Kuinka opettaa koira tulemaan luokse, siinäpä haaste. Taidon opettaminen on kuitenkin helppoa, kun muistaa kouluttamisen ydinajatuksen: ”Koira valitsee aina kaikissa tilanteissa sille itselleen kannattavimman vaihtoehdon”. Kouluttamisen teoriaan voi perehtyä lisää lukemalla ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti” artikkelin.
Ihmisen tehtävä on keksiä miten tehdä itsestään niin houkutteleva, että koira aina valitsisi luoksetulon. Tämä voi tuntua haasteelliselta, mutta omaa koiraa tarkkailemalla voi selvittää mikä juuri sille on arvokasta ja mieluista. Harjoittelun ja toistojen avulla saadaan sitten taidosta vahva ja tämän jälkeen luoksetulo alkaakin sujumaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi riistaviettisen koiran kouluttaminen varmaan luoksetuloon voi olla hyvin haastavaa, ellei mahdotonta. Jokaisen koiran kanssa pitää kuitenkin taitoa harjoitella, sillä se voi pelastaa jopa koiran hengen sen rynnätessä esimerkiksi autotielle tai heikoille jäille.
Kuinka opettaa koira tulemaan luokse sen ollessa pentu
Heti pennun kotiuduttua sille on opetettava, että ihmisen luona on ihanaa. Pentua kutsutaan usein luokse erilaisissa tilanteissa ja sitä palkataan herkuilla, leikillä ja vuolailla kehuilla. Vaikka pentu usein tulee ilman palkkaakin luokse, kannattaa sille harjoitellessa antaa mitä parhaimpia herkkuja. Näin pentu oppii, että ihmisen luona on aina maailman parhaimmat asiat.
Taitoa on harjoiteltava runsaasti erilaisissa paikoissa ja erilaisten häiriöiden alla. Pennulta ei voi heti odottaa sujuvaa luokse tuloa sen esimerkiksi leikkiessä kavereiden kanssa. Ensin taito pitää opettaa, jotta sitä voidaan vaatia. Artikkelista ”Koiranpennun kouluttaminen” voi lukea lisää pennun kouluttamisesta.
Onko teille juuri tullut tai tulossa koiranpentu? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.
Kuinka opettaa koira tulemaan luokse aikuisena
Jos aikuisella koiralla on jo taustalla paljon epäonnistuneita luoksetuloja, on ihmisen oltava todella tarkkana, ettei niitä enää tulisi. Koiraa kannattaakin pyytää aluksi luo vain niissä tilanteissa, joissa se varmasti siihen kykenee. Koira oppii oikean asian vain onnistumisista ja jokainen kerta, kun koiraa pyytää luo eikä se tule, väärä asia vahvistuu. Harjoitella voi myös liinassa tai hihnassa. Myös nämä onnistuneet luoksetulot lasketaan ja näin toimien karkaamisen riski on pienempi.
Jättipottia kannattaa käyttää, kun koira onnistuu upeasti vaikeassa tilanteessa
Luokse tulon palkkana voi käyttää ns. jackpottia, joka tarkoittaa isoa ja yllättävää herkkuannosta, vaikkapa päivän ruokaa tai kokonaista possunkorvaa. Tätä palkkaamistapaa kannattaa kuitenkin käyttää säästeliäästi, sillä muuten se kokee inflaation.
Jackpot annetaan, kun koira tekee upean onnistumisen haastavassa tilanteessa ja tulee esimerkiksi koirakavereiden luota luoksesi kutsuttaessa. Tarkoitus on ujuttaa koiran mieleen ajatus siitä, että luokse tulo todellakin kannattaa ja erityisesti silloin, kun jokin mielenkiintoinen juttu on kesken toisaalla.
Kuinka opettaa koira tulemaan luokse hippaleikin avulla
Moni koira pitää hippaleikeistä. Kutsuessa koiraa luo ihminen onkin hyvin houkutteleva, jos päättää pomppia ja pyrähdellä edestakaisin. Ihmisen kannattaa lisäksi samalla hihkua iloisesti, jolloin onkin hyvin todennäköistä, että koira juoksee paikalle leikkimään.
Jos koira villiintyy leikistä liikaa, sille voi heittää useamman namin maahan ja samalla koiran saa helpommin otettua kiinni. Koiralle on hyvä opettaa myös, että luokse tulo ei aina tarkoita vapauden menettämistä. Eli koiran voi ottaa joskus vain pariksi sekunniksi kiinni ja päästää uudelleen vapaaksi.
Tie koiran sydämeen käy vatsan kautta, siksi koiraa palkataan aina kun se tulee luo
Koskaan ei kannata aliarvioida ruokapalkan voimaa. On koiria, jotka ovat ronkeleita ja tällöin kannattaakin käyttää esimerkiksi leikkiä palkkana. Useimmille koirille kelpaa kuitenkin ruoka palkkana, mutta vain jos se on hyvää. Ihmisen on etsittävä sellainen herkku, jota koira todella arvostaa, koska muuten kouluttaminen ei onnistu.
Luokse tulosta kannattaa palkata aina ja runsaasti. Vapauden menettäminen on koiralle iso asia ja se pitää tehdä sille kannattavaksi. Jos palkkaamisen jättää pois, huomaa hyvin nopeasti, että luoksetulo ei koiran mielestä enää kannata.
Koiralle ei saa olla koskaan vihainen karkaamisesta
Vaikka koiran karkaaminen herättää ihmisessä negatiivisia tunteita ja huolta, koiralle ei koskaan tule olla vihainen sen palatessa karkumatkalta. Jos näin tekee, koira oppii, ettei luoksesi kannata tulla. Se saattaa alkaa jopa hidastelemaan tullessaan luoksesi, koska pelkää reaktiotasi. Koira ei millään kykene yhdistämään ihmisen reaktiota karkaamiseen, vaan se yhdistää sen luoksesi tulemiseen. Luokse tulon on oltava aina koiran mielestä kiva asia.
Kuinka opettaa koira tulemaan luokse – harjoitus
Avustaja pitää koirasta tukevasti kiinni, koiran jalkojen koskettaessa maata. Jos koira on kiinni liinassa,Opi huolehditaan, ettei liina takerru tai kiskaise koiraa sen juostessa kutsujan luo. Kutsuja menee aluksi muutaman metrin päähän, myöhemmin pidemmälle ja iloisesti elehtien pyrähtelee hippaleikkiä leikkien. Mitä iloisemmin hihkuu ja pomppii sen tehokkaampi harjoitus on. Kun koira ei enää meinaa pysyä nahoissaan, päästää avustaja sen irti ja samaan aikaan sitä kutsutaan luo. Koiraa palkataan ja kehutaan, sen kanssa leikitään hetki ja otetaan se vasta sitten kiinni.
Harjoitusta toistetaan useita kertoja, mutta jos koira villiintyy liikaa harjoitusta voi tehdä lyhyemmän aikaa. Kun toistoja alkaa olla enemmän, voi matkan varrella olla jo erilaisia houkutuksia, kuten leluja, muita koiria, ihmisiä tai herkkuja. Harjoitusta tehdessä on tärkeää muistaa, että koiran on onnistuttava. Jos houkutus on liikaa koiralle, pitää tehtävää helpottaa. Vain onnistumiset opettavat!
Koiranpennun koulutus kannattaa aloittaa heti, kun pentu on saapunut uuteen kotiinsa. Ensimmäisten kuukausien aikana keskitytään erityisen tarkasti aina sosiaalistamiseen. Samaan aikaan sosiaalistamisen kanssa on kuitenkin otettava kokonaisvaltainen koulutuksellinen ja kasvatuksellinen ote arkeen. Näin pentu oppii heti alusta asti oikeita asioita ja siitä tulee arjen taidoissa taitava.
Jokaisella koiraperheellä on asioita joita juuri he pitävät tärkeinä opettaa pennulle. Tiettyjä taitoja on opetettava kuitenkin jokaiselle koiranpennulle, jotta pennusta kasvaa kunnon koirakansalainen. Kouluttamisen tavoitteena on onnellinen ja tasapainoinen koira, joka pärjää ihmisten yhteiskunnassa.
Näitä kaikkia opetettavia asioita käsitellään tässä artikkelissa. Lisäksi jo hyvin pienenkin pennun kanssa voi aloittaa tehokkaan ja kattavan Koiranpennun koulutus -verkkokurssin. Verkkokurssia voi käydä omaan tahtiin juuri silloin kun itselle sopii. Sieltä löytyy paljon harjoituksia kaikkien tarvittavien taitojen opettamiseen.
Koiranpennun koulutus koiraystävällisesti kantaa hedelmää
Koiraystävällinen koulutus tarkoittaa koulutustapaa, jossa ei-toivottu käytös ennaltaehkäistään tai tehdään kannattamattomaksi. Koiraa motivoidaan toimimaan halutulla tavalla, jolloin toiminnasta tulee kannattavaa eli koiraa palkataan oikeasta käytöksestä. Näin toimien käytös, jota koiralta halutaan vahvistuu.
Koiraystävällinen kouluttaminen eli positiivinen vahvistaminen ja palkan käyttäminen on tutkitusti nopein tapa kouluttaa. Lisäksi oppimistulos on vahvempi. Koiran kouluttamisen teoriasta voi lukea lisää Kuonon artikkelissa ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti” .
Koiranpennun koulutus tapahtuu pienissä pätkissä
Pienen pennun kanssa tehdään töitä lyhyissä pätkissä. Muutama minuutti kerrallaan voi olla ihan riittävästi, mutta näitä lyhyitä koulutustuokioita mahtuu tietysti useampia päivään. Jos pentu haukottelee, istahtelee ja alkaa puuhailemaan omiaan, on harjoittelu kestänyt jo aivan liian pitkään.
Näiden harjoitteluhetkien lisäksi kannattaa tehdä yksittäisiä toistoja aina silloin kuin vain ehtii ja muistaa. Jos halutaan esimerkiksi harjoitella ”istu” käskyä, voi pentua pyytää istahtamaan aina ennen kuin panta otetaan pois tai annetaan rapsutuksia. Tästä syntyy yhden päivän aikana kymmenittäin toistoja ja pentu oppii taidon nopeasti.
Tie pennun sydämeen kulkee vatsan kautta
Vaikka pennulle maittaisi kaikki mahdollinen syötävä, on syytä kuitenkin varustautua koulutustilanteisiin sellaisilla herkkupaloilla, jotka ovat pennun mielestä maailman parhaita. Ihmisestä tulee tällöin hyvin merkityksellinen pennulle. Ihminen tarkoittaa koiralle pääsyä maailman ihanimpien asioiden (=herkkujen) pariin. Lisäksi pentu jaksaa yrittää ja on motivoitunut työskentelyyn. Ilman palkkaa kouluttaminen ei yksinkertaisesti onnistu tai se on ainakin hyvin hidasta ja jopa vaivalloista.
Yleisimmin käytettävät herkkupalat ovat ruokakauppojen hyllyiltä. Tutut nakki, lihapullat ja juusto maistuvat yleensä kaikille pennuille. Näihin ei kannata kuitenkaan jämähtää, sillä mikä tahansa kaupassa myytävä ja koiralle soveltuva ruoka voi olla edellisiä paremmin toimiva palkkanami.
Kannattaa kokeilla ainakin sisäelimiä, joita voi keittää tai paistaa uunissa. Pakastehyllystä löytyy mm. riistakäristystä ja poroa. Myös valmiiksi grillattu kana toimii yleensä loistavasti. Jos mahdollinen suolan määrä huolettaa kannattaa muistaa, että mitä parempi nami, sen pienempi pala riittää. Yhdestä lihapullasta saa helposti kaksikymmentä pikku namipalaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että makkaroissa ja juustoissa on eroja. Yksi pentu saattaa tykätä edamista ja toinen enemmän emmentaalista. Lemmikkieläinliikkeissä on lisäksi todella monipuolinen valikoima koirille sopivia herkkuja. Näitäkin kannattaa kokeilla kaikkia. Osalle pentuja esimerkiksi toisen merkkinen kuivaruoka toimiikin loistavasti palkkana.
Palkkaa miettiessä kannattaa muistaa, että myös monenlaiset tekemiset toimivat palkkiona. Pentua voi palkita myös esimerkiksi vapaaksi pääsyllä, leikkimisellä, kehuilla sekä rapsutuksilla. Tärkeintä on, että palkkaa käytetään ja se on aina pennun mielestä juuri siinä tilanteessa maailman kiinnostavin ja ihanin asia.
Pennulle pitää opettaa kaikki, sillä lähtökohtaisesti se ei osaa vielä mitään
Pentuajan kuuluu olla suurelta osin rentoa yhdessäoloa ja pennusta nauttimista. Koira oppii kuitenkin koko ajan eli on huolehdittava, että se oppisi mahdollisimman paljon oikeita asioita. Pennun ei pidä koskaan antaa tehdä leikin varjolla jotakin ei-toivottua, koska se mitä koira tekee vahvistuu koko ajan. Jos pentu päivittäin näykkii ihmisiä lahkeista, käytös vahvistuu ja se voi olla hankalampi kitkeä pois myöhemmin.
Arkea pennun kanssa on havainnoitava ja mietittävä, mitä pentu erilaisissa tilanteissa tekee ja onko se sellaista mitä haluaa pennun tilanteessa tekevän. Toki pitää ymmärtää, että pentu on vielä hyvin pieni ja se on myös otettava koko ajan kouluttaessa huomioon. Kaiken kouluttamisen tulee tapahtua ilon kautta ja positiivisesti vahvistamalla, eli palkitsemalla oikeasta käytöksestä.
Pitää myös muistaa, että jokainen asia pitää erikseen opettaa ja kouluttaa koiralle. Lähtökohtaisesti pentu ei osaa mitään eli siltä ei voi vielä myöskään vaatia mitään. Ensin aina koulutetaan jokin taito vahvaksi ja vasta sitten voi odottaa pennun osaavan sen.
Koiranpennut ovat suloisia ja hellyttäviä, mutta kannattaa jo alusta lähtien alkaa opettaa pentua tekemään asioita oikein, niin ehkäiset ei-toivottua käytöstä.
Koiranpennun koulutus vaatii ensimmäisenä vahvaa suhdetta omistajiin
Suhde luodaan antamalla pennulle runsaasti aikaa ja huomiota. Pennun kanssa leikitään päivittäin useita kertoja sille mieluisia leikkejä. Pentua kannattaa aina kehua vuolaasti, kun se toimii oikein sekä rapsutella ja silitellä paljon. Pienen pennun ei kuulu olla vielä pitkiä aikoja yksin. Ihan ensimmäisten viikkojen ohjelmasta voi lukea tarkemmin artikkelista ”Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa” .
Ihminen oppii pennun persoonasta paljon erilaisia asioita, kun viettää sen kanssa aikaa ja seuraa sen tekemisiä. Havainnoimalla huomaa helposti, mistä pentu pitää ja mistä ei.
Onko pentu kovin energinen vai rauhallisempaa sorttia?
Rakastaako se vetoleikkiä vai enemmän hippaleikkejä?
Onko koira perso kaikelle mahdolliselle ruoalle vai kenties hieman ronkeli?
Kaikki nämä havainnot auttavat pennun kouluttamisessa ja kasvatuksessa.
Havainnoimalla lisäksi, miten pentu suhtautuu erilaisiin asioihin, saadaan selville myös mihin sen koulutuksessa kannattaa erityisesti panostaa. Arempaa kannattaa rohkaista vähän joka tilanteessa ja taas energisempää pentua opettaa malttamaan mielensä. Heikompia piirteitä kannattaa vahvistaa ja kouluttamisessa painottaa erityisesti kaikkia niitä taitoja, joita pitää oleellisimpina osattavina asioina tulevaisuudessa.
Koiranpennun koulutus alkaa itsetunnon ja rohkeuden vahvistamisella
Jokainen pentu hyötyy siitä, että sitä rohkaistaan. Rohkean pennun suhtautuminen maailmaan on mutkattomampaa ja sen itsetunto on parempi. Erityisesti jos havaitaan, että pentu jännittää kovasti uusia asioita ja ilmiöitä, kannattaa rohkaisemiseen kiinnittää huomiota. Pentu on myös vielä hyvin herkkä, joten sitä on kohdeltava hellästi ja pennun perusluottamusta pitää vahvistaa. Näin koirasta tulee varmempi ja se selviytyy vanhempana mahdollisista haasteista helpommin.
Sosiaalistaminen on osa tätä rohkaisevaa kasvatusta ja siitä voi lukea tarkemmin artikkelista Koiranpennun sosiaalistaminen.
Jäljestäminen sopii pienellekin pennulle ja lisää sen rohkeutta
Jäljestäminen on erinomaista aktiviteettia koiralle. Jäljestäessä koira käyttää hajuaistiaan ja työskentelee itsenäisesti. Sen lisäksi, että nuuskiminen väsyttää tehokkaasti, jäljestäminen vahvistaa myös pennun itsenäisyyttä. Pienellekin pennulle voi hyvin vetää hajujäljen ruohikkoon.
Osa koirista ja pennuista voi jännittää kuitenkin verenhajua liikaa, joten jälki, joka vedetään esimerkiksi tonnikalalla on usein parempi varsinkin pennulle. Jäljen veto tapahtuu yksinkertaisesti tonnikalaa maata pitkin vetämällä. Tonnikala voi olla vaikka sukkahousuissa, joita sitten laahataan maata pitkin. Tällöin hajuun ei myöskään tartu ihmisen hajua. Mikäli myöhemmin innostutaan enemmän jäljestämisestä, on tärkeää ottaa heti huomioon, ettei ihminen jätä omaa hajuaan jäljelle.
Pennulle näytetään mistä hajujälki alkaa ja sen jälkeen pentu saa tehdä töitä täysin itsenäisesti. Jos pentu harhautuu jäljeltä, se voidaan ohjata sille takaisin. Kun pentu osaa seurata muutaman metrin mittaista suoraa jälkeä nurmikolla voidaan tehtävää jo vaikeuttaa. Voidaan esimerkiksi hieman mutkitella jäljen kanssa, pidentää sitä ja siirtää myöhemmin vaikka metsäympäristöön.
On tärkeää aloittaa lyhyestä ja helposta jäljestä, jotta pentu aina saavuttaa palkinnon ja jaksaa siten tehdä töitä jatkossakin. Palkintona toimii kasa tonnikalaa jäljen päässä. Herkkuna ja jälkenä voi toimia myös maksamakkara ja ihan oma ruokakin, jos pentu siitä pitää. Pääasia on, että jäljen vetää jollakin pennulle sopivalla ruoalla, joka myös maistuu sen mielestä maukkaalle.
Koulutusvalikoimastamme löytyy myös Hajutyökurssi, jonka avulla koulutat koirastasi haistelumestarin!
Koiranpennun koulutus tapahtuu aina ilon kautta
On hyvin tärkeää kouluttaa pentua vain silloin kun se on energinen ja iloinen. Tunnetila vahvistaa oppimista ja alusta asti kannattaakin yhdistää vain positiivisia tunteita koulutustilanteeseen. Jos huomaa itse ärtyvänsä ja turhautuvansa jostakin, on syytä lopettaa kouluttaminen siltä erää.
Rangaistukset eivät kuulu pennun kouluttamiseen, sillä niillä on hyvin paljon haitallisia vaikutuksia. Fyysinen kurittaminen aiheuttaa pennussa pelkoa ja epävarmuutta. Huutaminen tai pelottelu ja uhkaava käytös ei myöskään kuulu koiraystävälliseen kouluttamiseen, tällainen on tarpeetonta eikä myöskään hyödytä mitään.
Joskus kovalla äänellä sanottu sana tai äännähdys saattaa keskeyttää koiran toiminnon, mutta silloinkin äänensävyn olisi hyvä olla neutraali. Mikäli havaitsee kieltävänsä koiraa tai puuttuvansa sen tekemisiin jollain tavalla jatkuvasti, kannattaa siirtyä ratkomaan asiaa koulutuksellisin keinoin. Kouluttaminen jatkuvien kieltojen avulla ei ole tehokasta. Tehokkainta on kieltojen sijaan kouluttaa koiraa toimimaan halutulla tavalla ja mahdollisuuksien mukaan ennaltaehkäistä ei-toivottu käytös.
Huutaminen ja pelottelu ei opeta pentua vaan koiranpennun koulutus tapahtuu ilon kautta.
Koiranpennun kouluttaminen on pitkälti myös ei-toivotun käytöksen ennaltaehkäisyä
On tehokasta pennun kasvattamista, kun ehkäisee ei-toivotun käytöksen erilaisissa tilanteissa. Jos käytöstä ei ilmene, se ei vahvistu. Ennaltaehkäisy vaatii tosin aktiivista pennun toimien seuraamista ja usein runsaasti kekseliäisyyttä. Jos pentu karkailee, voi olla fiksua pitää sitä pitkässä liinassa, tai jos se hyppii lapsia päin, voidaan pennun kanssa olla aina kyykyssä, jolloin se hyppii vähemmän.
Lisäksi ei-toivotun käytöksen ehkäisyssä on tärkeää, että pennulle tarjotaan riittävästi aktiviteetteja, joihin se saa purkaa loputonta energiaansa. Myös rauhoittumisen ja luopumisen opettaminen on tärkeää, sillä jatkuvasti ylikierroksilla käyvää pentua on hyvin hankala hallita ja kouluttaa.
Hyvä keino katkaista erilaisia pennun ei toivottuja tekemisiä on kouluttaa sille jokin taito todella vahvaksi ja pyytää sitä tekemään se ei-toivotun käytöksen sijaan. Jos pentu osaa istua, siltä voi pyytää tervehtimistilanteissa tätä ja palkata siitä. Tosin mitä vaikeampi tilanne eli villimpi pentu, sen vahvempi taidon pitäisi olla toimiakseen.
Erinomainen keino monien haastavien tilanteiden katkaisuun on antaa pennulle jotakin puuhaa, jossa se saa käyttää nenäänsä. Hyvä yleispätevä neuvo on heittää useampi nami maahan pennulle etsittäväksi, kun pentu käy liian villiksi. Parhaiten tämä toimii aina ennaltaehkäisevästi, jolloin pitäisi ehtiä tarjoamaan sallittua puuhaa ennen kuin ei-toivottua käytöstä ilmenee.
Koiranpennulle on hyvä opettaa alusta pitäen, mihin se saa hampaitaan käyttää ja mihin ei. Kun leluja on tarjolla, huonekalut ja kengät jäävät rauhaan.
Miten lopettaa koiranpennun pureminen?
Koiranpennun pureminen, hampailu, eli pennun tapa näykkiä ja koskea suulla ja hampailla milloin ihmisen käsiin ja milloin lahkeisiin on hyvin yleinen ongelma. Vaikka tämä käytös on täysin normaalia, sitä ei kannata seurata kovin pitkään, vaan miettiä mitä asialle voi tehdä. Jossain määrin tätä käytöstä pitää ymmärtää, koska pentu ei ymmärrä mihin se voi hampaitaan käyttää ennen kuin tämä on sille opetettu.
Ensimmäisenä kannattaa aina havainnoida milloin käytöstä ilmenee. Kun osaa lukea tilanteita, voi juuri oikealla hetkellä tarjota pennulle muuta puuhaa ja hampailu saattaa jäädä kokonaan pois. Lisäksi kannattaa aina tarkistaa onko pennun suussa kaikki kunnossa vai voisiko siellä olla kipuja, jotka aiheuttavat tarpeen näykkiä. Erityisesti hampaiden vaihtuessa noin 3–6kk ikäisenä kannattaa seurata purukaluston kehittymistä. Tässä iässä hampaiden käyttö usein myös lisääntyy, koska vaihtuvat hampaat aiheuttavat epämiellyttävää kutinaa pennun suussa.
Toiseksi tulee miettiä, onko pennulla riittävästi mahdollisuuksia käyttää suutaan luvallisiin puuhiin. Onko pennulla riittävästi erilaisia puruluita, saako pentu etsiä ruokansa suuta ja nenää käyttämällä ja tarjotaanko sille muuten riittävästi puuhaa? Aivo- ja nenätyö ovat usein parempia aktiviteetteja kuin riehumisleikit, jotka voivat jopa pahentaa näykkimistä. Mitä kiihtyneempi pentu on, sitä helpommin se käyttää hampaitaan ihmiseen.
Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että pentu ei tahallaan satuta ihmistä vaan se vain toimii pennun tavalla. Hampailu, eli kevyt pureminen, on osa koirien leikkiä ja koirien välistä hellittelyä. Kun seuraa koirien leikkimistä keskenään huomaa, että aikuisetkin koirat saattavat käyttää suutaan leikissä. Pennulle pitää kuitenkin erikseen opettaa, että ihmisen kanssa suuta ei voi samalla tavalla käyttää.
Koiranpentu ja lapset
Lapsesta ja koirasta tulee parhaimmillaan hyvät kaverit.
Lapsiperheessä on usein haasteena lapsien ja pennun liian villit leikit. Leikkiä toki saa, mutta leikillä tulee olla aina säännöt. On vanhemman velvollisuus nämä opettaa ja myös vahtia, että niitä noudatetaan.
Joskus lapsen ja pennun juoksuleikkejä ja railakasta menoa kannattaa rajoittaa, koska se usein päättyy siihen, että pentu innostuu käyttämään hampaitaan. Lasta voikin ohjata leikkimään pennun kanssa enemmän lelulla. Kun lapsen ja pennun välissä on lelu, hampaatkin osuvat todennäköisemmin leluun kuin lapsen käsiin. Tyypillisesti hampaiden osuessa lapsen käsiin lapsi vetää kädet nopeasti pois, mikä taas laukaisee saalistusvietin pennussa ja tilanne saattaa pahentua. Kun kyseessä on lelu, joka liikkuu samaan tapaan houkuttelevasti pentu tietysti saalistaa sitä eikä lapsen käsiä.
Lapset voivat hyvin tehdä pennulle temppuratoja. Pentua ohjataan tällöin namilla erilaisten esteiden läpi. Pentu voi kulkea tyynyn päältä ja tuolin ali tai sitä voi opettaa pujottelemaan jalkojen välistä. Oleellista on, että pentu saa aina välillä palkkaa ja lapsi ymmärtää olla vaatimatta pennulta liikaa. Temppuradan tulee olla tietenkin sellainen, että se ei ole vaarallinen pennulle. Eli rata suunnitellaan pennun ikätason mukaan. Esimerkiksi korkeita hyppyjä ei pennun kanssa voi tehdä, koska sen luuston kehitys on vielä aivan kesken.
Vanhemman pitää aina vahtia lapsen ja pennun tekemisiä, mutta myös uskaltaa antaa tekemiselle myös tilaa. Aina ei kannata ohjata tai korjata lasta vaan ymmärtää, että vaikka suoritus menisi vähän sinnepäin, sen ollessa molemmille hauskaa on kaikki hyvin.
Vaikka koira ei koskaan olisi vapaana on luoksetulo hyvä kouluttaa mahdollisimman varmaksi. Vaikka pentu tulee usein luonnostaan ihmisen luo mielellään, ei kannata olettaa, että näin olisi jatkossakin. Jossain vaiheessa pentua saattaa maailman ihmeet kiinnostaa omistajaa enemmän. Luoksetulosta voi tulla viimeistään koiran murrosiässä hyvinkin haastavaa, jos pohjaa ei ole rakennettu vahvaksi.
Kun harjoittelee luoksetuloa, oleellista on erinomainen palkka. On hyvin helppo ensimmäisestä päivästä lähtien opettaa pennulle, että omistajan luona ovat aina maailman parhaat asiat. Jos pentu muutamankin kerran tulee omistajan luo vain todetakseen, että ei se kannattanut, on luoksetulon kouluttaminen jo paljon hankalampaa. Koira valitsee aina itselleen kannattavimman vaihtoehdon ja omistajan velvollisuus on huolehtia, että se on aina hän.
Koulutuksen ollessa alkuvaiheessa on tärkeää huomioida, että luoksetulokäsky esimerkiksi ”tänne” sanotaan vain silloin kun on ehdottoman varmaa, että pentu tulee tai on jo tulossa luo. Muuten käsky ei kohta merkitse pennulle mitään. Ihan alussa pentua voi kutsua vaikka nimellä ja kannustaa sitä iloisesti kehuen, kun se juoksee kohti. Näin pentu oppii, että omistajan luo juostaan vauhdikkaasti.
Jos käy niin, että pentu ei tulekaan luo, on ainoa vaihtoehto herättää pennun huomio ja houkutella sitä. Tämä tapahtuu siten, että ihminen heittäytyy hieman hassuksi. Kun omistaja hihkuu, pomppii ja pyrähtelee juosten siksakkia edestakaisin, pentu aika äkkiä kiinnostuu omistajastaan ja tulee luo. Jos pentu puuhailee omiaan kauempana, sen voi myös aina käydä hakemassa. Pentua ei koskaan kannata jahdata, sillä se todennäköisestä päättää juosta vaan kauemmas luullessaan, että nyt leikitään hippaleikkiä.
Joskus käy niin, että pentua ei saakaan kiinni. Sille voi tulla niin sanottu ”pentuhepuli”, joka aiheuttaa villiä juoksentelua ihmisen ympärillä. Tähän saattaa auttaa, kun heittää runsaasti herkullisia nameja maahan. Pentu usein rauhoittuu etsimään niitä ja sen saa hetken päästä kiinni.
On hyvä odottaa kaikessa rauhassa pennun rauhoittumista ja antaa sen nuuskutella nameja pitkään ennen kuin lähestyy sitä kiinniotto aikeissa. Äkillistä kauhaisuliikettä koiraa kohti kannattaa aina välttää. Pentu saattaa mieltää tämän leikiksi tai jopa pelästyä äkillistä liikettä, jolloin tilanne vain pahenee.
Haastavia kiinniottotilanteita ehkäisee myös se, että aina kun pentu tulee luo, kosketaan sitä kevyesti pannan tai valjaiden kohdalle. Tarkoitus ei ole ottaa tällöin koiraa kiinni, vaan vain koskea, palkata ja päästää vapaaksi. Näin pentu tottuu siihen, että lähestyvä käsi ei merkitse vapauden loppumista vaan herkkuja.
Luoksetuloa koulutetaan alussa leikin varjolla. Pentu voi olla hihnassa, mutta pentua ei missään vaiheessa harjoittelua ohjata hihnalla. Jos hihna kiristyy, pentua houkutellaan äänellä luo. Ympäristön turvallisuuteen pitää kiinnittää huomiota. On hyvä, että näkyvyyttä on riittävästi joka suuntaan ja aluksi harjoitellaan paikassa, jossa ei ole paljoa muita kulkijoita, varsinkin jos pentu on vapaana.
Pentua kutsutaan luo ja palkataan sitä aluksi, vaikka pelkästä vilkaisusta ihmisen suuntaan. Heti kun pentu on saanut palkan, voidaan ottaa nopeasti pari pientä askelta toiseen suuntaan. Myöhemmin tämän voi tehdä pyrähtäen muutaman askeleen verran juoksuun. Yleensä pentu seuraa hyvin nopeasti perässä ja taas päästään palkkaamaan. Pentua saa ja pitää kannustaa iloisilla kehuilla, jotta pentu kiinnostuu leikistä ja omistajasta. Jos pentu ei lähde heti leikkiin, sitä voi houkutella luokseen myös kyykyssä.
Tästä muotoutuu nopeasti hippaleikki, jossa luoksetuloon yhdistyy leikin riemu ja vauhti. Pennun ikä ja koko pitää ottaa kuitenkin huomioon, sillä pieni pentu väsyy aika nopeasti juoksenteluun. Pennun pitää aina saavuttaa ihminen. Pyrähdyksellä vain houkutellaan pentua leikin varjolla tulemaan vauhdikkaasti luo. Jos pentu harjoitellessa riehaantuu liikaa, sille kannattaa heittää välillä useampi nami maahan etsittäväksi ja harjoitusta voi tehdä lyhyemmissä pätkissä.
Kun pentu on hoksannut leikin idean ja juoksee luoksesi innoissaan voi sitä kutsua luoksetulokäskyllä, esimerkiksi ”tänne”. Näin liitetään oikea käsky oikeaan toimintaan ja pentu oppii mitä ”tänne” tarkoittaa. Siihen, että pentu tulee koirakavereiden luota omistajan luo kuullessaan saman käskyn saattaa olla kuitenkin vielä matkaa. Harjoitusta pitääkin vaikeuttaa tekemällä sitä erilaisissa ympäristöissä.
Puolelta toiselle kulkeminen ja ympäristön tutkiminen on koiralle luontaista. Etenkin kaupungissa koira tulee kuitenkin opettaa kulkemaan rauhassa vierellä.
Pennulle parasta liikuntaa on olla vapaana epätasaisissa maastoissa, kuten metsässä. Hihnakävelyä joutuu kuitenkin harjoittelemaan aika nopeasti varsinkin, jos asuu kaupungissa. Harjoitellessa on syytä pitää mielessä, että hihnakävely suoraan eteenpäin on koirille epäluonnollinen liikkumistapa. Koiralle luonnollinen tapa liikkua on kulkea edestakaisin, pysähdellä ja nuuhkia rauhassa kiinnostavia hajuja.
Tärkeimpänä sääntönä voidaan pitää sitä, että mikäli koiranpentu vetää voimakkaasti johonkin suuntaan, sinne se ei ainakaan saisi päästä. Jos pentu huomaa, että vetämällä pääsee esimerkiksi sille rakkaan ihmisen luo, se kokee, että vetäminen on hyvin kannattavaa.
Varsinaista hihnakäytöstä voi pennulle opettaa vahvistamalla aluksi pelkkää lähellä pysymistä. Tämän voi tehdä vapaana tai hihnassa. Pentua palkataan hyvin tiheään herkullisilla nameilla, jolloin se pysyy hyvin omistajan lähellä. Aluksi harjoitellaan lyhyitä hetkiä samalla liikkuen hitaasti eteenpäin. Palkka kannattaa antaa aina siltä puolelta, jolla pennun haluaa kulkevan, jolloin oikeassa kohdassa pysyminen vahvistuu kuin itsestään. Aikaa ja matkaa pidennetään maltillisesti ja samaan aikaan voidaan palkata hieman harvemmin. Lisäksi ihminen voi vaihdella suuntaa, jolloin pennun mielenkiinto säilyy tehtävässä paremmin, sen ollessa ikään kuin hidastettua hippaleikkiä. Jos pentu ei malta pysyä lähellä pitää harjoitusta helpottaa ja ehkä myös palkata tiheämmin.
Tyypillisiä ongelmatilanteita ovat hihnassa riehuminen ja hihnassa hampailla kiinni roikkuminen. Tällaisesta ei toivotusta käytöksestä voi seurata pennulle ns. ”tylsä hetki”. Eteneminen pysähtyy täysin, mitään ei tapahdu eikä ihminenkään tee tai sano mitään. Hihna voidaan ottaa mahdollisimman lyhyeksi, jolloin roikkuva hihna ei houkuttele pentua repimään sitä, eikä pentu pääse juoksemaan pitkässä hihnassa edestakaisin. Pentu kokee usein tällaisissa tilanteissa mahdolliset kiellot vain palkaksi ja riehaantuu entisestään. Kun käytöksestä ei kuitenkaan seuraa mitään se pikkuhiljaa sammuu. On tärkeää, että välittömästi kun pentu lopettaa riehumisen tai irrottaa hampaat hihnasta jatketaan matkaa. Pentu huomaa, että riehuminen ei kannata, koska matka pysähtyy ja vasta rauhoittumisesta seuraa matkan jatkuminen.
Näissäkin tilanteissa myös ennaltaehkäisy toimii tehokkaasti. Havainnoimalla pentua oppii huomaamaan tilanteet, joissa riehaantumista ilmenee. Tällöin voi ennakoida ja teettää pennulla vaikkapa pari tehtävää, jolloin saadaan sen ajatukset muualle. Usein myös istahtaminen toviksi katselemaan muita kulkijoita, vaikka puiston penkille rauhoittaa tilannetta tai pennulle voi heitellä nameja maahan etsittäväksi.
Hihnakäytöksen treenaamiseen on lukuisia erilaisia tapoja. Jos yksi ei sovi, kannattaa kokeilla toista. Hihnakäytökseen voi perehtyä lisää lukemalla artikkelin Koira vetää hihnassa näin saat sen loppumaan.
Pitääkö hihnassa moikata kaikkia?
Hihnassakin saa moikata koirakavereita, mutta se kannattaa tehdä rauhallisesti ja hallitusti. Jos jokaiseen koirakohtaamiseen hihnassa sisältyy vauhdikasta leikkimistä, saattaa se aiheuttaa ohitusongelmia. Pentu yhdistää hyvin nopeasti, että lähestyvä koira hihnalenkillä merkitsee riehumista ja voi alkaa kiihtyä liikaa jopa kaikista näkemistään koirista. Oikein hyvä tapa on antaa koirien rauhallisesti nuuhkia toisiaan lyhyesti ja sitten jatkaa matkaa.
Siihen ketä ja milloin tervehditään ei ole ehdotonta sääntöä. Joillekin sopii se, että ei koskaan tervehditä muita koiria hihnassa. Jollekulle tämä aiheuttaa turhautumista, koska koira kokee, että ei ikinä pääse lajitoverin luokse. Toiset moikkaavat onnistuneesti hihnassa vain kavereita ja osa koirakoista tapaa muita vain vapaana. On hyvä miettiä mikä on juuri kyseiselle pennulle paras tapa tavata lajitovereita.
Koirapuistoihin ei pidä mennä ennen kuin rokotukset ovat kunnossa. Puistoissa käydessä on syytä lisäksi erityisen tarkasti kiinnittää aina huomiota siihen, millaisia koiria on paikalla ennen kuin edes harkitsee oman koiran päästämistä muiden koirien joukkoon. Aina kemiat eivät kohtaa ja suuri joukko vieraita koiria voi pelottaa rohkeaakin pentua. Pennuille huomattavasti parempia ja turvallisempia leikkipaikkoja ovat esimerkiksi koirakoulujen tai lemmikkieläinliikkeiden pentutreffit. Erityisen hyvä tapa liikkua yhdessä ja kohdata lajitovereita ovat yhteiset metsälenkit koirien ollessa vapaana.
Koiranpentu kannattaa kouluttaa luopumaan itse asioista ja malttamaan itse mielensä
Koira, joka osaa itse luopua, odottaa ja malttaa mielensä on koira, joka pärjää arjessa hyvin. Näitä taitoja kannattaakin alkaa opettamaan pennulle heti. Punaisena lankana pennun kanssa kannattaa pitää ajatusta ”saat sen mistä luovut”.
Esimerkiksi pennun vetäessä voimakkaasti ihanalle hajulle, pysähdytään ja odotetaan pennun itse tarjoavan jotakin oikeaa käytöstä. Katsekontaktia, peruuttamista tai vaikka istahtamista. Vasta sitten pentu päästetään haistelemaan. Tarkoituksena on, että pentu nimenomaan itse hoksaa mitä sen tulee tehdä saadakseen sen mitä haluaa, eli luopua ensin. Ihminen ei anna käskyjä tai auta pentua vaan rauhassa odottaa, että pentu itse käyttää aivojaan.
Tämä soveltuu lukuisiin tilanteisiin kuten, kun ulko-ovi aukeaa, odotetaan kaikessa rauhassa, että pentu rauhoittuu tai vaikka vilkaisee omistajaa. Kun ruokakippo tulee esille, odotetaan, että pentu rauhoittuu tai ehkä istahtaa ja katsoo omistajaa. Jos pentu vinkuu omistajan edessä haluten jotakin, odotetaan, että pentu lopettaa ennen kuin se huomioidaan. Se mitä haluaa tarkalleen pennun tekevän voi ja saa vaihdella, tärkeintä on, että pentu tekee jotakin, jonka voi tulkita luopumiseksi tai odottamiseksi.
Luopumisharjoitus, jossa pentu itse oppii ja oivaltaa
Harjoituksessa opetetaan pentu itse sekä luopumaan, että myöhemmässä vaiheessa odottamaan. Aloittaessa harjoittelun on oleellista kiinnittää huomiota palkkaamisen nopeuteen, jotta pentu varmasti ymmärtää mitä sen pitää tehdä saadakseen palkan.
1. Kouluttajalla on nami molemmissa käsissä ja kädet nyrkissä. Nyrkit ovat hieman erillään toisistaan ja pennun ulottuvilla. Käsiä pidetään koko ajan aivan paikallaan. Pienen pennun kanssa voidaan istua maassa. Pennulle voi myös näyttää namit ennen käsien kiinni laittoa.
2. Pentu saa tavoitella nameja. Usein pentu nuolee, tökkii kuonolla ja kokeilee tassuilla, saisiko namin. Ihmisen tehtävänä on keskittyä odottamaan ja pitämään käsiä paikallaan. On tärkeää, ettei pennulle puhu tai anna sille vihjeitä siitä mitä sen pitäisi tehdä. Joskus joutuu odottamaan jonkin aikaa ennen kuin harjoituksessa päästään eteenpäin. Tämä kuitenkin kannattaa, koska silloin antaa tilaa pennun omalle oppimiselle.
3. Kun pentu on pienenkin hetken koskematta kumpaankaan käteen, annetaan namit pennulle. Tässä on oltava todella nopea. Jos namit antaakin vahingossa juuri sillä hetkellä, kun pentu uudelleen tavoittelee sitä käsistä, palkitaan väärästä asiasta, namin tavoittelusta. Pentu ei opi, että nimenomaan luopumalla namista, sen lopulta saa.
4. Nami on molemmissa nyrkeissä siksi, että usein pentu ”vaihtaa” kättä, eli siirtyy tavoittelemaan toisessa kädessä olevaa herkkua. Tämä saattaakin olla juuri se sekunnin mittainen ensimmäinen hetki, kun pentua pääsee palkkaamaan koska se ei koske kumpaankaan käteen. Harjoitusta voi kuitenkin tehdä vain yhdellä kädellä, jos se tuntuu helpommalta.
5. Tätä toistetaan, kunnes pentu oivaltaa, että vaikka kädet tulevat kuonon eteen, namia ei kannata edes tavoitella. Kun se sujuu, aletaan pikkuhiljaa lisäämään kestoa. Eli pennun pitääkin luopumisen lisäksi odottaa namia. Ensin sekunti ja sitten kaksi. Aikaa lisätään hyvin maltillisesti, jotta koulutus sujuisi hyvin.
6. Vasta tämän jälkeen voidaan nimetä käytös, eli liittää siihen vihje esimerkiksi ”jätä”. Vihje sanotaan samaan aikaan, kun nami tulee esille. Näin pentu yhdistää oikean käytöksen oikeaan vihjeeseen. Tämän jälkeen voidaankin pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan muilla houkuttavilla asioilla.
7. Halutessa voi harjoituksen avulla opettaa pennulle myös lupasanan. Tämä tehdään siten, että nami annetaan pennulle sanoen aina samalla esimerkiksi ”ole hyvä”. Sanapari sopii käytettäväksi monenlaisiin arjen tilanteisiin, ulos pääsyyn, autosta pois tulemiseen ja ruoan saamiseen.
Koiranpennun koulutus taitavammaksi luopujaksi
Jotta pentu oppii taitavammaksi, pitää edellä kuvailtua tehtävää koko ajan hieman vaikeuttaa. Nami voi olla avoimella kämmenellä, maassa, koiran tassun päällä, otsan päällä tai maassa. Ihminen voi olla itse kauempana tai käydä vaikka toisessa huoneessa. Kouluttaessa pitää kuitenkin muistaa tärkein sääntö. Jos pentu ei onnistu, tehtävää vaikeutettiin liikaa kerrallaan.
Harjoitusta kannattaa tehdä monissa eri ympäristöissä ja erilaisten asioiden esim. lempilelun, hajun, lentävän lehden, leikkivien lapsien, koirien ja kaikkia pentua kiinnostavien asioiden kanssa.
Koiranpennun koulutus irrottamaan suustaan jotakin opetetaan leikin avulla
Irrottaminen pyynnöstä on tärkeä taito, jonka opettaminen on helppoa. Jos pentu maistelee lehteä tai ruohonkorsia, ei niitä kuitenkaan heti kannata alkaa ottamaan suusta pois. Nämä eivät ole vaarallisia esineitä ja usein pentu tutkittuaan tarpeeksi sylkeekin monet asiat pois suustaan.
Asioiden luovuttamisesta voidaan tehdä pennulle kannattava ja hauska leikki. Kun pennulla on jokin oma lelu tai luu suussa, lähestytään pentua herkkupalan kanssa, joka myös näytetään sille. Aivan aluksi voidaan vain koskea pennulla olevaan esineeseen. Samalla annetaan herkku pennulle. Myöhemmin voidaan ottaa pennulla ollut tavara aivan pieneksi hetkeksi omiin käsiin ja taas palkataan herkulla. On tärkeää antaa heti herkun perään pennulla ollut tavara takaisin. Pentu oppii, kun ihminen ottaa jotakin pois, saa herkun tilalle ja vielä yleensä tavarankin takaisin. ”Irti” tai muu haluttu vihjesana kannattaa liittää tilanteeseen siinä vaiheessa, kun pentu hoksaa harjoituksen idean ja irrottaa itse esineestä otteensa, kun sitä lähestyy herkkupalan kanssa.
Jos pentu vartioi hallussaan olevia asioita ja murahtaa ihmisen lähestyessä, ei kannata hätääntyä. Murahtamalla pentu ainoastaan ilmaisee epäluottamusta siihen, otetaanko häneltä hallussa oleva kiva asia pois. Tällöin pentua lähestytään jälleen herkun kanssa, mutta aluksi vain tiputetaan herkku pennun ulottuville ja lähdetään itse pois. Pennulla olevaan tavaraan ei alussa edes kosketa. Näin edetään pikkuhiljaa ja kohta päästäänkin koskemaan pennun hallussa olevaan esineeseen. Pikkuhiljaa pentu oppii, että ihmisen lähestyminen merkitsee herkkuja ja luovuttaa tavaran jo ihmisen tullessa lähistölle ja tästä päästään palkkaamaan. On kuitenkin hyvin tärkeää, että orastavaa luottamusta ei kovin helposti horjuteta ottamalla asioita kokonaan pennulta pois.
Jos pennulla on jotakin vaarallista hallussaan, se täytyy tietysti saada siltä pois. Jos ”irti” käskyä ei ole vielä vahvistettu tarpeeksi on syytä ottaa niin herkulliset namit esille, että pentu unohtaa kaiken herkut huomatessaan. Näissä tilanteissa myös houkutteleva lelu tai leikki saattaa auttaa pentua unohtamaan puuhansa.
Rauhoittuminen
Pennuilla vaikuttaa joskus olevan rajaton määrä energiaa ja pennuille pitääkin tarjota todella runsaasti tekemistä. Rauhoittuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeä taito ja siihen pitää pentua kannustaa. Pennulle ei kannata opettaa, että ihmiset ovat aina saatavilla oleva viihdytysjoukko tai, että elämässä on koko ajan jotakin hurjan mielenkiintoista puuhaa. Pennun kuuluukin leikkiä välillä itsekseen ja jos pennulla on jokin ihastuttava touhu meneillään, se vaikka jahtaa hyttystä, sitä voi aina ihailla kauempaa ja ottaa vaikka videon muistoksi.
Rauhoittumista on helppo opetella ottamalla pentu syliin ja päästämällä se pois vasta kun pentu on rauhoittunut. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä ensimmäistä kertaa juuri kun pentu on villeimmillään. Harjoitus aloitetaan rauhallisen pennun kanssa ja aivan lyhyistä hetkistä. Aluksi pari sekuntia sylissä riittää. Kun harjoitusta tekee usein ja pikkuhiljaa vaikeammissa paikoissa se soveltuu myöhemmin myös villimmän pennun rauhoittamiseen. Harjoituksen voi hyvin tehdä isomman pennun kanssa lattialla istuen ottaen pennun siinä lähelleen.
Erilaiset rauhoittavat tekemiset voivat auttaa pentua käymään levolle. Pennulle voi antaa jotakin pitkäkestoista järsittävää tai nuoltavaa, mikä rauhoittaa sitä. On kokeilemisen arvoista myös itse istahtaa mukavasti sohvalle, haukotella, venytellä ja huokaista syvään. Hieman kohentaa ja taputella tyynyä ja taas huokaista. Kaikki nämä signaalit ovat sellaisia, joita koiratkin tekevät mennessään levolle. Ihminen pystyy jossain määrin matkimaan näitä eleitä ja antaa viestin pennulle, että nyt on levon ja rauhoittumisen aika.
Rauhoittumisen taito on tärkeä opettaa pennuille.
Koiranpennun koulutus hoitotoimenpiteisiin tehdään lempeästi
Hoitotoimenpiteistä tulee helposti haasteita. Tämä johtuu usein siitä, että yritetään tehdä liian paljon kerrallaan tai toimenpide tehdään väkipakolla loppuun. Pennun näkökulmasta hoitotoimenpiteet ovat kuitenkin epänormaaleja ja jopa pelottavia. Siksi hoitotoimenpiteisiin kannattaakin liittää pennulle jotakin mukavaa ja tehdä ne pennulle palkitseviksi.
Pennun voi antaa aina nakertaa herkkua samalla kun hoitotoimenpidettä tehdään. Eli samaan aikaan kun harja koskee turkkia, on pennulla jokin maittava nami nakerreltavana. Tismalleen samalla hetkellä, kun harja irtoaa turkista, lähtee namikin pois ulottuvilta. Tätä toistetaan ja toistojen myötä pentu oppii, että ikävä asia onkin itseasiassa kiva asia, koska se merkitsee namia.
Pennun kanssa voi toimia myös siten, että namit ovat esillä pennun näköpiirissä. Harjataan sekunti ja sitten tarjotaan nami. Harjataan kaksi sekuntia ja taas saa namin. Näin edetään pikku pätkissä eteenpäin. Mitä kamalampi hoitotoimenpide pennun mielestä on, sen paremmat herkut pitää olla ja sen pienemmissä pätkissä toimenpidettä tehdä.
Sisäsiisteys
Sisäsiistiksi oppiminen ei tapahdu hetkessä ja joskus sisäsiistillekin koiralle voi sattua vahinkoja. Oikotietä onneen ei ole, vaan pentua pitää viedä jatkuvasti pihalle tarpeilleen. Pieni pentu voi pissata useamman kerran tunnissa. Eli pihalla saa käydä todella tiheään, jos haluaa, että suurin osa tuotoksista tulee ulos. Aina kun pentu tekee tarpeensa ulos, sitä kehutaan iloisesti suureen ääneen. Joskus pihalla saa olla pitkänkin tovin, koska ulkona voi olla niin paljon mielenkiintoisia asioita, että pentu ei yksinkertaisesti malta pissata.
Sisälle väistämättä tulevat vahingot siivotaan vähäeleisesti tähän tarkoitukseen tehdyllä pesuaineella. Jos kohtaan jää vähänkin hajua tekee pentu siihen hyvin helposti tarpeensa uudelleen. Näitä pesuaineita löytää lemmikkieläintarvikeliikkeistä. Kodin tavalliset pesuaineet eivät yleensä ole riittäviä hajunpoistamiseen.
Pentua ei saa koskaan torua vahingoista. Jos omistaja toruu jo tehdystä vahingosta, pentu oppii vain pelkäämään omistajaa ja kokee ihmisen arvaamattomana. Koira ei mitenkään kykene yhdistämään toruja johonkin jo aiemmin tehtyyn asiaan.
Jos haluat saada sisäsiisteyden koulutuksen kerralla oikein, klikkaa itsesi ja koiranpentusi Noora Tihtosen Pentukurssille!
Koiranpennun koulutus yksinoloon
Yksinoloharjoitukset on hyvä aloittaa jo muutaman päivän jälkeen siitä, kun pentu on saapunut kotiin. Aluksi riittää, kun ihminen käväisee usein vaikka toisessa huoneessa. Pentu huomaa kuitenkin nopeasti, että ihminen ei ole poistunut kodista ulos, eli pikkuhiljaa pitää pentu jättää kokonaan yksin kotiin. Aluksi lyhyemmän aikaa ja pidentäen aikaa pikkuhiljaa. Oleellista on, että harjoittelua tehdään alussa paljon lyhyitä aikoja kerrallaan ja joka päivä. Harjoittelu on tärkeää pitää oikealla tasolla. Jos pentu jaksaa olla 5 minuuttia rauhassa, mutta 20 minuuttia on liikaa, on palattava takaisin päin ja kokeiltava onnistuisiko 10 minuuttia.
Kotiin kannattaa jättää väsynyt, ulkoilutettu ja aivotöitä tehnyt pentu. Näin pentu todennäköisesti lepää ollessaan yksin. Lattioille voi jättää perheen ihmisiltä tuoksuvia vaatekappaleita ja käyttää harjoittelun tukena feromonihaihduttimia. Pennulle kannattaa jättää esille paljon luvallista purtavaa ja leluja. Myös päivän ruoka voidaan jättää pennulle syötäväksi jostakin aktivointilelusta.
Yksinoloharjoittelussa kompastuskivi on usein ihmisten kotiinpaluu. Rauhallinen kotiinpaluu opettaa pennulle, että yksinoloa ei seuraa mitään erityistä. Jos yksinoloa seuraa aina valtava riemu ja jälleennäkemisen ilo, pentu saattaa alkaa odottaa tätä. Se ei yksinkertaisesti malta odottaa ihmisiä kotiin. Kun ihmiset palaavat kotiin, pentua saa kyllä tervehtiä, mutta se tehdään rauhallisella äänellä ja rauhallisin elein. Ihminen voi istahtaa lattialle, jolloin pentu ei kiihdytä itseään entisestään hyppimällä ihmistä vasten.
Yksinoloharjoituksissa portti voi olla suureksi hyödyksi
Portista voi olla suuri hyöty koiranpennun yksinoloharjoittelussa. Portin avulla tiloja voi rajata helposti ja osoittaa pennulle sille sopivan ja turvallisen alueen. Ensin pennun kanssa voi olla yhdessä portin takana ja sitten hitaasti siirtyä portin toiselle puolelle. Alussa ollaan pennun näkyvissä ja tästä siirrytään onnistumisten mukaan siihen, että poistutaan hetkeksi näkyviltä. Harjoittelu tulisi tehdä niin, että pentu pääsee portin takaa pois, kun on vielä rauhallinen. Kun yksinolo sujuu voi portin halutessaan jättää poiskin.
Portin avulla yksinoloharjoituksiin saadaan helposti myös rutiineja. Nämä auttavat pentua sopeutumaan niitä kohta seuraavaan yksinoloon. Rutiineja voi olla esimerkiksi radion avaaminen, puruluiden laittaminen pennun petiin ja pennun siirtäminen portin taa. Kun nämä rutiinit toistuvat aina ennen kuin pentu jää yksin, ne toimivat pennulle signaaleina siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Rutiiniksi riittää myös ihan rauhallisella äänellä todettu ” pentu jää kotiin” tai muu haluttu vihje, joka kertoo, että pentu ei ole nyt tulossa mukaan.
Koiranpennun koulutus matkustamiseen autossa ja kulkuvälineissä
Koirien turvallisuudesta autossa ja muussa kulkuvälineessä on huolehdittava eikä koiraa saa jättää pitkäksi aikaa kuumaan autoon.
Tutustuminen erilaisiin kulkuvälineisiin kannattaa tehdä ensin pitäen pentu matkustaessa sylissä. Aluksi matkat voivat olla lyhyitä, vaikka vain yhden pysäkinvälin mittaisia. Oma rauhallinen asenne ja kannustava pennun kehuminen auttavat pentua jokaisessa jännittävässä tilanteessa.
Kulkuvälineeseen kannattaa varata mukaan nameja ja pikkuhiljaa voi pentua totuttaa matkustamaan siellä missä sen toivoo jatkossakin kulkevan. Pentua palkataan aina kun se on rauhassa omalla paikallaan. Jos pentu vikisee ja on levoton, on matka vielä mahdollisesti liian pitkä ja kannattaa palata harjoittelussa takaisinpäin.
Koiralle saattaa tulla autossa helposti pahoinvointia, joka näkyy läähätyksenä, kuolaamisena, tärinänä ja lopulta koira voi jopa oksentaa. Jos koira voi pahoin, kannattaa kysyä eläinlääkäriltä mahdollista matkapahoinvointilääkitystä. Pahoinvointi autossa tekee helposti matkustamisesta epämiellyttävää ja autoilu saattaa sen takia alkaa pelottamaan koiraa.
Muistathan, että koiran turvallisuudesta on huolehdittava – tämän määrittelee laki eläinten kuljetuksesta – eikä esimerkiksi umpinaisessa takakontissa matkustaminen on sallittua. Automatkoille on saatavilla koirien turvavyövaljaita. Lisäksi kuumalla säällä koira voi joutua hengenvaaraan, jos sen jättää pysäköityyn autoon.
Koiranpennun koulutus on tavallisen arjen elämistä yhdessä ja pitkän matkan alku
Maailman tutkiminen, oppiminen ja kaikki uudet asiat vaativat pennulta ja sen perheeltä paljon. Vaikka pennun kouluttaminen on tärkeää, oleellisinta on viettää pennun kanssa paljon aikaa ja esitellä sille maailmaa. Ihmistenkin elämässä tapahtuu pennun saapuessa usein suuri muutos, jolle on myös suotava aikaa. Uutta arkea opettelevat niin pentu kuin sen ihmisetkin. Arkea kannattaa opetella yhdessä kaikessa rauhassa ja mieluummin ilman suurta stressiä.
Tärkeintä on muistaa, että kaikki mitä pennun kanssa tekee, on tapahduttava ilon kautta. Pentuaika on kuitenkin lyhyt, siitä kannattaa nauttia ja pitää mielessä, että koiran kanssa jokainen päivä opettaa jotakin uutta.
Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan
Onko teille juuri tullut tai tulossa koiranpentu? Hanki koiranpennun koulutus helppona verkkokurssina:
Koiranpentu saapuu uuteen kotiinsa yleensä noin 8 viikkoisena, ja koiranpennun sosiaalistaminen kannattaa aloittaa heti. Vastuu pennun saattamisesta yhteiskuntakelpoiseksi siirtyy luovutuksen yhteydessä pennun omistajalle. Kovin montaa päivää ei ihan kotiympyröissä kannata viettää, vaan lähteä reippaasti pennun kanssa tutkimaan suurta maailmaa.
Koiranpennun sosiaalistaminen on yksi tärkeimpiä asioita, jotka vaikuttavat koiran tulevaan elämään. Sen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Kun rakennat vahvan pohjan, koira selviytyy aikuisenakin paremmin myös mahdollisista negatiivisista kokemuksista.
Onko teille juuri tullut tai tulossa koiranpentu? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.
Miksi koiranpennun sosiaalistaminen on tärkeää?
Koiranpennun ikäviikoilla 4-14 on sosiaalistamisen herkkyyskausi. Silloin koiranpennun sosiaalistaminen on helppoa. Herkkyyskauden aikana asiat, jotka pennulle esitellään positiivisina tulevat osaksi sen normaalia arkea. Koira ei myöhemminkään ihmettele tai aristele niitä. Tämä tärkeä herkkyyskausi on vain kerran koiran elämässä.
Sosiaalistaminen vaikuttaa erittäin paljon koiran elämänlaatuun. Sosiaalistaminen vaikuttaa siihen, miten se ihmisten maailmassa ja toisten koirien kanssa pärjää. Hyvin toteutettu sosiaalistaminen antaa koiralle itsevarmuutta ja sopeutumiskykyä. Tähän vaiheeseen kannattaakin käyttää runsaasti aikaa. Muut taidot, kuten paikallaan olo ja istuminen, ovat toki tarpeellisia ja hyviä taitoja osata, mutta ne ehtii opettamaan myöhemminkin.
Kaikenlaisia taitoja voi tietenkin opetella samaan aikaan. Jos aika on rajallista, on sosiaalistaminen kuitenkin tärkeämpää. Tätä herkkyyskautta ei saa myöhemmin korvattua millään. Kun pennun kanssa kulkee maailmalla huomaa, että monenlaiset tarpeelliset taidot kehittyvät melkein huomaamatta. Pentu odottaa yhdessä kanssasi bussia ja samalla sen maltti kasvaa.
Koiranpennun sosiaalistaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin
Kaikki positiivisina esitellyt asiat, ilmiöt, äänet ja maailman ihmeet tallentuvat pennun mieleen kivoina asioina. Kun pentu saa hyvän kokemuksen jostakin uudesta asiasta, sosiaalistamistilille kilahtaa monta euroa. Kaikkia maailman ihmeitä pentu ei tietenkään ehdi näkemään herkkyyskauden aikana, mutta jokainen positiivinen uusi asia pennun elämässä kasvattaa sen itsetuntoa.
Kun tili on reilusti plussalla, pentu suhtautuu myöhemminkin uusiin asioihin lähtökohtaisesti positiivisesti. Vastaavasti voimakkaat negatiiviset kokemukset vievät tililtä reilusti saldoa. Eli pitää huolehtia siitä, että pankkitilillä on paljon ”rahaa”.
Jatka koiranpennun sosiaalistamista koko ensimmäisen vuoden. Pennun sosiaalistamista ei lopeteta herkkyyskauden loppuessa n. 14 viikkoisena. Se olisi suuri virhe. Sosiaalistamista jatketaan ja ylläpidetään reilusti yli yksivuotiaaksi. On haettava aktiivisesti uusia positiivisia kokemuksia myös nuorelle koiralle.
Pitkät tauot sosiaalistamisessa eivät tee hyvää. Eli kesäpennun kanssa ei kannata linnoittautua mökille moneksi viikoksi. Maailmaa on nähtävä koko ajan, myös kesälomalla. Jos pentu ei tapaa muita koiria tai vieraita ihmisiä moneen viikkoon, se saattaa alkaa aristella niitä normaalia enemmän tai uudelleen.
Koiranpentu tarvitsee joskus hetken aikaa
Tarkoitus on pysytellä koko ajan sellaisella etäisyydellä jännittävästä asiasta, että pentu on rento. Sen hännän kuuluu heilua iloisena ja se katselee uteliaana uutta asiaa. Jos pentu suhtautuu johonkin arastellen tai jännittää kannattaakin antaa sille hieman aikaa. Pennun kanssa voi vaikka pysähtyä katselemaan maailman menoa yhdessä. Voit mennä kyykkyyn pennun tueksi. Kun pysytte hetken turvallisen matkan päässä jännittävästä asiasta, pentu kyllä pikkuhiljaa rohkaistuu. Varsinkin kun kannustat ja tsemppaat sitä koko ajan.
Jos olette esimerkiksi menossa bussiretkelle, voitte ensin katsella pysäkille tulevaa bussia kauempaa. Seuraavan bussin voittekin katsella ihan pysäkillä ja sitä seuraavan kyytiin voi ehkä jo hypätäkin. Edetään pikkuhiljaa pennun rohkeuden mukaan. Osa pennuista ei ole moksiskaan. Eli jos pentu on rohkea voi ilman muuta edetä reippaasti sen kummempia aikailematta.
Onko teille juuri tullut tai tulossa koiranpentu? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.
Koiranpennun sosiaalistaminen ei tapahdu koskaan väkisin
Pentua ei saa koskaan viedä väkisin hihnasta vetämällä pelottaviin paikkoihin. Sen sijaan edetään aina pennun ehdoilla. Kun pennun rohkeus kasvaa, voidaan mennä lähemmäs ja vastaavasti kauemmas, jos pentua alkaa uudelleen jännittää. Itse on pysyttävä koko ajan iloisena ja kannustavana.
Pennulle on hyvä syöttää superherkullisia nameja ja kehua vuolaasti, kun pentu reipastuu. Namit ja kehut kannattaa antaa, kun pentu lähestyy jännittävää asiaa tai katselee sitä uteliaana. Näin vahvistat oikeaa tunnetilaa. Jos palkkaat pentua sen perääntyessä, saatat vahvistaa pelkoa ja jännitystä. Pennusta tulee itsensä voittaja, kun annat sille aikaa rohkaistua ja itse lähestyä jännittävää asiaa. Pennun kyvykkyys suhtautua uusiin asioihin reippaana ja uteliaana kasvaa.
Syliin ottaminen ei vahvista pelkoa
Pelokkaan pennun saa aina ottaa syliin. Se pitää kuitenkin tehdä niin, ettei omistaja itse lähde pelkoon mukaan. Jos pennun ottaa syliin ja surkuttelee sitä, vahvistaa pennun pelkoa. Omistajan kuuluu olla pennulle aina turvallinen ja vakaa peruskallio, tapahtui mitä hyvänsä.
Koiranpentu lukee ihmistään kuin avointa kirjaa. Kerrot sille koko ajan käytökselläsi, äänensävyllä ja eleillä miten erilaisiin asioihin ja muihin kulkijoihin suhtaudutaan. Kun pentu pelästyy sinun pitää olla rohkea.
Koiranpennun sosiaalistaminen ei tarkoita altistamista
Altistaminen tarkoittaa koiran viemistä selkeästi liian vaikeaan tilanteeseen. Koiralle voi tulla tällaisesta tilanteesta jopa traumoja. Sosiaalistamisessa edetäänkin aina rauhallisimmista paikoista vilkkaampiin. Pennun kanssa ei ihan ensimmäisenä kannata lähteä ruuhka-aikana päärautatieasemalle tai kauppakeskukseen. Ensin pitää käydä, vaikka lähikaupan edessä tutkailemassa maailmaa, sitten vähän vilkkaammalle paikalle ja niin edespäin. Pelkästään kotona ollaan kuitenkin vain pari päivää, sitten voi jo lähteä liikkeelle. Kun muistaa edetä pikkuhiljaa ja aina pennun tahdilla.
Muista lepo, koiranpentu tarvitsee sitä
Pentu prosessoi kokemaansa ja oppii nukkuessaan. Nukkuessa aivot ja hermosto kehittyvät. Jos pennun levosta ei huolehdita, pentu voi muuttua levottomaksi. Väsyneenä se ei ole myöskään niin rohkea tutustumaan uusiin asioihin. Eli kun olette tehneet onnistuneen tutkimusmatkan kaupungin vilinään, on kunnon nokoset paikallaan. Seuraavana päivänä voitte tehdä vaikka metsälenkin ja puuhailla yhdessä pihalla. Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että hengästyttävää vauhtia viedään pentua joka päivä useisiin uusiin paikkoihin.
Koiranpennun sosiaalistaminen muihin koiriin on tärkeää
Pentusi on kasvattajan luona elänyt emonsa ja sisarustensa kanssa 24/7. Jos teillä ei ole ennestään koiraa, suhde lajitovereihin katkeaa päivässä. Vaikka perheessä olisikin valmiiksi koirakavereita pennulle, on sosiaalistamisesta muihin koiriin silti huolehdittava. Muuten pentu tottuu vain omaan laumaan kuuluviin koiriin.
Rokotusten osalta voi halutessaan ottaa pennulle varhaisrokotussarjan. Siitä saat lisätietoa eläinlääkäriltäsi. Mahdollista sairastumista suurempi riski on kuitenkin puutteellinen sosiaalistaminen. Lisäksi emon maidon vasta-aineet suojaavat jonkin verran pentua sen ensimmäisiin rokotuksiin asti.
Missä ja miten tavata muita koiria?
Koirapuistoihin ei pennun kanssa pidä mennä. Vasta kun koira on kehittynyt sosiaalisesti taitavammaksi ja rohkaistunut, sen kanssa voi halutessaan puistoilla. Koirapuistoilussa on kuitenkin omat riskinsä. Sitä kannattaa aina harkita tarkkaan. Yksikin huono kokemus on liikaa eikä koirapuistoissa aina tiedä millainen leikkikaveri kokonaan vieras koira on. Huomattavasti parempi tapa turvata koiran tarve lajitovereihin on vapaana leikkiminen, vaikka metsälenkin yhteydessä.
Myös erilaiset pentutreffit eläintarvikeliikkeissä ja koirakoulujen pentuleikkitunnit ovat oivallisia paikkoja tavata muita pentuja. Kunhan muistaa sen, että joukkoon mennään pennun rohkeuden mukaan. Jos pentu haluaa leikkitreffeillä vain katsella kauempaa, sitä ei pidä viedä väkisin leikkimään.
Suojele pentua aina. Se saa hakeutua jalkoihisi turvaan ja sinun tulee viedä se pois tilanteesta, jos pentu on alakynnessä ja pelkää. Erinomaista koiriin sosiaalistamista on myös ihan se, että istutte puiston penkillä ja katselette ohi meneviä koiria.
Irtokoirat ja ei-toivotut kohtaamiset
Kun kohtaatte jonkun, jota ette halua moikata, on pieni hätävalhe ihan sallittua. Jämäkkä ”Pennulla on ripuli/kennelyskä, älä tule!” tehoaa huomattavasti paremmin kuin ystävällinen ”Me ei nyt moikata.” Koirista ei tule vihaisia, jos ne eivät moikkaa hihnassa. Vihaisia koiria tulee huonoista koirakohtaamisista. Laatu korvaa määrän.
Mikäli joudutte harvinaiseen, mutta erittäin ikävään tilanteeseen, jossa irtokoira juoksee teitä kohti, on toimittava todella itsevarmasti. Läiski käsiäsi yhteen, huuda ja häädä toista koiraa pois. Tarvittaessa voit hätätilanteessa turvautua Koiraturva turvasumuttimeen. Sumuttimen vaikuttava aine on mentholi ja se on vapaasti ostettavissa. Mentholi ei aiheuta pysyvää haittaa koiralle.
Koiranpennun sosiaalistaminen vieraisiin ihmisiin
Varsinkin lapsia kannattaa opastaa siinä, miten koiranpentu kohdataan. Ensin pennun pitää saada nuuhkaista vierasta. Sitten vieras ihminen voikin mennä itse kyykkyyn ja antaa pennulle namin. Päälakeen koskeminen voi tuntua pennusta pelottavalta. Rapsutuksia annetaan mieluummin rintakehään, kylkiin ja selkään. Aikuisille annetaan tarvittaessa sama opastus. On erittäin yleistä, että ensimmäisenä ihminen kumartuu pennun päälle ja taputtaa päähän. Koiralle tällainen kehonkieli tarkoittaa uhkaa.
Itse kannattaa olla avoin ja reippaasti lähestyä muita ihmisiä. Pentu seuraa tekemisiäsi koko ajan. Sano vieraalle vaikka ”Sosiaalistan pentua vieraisiin ihmisiin. Voisitko auttaa? Anna sen nuuhkaista sinua ja sitten annat nämä namit pennulle”. Yleensä ihmiset ovat mielissään ja ilolla auttamassa. Kukapa ei helly suloisen pennun nähdessään?
Koiranpennun sosiaalistaminen erilaisiin ääniin
Koviin ääniin kannattaa pentua totuttaa ensi kotona, ihan vaikka kolistelemalla keittiössä. Jos pentu on reipas, voi lisätä volyymia. Imuria kannattaa käyttää ja tutustuttaa pentua linkoavaan pesukoneeseen. YouTubestakin voi soittaa erilaisia ääniä. Hälytysajoneuvojen, ilotulitusten ja ukkosen ääniä soittamalla voi totuttaa pentua tositilanteisiin.
Tärkeintä on, että äänet esitellään ensin niin hiljaa, että pentu ei juuri sitä huomaa. Samalla voi leikittää pentua, jotta ääneen yhdistyy mukava tunnetila. Äänen kovuutta kasvatetaan pikkuhiljaa niin, että pentu ei missään vaiheessa pelästy.
Jos pentu pelästyy jotakin ääntä ulkona, kannattaa aloittaa ääneen siedättäminen kotona turvallisessa ympäristössä. Ääneen kannattaa yhdistää kivoja asioita kuten superherkullisia nameja. Ääntä soitetaan aluksi niin hiljaisella että pentu ei edes reagoi siihen. Hyvin hitaasti kasvatetaan volyymia. Jos pentu pelästyy uudelleen samaa ääntä, se voi aiheuttaa ongelmia. Siedätys tapahtuu pienin askelin.
Tutustu itsekin maailmaan uusin silmin
Pentuaika tarjoaa omistajalle tilaisuuden nähdä maailma uudella tavalla. Voit ihmetellä tuttuja arkipäiväisiä asioita. Pysähtyä tutkimaan ja tarkkailemaan kaikenlaisia ilmiöitä muurahaisista lentokoneisiin. Istu nurmikolle etsimään neliapiloita, tee talvella lumienkeli. Nauti luonnosta ja maailmasta pennun silmin.
Pentuaika menee nopeasti ohi. Ota siitä kaikki irti. Varaa aikaa muilta puuhiltasi tähän ainutlaatuiseen kokemukseen, joka tulee antamaan sinulle uskomattoman paljon iloa.
Koiranpennun turkki on usein hentoa ja iho herkkä, joten niitä tulee hoitaa huolella ja hellävaraisesti. Kärsivällisyydellä ja kannustavalla koulutuksella pennulle voi opettaa turkinhoidosta mukavan yhteisen hetken. Kun koiranpentu totutetaan käsittelyyn ja turkinhoitoon jo pienestä pitäen, onnistuu harjaus, pesu ja trimmaus ilman hampaiden kiristelyä myös jatkossa.
Huomioi herkkä pentuturkki ja iho
Koiran pentukarva on usein pehmeämpää ja hennompaa kuin turkki, jonka koira myöhemmin kasvattaa. Pehmoinen pentuturkki takkuuntuu ja likaantuu erityisen helposti, joten sitä kannattaa hoitaa säännöllisesti ja huolellisesti. Turkin pesussa kannattaa käyttää hoitavia ainesosia sisältäviä shampoita ja vain koirille tarkoitettuja tuotteita. Jotta irtoileva pentukarva ei takkuuntuisi mahdottomiksi sykeröiksi, on turkkia harjattava usein.
Pentukarva alkaa irrota ja vaihtua aikuisen koiran turkkiin murrosiässä, joka yksilöstä ja rodusta riippuen alkaa noin 6–15 kuukauden iässä. Yleensä pienikokoiset koirat saavuttavat murrosiän aiemmin kuin suurikokoiset lajitoverinsa. Se, milloin pentukarva alkaa irrota ja kauanko karvan vaihtuminen jatkuu, vaihtelevat suuresti yksilöiden välillä.
Totuta pentu käsittelyyn
Koiranpentua tulee totuttaa käsittelyyn aivan pienestä pitäen. Ideaalitilanteessa harjoittelu on aloitettu jo kasvattajalla, mutta viimeistään, kun pentu tulee uuteen kotiinsa. Totuttelu voidaan aloittaa silittelyistä, rapsutteluista ja syliin ottamisista, joiden lomassa katsotaan korvia, silmiä ja hampaita ja kosketetaan tassuja.
Ensimmäiset käsittelyhetket pidetään lyhyinä, ja pentua kehutaan ja palkitaan runsaasti. Harjoittelu kannattaa jakaa mieluummin useampaan lyhyeen jaksoon kuin vaatia pennulta kerralla liikoja. Tarkoitus on tehdä käsittelystä tuttu ja turvallinen rutiini, jolloin pentu oppii pysymään rauhallisena. Käsittelyn harjoittelu edistää turkinhoidon lisäksi kaikkia muitakin hoitotoimenpiteitä, ja tekee esimerkiksi kynsien leikkauksen, hampaiden harjauksen tai korvien putsauksen opettelusta jouhevampaa.
Tavoitteena on, että pentu pysyy rauhallisena turkinhoitohetkissä ja sitä palkitaan siitä.
Opettele harjausta pikkuhiljaa
Turkin harjauksen harjoittelu aloitetaan tutustuttamalla pentu tarvikkeisiin niin, että se saa nähdä ja nuuskia niitä. Harjaus aloitetaan rauhallisesti muutama harjanveto kerrallaan ja pentua palkitaan runsaasti kehuin ja namein. Aluksi harjauskerrat kannattaa pitää lyhyinä ja harjaamista lisätään sen mukaan, kun pentu tottuu siihen. Harjaamisessa edetään aina pennun ehdoilla.
Harjoitteluhetki kannattaa ajoittaa siihen, kun pentu on valmiiksi rauhallinen ja saanut purkaa energiaansa aiemmin esimerkiksi leikkimällä. Harjausta voi harjoitella missä tahansa pennulle mukavassa paikassa. Pennun ensiharjaksi sopii esimerkiksi hellävarainen harjauskäsine tai harja, jonka piikit on päistä pyöristetyt. Myös mikrokuitupyyhkeellä irtokarvan ja lian saa pyyhittyä turkista ja ihosta hellästi.
Harjoittele myös pesua etukäteen
Rapatessa roiskuu, myös koiranpennun elämässä. Turkin ja tassujen pesua kannattaa harjoitella jo ennen kuin on pakottava tarve pestä koira. Näin pentu saa harjoitella rauhassa ilman stressiä, kiirettä ja pakkoa.
Suhiseva suihku ja kylpyhuoneen liukas lattia voivat pienelle pennulle olla jännittäviä, jopa pelottavia asioita. Lattialle voi laittaa esimerkiksi kostutettuja pyyhkeitä tai kosteantilan maton, joka estää liukastumista. Alustalle tulemista ja siinä pysymistä voi harjoitella pennun kanssa jo kylpyhuoneen ulkopuolella.
Kylpyhuoneessa vesi lisätään vaiheittain mukaan. Aluksi suihkusta valutetaan vettä vain lattialle ja rauhallisena pysyvää pentua palkitaan. Pennun kastelu aloitetaan parin sekunnin hetkistä ja vain pieniltä alueilta, kuten varpaista ja kyljestä. Suihkuttelun aluetta ja kestoa lisätään sitä mukaan, kun pentu pysyy rauhallisena ja paikallaan. Jos pentu säikähtää jotakin, harjoittelu keskeytetään eikä sitä jatketa ennen kuin pentu on taas rauhallinen.
Pennulle voi luoda turvallisen olon toimimalla itse rauhallisesti ja kärsivällisesti.
Varmista oikea ja turkinmukainen hoito
Se, kuinka paljon puunausta koiran turkki tarvitsee, vaihtelee suuresti rotujen ja yksilöiden välillä. Karvan pituus, kiharuus, suoruus, karheus tai sileys vaikuttavat hoitotapoihin. Osalla koirista on myös kaksikerroksinen eli pohjavillallinen turkki, joka täytyy huomioida hoidossa. Joillekin koirille riittää perusharjaaminen turkin ylläpitämiseksi, mutta juuri omalle koiralle sopiva turkinhoito kannattaa varmistaa esimerkiksi kasvattajalta.
Moni rotu on trimmattava eli turkki muotoillaan saksilla, trimmauskoneella tai nyppimällä. Jos koiraa on tarkoitus käyttää trimmaajalla, on erityisen tärkeää, että pentu on totutettu käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin jo etukäteen. Trimmaajalta voi myös kysyä, saisiko pentu tulla tutustumaan ja totuttelemaan paikkaan ennakolta, vaikkei turkki vielä olisikaan valmis trimmattavaksi.
Lue myös aiemmat juttumme, joissa eläintenkouluttaja kertoo, miten koiralle koulutetaan pesusta miellyttävä hemmotteluhetki ja turkinhoito saadaan sujumaan helposti.
Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa.Jalon hoitotarvikkeista löytyy sopivat harjat, kammat ja muut takunselvittäjät kaikenkarvaisille kavereille.
Lelujen hankkiminen koiralle ei ole turhaa tuhlailua, vaan erilaiset lelut ja leikit edesauttavat koiran terveyttä ja hyvinvointia. Leikkimällä koira saa toteuttaa luontaisia tarpeitaan ja oppii sosiaalisia taitoja. Kokosimme listan leluista, joilla tarjota uutta mukavaa sisältöä koiran elämään.
Moni satsaa koiran leluihin erityisesti pentuaikana, jolloin lelut ovatkin oiva tapa pennulle oppia uutta ja tutustua maailmaan. Koira voi ilahtua ja hyötyä uudesta lelusta kuitenkin missä elämänvaiheessa tahansa. Koiran mieli pysyy virkeänä iänkin karttuessa, kun sille tarjotaan sopivasti virikkeitä.
Leikkiminen on siis välittämistä. Tarkista, löytyykö koirasi lelukopasta ainakin seuraavat leikkikalut.
Jumppaa aivonystyröille
Erilaiset koiran älypelit ja -lelut ovat nostaneet suosiotaan jo usean vuoden ajan – eikä suotta. Älylelujen sisälle piilotetaan nameja tai ruokaa, ja koira pääsee käyttämään älliään ratkaistessaan, kuinka saa herkut ulos.
Jos koira tarvitsee tekemistä ylimääräisen energian purkamiseksi, kannattaa valita esimerkiksi pallo, jonka sisälle saa piilotettua nappuloita ja muita nameja. Vinhasti pyörivää palloa jahdatessa koira pääsee purkamaan virtaansa.
Älyleluja voi käyttää myös hetkiin, joissa koiran tarvitsee rauhoittua. Tällöin kannattaa valita lelu, joka pysyy paremmin paikallaan ja jonka sisään voi laittaa tahmeaa, hitaasti syötävää ruokaa tai jonka voi pakastaa.
Kestävää pureskeltavaa
Pureminen on koiralle luontainen tarve. Koira tarttuu ja tutkii asioita suullaan, ja pureskelemalla se myös purkaa stressiä ja turhautumista sekä hoitaa hampaitaan. On siis erityisen tärkeää, että joka koiralla on sallittua pureskeltavaa, jottei sen tarvitse käyttää hampaitaan kiellettyihin esineisiin.
Koirat ovat erilaisia purijoita: vahvaleukaiset koirat tarvitsevat kovia, kestäviä leluja kaluttavaksi, kun taas hellästi näykkivät koirat usein pitävät pehmeämmistä leluista. Purulelu kannattaa valita suhteessa koiran kokoon, jotta koiran on helppo pureskella sitä, eikä lelu saa olla liian pieni ja aiheuttaa tukehtumisvaaraa.
Esimerkiksi TPR-kumista valmistetut lelut ja lelut, joissa on korkea kumipitoisuus, kestävät yleensä rajumpaakin leikkimistä. Koiran puuhailua purulelun parissa kannattaa kuitenkin seurata, ja jos lelusta irtoaa osia, on aika vaihtaa lelu uuteen, turvalliseen purtavaan.
Lue aiemmasta jutustamme, kuinka koira opetetaan puremaan vain sallittuja asioita.
Koira pääsee käyttämään nokkeluuttaan, kun lelun sisälle piilotetaan houkuttelevia herkkuja.
Palkitseva vetolelu
Moni koira innostuu leikeistä, joissa lelua saa retuuttaa, vetää ja kiskoa. Hyvä vetolelu on valmistettu kestävästä materiaalista, kuten kumista tai vahvasta kankaasta. Myös punotut köysilelut kestävät hyvin riuhtomista. Yhteisiin vetoleikkeihin kannattaa valita esimerkiksi renkaan muotoinen tai kahvoilla tai pehmusteilla varustettu lelu, josta myös omistaja saa tukevan ja turvallisen otteen.
Vetolelu sopii myös innostavaksi palkkioksi koulutustilanteissa. Jos koiran keskittyminen alkaa herpaantua, voi lelulla ja leikillä nostattaa sille uutta intoa ja motivaatiota. Koulutuksen lopussa yhteinen, hauska vetoleikki toimii myös hyvin suurena loppupalkintona ja koira pääsee irrottelemaan harjoittelun päätteeksi.
Onko söpömpää kuin pehmolelun viereen nukkumaan käpertynyt koira? Monella koiralla on oma lempi nalle tai muu pehmo-otus, joka on hoivattu ja leikitty aivan nuhruiseksi. Jos koiran lelukokoelmasta ei vielä löydy pehmolelua, on aika tehdä asiaan muutos.
Pehmolelu on monipuolinen lelu: sitä voi kannella suussa, sen vieressä on hyvä ottaa päiväunet ja toisinaan se sopii myös retuutettavaksi. Pörröisistä ja pehmeistä kankaista valmistetut lelut sopivat hyvin lempeille leikkijöille, mutta jos koiralla on tapana pehertää pehmon sisuskalut alta aikayksikön, kannattaa valita vahvemmista ja tiheämmistä kankaista valmistettuja leluja. Myös täytteettömät pehmolelut, niin sanotut raadot, kestävät täytteellisiä paremmin rieputusleikeissä.
Joissain koiran pehmoleluissa on myös vahvistettuja, kumisia osia, jotka kestävät vahvempaa pureskelua. Lisäksi leluissa voi olla sisällä vinku tai rapisevia materiaaleja lisäämässä mielenkiintoa. Tärkeintä on huolehtia, ettei lelussa ole helposti irtoavia osia, jotka voisivat aiheuttaa tukehtumisvaaran.
Leikkituokion jälkeen on hyvä ottaa pikku nokoset oman pehmolelun kanssa.
Vaihtelua noutoleikkiin
Lähes joka koiralla on jonkinmoinen pallo, mutta heitto- ja noutoleikeissä voi hyödyntää myös muita helposti heitettäviä ja kannettavia leluja. Monenlaiset köydet, rinkulat ja kiekot sopivat mainiosti noutoleikkiin.
Vauhtia ja haastetta kaipaavat voivat kokeilla koirille tarkoitettua frisbeetä. Mitä tahansa frisbeetä ei kannata käyttää, sillä monet tavalliset kiekot on valmistettu liian kovasta muovista, jotta koiran olisi turvallista napata sitä suuhunsa. Esimerkiksi kankaasta tai kumista valmistetut koiran frisbeet kestävät paremmin halkeilematta teräviksi osiksi eivätkä ne vahingoita koiran suuta ja hampaita.
Heitetyn lelun perään pinkominen tulee monelta koiralta luonnostaan, mutta joillekin lelun takaisin tuominen ja siitä luopuminen tuottaa haasteita. Noutamista voi harjoitella, kuten kerroimme aiemmassa jutussamme.
Vedenkestävä ulkolelu
Vaikka ulkona maailma onkin pullollaan koiralle mielenkiintoisia hajuja, ääniä ja muita virikkeitä, mahtuu mukaan muutama hauska koiran pihalelukin. Ulkona leikkimistä varten kannattaa valita vedenkestäviä, helposti pestäviä leluja.
Esimerkiksi kumiset tai kevyestä etyylivinyyliasetaatista eli EVA-materiaalista valmistetut lelut kestävät kastumista ja on helppo huuhtaista puhtaaksi. Lelut kannattaa aina kerätä säilöön johonkin suojaisaan paikkaan, eikä niitä kannata jättää ainakaan talvella pakkasen tai kesällä auringonpaahteen armoille, joittei niiden materiaalit haurastu.
Erityisen hauskoja pihaleluja ovat lelut, joita voi käyttää myös vesileikeissä. Kelluvat ja kirkkaan väriset lelut on helppo löytää ja kerätä matkaan leikkihetken päätteeksi.
Kelluvasta materiaalista valmistetut heittolelut toimivat kesän vesileikeissä.
Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon leluilla koira pääsee toteuttamaan luontaisia tarpeitaan, ja leikki aktivoi niin koiran kehoa kuin mieltä.
Yksin jääminen on monelle koiralle vaikeaa ja stressaavaa. Yksinolon taito täytyy opettaa koiralle, jotta tämä pysyy rauhallisena eikä ala oireilla omistajan sulkiessa ulko-oven perässään. Selvitimme, mitä koiran eroahdistus on ja miten sitä voi helpottaa.
Haluatko opettaa koirallesi hyödyllisiä taitoja ja vähentää hankalaa käytöstä? Tutustu suosittuun Koirankoulutuksen peruskurssiin!
Miksi koirat ahdistuvat yksin jäädessään?
Yksinolon ongelmat jaetaan kahteen osaan: lievempiin yksinolon ongelmiin sekä varsinaiseen eroahdistukseen. Lievemmissä tapauksissa koira purkaa levottomuuttaan esimerkiksi pureskelemalla huonekaluja ja muita kiellettyjä esineitä, kuten kenkiä tai vaatteita, joissa on omistajan tuoksua. Turhautuneena koira voi myös haukkua ja ulvoa yksin ollessaan, mutta se ei ole jatkuvaa.
Eroahdistunut koira puolestaan on huomattavan ahdistunut ja paniikissa. Se pyrkii systemaattisesti ulos kodista ja rikkoo ikkunoiden ja ovien karmit koettaessaan karata omistajan perään. Paniikissa oleva koira ääntelee jatkuvasti, ja suuri stressi voi aiheuttaa myös oksentelua ja tarpeiden tekemistä sisälle.
– Hyvä mittari on, voiko koira yksin ollessaan syödä sille jätettyjä puruluita tai ruokaa vai syökö se vasta, kun omistaja tulee takaisin. Hyvin stressaantuneena koiran on vaikea keskittyä syömiseen, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.
Eroahdistus voi tulla joillekin roduille helpommin
Koiralla ja ihmisellä on pitkä yhteinen historia. Koirille on ominaista, että ne muodostavat tiiviitä suhteita keskenään mutta myös toisiin lajeihin, erityisesti ihmiseen. Toisen koiran hankkiminen ei välttämättä poista eroahdistuksen ongelmia, sillä koirat tukeutuvat niin vahvasti omistajiinsa.
– Koira on ihmiselle usein yksi asia elämässä, mutta ihminen on koiralle koko maailma. Ihminen vastaa kaikesta ja mahdollistaa kaiken koiran elämässä aina syömisestä ulkoiluun ja sosiaalisiin kanssakäymisiin.
Yksin oleminen on toisille koirille luonnostaan helpompaan kuin toisille. Jotkin itsenäiseen työskentelyyn jalostetut rodut, kuten metsästyskoirat, sietävät usein yksinoloa paremmin kuin vaikkapa paimen- tai seurakoirat. Jokaiselle koiralle yksin jäämisestä voi kuitenkin tehdä stressittömämpää, kun sitä harjoitellaan mielellään jo pennusta saakka.
Jos koira saisi päättää, se lähtisi aina omistajan mukaan. Koiralle täytyy opettaa, kuinka jäädä rauhallisesti yksin kotiin.
Yksinolon opettelu aloitetaan pienistä hetkistä
Monelle pennulle ensimmäinen hetki jäädä yksin on vastassa, kun se saapuu uuteen kotiin. Arki koittaa, perhe lähtee töihin ja kouluihin, ja koiranpennun on yhtäkkiä osattava olla yksin koko päivä. Näin suurena shokkina tuleva yksin jääminen johtaa usein yksinolon ongelmiin.
Yksinolon opettelu tulisi aloittaa tarpeeksi pienistä palasista. Auttaa, jos koiraa on opetettu jo pienestä pitäen, mutta aikuistakin koiraa voi opettaa olemaan yksin.
– Aluksi ei poistuta edes asunnosta, vaan koira opetetaan esimerkiksi koiraportin taakse ja totutetaan siihen, että omistaja voi liikkua asunnossa eikä katoa mihinkään, vaikka koira ei pääsekään seuraamaan koko ajan perässä, Tihtonen sanoo.
– Kun koira osaa olla itsekseen portin takana ja pystyy keskittymään esimerkiksi sille jätettyyn puruleluun, voidaan siirtyä yksinolon opetteluun.
Harjoittelu aloitetaan sekunneista eli niin pienistä hetkistä, ettei koira ehdi ajatellakaan asiaa eikä tilanteesta ehdi tulla stressaavaa. Kun koira pysyy yksin jäädessään rauhallisena, voidaan aikaa pikkuhiljaa pidentää ensin sekunneissa ja sitten minuuteissa.
Koiraa totutetaan yksin jäämiseen mieluummin monia lyhyitä kertoja päivässä kuin monta tuntia kerrallaan. Tihtonen vinkkaa hyödyntämään pienet arjen askareet koulutuksessa. Omistaja voi vaikka viedä roskat useammassa osassa, jolloin koiralle tulee päivän aikana useampi lyhyt yksin olemisen hetki.
– Jos koira näyttää selkeitä ahdistumisen merkkejä, täytyy harjoitusta heti helpottaa ja yksinolon aikaa pienentää. Poistumisesta ja takaisin tulemisesta ei tehdä mitään numeroa. Lähtiessä ei hössötetä tai saapuessa moikata iloisesti, vaan kaikki tehdään mahdollisimman neutraalisti ja rauhallisesti.
Yksinolon harjoittelemiseen tarvitaan viikkoja ja jopa kuukausia. Harvalla on mahdollisuutta viettää niin pitkiä aikoja kotona koiran kanssa, mutta on tärkeää valmistella koiraa yksin olemiseen mahdollisimman hyvin. Jos koiran hankkii esimerkiksi loman aikana, kannattaa yksinolon opettelu muistaa aloittaa pian kotiutumisen jälkeen eikä vasta arjen koittaessa.
Aktivointilelu, jonka sisälle voi piilottaa ruokaa tai nameja, auttaa koiraa purkamaan yksin jäämisestä aiheutuvaa stressiä.
Kokeile koiran yksinolon ongelmiin näitä apukeinoja ja tarvikkeita
Yksinolon ongelmia ehkäisee ja helpottaa, kun koiran perustarpeet on hyvin täytetty. Kun koira saa sopivasti ravintoa, sosiaalista toimintaa sekä aktivointia niin mielelle kuin keholle, ei sen yksin jäädessä tarvitse purkaa energiaansa tuhoamalla paikkoja tai räksyttämällä joka risahdukselle. Erityisesti liikunnan lisääminen ja mielen aktivoiminen väsyttävät hyvällä tavalla, ja koiran on helpompi jäädä kotiin lepäilemään, kun ihmiset lähtevät.
Koira oppii nopeasti lukemaan ihmisen tapoja, joten tätä voi hyödyntää yksinolon harjoittelemisessa. Samalla, kun ihminen kerää kimpsujaan ja tekee lähtöä, voi koiralle antaa tietyn mieluisan kestävän ja turvallisen lelun, jolloin koira oppii yhdistämään ihmisen lähtöön mukavia asioita. Tutuksi tulevista poistumisrutiineista koira voi oppia tunnistamaan merkit, joista se tietää, ettei ole lähdössä matkaan. Jos mahdollista, kiirelähtöjä kannattaa välttää, jottei levottomuus ja stressi tartu koiraan.
– Koiralle kannattaa jättää paljon purtavaa, puruluita tai leluja, joihin se voi purkaa yksin jäämisestä aiheutuvaa painetta, Tihtonen sanoo.
– Kannattaa suosia leluja, jotka eivät nosta koiran vireystasoa. Vinhasti pakoon pyörivä aktivointipallo, voi kiihdyttää koiraa liikaa. Paikallaan pysyvät lelut, kuten aktivointimatto tai -lelu, jonka sisälle voi piilottaa tai jäädyttää ruokaa, toimivat paremmin.
Kokeile rauhoittavaa tuoksua
Lisäksi koiralle voi jättää jonkin vaatteen tai vaikka viltin, jossa on omistajan tuoksua. Vaatteen voi asettaa esimerkiksi koiranpetiin, jossa tuttu tuoksu tuo koiralle turvaa. Mukava peti, jossa koira viihtyy hyvin, auttaa koiraa myös rauhoittumaan yksin ollessa.
Koiran lepopaikkana voi käyttää myös häkkiä, jos koira pääsee kulkemaan sieltä vapaasti, mutta koiran sulkeminen kuljetukseen tarkoitettuun häkkiin tai muuhun pieneen tilaan useiksi tunneiksi on kielletty eläinsuojelulaissa. Häkittäminen ei ratkaise ongelmaa, vaan pahimmillaan pahentaa koiran paniikkia.
– Yksin olemisen avuksi voi kokeilla myös apteekista ilman reseptiä saatavia koiraa rauhoittavia ja tyynnyttäviä valmisteita. Lisäksi on olemassa koiran päälle puettavia, tiukkoja vaatteita, jotka on suunniteltu rauhoittamaan koiraa.
Tihtonen kertoo, että koiran yksinolo-ongelmat ovat yleisiä. Jos omat keinot alkavat loppua ja varsinkin jos koiran eroahdistus ja paniikki on voimakasta, kannattaa olla yhteydessä sekä eläinlääkäriin että ammattikouluttajaan. Joissakin tapauksissa koira voi tarvita eläinlääkärin määräämää lääkitystä koulutusprosessin tueksi.
Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon pedit tarjoavat koiralle mukavan makoilupaikan, johon rauhoittua myös yksin jäädessä. Ruoalla täytetyt aktivointilelut antavat koiralle tekemistä, johon keskittyä ja purkaa yksin jäämisen painetta.
Jos kaipaat apua koiran koulutukseen tai haluat opettaa karvaiselle kaverillesi uusia taitoja, tutustu kaikkiin kursseihimme!
Vaikka hankkisit mielestäsi täydellisen muhkean pedin, joka löytää vielä sopivan paikan kodin sisustuksesta, saattaa koirasi olla eri mieltä ja peti jäädä jopa kokonaan käyttämättä. Selvitimme, miksi koira ei nuku pedissään ja miten pedistä tehdään koiralle mukava ja turvallinen nukkumapaikka.
Koiralla voi olla monia syitä siihen, miksei se nuku omassa pedissään. Peti voi olla vääränlainen tai sitten se on sijoitettu väärään paikkaan, jolloin koira ei viihdy siellä kuin hetkittäin, jos ollenkaan.
– Koiran pedin ja petipaikan tulee olla sellaiset, että koira viihtyy niissä oma-aloitteisesti. Jos koira hakeutuu petiinsä harvoin tai vain pyynnöstä, peti tai sen paikka ovat väärät, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen sanoo.
Oikeanlainen peti löytyy tarkkailemalla, miten oma koira tykkää levätä ja nukkua. Käpertyjät pitävät usein pesämäisistä nukkumapaikoista, reunalliset pedit tarjoavat suojaa ja tukea koirille, jotka nukkuvat mielellään selkä jotakin vasten tai päätään johonkin lepuuttaen, kun taas leveästi loikoilevien hauvojen mieleen voi olla reunattomat patjat tai alustat.
Myös se, missä koira haluaa nukkua, vaihtelee yksilöittäin. Moni koira arvostaa suojaisaa ja rauhallista nukkumapaikkaa, jolloin peti kannattaa sijoittaa hälinästä sivuun. Osa koirista kuitenkin haluaa lepäillä juuri siellä, missä muutkin oleskelevat. Paras ratkaisu kullekin koiralle löytyy kokeilemalla.
– Jokin koira voi haluta nukkua mahdollisimman lähellä omistajaa tai perheen toista koiraa tunteakseen olevansa turvassa tai voidakseen tarvittaessa valvoa perheen liikkeitä myös yöllä. Silloin peti kannattaa sijoittaa omistajan sängyn lähelle makuuhuoneeseen, Tihtonen vinkkaa.
– Jokin toinen koira taas voi haluta enemmän omaa rauhaa ja tilaa, jolloin toiseen huoneeseen sopivaan paikkaan asetettu peti on parempi. Jos koira on tarkka nukkumisrauhastaan, kannattaa varmistaa, että se saa olla rauhassa myös muilta perheen koirilta.
Kauniita unia turvallisessa pedissä
Hyvien unien perustana on, että koira tuntee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Kun peti on koiralle mieleinen ja petipaikka sopiva, mukavuuden ja turvallisuuden tunnetta voi lisätä tarjoamalla koiralle mukavia asioita petiin. Näitä voivat esimerkiksi olla petiin annetut lempilelut, pitkäkestoiset ajanvietteet kuten puruherkut tai täytetyt aktivointilelut sekä omistajan huomio ja silittely, jos koira pitää niistä levätessään.
– Kun petipaikka tuntuu turvalliselta ja siellä tapahtuu vain rentouttavia ja mukavia asioita, koira todennäköisemmin viettää enemmän aikaa ja myös nukkuu siellä, Tihtonen sanoo.
Omassa pedissä olevan koiran leporauhaa tulee kunnioittaa. Lepäävää ja nukkuvaa koiraa saa lähestyä ainoastaan, jos lähestyminen ja huomio aidosti ilahduttavat koiraa. Vaikka koira heiluttelisi häntäänsä, liikuttelisi korviaan ja kierähtäisi selälleen, ei se välttämättä halua, että sitä lähestytään, vaan yrittää eleillään rauhoitella tilannetta. Jos koira murisee pedistään, tarkoittaa se, että koira haluaa olla rauhassa. Tätä viestiä kannattaa kunnioittaa, eikä koiraa saa torua tai rankaista murisemisesta.
– Hyvä yleissääntö on, että koiraa ei ikinä häiritä sen ollessa pedissä tai sen lepäillessä. Perheen muilta lemmikeiltä, lapsilta ja vierailta kannattaa estää pääsy koiran omaan paikkaan aina. Koira ei saisi koskaan joutua häirityksi tai ärsytetyksi omassa lepopaikassaan, jottei paikan turvallisuuden tunne kärsi.
Näin valitset koirallesi mieluisan pedin
Koirat nukkuvat noin puolet vuorokaudesta ja viettävät sen lisäksi suuren osan ajasta muuten vain köllötellen. On siis tärkeää, että koiralla on ikioma mukava loikoilu- ja nukkumapaikka. Kysyimme kotimaisella Transmerilla Jalo-lemmikkitarvikkeista vastaavalta Maria Kalliolta vinkit siihen, mistä laadukkaan ja sopivan koiranpedin tunnistaa.
Huomioi ainakin nämä petiä valitessa:
Koko. Valitse peti, johon koira mahtuu hyvin nukkumaan.
Koiran ikä. Pennulle kannattaa mahdollisesti valita helposti pestävä tai edullinen peti, kunnes se oppii sisäsiistiksi. Koiravanhus puolestaan tarvitsee mukavan ja lämpimän makoilupaikan, johon on helppo mennä ja sieltä on helppo tulla pois.
Nukkumistapa. Seuraa, millainen nukkuja koirasi on ja valitse sopivin peti, pesä tai patja sen mukaan.
Kestävyys. Tarkista pedin materiaalit ja erityisesti saumat. Tiheä kangas kestää paremmin kuin pörröinen ja pehmeä kangas. Jos saumat ovat löysällä ja irvistelevät, ei peti todennäköisesti tule kestämään kauaa.
Mukavuus. Pedissä käytetyt materiaalit vaikuttavat myös sen nukkumismukavuuteen. Esimerkiksi kahisevasta ja liukkaasta kankaasta valmistettu peti voi tuntua koirasta epämukavalta, joten siihen voi olla hyvä laittaa pehmeä viltti tai vaikka tyyny lisäämään mukavuutta.
Pestävyys. Peti pysyy pidempään käyttökelpoisena, jos sen voi välillä pestä. Varsinkin, jos koira pääsee juoksemaan petiin märkänä tai kuraisena, kannattaa harkita helposti pestäviä ja vettä hylkiviä materiaaleja. Joissakin pedeissä on myös irrotettavat päälliset.
Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon valikoimasta löytyy koiranpetejä, pesiä ja patjoja kaikenkokoisille köllöttelijöille. Pedit on suunniteltu lemmikin turvallisia ja mukavia lepohetkiä varten.
Pim pom! Ovikellon ääni aloittaa monissa kodeissa hälinän ja rallin ulko-ovelle, joka huipentuu siihen, että koira toivottaa vieraat tervetulleeksi haukkumalla ja hyppimällä vasten. Eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo, miten näistä häiritsevistä tavoista pääsee eroon ja kuinka koira koulutetaan rauhoittumaan omalle paikalleen petiin vieraiden saapuessa.
Ovikelloon ja vieraiden tuloon vahvasti reagoiminen on useimmille koirille luontaista. Vahtiminen on tyypillistä monille roduille, ja koira haluaa haukkumalla ilmoittaa kotiväelle, että joku on tulossa. Koirat oppivat nopeasti liittämään ovikellon äänen siihen, että jotain tapahtuu. Reagoimisesta tulee helposti niin vahvaa, että televisiostakin kuuluvat ovikellon pimputukset saavat koiran juoksemaan eteiseen.
– Ovikello ja vieraiden saapuminen nostattaa koiran kiihtyneeseen tilaan. Se voi johtua innostuksesta mutta myös siitä, että koira jännittää ja on epävarma, kun omalle reviirille tulee vieraita, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.
Molemmat ääripäät ovat pidemmän päälle koiralle stressaavia. Jos koira ei osaa rauhoittua, voi alunperin positiivinen innostus muuttua ahdistukseksi ja koiran sävy tervehtiä vieraita puolustautuvaksi. Kun koiralle opetetaan vaihtoehtoinen tapa toimia ja rauhoittua, kaikki säästyvät stressiltä: koiran ei tarvitse ottaa ylimääräisiä kierroksia, vieraat säästyvät koiran kynsien raapaisuilta ja kuolalta sekä omistaja tilanteen hallitsemattomuuden nostattamalta nolostukselta.
Ovelle vastaan kiiruhtamisen sijaan koiran voi opettaa menemään omalle paikalleen, petiin. Pedin voi sijoittaa eteisen nurkkaan tai vaikka portin taakse, kuitenkin mielellään niin, että koira pystyy seuraamaan sivusta, mitä tapahtuu.
– Omaan petiin meneminen on koiralle selkeä käytös. Se antaa selvän rajan, mitä koiralta tahdotaan verrattuna esimerkiksi siihen, että sitä vaaditaan pysymään vain paikoillaan. Samalla koira pysyy poissa jaloista sillä aikaa, kun vieraat riisuvat takkejaan.
Omasta pedistä voi opettaa koiralle turvallisen paikan, jossa se saa rauhoittua vieraiden saapuessa.
Pedistä tehdään rauhoittumisen paikka
Oman paikan harjoittelu aloitetaan tarpeeksi helposta ja pienin palasin. Aluksi petiin laitetaan nameja ja koira saa runsaasti palkintoja ihan vain pedissä olemisesta. Samalla kannattaa opettaa vihjesana, kuten ‘peti’, ‘petiin’ tai ‘oma paikka’, jota sanotaan, kun koira menee petiin etsimään nameja. Sanaan voi myös liittää eleen, kuten pedin suuntaan osoittamisen. Pikku hiljaa harjoitusta vaikeutetaan pyytämällä koiraa menemään petiin välimatkan päästä ja myös pedissä pysymisen aikaa pidennetään.
Koiraa totutetaan ovikellon ääniin soittamalla niitä aluksi esimerkiksi puhelimesta. Netistä löytyy erilaisten ovikellojen ääniä valmiina tai oman ovikellon pimputtelua voi itsekin nauhoittaa.
– Ovikellon ääntä soitetaan hiljaisella puhelimesta, ja koiraa palkataan pedille. Tässä kohtaa ketään ei tule ovesta, joten kiihtymys vieraista jää pois, Tihtonen sanoo.
Palkkana kannattaa käyttää jotain erityisen mieluista ja herkullista, pitkään kestävää puru- tai aktivointilelua, jota koira haluaa jäädä mutustelemaan petiin. Kun herkku on tarpeeksi hyvä, jää koira mieluusti petiin vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Kun koira pysyy pedissä, voi ihminen alkaa liikkua kauemmas ja vähitellen suunnata ulko-ovelle, koskea ovea, ja lopulta, kun koira osaa pysyä pedissään rauhallisena, avata oven ja käyttäytyä kuin vieraita tulisi.
Kun sitten vieraita on oikeasti tulossa, kannattaa heitä ohjeistaa etukäteen toimimaan rauhallisesti ja neutraalisti koiraa kohden. Ovelle voi viedä lapun, jossa pyydetään odottamaan oven avausta hetken, sillä koiraa koulutetaan.
– Yleensä, kun ovikello soi, ihmiset pomppaavat nopeasti ylös ja kiiruhtavat ovelle. Pahimmillaan koiraa vielä lietsotaan puhumalla sille innostuneesti, Tihtonen kuvailee.
– On tärkeä pysyä itse rauhallisena. Jos mahdollista, ovikellon soidessa siihen ei reagoida mitenkään, vaan odotetaan hetki. Sitten koira pyydetään omalle paikalleen petiin ja vasta sitten mennään avaamaan ovi.
Koira pyydetään paikalle ja tervehtimään vieraita vasta, kun koira on rauhoittunut ja vieraat ovat myös päässeet hetken asettumaan ja istumaan alas. Vieraat eivät koskaan mene koiran luokse pedille, vaan koira saa tulla vieraiden luokse.
– Vieraille voi antaa nameja, joita he tiputtavat koiralle lattialle. Näin koira pysyy rauhallisena eikä hypi päälle.
Aluksi tervehdys kannattaa pitää lyhyenä ja neutraalina – innokkaammalle yhteiselle leikille on aikaa myöhemmin, kun saapumisen aiheuttama kiihtyminen on varmasti ohi. Silloin leikki toimii parhaana pääpalkintona sille, että koira malttoi ensin rauhoittua.
Ihanteena on, että koira pysyisi pedissään vieraiden saapuessa, mutta oikea elämä ei mene aina oletetusti ja joskus yllätysvieraat vain tupsahtavat odottamatta paikalle. Koiraa kannattaa palkita ja kehua runsaasti aina, kun se edes käy pedissä. Jokainen onnistuminen koiralle näin kiihdyttävässä tilanteessa on voitto ja askel oikeaan suuntaan.
Nuusku harjoittelee rauhoittumista omalle paikalle Jalon Vuono-alustalla.
Hyvä peti on mukava ja turvallinen
Koiran petejä, pesiä, patjoja ja alustoja on moneen makuun. Sopivimman löytää tarkkailemalla oman koiran köllötystyylejä. Röhnöttäjälle mieluisin makoilupaikka on yleensä patja tai alusta, jolla mahtuu oikaisemaan koivet. Käpertyjälle puolestaan mukavin rauhoittumispaikka on usein pehmeä pesä tai reunallinen peti.
– Jotta koiralle voi opettaa pedistä oman paikan, on sen oltava aidosti miellyttävä ja turvallinen paikka. Sellainen, johon koira hakeutuu itsekseenkin rauhoittumaan, sanoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.
Köllötysmukavuuteen vaikuttaa erityisesti pedissä käytetyt materiaalit. Pörröisistä kankaista tehdyt pedit ovat pehmeitä ja mukavia, mutta eivät välttämättä kestä kovassa käytössä yhtä hyvin kuin tiiviistä kankaasta valmistetut. Moni koira vierastaa kahisevia ja liukaskankaisia petejä. Tällaista petiä voi tuunata mukavammaksi laittamalla petiin vaikka peiton tai tyynyn pehmusteeksi.
– Pedissä kannattaa myös olla pohjassa liukueste, ettei se lähde alta kuin liukkaalla jäällä. Varsinkin tilanteessa, jossa koira pyritään saamaan rauhoittumaan, on tärkeää, että peti pysyy paikallaan ja sinne on helppo mennä ja sieltä tulla pois.
Kallio suosittelee eteiseen sijoitettavaksi koiran omaksi paikaksi esimerkiksi patjaa tai alustaa, jota on helppo tarvittaessa siirtää ja jolta koiran on helppo seurata tilannetta. Jos koira nukkuu mieluummin suojaisemmassa pesässä, kannattaa sillä olla oma erillinen peti nukkumista varten. On muutenkin hyvä, että koiralla on useampi sille varattu oma paikka ja että pääasiallinen nukkumapaikka on sijoitettu rauhallisempaan paikkaan eteisen sijaan.
Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon valikoimasta löytyy koiranpetejä, pesiä ja patjoja erikokoisten köllöttelijöiden tarpeisiin. Esimerkiksi Vuono-alustaa on helppo siirrellä tarpeen mukaan ja sen voi asettaa vaikka suojaksi sohvalle, pehmusteeksi petiin tai käyttää sellaisenaan.
Ajatuskin koiran pesemisestä saa hikikarpalot nousemaan otsalle, jos tiedossa on paini saada koira kylpyhuoneen puolelle saati sitten pysymään suihkun alla. Pesuhetken ei kuitenkaan tarvitse olla stressaava kamppailu koiran ja omistajan välillä. Koiran voi kouluttaa pysymään rauhallisena, ja kylvystä on mahdollista tehdä yhteinen hemmotteluhetki.
Pesemiseen liittyy monenlaisia koiran mielestä epämiellyttäviä, jännittäviä ja jopa pelottavia asioita. Ei siis ole ihme, että moni koira lyö jarrut pohjaan tai pakenee paikalta, kun sitä yritetään viedä kylpyhuoneeseen.
Yleensä kylpyhuoneiden lattiat ovat kiiltäviä ja liukkaita, ja moni koira pelkää kävellä pinnoilla, joilla tassut lipsuvat helposti. Pesutilassa kulkemisesta täytyy tehdä koiralle turvallista.
– Kylpyhuoneeseen voi hankkia esimerkiksi kumisen kosteantilan maton, joka päästää veden läpi, mutta estää liukastumisen. Alustana voi käyttää myös kasteltuja pyyhkeitä, ja niistä voi tehdä koiralle pyyhepolun reitiksi märkätilaan, neuvoo eläintenkouluttaja Noora Tihtonen.
Hän suosittelee myös pitämään koiran kynnet tarpeeksi lyhyinä. Pitkät kynnet pahentavat liukastelua, kun koira tassujen lipsuessä jännittyy ja yrittää seistä varpaidensa ja kynsiensä varassa.
Vaikka jotkin koirarodut ja yksilöt eivät välitä kastumisesta, suurin osa koirista pitää vedestä. Itse kastuminen ei välttämättä tee kylpyhetkestä pelottavaa.
– Sama koira voi mielellään uida ulkona rapakossa, mutta kylpyhuoneeseen meneminen tuottaa haasteita. Erona on, että rapakkoon se menee omasta tahdostaan, mutta kylpyyn ei. Koiraa pelottaa tilanne, jossa sillä ei ole kontrollia, Tihtonen sanoo.
Monesti kylpyhuoneeseen mennään kiireellä ja pakottamalla, mikä tekee tilanteesta kaikille stressaavan. Kun kurainen koira kiidätetään kiukkuisena suihkun alle, sitä pidetään väkisin paikoillaan, tassut lipsuvat ja korviin ja silmiin menee vettä, on monen koiran luontainen reaktio pyrkiä pakoon.
Ihannetilanteessa pesemistä harjoitellaan kaikessa rauhassa. Joskus kuitenkin käy niin, että pesemiseen tottumaton koira kieriskelee jossakin pahanhajuisessa tai muuten tarvitsee pesua välittömästi. Tällöin on edettävä maltilla.
– On tärkeä edetä päättäväisesti, mutta koiran ehdoilla. Lattioille levitetään paljon pitävää alustaa, koiralle annetaan tarpeeksi aikaa tulla kylpyhuoneeseen ja sitä palkitaan paljon. Pakottamalla ja kiirehtimällä koiran pelkoa pahennetaan, ja sille aiheutetaan kovaa stressiä.
Kun kylpemistä ja siihen kuuluvia toimenpiteitä harjoittelee yhdessä koiran kanssa etukäteen, sujuu kylpeminen stressittömästi jatkossa.
Aloita kuivaharjoittelulla ennen kylppäriin menoa
Tulevia pesuhetkiä helpottaa suuresti, jos pesemistä on harjoiteltu etukäteen jo pennusta tai siitä asti, kun koira on saapunut kotiin. Tihtonen suosittelee aloittamaan harjoittelun muussa tilassa kuin kylpyhuoneessa, esimerkiksi olohuoneessa, jossa koira viettää muutenkin aikaansa.
Sinne tuodaan alusta, jota aiotaan käyttää jatkossakin pesutilanteissa. Koiraa palkataan alustalle kävelemisestä ja sillä pysymisestä. Kävelyä alustalle kannattaa harjoitella eri suunnista.
– Kun koira pysyy alustalla, voi harjoitukseen lisätä käsiliikkeitä, joita koiraa pestessäkin tehtäisiin. Omistaja voi liikutella esimerkiksi harjaa tai fööniä, joka ei ole päällä, koiran ympärillä samaan tapaan kuin liikuttelisi suihkua kylpyhuoneessa, Tihtonen kuvailee.
Tavoitteena on, ettei koira väistele toimenpiteitä. Jos koira väistää, harjoittelu katkaistaan hetkeksi ja siinä palataan astetta helpompaan ja kokeillaan uudelleen.
Kun harjoittelu muualla onnistuu luontevasti, voidaan siirtyä kylpyhuoneeseen. Vesi lisätään vaiheittain mukaan: ensiksi suihkusta valutetaan vettä vain lattialle ja koiraa palkitaan, kun se seuraa rauhallisena. Sitten kastellaan koiran varpaita parin sekunnin ajan, sitten hetki kylkeä, vähän selkää ja niin edelleen. Suihkuteltavaa aluetta ja aikaa lisätään sitä mukaan, kun koira pysyy alustalla rauhallisena ja väistelemättä.
– Päämääränä on, ettei koiraa tarvitse pidellä pestäessä, vaan se pysyy itse paikallaan. Tällöin koira on mukana vaikuttamassa tilanteeseen eikä pesuhetki ole sille niin stressaava kokemus, Tihtonen sanoo.
– Jos koira jossakin kohtaa pelästyy, on tärkeää rauhoittaa tilanne ja katkaista pesu hetkeksi. Kaikkien rauhoituttua voi yrittää vielä uudestaan palaamalla hetkeksi helpompiin vaiheisiin, mikäli koira sen vielä sietää.
Jos kylpyhuoneessa koiraa tarvitsee nostaa esimerkiksi kylpyammeeseen, kannattaa koira etukäteen totuttaa nosteluun muissakin tilanteissa. Kuivaaminen pesun jälkeen onnistuu yleensä helposti, sillä monen koiran mielestä se on kuin mukava rapsuttelu- ja silittelyhetki. Hiustenkuivaajalla kuivaaminen kannattaa opetella asteittain, aloittamalla pienellä teholla ja puhaltaa ilmaa kaukaa. Koiraa föönatessa on huolehdittava, ettei käytetä liian kuumaa tehoa.
Parhaat herkkupalkkiot mukaan kylpyyn
Jotta koira kokee kylvyssä olemisen kannattavaksi, on sitä tärkeä palkata runsaasti. Kun toisella kädellä pitelee suihkua ja toisella hieroo shampoota koiran turkkiin, voi namipalojen jatkuva taskusta kaivelu käydä mahdottomaksi.
Tihtonen vinkkaa hyödyntämään kylpyhuoneen helposti pestävät seinäpinnat.
– Puhtaalle seinälle voi levittää ohuelti isolle alalle jotakin tahmeaa syötävää, esimerkiksi koirille tarkoitettua herkkutahnaa tai maksamakkaraa. Palkkaaminen käy kätevästi, kun koira voi suihkun aikana keskittyä seinän lipomiseen.
Saatavilla on myös imukupilla seinään tai lattiaan kiinnitettäviä kuppeja ja mattoja, joista koiralla kestää hetki nuolla herkkutahna pois. Kylpyhuoneeseen kannattaa myös varata kupillinen raikasta juomavettä, jottei koira ala janoissaan juoda shampoista suihkuvettä.
– Jos koira syö pesun aikana, on se hyvä merkki siitä, ettei se ole liian stressaantunut tilanteesta. Liian stressaantunut koira ei kykene syömään.
Katso alta video, jolla näet pesutilanteiden harjoittelua Noora Tihtosen ja Stara-koiran kanssa.
Valitse hemmottelevaan kylpyyn oikeat tuotteet
Hemmottelevista kylpytuotteista nousee ihmiselle helposti mielikuva kukkasten huumaavasta tai sitrusten raikkaasta tuoksusta, mutta oman murren nokkaan ne lemuaisivat varmasti epämiellyttäviltä. Koiran turkin pesuun kannattaa valita aina vain koirille tarkoitetut, miedot ja mieluiten hajuttomat hoitotuotteet.
– Ihminen voisi tykätä siitä, että oma koira tuoksuu ruusuille tai purkkapalloille, mutta koira tuskin ilahtuisi asiasta. Päinvastoin koira saattaisi jopa haluta peittää sille epäominaisen tuoksun kierimällä jossakin ihmisen mielestä ällöttävän hajuisessa, sanoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.
Ihmisille suunnitellut pesuaineet ovat myös teholtaan ja pH:ltaan koirille sopimattomia ja voivat ärsyttää koiran ihoa ja tehdä hallaa turkille. Vaikka koirille tarkoitetut, laadukkaat pesuaineet ovat mietoja, kannattaa silti varoa, ettei shampoota päädy koiran korviin, silmiin tai suuhun.
– Vaikka tuotteet olisi suunniteltu mahdollisimman vähän ärsyttäviksi, voivat ne silti tuntua epämukavan kirveleviltä silmissä. Tämän tietää jokainen, jolla on itsellä mennyt shampoota silmiin, Kallio muistuttaa.
– Koiran päälaki on myös harvoin juuri se likaisin kohta. Koiran turkkia kannattaa pestä vain tarpeen mukaan, jottei koiran iho ja karvat menetä luontaisia öljyjään. On tärkeä käyttää sopivaa, kädenlämpöistä vettä ja huuhdella shampoo kunnolla pois.
Turkki kannattaa harjata ennen pesua takuista ja irtoroskista, jottei se takkuunnu pahemmin kastuessa. Kun turkkia hoidetaan säännöllisesti, sujuvat pesuhetket sutjakkaammin ja stressittömämmin, pysyy koiran ihokin kunnossa ja koira tyytyväisenä, kun ei kutia.
Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon Karvoihin katsomatta -hoitotuotteet sopivat koiraa hemmottelevaan pesuhetkeen. Ne sisältävät rauhoittavaa ja kosteuttavaa kauraa, ja tuotteet on suunniteltu ja valmistettu Suomessa.
Noutamisleikki on kätevä tapa leikkiä yhdessä ja samalla koira saa liikuntaa. Mikä parasta, moni koira tuntuu rakastavan ilman halki lentävän pallon tai muun lelun perään juoksemista. Kysyimme eläintenkouluttajalta, kuinka koira opetetaan noutamaan ja palauttamaan lelu nätisti ja turvallisesti.
Suurin osa koirista kirmaa heitetyn pallon perään automaattisesti, mutta sen sijaan osa koirista ei millään malttaisi tuoda lelua takaisin ja luovuttaa sitä omistajalle. Siksi noutamista täytyy monen koiran kanssa erikseen harjoitella.
– Saalistus ja jahtaaminen ovat metsästyskäyttäytymistä, joka tulee koiralta luonnostaan. Siksi koirat yleensä niin mielellään lähtevät lelun perään, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.
Se kuinka innokkaasti koira noutaa asioita, vaihtelee kuitenkin rotujen ja yksilöiden välillä. Esimerkiksi palveluskoirat tai paimenkoirarodut ovat yleensä verrattain helppo opettaa noutamaan, kun taas vaikkapa alkukantaisilta tai metsästykseen ja itsenäiseen työskentelyyn käytetyiltä roduilta lelun tuominen ihmiselle ei luonnistu yhtä lailla.
Leikkisällä 1-vuotiaalla Viljamilla piisaa energiaa, jolla kirmata pitkällekin liitävän Jalo frisbeen tai kelluvuutensa ansiosta vesileikkeihin sopivan Jalo Train & Treat -frisbeen perään.
Aloita helposta ja panosta vaikeaan
Noutamisen opettelu kannattaa jakaa tarpeeksi pieniin osiin, jotka opetellaan yksi kerrallaan.
– Noutaminen on käytösketju, joka kannattaa pilkkoa palasiin, esimerkiksi neljään osaan: esineen luokse menemiseen, esineeseen tarttumiseen, esineen kantamiseen sekä ihmisen luokse tuomiseen ja esineen luovuttamiseen, Tihtonen listaa.
Noutamisen harjoittelun voi aloittaa koiralle helpoimmasta ja mieluisimmasta asiasta, joka yleensä on heitetyn pallon tai lelun perään lähteminen. Pallon heittäjän täytyy kuitenkin olla tarkkana, mitä käytöstä palkkaa.
– Noutamisessa korostuu ajoituksen tärkeys, joten koulutuksessa on hyvä käyttää naksutinta tai erittäin täsmällistä kehua. Koira palkataan, heti kun sen leuat aukeavat lelun ympärille ja se on tarttumassa leluun. Vahingossa tulee helposti palkattua väärää kohtaa, eli vasta sitä, kun koira on jo tiputtamassa lelun suustaan, Tihtonen kuvailee.
Kun lelun perään lähteminen ja siihen tarttuminen sujuvat, voidaan harjoitella esineen kantamista ihmistä kohti. Koiraa leikitetään ja sille tarjotaan lelua, ja kun koira tarttuu leluun, se palkitaan. Seuraavassa vaiheessa lelu annetaan koiralle, jonka jälkeen ihminen peruuttaa kehujen siivittämänä, ja koira todennäköisesti seuraa lelu suussaan perässä ja saa siitä palkan.
– Jos koira ei lähde perään, voi sitä kannustaa mukaan eri keinoin, esimerkiksi menemällä kyykkyyn tai rapistelemalla herkkupussia. Namien ei kuitenkaan kannata olla näkyvillä, sillä silloin koira luultavasti tiputtaa lelun suustaan ennen aikojaan, jotta on valmis nappaamaan herkun suuhunsa.
Noudon viimeinen palanen on lelusta nätisti luopuminen. Jos haluaa, että koira tuo lelun käteen asti, auttaa jos aiemmin erillisenä taitona koiralle on opetettu käsikosketus. Se on yleensä helppo opettaa: koiralle tarjotaan käsi näkyville ja kun koira koskee siihen, se saa palkinnon.
Tihtonen suosittelee käyttämään noutoleikissä myös useampaa samanlaista lelua, joilla koiran kanssa käydään vaihtokauppaa. Lue aiemmasta jutustamme, kuinka koira opetetaan luopumaan lelusta.
– Kaikkia noutamisen palasia opetellaan erillään ja erityisesti haastavimpiin kohtiin panostetaan, ennen kuin ne yhdistetään. Jos yksi osa noutamisketjua ei ole kunnossa, ei koko noutokaan suju.
Vesipeto Viljami noutaa mielellään järveen heitetyt lelut ja vilvoittelee samalla kuuman kesäpäivän päätteeksi. Vinkuva Jalo piikkipallo on erityisesti tämän vinkulelufanin mieleen.
Muista heitellä maltilla
Noutamisleikki voi yltyä vauhdikkaaksi, ja vauhdin mukana riski tapaturmille kasvaa. Siksi on tärkeää, että omistaja huolehtii, että niin pallon heittely paikka kuin heitettävät lelutkin ovat koiralle turvallisia.
– Koiran terveydentila täytyy myös huomioida. Vauhdikas noutamisleikki ei sovi vanhalle ja vaikkapa sydänvaivoista kärsivälle koiralle, Tihtonen muistuttaa.
– Joillakin koirilla esiintyy myös liioiteltua jahtaamiskäytöstä. Tällöin noutamisen harjoittelussa kannattaa kääntyä kouluttajan puoleen, jotta ongelma ei pahene, ja koira pääsee jahtaamaan lelua suunnitellusti.
Palloa ei aina myöskään tarvitse singota mahdollisimman pitkälle, vaan noutamista voi tehdä maltillisestikin. Omistajan täytyy lopettaa leikki, jos palloista intoileva koira olisi valmis jatkamaan vaikka koko päivän.
– Saaliin perään lähteminen tulee koiralta niin selkärangasta, ettei se itse jää miettimään, jaksaako tai pystyykö. Erityisesti kesähelteillä, vedessä tai lumihangessa lelua heitellessä, kannattaa toistoja tehdä vain muutama kerrallaan, jottei koira mene aivan hapoille.
Pelkän lelun heittelyn sijaan Tihtonen suosittelee hyödyntämään noutamista myös muussa yhteisessä tekemisessä. Lelun voi esimerkiksi piilottaa pihalle koiran etsittäväksi ja pyytää sitä sitten tuomaan se luokse tai koiran voi opettaa noutamaan vaikkapa aamutohvelit tai nostamaan tippuneet tavarat pyynnöstä. Vain mielikuvitus on rajana, mitä koiran voi opettaa noutamaan.
Katso alta video, jolla eläintenkouluttaja Noora Tihtonen ja Stara-koira näyttävät, kuinka noutamisen eri palasia voi harjoitella.
Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia koirantarvikkeita ja -leluja valmistavan Jalon kanssa. Jalon lelut, kuten klassikkolelu tennispallo, innostavasti vinkuva piikkipallo sekä kestävät ja taipuisat renkaat ja frisbeet sopivat noutamisleikkeihin niin pihalla kuin vaikka vedessä.
