noutaminen

Kuono testaa: Hulvaton uutuuslelu Tyrnisaurus

Kotimainen Jalo valmistaa koiranleluja kaikenlaisten leikkijöiden tarpeisiin. Leluissa panostetaan hauskuuden lisäksi turvallisuuteen, ja leluilla voi aktivoida niin koiran kehoa kuin mieltäkin. Testasimme veikeän uutuuslelun Tyrnisauruksen.

Hirmuliskoista inspiraationsa saanut Tyrnisaurus on hauskan näköinen ja näppärän kokoinen lelu, joka on tarkoitettu monipuoliseen leikkimiseen. Sitä voi heitellä, kannella ja siinä on herkkunapa, johon voi piilottaa nameja koiran etsittäväksi. Erityisesti se sopii keski- ja isokokoisille koirille.

Vietimme leikkihetken yhdessä 1-vuotiaan espanjanvesikoira Tedin kanssa ja testasimme, miten leikki Tyrnisauruksella oikein onnistuu.

Testiraatinamme toimii Tedi, jolta sujuu leikki niin yksin kuin yhdessä.

Leikin aika

Tedin kiinnostus herää heti, kun värikäs Tyrnisaurus kaivetaan esiin. Koira ei meinaa malttaa pysyä paikallaan, vaan pompahtelee uutta lelua odottaessaan – Heitä jo!

– Tedi tykkää leikkiä paljon niin, että lelua heitetään ja Tedi noutaa sitä. Lisäksi lelun kanssa retuuttaminen ja itsekseen heittely on kivaa, koiran omistaja Kati Rauhala kertoo.

Tyrnisaurus läpäisee noutamistestin kirkkaasti. Lelu on sopiva heiteltäväksi, ja koiran on helppo kannella sitä päästä, raajoista tai hännästä pitäen. Tedi kantaa ja esittelee uutta leluaan ylpeästi. Pehmodinosaurus saa kokea monta ilmalentoa, kun koira innostuu nakkelemaan sitä ympäriinsä.

Seuraavaksi testaamme lelun herkkunavan, ja Tedi pääsee käyttämään hajuaistiaan ja hoksottimiaan saadakseen herkut ulos lelusta. Taktiikaksi Tedi valitsee kärsivällisen kaivelun sekä muutaman napakan ravistelun. Lelun vartalo on valmistettu kestävästä kumista, jota koira voi pureskella. Napaan mahtuu pari pientä tai yksi isompi herkkupala.

– Namikotelo on hieman pieni ja lipareet jäykät, joten Tedi ei oikein saa pieniä nameja sieltä. Jos laittaa riittävän ison namitikun, niin koira löytää sen, Rauhala arvioi.

Tedi on tyyliltään lempeä leikkijä eikä yleensä peherrä tai suolista leluja rikki. Silti kunnon vetoleikki omistajan kanssa ja lelun retuutus ovat hauvan mieleen. Tyrnisaurus vaikuttaa kestävän hyvin Tedin hampaissa.

Kviik! Yhtäkkiä kesken ravistelun lelusta kuuluu vinkaisu. Tedi löytää lelun päästä vinkulelun ja aloittaa heti riemukkaan vinguttelun.

– Vinkulelut ovat aivan suosikkeja, ja Tedi tykkää soittaa kaikkia leluja.

Jos Tyrnisauruksen napaa oikein kaivelee, saattaa sieltä löytyä piilotettu nami.

Tuomio Tyrnille

Hauska Tyrnisaurus on Tedin mielestä hitti. Lelulla voi leikkiä monella tapaa: vauhdikkaita noutoleikkejä, riehakkaita retuutuksia ja rauhallisempia aivojumppailuja.

Pehmolisko ei ole jäänyt pölyttymään lelukopan pohjalle kotonakaan.

– Olemme leikkineet lelulla heittelemällä ja retuuttamalla. Tedi tykkää myös natustaa lelua, Rauhala kertoo.

Tyrnisaurusta voi käyttää esimerkiksi palkkauksessa, sillä mieluisa lelu toimii leikkimistä rakastavan Tedin kanssa joskus jopa parempana palkkana kuin namit. Lisäksi lelua voisi mahdollisesti käyttää vaikka etsinnässä, jos namipaloilla täytetyn lelun piilottaa koiran löydettäväksi.

Tedi myös tykkää kannella leluja ja hakee usein lelun suuhunsa esimerkiksi, kun vieraita tulee kylään. Ehkäpä Tyrnisauruksesta tulee uusi lelukaveri, jonka kanssa Tedi tulee ovelle vastaan tervehtimään.

Tyrnisaurus on kaiken kaikkiaan myös omistajan mieleen.

– Lelu on sopivan jämäkkä. Sitä on helppo käsitellä ja sillä on erittäin helppo leikkiä koiran kanssa. Kiva lelu kaikkinensa, Rauhala summaa.

Iloisena yllätyksenä löytynyt vinku saa erityisesti kiitosta. Eiköhän tälläkin lelulla Tedi vielä esittele soittotaitojaan yleisön iloksi kerran jos toisenkin.

Hyvin lentää tämä hirmulisko, vaikka siivet puuttuvatkin!

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon lelut ovat saatavilla hyvin varustetuissa päivittäistavarakaupoissa ja tavarataloissa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Tuo pallo, hae frisbee! Näin koulutat koirasi noutamisleikkiin

Noutamisleikki on kätevä tapa leikkiä yhdessä ja samalla koira saa liikuntaa. Mikä parasta, moni koira tuntuu rakastavan ilman halki lentävän pallon tai muun lelun perään juoksemista. Kysyimme eläintenkouluttajalta, kuinka koira opetetaan noutamaan ja palauttamaan lelu nätisti ja turvallisesti.

Suurin osa koirista kirmaa heitetyn pallon perään automaattisesti, mutta sen sijaan osa koirista ei millään malttaisi tuoda lelua takaisin ja luovuttaa sitä omistajalle. Siksi noutamista täytyy monen koiran kanssa erikseen harjoitella.

– Saalistus ja jahtaaminen ovat metsästyskäyttäytymistä, joka tulee koiralta luonnostaan. Siksi koirat yleensä niin mielellään lähtevät lelun perään, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Se kuinka innokkaasti koira noutaa asioita, vaihtelee kuitenkin rotujen ja yksilöiden välillä. Esimerkiksi palveluskoirat tai paimenkoirarodut ovat yleensä verrattain helppo opettaa noutamaan, kun taas vaikkapa alkukantaisilta tai metsästykseen ja itsenäiseen työskentelyyn käytetyiltä roduilta lelun tuominen ihmiselle ei luonnistu yhtä lailla.

Leikkisällä 1-vuotiaalla Viljamilla piisaa energiaa, jolla kirmata pitkällekin liitävän Jalo frisbeen tai kelluvuutensa ansiosta vesileikkeihin sopivan Jalo Train & Treat -frisbeen perään.

Aloita helposta ja panosta vaikeaan

Noutamisen opettelu kannattaa jakaa tarpeeksi pieniin osiin, jotka opetellaan yksi kerrallaan.

– Noutaminen on käytösketju, joka kannattaa pilkkoa palasiin, esimerkiksi neljään osaan: esineen luokse menemiseen, esineeseen tarttumiseen, esineen kantamiseen sekä ihmisen luokse tuomiseen ja esineen luovuttamiseen, Tihtonen listaa.

Noutamisen harjoittelun voi aloittaa koiralle helpoimmasta ja mieluisimmasta asiasta, joka yleensä on heitetyn pallon tai lelun perään lähteminen. Pallon heittäjän täytyy kuitenkin olla tarkkana, mitä käytöstä palkkaa.

– Noutamisessa korostuu ajoituksen tärkeys, joten koulutuksessa on hyvä käyttää naksutinta tai erittäin täsmällistä kehua. Koira palkataan, heti kun sen leuat aukeavat lelun ympärille ja se on tarttumassa leluun. Vahingossa tulee helposti palkattua väärää kohtaa, eli vasta sitä, kun koira on jo tiputtamassa lelun suustaan, Tihtonen kuvailee.

Kun lelun perään lähteminen ja siihen tarttuminen sujuvat, voidaan harjoitella esineen kantamista ihmistä kohti. Koiraa leikitetään ja sille tarjotaan lelua, ja kun koira tarttuu leluun, se palkitaan. Seuraavassa vaiheessa lelu annetaan koiralle, jonka jälkeen ihminen peruuttaa kehujen siivittämänä, ja koira todennäköisesti seuraa lelu suussaan perässä ja saa siitä palkan.

– Jos koira ei lähde perään, voi sitä kannustaa mukaan eri keinoin, esimerkiksi menemällä kyykkyyn tai rapistelemalla herkkupussia. Namien ei kuitenkaan kannata olla näkyvillä, sillä silloin koira luultavasti tiputtaa lelun suustaan ennen aikojaan, jotta on valmis nappaamaan herkun suuhunsa.

Noudon viimeinen palanen on lelusta nätisti luopuminen. Jos haluaa, että koira tuo lelun käteen asti, auttaa jos aiemmin erillisenä taitona koiralle on opetettu käsikosketus. Se on yleensä helppo opettaa: koiralle tarjotaan käsi näkyville ja kun koira koskee siihen, se saa palkinnon.

Tihtonen suosittelee käyttämään noutoleikissä myös useampaa samanlaista lelua, joilla koiran kanssa käydään vaihtokauppaa. Lue aiemmasta jutustamme, kuinka koira opetetaan luopumaan lelusta.

– Kaikkia noutamisen palasia opetellaan erillään ja erityisesti haastavimpiin kohtiin panostetaan, ennen kuin ne yhdistetään. Jos yksi osa noutamisketjua ei ole kunnossa, ei koko noutokaan suju.

Vesipeto Viljami noutaa mielellään järveen heitetyt lelut ja vilvoittelee samalla kuuman kesäpäivän päätteeksi. Vinkuva Jalo piikkipallo on erityisesti tämän vinkulelufanin mieleen.

Muista heitellä maltilla

Noutamisleikki voi yltyä vauhdikkaaksi, ja vauhdin mukana riski tapaturmille kasvaa. Siksi on tärkeää, että omistaja huolehtii, että niin pallon heittely paikka kuin heitettävät lelutkin ovat koiralle turvallisia.

– Koiran terveydentila täytyy myös huomioida. Vauhdikas noutamisleikki ei sovi vanhalle ja vaikkapa sydänvaivoista kärsivälle koiralle, Tihtonen muistuttaa.

– Joillakin koirilla esiintyy myös liioiteltua jahtaamiskäytöstä. Tällöin noutamisen harjoittelussa kannattaa kääntyä kouluttajan puoleen, jotta ongelma ei pahene, ja koira pääsee jahtaamaan lelua suunnitellusti.

Palloa ei aina myöskään tarvitse singota mahdollisimman pitkälle, vaan noutamista voi tehdä maltillisestikin. Omistajan täytyy lopettaa leikki, jos palloista intoileva koira olisi valmis jatkamaan vaikka koko päivän.

– Saaliin perään lähteminen tulee koiralta niin selkärangasta, ettei se itse jää miettimään, jaksaako tai pystyykö. Erityisesti kesähelteillä, vedessä tai lumihangessa lelua heitellessä, kannattaa toistoja tehdä vain muutama kerrallaan, jottei koira mene aivan hapoille.

Pelkän lelun heittelyn sijaan Tihtonen suosittelee hyödyntämään noutamista myös muussa yhteisessä tekemisessä. Lelun voi esimerkiksi piilottaa pihalle koiran etsittäväksi ja pyytää sitä sitten tuomaan se luokse tai koiran voi opettaa noutamaan vaikkapa aamutohvelit tai nostamaan tippuneet tavarat pyynnöstä. Vain mielikuvitus on rajana, mitä koiran voi opettaa noutamaan.

Katso alta video, jolla eläintenkouluttaja Noora Tihtonen ja Stara-koira näyttävät, kuinka noutamisen eri palasia voi harjoitella.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia koirantarvikkeita ja -leluja valmistavan Jalon kanssa. Jalon lelut, kuten klassikkolelu tennispallo, innostavasti vinkuva piikkipallo sekä kestävät ja taipuisat renkaat ja frisbeet sopivat noutamisleikkeihin niin pihalla kuin vaikka vedessä.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen