madotus

Asiantuntijat: Koiran säännöllinen madotus ei välttämättä tarpeen

Aikuisille koirille on perinteisesti suositeltu loishäätöä kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Useimmat koiranpennun ostajat saavat ohjeeksi madottaa koiran säännöllisesti vuosittain vielä aikuisenakin, varmuuden vuoksi.

Tästä perinteisestä rutiininomaisesta suosituksesta ollaan kuitenkin nykyään luopumassa. Useat eläinlääkärit suosittelevat käytäntöä, jonka mukaan koira madotetaan vain, jos sillä epäillään matoja ja niitä löytyy ulostenäytteestä. Useat eläinlääkäriasemat tarjoavatkin näytepalvelua edullisesti, ulostenäytteen voi viedä tutkittavaksi ja madotusta ei tarvitse tehdä, jos näyte on puhdas.

Moni koiranomistaja on kuitenkin edelleen siinä uskossa, että koira tulee madottaa säännöllisesti keväisin ja syksyisin, pitääkö tämä paikkansa?

Kuono selvitti asiaa soittamalla muutamalle eläinlääkäriasemalle. Kaikki haastattelemamme lääkärit ja hoitajat olivat melkolailla samalla kannalla madotuksen suhteen. Nykykäytännön mukaan ei enää ilman muuta suositella terveille aikuisille koirille säännöllistä loishäätöä, sillä tämä saattaa johtaa resistenttien loiskantojen muodostumiseen koirilla, mitä on tapahtunut jo mm. hevosilla. Myös kaikkea ns. turhaa lääkitsemistä pyritään välttämään. Poikkeuksia toki on ja loishäädönkin tarve on yksilöllinen. Haastattelemamme lääkärit suosittelivat säännöllistä madotusta siinä tapauksessa, jos koira viettää paljon aikaa ulkona, kuten metsästyskoirat. Samoin ikääntyvien sekä sairaiden, vastustuskyvyltään heikompien koirien madotusta säännöllisesti suositeltiin. Tartuntavaara nousee myös monen koiran perheissä, jolloin säännöllistä matolääkitystä suositeltiin.

Jos koira on perusterve aikuinen, madotusta ei siis tarvitse tehdä rutiininomaisesti, vaan nykyään suositellaan mieluummin ulostenäytteen tutkimista vuosittain. Näytteen perusteella päätetään koirakohtaisesti loishäädön tarve.

Lähteet:

Evidensian Facebook-sivusto
Käpylän eläinlääkäriasema
Tuhatjalka/Virkkala
Evidensia/Nekala

 

Matkustatko koirasi kanssa ulkomaille? Suojaa lemmikkisi niljakkailta salamatkustajilta!

Jopa naapurimaissamme Ruotsissa ja Virossa esiintyy sisäloisia, joita ei tavata Suomessa. Tästä syystä ulkomailla matkustavan koiran sisäloishäätö on erityisen tärkeää pitää ajan tasalla.

Eläinten tuonti- ja vientisäädökset vaihtelevat maakohtaisesti. Maakohtaisilla säädöksillä pyritään estämään uusien sairauksien leviäminen maan lemmikkieläimiin. Sekä suolinkaisia, hakamatoja että heisimatoja esiintyy koko Euroopassa Suomea runsaammin.

Kun koira, kissa tai fretti tuodaan Suomeen Euroopan Unioniin kuuluvasta maasta, Norjasta tai Sveitsistä, eläin on lääkittävä ekinokokkoosia vastaan yhdestä viiteen vuorokautta ennen maahantuloa. Keski-Euroopassa hyvin yleinen ja myös Virossa, Tanskassa ja Venäjällä esiintyvä myyräekinokokkoosi on Suomessa lakisääteisesti vastustettava eläintauti. Ekinokokkiloista on tavattu pienissä määrin myös Ruotsissa.

Myyräekinokokki on heisimatoihin kuuluva sisäloinen, joka ei aiheuta oireita pääisäntäeläimelleen eli koiralle, mutta se saattaa aiheuttaa väli-isäntäeläimelle tai ihmiselle monilokeroisia rakkuloita, joita kehittyy yleensä maksaan. Ekinokokkoosi voi olla ihmiselle pahimmillaan hengenvaarallinen. Myyräekinokokki voi tarttua koirasta ihmiseen esimerkiksi ihmisen syödessä koiran ulosteen saastuttamia sieniä tai marjoja.

Euroopan Unioniin kuuluvissa maissa matkustavalta lemmikiltä vaaditaan lemmikkieläinpassi, johon on kirjattu muun muassa lemmikin rokotukset sekä tiedot eläinlääkärin antamista heisimatolääkityksistä ennen maahantuloa. Passin tarkoituksena on osoittaa, että eläin on tunnistettavissa ja se täyttää EU:n alueelle säädetyt eläimen terveyttä koskevat tuontisäädökset.

Viiden vuorokauden säännön sijaan lemmikki on mahdollista lääkitä ekinokokkoosia vastaan myös niin kutsutun 28 vuorokauden säännön mukaan. Tällöin koira saa eläinlääkärin vastaanotolla sisäloislääkityksen kahdesti ennen matkaa minimissään yhden vuorokauden ja maksimissaan 28 vuorokauden välein toisistaan. Saatuaan molemmat heisimatolääkitykset koira saa matkustaa vapaasti kaikkien EU-maiden sekä Norjan, Islannin ja Sveitsin rajojen yli yhteensä 28 vuorokauden ajan. Suomeen palattuaan koiraa saa eläinlääkäriltä vielä yhden matolääkityksen, korkeintaan 28 vuorokauden kuluttua edellisestä lääkityksestä. Koiralle annetut lääkitykset kirjataan lemmikkieläinpassiin. Jos koira matkustaa usein, sen voi madottaa jatkuvasti 28 päivän välein.

Lääkitsemällä koirat heisimatolääkityksellä ennen Suomeen tuloa pyritään ehkäisemään myyräekinokokkiloisen leviäminen. Jo vuorokauden mittainen matka esimerkiksi koiranäyttelyyn Suomen rajojen ulkopuolelle vaatii koiran lääkitsemistä.

Ekinokokin lisäksi Euroopassa esiintyy myös muita sisäloisia. Pieni ranskalainen sydänmato on loinen, joka elää koiraeläimen keuhkovaltimoissa ja sydämen oikeassa kammiossa. Ensi kertaa Ranskassa havaittu loinen on levinnyt muualle Eurooppaan, Amerikkaan sekä Afrikkaan. Pientä sydänmatoa on havaittu myös suomalaisissa ketuissa.

Koira saa sydänmatotartunnan syödessään väli-isäntänä toimivan etanan tai kotilon. Aikuinen loinen voi elää koirassa useita vuosia ja aiheuttaa koiralle yskää ja muita hengitystieoireita sekä verenvuoto-oireita, jotka voivat johtaa koiran kuolemaan. Loisen aiheuttamat muutokset eläimen keuhkoissa voivat olla peruuttamattomia, joten matkustavalle koiralle suositellaan eläinlääkärin reseptillä saatavaa ennaltaehkäisevää loishäätöä.

Ranskalaisen sydänmadon lisäksi Etelä-Euroopassa tavataan myös amerikkalaista sydänmatoa, joka tarttuu koiraan hyttysten välityksellä. Amerikkalaisen sydänmadon aiheuttamat oireet muistuttavat ranskalaisen sydänmadon oireita, ja niiden hoito on erittäin hankalaa. Tästä syystä tartunnan ennaltaehkäisy lääkkeillä ja hyttysten pistojen estäminen on erittäin tärkeää. Ennaltaehkäisyyn käytetyt lääkkeet vaativat eläinlääkärin reseptin, ja lisäksi koira on hyvä suojata hyttysiä karkottavalla valmisteella.

Sydänmatojen lisäksi Euroopassa esiintyy myös ketun keuhkomatoa, joka tarttuu koiraan etanoiden välityksellä. Lisäksi eteläisessä Euroopassa tavattava koiran hakamato aiheuttaa pohjoisempana esiintyvää lajitoveriin vakavampia oireita. Etelä- ja Itä-Euroopassa esiintyy myös ihonalaiskudokseen hakeutuva koirien loinen, joka siirtyy koiraan hyttysestä. Loisen aiheuttama sairaus ihodirofilarioosi on zoonoosi, joten sen ennaltaehkäisy on tärkeää ennen kaikkea ihmisten kannalta.

Vaikka Suomeen saapuva koira vaaditaan lääkittäväksi vain ekinokokkoosia vastaan, on eläinlääkärin kanssa hyvä keskustella jo ennen ulkomaanmatkaa mahdollisista kohdemaassa esiintyvistä muistakin sisäloisista ja niiltä suojautumisesta. Lääkitsemällä matkustavan koiran ennaltaehkäisevästi vältytään matkalta mukaan tarttuvilta ikäviltä yllätyksiltä ja uusien loislajien leviämiseltä Suomeen.

Lue lisää lemmikkieläinten sisäloisista Euroopassa täältä.

Juttu on toteutettu yhdessä Orion Pharma Eläinlääkkeiden kanssa.

Pentu saa sisäloiset emoltaan – Kasvattaja, muistithan madottaa?

Koska koiranpennun vastustuskyky ei ole vielä täysin kehittynyt, on pentujen suojaaminen sisäloisia vastaan erityisen tärkeää.

Vaikka sisäloistartunta saattaa olla aikuisella koiralla oireeton, etenkin nuorelle pennulle madot voivat aiheuttaa vakavia terveyshaittoja. Sisäloistartunnan oireita pennulla ovat muun muassa vatsan turvotus, oksentelu, ripuli, yskä, turkin kiillottomuus sekä pennun kasvun hidastuminen. Pahimmillaan sisäloistartunta voi johtaa pennun kuolemaan suolen tukkeutumisen seurauksena. Jos pennun oksennuksessa tai ulosteessa näkyy kokonaisia loisia, on kyseessä vakava tartunta.

Koiranpentu saa ensimmäisen sisäloistartuntansa emoltaan jo kohdussa. Tämän ehkäisemiseksi narttukoiran madotus sekä ennen astutusta että ennen pentujen syntymää on ensiarvoisen tärkeää. Kasvattaja saa apua sopivan sisäloishäätölääkkeen löytämiseksi apteekista, sillä kaikkia lääkkeitä ei suositella käytettäväksi tiineyden viimeisen kolmanneksen aikana eivätkä kaikki valmisteet sovi alle luovutusikäisille pennuille.

Istukan lisäksi pentu voi saada suolinkaistartunnan emonsa maidosta tai elinympäristöstään. Koska lääkitys tappaa vain koiran kehossa kulloinkin olevat madot, on myös pentujen elinympäristön puhtaana pitäminen erittäin tärkeää: monet loisten munamuodot säilyvät vaihtelevissakin olosuhteissa pitkään.

Kasvattajan kannattaa lähteä olettamuksesta, että kaikilla pennuilla on suolinkaistartunta jo pienestä pitäen ja noudattaa pennuille suositeltua tiuhaa loishäätöaikataulua. Pennut toimivat myös suurimpana tartunnanlähteenä ympäristössään. Ympäristöön levinneet munat tartuttavat uusia eläimiä niiden syödessä esimerkiksi munien saastuttamaa ruohoa.

Sisäloistartuntojen ehkäisemiseksi koiranpentu on syytä madottaa noin kahden viikon välein nelikuisena annettavaan tehosterokotteeseen asti. Mikäli erityistä tartuntariskiä ei sen jälkeen ole, voidaan siirtyä aikuisille koirille suositeltuun madotusrytmiin kahdesti vuodessa, keväisin ja syksyisin.

Hankkiessaan koiranpentua myös ostajan on oltava tarkkana: vastuullisen kasvattajan pennut kasvavat puhtaassa ympäristössä ja kasvattaja kertoo avoimesti pentujen ja emän sisäloishäädöstä. Madottamatta jätetyillä pennuilla saattaa ilmetä yllä mainittuja oireita oksentelusta yskimiseen jo nopeasti uudessa kodissaan, ja hoitamatta jätetty vakava sisäloistartunta voi koitua pennun kohtaloksi.

Artikkeli on toteutettu yhdessä Orion Pharma Eläinlääkkeiden kanssa.

Kuva: Wikimedia Commons / Katekelly623

Pois suolinkaiset ja heisimadot! – Kätevä grafiikka kertoo madotuksen perusteet!

Säännöllinen sisäloishäätö on osa lemmikin perusterveydenhuoltoa. Vaikka tartunta on usein aikuisilla koirilla oireeton, aiheuttaa se erityisesti pennuille lukuisia oireita. Osa sisäloisista on zoonooseja, eli ne voivat tarttua myös ihmiseen. Kokosimme yhdessä Orion Pharma Eläinlääkkeiden kanssa kätevän graafin madotuksen perusteista. Laita talteen ja jaa muistutuksena myös muille!

orion-madotus-koira

Tien päällä: Autolla Ruotsiin ja laivalla takaisin

Prologi

Aina välillä käy niin, että työnteko tulee häiritsemään harrastustoimintaa. Katsokaas: olin suunnitellut koiranäyttelyreissua Tukholman pohjoispuolelle ja reittivalintani Turku-Tukholma. Vaikka asun Helsingissä, olen useimmiten reissannut Ruotsiin Turusta, lähinnä aikataulujen takia.

No, kävi kuitenkin niin, että näyttelyviikolle pukkas keikkaa pohjoiseen, Ouluun. Vaihtoehtoja oli kaksi, sillä eihän todellinen koiraihminen jätä maksettua näyttelyä väliin, eihän.

Vaihtoehto yksi: töiden jälkeen pikavauhtia Oulusta Turkuun, laivalla yli ja parinsadan kilometrin matka näyttelypaikalle.

Sanomattakin on selvää, että valitsin vaihtoehto kakkosen:

 Rajan yli ja Ruotsin läpi

Jo ennen Ruotsin rajaa koko homma tuntuu aivan hullulta: 1100 kilometriä ajomatkaa vain parin koiranäyttelyn takia. Olen siis valmis istumaan koiran kanssa autossa 15 tuntia näyttelyreissun takia. No, kai sitä on hullumpiakin harrastuksia.

Suomen ja Ruotsin välinen rajanylitys koiran kanssa ei ole sen kummempaa kuin Suomen ja Ruotsin välinen rajanylitys ilman koiraa: autolla yli vaan. Ulkomaille matkustettaessa koiralla pitää kuitenkin olla passi, jonka saa eläinlääkäristä. Madotusasioihin palaamme tässä artikkelissa myöhemmin.

Entä mitä Ruotsin läpi ajaessa tulee ottaa huomioon? E4 pohjoisesta etelään on tajuttoman hyvässä kunnossa oleva tie, ainoiksi miinuksiksi on laskettava muutamat päättömät suunnitelmat tien vetämisestä suoraan kaupunkien läpi. Esimerkiksi Luulajan ja Sundsvallin läpi ei tuntunut pääsevät millään ohitustietä pitkin, vaan oli hinattava suoraan keskustan poikki lukemattomien liikenneympyröiden kautta.

Kotimaastakin tutut tietyöt olivat standardia myös E4:lla. Onneksi olin aamutuimaan liikkeellä ja onnistuin välttämään mahdollisen todella pitkän odottelun Luulajassa, jossa ison joen ylittävällä sillalla käytössä oli vain yksi kaista ja molemmilla puolella liikennevalot trafiikkia rajoittamassa.

Entäpä koira sitten? Reissukoira-Sulo on sen verran tottunut matkustaja, ettei häntä pitkäkään reissu hirveästi stressannut. Stressittömyyttä lisäsi tietysti se, ettei matkassa ollut muita koiria, joten koko takakontti oli häntä varten.

Pidimme taukoja usein sekä itseni että koiran takia. Pissataukoja, ruokataukoja, kakkataukoja, makkarataukoja ja yhden vartin mittaisen nukkumatauonkin. (900 kilometrin jälkeen tasaiset maisemat alkoivat kerta kaikkiaan puuduttaa niin rajusti, että silmät oli pakko ummistaa hetkeksi.)

 

Majoitusta

10364011_10154235006630304_2235292250692772076_n

Olin menossa siis Gävlen lähistölle koiranäyttelyihin. Koiran kanssa reissatessa matka-asenne ei voi olla pelkästään ”reppu selkään ja menoksi”, sillä kaikki majoituspaikat eivät koiria tiloihinsa huoli. Ruotsin läpi ajaessa kuitenkin syntyi sellainen vaikutelma, että esimerkiksi leirintäalueita ja mökkikyliä on huomattavasti itänaapuri-Suomea enemmän, joten sinänsä extempore-reissaaminen saattaisi onnistuakin.

Itse olin kuitenkin varannut majoituksen eräästä mökkikylästä etukäteen. Halvimmat ja tyypillisimmät leirintäaluemökit ovat ilman mukavuuksia olevia parinkymmenen neliön kopperoita, joiden hinta per yö on 30-60 euroa.

Mökeissä ei lähtökohtaisesti ole liinavaatteita, joten ne kannattaa varata mukaan. Itse olin kevyellä makuupussi-tyynyliina-lakana-varustuksella liikenteessä.

Näyttelyhommia

Jos olet menossa koiranäyttelyyn Ruotsiin, on homma melko samanlaista kuin Suomessakin. Itse mokasin näyttelyhommien kanssa johtuen sekä saamistani ohjeista Ruotsin päästä että omasta laiskuudestani selvittää asiaa loppuun asti.

Omassa tapauksessani olin siis ”hakemassa” yhtä valiokoiraa Ruotsin valioksi yhdellä ruotsalaisella sertifikaatilla. Saamani tiedon mukaan valiokoira ei saa ottaa sertifikaattia vastaan valioluokassa, joten ilmoitin koirani ensimmäisenä päivänä avoimeen luokkaan ja toisena päivänä käyttöluokkaan.

Välittömästi koirani päästyä kehästä, eräs henkilö sanoi minulle, että olisin voinut ilmoittaa koirani myös valioluokkaan ja ottaa mahdollisen sertfikaatin vastaan. No, se oli myöhäistä siinä vaiheessa, korjasin homman seuraavana päivänä.

Tämä nyt on sinänsä sivuseikka, mutta summa summarum: jos olet menossa koiran kanssa kokeeseen/näyttelyyn/kisoihin ulkomaille, ota hyvissä ajoin säännöistä selvää, ettei tule tehtyä amatöörimokia.

 Madotukset kuntoon

Useimmissa tapauksissa koira pitää madottaa reissun päällä. Eviran (www.evira.fi) löytyy ajantasainen ohjeistus, joten en ala sitä tässä yksityiskohtaisesti avaamaan. Joka tapauksessa Ruotsista Suomeen tultaessa koira on madotettava 1-5 vuorokautta ennen Suomeen paluuta. Tälle on myös vaihtoehtona ns. 28 päivän sääntö, josta löytyy lisäinfot Eviran sivuilta.

Fiksu ihminen madottaa lyhyellä reissulla koiran heti kohdemaahan päästyään. Näin minäkin ajattelin. Koiranäyttelyissä homma on yleensä helppoa, sillä paikalla on lähes aina eläinlääkäri. Näin oli Ruotsissakin, tosin minun tapauksessani ilmoitettiin, että lekuri on tavattavissa vasta myöhään iltapäivällä. Koska oma kehäni päättyi jo ennen lounasaikaa, totesin, että etsin lääkärin toisaalta.

Etsin koko lauantain avoinna olevaa lääkäriä Googlen ja paikallisten avustuksella. Turhaan. Päätin, että jätän koiran madotushommat seuraavaan päivään ja seuraavaan näyttelyyn.

Turhaan. Seuraavassa näyttelyssä ei ollut eläinlääkäriä paikalla. Ei muuta kuin näyttelytoimitsijoilta pyyntö, että kuuluttaisivat, löytyisikö paikalta lääkäriä. Ei löytynyt.

Eräs ystävällinen rouva tuli kuitenkin neuvomaan Tukholman lähistöllä olevan eläinklinikan osoitteen, joka olisi sunnuntaina auki.

Tässä kannattaa muuten sitten olla ainakin sen verran tarkkana, että hommaa matolääkkeet valmiiksi joko Suomesta tai kohdemaan apteekista. Esimerkiksi kyseisellä eläinlääkäriklinikalla ei jostain syystä ollut matolääkkeitä ainakaan asiakkaiden ostettavaksi asti!

Eli homma toimii siis niin, että matolääkkeet annetaan lääkärin valvonnassa koiralle ja passiin tulee leima lääkkeiden antamisesta. (Virossa ja muissa itäblokin maissa näyttelylääkäri harvoin vaivautuu seuraamaan lääkkeiden antamista, vaan leimaa passin).

Passin leimaaminen myös maksaa. Virossa näyttelyissä keskimäärin viisi euroa, itse köyhdyin eläinlääkäriasemalla tehdystä leimaamisesta kympin verran.

Ota huomioon, että passiin tulee myös kellonaika milloin lääke on annettu. Jos joudut paluumatkalla koirapassin tarkastukseen eikä 24 tuntia tule täyteen, saattaa edessä olla pahimmassa tapauksessa käännytys.

Sanomattakin on selvää, että omassa tapauksessa turva-ajat täyttyivät. Totta kai.

Laivalla

Palaamme Viroon matkustamiseen vielä Viro-jutussamme myöhemmin tänä kesänä. Ruotsista Suomeen koiran kanssa matkustava joutuu ottamaan koirahytin ja tietysti sen tekee, matkahan kestää keskimäärin sen 12 tuntia.

Eli: autolla autokannelle ja koira hyttiin. Monelle koiralle matka autokannelta hyttiin on aikamoista säätämistä. On jyrkkiä portaita, paljon ihmisiä ja paljon melua. Ei mikään miellyttävä kokemus.

Koira kannattaa ehdottomasti lenkittää hyvin ennen laivaan menoa. Siis todella hyvin. Itse lenkitin koiran kunnolla pari tuntia ennen laivalle menoa ja pissatin koiran vielä laivajonossa. Laivalla itsessään koiran pissattaminen ja varsinkin kakattaminen on aika vaikeaa. Ulkokannella on usein pienen pieni pissapaikka, johon iso koira ei edes kunnolla mahdu. Itse en käyttänyt koiraa enää illalla pissalla, mutta stressijuomisen takia koira piti viedä kannelle aamulla ennen laivan saapumista Turkuun. Hankalaa, muttei mahdotonta.

Lopuksi

Tässäpä roadtrippimme tämänkertainen osuus! Seuraavaksi juttusarjassa luvattu Viron juttu, kesän aikana stooria myös näyttelybussimatkasta Pietariin sekä reissu Latviaan. Jos sinulla on matkustamiseen liityviä juttutoiveita tai kysymyksiä, laita ne ihmeessä tulemaan esimerkiksi ville at kuono.fi tai Kuonon Facebookiin.

Kysy eläinlääkäriltä: Miten usein pentu madotetaan?

Pennun madotus:

Hei, saan 3 viikon päästä koiranpennun. Miten usein madotetaan ja käytetäänkö aina samaa lääkettä vai vuorotellen eri merkkejä?

Virpi

Vastaus:

Moi Virpi,

koiran pennut on syytä madottaa tiheästi, pennut ja imettävä narttu tulee lääkitä 2, 4, 6 ja 8 viikon kuluttua synnytyksestä. Pennut lääkitään lisäksi vielä 10 ja 12 viikon ikäisinä. Mikäli pennun madotuksista ei ole tietoa, tulee pentu madottaa aluksi kaksi kertaa kahden viikon välein, ja sen jälkeen vähintään kuukauden välein puolen vuoden ikään asti. Käyttämällä riittävää annosta estetään lääkeaineresistenssin syntyä. Voita madottaa muutamalla erityyppisellä matolääkkeellä, mikäli lääkeaineresistenssiä epäillään.

Huolehdi, että käyttämäsi matolääke tehoaa sekä suolinkaisiin, että hakamatoihin.

Kissat ja koirat:

Hei!

Asiani koskee kissan sisäloisten häätöä. Minulle tuli tuossa muutama päivä sitten muutaman mutkan kautta koditon kissa joka oli jätetty oman onnensa nojaan pakkaseen ja aloitin kissalle madotuksen Axilurilla. Tänään, 11.12.2013 oli kolmas eli viimeinen madotus päivä ja eilen laatikkoa tyhjätessäni tein havainnon että kissalla on ilmeisesti suolinkaisia. Pitäisikö minun siis käyttää kissa eläinlääkärillä hankkimassa joku loishäätöpiikki tai vahvemmat aineet vai riittääkö että uusin madotuskäsittelyn parin kolmen viikon välein kolme tai neljä kertaa jotta saan kaikki loiset häädettyä kokonaan? Kissa on vielä melko arka joten en sen takia ole vielä käyttänyt sitä eläinlääkärillä kunnon terveystarkastuksessa ja steriloinnissa, sillä olen halunnut odottaa että kissa tottuisi ensin käsittelyyn jonkin verran  ja tottuisi myöskin uuteen kotiinsa. Minulla on myöskin kaksi koiraa jotka tietysti madotin samaan aikaan kissan kanssa mutta niiden ulosteissa en ole havainnut loisia.
Pitäisikö koirienkin madotus kuitenkin uusia kolmen viikon kuluttua?

Sarianne

Vastaus:

Moi Sarianne,

Axilur tuntuu toimivan hyvin, koska matoja tuli ulos. On oikein hyvä suunnitelma toistaa madotus kahden viikon välein pari kolme kertaa ja vaikka vielä myöhemmin esimerkiksi jollain muulla matolääkkeellä. Tämän voit vaikka pyytää eläinlääkäriltäsi sitten, kun kissasi on vähän tasoittunut, ja pääsette tohtorin tutkittaviksi. Kiva, että kisu sai sinulta hyvä kodin! Koirat tuskin tarvitsevat uusintamadotuksia.

t. Johanna

Kysy Johannalta: