koulutus

Koiran lelun valintaopas: 6 vinkkiä, mitä hankkia koiran lelukoppaan

Rakkaalla lapsella on monta ni- lelua! Kukapa ei tykkäisi aika ajoin hemmotella omaa hauvaansa uudella pallolla taikka purulelulla… Mutta kuinka valita sopiva lelu, josta juuri oma koira nauttii ja joka ei unohdu vain täytteeksi lelukopan pohjalle?

Leikkiminen yksin ja yhdessä toisten koirien tai ihmisen kanssa opettaa koiralle muun muassa sosiaalisia taitoja sekä kykyä ratkoa ongelmia omatoimisesti. Varsinkin pentu tarvitsee leikkiä oppiakseen, mutta myös aikuiselle lelut ja leikki tarjoavat oivaa liikuntaa, aivojumppaa sekä säästää tylsistymiseltä ja turhautumiselta ja sitä kautta monilta ongelmakäytöksiltä.

– Leikkimällä koira pääsee toteuttamaan luontaisia tarpeitaan, esimerkiksi metsästys-, noutamis- tai hoivaviettiä. Koiran täytyy saada tehdä koiruuksia, sanoo Maria Kallio Transmerilta, joka tunnetaan kotimaisista Jalo-tuotemerkin koirantarvikkeista ja -leluista.

– Sitä tärkeämpää on leikittää ja tarjota leluja koiralle, mitä vähemmän sen kanssa muuten touhutaan ja harrastetaan.

1-vuotias Onni-corgi ja 2-vuotias Siiri-westie testasivat Jalon leluja läkähtymiseen asti. Suosikeiksi nousivat muun muassa heittelyyn ja vetoleikkeihin soveltuvat Köysirengas sekä Tug ‘n’ Throw vetorengas.

Koirat ovat hyvinkin erilaisia leikkijöitä. Rotu ja alkuperäinen käyttötarkoitus voi antaa vihiä: noutajat usein pitävät lelujen noutamisesta, kun taas terrierit nauttivat vetoleikeistä. Yksilöiden välillä on kuitenkin eroja, joten omistajan täytyy tarkkailla oman murrensa leikkimistapaa.

– Lelu ja lelujen määrä valitaan koiran mukaan. Jos koira leikkii monipuolisesti eri tavoilla ja eri leluilla, kannattaa lelukorista löytyä useamman tyyppisiä leluja. Toisaalta jotkin yksilöt, esimerkiksi monet rescue-koirat, eivät leiki juuri ollenkaan.

Kallio pitää hyvänä lähtökohtana, että koiralla on ainakin pari erilaista lelua. Esimerkiksi köysi ja jokin heitettävä lelu toimivat todennäköisesti useimmilla koirilla. Hän kannustaa myös kokeilemaan erilaisia aktivointileluja.

– Lelua valitessa on tärkeää, että myös omistaja innostuu lelusta. Leikkiminen on sosiaalista toimintaa, joten on tärkeää, että lelulla on hyvä leikkiä myös yhdessä, Kallio vinkkaa.

– Koiraa ei saisikaan lähtökohtaisesti jättää yksin leikkimään, vaan on tärkeä seurata, ettei koira saa lelusta rikottua paloja. Erityisen tärkeää se on pentujen kohdalla.

Täydennä näillä koiran leluvarastoa:

1. Pallot ja muut heitettävät lelut

Klassikkolelu, pallo, on varma valinta moneen lelukoppaan. Pallohullut koirat pääsevät toteuttamaan metsästys- ja noutamisviettejään kirmatessaan viskatun pallon perässä. Palloja on valittavissa eri materiaaleista aina kivan pureskeltavista kumipalloista, hyvin pomppiviin tennispalloihin tai kanniskeluun sopiviin pehmopalloihin. Kooltaan pallon tulisi olla sellainen, että koiran on sitä helppo kantaa, muttei ole vaarassa nielaista ja tukehtua siihen.

Erityisen innokkaasti noutaville koirille myös muut helposti heitettävät lelut, kuten erilaiset köydet, rinkulat tai kiekot, sopivat mainiosti. Haastetta ja temppuja kaipaavien kannattaa kokeilla koirille tarkoitettuja frisbeitä.

Vinkulelujen innokas fani Onni tykkää erityisesti vingutettavasta piikkipallosta, jonka piikkejä on myös hauska pureskella.

2. Purulelut

Pureminen on koiralle luontaista, ja kun sille tarjotaan leluja, joihin se saa purkaa tätä tarvetta, jäävät sohvan kulmat ja omistajan lempikengät hampailta rauhaan. Purulelun jäytäminen auttaa pitämään hampaat kunnossa poistamalla ja ehkäisemällä plakkia ja hammaskiveä. Puruleluja valitessa täytyy olla tarkkana oman koiran purutavoista. Kova purija voi saada kestävänkin lelun rikki, ja on erityisen tärkeää seurata koiran purutyöskentelyä ja poistaa rikkoutunut lelu käytöstä.

3. Köydet ja vetolelut

Toiset koirat rakastavat rajuja leikkejä. Repimisestä ja kiskomisesta pitäville koirille sopii erityisesti kestävistä materiaaleista valmistetut veto- ja köysilelut. Hyvät vetolelut on valmistettu esimerkiksi kumista tai vahvasta kankaasta, ja punotut köysilelut kestävät hurjempaakin retuutusta. Renkaan muotoisesta tai kahvoilla varustetusta vetolelusta myös omistaja saa napakan otteen.

Terrieriltä vetoleikit käy! Veikeä Köysikäs saa maistaa Siirin retuutusta.

4. Aktivointilelut ja aivopähkinät

Koirille on yhä enemmän tarjolla erilaisia pulmanratkaisupelejä ja -leluja. Yleensä näihin leluihin piilotetaan nameja tai ruokaa, ja koiran tulee keksiä, miten se saa herkut lelun sisältä itselleen. Koirille, jotka luottavat ennemmin voimiinsa kuin älliinsä, aktivointilelut eivät välttämättä sovi, mutta niitä kannattaa kokeilla.

Aktivointileluista voi koiralle tarjota jopa koko ruoka-annoksen, jolloin se joutuu näkemään vähän vaivaa murkinansa eteen. Lelut voivat myös helpottaa eroahdistusta, kun koira eron hetkellä keskittyy leluun ja sisältä saatavaan herkkuun omistajan lähtemisen sijaan.

5. Pehmolelut

Pehmoleluilla on helposti hajoavan lelun maine, eikä suotta, sillä monen koiran lempipuuhaa on täytteiden pehertäminen pitkin lattioita. Pehmoleluilla on silti paikkansa monen koiran lelukokoelmassa, kunhan leikkiä muistetaan tarkkailla.

Pehmolelut tarjoavat lohtua, ja erityisesti narttukoirat tykkäävät hoitaa ja kannella niitä. Hoivaamisvietti on luonnollista, mutta koiran touhuja kannattaa seurata valeraskauden varalta. Rieputuksen iloa koira voi puolestaan saada täytteettömistä pehmoleluista, niin sanotuista raadoista, jotka kestävät höykkyytystä hiukan täytteellisiä paremmin.

6. Palkitsemislelut

Jos koira innostuu erityisesti leluista, voi tätä hyödyntää koulutuksessa. Palkitsemisessa käytetään, esimerkiksi köysi- tai muuta vetolelua, jota koira saa hetken vetää tai jahdata. Lelulla palkitseminen toimii, kun koiraa halutaan innostaa ja saada vauhtia – rauhoittumiseen makupalat toimivat paremmin.

Palkitessa lelulla leikitään yksin eikä koira saa sitä itselleen, joten on tärkeää, että koira osaa luopua lelusta vastustelematta. Koska lelulla palkitseminen nostattaa kierroksia, voi sitä käyttää vain muutaman kerran peräkkäin, jottei koira stressaannu.

Pehmoinen Suurkotiloinen sopii mainiosti kanteluun, mutta TPR-kumista valmistettu kuori antaa myös kestävyyttä tälle pehmolelulle.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotesarjan veikeitä leluja on saatavilla muun muassa Kodin Terroissa, Kärkkäisellä sekä vaihtelevin valikoimin K-Citymarketeissa ja K-Supermarketeissa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Nätisti ensihihnassa: Näin totutat pennun taluttimeen

Koiranpennun ensimmäiset elinkuukaudet ovat täynnä tärkeiden taitojen opettelemista. Yksi hyödyllisimmistä on hihnassa kulkeminen, joka kannattaa opettaa askel askeleelta pennulle pian sen kotiuduttua. Kun pentu oppii kulkemaan taluttimessa nätisti heti pienenä, sujuu lenkkeily jouhevammin myös lopun elämää.

Uuden pennun kotiintulo on innon ja tohinan aikaa. Uuden pennun omistajan muistilista on pitkä, eikä pennun ensipantaa ja -talutinta sovi unohtaa. Vaikka pentupantaa ja -hihnaa käytetäänkin vain hetki, kannattaa tuotteet valita niin, että ne ovat helposti käytettäviä ja mukavat pennulle.

– Yleissääntönä on, että pennulle tarkoitetut pannat ja hihnat tulisi olla mahdollisimman kevyitä ja koiralle huomaamattomia, kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Metalliset ketjut ja soljet ovat yleensä turhan painavia pennun kaulaan. Sen sijaan esimerkiksi kevyestä mutta kestävästä nailonista valmistetut ja muovisolkiset pannat ja hihnat toimivat hyvin ensimmäisinä taluttimina. Se mikä toimii berhandilaisen pennulla ei välttämättä kuitenkaan toimi chihuahualla, joten ensipanta ja -hihna kannattaa valita myös rodun ja yksilön mukaan.

– Tärkeintä on turvallisuus. Panta ei saa esimerkiksi tarttua mihinkään uteliaan pennun leikkiessä ja tutkiessa maailmaa.

Pannan saa sujahtamaan pennun kaulaan, kun siitä tekee sille mieluisan kokemuksen.

Harjoittelu alkaa pannasta

Ennen kuin omistajan ja pennun yhteispeliä hihnassa voi alkaa treenata, täytyy pentu totuttaa pannan käyttämiseen. Opettelu tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin eli viimeistään, kun pentu on kotiutunut uuteen kotiin. Pentu tutustutetaan pannan käyttämiseen positiivisen vahvistamisen avulla.

– Koira opetetaan yhdistämään pannan pukeminen siihen, että tapahtuu mukavia asioita: pennun kanssa leikitään, sitä rapsutetaan ja kehutaan runsaasti tai palkitaan nameilla, Kallio kuvailee.

Aluksi pantaa pidetään vain lyhyitä aikoja kerrallaan ja aikaa pidennetään pikku hiljaa. Jos pentu rimpuilee, sille ei anneta huomiota ennen kuin se käyttäytyy taas toivotulla tavalla.

Pantaa laittaessa omistajan kannattaa aina varmistaa, ettei se mene liian tiukalle. Hyvä nyrkkisääntö on, että pannan ja koiran kaulan väliin täytyy mahtua kaksi sormea.

– Harjoitella voi panta mieluummin vaikka vähän liian löysällä kuin liian tiukalla. Pennut kasvavat vauhdilla, joten omistajan kannattaa tarkistaa ja säätää pannan kokoa usein. Toissapäivänä sopiva panta voikin tänään olla jo liian tiukka.

Kun panta sujahtaa kaulaan luontevasti, seuraavaksi opetellaan, että panta rajoittaa liikkumista ja ihminen voi ottaa siitä kiinni. Kun pentua käsitellään ja pannasta otetaan kiinni, samalla otetaan kiinni myös rintakehästä.

– On erittäin tärkeää, ettei pannasta koskaan kiskota tai revitä äkkinäisin liikkein. Pennun niska on vasta kehittymässä, ja kiskominen voi aiheuttaa vammoja. Vaivat ei välttämättä näy heti, mutta voivat ilmetä vuosienkin päästä, Kallio kertoo.

 

Hihnassa kulkemisen harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä, mutta opettaa ja vahvistaa myös yhteistyötä.

Malttia hihnan molempiin päihin

Ennen kuin hihnan napsauttaa kiinni pantaan, täytyy pennun osata ottaa kontakti omistajaan. Kontakti on yhteistyön ja kaiken koulutuksen perusta, ja sen opettamisesta voi lukea lisää esimerkiksi Hankikoira.fi-sivustolta.

Kun kontakti pennun ja omistajan välillä alkaa sujua, voi taluttimeen tarttua. Ensihihna voi olla lyhyempi kuin hihna, jota lopulta tullaan käyttämään, jotta pentu oppii kulkemaan ihmisen lähellä ja toisaalta lyhyempi etäisyys on turvallinen.

– Tavoite on, ettei hihnassa vedetä. Utelias pentu näkee ja haistaa ulkona kaikkea kiinnostavaa ja lähtee vetämään päästäkseen tutkimaan niitä. Jos koira pääsee asioiden luokse vetämällä, vetää se jatkossakin, Kallio sanoo.

Pentua ei tulisi koskaan palkita vetämisestä. Sen sijaan, kun hihna kiristyy, se pidetään tiukalla ja odotetaan, että pentu ottaa kontaktin taluttajaan. Kontaktista pentu saa palkinnoksi herkun ja sen, että hihnaa löysätään ja matka jatkuu. Vähitellen koira oppii ottamaan kontaktin aina hihnan kiristyessä. Koiraa ei kannata myöskään ohjata liikkeelle tai pysähtymään hihnasta nykien, vaan sille voi opettaa sanalliset käskyt, kuten ‘mennään’ ja ‘odota’.

Vetämällä ei siis päästä eteenpäin senttiäkään. Helpommin sanottu kuin tehty, eikä omistajaakaan varmasti huvita kouluttaa jokaisella ulkoilukerralla. Pentu kuitenkin oppii jatkuvasti eikä vain kouluttaessa. Siksi remmin ei kannata antaa kiristyä edes sillä kertaa, kun omat ajatukset harhailevat muualla kuin koulutuksessa.

– Tämä vaihe on haastavin myös omistajalle ja vaatii todellista kärsivällisyyttä. Vaiva kuitenkin palkitaan, sillä hihnakäyttäytyminen on helpompi opettaa pennulle kuin opetella huonoista tavoista, kuten vetämisestä, jälkikäteen pois, Kallio muistuttaa.

Kun pentu kasvaa isommaksi, voi jokainen kokeilla, minkälainen panta, valjaat, hihna tai talutin on juuri itselle ja omalle koiralle sopivin. Kun hihnakäyttäytymisen perusta on maltilla rakennettu ja kunnossa, voi ulkoilu sujua varmasti jokaiselta koirakolta hihnan ja pinnan kiristymättä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Turvalliseen pennun kouluttamiseen sopivat Jalon pentupannat ja -taluttimet ovat saatavilla muun muassa Tuurinportissa, Masku Aurassa, Säästötalo Latvalassa sekä K-Citymarketeissa ja satunnaisissa K-supermarketeissa.

Teksti: Niina Kinnunen

Sienikoira löytää piilottelevat sienet – Näin opetat murresi sienestämään

Yksi parhaista tavoista viettää syyspäivää on lähteä virkistävälle metsäretkelle koiran kanssa. Syksyisestä luonnosta moni kerää mielellään mukaansa tatteja, kantarelleja, suppilovahveroita ja muita metsänantimia. Vaikka koira nauttii jo mukana olosta, voi oman karvakuonon myös opettaa auttamaan sienisaaliin etsimisessä.

Helteisen ja kuivan kesän jäljiltä sienestyskautta saatiin odotella tavallista pidemmälle syksyyn eivätkä sienet tupsahtaneetkaan kaikille tutuille apajille. Varsinkin poikkeuksellisina sienisyksyinä koiran tarkasta kuonosta voi olla suuri apu sienten löytämisessä.

Koirakouluttaja Terhi Kaivola on harrastanut sienestystä 6-vuotiaan saksanpaimenkoiransa Topin kanssa muutaman vuoden ajan.

– Tavoitteena on, että koira löytää metsässä sienen hajun perusteella ja ilmaisee sen omistajalle esimerkiksi odottamalla, istumalla, menemällä maahan tai tuijottamalla, kertoo koirakouluttaja Terhi Kaivola Kuonokas Koirapalveluista.

Koiralla on tarkka hajumuisti, joten sen voi opettaa tunnistamaan useitakin sienilajeja. Aluksi kannattaa kuitenkin keskittyä yhteen ja opetella se hyvin, minkä jälkeen seuraavien opettelu käy helpommin. Kaivola suosittelee esimerkiksi kantarellia, jonka ominaistuoksu on voimakas ja joka usein piilottelee ihmissilmältä pudonneiden lehtien ja kasvuston seassa. Myrkyllisiä sieniä hän ei opettaisi koiralle, kaiken varalta.

– Varsinkin nameilla opettaessa harjoittelussa usein voi tulla vaihe, jossa koiran tekee mieli maistella sientä. Koiran voi kuitenkin opettaa odottamaan hajun lähteen luona nätisti paikallaan, jolloin sienet eivät mene rikki.

Harjoitus tekee hajumestarin

Ennen sienikopan nappaamista, kumppareiden sujauttamista jalkaan ja metsään suuntaamista sienten etsintää kannattaa harjoitella jo kotosalla. Sienen tuoksun voi esitellä koiralle esimerkiksi lasipurkista, johon on laitettu joko tuore, kuivattu tai pakastettu sieni. Kaikki käyvät, kunhan sientä ei ole maustettu millään ylimääräisellä.

– Aluksi koiraa palkataan jo pelkästä haistamisesta. Palkkaamiseen käy niin nami, keppi, pallo tai mikä tahansa koiraa innostava asia. Pian haisteluun aletaan liittää myös sitä, että koiran tarvitsee ilmaista löytäneensä hajun, Kaivola neuvoo.

Jos koiralle ei opeta selkeää tapaa ilmaista löytöään, saattaa se innostuksissaan rikkoa, repiä tai tallata sienet. Ilmaisutavaksi voi valita minkä tahansa koiralle luontevan tavan, mutta erityisesti maahanmeno tai istuminen ja rauhallisesti paikallaan odottaminen takaavat, ettei sienisaaliille käy köpelösti. Harjoittelussa kannattaa hyödyntää sitä, mitä koira osaa jo valmiiksi.

Sienen tuoksun voi tutustuttaa koiralle esimerkiksi lasipurkista. Niin kuivattu, pakastettu kuin tuorekin sieni käy.

Koska sienet eivät kasva luonnossa ihmisen käden korkeudella, vaan maassa ja esimerkiksi tryffelisienet jopa maan alla, täytyy harjoittelussa etsittävä tuoksupurkki siirtää pian oikealle korkeudelle eli maantasoon. Haastetta harjoitteluun saadaan, kun purkki piilotetaan näkyviltä ja koiran täytyy silmiensä sijaan turvautua nenäänsä.

Ihmisen käsitellessä sientä ja purkkia tarttuu tuoksun sekaan väistämättä myös hänen omaa tuoksuaan. Myös metsässä koiraa houkuttelevat lukemattomat hajut, jotka vievät helposti huomion. Siksi jo harjoitteluvaiheessa on tärkeä huomioida häiriöhajut ja opettaa koira erottelemaan kohdehaju niiden joukosta.

– Hajuerottelua treenataan useammalla purkilla, joista vain yhdessä on sienen hajua. Näin koira oppii, että juuri sienen tuoksu on se, mikä eroaa ja mitä ollaan etsimässä.

Muut purkit voivat olla aluksi tyhjiä ja myöhemmin niihin voi piilottaa esimerkiksi metsästä löytyviä tuoksuja, kuten vaikka lehtiä tai käpyjä. Kun koiraa palkataan ruhtinaallisesti juuri toivotun sienen hajun löytämisestä, oppii se, että juuri kyseisen sienen etsiminen kannattaa.

– Haisteleminen on koiralle raskasta työtä, joten treenaaminen kannattaa tehdä lyhyissä pätkissä, ja riittävä palautuminen vaatii myös lepopäiviä. Se, missä järjestyksessä ja millä intensiteetillä voidaan tehdä, riippuu paljon koirasta, Kaivola sanoo.

Jos opetteluun haluaa vauhtia ja varmuutta, järjestetään eri puolilla Suomea myös sienikoirakursseja.

Metsään voi suunnata, kun koira on oppinut tunnistamaan sienen tuoksun ja osaa ilmaista sen.

Sienikoppa kouraan ja menoksi

Metsään aloitteleva sienikoira on valmis, kun se osaa irrota ohjaajan luota vähän kauemmas etsimään ja osaa ilmaista löytönsä. Uusia sieniapajia ei kuitenkaan kannata vielä yrittää löytää, vaan ensin on suunnattava varmoille paikoille.

– Kannattaa vilkaista ennakkoon paikka, josta sieniä varmasti löytyy ja ohjata koiraa etsimään siellä, jotta se saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumiset vahvistavat opittua tehokkaasti, Kaivola huomauttaa.

Jos oman murren irtipäästäminen metsässä huolestuttaa, voi sieniä hyvin etsiä kytkettynäkin. Metsässä liikkuessa täytyy muistaa laki ja kiinnipitovelvollisuus. Metsästyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä 1.3.–19.8. välisenä aikana ja muulloinkin koiran irtipitämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Metsästyskautena maastossa liikkuessa kannattaa käyttää huomiovärisiä vaatteita ja välttää alueita, joilla tietää metsästäjien liikkuvan.

Muuten metsässä pärjää tavallisella säänmukaisella varustuksella. Matkaan kannattaa myös ottaa sienikirja tai -mobiilisovellus, sillä ihmisen täytyy aina olla viime kädessä se, joka tunnistaa sienilajin. Koiralle voi myös pukea esimerkiksi tietyn huivin tai heijastinliivin, jota käytetään aina sienestämään mentäessä ja jonka koira oppii yhdistämään työskentelyyn.

– Hajutyöskentely on parasta mahdollista aktivointia, ja koira saa siitä onnistumisen tunteita. Vaikkei itse olisikaan sienten ystävä, on niiden etsiminen hyvä tapa aktivoida koiraa. Eihän löytyneitä sieniä välttämättä ole pakko kerätä matkaan.

Nyt on hyvä aika aloittaa harjoittelu, niin koira on valmis ensi vuoden sienikauteen. Harjoittelusieniä voi kysellä kavereilta ja sukulaisilta, joiden talvivarastot ovat luultavimmin nyt pullollaan. Sienikautta on myös vielä jäljellä ja suppilovahveroiden lisäksi muitakin sieniä voi vielä paikoitellen löytää.

Katsos, mitä löytyi! Siiri-westie on vielä aivan aloitteleva sienikoira, mutta ehkä jo ensi vuonna sienet paikannetaan tarkan kuonon avulla.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Miksi koira murisee? – Ymmärrä koirasi viesti ärinän takaa

Koirat viestivät meille monin äänin: ne vinkuvat, vikisevät, ulvovat ja haukkuvat. Kun koira murahtaa, se tulkitaan usein uhkaavaksi ja jopa ongelmalliseksi käytökseksi. Murina on kuitenkin koiralle tärkeä osa kommunikointia.

Hampaat irvessä muriseva koira voi olla pelottava näky, ja vaisto käskee varomaan ja väistämään sitä. Useimmiten koira haluaakin murinallaan varoittaa meitä pysymään kauempana.

– Murinalla koira ilmoittaa, että on epävarma, pelkää tai haluaa lisää etäisyyttä ihmisiin tai toisiin koiriin. Koirat voivat murista itsepuolustukseksi, ja ne yrittävät murinalla lopettaa ei-toivotun tilanteen tai toiminnan, ongelmakoirakouluttaja Jaana Koukkula Evidensiasta kertoo.

Pelon lisäksi kipu voi saada koiran ärripurriksi. Tällöin se saattaa murahdella jonkin tietyn liikkeen tai kosketuksen myötä, kun sitä sattuu. Murisemalla koira myös puolustaa reviiriään, omistajaansa tai esimerkiksi ruokaa tai lelua, jonka kokee olevan vaarassa tulla napatuksi kuonon alta.

Koira pelkää herkkunsa olevan uhattuna. Kuva: Wildfaces/Pixabay

Monenlaista murinaa

Murinan on pitkään ajateltu olevan aggressiivista käytöstä, jota koiralta ei saisi sietää. Sittemmin käyttäytymistutkimuksen myötä on oivallettu, että koira käyttää murinaa monipuolisesti viestiessään.

– Usein on ennakkokäsitys, että koiran murina on aina merkki aggressiivisuudesta, mutta näin ei ole. Koira voi viestittää omistajalleen myös esimerkiksi iloisuuttaan niin sanotulla tervehtimismurinalla. Koirien leikkiessä keskenään murina voi olla hurjankin kuuloista, Koukkula huomauttaa.

Murinaa koskevassa tutkimuksessa todettiin, että leikkivän koiran murina on korkeampaa ja lyhyempikestoista kuin puolustautuvan koiran matala ja pitkä murina. Tämä on ihmiskorvankin helppo erottaa, mutta koirat kuulevat hienovaraisemmatkin eroavaisuudet. Kokeessa koirille soitettiin nauhalta ruokaa puolustavan koiran murinaa, jolloin ne jättivät herkkuluun rauhaan. Kun niille puolestaan soitettiin tuntematonta ihmistä murisevan koiran ääntä, luu katosi parempiin suihin.

Useimmiten murina kertoo pelosta. Koira yrittää välttää tilanteet, joissa joutuu hyökkäämään, ja siksi se elehtii jo ennen murinaa. Pelokas ja ahdistunut koira on jäykkä, luimistelee, haukottelee, lipoo huuliaan ja vilkuilee hermostuneesti. Se myös näyttää hampaitaan yrittäessään ilmaista tukalaa oloaan.

– Koiran elekielessä varoituksena toimivat ensin eleet ja ilmeet. Jos niihin ei reagoida, tulee murinaa ja jos siihenkään ei reagoida, koiralle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin puolustautua puremalla, Koukkula sanoo.

Vaikka murina ei aina tarkoitakaan, että koira olisi hyökkäämässä, kannattaa omistajan olla valmiina puuttumaan siihen.

Koira kertoo epämiellyttävästä olostaan elein ja ilmein jo ennen murinaa. Kuva: AdinaVoicu/Pixabay

Älä rankaise murisevaa koiraa

Koiran voisi kyllä opettaa olemaan murisematta, mutta silloin se menettäisi luonnollisen ja tehokkaan viestimiskeinonsa epämiellyttävissä tilanteissa.

– Koiraa ei saa koskaan rangaista murinasta, koska se saattaa lopettaa meille kaikkein tärkeimmän kommunikointimuotonsa. Omistajalla voi tämän jälkeen olla koira, joka ensin varoittaa elein ja ilmein, joita ei välttämättä huomata, ja sen jälkeen puree uskaltamatta murista ennen hyökkäystä.

Kieltämisen sijaan tulisi puuttua syihin, joiden takia koira ärrää. Jos koira vaikuttaa murisevan kivusta, on kivun syy selvitettävä eläinlääkärissä. Tilanteissa, joissa koira pelkää tai kokee tarvetta puolustautua, on tärkeä pysyä rauhallisena.

– Kun koira murisee, keskeytetään tilanne ja kunnioitetaan murinaa eli odotetaan hiljaa paikoillaan eikä ahdisteta koiraa lisää liikkumalla tai lähestymällä. Koiralle ei saa puhua eikä sitä saa rapsutella tai lepytellä. Kun koira on rauhoittunut, ohjataan se pois tilanteesta, Koukkula neuvoo.

– Koira ei kuitenkaan saa murinallaan saavuttaa mitään, joten ihminen ei poistu tilanteesta, vaan koira.

Omistaja voi myös opettaa koiralleen, ettei sen tarvitse olla huolissaan leluistaan tai ruuastaan. Kun koira oppii pennusta pitäen, ettei kukaan vie ruokaa sen syödessä, ei se koe tarvetta murista ruokakupin äärellä. Jos murisemisesta kuitenkin tulee ongelma, ja se aiheuttaa vaaratilanteita ihmisiä, toisia koiria tai erityisesti lapsia kohtaan, kannattaa apua hakea koirakouluttajalta.

Tärkeintä on reagoida murinaan ja auttaa koiraa selviytymään pelottavista tilanteista. Koiran ja omistajan välinen luottamus vahvistuu, kun koira tietää, että omistajalla on homma hallussa.

Teksti: Niina Kinnunen

Miksi koira haukkuu? – Näin puutut häiritsevään haukkumiseen

Koirat ilmaisevat tunteitaan aina pelosta innostukseen haukkumalla. Pitkin päivää jatkuva louskutus tai ovikellolle räyhääminen voi kuitenkin olla stressaavaa niin omistajalle, naapureille kuin koiralle itselleenkin.

Koiran mielestä haukku on paikallaan tilanteessa kuin tilanteessa: pihapuussa kiipeilevästä oravasta on ilmoitettava välittömästi, yksin jäädessä on tylsää eikä omistajalta saa huomiota tai uusi ihmis- tai koiratuttavuus epäilyttää.

– Koira saattaa haukkua saadakseen huomiota, turhautuessaan, leikkiessään, puolustaessaan reviiriään, tervehtiessään tuttuja tai karkottaakseen tuntemattomia, Evidensian ongelmakoirakouluttaja Jaana Koukkula listaa.

– Koira viestii haukkumalla oikeastaan kaikkia tunnetilojaan.

Eleet paljastavat haukun syyn

Ihmisen voi olla vaikea tulkita, mitä koira haukkumisellaan milloinkin haluaa kertoa.

Haukkumistapa paljastaa osan. Vahtiva koira haukkuu matalalla ja varmalla äänellä yrittäessään pitää tunkeutujan kaukana, kun taas korkeat haukahdukset viestivät usein innostuksesta. Jos haukunta on intensiivistä ja tiheää, voi kyseessä olla pelko. Huomiota koira puolestaan haukkuu tasaisella ja kovalla äänellä.

Koiran tapa äännellä vaihtelee kuitenkin roduittain ja yksilöittäin. Usein omistaja tunnistaa oman lemmikkinsä haukut, mutta vieraita koiria on vaikeampi tulkita.

– Koirat viestivät haukun lisäksi samaan aikaan muilla käyttäytymismuodoillaan. Jotta voimme tulkita, miksi koira haukkuu, on tarkasteltava myös haukkuvan koiran eleitä, ilmeitä, katsetta ja äänenpainoa.

Nämä eleet ovat usein erittäin hienovaraisia, ja ne saattavat jäädä ihmisiltä huomaamatta. Siksi varsinkin vierasta koiraa lähestyessä, on aina paras olla rauhallisen varovainen.

– Sanonta haukkuva koira ei pure, ei aina pidä paikkaansa. Haukkuminen saattaa olla myös varoitus toisille ennen mahdollista hyökkäystä, Koukkula muistuttaa.

Äänenpainon lisäksi haukkuvan koiran eleitä ja asentoa kannattaa tarkkailla. Kuva: Mandyme27/Pixabay

Moni lietsoo haukuntaa tietämättään

Koirat voivat haukkua yllättävän kovaa. Guinnessin ennätystenkirjan mukaan kovin mitattu haukku on 113,1 desibeliä. Tätä kultainennoutaja Charlien mahtihaukuntaa on verrattu rock-konsertin melutasoon.

Ei siis ihme, että jatkuva kova haukkuminen rasittaa omistajaa ja häiritsee usein jopa naapurisopua. Ensimmäisenä mieli varmasti tekisi kieltää ja torua meluavaa koiraa, mutta se lietsoo tilannetta entisestään.

– Huomionhakuisella tai vartioivalla haukkumisella koira ei saisi saada huomiota osakseen. Kieltäminen tai rankaiseminen aiheuttavat vain lisää haukkumista. Haukkumista ei kannata myöskään vahvistaa “kuka tulee” tai “mikä siellä” -kysymyksin, Koukkula neuvoo.

Haukkuminen on koiralle luontaista toimintaa, ja se on jalostettu vahtimaan ja ilmoittamaan mahdollisista uhkista. Haukkuminen myös itsessään on koiralle palkitsevaa toimintaa, joten sen kieltäminen kokonaan ei ole suositeltavaa.

Sen sijaan kannattaa opettaa, ettei koiran tarvitse olla jatkuvasti valppaana ja vartioimassa ympäristöä.

– Pienimmästäkin äänestä tai ulkopuolisesta liikkeestä haukkuva koira ei pysty rauhoittumaan ja rentoutumaan. Tämä saattaa aiheuttaa koiralle suurtakin stressiä ja muita ongelmia, kuten eroahdistusta.

Liiasta haukkumisesta voi opetella eroon

Koukkula suosittelee puuttumaan häiritsevään ja huomiohakuiseen haukuntaan mahdollisimman pian, mielellään jo pentuna. Johdonmukaisella ja kärsivällisellä koulutuksella vanhemmankin koiran voi opettaa haukkumaan vähemmän.

– Koiran voi antaa haukkua hetken, jonka jälkeen omistaja kiittää hyvin tehdystä työstä ohjaamalla koiran pois tilanteesta ja palkitsee poistumisesta ja rauhoittumisesta. Näin koira oppii, että se saa tehdä työn, johon se on jalostettu. Sen jälkeen omistaja ottaa tilanteen haltuun, ja koira voi rentoutua ja rauhoittua.

Koiralle voi myös opettaa jonkin uuden käyttäytymismallin tilanteisiin, joissa se muuten haukkuisi.

– Esimerkiksi ovikellon soidessa koira meneekin omalle paikalleen odottamaan, tulee omistajan viereen istumaan tai hakee suuhunsa lelun, jota voi esitellä ja kantaa vieraiden saapuessa, Koukkula vinkkaa.

Tärkeintä on, että koiraa palkitaan ruhtinaallisesti aina, kun se toimii toivotulla tavalla. Omistajan muuttaessa omaa toimintaansa alkaa koirakin muuttaa käyttäytymismallejaan.

Seuraavan kerran, kun oma koiruus haukkuu postiluukusta kolahtavaa lehteä aamukolmelta, kannattaa huokaistaa syvään ja vetää kiroava huuto takaisin – ehkäpä koirasi yrittää vain avuliaana ilmoittaa, että posti tuli.

Kun haukkumiseen reagoidaan jo pentuna, koira oppii, milloin haukkuminen on sopivaa. Kuva: 12019/Pixabay

Rähjääkö rekku remmissä? Haukkuuko hauva naapureille? Näillä vinkeillä ongelmakäytös kuriin!

Koiran ongelmakäytöksellä tarkoitetaan käytöstä, joka on ihmisen kannalta ei-toivottua ja koiran itsensä kannalta vahingollista. Koiran ongelmakäyttäytymisestä seuraavat pitovaikeudet johtavat toisinaan jopa lemmikistä luopumiseen.

Koiran käytökseen vaikuttavat sen terveydentila, geeniperimä, pikkupentuikä ja sen aikana tapahtuva sosiaalistaminen, oppimishistoria sekä stressi. Koiran epätoivottuun käyttäytymiseen voi siis olla monia syitä, ja syyn huolellinen selvittäminen auttaa usein merkittävästi ratkaisun löytymisessä. Ongelmakäytös voi juontaa juurensa esimerkiksi koiran terveysongelmista tai kiputiloista, stressistä, huonoista kokemuksista, lajityypillisistä tarpeista tai rodunomaisista taipumuksista.

Koiran stressi voi ilmetä esimerkiksi hihnassa vetämisenä tai hihnan pureskeluna, jatkuvana haukkumisena, tarpeiden tekemisenä sisälle, hermostuneisuutena, keskittymiskyvyn puutteena, oman hännän jahtaamisena, hyperaktiivisuutena tai aggressiivisuutena. Koiran stressiä hoidettaessa on tärkeää selvittää stressin syy ja poistaa se. Tässä auttavat myös omistajan rauhallinen käytös, koiran virikkeellistäminen eli lajityypillisen tekemisen tarjoaminen sekä rutiinit. Koiran on myös saatava riittävästi – noin 14–16 tuntia vuorokaudessa – lepoa rauhallisessa paikassa.

Käytösongelmat kuriin koulutuksella

Kun koiran mahdolliset kiputilat tai stressi on hoidettu kuntoon, ongelmakäytöstä voidaan lähteä ratkaisemaan koulutuksella. Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ovat laatineet yhteistyössä Koira- ja kissakoulu Heiluvan hännän kanssa Rähjääkö rekku, muriseeko murre? -esitteen, johon on koottu koiran ongelmakäytöksen tavallisimmat syyt ja vinkit ratkaisun löytämiseksi.

Toisinaan koiran ei-toivottu käytös ilmenee aggressiivisuutena, jota käsitellään usein virheellisesti yhtenä ominaisuutena. Todellisuudessa hyökkäävä käytös voi johtua monista syistä, jotka vaativat erilaiset ratkaisut. Aggressio voi olla oire esimerkiksi turhautumisesta, pelosta tai epävarmuudesta, terveydentilaan liittyvistä syistä tai puolustautumisesta. Niin sanottu arvaamaton aggressio on hyvin harvinaista.

Kun aggressiivista käytöstä lähdetään kouluttamaan pois koiralta, on tärkeää muistaa, ettei karkottavien eli varoittavien signaalien poistaminen ole toivottavaa. Ilman niitä koira saattaa hyökätä suoraan, ilman varoitusta. Etenkään pelkonsa vuoksi aggressiivisesti käyttäytyvää uroskoiraa ei kannata kastroida ilman lääketieteellistä syytä, sillä leikkauksen myötä itsevarmuushormoni testosteronin tuotanto hiipuu ja pelokas uros voi alkaa räyhätä entistä pahemmin.

Remmirähjä tarvitsee tilaa

Kun koiran epätoivottua käytöstä lähdetään kouluttamaan pois, on tavoitteena korvata ei-toivottu käytösmalli toivotulla, jota vahvistetaan palkitsemalla. Ei-toivottu käytösmalli sammutetaan jättämällä se palkitsematta ja ennakoimalla ja suunnittelemalla tilanteet niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Koiran on helpompi toimia, kun se tietää, mitä siltä odotetaan ja mitä se saa tehdä.

Esimerkiksi remmissä rähjäävän turren koulutus kannattaa aloittaa ottamalla etäisyyttä ärsykkeeseen. Etäisyys on sopiva, jos koira pystyy syömään palkkioksi saamaansa makupalaa huolimatta näkemästään toisesta koirasta. Kouluttaminen aloitetaan palkitsemalla koiraa, kun se katsoo ärsykettä ja lisäämällä pikkuhiljaa mukaan myös palkkiosana tai naksutin. Koiran räyhääminen nostaa paitsi omistajan myös koiran elimistön stressitilaa, joka voi jatkuvana altistaa koiran terveysongelmille, joten remmirähjän omistajan kannattaa suunnitella ulkoilureitit ja -aikataulut niin, ettei koira turhaan altistu voimakkaille häiriötekijöille.

Myös kerrostalossa rapun ääniä kyttäävä koira voidaan kouluttaa suhtautumaan rapun ääniin rauhallisesti. Kun hauva haukkuu esimerkiksi rapusta kaikuvalle postinkantajan kolistelulle, koira luulee, että postinkantaja poistuu haukun ansiosta, vaikka hän todellisuudessa etenee reitillään. Kun rapusta kuuluu ääniä tai ovikello soi, koiralle voi haukkumisen (ei-toivottu käytös) sijaan opettaa esimerkiksi omalle paikalle rauhoittumisen (toivottu käytös). Etenkin alkuun toivottua käytöstä tulee palkita ahkerasti, jotta koira oppii syyn ja seurauksen yhteyden.

Otsikkokuva: U.S. Air Force photo/Airman 1st Class Anthony Sanchelli [Public domain], via Wikimedia Commons

Vangit kouluttavat koiranpennuista avustajakoiria – Katso koskettava video upeista tuloksista!

Olemme kertoneet Kuonossa aiemminkin koirien ja vankien yhteiselosta. Amerikkalaisessa projektissa vangit pääsivät kouluttamaan koiria kiven sisällä ja tulokset olivat todella hyviä.

Tulokset ovat kuitenkin olleet huikeita.
– Katsokaa nyt näitä jättiläisen kokoisia linnakundeja, jotka käyttävät päivänsä painonnostoon ja uhitteluun. Ja sitten kun pieni pentu tulee heidän luokseen, heistä tulee kimittäviä pikkutyttöjä, jotka ovat mielettömän iloisia koirista, Fort Dodgen vankilan vartija Jim McKinney kertoo.

– Istun täällä neljän vuoden tuomiota ja pääsen kouluttamaan koiraa. Kun tiedän, että kouluttamani koira päätyy oikeasti auttamaan jotain apua tarvitsevaa, on se paras palkkio, mitä voin tästä hommasta saada, eräs labradorinnoutajaa kertova vanki kertoo.

Katso koskettava video:

Kaikkia eläimiä voi kouluttaa ilman rangaistusta – Ota tästä kuvasta opiksi!

Olemme julkaisseet viime aikoina useita Lili Chin piirroksia ja ne ovat olleet todellisia jättihittejä. Tänään on vuorossa ihan oikeasti ajattelemisen aihetta antava kuva. Kuvassa kerrotaan oikeiden esimerkkien kautta, millaisia upeita taitoja erilaiset villieläimet ovat oppineet ilman rangaistusta tai pakottamista. Kuvan tarkoituksena on tietysti herättää myös meidän koiranomistajat ajattelemaan. Vaikka valtaosa kouluttaakin koiriaan positiivisin metodein, aina mahtuu joukkoon niitäkin, jotka luottavat rangaistukseen ja pakottamiseen. Toivottavasti tästä kuvasta on herättäjäksi.

www.doggiedrawings.net
www.doggiedrawings.net

 

Tätä koiraihmiset googlasivat – Vuoden 10 haetuinta kysymystä vastauksineen!

Koiran omistaminen ei ole aina yksinkertaista ja omistajalle herääkin varmasti usein kysymyksiä siitä, miksi koira käyttäytyy tietyllä tavalla tai miten koiran kanssa eri tilanteissa tulisi toimia. Moni koiranomistaja turvautuu netin hakupalveluihin löytääkseen vastauksen.

Google julkaisee vuosittain koosteen vuoden haetuimmista hakusanoista. Nämä kymmenen kysymystä askarruttivat koiraihmisiä eniten vuonna 2014:

10. Miksi koirat hautaavat luita?

Tapa haudata luut tai muut herkut juontaa juurensa koirien villien esi-isien tavasta haudata ylimääräinen ruoka maahan piiloon haaskaeläimiltä. Villeillä koirilla ei aina ollut varmuutta siitä, milloin ja mitä ne saisivat seuraavan kerran syödäkseen, joten onnistuneen metsästyksen jälkeen saaliista ei heitetty mitään hukkaan. Hautaamalla luut myös säilyvät tuoreena pidempään.

9. Kuinka koirat tutustutetaan toisiinsa?

Koira kannattaa jo nuorella iällä tutustuttaa mahdollisimman moneen erikokoiseen ja -rotuiseen koiraan, jotta tulevaisuuden kohtaamiset sujuisivat mahdollisimman helposti. Koiraa ei koskaan saa pakottaa lähestymään toista koiraa, vaan tutustuttamisen tulee tapahtua kaikessa rauhassa.

Paras paikka tutustuttaa koirat toisiinsa on neutraali ympäristö, joka ei ole kummankaan reviiriä. Aluksi koirat kannattaa pitää hihnassa ja välimatkan päässä toisistaan, kuitenkin niin, että ne näkevät toisensa. Pikku hiljaa välimatkaa voi lyhentää, jotta koirat pääsevät nuuhkimaan toisiaan ja toistensa jälkiä. Toista koiraa ei kannata lähestyä suoraan kohti, vaan mieluummin hiukan kaartaen.

Jos jompikumpi tai molemmat koirat käyvät liian kuumina, kannattaa tutustuttamista siirtää, kunnes koirat ovat rauhoittuneet. Tutustuminen voi vaatia useammankin tapaamiskerran. Osa koirista tarvitsee enemmän aikaa kuin toiset.

8. Miten koiran saa lopettamaan kaivamisen?

Koiran kaivamisvimmaa voi koettaa hillitä ripottelemalla jotakin koiralle epämiellyttävän hajuista ja makuista ainetta, kuten sitruunan kuoria, kuoppiin ja alueille, joissa koira kaivelee. Myös koiran omien jätösten peitteleminen kaivuualueelle voi auttaa, sillä yleensä koira ei halua kaivaa omia jätöksiään esiin maasta.

Jos koira kaivaa maata pakonomaisesti, voi se olla merkki siitä, että koira on ylienerginen, tylsistynyt eikä sillä ole tarpeeksi aktiviteettejä. Riittävä liikunnanmäärä ja muu yhteinen touhuaminen koiran kanssa voi vähentää koiran tarvetta kaivaa.

7. Miksi koiran kuono on märkä?

Koiran kuononpäässä on märkä limakerros, joka on olennainen osa sen tarkkaa hajuaistia. Kuonon lima auttaa koiraa nappaamaan hajuja ja erottelemaan niitä toisistaan. Koiran kuono onkin kosteimmillaan heti sen jälkeen, kun koira on tutkinut ja nuuhkinut ympäristöään.

On myytti, että koiran kuonon kosteus tai kuivuus kertoisi sen terveydentilasta. On aivan normaalia, että kuono on kuiva esimerkiksi koiran nukkuessa.

6. Kuinka koiran korvat puhdistetaan?

Koiran korvat tulisi tarkistaa ja puhdistaa säännöllisesti, sillä niihin kertyy helposti likaa muun muassa ulkoillessa. Omistaja voi puhdistaa koiran korvan ulkoisia ja näkyviä osia, mutta syvemmälle korvakäytävään ei saa työntää mitään, jottei vaikku ja lika pakkaudu sinne.

Puhdistuksessa voi käyttää esimerkiksi pumpulia tai liinaa, joka on kastettu haaleaan veteen. Korvakäytävään ei saa työntää vanupuikkoa, sillä se saattaa pahimmassa tapauksessa puhkaista tärykalvon.

Apteekeissa on myös saatavilla koiran korvanpuhdistusainetta, jota annostellaan ohjeen mukaan korvakäytävään. Anna koiran ravistella päätään puhdistuksen jälkeen, jotta korvakäytävään kertynyt lika pääsee irtoamaan. Pyyhi vielä puhdistusaineen jämät pois korvasta.

5. Miksi koira jahtaa häntäänsä?

Varmaa tietoa siitä, miksi jotkin koirat jahtaavat häntiään, ei ole. Yhdeksi syyksi on epäilty tylsistymistä ja tekemisen puutetta, mutta vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa tämän ei todettu olevan merkittävä tekijä. Sen sijaan tutkimuksen tulokset viittaisivat siihen, että pennut, jotka erotetaan aikaisin emoistaan tai jotka kärsivät tiettyjen vitamiinien puutteista, jahtaisivat häntiään useammin ja pakonomaisemmin kuin toiset pennut.

4. Miksi koirilla on viikset?

Koiran viikset ovat eräänlaisia tuntokarvoja, jotka ovat osa koiran aistimekanismeja. Tuntoherkkien viiksien avulla koira tunnustelee ja havainnoi ympäristöään ja ne auttavat sitä esimerkiksi väistelemään esteitä. Viikset tuntevat tarkasti, sillä ne ovat kiinnittyneinä hermosoluihin, jotka reagoivat kosketukseen.

3. Miksi koirat ulvovat?

Koirat kommunikoivat välimatkan päähän ulvomalla. Ulvomalla joko kutsutaan kavereita tai pidetään uhka loitolla. Koira voi ulvoa myös, jos se on loukkaantunut tai tuntee itsensä hylätyksi ja kärsii eroahdistuksen oireista. Jotkin koirat alkavat ulvoa, kun kuulevat ulvomista muistuttavan ärsykkeen, kuten sireenin äänen tai musiikkia.

2. Näkevätkö koirat unia?

Koirat uneksivat ja näkevät unia. Pienet koirat näkevät yleensä paljon lyhyitä unia, kun taas suuremmat koirat näkevät vähemmän mutta pidempikestoisia unia. Koirat toistavat ja käsittelevät päivän tapahtumia unessa samaan tapaan kuin ihmisetkin.

1. Miksi koirat syövät ruohoa?

Tämä kysymys on askarruttanut koiranomistajia pitkään ja se onkin vuodesta toiseen Googlen haetuimpia koira-aiheisia kysymyksiä. Varmaa vastausta, siihen miksi koirat syövät ruohoa, ei kuitenkaan tiedetä.

Koirat ovat kaikkiruokaisia ja voi olla, että moni koira vain pitää ruohon mausta. Joidenkin teorioiden mukaan koirat syövät ruohoa siksi, että kaipaavat lisää kuituja tai koska niillä on vatsavaivoja. Toisaalta ruohon mutusteleminen saattaa olla vain tapa kuluttaa aikaa.

Alkuperäinen Dogsterin juttu on luettavissa englanniksi täällä.
Kuva: Wikimedia Commons/Rachelegreen