittu loppuun asti, Toivanen pohtii.

– Arvostan ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä galgojen eteen. Apua tarvitsevia koiria on ihan loputtoman paljon, eikä niitä kaikkia voi auttaa tai pelastaa. Mutta ainakin tuon yhden yksilön maailma muuttui, kun se tuli Suomeen. Samalla turvakotiin vapautui paikka uudelle galgolle, joka pääsi opettelemaan normaalia elämää ja etsimään kotia.

Haluatko tietää aiheesta lisää? Katso SOS galgos -järjestön dokumentti Febrero, joka on kaunistelematon ja liioittelematon kuvaus galgojen tilanteesta Espanjassa. Dokumentissa ääneen pääsevät myös galgojen omistajat eli galguerot. Englanniksi tekstitetty dokumentti on katsottavissa täällä.

Valokuvaaja Heidi Strengell kuvasi galgoja ja muita hylättyjä lemmikkikoiria Espanjassa syksyllä 2014 ja keväällä 2015. Kuvista koottu näyttely Leftovers II on esillä Helsingin Kanneltalossa 27.5.–12.6.2015. Lue lisää täältä.

Hylätyn lemmikkikoiran katse koskettaa

Kuono kertoi tammikuun lopussa Espanjan koirien tilanteesta ja valokuvaaja Heidi Strengellistä, joka taltioi koirien ahdingon espanjalaisilla koiratarhoilla viime syksynä.  Kuvista koottu näyttely Leftovers herätti alkuvuodesta paljon huomiota.

Näyttelyn päätyttyä Strengell halusi paneutua aiheeseen vielä syvemmin, joten hän matkusti takaisin Espanjaan kuvaamaan koiratahoille päätyneitä entisiä lemmikkejä, taistelukoiria ja vanhentuneita tai loukkaantuneita metsästyskoiria. Näyttelyn jatko-osa Leftovers II on nähtävillä Helsingin Kanneltalossa 27. toukokuuta alkaen.

Jopa sadattuhannet omistajiensa hylkäämät koirat päätyvät vuosittain kaduille, pelloille ja metsiin, josta kunnalliset koiratarhat, perrerat, pyydystävät niitä valtion antaman taloudellisen tuen takia. Jos koiran omistajaa ei löydy tietyssä ajassa, koira tapetaan ja sen tappamisesta maksetaan jopa 65 euroa. Tarhoista on tullut houkuttelevaa liiketoimintaa, joka on kuitenkin onnistuttu pitämään pääosin piilossa jopa espanjalaisilta itseltään.

– Kuvasarjan avulla haluan kyseenalaistaa eläimen aseman suhteessa ihmiseen, sen minkä ihminen on määritellyt. Aikoinaan ihminen oli vain eläin toisten joukossa. Milloin lakkasimme olemasta eläimiä ja asetimme itsemme muiden lajien yläpuolelle? Haluan myös herättää keskustelua ihmisen vastuusta aiheuttamansa tilanteen ratkaisemisessa, Strengell kertoo.

Strengellin mukaan kunnallisella tarhalla käyminen ja kuvaaminen aiheuttivat ristiriitaisia tunteita. Vierailun tarkoituksena oli hakea kaksikymmentä koiraa pelastustarhalle, jossa eläimet hoidetaan kuntoon ja adoptoidaan eteenpäin. Valinta oli kuitenkin vaikea, ja lopulta mukaan lähti yli neljäkymmentä koiraa. Pääsiäislomat olivat alkamassa, joten jäljelle jääneiden kohtalo oli sinetöity.

Yhteensä perreralla oli Strengellin mukaan noin 180 koiraa: osa selkeästi hylätty suoraan tarhalle, osa pentuja ja hyväkuntoisia koiria. Joillain koirilla oli pentue, joten ne oli todennäköisesti hylätty tiineenä. Jotkut koirat puolestaan olivat huonommassa kunnossa ja stressasivat selkeästi todella paljon, mikä näkyi esimerkiksi pienen häkin jatkuvana kiertämisenä. Uusia koiria tuotiin sisään jatkuvasti. Ristiriitaisen kokemuksesta teki se, että vaikka neljäkymmentä yksilöä pelastui, kaikki tarhalle jääneet jäivät kummittelemaan Strengellin mieleen.

– Etsin kuvatessani koirien katseita, sillä se on lähin vastine yhteiselle kielelle. Eläimen kärsimystä on haastavaa esittää valokuvassa, koska katsoja haluaa usein välttää hankalan tunteen näkemistä. Kuvaustilanteessa kameran taakse asettuminen auttaa, mutta kameran laskettuani koen itsekin voimattomuutta ja surua eläimen kohtalon edessä. Valokuvan avulla tämä laaja ongelma on kuitenkin mahdollista tuoda lähemmäs ihmistä.

Leftovers II -sarja sisältää 31 muotokuvaa ja dokumentaarista teosta. Kuvat on otettu vuosien 2014 ja 2015 aikana espanjalaisilla koiratarhoilla, turvakodeissa ja tappotarhoilla, joilla asuu yhteensä tuhansia hylättyjä koiria. Puolet kuvien myyntituotosta käytetään koirien auttamiseen koiratarhoilla Espanjassa.

leftover_heidistrengell3
Selene-galgo Esperanzan turvakodissa keväällä 2015. Kuva: Heidi Strengell, Leftovers II.
leftover_heidistrengell
Kunnallisella koiratarhalla keväällä 2015. Kuva: Heidi Strengell, Leftovers II.
leftover_heidistrengell2
Kunnallisella koiratarhalla keväällä 2015. Kuva: Heidi Strengell, Leftovers II.
leftover_heidistrengell4
Staffimix Kata Triple A:n koiratarhalla Marbellassa keväällä 2015. Kuva: Heidi Strengell, Leftovers II.

Heidi Strengellin valokuvanäyttely Leftovers II 27.5.–12.6.2015 Helsingin Kanneltalossa, osoitteessa Klaneettitie 5, Helsinki. Näyttely on avoinna maanantaista torstaihin kello 9–20, perjantaisin kello 9–18 ja lauantaisin kello 10–16. Lue lisää Facebookista.

Kenties maailman kaltoin kohdelluin koirarotu, galgot eli espanjanvinttikoirat ovat vahvasti esillä Leftovers II -valokuvanäyttelyssä. Lue ylväiden koirien karuista kohtaloista ja erään onnekkaan yksilön tarina täältä.

Koira tekee talosta kodin – Katso koskettava mainosvideo!

Kanadalainen kiinteistönvälitystoimisto Coldwell Banker Real Estate on etsinyt koteja ihmisille jo yli sadan vuoden ajan. Sen uutena tavoitteena on löytää yhteistyössä Adopt-a-Pet.comin kanssa kodit 20 000 koiralle vuoden 2015 aikana.

Kiinteistönvälitystoimiston uudessa mainoksessa näytetään, miten koira tekee talosta oikean kodin. Onko mitään parempaa, kuin tulla työpäivän jälkeen kotiin, jossa sinua odottaa joku, jolle sinun kotiintulosi on päivän onnellisin hetki? Takaamme, että tämän videon katsottuasi sinulla on entistä kovempi kiire kotiin rakkaan lemmikkisi luo!

Kaikki videolla nähtävät koirat ovat rescueita. Toivottavasti mainos sulattaa myös koiran hankintaa harkitsevien sydämet ja Coldwell Banker Real Estate ja Adopt-a-Pet.com pääsevät tavoitteeseensa – ja sen yli – nopeasti, ja mahdollisimman monet kotia etsivät karvaturrit löytäisivät loppuelämänsä kodit!

Kertakäyttökoirat – Suomalaiskuvaaja taltioi espanjalaiskoirien ahdingon

Espanjassa hylätään satoja koiria joka päivä. Helsinkiläinen Heidi Strengell kuvasi koiratarhoja selvittääkseen oman lemmikkinsä taustat ja levittääkseen tietoa espanjalaiskoirien karuista oloista.

Valokuvaaja Heidi Strengell, 28, puhuu paljon ja asiaa. Vakavaa aihetta säestää iloinen nauru. Alun perin Savosta kotoisin oleva Strengell kiersi viime syksynä viidessä päivässä kuusi espanjalaista koiratarhaa kuvaten kaikki koirat, jotka pystyi. Päivät olivat pitkiä ja työntäyteisiä, ja kuvia kertyi tuhansia. Helmikuussa avattavassa näyttelyssä ovat esillä matkan vaikuttavimmat otokset.

Heidi ja Rapsu.
Heidi ja Rapsu.

Kun Strengellille tarjottiin vuosi sitten tilaa näyttelylle, hän ei vielä tiennyt lähtevänsä kuvaamaan eteläisen Euroopan koirien karuja oloja.

– Mietin, mitä haluan tällä hetkellä oikeasti tehdä, jos saan täysin itse valita. Olen aina halunnut käydä koiratarhoilla kuvaamassa, mutta en ole aiemmin tiennyt, mihin yhteyteen kuvat olisivat tulleet, kertoo taiteen maisteriopintojaan Aalto-yliopistossa valmisteleva Strengell.

Kiinnostus koiratarhoja kohtaan heräsi jo vuosia sitten, kun Strengell näki matkoillaan Euroopan kodittomia koiria. Vaihto-oppilasvuosi Argentiinassa vahvisti ajatusta siitä, että jos Strengell joskus hankkisi koiran, hän tarjoaisi kodin sitä tarvitsevalle rescuelle. Hän alkoi seurata rescue-yhdistysten nettisivuja aktiivisesti jo Argentiinasta käsin, mutta vielä ei tuntunut olevan oikea aika lemmikin hankkimiselle.

Palattuaan Suomeen Strengell näki Kodittomat Espanjan Koirat ry:n sivuilla ilmoituksen, joka jäi mieleen. Muutaman viikon pohdinnan jälkeen hän jätti hakemuksen, ja viikkoa myöhemmin Rapsu-koiran lento laskeutui Helsinkiin. Tavallisesti adoptiokoiraa voi joutua odottamaan jopa kuukausia, joten Strengell sai uuden lemmikkinsä luokseen poikkeuksellisen nopeasti.

– Rapsu tuli minulle neljä vuotta sitten. Passin mukaan se on kuusivuotias, mutta epäilen sen olevan todellisuudessa hiukan vanhempi. Rapsu on seurallinen ja rauhallinen koira, ja se kulkee käytännössä aina mukanani työhuoneella ja joskus kuvauksissakin.

leftovers2 Monien suomalaisten mielikuvat Espanjan koiratarhoista yhdistyvät kadulla eläviin kulkukoiriin, joille turistit sujauttavat herkkuja ravintoloiden terasseilta. Todellisuus on kuitenkin raadollisempi: tarhat ovat täynnä omistajiensa hylkäämiä lemmikkejä, taistelukoiria sekä galgoja, espanjalaisia metsästyskoiria, jotka muuttuvat turhakkeiksi metsästyskauden päätyttyä. Espanjassa hylätään vuosittain satoja tuhansia koiria.

Koirien kaltoinkohtelu ja hylkääminen ovat syvällä espanjalaisessa kulttuurissa ja perinteissä. Lain mukaan koiralla tulee olla mikrosiru, eikä lemmikkiä saa tappaa tai kiduttaa. Poliisi ei kuitenkaan käytä aikaa eläinsuojelurikosten tutkimiseen: jos metsästä löytyy hirtetty koira, omistajan on helppo kiistää syyllisyytensä.

Strengell sai yhteyden koiratarhoihin Espanjan Koirien kautta. Hän halusi kuvata erilaisilla tarhoilla: matka alkoi Malagan suurimmalta koiratarhalta ja päättyi pienemmille, alle sadan koiran tarhoille. Strengell kiersi yksityisomistuksessa olevia tarhoja, joista osaa kutsuttiin koiratarhan sijaan turvakodiksi. Kunnallisille koiratarhoille eli niin kutsutuille tappotarhoille ei kuvaajia päästetä.

Nähdessään viidensadan koiran tarhan Malagassa, suomalaisten suosimassa lomakohteessa Espanjan Aurinkorannikolla, Strengell mietti, miten tämä voi olla mahdollista.

– Espanjassa eläimistä ei ajatella kuten täällä. Tilanne kuitenkin paranee, ja erityisesti nuorten asenteet ovat muuttuneet valistustyön ansiosta. Esimerkiksi koirien sterilointi on kuitenkin monien espanjalaisten mielestä täysin epäluonnollista, mikä johtaa siihen, että syntyy vahinkopentuja, jotka sitten heitetään auton ikkunasta ulos, Strengell kertoo.

leftovers5Kuvattavien koirien valitseminen satojen joukosta oli haastavaa: tarhoilta löytyi sekä sekarotuisia että rotukoiria, kuten erilaisia galgoja ja podencoja. Valokuvaaja kuljetti mukanaan pientä kuvaustaustaa studio-olosuhteiden luomiseksi. Varsinkin ensimmäisenä päivänä koirien määrä järkytti.

– Malagan tarhassa koirat oli jaettu eri alueille koon ja tyypin mukaan. Pyysin avustustyöntekijää ottamaan koiran kerrallaan ulos tarhasta, jotta sain sen kuvaustaustalle. Lopulta kuvasin käytännössä kaikki, jotka ehdin ja jotka oli mahdollista ottaa ulos tarhasta, Strengell muistelee.

Tarhoilla työskentelevät vapaaehtoiset – nuoret ja vanhat, paikalliset ja ulkomaalaiset – suhtautuivat kuvaajaan positiivisesti, ja avustustyöntekijät ehdottivat omia suosikkikoiriaan kuvattaviksi. Vapaaehtoisten tavoitteena on saada mahdollisimman moni koira tarhalta adoptoiduksi, ja mitä enemmän koiria kuviin tallentui, sitä enemmän niitä toivottiin adoptoitavan.

leftovers3Jälkikäteen ajateltuna kuvaajan mieleen jäivät erityisesti ikävät kokemukset. Kun hän on myöhemmin käynyt kuvia läpi, koirien tarinat ovat palautuneet mieleen ja Strengell on pohtinut, mitä karvakorville nykyään kuuluu. Hän tietää kertoa, että osa koirista on adoptoitu Suomeen, osa muualle ja osa on kuollut.

– Erityisesti mieleeni jäi tapaus ensimmäiseltä päivältä. Koiratarhan pihalle kettinkiin ja päivän porotukseen oli juuri tuotu pieni, Rapsun kokoinen koira. Se näytti todella kärsivältä: turkki oli kasvanut yli, koko koira oli aivan haavoilla, sillä oli useita ihosairauksia, sen silmät olivat aivan ruvella ja kynnet niin pitkät, ettei se selvästi ollut päässyt liikkumaan juuri lainkaan. Kun lääkäri tuli tarkastamaan koiraa, siltä löytyi mikrosiru, joka paljasti koiran olevan nimeltään Jaspe. Se oli adoptoitu samalta tarhalta vuotta aiemmin.

Erityisen koskettavaa oli se, miten hirveän kärsimyksen kokenut koira antoi Strengellin tulla lähelleen, otti vastaan herkkuja ja salli silitykset. Jaspen kuva on nähtävillä Strengellin näyttelyssä.

– Tilanne oli aivan älytön. Olin samaan aikaan todella surullinen ja vihainen. Koiratarhoilla näkee tilanteen konkreettisesti. Hyvillä pelastustarhoilla on paljon hyväkuntoisia koiria, joita hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Joukossa on kuitenkin myös huonokuntoisia ja sairaita, joita ei välttämättä pystytä auttamaan.

leftovers6Kun Strengell kertoo näkemästään, selkäpiissä juoksevat kylmät väreet. Valokuvaaja paljastaa itsekin pohtineensa aihetta paljon jo etukäteen. Kokemus oli kuitenkin monin tavoin positiivinen: tarhoilla on paljon hyviä ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä koirien eteen.

Vaikka näyttelyn sisältö todennäköisesti järkyttää eläinrakasta katsojaa, joukossa on positiivisiakin kuvia. Esimerkkinä onnellisesta lopusta toimii myös Rapsu, jonka Strengell adoptoi Malagan suurelta koiratarhalta. Strengell kertoo napanneensa heti kuvausmatkalta palattuaan Rapsun kainaloonsa. Olo oli huojentunut: tämä koira on päässyt sieltä pois.

– Rapsu on aina ollut minulle todella rakas, mutta en tiedä sen tarinaa. Rapsu oli tarhalla kaksi kuukautta ennen kuin se tuli minulle. Kun on nähnyt tilanteita ja olosuhteita, alkaa miettiä, minkälainen Rapsu on ollut ja mitä sille on tapahtunut. Luulen, että Rapsu on ollut jonkun lemmikki, koska se oli minulle tullessaan sisäsiisti eikä esimerkiksi remmissä kulkemisessa ollut mitään ongelmia, Strengell pohtii.

leftovers4Valokuvanäyttelyn nimi Leftovers tarkoittaa suomeksi ylijäämää. Strengelllin mukaan sana kuvaa erinomaisesti Espanjan koiria: kertakäyttöesineitä, jotka heitetään pois. Nimi pitää kuitenkin sisällään myös toivoa. Vaikka tarhojen koirat on hylätty, ne ovat vielä aivan käyttökelpoisia, uudelleen käytettäviä. Sen lisäksi, että tarhalta voi pelastaa koiran, sieltä voi saada todella hyvän ystävän.

Strengell lähtee keväällä uudelleen Espanjaan, jossa tarhat täyttyvät metsästyskauden päätyttyä galgoista. Myös Romanian, Serbian, Viron ja Venäjän koiratarhat kiinnostavat kuvaajaa. Seuraava näyttely aiheesta on suunnitteilla toukokuulle.

Näyttelynsä avulla Strengell haluaa levittää tietoa rescue-toiminnasta ja Espanjan koirien ahdingosta. Vaikka asiaan vihkiytyneet tietävät tilanteen, monille muille koirien ystäville tarhojen raadollinen totuus tulee yllätyksenä. Toisaalta Strengell toivoo myös muiden kuin koiraihmisten saapuvan paikalle katsomaan kauniita kuvia, jotka sitten toivottavasti herättävät yllättäviäkin tunteita.

– Monet aiheen parissa työskennelleet sanovat, että mitä enemmän asioita näkee, sitä vihaisemmaksi tulee. Mutta eihän vihalla mitään ratkaista. Toivon, että ihmisissä herää halu auttaa, eivätkä he sulje silmiään vaikka asia tuntuisikin ahdistavalta.

Heidi Strengellin valokuvanäyttely Leftovers 6.2.–1.3.2015 Galleria Jangvassa, osoitteessa Uudenmaankatu 4-6 (käynti sisäpihalta), Helsinki. Puolet näyttelyn tuotosta lahjoitetaan Espanjan Koirille. Lue lisää Facebookista.

Harkitsetko koiran hankkimista? Anna koti espanjalaiselle kodittomalle koiralle! Lue lisää Kodittomat Espanjan koirat ry:n sivuilta.

Kuvat: Heidi Strengell
Teksi: Suvi Salminen

Kaltoinkohdellut koirat saavat uuden mahdollisuuden vankilassa

Yhdysvaltalaisessa koirankoulutusohjelmassa annetaan hylätyille hauvoille uusi mahdollisuus kekseliäällä tavalla.

New Leash on Life USA -ohjelmassa koirat viettävät kaksitoista viikkoa vankilassa, jossa niitä koulutetaan ja sosiaalistetaan. Koirat viettävät koko vankilassaoloaikansa vankien seurassa. Koulutusjakson lopussa vankien kouluttamien koirien on tarkoitus läpäistä Amerikan Kennel Clubin Hyvä koirakansalainen -testi.

Ohjelmaan valitaan sellaisia koiria, joilla on suurin riski joutui eläinsuojissa lopetettavaksi. Kun kyseiset koirat lopulta läpäisevät Hyvä koirakansalainen -testin, ne osoittavat olevansa yhteiskuntakelpoisia ja valmiita uusiin loppuelämänkoteihinsa. Tämä kasvattaa merkittävästi kyseisten koirien mahdollisuuksia adoptioon.

New Leash on Life USA antaa paitsi koirille uuden mahdollisuuden, vaikuttaa positiivisesti myös vankeihin, sillä he oppivat käsittelemään ja kouluttamaan koiria, mikä saattaa edesauttaa työn saamisessa tulevaisuudessa. Lisäksi vangit oppivat vastuullisuutta huolehtiessaan koirien hoidosta täyspäiväisesti kolmen kuukauden ajan. Vastineeksi he saavat nauttia koiraystäviensä ehdottomasta rakkaudesta. Ohjelman on huomattu parantavan myös vankien ja vankilan henkilökunnan suhdetta.

Vangit eivät ole vastuussa koirien koulutuksesta yksin, vaan he tapaavat viikoittain ammattikouluttajia, eläinten käyttäytymiseen perehtyneitä tutkijoita sekä eläinlääketieteen ammattilaisia. Lisäksi ohjelmaan kuuluu työelämään valmistavia kursseja ja mahdollisuuksia työharjoitteluun eläinten parissa.

Vangeilla ja heidän koirillaan on vankilassa tiukkaan määritelty päivärytmi, joka pitää sisällään muun muassa perinteistä koiran hoitoa, kuten ulkoilua sekä tietysti lepoa: koirat nukkuvat omien kouluttajiensa kanssa samassa sellissä.

Tähän mennessä ohjelmaan on osallistunut jo kymmeniä koiria, jotka kaikki ovat läpäisseet Hyvä koirakansalainen -testin. Koulutusohjelman nettisivujen mukaan yli 70 ohjelman läpikäynyttä koiraa on adoptoitu ja yli 90 prosenttia ohjelmaan osallistuneista vangeista on hyväksytty palkallisiin työharjoitteluihin vapautumisensa jälkeen.

Mitä vankilassa koulutetuille koirille kuuluu nykyään? Lue suloisia tarinoita New Leash on Life USA:n blogista.

koira

koira2

koira4

Kuvat: New Leash on Life USA

Rauhaa ja rakkautta koirien vanhainkodissa

Varsinais-Suomessa sijaitsevasta Kemiönsaaresta tulee ensi vuonna koti usealle elämää nähneelle seniorikoiralle, sillä turkulaiset Satu ja Jon West avaavat sinne Suomen ensimmäisen koirien vanhainkodin. Ajatus koiravanhusten turvapaikasta syttyi jo vuosituhannen alussa: vuonna 2000 Espanjaan muuttaneet Satu ja Jon huomasivat, etteivät vanhat, tarhoille hylätyt koirat löytäneet uusia koteja.

tähtilamppu5
Scaramanga eli Westien hoivissa 20-vuotiaaksi.

– Vuonna 2007 perustimme Espanjaan koirien turvakodin, jota pyöritimme kahdeksan vuotta, kertoo Satu.

Satun mukaan turvakodin pyörittäminen tuntui välillä raskaalta, sillä hylättyjä koiria on Espanjassa paljon. Pian hän kuitenkin ymmärsi, ettei voi auttaa kaikkia, mutta niille, joita hän pystyy auttamaan, apu on todella tärkeää.

Viime vuonna Satu ja Jon muuttivat takaisin Suomeen mukanaan kuusi Espanjasta pelastettua iäkästä koiraa. Koirien vanhainkoti Tähtilampun he avaavat edesmenneen Scaramanga-koiransa kunniaksi.

– Scaramanga oli jätetty tarhalle 15-vuotiaana, ja ajattelimme tarjota sille kodin sen elämän loppuhetkiksi. Luulimme, että se eläisi ehkä pari viikkoa. Scaramanga eli kuitenkin täysipainoista ja tervettä elämää vielä pitkään ja kuoli vasta 20-vuotiaana, Satu muistelee pari vuotta sitten menehtynyttä elämänsä koiraa.

Espanjalaiselta koiratarhalta pelastettu Scaramanga antoi Westeille rohkeutta ja toivoa siitä, että vanhakin koira voi elää hyvissä oloissa vielä monta onnellista vuotta.

– Vanhoja koiria lopetetaan hirveän helposti, vaikka niiden elämä on yhtä arvokasta kuin vanhojen ihmisten elämä. Toivoisin, että vanhojakin koiria yritettäisiin hoitaa. Tosin jos kipuja on paljon eikä niihin voida vaikuttaa, elämä ei ole enää laadukasta, Satu pohtii.

tähtilamppu5

Toistaiseksi vanhainkotiin pääsyä odottaa kolme karvakorvaa: unkarilainen Kalle sekä espanjalaiset Nesca ja Balto. Tähtilamppuun saapuvilla vanhuksilla on kaikilla oma tarinansa: Kalle jätettiin kotipihaan perheen muuttaessa muualle, Nescan omistajat hylkäsivät sen tarhalle ja Balto löydettiin kadulta kuljeskelemasta. Kymmenenvuotias paimenkoira Balto on viettänyt tarhalla jo viisi vuotta, siis puolet elämästään. Koska se on sekarotuinen, iso ja nyt myös vanha, sen mahdollisuudet oman perheen löytymiseen huononevat koko ajan.

Westit muuttavat Kemiönsaarelle vuoden vaihteessa, jotta he ehtivät laittaa kaiken valmiiksi vanhainkodin asukkaita varten. Kalle, Nesca ja Balto saapuvat Suomeen tammikuun aikana. Tähtilampusta koiravanhukset saavat loppuelämänsä kodin.

Tähtilampusta on tarkoitus tulla rauhallinen ja rakkaudentäyteinen paikka, jossa koiravanhukset saavat lämpöä, hoivaa ja huomiota. Tähtilampussa koirien hoidosta vastaa omistajapariskunnan lisäksi oma eläinlääkäri. Koirat hoidetaan jo ennen Suomeen tuloa Eviran maahantuontimääräysten mukaiseen matkustuskuntoon: niille annetaan muun muassa rokotukset ja ne kastroidaan tai steriloidaan.

Koirien vanhainkoti Tähtilappu tarjoaa kodin etupäässä iäkkäille rescuekoirille, joiden on vaikea muuten päästä pois koiratarhoilta. Jos Suomesta löytyy koditon koiravanhus, Tähtilampun ovet aukeavat myös sille. Suomessa kodittomien koirien tilanne ei kuitenkaan yleensä ole yhtä lohduton kuin monissa muissa Euroopan maissa. Tähtilamppu tekee yhteistyötä monien suomalaisten ja ulkomaalaisten rescueyhdistysten kanssa.

Ainoa vaatimus vanhainkotiin muuttaville koirille on, että niiden on tultava toimeen muiden karvakorvien kanssa. Tähtilampussa kaikki koirat elävät yhdessä, perheenjäseninä. Westit haluavat pitää Tähtilampun rauhallisena paikkana, joten sinne otetaan kerrallaan korkeintaan 12–15 koiraa. Espanjassa turvakotia pitänyt pariskunta on tottunut paljon suurempaan koiramäärään. Tähtilamppuun otettavat koiravanhukset valitaan huolella ja tapaukset arvioidaan aina koirakohtaisesti.

Koirien vanhainkoti Tähtilamppu toimii lahjoitusvaroin. Vanhainkodin toimintaa voi tukea esimerkiksi liittymällä kannatusjäseneksi, osallistumalla huutokauppaan tai tekemällä tavara- tai rahalahjoituksen. Koiravanhuksille voi osoittaa tukensa myös muun muassa liittymällä jonkin asukaskoiran kummiksi. Avoimien ovien päivinä kummit pääsevät tapaamaan omia kummikoiriaan ja auttamaan niiden hoidossa.

– Kummit voivat maksaa vapaavalintaisen summan esimerkiksi kuukausittain ja raha käytetään kummikoiran terveydenhoitokuluihin. Kummikoiralle voi lahjoittaa myös tarvikkeita. Mikään summa ei ole liian pieni, Satu vakuuttaa.

Lue lisää Koirien Vanhainkoti Tähtilampun nettisivuilta ja Facebookista.

Kuvat: Koirien Vanhainkoti Tähtilamppu

Valokuvaaja ikuistaa ilmeikkäät lemmikkinsä – Katso upeat kuvat!

Saksalainen valokuvaaja Elke Vogelsang hankki ensimmäisen koiransa seitsemän vuotta sitten. Espanjasta pelastettu rescue-pentu sai nimekseen Noodles. Valokuvaajana työskentelevä Vogelsang halusi uuden lemmikkinsä myötä parantaa kykyjään valokuvaajana ja vangita kuviin Noodlesin kauneuden ja karisman.

Tästä alkoi harrastus, joka on nostanut Vogelsangin ihmisten tietoisuuteen ensin sosiaalisessa mediassa ja sittemmin perinteisessä mediassa ympäri maailmaa.

Nykyään Saksan Hildesheimissa asuvalla valokuvaajalla on kolme koiraa, Noodles, Scout sekä Ioli. Myös Scout ja Ioli ovat Espanjasta pelastettuja. Scout on nyt viisivuotias ja sekä se että yksisilmäinen Ioli liittyivät Vogelsangin perheeseen ollessaan puolivuotiaita. Kaikki koirat ovat sekarotuisia.

Vaikka internet on täynnä toinen toistaan suloisempia eläinkuvia, on Vogelsangin otoksissa jotain aivan erityisen vangitsevaa. Kolmen veikeän kaveruksen tähdittämät kuvat ovat niin täynnä tunnetta, ettei niitä voi katsella hymyilemättä.

Huumoria pursuavat kuvat korostavat ilmeikkäiden koirien persoonallisuutta sekä niiden ainutlaatuista karismaa. Kuvista näkee, että Vogelsangin nelijalkaiset toverit ovat tottuneita poseeraamaan kameran edessä. Kuvat ovat yksinkertaisia ja täynnä luonnollista iloa, joka välittyy myös katsojalle.

Vogelsang jakoi pari viikkoa sitten omat vinkkinsä koirien kuvaukseen 500px-valokuvausblogissa. Jos näillä helpoilla vinkeillä saa näin upeita kuvia, lienee syytä kokeilla:

1. Ole kärsivällinen.
2. Anna koiran tutustua studioon tai muuhun kuvauspaikkaan.
3. Käytä koiran lempiruokaa tai -lelua saadaksesi sen huomion.
4. Hanki apulainen.
5. Yritä saada koiran huomio ääntelemällä.

Nämä  upeat kuvat Noodlesista, Scoutista ja Iolista saavat mielen aurinkoiseksi harmaanakin päivänä! Mikä on sinun vinkkisi onnistuneen koirakuvan nappaamiseksi?

elke elke7 elke6 elke5 elke4 elke3 elke2

Katso lisää mahtavia kuvia Elke Vogelsanging Facebook-sivulta.