koulutus

Koiran lelut – Täydellinen osto-opas 2021

Lelujen hankkiminen koiralle ei ole turhaa tuhlailua, vaan erilaiset lelut ja leikit edesauttavat koiran terveyttä ja hyvinvointia. Leikkimällä koira saa toteuttaa luontaisia tarpeitaan ja oppii sosiaalisia taitoja. Kokosimme listan leluista, joilla tarjota uutta mukavaa sisältöä koiran elämään.

Moni satsaa koiran leluihin erityisesti pentuaikana, jolloin lelut ovatkin oiva tapa pennulle oppia uutta ja tutustua maailmaan. Koira voi ilahtua ja hyötyä uudesta lelusta kuitenkin missä elämänvaiheessa tahansa. Koiran mieli pysyy virkeänä iänkin karttuessa, kun sille tarjotaan sopivasti virikkeitä.

Leikkiminen on siis välittämistä. Tarkista, löytyykö koirasi lelukopasta ainakin seuraavat leikkikalut.

Jumppaa aivonystyröille

Erilaiset koiran älypelit ja -lelut ovat nostaneet suosiotaan jo usean vuoden ajan – eikä suotta. Älylelujen sisälle piilotetaan nameja tai ruokaa, ja koira pääsee käyttämään älliään ratkaistessaan, kuinka saa herkut ulos.

Jos koira tarvitsee tekemistä ylimääräisen energian purkamiseksi, kannattaa valita esimerkiksi pallo, jonka sisälle saa piilotettua nappuloita ja muita nameja. Vinhasti pyörivää palloa jahdatessa koira pääsee purkamaan virtaansa.

Älyleluja voi käyttää myös hetkiin, joissa koiran tarvitsee rauhoittua. Tällöin kannattaa valita lelu, joka pysyy paremmin paikallaan ja jonka sisään voi laittaa tahmeaa, hitaasti syötävää ruokaa tai jonka voi pakastaa.

Kestävää pureskeltavaa

Pureminen on koiralle luontainen tarve. Koira tarttuu ja tutkii asioita suullaan, ja pureskelemalla se myös purkaa stressiä ja turhautumista sekä hoitaa hampaitaan. On siis erityisen tärkeää, että joka koiralla on sallittua pureskeltavaa, jottei sen tarvitse käyttää hampaitaan kiellettyihin esineisiin.

Koirat ovat erilaisia purijoita: vahvaleukaiset koirat tarvitsevat kovia, kestäviä leluja kaluttavaksi, kun taas hellästi näykkivät koirat usein pitävät pehmeämmistä leluista. Purulelu kannattaa valita suhteessa koiran kokoon, jotta koiran on helppo pureskella sitä, eikä lelu saa olla liian pieni ja aiheuttaa tukehtumisvaaraa.

Esimerkiksi TPR-kumista valmistetut lelut ja lelut, joissa on korkea kumipitoisuus, kestävät yleensä rajumpaakin leikkimistä. Koiran puuhailua purulelun parissa kannattaa kuitenkin seurata, ja jos lelusta irtoaa osia, on aika vaihtaa lelu uuteen, turvalliseen purtavaan.

Lue aiemmasta jutustamme, kuinka koira opetetaan puremaan vain sallittuja asioita.

Koira pääsee käyttämään nokkeluuttaan, kun lelun sisälle piilotetaan houkuttelevia herkkuja.

Palkitseva vetolelu

Moni koira innostuu leikeistä, joissa lelua saa retuuttaa, vetää ja kiskoa. Hyvä vetolelu on valmistettu kestävästä materiaalista, kuten kumista tai vahvasta kankaasta. Myös punotut köysilelut kestävät hyvin riuhtomista. Yhteisiin vetoleikkeihin kannattaa valita esimerkiksi renkaan muotoinen tai kahvoilla tai pehmusteilla varustettu lelu, josta myös omistaja saa tukevan ja turvallisen otteen.

Vetolelu sopii myös innostavaksi palkkioksi koulutustilanteissa. Jos koiran keskittyminen alkaa herpaantua, voi lelulla ja leikillä nostattaa sille uutta intoa ja motivaatiota. Koulutuksen lopussa yhteinen, hauska vetoleikki toimii myös hyvin suurena loppupalkintona ja koira pääsee irrottelemaan harjoittelun päätteeksi.

Lue lisää lelulla palkitsemisesta täältä.

Turvaa tuova pehmo

Onko söpömpää kuin pehmolelun viereen nukkumaan käpertynyt koira? Monella koiralla on oma lempi nalle tai muu pehmo-otus, joka on hoivattu ja leikitty aivan nuhruiseksi. Jos koiran lelukokoelmasta ei vielä löydy pehmolelua, on aika tehdä asiaan muutos.

Pehmolelu on monipuolinen lelu: sitä voi kannella suussa, sen vieressä on hyvä ottaa päiväunet ja toisinaan se sopii myös retuutettavaksi. Pörröisistä ja pehmeistä kankaista valmistetut lelut sopivat hyvin lempeille leikkijöille, mutta jos koiralla on tapana pehertää pehmon sisuskalut alta aikayksikön, kannattaa valita vahvemmista ja tiheämmistä kankaista valmistettuja leluja. Myös täytteettömät pehmolelut, niin sanotut raadot, kestävät täytteellisiä paremmin rieputusleikeissä.

Joissain koiran pehmoleluissa on myös vahvistettuja, kumisia osia, jotka kestävät vahvempaa pureskelua. Lisäksi leluissa voi olla sisällä vinku tai rapisevia materiaaleja lisäämässä mielenkiintoa. Tärkeintä on huolehtia, ettei lelussa ole helposti irtoavia osia, jotka voisivat aiheuttaa tukehtumisvaaran.

Leikkituokion jälkeen on hyvä ottaa pikku nokoset oman pehmolelun kanssa.

Vaihtelua noutoleikkiin

Lähes joka koiralla on jonkinmoinen pallo, mutta heitto- ja noutoleikeissä voi hyödyntää myös muita helposti heitettäviä ja kannettavia leluja. Monenlaiset köydet, rinkulat ja kiekot sopivat mainiosti noutoleikkiin.

Vauhtia ja haastetta kaipaavat voivat kokeilla koirille tarkoitettua frisbeetä. Mitä tahansa frisbeetä ei kannata käyttää, sillä monet tavalliset kiekot on valmistettu liian kovasta muovista, jotta koiran olisi turvallista napata sitä suuhunsa. Esimerkiksi kankaasta tai kumista valmistetut koiran frisbeet kestävät paremmin halkeilematta teräviksi osiksi eivätkä ne vahingoita koiran suuta ja hampaita.

Heitetyn lelun perään pinkominen tulee monelta koiralta luonnostaan, mutta joillekin lelun takaisin tuominen ja siitä luopuminen tuottaa haasteita. Noutamista voi harjoitella, kuten kerroimme aiemmassa jutussamme.

Vedenkestävä ulkolelu

Vaikka ulkona maailma onkin pullollaan koiralle mielenkiintoisia hajuja, ääniä ja muita virikkeitä, mahtuu mukaan muutama hauska koiran pihalelukin. Ulkona leikkimistä varten kannattaa valita vedenkestäviä, helposti pestäviä leluja.

Esimerkiksi kumiset tai kevyestä etyylivinyyliasetaatista eli EVA-materiaalista valmistetut lelut kestävät kastumista ja on helppo huuhtaista puhtaaksi. Lelut kannattaa aina kerätä säilöön johonkin suojaisaan paikkaan, eikä niitä kannata jättää ainakaan talvella pakkasen tai kesällä auringonpaahteen armoille, joittei niiden materiaalit haurastu.

Erityisen hauskoja pihaleluja ovat lelut, joita voi käyttää myös vesileikeissä. Kelluvat ja kirkkaan väriset lelut on helppo löytää ja kerätä matkaan leikkihetken päätteeksi.

Kelluvasta materiaalista valmistetut heittolelut toimivat kesän vesileikeissä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon leluilla koira pääsee toteuttamaan luontaisia tarpeitaan, ja leikki aktivoi niin koiran kehoa kuin mieltä.

Teksti: Niina Kinnunen

Eroahdistus: Näillä vinkeillä ja koiratarvikkeilla voit helpottaa sitä

Yksin jääminen on monelle koiralle vaikeaa ja stressaavaa. Yksinolon taito täytyy opettaa koiralle, jotta tämä pysyy rauhallisena eikä ala oireilla omistajan sulkiessa ulko-oven perässään. Selvitimme, mitä koiran eroahdistus on ja miten sitä voi helpottaa.

Miksi koirat ahdistuvat yksin jäädessään?

Yksinolon ongelmat jaetaan kahteen osaan: lievempiin yksinolon ongelmiin sekä varsinaiseen eroahdistukseen. Lievemmissä tapauksissa koira purkaa levottomuuttaan esimerkiksi pureskelemalla huonekaluja ja muita kiellettyjä esineitä, kuten kenkiä tai vaatteita, joissa on omistajan tuoksua. Turhautuneena koira voi myös haukkua ja ulvoa yksin ollessaan, mutta se ei ole jatkuvaa.

Eroahdistunut koira puolestaan on huomattavan ahdistunut ja paniikissa. Se pyrkii systemaattisesti ulos kodista ja rikkoo ikkunoiden ja ovien karmit koettaessaan karata omistajan perään. Paniikissa oleva koira ääntelee jatkuvasti, ja suuri stressi voi aiheuttaa myös oksentelua ja tarpeiden tekemistä sisälle.

– Hyvä mittari on, voiko koira yksin ollessaan syödä sille jätettyjä puruluita tai ruokaa vai syökö se vasta, kun omistaja tulee takaisin. Hyvin stressaantuneena koiran on vaikea keskittyä syömiseen, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Koiralla ja ihmisellä on pitkä yhteinen historia. Koirille on ominaista, että ne muodostavat tiiviitä suhteita keskenään mutta myös toisiin lajeihin, erityisesti ihmiseen. Toisen koiran hankkiminen ei välttämättä poista eroahdistuksen ongelmia, sillä koirat tukeutuvat niin vahvasti omistajiinsa.

– Koira on ihmiselle usein yksi asia elämässä, mutta ihminen on koiralle koko maailma. Ihminen vastaa kaikesta ja mahdollistaa kaiken koiran elämässä aina syömisestä ulkoiluun ja sosiaalisiin kanssakäymisiin.

Yksin oleminen on toisille koirille luonnostaan helpompaan kuin toisille. Jotkin itsenäiseen työskentelyyn jalostetut rodut, kuten metsästyskoirat, sietävät usein yksinoloa paremmin kuin vaikkapa paimen- tai seurakoirat. Jokaiselle koiralle yksin jäämisestä voi kuitenkin tehdä stressittömämpää, kun sitä harjoitellaan mielellään jo pennusta saakka.

Jos koira saisi päättää, se lähtisi aina omistajan mukaan. Koiralle täytyy opettaa, kuinka jäädä rauhallisesti yksin kotiin.

Yksinolon opettelu aloitetaan pienistä hetkistä

Monelle pennulle ensimmäinen hetki jäädä yksin on vastassa, kun se saapuu uuteen kotiin. Arki koittaa, perhe lähtee töihin ja kouluihin, ja koiranpennun on yhtäkkiä osattava olla yksin koko päivä. Näin suurena shokkina tuleva yksin jääminen johtaa usein yksinolon ongelmiin.

Yksinolon opettelu tulisi aloittaa tarpeeksi pienistä palasista. Auttaa, jos koiraa on opetettu jo pienestä pitäen, mutta aikuistakin koiraa voi opettaa olemaan yksin.

– Aluksi ei poistuta edes asunnosta, vaan koira opetetaan esimerkiksi koiraportin taakse ja totutetaan siihen, että omistaja voi liikkua asunnossa eikä katoa mihinkään, vaikka koira ei pääsekään seuraamaan koko ajan perässä, Tihtonen sanoo.

– Kun koira osaa olla itsekseen portin takana ja pystyy keskittymään esimerkiksi sille jätettyyn puruleluun, voidaan siirtyä yksinolon opetteluun.

Harjoittelu aloitetaan sekunneista eli niin pienistä hetkistä, ettei koira ehdi ajatellakaan asiaa eikä tilanteesta ehdi tulla stressaavaa. Kun koira pysyy yksin jäädessään rauhallisena, voidaan aikaa pikkuhiljaa pidentää ensin sekunneissa ja sitten minuuteissa.

Koiraa totutetaan yksin jäämiseen mieluummin monia lyhyitä kertoja päivässä kuin monta tuntia kerrallaan. Tihtonen vinkkaa hyödyntämään pienet arjen askareet koulutuksessa. Omistaja voi vaikka viedä roskat useammassa osassa, jolloin koiralle tulee päivän aikana useampi lyhyt yksin olemisen hetki.

– Jos koira näyttää selkeitä ahdistumisen merkkejä, täytyy harjoitusta heti helpottaa ja yksinolon aikaa pienentää. Poistumisesta ja takaisin tulemisesta ei tehdä mitään numeroa. Lähtiessä ei hössötetä tai saapuessa moikata iloisesti, vaan kaikki tehdään mahdollisimman neutraalisti ja rauhallisesti.

Yksinolon harjoittelemiseen tarvitaan viikkoja ja jopa kuukausia. Harvalla on mahdollisuutta viettää niin pitkiä aikoja kotona koiran kanssa, mutta on tärkeää valmistella koiraa yksin olemiseen mahdollisimman hyvin. Jos koiran hankkii esimerkiksi loman aikana, kannattaa yksinolon opettelu muistaa aloittaa pian kotiutumisen jälkeen eikä vasta arjen koittaessa.

Aktivointilelu, jonka sisälle voi piilottaa ruokaa tai nameja, auttaa koiraa purkamaan yksin jäämisestä aiheutuvaa stressiä.

Kokeile näitä apukeinoja ja tarvikkeita

Yksinolon ongelmia ehkäisee ja helpottaa, kun koiran perustarpeet on hyvin täytetty. Kun koira saa sopivasti ravintoa, sosiaalista toimintaa sekä aktivointia niin mielelle kuin keholle, ei sen yksin jäädessä tarvitse purkaa energiaansa tuhoamalla paikkoja tai räksyttämällä joka risahdukselle. Erityisesti liikunnan lisääminen ja mielen aktivoiminen väsyttävät hyvällä tavalla, ja koiran on helpompi jäädä kotiin lepäilemään, kun ihmiset lähtevät.

Koira oppii nopeasti lukemaan ihmisen tapoja, joten tätä voi hyödyntää yksinolon harjoittelemisessa. Samalla, kun ihminen kerää kimpsujaan ja tekee lähtöä, voi koiralle antaa tietyn mieluisan kestävän ja turvallisen lelun, jolloin koira oppii yhdistämään ihmisen lähtöön mukavia asioita. Tutuksi tulevista poistumisrutiineista koira voi oppia tunnistamaan merkit, joista se tietää, ettei ole lähdössä matkaan. Jos mahdollista, kiirelähtöjä kannattaa välttää, jottei levottomuus ja stressi tartu koiraan.

– Koiralle kannattaa jättää paljon purtavaa, puruluita tai leluja, joihin se voi purkaa yksin jäämisestä aiheutuvaa painetta, Tihtonen sanoo.

– Kannattaa suosia leluja, jotka eivät nosta koiran vireystasoa. Vinhasti pakoon pyörivä aktivointipallo, voi kiihdyttää koiraa liikaa. Paikallaan pysyvät lelut, kuten aktivointimatto tai -lelu, jonka sisälle voi piilottaa tai jäädyttää ruokaa, toimivat paremmin.

Lisäksi koiralle voi jättää jonkin vaatteen tai vaikka viltin, jossa on omistajan tuoksua. Vaatteen voi asettaa esimerkiksi koiranpetiin, jossa tuttu tuoksu tuo koiralle turvaa. Mukava peti, jossa koira viihtyy hyvin, auttaa koiraa myös rauhoittumaan yksin ollessa.

Koiran lepopaikkana voi käyttää myös häkkiä, jos koira pääsee kulkemaan sieltä vapaasti, mutta koiran sulkeminen kuljetukseen tarkoitettuun häkkiin tai muuhun pieneen tilaan useiksi tunneiksi on kielletty eläinsuojelulaissa. Häkittäminen ei ratkaise ongelmaa, vaan pahimmillaan pahentaa koiran paniikkia.

– Yksin olemisen avuksi voi kokeilla myös apteekista ilman reseptiä saatavia koiraa rauhoittavia ja tyynnyttäviä valmisteita. Lisäksi on olemassa koiran päälle puettavia, tiukkoja vaatteita, jotka on suunniteltu rauhoittamaan koiraa.

Tihtonen kertoo, että koiran yksinolo-ongelmat ovat yleisiä. Jos omat keinot alkavat loppua ja varsinkin jos koiran eroahdistus ja paniikki on voimakasta, kannattaa olla yhteydessä sekä eläinlääkäriin että ammattikouluttajaan. Joissakin tapauksissa koira voi tarvita eläinlääkärin määräämää lääkitystä koulutusprosessin tueksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon pedit tarjoavat koiralle mukavan makoilupaikan, johon rauhoittua myös yksin jäädessä. Ruoalla täytetyt aktivointilelut antavat koiralle tekemistä, johon keskittyä ja purkaa yksin jäämisen painetta.

Teksti: Niina Kinnunen

Koira ei nuku omassa pedissä – Näin teet pedistä koiralle maailman parhaimman paikan

Vaikka hankkisit mielestäsi täydellisen muhkean pedin, joka löytää vielä sopivan paikan kodin sisustuksesta, saattaa koirasi olla eri mieltä ja peti jäädä jopa kokonaan käyttämättä. Selvitimme, miksi koira ei nuku pedissään ja miten pedistä tehdään koiralle mukava ja turvallinen nukkumapaikka.

Koiralla voi olla monia syitä siihen, miksei se nuku omassa pedissään. Peti voi olla vääränlainen tai sitten se on sijoitettu väärään paikkaan, jolloin koira ei viihdy siellä kuin hetkittäin, jos ollenkaan.

– Koiran pedin ja petipaikan tulee olla sellaiset, että koira viihtyy niissä oma-aloitteisesti. Jos koira hakeutuu petiinsä harvoin tai vain pyynnöstä, peti tai sen paikka ovat väärät, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen sanoo.

Oikeanlainen peti löytyy tarkkailemalla, miten oma koira tykkää levätä ja nukkua. Käpertyjät pitävät usein pesämäisistä nukkumapaikoista, reunalliset pedit tarjoavat suojaa ja tukea koirille, jotka nukkuvat mielellään selkä jotakin vasten tai päätään johonkin lepuuttaen, kun taas leveästi loikoilevien hauvojen mieleen voi olla reunattomat patjat tai alustat.

Myös se, missä koira haluaa nukkua, vaihtelee yksilöittäin. Moni koira arvostaa suojaisaa ja rauhallista nukkumapaikkaa, jolloin peti kannattaa sijoittaa hälinästä sivuun. Osa koirista kuitenkin haluaa lepäillä juuri siellä, missä muutkin oleskelevat. Paras ratkaisu kullekin koiralle löytyy kokeilemalla.

– Jokin koira voi haluta nukkua mahdollisimman lähellä omistajaa tai perheen toista koiraa tunteakseen olevansa turvassa tai voidakseen tarvittaessa valvoa perheen liikkeitä myös yöllä. Silloin peti kannattaa sijoittaa omistajan sängyn lähelle makuuhuoneeseen, Tihtonen vinkkaa.

– Jokin toinen koira taas voi haluta enemmän omaa rauhaa ja tilaa, jolloin toiseen huoneeseen sopivaan paikkaan asetettu peti on parempi. Jos koira on tarkka nukkumisrauhastaan, kannattaa varmistaa, että se saa olla rauhassa myös muilta perheen koirilta.

Kauniita unia turvallisessa pedissä

Hyvien unien perustana on, että koira tuntee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Kun peti on koiralle mieleinen ja petipaikka sopiva, mukavuuden ja turvallisuuden tunnetta voi lisätä tarjoamalla koiralle mukavia asioita petiin. Näitä voivat esimerkiksi olla petiin annetut lempilelut, pitkäkestoiset ajanvietteet kuten puruherkut tai täytetyt aktivointilelut sekä omistajan huomio ja silittely, jos koira pitää niistä levätessään.

– Kun petipaikka tuntuu turvalliselta ja siellä tapahtuu vain rentouttavia ja mukavia asioita, koira todennäköisemmin viettää enemmän aikaa ja myös nukkuu siellä, Tihtonen sanoo.

Omassa pedissä olevan koiran leporauhaa tulee kunnioittaa. Lepäävää ja nukkuvaa koiraa saa lähestyä ainoastaan, jos lähestyminen ja huomio aidosti ilahduttavat koiraa. Vaikka koira heiluttelisi häntäänsä, liikuttelisi korviaan ja kierähtäisi selälleen, ei se välttämättä halua, että sitä lähestytään, vaan yrittää eleillään rauhoitella tilannetta. Jos koira murisee pedistään, tarkoittaa se, että koira haluaa olla rauhassa. Tätä viestiä kannattaa kunnioittaa, eikä koiraa saa torua tai rankaista murisemisesta.

– Hyvä yleissääntö on, että koiraa ei ikinä häiritä sen ollessa pedissä tai sen lepäillessä. Perheen muilta lemmikeiltä, lapsilta ja vierailta kannattaa estää pääsy koiran omaan paikkaan aina. Koira ei saisi koskaan joutua häirityksi tai ärsytetyksi omassa lepopaikassaan, jottei paikan turvallisuuden tunne kärsi.

Näin valitset koirallesi mieluisan pedin

Koirat nukkuvat noin puolet vuorokaudesta ja viettävät sen lisäksi suuren osan ajasta muuten vain köllötellen. On siis tärkeää, että koiralla on ikioma mukava loikoilu- ja nukkumapaikka. Kysyimme kotimaisella Transmerilla Jalo-lemmikkitarvikkeista vastaavalta Maria Kalliolta vinkit siihen, mistä laadukkaan ja sopivan koiranpedin tunnistaa.

Huomioi ainakin nämä petiä valitessa:

  • Koko. Valitse peti, johon koira mahtuu hyvin nukkumaan.
  • Koiran ikä. Pennulle kannattaa mahdollisesti valita helposti pestävä tai edullinen peti, kunnes se oppii sisäsiistiksi. Koiravanhus puolestaan tarvitsee mukavan ja lämpimän makoilupaikan, johon on helppo mennä ja sieltä on helppo tulla pois.
  • Nukkumistapa. Seuraa, millainen nukkuja koirasi on ja valitse sopivin peti, pesä tai patja sen mukaan.
  • Kestävyys. Tarkista pedin materiaalit ja erityisesti saumat. Tiheä kangas kestää paremmin kuin pörröinen ja pehmeä kangas. Jos saumat ovat löysällä ja irvistelevät, ei peti todennäköisesti tule kestämään kauaa.
  • Mukavuus. Pedissä käytetyt materiaalit vaikuttavat myös sen nukkumismukavuuteen. Esimerkiksi kahisevasta ja liukkaasta kankaasta valmistettu peti voi tuntua koirasta epämukavalta, joten siihen voi olla hyvä laittaa pehmeä viltti tai vaikka tyyny lisäämään mukavuutta.
  • Pestävyys. Peti pysyy pidempään käyttökelpoisena, jos sen voi välillä pestä. Varsinkin, jos koira pääsee juoksemaan petiin märkänä tai kuraisena, kannattaa harkita helposti pestäviä ja vettä hylkiviä materiaaleja. Joissakin pedeissä on myös irrotettavat päälliset.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon valikoimasta löytyy koiranpetejä, pesiä ja patjoja kaikenkokoisille köllöttelijöille. Pedit on suunniteltu lemmikin turvallisia ja mukavia lepohetkiä varten.

Koira haukkuu ovikellolle ja hyppii vieraat – Näin opetat pedistä koiralle rauhoittumisen paikan

Pim pom! Ovikellon ääni aloittaa monissa kodeissa hälinän ja rallin ulko-ovelle, joka huipentuu siihen, että koira toivottaa vieraat tervetulleeksi haukkumalla ja hyppimällä vasten. Eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo, miten näistä häiritsevistä tavoista pääsee eroon ja kuinka koira koulutetaan rauhoittumaan omalle paikalleen petiin vieraiden saapuessa.

Ovikelloon ja vieraiden tuloon vahvasti reagoiminen on useimmille koirille luontaista. Vahtiminen on tyypillistä monille roduille, ja koira haluaa haukkumalla ilmoittaa kotiväelle, että joku on tulossa. Koirat oppivat nopeasti liittämään ovikellon äänen siihen, että jotain tapahtuu. Reagoimisesta tulee helposti niin vahvaa, että televisiostakin kuuluvat ovikellon pimputukset saavat koiran juoksemaan eteiseen.

– Ovikello ja vieraiden saapuminen nostattaa koiran kiihtyneeseen tilaan. Se voi johtua innostuksesta mutta myös siitä, että koira jännittää ja on epävarma, kun omalle reviirille tulee vieraita, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Molemmat ääripäät ovat pidemmän päälle koiralle stressaavia. Jos koira ei osaa rauhoittua, voi alunperin positiivinen innostus muuttua ahdistukseksi ja koiran sävy tervehtiä vieraita puolustautuvaksi. Kun koiralle opetetaan vaihtoehtoinen tapa toimia ja rauhoittua, kaikki säästyvät stressiltä: koiran ei tarvitse ottaa ylimääräisiä kierroksia, vieraat säästyvät koiran kynsien raapaisuilta ja kuolalta sekä omistaja tilanteen hallitsemattomuuden nostattamalta nolostukselta.

Ovelle vastaan kiiruhtamisen sijaan koiran voi opettaa menemään omalle paikalleen, petiin. Pedin voi sijoittaa eteisen nurkkaan tai vaikka portin taakse, kuitenkin mielellään niin, että koira pystyy seuraamaan sivusta, mitä tapahtuu.

– Omaan petiin meneminen on koiralle selkeä käytös. Se antaa selvän rajan, mitä koiralta tahdotaan verrattuna esimerkiksi siihen, että sitä vaaditaan pysymään vain paikoillaan. Samalla koira pysyy poissa jaloista sillä aikaa, kun vieraat riisuvat takkejaan.

Omasta pedistä voi opettaa koiralle turvallisen paikan, jossa se saa rauhoittua vieraiden saapuessa.

Pedistä tehdään rauhoittumisen paikka

Oman paikan harjoittelu aloitetaan tarpeeksi helposta ja pienin palasin. Aluksi petiin laitetaan nameja ja koira saa runsaasti palkintoja ihan vain pedissä olemisesta. Samalla kannattaa opettaa vihjesana, kuten ‘peti’, ‘petiin’ tai ‘oma paikka’, jota sanotaan, kun koira menee petiin etsimään nameja. Sanaan voi myös liittää eleen, kuten pedin suuntaan osoittamisen. Pikku hiljaa harjoitusta vaikeutetaan pyytämällä koiraa menemään petiin välimatkan päästä ja myös pedissä pysymisen aikaa pidennetään.

Koiraa totutetaan ovikellon ääniin soittamalla niitä aluksi esimerkiksi puhelimesta. Netistä löytyy erilaisten ovikellojen ääniä valmiina tai oman ovikellon pimputtelua voi itsekin nauhoittaa.

– Ovikellon ääntä soitetaan hiljaisella puhelimesta, ja koiraa palkataan pedille. Tässä kohtaa ketään ei tule ovesta, joten kiihtymys vieraista jää pois, Tihtonen sanoo.

Palkkana kannattaa käyttää jotain erityisen mieluista ja herkullista, pitkään kestävää puru- tai aktivointilelua, jota koira haluaa jäädä mutustelemaan petiin. Kun herkku on tarpeeksi hyvä, jää koira mieluusti petiin vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Kun koira pysyy pedissä, voi ihminen alkaa liikkua kauemmas ja vähitellen suunnata ulko-ovelle, koskea ovea, ja lopulta, kun koira osaa pysyä pedissään rauhallisena, avata oven ja käyttäytyä kuin vieraita tulisi.

Kun sitten vieraita on oikeasti tulossa, kannattaa heitä ohjeistaa etukäteen toimimaan rauhallisesti ja neutraalisti koiraa kohden. Ovelle voi viedä lapun, jossa pyydetään odottamaan oven avausta hetken, sillä koiraa koulutetaan.

– Yleensä, kun ovikello soi, ihmiset pomppaavat nopeasti ylös ja kiiruhtavat ovelle. Pahimmillaan koiraa vielä lietsotaan puhumalla sille innostuneesti, Tihtonen kuvailee.

– On tärkeä pysyä itse rauhallisena. Jos mahdollista, ovikellon soidessa siihen ei reagoida mitenkään, vaan odotetaan hetki. Sitten koira pyydetään omalle paikalleen petiin ja vasta sitten mennään avaamaan ovi.

Koira pyydetään paikalle ja tervehtimään vieraita vasta, kun koira on rauhoittunut ja vieraat ovat myös päässeet hetken asettumaan ja istumaan alas. Vieraat eivät koskaan mene koiran luokse pedille, vaan koira saa tulla vieraiden luokse.

– Vieraille voi antaa nameja, joita he tiputtavat koiralle lattialle. Näin koira pysyy rauhallisena eikä hypi päälle.

Aluksi tervehdys kannattaa pitää lyhyenä ja neutraalina – innokkaammalle yhteiselle leikille on aikaa myöhemmin, kun saapumisen aiheuttama kiihtyminen on varmasti ohi. Silloin leikki toimii parhaana pääpalkintona sille, että koira malttoi ensin rauhoittua.

Ihanteena on, että koira pysyisi pedissään vieraiden saapuessa, mutta oikea elämä ei mene aina oletetusti ja joskus yllätysvieraat vain tupsahtavat odottamatta paikalle. Koiraa kannattaa palkita ja kehua runsaasti aina, kun se edes käy pedissä. Jokainen onnistuminen koiralle näin kiihdyttävässä tilanteessa on voitto ja askel oikeaan suuntaan.

Nuusku harjoittelee rauhoittumista omalle paikalle Jalon Vuono-alustalla.

 

Hyvä peti on mukava ja turvallinen

Koiran petejä, pesiä, patjoja ja alustoja on moneen makuun. Sopivimman löytää tarkkailemalla oman koiran köllötystyylejä. Röhnöttäjälle mieluisin makoilupaikka on yleensä patja tai alusta, jolla mahtuu oikaisemaan koivet. Käpertyjälle puolestaan mukavin rauhoittumispaikka on usein pehmeä pesä tai reunallinen peti.

– Jotta koiralle voi opettaa pedistä oman paikan, on sen oltava aidosti miellyttävä ja turvallinen paikka. Sellainen, johon koira hakeutuu itsekseenkin rauhoittumaan, sanoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Köllötysmukavuuteen vaikuttaa erityisesti pedissä käytetyt materiaalit. Pörröisistä kankaista tehdyt pedit ovat pehmeitä ja mukavia, mutta eivät välttämättä kestä kovassa käytössä yhtä hyvin kuin tiiviistä kankaasta valmistetut. Moni koira vierastaa kahisevia ja liukaskankaisia petejä. Tällaista petiä voi tuunata mukavammaksi laittamalla petiin vaikka peiton tai tyynyn pehmusteeksi.

– Pedissä kannattaa myös olla pohjassa liukueste, ettei se lähde alta kuin liukkaalla jäällä. Varsinkin tilanteessa, jossa koira pyritään saamaan rauhoittumaan, on tärkeää, että peti pysyy paikallaan ja sinne on helppo mennä ja sieltä tulla pois.

Kallio suosittelee eteiseen sijoitettavaksi koiran omaksi paikaksi esimerkiksi patjaa tai alustaa, jota on helppo tarvittaessa siirtää ja jolta koiran on helppo seurata tilannetta. Jos koira nukkuu mieluummin suojaisemmassa pesässä, kannattaa sillä olla oma erillinen peti nukkumista varten. On muutenkin hyvä, että koiralla on useampi sille varattu oma paikka ja että pääasiallinen nukkumapaikka on sijoitettu rauhallisempaan paikkaan eteisen sijaan.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon valikoimasta löytyy koiranpetejä, pesiä ja patjoja erikokoisten köllöttelijöiden tarpeisiin. Esimerkiksi Vuono-alustaa on helppo siirrellä tarpeen mukaan ja sen voi asettaa vaikka suojaksi sohvalle, pehmusteeksi petiin tai käyttää sellaisenaan.

Teksti: Niina Kinnunen

Koiran pesemisen haasteet – Kouluta koirallesi pesuhetkestä mieluisa hemmotteluhetki

Ajatuskin koiran pesemisestä saa hikikarpalot nousemaan otsalle, jos tiedossa on paini saada koira kylpyhuoneen puolelle saati sitten pysymään suihkun alla. Pesuhetken ei kuitenkaan tarvitse olla stressaava kamppailu koiran ja omistajan välillä. Koiran voi kouluttaa pysymään rauhallisena, ja kylvystä on mahdollista tehdä yhteinen hemmotteluhetki.

Pesemiseen liittyy monenlaisia koiran mielestä epämiellyttäviä, jännittäviä ja jopa pelottavia asioita. Ei siis ole ihme, että moni koira lyö jarrut pohjaan tai pakenee paikalta, kun sitä yritetään viedä kylpyhuoneeseen.

Yleensä kylpyhuoneiden lattiat ovat kiiltäviä ja liukkaita, ja moni koira pelkää kävellä pinnoilla, joilla tassut lipsuvat helposti. Pesutilassa kulkemisesta täytyy tehdä koiralle turvallista.

– Kylpyhuoneeseen voi hankkia esimerkiksi kumisen kosteantilan maton, joka päästää veden läpi, mutta estää liukastumisen. Alustana voi käyttää myös kasteltuja pyyhkeitä, ja niistä voi tehdä koiralle pyyhepolun reitiksi märkätilaan, neuvoo eläintenkouluttaja Noora Tihtonen.

Hän suosittelee myös pitämään koiran kynnet tarpeeksi lyhyinä. Pitkät kynnet pahentavat liukastelua, kun koira tassujen lipsuessä jännittyy ja yrittää seistä varpaidensa ja kynsiensä varassa.

Vaikka jotkin koirarodut ja yksilöt eivät välitä kastumisesta, suurin osa koirista pitää vedestä. Itse kastuminen ei välttämättä tee kylpyhetkestä pelottavaa.

– Sama koira voi mielellään uida ulkona rapakossa, mutta kylpyhuoneeseen meneminen tuottaa haasteita. Erona on, että rapakkoon se menee omasta tahdostaan, mutta kylpyyn ei. Koiraa pelottaa tilanne, jossa sillä ei ole kontrollia, Tihtonen sanoo.

Monesti kylpyhuoneeseen mennään kiireellä ja pakottamalla, mikä tekee tilanteesta kaikille stressaavan. Kun kurainen koira kiidätetään kiukkuisena suihkun alle, sitä pidetään väkisin paikoillaan, tassut lipsuvat ja korviin ja silmiin menee vettä, on monen koiran luontainen reaktio pyrkiä pakoon.

Ihannetilanteessa pesemistä harjoitellaan kaikessa rauhassa. Joskus kuitenkin käy niin, että pesemiseen tottumaton koira kieriskelee jossakin pahanhajuisessa tai muuten tarvitsee pesua välittömästi. Tällöin on edettävä maltilla.

– On tärkeä edetä päättäväisesti, mutta koiran ehdoilla. Lattioille levitetään paljon pitävää alustaa, koiralle annetaan tarpeeksi aikaa tulla kylpyhuoneeseen ja sitä palkitaan paljon. Pakottamalla ja kiirehtimällä koiran pelkoa pahennetaan, ja sille aiheutetaan kovaa stressiä.

Kun kylpemistä ja siihen kuuluvia toimenpiteitä harjoittelee yhdessä koiran kanssa etukäteen, sujuu kylpeminen stressittömästi jatkossa.

Aloita kuivaharjoittelulla ennen kylppäriin menoa

Tulevia pesuhetkiä helpottaa suuresti, jos pesemistä on harjoiteltu etukäteen jo pennusta tai siitä asti, kun koira on saapunut kotiin. Tihtonen suosittelee aloittamaan harjoittelun muussa tilassa kuin kylpyhuoneessa, esimerkiksi olohuoneessa, jossa koira viettää muutenkin aikaansa.

Sinne tuodaan alusta, jota aiotaan käyttää jatkossakin pesutilanteissa. Koiraa palkataan alustalle kävelemisestä ja sillä pysymisestä. Kävelyä alustalle kannattaa harjoitella eri suunnista.

– Kun koira pysyy alustalla, voi harjoitukseen lisätä käsiliikkeitä, joita koiraa pestessäkin tehtäisiin. Omistaja voi liikutella esimerkiksi harjaa tai fööniä, joka ei ole päällä, koiran ympärillä samaan tapaan kuin liikuttelisi suihkua kylpyhuoneessa, Tihtonen kuvailee.

Tavoitteena on, ettei koira väistele toimenpiteitä. Jos koira väistää, harjoittelu katkaistaan hetkeksi ja siinä palataan astetta helpompaan ja kokeillaan uudelleen.

Kun harjoittelu muualla onnistuu luontevasti, voidaan siirtyä kylpyhuoneeseen. Vesi lisätään vaiheittain mukaan: ensiksi suihkusta valutetaan vettä vain lattialle ja koiraa palkitaan, kun se seuraa rauhallisena. Sitten kastellaan koiran varpaita parin sekunnin ajan, sitten hetki kylkeä, vähän selkää ja niin edelleen. Suihkuteltavaa aluetta ja aikaa lisätään sitä mukaan, kun koira pysyy alustalla rauhallisena ja väistelemättä.

– Päämääränä on, ettei koiraa tarvitse pidellä pestäessä, vaan se pysyy itse paikallaan. Tällöin koira on mukana vaikuttamassa tilanteeseen eikä pesuhetki ole sille niin stressaava kokemus, Tihtonen sanoo.

– Jos koira jossakin kohtaa pelästyy, on tärkeää rauhoittaa tilanne ja katkaista pesu hetkeksi. Kaikkien rauhoituttua voi yrittää vielä uudestaan palaamalla hetkeksi helpompiin vaiheisiin, mikäli koira sen vielä sietää.

Jos kylpyhuoneessa koiraa tarvitsee nostaa esimerkiksi kylpyammeeseen, kannattaa koira etukäteen totuttaa nosteluun muissakin tilanteissa. Kuivaaminen pesun jälkeen onnistuu yleensä helposti, sillä monen koiran mielestä se on kuin mukava rapsuttelu- ja silittelyhetki. Hiustenkuivaajalla kuivaaminen kannattaa opetella asteittain, aloittamalla pienellä teholla ja puhaltaa ilmaa kaukaa. Koiraa föönatessa on huolehdittava, ettei käytetä liian kuumaa tehoa.

Parhaat herkkupalkkiot mukaan kylpyyn

Jotta koira kokee kylvyssä olemisen kannattavaksi, on sitä tärkeä palkata runsaasti. Kun toisella kädellä pitelee suihkua ja toisella hieroo shampoota koiran turkkiin, voi namipalojen jatkuva taskusta kaivelu käydä mahdottomaksi.

Tihtonen vinkkaa hyödyntämään kylpyhuoneen helposti pestävät seinäpinnat.

– Puhtaalle seinälle voi levittää ohuelti isolle alalle jotakin tahmeaa syötävää, esimerkiksi koirille tarkoitettua herkkutahnaa tai maksamakkaraa. Palkkaaminen käy kätevästi, kun koira voi suihkun aikana keskittyä seinän lipomiseen.

Saatavilla on myös imukupilla seinään tai lattiaan kiinnitettäviä kuppeja ja mattoja, joista koiralla kestää hetki nuolla herkkutahna pois. Kylpyhuoneeseen kannattaa myös varata kupillinen raikasta juomavettä, jottei koira ala janoissaan juoda shampoista suihkuvettä.

– Jos koira syö pesun aikana, on se hyvä merkki siitä, ettei se ole liian stressaantunut tilanteesta. Liian stressaantunut koira ei kykene syömään.

Katso alta video, jolla näet pesutilanteiden harjoittelua Noora Tihtosen ja Stara-koiran kanssa.

 

Valitse hemmottelevaan kylpyyn oikeat tuotteet

Hemmottelevista kylpytuotteista nousee ihmiselle helposti mielikuva kukkasten huumaavasta tai sitrusten raikkaasta tuoksusta, mutta oman murren nokkaan ne lemuaisivat varmasti epämiellyttäviltä. Koiran turkin pesuun kannattaa valita aina vain koirille tarkoitetut, miedot ja mieluiten hajuttomat hoitotuotteet.

– Ihminen voisi tykätä siitä, että oma koira tuoksuu ruusuille tai purkkapalloille, mutta koira tuskin ilahtuisi asiasta. Päinvastoin koira saattaisi jopa haluta peittää sille epäominaisen tuoksun kierimällä jossakin ihmisen mielestä ällöttävän hajuisessa, sanoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Ihmisille suunnitellut pesuaineet ovat myös teholtaan ja pH:ltaan koirille sopimattomia ja voivat ärsyttää koiran ihoa ja tehdä hallaa turkille. Vaikka koirille tarkoitetut, laadukkaat pesuaineet ovat mietoja, kannattaa silti varoa, ettei shampoota päädy koiran korviin, silmiin tai suuhun.

– Vaikka tuotteet olisi suunniteltu mahdollisimman vähän ärsyttäviksi, voivat ne silti tuntua epämukavan kirveleviltä silmissä. Tämän tietää jokainen, jolla on itsellä mennyt shampoota silmiin, Kallio muistuttaa.

– Koiran päälaki on myös harvoin juuri se likaisin kohta. Koiran turkkia kannattaa pestä vain tarpeen mukaan, jottei koiran iho ja karvat menetä luontaisia öljyjään. On tärkeä käyttää sopivaa, kädenlämpöistä vettä ja huuhdella shampoo kunnolla pois.

Turkki kannattaa harjata ennen pesua takuista ja irtoroskista, jottei se takkuunnu pahemmin kastuessa. Kun turkkia hoidetaan säännöllisesti, sujuvat pesuhetket sutjakkaammin ja stressittömämmin, pysyy koiran ihokin kunnossa ja koira tyytyväisenä, kun ei kutia.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon Karvoihin katsomatta -hoitotuotteet sopivat koiraa hemmottelevaan pesuhetkeen. Ne sisältävät rauhoittavaa ja kosteuttavaa kauraa, ja tuotteet on suunniteltu ja valmistettu Suomessa.

Teksti: Niina Kinnunen

Tuo pallo, hae frisbee! Näin koulutat koirasi noutamisleikkiin

Noutamisleikki on kätevä tapa leikkiä yhdessä ja samalla koira saa liikuntaa. Mikä parasta, moni koira tuntuu rakastavan ilman halki lentävän pallon tai muun lelun perään juoksemista. Kysyimme eläintenkouluttajalta, kuinka koira opetetaan noutamaan ja palauttamaan lelu nätisti ja turvallisesti.

Suurin osa koirista kirmaa heitetyn pallon perään automaattisesti, mutta sen sijaan osa koirista ei millään malttaisi tuoda lelua takaisin ja luovuttaa sitä omistajalle. Siksi noutamista täytyy monen koiran kanssa erikseen harjoitella.

– Saalistus ja jahtaaminen ovat metsästyskäyttäytymistä, joka tulee koiralta luonnostaan. Siksi koirat yleensä niin mielellään lähtevät lelun perään, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Se kuinka innokkaasti koira noutaa asioita, vaihtelee kuitenkin rotujen ja yksilöiden välillä. Esimerkiksi palveluskoirat tai paimenkoirarodut ovat yleensä verrattain helppo opettaa noutamaan, kun taas vaikkapa alkukantaisilta tai metsästykseen ja itsenäiseen työskentelyyn käytetyiltä roduilta lelun tuominen ihmiselle ei luonnistu yhtä lailla.

Leikkisällä 1-vuotiaalla Viljamilla piisaa energiaa, jolla kirmata pitkällekin liitävän Jalo frisbeen tai kelluvuutensa ansiosta vesileikkeihin sopivan Jalo Train & Treat -frisbeen perään.

Aloita helposta ja panosta vaikeaan

Noutamisen opettelu kannattaa jakaa tarpeeksi pieniin osiin, jotka opetellaan yksi kerrallaan.

– Noutaminen on käytösketju, joka kannattaa pilkkoa palasiin, esimerkiksi neljään osaan: esineen luokse menemiseen, esineeseen tarttumiseen, esineen kantamiseen sekä ihmisen luokse tuomiseen ja esineen luovuttamiseen, Tihtonen listaa.

Noutamisen harjoittelun voi aloittaa koiralle helpoimmasta ja mieluisimmasta asiasta, joka yleensä on heitetyn pallon tai lelun perään lähteminen. Pallon heittäjän täytyy kuitenkin olla tarkkana, mitä käytöstä palkkaa.

– Noutamisessa korostuu ajoituksen tärkeys, joten koulutuksessa on hyvä käyttää naksutinta tai erittäin täsmällistä kehua. Koira palkataan, heti kun sen leuat aukeavat lelun ympärille ja se on tarttumassa leluun. Vahingossa tulee helposti palkattua väärää kohtaa, eli vasta sitä, kun koira on jo tiputtamassa lelun suustaan, Tihtonen kuvailee.

Kun lelun perään lähteminen ja siihen tarttuminen sujuvat, voidaan harjoitella esineen kantamista ihmistä kohti. Koiraa leikitetään ja sille tarjotaan lelua, ja kun koira tarttuu leluun, se palkitaan. Seuraavassa vaiheessa lelu annetaan koiralle, jonka jälkeen ihminen peruuttaa kehujen siivittämänä, ja koira todennäköisesti seuraa lelu suussaan perässä ja saa siitä palkan.

– Jos koira ei lähde perään, voi sitä kannustaa mukaan eri keinoin, esimerkiksi menemällä kyykkyyn tai rapistelemalla herkkupussia. Namien ei kuitenkaan kannata olla näkyvillä, sillä silloin koira luultavasti tiputtaa lelun suustaan ennen aikojaan, jotta on valmis nappaamaan herkun suuhunsa.

Noudon viimeinen palanen on lelusta nätisti luopuminen. Jos haluaa, että koira tuo lelun käteen asti, auttaa jos aiemmin erillisenä taitona koiralle on opetettu käsikosketus. Se on yleensä helppo opettaa: koiralle tarjotaan käsi näkyville ja kun koira koskee siihen, se saa palkinnon.

Tihtonen suosittelee käyttämään noutoleikissä myös useampaa samanlaista lelua, joilla koiran kanssa käydään vaihtokauppaa. Lue aiemmasta jutustamme, kuinka koira opetetaan luopumaan lelusta.

– Kaikkia noutamisen palasia opetellaan erillään ja erityisesti haastavimpiin kohtiin panostetaan, ennen kuin ne yhdistetään. Jos yksi osa noutamisketjua ei ole kunnossa, ei koko noutokaan suju.

Vesipeto Viljami noutaa mielellään järveen heitetyt lelut ja vilvoittelee samalla kuuman kesäpäivän päätteeksi. Vinkuva Jalo piikkipallo on erityisesti tämän vinkulelufanin mieleen.

Muista heitellä maltilla

Noutamisleikki voi yltyä vauhdikkaaksi, ja vauhdin mukana riski tapaturmille kasvaa. Siksi on tärkeää, että omistaja huolehtii, että niin pallon heittely paikka kuin heitettävät lelutkin ovat koiralle turvallisia.

– Koiran terveydentila täytyy myös huomioida. Vauhdikas noutamisleikki ei sovi vanhalle ja vaikkapa sydänvaivoista kärsivälle koiralle, Tihtonen muistuttaa.

– Joillakin koirilla esiintyy myös liioiteltua jahtaamiskäytöstä. Tällöin noutamisen harjoittelussa kannattaa kääntyä kouluttajan puoleen, jotta ongelma ei pahene, ja koira pääsee jahtaamaan lelua suunnitellusti.

Palloa ei aina myöskään tarvitse singota mahdollisimman pitkälle, vaan noutamista voi tehdä maltillisestikin. Omistajan täytyy lopettaa leikki, jos palloista intoileva koira olisi valmis jatkamaan vaikka koko päivän.

– Saaliin perään lähteminen tulee koiralta niin selkärangasta, ettei se itse jää miettimään, jaksaako tai pystyykö. Erityisesti kesähelteillä, vedessä tai lumihangessa lelua heitellessä, kannattaa toistoja tehdä vain muutama kerrallaan, jottei koira mene aivan hapoille.

Pelkän lelun heittelyn sijaan Tihtonen suosittelee hyödyntämään noutamista myös muussa yhteisessä tekemisessä. Lelun voi esimerkiksi piilottaa pihalle koiran etsittäväksi ja pyytää sitä sitten tuomaan se luokse tai koiran voi opettaa noutamaan vaikkapa aamutohvelit tai nostamaan tippuneet tavarat pyynnöstä. Vain mielikuvitus on rajana, mitä koiran voi opettaa noutamaan.

Katso alta video, jolla eläintenkouluttaja Noora Tihtonen ja Stara-koira näyttävät, kuinka noutamisen eri palasia voi harjoitella.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia koirantarvikkeita ja -leluja valmistavan Jalon kanssa. Jalon lelut, kuten klassikkolelu tennispallo, innostavasti vinkuva piikkipallo sekä kestävät ja taipuisat renkaat ja frisbeet sopivat noutamisleikkeihin niin pihalla kuin vaikka vedessä.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Palkkioksi pallo tai pehmo – Kouluta koiraasi lelulla ja leikillä

Vaikka jo pelkkä namipussin rapsahduskin saa monen koiran tekemään tempun jos toisenkin, voi herkkujen lisäksi lelulla ja leikillä palkitseminen olla tehokas tapa motivoida koiraa toimimaan toivotulla tavalla. Yhdessä leikkiminen myös vahvistaa koiran ja ihmisen välistä yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä.

Lelulla ja leikillä palkitseminen sopii lähes kaikenlaisiin koulutustilanteisiin. Aivan uutta asiaa opetellessa toistoja tarvitaan paljon ja nopeasti, jolloin herkuilla palkitseminen käy kätevästi. Kun koira kuitenkin jo osaa alkeet, voi uutta intoa ja haastetta koulutukseen hakea leluista.

– Lelulla palkitseminen käy hyvin esimerkiksi käytösketjun päätteeksi tai suureksi loppupalkaksi, joka kertoo koiralle, että se pärjäsi hyvin ja koulutushetki on ohi, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen sanoo.

Hän suosittelee vaihtelemaan erilaisten palkkojen välillä, sillä koira voi kyllästyä, jos saa aina vain saman palkan.

Eri palkkioilla voi myös ohjailla koiran viretilaa. Nameilla saa palkattua nopeasti toistoja, mutta kun koiran keskittyminen alkaa herpaantua, voi leikillä nostattaa koiralle uutta innostusta ja motivaatiota. Yhteinen leikkituokio on mainio tapa lopettaa koulutus, koska koira pääsee irrottelemaan keskittymistä vaatineen haasteen jälkeen.

– Hyvänä periaatteena voi pitää, että ruoalla palkitseminen rauhoittaa ja leikillä palkitseminen innostaa koiraa, Tihtonen summaa.

Motivaatiota lemppari leluista

Palkkiona voi käyttää mitä tahansa koiralle turvallista ja mieluista lelua. Tihtonen vinkkaa, että kaikkein motivoivimman lelun löytää, kun antaa koiran valita lelun itse.

– Kaikki lelut kerätään koppaan, josta koira saa penkoa ja valita. Koiralle kannattaa tarjota erilaisia leluja: vetoleluja, palloja, patukoita ja eri materiaaleista tehtyjä, pehmeitä ja kovia, kankaisia ja muovisia leluja.

Jokainen koira on omanlaisensa leikkijä, ja voi olla päivästäkin kiinni, mikä milloinkin hauvaa huvittaa. Palkkiona leikkiminen voi olla mitä vain, mistä koira tykkää. Palloa voi heittää koiran noudettavaksi, narun päässä olevaa lelua voi vetää koiran jahdattavaksi tai vetolelusta voidaan käydä kunnon kamppailu.

– Kaikki leikkiminen stimuloi koiran metsästyskäyttäytymistä, on se sitten jahtaamista, retuuttamista tai pureskelemista. Useimmilta koirilta leikkiminen käy luonnostaan, ja on hyvä, että koira pääsee toteuttamaan sitä, Tihtonen sanoo.

Palkitessa tulisi olla useampi lelu käytössä. Jotta koiralta ei tarvitse yrittää väkisin ottaa lelua pois, sen sijaan sen kanssa käydään vaihtokauppaa. Tihtonen suosittelee käyttämään kahta-kolmea samanlaista lelua, jotka mielellään on hankittukin samaan aikaan. Samanlaiset ja yhtä kuluneet lelut ovat koiran silmissä yhtä kiinnostavia ja arvokkaita.

– Myös keskenään erilaisia leluja voi käyttää, mutta kannattaa tarkkailla, mitkä lelut ovat koiran mielestä erityisen houkuttelevia. Astetta heikommasta lelusta on helpompi vaihtaa mieluisampaan leluun kuin toisin päin.

Pallomainen Jalon Pöhmelö-lelu on hyvä vauhdikkaisiin noutamisleikkeihin.

Opeta koira luopumaan lelusta

Lelulla palkitseminen perustuu siis vaihtokauppaan. Jotta koulutushetket eivät tuhlaannu siihen, että koira pinkoo lelu suussa omistajaansa pakoon, täytyy koira opettaa luopumaan lelusta. On tärkeää, ettei lelua koskaan vain viedä koiralta, vaan se luopuu siitä itse.

– Lelusta luopumisen opetteleminen aloitetaan rauhallisessa paikassa ilman häiriötekijöitä, esimerkiksi ensin kotona sisällä ja sitten omalla pihalla, Tihtonen kertoo.

– Omistaja pitää kädessään lelua, joka on esimerkiksi niin pieni, että koira ei saa sitä varastettua vaikka yrittäisi. Kun koira lopulta ei enää yritä tavoitella lelua, vaan esimerkiksi istuu ja ottaa katsekontaktin, se palkitaan ensin sanallisesti ja sitten lelulla.

Palkitsemisessa kannattaa käyttää aina sanallista kehua, ja mielellään vielä omaa sanaansa herkkupalkkiolle ja omaansa leluille, jotta koira tietää, mitä on luvassa. Palkitsemisen ajoittaminen onnistuu paremmin, kun palkkiosanan voi hihkaista heti, kun taas lelun esille kaivamisessa saattaa joskus mennä hetki.

Koira oppii, että luopumisesta palkitaan ja se voi luottaa siihen, ettei se menetä leluaan täysin. Kun omistaja kaivaa uuden kiinnostavan lelun esille, koira todennäköisesti hetken leikittyään tiputtaa edellisen lelun, ja koiran voi taas palkita uudella.

Vaikka jo lelu itsessään on koiralle mieluisa palkinto, on sitäkin innostavampaa se, että ihminen on leikissä mukana.

Oman koiran leikkimistavat kannattaa oppia tuntemaan. Leikistä ei saa aiheutua koiralle liikaa painetta ja stressiä. Esimerkiksi monet koirat eivät pidä siitä, että omistaja kumartuu uhkaavasti päälle, mutta osa koirista ei ole moisesta moksiskaan. Jotkin omistajat välttelevät myös rajumpia leikkejä, kuten veto- ja retuutusleikkejä, vaikka moni koira nauttisikin erityisesti niistä.

– On täysin huuhaata ja vanhanaikainen käsitys, ettei koira saisi koskaan voittaa vetoleikkiä. Koira saa ja sen pitääkin voittaa, sillä se saa siitä luottavaisuutta ja itsevarmuutta. Voittaminen on sille myös hyvin palkitsevaa, Tihtonen huomauttaa.

Lelulla palkitsemisen muistilista:

– Käytä vain koiralle sopivia ja turvallisia leluja.
– Kannusta koiraa luopumaan lelusta ja vaihtokauppana se saa toisen tilalle. Älä vie lelua koiralta.
– Tunnista koirasi leikkitavat. Älä painosta koiraa liikaa leikkiessä.
– Älä lähde jahtaamaan koiraa – koira voi jahdata sinua.
– Anna koiran voittaa – mikäpä sen parempi palkkio!

Täytteetön Jalon Raato-lelu sopii hyvin retuutettavaksi ja kestää jopa terrierin hampaissa.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia koirantarvikkeita ja -leluja valmistavan Jalon kanssa. Jalon palloilla, renkailla, vetoleluilla, pehmoilla sekä muilla veikeillä leluilla innostat koiraa oppimaan uutta koulutustilanteissa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Koira puree – Näin opetat koirasi kaluamaan vain sallittuja asioita

Pureminen on koiralle luontainen tarve. Toisinaan käytös purkautuu kiellettyjen tavaroiden jäytämisenä eivätkä hampaiden näykkäisyiltä säästy ihmisenkään kädet ja jalat. Selvitimme, miten koira opetetaan käyttämään hampaitaan nätisti ja pureminen ohjataan kestäviin, sallittuihin purtaviin, kuten leluihin.

Koirat käyttävät suutaan tarttuakseen asioihin ja tutkiakseen ympäröivää maailmaa. Hellä pureminen on myös koirien tapa kommunikoida ja leikkiä keskenään ja ihmisten kanssa. Pureskelemalla koira hoitaa hampaitaan tai purkaa stressiä ja turhautumista.

– Koira puree usein tylsyyttään tai ollessaan yli-innokas leikin tiimellyksessä. Pureminen voi olla myös huomiohakuisuutta varsinkin pennuilla, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Monesti liiallinen pureminen on erityisesti juuri pentuajan pulma. Utelias koiranalku haluaa kokeilla hampaitaan kaikkeen ja vasta opettelee, mikä ja kuinka kova pureminen on sallittua. Puremisen tarve kasvaa entisestään, kun hampaat vaihtuvat ja ikenet kutiavat. Useimmilla koirilla vaihe jää lopulta pois, mutta osa jatkaa puremista aikuisenakin.

– Pureminen voi muodostua ongelmaksi, jos se jää tavaksi. Kiellettyjen asioiden puremisen tilalle on tarjottava korvaava toiminto ennakoivasti. Koiralle kannattaa varata lattiat täyteen erilaisia sallittuja puruleluja ja puruluita, Tihtonen sanoo.

Kun koiralle opettaa, että sallittujen lelujen pureskelu kannattaa, säästyvät omistajan lempitennarit ja sohvan koristetyynyn kulmat koiran hampailta.

Älä palkitse puremista huomiolla

Tehokkain tapa kitkeä liiallinen ja kiellettyjen asioiden pureskeleminen, on jättää koira huomiotta aina, kun hampaat tarttuvat johonkin kiellettyyn, ja toisaalta huomioida toivottu käytös. Pelkällä älähtämisellä ja kieltämisellä ei pitkälle pötki, sillä koira kokee usein negatiivisenkin huomion palkitsevana huomiona.

– Kun koira puree jotain, mitä ei saisi, on tärkeä jättää se huomiotta. Omistaja voi vaihtaa vaikka toiseen huoneeseen, mikä on koiralle jo raju rangaistus. Hetken päästä, kun omistaja tulee takaisin, tilalle tuodaan vaihtoehtoinen purtava, esimerkiksi sallittu purulelu, Tihtonen neuvoo.

Joskus koiran suuhun eksyy vaarallisia asioita, kuten sähköjohtoja tai pieniä tukehtumisvaaran aiheuttavia esineitä, jolloin tietenkin täytyy reagoida heti. Kun vaaralliset tavarat on saatu koiralta pois, se jätetään huomiotta ja hetken päästä sille tarjotaan sallittua purtavaa tilalle.

– Kannattaa ennakoimalla minimoida tilanteet, joihin on pakko puuttua. Peitä johdot suojuksilla, nosta tavarat riittävän ylös talteen ja käännä huonekalut tarvittaessa, jotta koiralle olisi mahdollisimman vähän vaarallisia ja houkuttelevia kiellettyjä asioita esillä. Jos koira saa huomiota tuhoamalla, se oppii käyttämään sitä jatkossakin.

Huomiotta jättäminen toimii myös tilanteissa, joissa leikistä innostunut koira puree käsiä. Ihminen voi päästää jonkin äänimerkin, kuten ‘auts’, joka kertoo koiralle, että nyt sattuu ja pureminen on liian kovaa, mutta leikki myös lopetetaan ja koiran luota poistutaan. Takaisin tullessa tilalle tuodaan, esimerkiksi vetolelu, johon koira saa tarttua. Näin koira oppii puremisen rajat, ja leikki alkaa sujua nätisti.

Omistajan kannattaa huolehtia, että koiralla on päivän aikana tarpeeksi ohjattua tekemistä, kuten yhteistä leikkimistä sekä niin aivojumppaa kuin fyysistäkin aktivointia ja virikkeistämistä. Tihtonen vinkkaa, että koiralta voi hetkeksi ottaa ruokakupin pois käytöstä ja sen sijaan tarjota ruoka esimerkiksi koulutuksen palkkioina, aktivointilelun sisältä tai omalle pihanurmelle ripotellen, jotta koira saa työskennellä ruokansa eteen.

– Kun koira saa purkaa energiaa ja turhautumista, pysyy se rauhallisena ja tyytyväisenä eikä niin todennäköisesti tuhoa paikkoja tylsyyksissään.

Herkuilla täytettävät aktivointilelut, kuten Jalon Älytorni, tarjoavat purtavaa niin koiran päättelykyvylle kuin hampaillekin.

Kestävä purulelu on myös turvallinen

Jokainen koira on erilainen purija, joten toisen suosikki purulelu saattaa toisen mielestä olla aivan mälsä. Koiran luonne ja rotu vaikuttavat siihen, millainen purtava jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Voimakkaat koirat tarvitsevat kestäviä kovia kaluttavia, kun taas vaikkapa noutajilla on usein suuri tarve kannella asioita suussaan.

Purulelun laatuun kannattaa panostaa, sillä pidemmän käyttöiän lisäksi kestävät lelut ovat myös turvallisempia. Esimerkiksi TPR-kumista valmistetut lelut sekä lelut, joissa on korkea kumin osuus, sopivat yleensä kovaankin leikkimiseen.

– Korkea kumin osuus tekee leluista kestäviä. Kaupassa kumin määrää voi arvioida muun muassa painosta. Mitä enemmän lelussa on kumia, sen painavampi se on, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

– Myös esimerkiksi huopamaisesta tai muutoin tiheään kudotusta materiaalista valmistetut ja saumoista vahvistetut kangaslelut ovat kestäviä. Joissain leluissa on myös pinnoitus, joka pitää kankaan kasassa ja hidastaa lelun repeämistä.

Kallio suosittelee tarkistamaan lelun saumat. Näkyvät valusaumat tai kangaslelun irvistelevät saumaompeleet enteilevät nopeasti riekaleiksi leikittyä leikkikalua. Lelussa ei saisi olla helposti irtoavia osia, jotka voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran. Purulelun tulee myös olla sopivan kokoinen koiralle.

– Koiran leikkejä tulisi aina valvoa. Koiran hampaat ovat erittäin tehokkaat, saavathan koiraeläimet luonnossa hampaansa läpi saaliseläimen nahasta ja luusta, joten täysin koirankestäviä materiaaleja ei käytännössä ole olemassakaan, Kallio muistuttaa.

Koiralle kannattaa varata erilaisia, eri kovuisia ja eri materiaaleista valmistettuja puruleluja. Koiran leikki- ja purutapoja seuraamalla oppii löytämään juuri oman murren suuhun parhaiten sopivat lelut. Kun lelu on kaluttu rikki ja siitä alkaa irrota paloja, on aika hankkia uusi, turvallinen purtava tilalle.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon leluvalikoimasta löytyy niin palloa, rengasta kuin pehmoakin koirien leikkeihin. Kestävistä materiaaleista valmistetuissa leluissa on erilaisia nystyröitä ja purupintoja, joihin koirat saavat upottaa hampaansa luvan kanssa.

Teksti: Niina Kinnunen

Koira räyhää remmissä – Näin saat ohitustilanteet onnistumaan

Rauhallinen lenkki saa käänteen, kun näköpiiriin osuu kohti tuleva koirakko: pulssi nousee, sormet puristuvat nyrkkiin ja hihna kiristyy lyhyeksi kuin huomaamatta eikä aikaakaan, kun myös koira hihnan toisessa päässä jäykistyy. Räjähdysherkkä tilanne on valmis. Miksi koira räyhää remmissä ja mitä ongelmalle voi tehdä?

Eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo, että remmiräyhäämisen taustalla voi olla monia syitä. Koira on voinut kokea trauman, esimerkiksi joutunut irtokoiran hyökkäämäksi tai muuten säikähtänyt, ja kokemuksesta on jäänyt pelko muita koiria kohtaan.

Useimmiten taustalla ei kuitenkaan ole yksittäistä tapahtumaa, vaan ongelma on muodostunut vähitellen ajan saatossa. Tarkoittamattaan omistaja luo ohitustilanteeseen jännitteen, joka lopulta saattaa purkautua koiran räyhäämisenä.

– Kun omistaja kiristää hihnaa, koira tuntee epämukavuutta ja paineen tunnetta, jonka se oppii yhdistämään vastaantulevaan koiraan. Kun ohitustilanteet toistuvat stressaavina, voi koira alkaa räyhätä, Tihtonen sanoo.

– Hihnaa pidettäessä kireällä ja lyhyellä, koira ei myöskään pääse käyttämään sille luontaista elekieltä, jolla se viestii toiselle koiralle, ettei ole kohtaamassa tätä hyökkäävästi. Tällaisia rauhoittavia eleitä ovat esimerkiksi maan nuuhkuttaminen, pään kääntäminen ja kaartaminen sivummalle.

Jopa erittäin sosiaalisesta pennusta voi kasvaa toisille koirille rähisijä. Jos ylisosiaalinen koira pääsee pennusta asti aina tervehtimään ja leikkimään vastaantulevien koirien kanssa, mutta omistaja alkaa myöhemmin rajoittaa tervehtimisiä yhtäkkisesti, voi se laukaista koirassa turhautumista, joka purkautuu aggressiivisuutena. Tihtosen mukaan tämä on yllättävän tyypillinen syy remmiräyhäämiselle.

– Pennusta asti olisi parempi, että tervehditään vain tiettyjä turvallisia ja tuttuja koiria, eikä luokse pääseminen ole automaattista vaan tapahtuu vain luvan kanssa. Kun ohittamisesta tehdään yleisempää ja palkitsevampaa kuin tervehtimään pääsemisestä, ohitukset sujuvat jatkossakin helpommin.

Pennulle kannattaa opettaa, että tervehtimään pääsee vain luvan kanssa. Näin ohittaminen onnistuu helpommin myös jatkossa.

Opettele lukemaan koiraasi

Koirat viestivät keskenään paljon hienovaraisilla eleille ja tavoilla, jotka usein jäävät ihmisiltä huomaamatta. Harvoin koira räyhää varoittamatta, sillä se on äärimmäinen ja vasta viimeinen koiran tapa viestiä, että tilanne on epämiellyttävä.

Omistajan kannattaa opetella tarkkailemaan eleitä, jotka kielivät koiran jännittyneisyydestä. Jos koira tuijottaa toista koiraa tiiviisti ja jo pitkältä välimatkalta, kokee se lähestyjän uhkaavana ja huolestuttavana. Myös jäykät, pystyyn nostetut korvat ja häntä, huulten nuoleminen sekä huolestunut pälyily kertovat stressistä.

– Ohitustilanteet ovat haastavia, koska toinen koira on monelle koiralle äärimmäisen kiinnostava. Tavoitteena on tehdä omistajasta toista koiraa kannattavampi, joten lenkille otetaan mukaan parhaimmat palkinnot, herkullisimmat herkut tai mieluisimmat lelut, Tihtonen painottaa.

Tärkeää on ajoittaa palkitseminen oikein. Koira palkitaan välittömästi, kun se havaitsee lähestyvän koirakon. Omistaja ei voi ennakoida, sillä koiran täytyy olla havainnut toinen koira, jotta se tietää, mihin yhdistää palkinnon. Näin koira myös huomaa vastaantulijan ajoissa eikä säikähdä yhtäkkiä lähellä olevaa koiraa ja ylireagoi sen takia. Koiraa palkitaan ja kehutaan runsaasti niin kauan kuin ohitustilanne jatkuu.

Ota tarpeeksi tilaa ohitukselle

Ihmisillä on tapana kulkea suoraan, jalkakäytävän leveyden verran ohi, toisiaan edes huomaamatta, mutta tämä ei ole luonnollista koirille. Suoraan kohti tuleminen kielii mahdollisesta konfliktista, joten koirat mieluummin kohtaavat toisensa sivulle kaartaen.

– Omistajan tulee huolehtia riittävästä välimatkasta. Ei ole mikään pakko ohittaa aivan vierestä, vaan tarvittaessa voi kaartaa vähän pientareen, ojan, pellon tai metsän puolelta, Tihtonen sanoo.

Kaupungissa ulkoilureittiä voi miettiä ennakolta, valita puistoja ja muita tilavampia ulkoilupaikkoja sekä mahdollisuuksien mukaan välttää ruuhka-aikoja, jotta kohtaamisia olisi mahdollisimman hallitusti. Kaupungissa tilanteet ovat usein yllättäviä, joten ohituksia on hyvä harjoitella rauhallisemmassa paikassa tuttujen koirien kanssa tai ohituskursseilla, jotta koira saa onnistumisen kokemuksia.

– Lenkin ensimmäiseen ohitukseen kannattaa panostaa, sillä monesti sen onnistuminen määrittää, kuinka hyvin koko lenkki sujuu. Jos toinen koira pääsee yllättämään jo ensimmäisen nurkan takaa, voi olla parempi hoitaa pissatus nopeasti, kääntyä kotiin ja kokeilla hetken rauhoittumisen jälkeen uudelleen.

Joskus tilanne ajautuu siihen, että koiralta tuntuu katoavan korvat ja silmät, se ei reagoi enää käskyihin eivätkä namitkaan maistu. Tihtonen muistuttaa, ettei koiralle karjuminen ja äänen korottaminen auta, vaan kiihdyttää koiraa lähinnä haukkumaan kilpaa. Kun koira menee taistele tai pakene -tilaan, tilanteesta on paras poistua nopeasti mutta rauhallisesti.

Vastaantulija vähän kiinnostaa ja huolettaa. Kun omistaja oppii tunnistamaan koiransa eleitä, voi koiraa auttaa selviämään jännittävissä ohitustilanteissa.

Turvallisuus ennen kaikkea

Viimeinen asia, mitä räyhäämistilanteessa kukaan haluaa on, että koiran panta antaa periksi tai hihna luiskahtaa taluttajan kädestä. Epämukava ja kipua tuottava panta voi myös pahentaa koiran remmiräyhäämistä, kun koira oppii yhdistämään kiristyvästä hihnasta ja pannasta aiheutuvan kivun toiseen koiraan.

– Talutusvälineiden tulee olla sellaiset, etteivät ne estä koiraa näyttämästä luontaista elekieltään. Hihnassa tulisi olla tarpeeksi pituutta, jottei koira ole valmiiksi turhautunut ja pystyy tekemään luontaisia väistämisliikkeitä, kun toinen koira lähestyy, kertoo tarvikespesialisti Maria Kallio kotimaisia Jalo-tuotteita valmistavalta Transmerilta.

Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, sillä siitä saa hyvän otteen eikä hihna aiheuta niin helposti hiertymiä ja vammoja nykäisyn sattuessa. Joissain hihnoissa on myös liu’un esto käsiosissa helpottamassa otteen pitämistä. Kallio suosittelee myös valitsemaan taluttimen, joka mahdollistaa käden ja puolen vaihtamisen vaivattomasti tarpeen mukaan.

– Välineet eivät saa koskaan aiheuttaa kipua koiralle. Pannaksi kannattaa valita tukeva ja tarpeeksi leveä panta, joka ei painu koiran niskanikamien väliin. Pannasta voi tarkistaa myös, että sen kiinnityslenkit ovat kestävät, Kallio sanoo.

Sujuvat ohitustilanteet ovat loppujen lopuksi yhteispeliä kaikkien ulkoilijoiden välillä. Jos näet keltaisen nauhan vastaantulevan koiran hihnassa tai pannassa, tarkoittaa se, että koira tarvitsee syystä tai toisesta tilaa. Keltainen nauha -kampanjan tarkoituksena on kertoa tilaa tarvitsevista koirista: koira voi olla remmiräyhääjä, mutta myös esimerkiksi arka tai sairas, sillä on juoksut tai sitä koulutetaan. Vaikkei koiralla olisikaan keltaista nauhaa, on aina paras varmistaa omistajalta, saako koiraa lähestyä ja tulla tervehtimään.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia lemmikin tarvikkeita valmistavan Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen

Koira vetää hihnassa? – Opeta koirallesi mukavan ja turvallisen lenkin taito

Hihnan toisessa päässä kiskova koira saa kärsivällisimmänkin taluttajan turhautumaan, mutta vetämisellä on tätäkin ikävämpi vaikutus. Jatkuva paine ja nykäisyt kaulalle aiheuttavat koiralle kipua, fyysisiä vammoja ja stressiä. Hallitsemattomasti sinkoileva koira luo pahimmillaan vaaratilanteita niin itselleen kuin muille – ja vaikkei mitään sattuisikaan, nostattaa tilanne punan häpeilevän taluttajan poskille. Kysyimme asiantuntijoilta, mitä tehdä.

Koiran vetämiselle hihnassa voi olla monia selityksiä. Ehkä koira haluaa päästä nuuskimaan vastustamatonta tuoksua tienposkessa, tai se kiirehtii tervehtimään vastaantulevaa koiraystävää. Harmillisen usein syy jatkuvaan vetämiseen on, että koira tuntee kireän hihnan aiheuttamaa kipua.

– Koiralle luontainen reaktio on yrittää paeta poispäin kivusta ja epämukavuudesta, jolloin se kiskoo vain kahta kauheammin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen selittää.

– Koira ei itse osaa päätellä, että hidastamalla ja kääntymällä paine loppuu. Siksi sille täytyy opettaa, mitä tehdä.

Pantaan tai valjaisiin totuttelu kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena. Suurin osa pennuista totutetaankin pantaan jo kasvattajan luona ennen kotiutumista.

Koiran iästä huolimatta aina, kun käyttöön otetaan uusi panta tai muu väline, totuttelu tulisi aloittaa rauhallisesti ja koiraa palkiten. Koiralle opetetaan, että pannan tai valjaiden pukeminen tarkoittaa yhteistä mukavaa tekemistä, kuten rapsutuksia, leikkiä ja herkkuja.

– Ennen kuin lähdetään ulos, harjoitellaan kotona sisällä, jossa on vähemmän häiriötekijöitä. Ulkona hajut, äänet, eläimet, toiset koirat ja ihmiset vaikeuttavat keskittymistä ja tekevät harjoittelusta haastavampaa.

Tihtonen suosittelee opettamaan koiralle, kuinka paine kireästä hihnasta puretaan eli hihna saadaan löystymään. Tämä tapahtuu niin, että omistaja vetää hihnaa kevyesti kireälle, jolloin koira tuntee pienen paineen ja reagoi siihen, esimerkiksi kääntymällä omistajaan päin ja tulemalla luokse. Kun koira reagoi ja hihna löystyy, sitä kehutaan ja palkitaan runsaasti. Tätä toistamalla koira oppii, että hihnan kiristyessä kannattaa kääntyä eikä jatkaa vetämistä poispäin.

– Kun koira osaa sujuvasti purkaa paineentunteen, voidaan lähteä liikkeelle. Ensin hihnassa kuljetaan sisällä vaikka ympäri olohuonetta, sitten omalla pihalla, kotitiellä ja vähitellen kävelyä harjoitellaan lisäämällä lenkin pituutta, Tihtonen kuvailee.

– Koulutus tehdään asteittain ja tarpeeksi lyhyissä pätkissä kerrallaan, jotta koira jaksaa keskittyä.

Koiraa kehutaan ja palkitaan runsaasti lähellä pysymisestä myös muulloinkin kuin hihnan kiristyessä – muuten koirasta saadaan jojo, joka poukkoilee kireän hihnan ja omistajan väliä namien toivossa.

Varaa taskut täyteen nameja ja palkitse koiraa runsaasti, kun se kulkee vierellä toivomallasi tavalla.

Oikeanlaisista välineistä tukea harjoitteluun

Monia pantoja ja taluttimia markkinoidaan vetoa estävinä, mutta todellisuus on, ettei mikään väline itsessään ratkaise ongelmaa. Oikein valittu panta tai valjaat sekä talutin voivat kuitenkin auttaa kouluttamisessa ja vähentävät koiran tuntemaa epämukavuutta ja kipua.

– Hyvä panta ei satuta tai ahdista koiraa. Pannan tulisi olla leveä, sillä liian ohut panta painuu koiran niskanikamien väliin ja aiheuttaa kipua ja pitkällä aikavälillä vahinkoa, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-tarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Esimerkiksi nailonista tai polyesteristä valmistetut pannat ovat kestäviä ja keveytensä ansiosta mukavia koiralle. Lisämukavuutta tuo, jos panta on pehmustettu sisäpuolelta. Hyvin istuvat valjaat voi myös olla vetävälle koiralle sopiva vaihtoehto, sillä ne vähentävät kaulaan kohdistuvaa painetta.

Hihnalenkkeilyyn ei suositella kiristäviä ja puolikiristäviä pantoja. Ulkoilun sijaan ne on tarkoitettu koulutustilanteisiin sekä harrastuksiin ja työtehtäviin, joissa koira täytyy olla nopeasti päästettävissä irti ja kytkettävissä uudelleen. Erityisesti pennulle tulee aina valita kiinteä panta, joka on turvallinen sen vasta kehittyvälle niskalle.

– Myös taluttimeksi kannattaa valita kevyestä, kestävästä materiaalista valmistettu hihna. Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, ja pehmusteet käsiosissa suojaavat taluttajaa mahdollisilta nykäisyn aiheuttamilta hiertymiltä ja palovammoilta, Kallio sanoo.

Kiskovalle koiralle voi sopia joustotalutin, jonka sisällä on kuminauha, joka lieventää kaulaan kohdistuvia nykäisyjä. Flexiä Kallio suosittelee käytettäväksi vain valjaiden kanssa ja ainoastaan, kun hihnassa kulkeminen on hallinnassa, sillä pitkälle yltävä, ohut naru voi sotkeutuessaan aiheuttaa vaarallisia tilanteita ja vammoja.

– Pelkkä välineen vaihtaminen ei ratkaise vetämisongelmaa, mutta jokaiselle omistajalle ja koiralle voi löytyä juuri itselle toimivat varusteet, jotka tekevät lenkkeilystä molemmille mukavaa.

Varmista, että panta on koiralle huomaamaton ja mukava. Panta on sopivan kokoinen, kun sen ja kaulan väliin mahtuu sujauttamaan pari sormea.

Huomioi koiran luonne ja tarpeet tavoitteita asettaessasi

Monelle hyvästä hihnakäytöksestä mieleen pulpahtaa kuva kauniisti vierellä sipsuttavasta ja suoraan omistajan silmiin katsovasta koirasta. Näin kauniille kulkemiselle on paikkansa, mutta Tihtonen muistuttaa, että jokainen koiranomistaja voi määritellä, mitä hyvä hihnakäyttäytyminen itselle tarkoittaa.

– Omistaja määrittelee muun muassa, kuinka lähellä koiran haluaa pysyvän ja opettaako esimerkiksi katsekontaktin tai muita lisävaatimuksia. Tähän vaikuttavat niin omistajan toiveet ja tavoitteet kuin koiran ominaisuudet, kuten rotu, koko ja käyttötarkoitus.

Jatkuva, tiukasti kontaktissa pysyminen on koiralle raskasta, joten sitä tulisi tauottaa tarpeeksi, jotta koiraa saa myös vapaampaa kulkemista lenkin mittaan. Koiran lajityypillistä käytöstä ja tarpeita ei sovi myöskään unohtaa.

– Monet hankkivat koiran ulkoilukaveriksi. Täytyy muistaa, että kun ihminen tykkäisi kulkea tasaista vauhtia eteenpäin, vahvasti hajumaailmassa elävä koira puolestaan luontaisesti haluaa välillä pysähdellä nuuhkuttamaan.

Hihnan ja pinnan kiristymistä on mahdoton välttää täysin, mutta koiralle kiukkuuntuminen ja hihnan riuhtominen ei tilannetta auta. Koiralta ei voi odottaa aina täydellistä kulkemista, eikä se osaa lukea omistajansa ajatuksia.

– Jos ihminen ei ole valmis muuttamaan omaa käyttäytymistään, ei voi olettaa että koirakaan muuttaisi. On myös osattava antaa virheet anteeksi niin koiralle kuin itselleen, Tihtonen summaa.

Hän kertoo, että 90 prosenttia hänelle tulevista avunpyynnöistä liittyy juuri hihnassa kulkemisen haasteisiin. Moni koiranomistaja siis painii saman ongelman äärellä, eikä sitä tarvitse hävetä. Jo vetämään oppineen koiran uudelleen kouluttaminen on haastavaa, mutta kärsivällisyydellä ja oikeilla keinoilla aivan mahdollista.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia lemmikin tarvikkeita valmistavan Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen
Kuvat: Jalo