koulutus

Koira räyhää remmissä – Näin saat ohitustilanteet onnistumaan

Rauhallinen lenkki saa käänteen, kun näköpiiriin osuu kohti tuleva koirakko: pulssi nousee, sormet puristuvat nyrkkiin ja hihna kiristyy lyhyeksi kuin huomaamatta eikä aikaakaan, kun myös koira hihnan toisessa päässä jäykistyy. Räjähdysherkkä tilanne on valmis. Miksi koira räyhää remmissä ja mitä ongelmalle voi tehdä?

Eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo, että remmiräyhäämisen taustalla voi olla monia syitä. Koira on voinut kokea trauman, esimerkiksi joutunut irtokoiran hyökkäämäksi tai muuten säikähtänyt, ja kokemuksesta on jäänyt pelko muita koiria kohtaan.

Useimmiten taustalla ei kuitenkaan ole yksittäistä tapahtumaa, vaan ongelma on muodostunut vähitellen ajan saatossa. Tarkoittamattaan omistaja luo ohitustilanteeseen jännitteen, joka lopulta saattaa purkautua koiran räyhäämisenä.

– Kun omistaja kiristää hihnaa, koira tuntee epämukavuutta ja paineen tunnetta, jonka se oppii yhdistämään vastaantulevaan koiraan. Kun ohitustilanteet toistuvat stressaavina, voi koira alkaa räyhätä, Tihtonen sanoo.

– Hihnaa pidettäessä kireällä ja lyhyellä, koira ei myöskään pääse käyttämään sille luontaista elekieltä, jolla se viestii toiselle koiralle, ettei ole kohtaamassa tätä hyökkäävästi. Tällaisia rauhoittavia eleitä ovat esimerkiksi maan nuuhkuttaminen, pään kääntäminen ja kaartaminen sivummalle.

Jopa erittäin sosiaalisesta pennusta voi kasvaa toisille koirille rähisijä. Jos ylisosiaalinen koira pääsee pennusta asti aina tervehtimään ja leikkimään vastaantulevien koirien kanssa, mutta omistaja alkaa myöhemmin rajoittaa tervehtimisiä yhtäkkisesti, voi se laukaista koirassa turhautumista, joka purkautuu aggressiivisuutena. Tihtosen mukaan tämä on yllättävän tyypillinen syy remmiräyhäämiselle.

– Pennusta asti olisi parempi, että tervehditään vain tiettyjä turvallisia ja tuttuja koiria, eikä luokse pääseminen ole automaattista vaan tapahtuu vain luvan kanssa. Kun ohittamisesta tehdään yleisempää ja palkitsevampaa kuin tervehtimään pääsemisestä, ohitukset sujuvat jatkossakin helpommin.

Pennulle kannattaa opettaa, että tervehtimään pääsee vain luvan kanssa. Näin ohittaminen onnistuu helpommin myös jatkossa.

Opettele lukemaan koiraasi

Koirat viestivät keskenään paljon hienovaraisilla eleille ja tavoilla, jotka usein jäävät ihmisiltä huomaamatta. Harvoin koira räyhää varoittamatta, sillä se on äärimmäinen ja vasta viimeinen koiran tapa viestiä, että tilanne on epämiellyttävä.

Omistajan kannattaa opetella tarkkailemaan eleitä, jotka kielivät koiran jännittyneisyydestä. Jos koira tuijottaa toista koiraa tiiviisti ja jo pitkältä välimatkalta, kokee se lähestyjän uhkaavana ja huolestuttavana. Myös jäykät, pystyyn nostetut korvat ja häntä, huulten nuoleminen sekä huolestunut pälyily kertovat stressistä.

– Ohitustilanteet ovat haastavia, koska toinen koira on monelle koiralle äärimmäisen kiinnostava. Tavoitteena on tehdä omistajasta toista koiraa kannattavampi, joten lenkille otetaan mukaan parhaimmat palkinnot, herkullisimmat herkut tai mieluisimmat lelut, Tihtonen painottaa.

Tärkeää on ajoittaa palkitseminen oikein. Koira palkitaan välittömästi, kun se havaitsee lähestyvän koirakon. Omistaja ei voi ennakoida, sillä koiran täytyy olla havainnut toinen koira, jotta se tietää, mihin yhdistää palkinnon. Näin koira myös huomaa vastaantulijan ajoissa eikä säikähdä yhtäkkiä lähellä olevaa koiraa ja ylireagoi sen takia. Koiraa palkitaan ja kehutaan runsaasti niin kauan kuin ohitustilanne jatkuu.

Ota tarpeeksi tilaa ohitukselle

Ihmisillä on tapana kulkea suoraan, jalkakäytävän leveyden verran ohi, toisiaan edes huomaamatta, mutta tämä ei ole luonnollista koirille. Suoraan kohti tuleminen kielii mahdollisesta konfliktista, joten koirat mieluummin kohtaavat toisensa sivulle kaartaen.

– Omistajan tulee huolehtia riittävästä välimatkasta. Ei ole mikään pakko ohittaa aivan vierestä, vaan tarvittaessa voi kaartaa vähän pientareen, ojan, pellon tai metsän puolelta, Tihtonen sanoo.

Kaupungissa ulkoilureittiä voi miettiä ennakolta, valita puistoja ja muita tilavampia ulkoilupaikkoja sekä mahdollisuuksien mukaan välttää ruuhka-aikoja, jotta kohtaamisia olisi mahdollisimman hallitusti. Kaupungissa tilanteet ovat usein yllättäviä, joten ohituksia on hyvä harjoitella rauhallisemmassa paikassa tuttujen koirien kanssa tai ohituskursseilla, jotta koira saa onnistumisen kokemuksia.

– Lenkin ensimmäiseen ohitukseen kannattaa panostaa, sillä monesti sen onnistuminen määrittää, kuinka hyvin koko lenkki sujuu. Jos toinen koira pääsee yllättämään jo ensimmäisen nurkan takaa, voi olla parempi hoitaa pissatus nopeasti, kääntyä kotiin ja kokeilla hetken rauhoittumisen jälkeen uudelleen.

Joskus tilanne ajautuu siihen, että koiralta tuntuu katoavan korvat ja silmät, se ei reagoi enää käskyihin eivätkä namitkaan maistu. Tihtonen muistuttaa, ettei koiralle karjuminen ja äänen korottaminen auta, vaan kiihdyttää koiraa lähinnä haukkumaan kilpaa. Kun koira menee taistele tai pakene -tilaan, tilanteesta on paras poistua nopeasti mutta rauhallisesti.

Vastaantulija vähän kiinnostaa ja huolettaa. Kun omistaja oppii tunnistamaan koiransa eleitä, voi koiraa auttaa selviämään jännittävissä ohitustilanteissa.

Turvallisuus ennen kaikkea

Viimeinen asia, mitä räyhäämistilanteessa kukaan haluaa on, että koiran panta antaa periksi tai hihna luiskahtaa taluttajan kädestä. Epämukava ja kipua tuottava panta voi myös pahentaa koiran remmiräyhäämistä, kun koira oppii yhdistämään kiristyvästä hihnasta ja pannasta aiheutuvan kivun toiseen koiraan.

– Talutusvälineiden tulee olla sellaiset, etteivät ne estä koiraa näyttämästä luontaista elekieltään. Hihnassa tulisi olla tarpeeksi pituutta, jottei koira ole valmiiksi turhautunut ja pystyy tekemään luontaisia väistämisliikkeitä, kun toinen koira lähestyy, kertoo tarvikespesialisti Maria Kallio kotimaisia Jalo-tuotteita valmistavalta Transmerilta.

Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, sillä siitä saa hyvän otteen eikä hihna aiheuta niin helposti hiertymiä ja vammoja nykäisyn sattuessa. Joissain hihnoissa on myös liu’un esto käsiosissa helpottamassa otteen pitämistä. Kallio suosittelee myös valitsemaan taluttimen, joka mahdollistaa käden ja puolen vaihtamisen vaivattomasti tarpeen mukaan.

– Välineet eivät saa koskaan aiheuttaa kipua koiralle. Pannaksi kannattaa valita tukeva ja tarpeeksi leveä panta, joka ei painu koiran niskanikamien väliin. Pannasta voi tarkistaa myös, että sen kiinnityslenkit ovat kestävät, Kallio sanoo.

Sujuvat ohitustilanteet ovat loppujen lopuksi yhteispeliä kaikkien ulkoilijoiden välillä. Jos näet keltaisen nauhan vastaantulevan koiran hihnassa tai pannassa, tarkoittaa se, että koira tarvitsee syystä tai toisesta tilaa. Keltainen nauha -kampanjan tarkoituksena on kertoa tilaa tarvitsevista koirista: koira voi olla remmiräyhääjä, mutta myös esimerkiksi arka tai sairas, sillä on juoksut tai sitä koulutetaan. Vaikkei koiralla olisikaan keltaista nauhaa, on aina paras varmistaa omistajalta, saako koiraa lähestyä ja tulla tervehtimään.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia lemmikin tarvikkeita valmistavan Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen

Koira vetää hihnassa? – Opeta koirallesi mukavan ja turvallisen lenkin taito

Hihnan toisessa päässä kiskova koira saa kärsivällisimmänkin taluttajan turhautumaan, mutta vetämisellä on tätäkin ikävämpi vaikutus. Jatkuva paine ja nykäisyt kaulalle aiheuttavat koiralle kipua, fyysisiä vammoja ja stressiä. Hallitsemattomasti sinkoileva koira luo pahimmillaan vaaratilanteita niin itselleen kuin muille – ja vaikkei mitään sattuisikaan, nostattaa tilanne punan häpeilevän taluttajan poskille. Kysyimme asiantuntijoilta, mitä tehdä.

Koiran vetämiselle hihnassa voi olla monia selityksiä. Ehkä koira haluaa päästä nuuskimaan vastustamatonta tuoksua tienposkessa, tai se kiirehtii tervehtimään vastaantulevaa koiraystävää. Harmillisen usein syy jatkuvaan vetämiseen on, että koira tuntee kireän hihnan aiheuttamaa kipua.

– Koiralle luontainen reaktio on yrittää paeta poispäin kivusta ja epämukavuudesta, jolloin se kiskoo vain kahta kauheammin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen selittää.

– Koira ei itse osaa päätellä, että hidastamalla ja kääntymällä paine loppuu. Siksi sille täytyy opettaa, mitä tehdä.

Pantaan tai valjaisiin totuttelu kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena. Suurin osa pennuista totutetaankin pantaan jo kasvattajan luona ennen kotiutumista.

Koiran iästä huolimatta aina, kun käyttöön otetaan uusi panta tai muu väline, totuttelu tulisi aloittaa rauhallisesti ja koiraa palkiten. Koiralle opetetaan, että pannan tai valjaiden pukeminen tarkoittaa yhteistä mukavaa tekemistä, kuten rapsutuksia, leikkiä ja herkkuja.

– Ennen kuin lähdetään ulos, harjoitellaan kotona sisällä, jossa on vähemmän häiriötekijöitä. Ulkona hajut, äänet, eläimet, toiset koirat ja ihmiset vaikeuttavat keskittymistä ja tekevät harjoittelusta haastavampaa.

Tihtonen suosittelee opettamaan koiralle, kuinka paine kireästä hihnasta puretaan eli hihna saadaan löystymään. Tämä tapahtuu niin, että omistaja vetää hihnaa kevyesti kireälle, jolloin koira tuntee pienen paineen ja reagoi siihen, esimerkiksi kääntymällä omistajaan päin ja tulemalla luokse. Kun koira reagoi ja hihna löystyy, sitä kehutaan ja palkitaan runsaasti. Tätä toistamalla koira oppii, että hihnan kiristyessä kannattaa kääntyä eikä jatkaa vetämistä poispäin.

– Kun koira osaa sujuvasti purkaa paineentunteen, voidaan lähteä liikkeelle. Ensin hihnassa kuljetaan sisällä vaikka ympäri olohuonetta, sitten omalla pihalla, kotitiellä ja vähitellen kävelyä harjoitellaan lisäämällä lenkin pituutta, Tihtonen kuvailee.

– Koulutus tehdään asteittain ja tarpeeksi lyhyissä pätkissä kerrallaan, jotta koira jaksaa keskittyä.

Koiraa kehutaan ja palkitaan runsaasti lähellä pysymisestä myös muulloinkin kuin hihnan kiristyessä – muuten koirasta saadaan jojo, joka poukkoilee kireän hihnan ja omistajan väliä namien toivossa.

Varaa taskut täyteen nameja ja palkitse koiraa runsaasti, kun se kulkee vierellä toivomallasi tavalla.

Oikeanlaisista välineistä tukea harjoitteluun

Monia pantoja ja taluttimia markkinoidaan vetoa estävinä, mutta todellisuus on, ettei mikään väline itsessään ratkaise ongelmaa. Oikein valittu panta tai valjaat sekä talutin voivat kuitenkin auttaa kouluttamisessa ja vähentävät koiran tuntemaa epämukavuutta ja kipua.

– Hyvä panta ei satuta tai ahdista koiraa. Pannan tulisi olla leveä, sillä liian ohut panta painuu koiran niskanikamien väliin ja aiheuttaa kipua ja pitkällä aikavälillä vahinkoa, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-tarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Esimerkiksi nailonista tai polyesteristä valmistetut pannat ovat kestäviä ja keveytensä ansiosta mukavia koiralle. Lisämukavuutta tuo, jos panta on pehmustettu sisäpuolelta. Hyvin istuvat valjaat voi myös olla vetävälle koiralle sopiva vaihtoehto, sillä ne vähentävät kaulaan kohdistuvaa painetta.

Hihnalenkkeilyyn ei suositella kiristäviä ja puolikiristäviä pantoja. Ulkoilun sijaan ne on tarkoitettu koulutustilanteisiin sekä harrastuksiin ja työtehtäviin, joissa koira täytyy olla nopeasti päästettävissä irti ja kytkettävissä uudelleen. Erityisesti pennulle tulee aina valita kiinteä panta, joka on turvallinen sen vasta kehittyvälle niskalle.

– Myös taluttimeksi kannattaa valita kevyestä, kestävästä materiaalista valmistettu hihna. Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, ja pehmusteet käsiosissa suojaavat taluttajaa mahdollisilta nykäisyn aiheuttamilta hiertymiltä ja palovammoilta, Kallio sanoo.

Kiskovalle koiralle voi sopia joustotalutin, jonka sisällä on kuminauha, joka lieventää kaulaan kohdistuvia nykäisyjä. Flexiä Kallio suosittelee käytettäväksi vain valjaiden kanssa ja ainoastaan, kun hihnassa kulkeminen on hallinnassa, sillä pitkälle yltävä, ohut naru voi sotkeutuessaan aiheuttaa vaarallisia tilanteita ja vammoja.

– Pelkkä välineen vaihtaminen ei ratkaise vetämisongelmaa, mutta jokaiselle omistajalle ja koiralle voi löytyä juuri itselle toimivat varusteet, jotka tekevät lenkkeilystä molemmille mukavaa.

Varmista, että panta on koiralle huomaamaton ja mukava. Panta on sopivan kokoinen, kun sen ja kaulan väliin mahtuu sujauttamaan pari sormea.

Huomioi koiran luonne ja tarpeet tavoitteita asettaessasi

Monelle hyvästä hihnakäytöksestä mieleen pulpahtaa kuva kauniisti vierellä sipsuttavasta ja suoraan omistajan silmiin katsovasta koirasta. Näin kauniille kulkemiselle on paikkansa, mutta Tihtonen muistuttaa, että jokainen koiranomistaja voi määritellä, mitä hyvä hihnakäyttäytyminen itselle tarkoittaa.

– Omistaja määrittelee muun muassa, kuinka lähellä koiran haluaa pysyvän ja opettaako esimerkiksi katsekontaktin tai muita lisävaatimuksia. Tähän vaikuttavat niin omistajan toiveet ja tavoitteet kuin koiran ominaisuudet, kuten rotu, koko ja käyttötarkoitus.

Jatkuva, tiukasti kontaktissa pysyminen on koiralle raskasta, joten sitä tulisi tauottaa tarpeeksi, jotta koiraa saa myös vapaampaa kulkemista lenkin mittaan. Koiran lajityypillistä käytöstä ja tarpeita ei sovi myöskään unohtaa.

– Monet hankkivat koiran ulkoilukaveriksi. Täytyy muistaa, että kun ihminen tykkäisi kulkea tasaista vauhtia eteenpäin, vahvasti hajumaailmassa elävä koira puolestaan luontaisesti haluaa välillä pysähdellä nuuhkuttamaan.

Hihnan ja pinnan kiristymistä on mahdoton välttää täysin, mutta koiralle kiukkuuntuminen ja hihnan riuhtominen ei tilannetta auta. Koiralta ei voi odottaa aina täydellistä kulkemista, eikä se osaa lukea omistajansa ajatuksia.

– Jos ihminen ei ole valmis muuttamaan omaa käyttäytymistään, ei voi olettaa että koirakaan muuttaisi. On myös osattava antaa virheet anteeksi niin koiralle kuin itselleen, Tihtonen summaa.

Hän kertoo, että 90 prosenttia hänelle tulevista avunpyynnöistä liittyy juuri hihnassa kulkemisen haasteisiin. Moni koiranomistaja siis painii saman ongelman äärellä, eikä sitä tarvitse hävetä. Jo vetämään oppineen koiran uudelleen kouluttaminen on haastavaa, mutta kärsivällisyydellä ja oikeilla keinoilla aivan mahdollista.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia lemmikin tarvikkeita valmistavan Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen
Kuvat: Jalo

Miten leikkaan koiran kynnet sujuvasti? Näillä asiantuntijoiden vinkeillä onnistut

Kynsien leikkaus on tärkeä toistuva toimenpide koiraperheen arjessa, mutta monelle siitä muodostuu epämiellyttävä tapahtuma, jossa jo tarvikekopan kolistelu ja kynsisaksien esille ottaminen saa koiran livahtamaan sängyn alle. Kysyimme eläintenkouluttaja Noora Tihtoselta sekä tarvikespesialisti Maria Kalliolta, kuinka kynsien leikkauksesta tehdään mukava yhteinen hetki, jolloin turhalta stressiltä säästyvät niin koira kuin omistajakin.

Koiran kynnet on tärkeä pitää lyhyinä, jotta tassut pysyvät terveinä. Liian pitkäksi kasvaneet kynnet voivat kääntyä kasvamaan kivuliaasti anturaan tai pahimmillaan muuttaa tassun asentoa vääräksi ja rasittaa koko jalkaa. Pitkät kynnet myös takertuvat, repeävät ja lohkeavat helpommin kuin lyhyinä pidetyt. Pennun kynsiä tulisi leikata vähintään 1-2 viikon välein ja aikuisenkin koiran kynsiä muutaman viikon välein vaikka tarve vaihtelee yksilöllisesti.

– Kynsiä kannattaa leikata mieluiten usein ja vähän kerrallaan. Jos kynnet ovat päässeet kasvamaan pitkiksi, on parempi leikata ohuissa siivuissa, koska pitkässä kynnessä myös kynnen ydin on pidemmällä. Kun kynttä leikataan vähitellen, ydin alkaa leikaamisen myötä vetäytyä, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Sujuvaan kynsien leikkaukseen tarvitaan terävät ja tukevat sakset, jotka leikkaavat helposti ilman suurta voimankäyttöä. Kynsisakset on valittava lemmikin koon mukaan: pienen koiran kynsiin riittävät pienet kun taas iso koira tarvitsee järeämmät kynsisakset. Monissa saksissa on valmiina stoppari, joka auttaa, ettei kynttä leikata vahingossa liikaa.

– Myös valaistus kannattaa huomioida, ja esimerkiksi kynä- tai taskulampusta voi olla hyötyä. Ydin näkyy, kun kynttä valaisee läpi, ja näin voidaan välttää onnettomuuksia, joissa leikataan ydintä, Kallio vinkkaa.

Saksien lisäksi kynsiä voi lyhentää ja leikkaamisesta helposti jääviä teräviä kulmia pyöristää kynsiviilan tai -trimmerin avulla. Myös kynsiä viilatessa kannattaa muistaa maltti ja viilata mieluummin vain vähän kerrallaan.

Joku kaipaisi kipeästi kynsien leikkuuta. Kun kynsiä lyhennetään säännöllisesti, on leikkaaminen helpompaa ja turvallisempaakin, kun kynnen ydin ei ole kasvanut pitkäksi.

Stressitöntä yhteispeliä

Kynsien leikkaus on helpoin opettaa pennulle, jolla ei ole vielä aiempia mahdollisesti huonoja kokemuksia. Pian kotiutumisen jälkeen pentua aletaan totuttaa kaikenlaiseen käsittelyyn: silittelyn ja rapsuttelun lomassa silitetään myös tassuja, kurkistetaan suuhun, kosketaan häntään ja korviin ja niin edelleen. Käsittelystä tehdään osa päivittäistä yhteistä mukavaa kanssakäymistä.

– Koiran, jolla on huonoja kokemuksia käsittelystä tai joka synnynnäisesti ei vain pidä tietynlaisesta kosketuksesta, kanssa täytyy edetä hitaammin, varovaisemmin ja palastella opettelu tarpeeksi pieniin osiin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen sanoo.

Hän suosittelee niin sanotun starttinappulakäytöksen opettamista koiralle. Starttinappula tarkoittaa jotakin tiettyä koiralle opetettua toimintaa, joka toimii merkkinä siitä, että koira on valmis aloittamaan tai jatkamaan. Kynsien leikkauksen yhteydessä tämä voi esimerkiksi olla se, että koira tökkää kuonollaan omistajan kädessä pitämiä kynsisaksia. Merkkinä voi toimia mikä tahansa muukin koiralle luontainen tapa, esimerkiksi tökkäys omistajan käteen tai läpsäys tassulla. Starttinappulakäytös opetetaan koiralle palkitsemalla runsaasti aina, kun koira tekee toivotun eleen.

– On erittäin tärkeää, ettei asioita vain tehdä väkisin koiralle, vaan että koira osallistuu aktiivisesti. Kun koiralla on mahdollisuus ilmaista, milloin se on valmis aloittamaan, parantaa se huomattavasti koiran hyvinvointia ja vähentää stressiä, Tihtonen kertoo.

– Ihminen päättää, milloin kynsiä leikataan, mutta koiralle annetaan aikaa ja se saa ilmaista tarkan aloitushetken. Jos koira ei koske saksiin, odotetaan ja kokeillaan tarvittaessa uudelleen vaikka viiden minuutin päästä. Kun koira saa runsaasti palkintoja, se kokee kynsien leikkauksen ja käsittelyn kannattavaksi.

Koiralle voi myös opettaa merkkisanan, kuten ’kynnet’, josta se tietää, että on aika kynsien leikkaukselle. Jännittävissä tilanteissa koiran turvallisuuden tunnetta lisää se, että se voi ennakoida, mitä tulee tapahtumaan. Starttinappulakäytöstä voi hyödyntää kommunikointikeinona myös muissa koiralle mahdollisesti epämiellyttävissä tilanteissa, esimerkiksi muissa hoitotoimenpiteissä tai vaikka valjaiden pukemisessa.

Kun koira tottuu käsittelyyn jo pentuna, käy monet välttämättömät toimenpiteet helpommin myös jatkossa.

Hitaasti hyvä tulee

Kun starttinappulakäytös luonnistuu ja koira osoittaa olevansa valmis, aloitetaan itse kynsien leikkauksen harjoitteleminen asteittain. Ensin vain silitetään tassua ja palkitaan koira. Sitten silitetään saksilla tassua ja palkitaan, seuraavaksi avataan sakset kynnen ympärillä ja palkitaan, ja sitten leikataan aivan pieni pala kynnestä ja palkitaan. Aluksi vain yksi kynsi, sitten yksi tassu, sitten useampi tassu ja lopulta kaikki kynnet. Harjoittelua vaikeutetaan vaiheittain, kunhan aiempi vaikeusaste sujuu hyvin. Harjoittelussa täytyy muistaa pitää taukoja ja tarkkailla koiran kommunikointia.

Jos koira murisee, näyttää hampaita tai rimpuilee pois, tulee koiran rajoja kunnioittaa ja lopettaa kynsien leikkaus. Kieltäminen saa koiran vain lopettamaan varoitusmerkkien antamisen tilanteissa, joissa se tuntee olonsa epämukavaksi tai uhatuksi. Tällöin koira saattaa jopa purra varoittamatta.

– Nyrkkisääntönä kaikenlaisessa koiran käsittelyssä voidaan pitää sitä, että jos koira välttelee, vetäytyy tai osoittaa muuten epämukavuutensa, toiminta lopetetaan ja harjoittelussa palataan helpommalle tasolle, Tihtonen summaa.

Joskus käy se ikävä vahinko, kun kynsisakset lipsahtavat hermoon tai kynnen ytimeen asti, ja koira vingahtaa kivusta.

– Tällöin on itse pysyttävä rauhallisena ja koiralle annetaan runsas palkinto. Välittömästi annettu palkinto vaimentaa negatiivisen kokemuksen vaikutuksia. Jos kynnestä tulee verta, se tyrehdytetään kylmällä ja puristamalla ja jos verenvuoto on runsasta eikä lopu, ollaan yhteydessä eläinlääkäriin.

Tihtonen kertoo itse leikkaavansa omien koiriensa kynnet niin, että koirat makaavat kylkiasennossa sohvalla ja hän itse istuu lattialla, jolloin koirien tassut ovat sopivasti silmien tasolla. Pienen koiran voi opettaa myös esimerkiksi makaamaan selällään omistajan jalkojen välissä tämän istuessa lattialla tai sohvalla. Koiraa ei pakoteta asentoon, vaan se opetetaan vaiheittain ja runsaasti palkiten. Kun asento on mukava niin koiralle kuin omistajalle, sujuu kynsien leikkauskin sutjakkaasti.

Kynsien leikkaamiseen kannattaa valita hetki, kun koira on valmiiksi rauhallinen. Koiraa voi myös auttaa pysymään rauhallisena juttelemalla ystävällisesti ja silittelemällä sitä. Jos itsellä on kiire tai kärsimätön olo, kannattaa kynsien leikkaus jättää parempaan hetkeen. Operaatio käy paljon kivuttomammin, kun molemmat, koira ja ihminen, ovat hyvällä ja yhteistyöhaluisella tuulella.

Katso alta Noora Tihtosen ja Stara-koiran yhteinen harjoitteluhetki, joka havainnoi, kuinka kynsien leikkausta harjoitellaan starttinappulakäytöstä ja asteittaista, koiran tahtiin etenemistä hyödyntäen.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon koirantarvikevalikoimasta löytyvät kynsisakset ja monen suosikiksi noussut Jalo Karvoihin katsomatta -tassuvoide. Jalo on kehittämässä uusia kynsien ja tassujen hoitotuotteita, joilla tassujen hoito sujuu entistäkin helpommin ja turvallisemmin.

Teksti: Niina Kinnunen

Koiran lelun valintaopas: 6 vinkkiä, mitä hankkia koiran lelukoppaan

Rakkaalla lapsella on monta ni- lelua! Kukapa ei tykkäisi aika ajoin hemmotella omaa hauvaansa uudella pallolla taikka purulelulla… Mutta kuinka valita sopiva lelu, josta juuri oma koira nauttii ja joka ei unohdu vain täytteeksi lelukopan pohjalle?

Leikkiminen yksin ja yhdessä toisten koirien tai ihmisen kanssa opettaa koiralle muun muassa sosiaalisia taitoja sekä kykyä ratkoa ongelmia omatoimisesti. Varsinkin pentu tarvitsee leikkiä oppiakseen, mutta myös aikuiselle lelut ja leikki tarjoavat oivaa liikuntaa, aivojumppaa sekä säästää tylsistymiseltä ja turhautumiselta ja sitä kautta monilta ongelmakäytöksiltä.

– Leikkimällä koira pääsee toteuttamaan luontaisia tarpeitaan, esimerkiksi metsästys-, noutamis- tai hoivaviettiä. Koiran täytyy saada tehdä koiruuksia, sanoo Maria Kallio Transmerilta, joka tunnetaan kotimaisista Jalo-tuotemerkin koirantarvikkeista ja -leluista.

– Sitä tärkeämpää on leikittää ja tarjota leluja koiralle, mitä vähemmän sen kanssa muuten touhutaan ja harrastetaan.

1-vuotias Onni-corgi ja 2-vuotias Siiri-westie testasivat Jalon leluja läkähtymiseen asti. Suosikeiksi nousivat muun muassa heittelyyn ja vetoleikkeihin soveltuvat Köysirengas sekä Tug ’n’ Throw vetorengas.

Koirat ovat hyvinkin erilaisia leikkijöitä. Rotu ja alkuperäinen käyttötarkoitus voi antaa vihiä: noutajat usein pitävät lelujen noutamisesta, kun taas terrierit nauttivat vetoleikeistä. Yksilöiden välillä on kuitenkin eroja, joten omistajan täytyy tarkkailla oman murrensa leikkimistapaa.

– Lelu ja lelujen määrä valitaan koiran mukaan. Jos koira leikkii monipuolisesti eri tavoilla ja eri leluilla, kannattaa lelukorista löytyä useamman tyyppisiä leluja. Toisaalta jotkin yksilöt, esimerkiksi monet rescue-koirat, eivät leiki juuri ollenkaan.

Kallio pitää hyvänä lähtökohtana, että koiralla on ainakin pari erilaista lelua. Esimerkiksi köysi ja jokin heitettävä lelu toimivat todennäköisesti useimmilla koirilla. Hän kannustaa myös kokeilemaan erilaisia aktivointileluja.

– Lelua valitessa on tärkeää, että myös omistaja innostuu lelusta. Leikkiminen on sosiaalista toimintaa, joten on tärkeää, että lelulla on hyvä leikkiä myös yhdessä, Kallio vinkkaa.

– Koiraa ei saisikaan lähtökohtaisesti jättää yksin leikkimään, vaan on tärkeä seurata, ettei koira saa lelusta rikottua paloja. Erityisen tärkeää se on pentujen kohdalla.

Täydennä näillä koiran leluvarastoa:

1. Pallot ja muut heitettävät lelut

Klassikkolelu, pallo, on varma valinta moneen lelukoppaan. Pallohullut koirat pääsevät toteuttamaan metsästys- ja noutamisviettejään kirmatessaan viskatun pallon perässä. Palloja on valittavissa eri materiaaleista aina kivan pureskeltavista kumipalloista, hyvin pomppiviin tennispalloihin tai kanniskeluun sopiviin pehmopalloihin. Kooltaan pallon tulisi olla sellainen, että koiran on sitä helppo kantaa, muttei ole vaarassa nielaista ja tukehtua siihen.

Erityisen innokkaasti noutaville koirille myös muut helposti heitettävät lelut, kuten erilaiset köydet, rinkulat tai kiekot, sopivat mainiosti. Haastetta ja temppuja kaipaavien kannattaa kokeilla koirille tarkoitettuja frisbeitä.

Vinkulelujen innokas fani Onni tykkää erityisesti vingutettavasta piikkipallosta, jonka piikkejä on myös hauska pureskella.

2. Purulelut

Pureminen on koiralle luontaista, ja kun sille tarjotaan leluja, joihin se saa purkaa tätä tarvetta, jäävät sohvan kulmat ja omistajan lempikengät hampailta rauhaan. Purulelun jäytäminen auttaa pitämään hampaat kunnossa poistamalla ja ehkäisemällä plakkia ja hammaskiveä. Puruleluja valitessa täytyy olla tarkkana oman koiran purutavoista. Kova purija voi saada kestävänkin lelun rikki, ja on erityisen tärkeää seurata koiran purutyöskentelyä ja poistaa rikkoutunut lelu käytöstä.

3. Köydet ja vetolelut

Toiset koirat rakastavat rajuja leikkejä. Repimisestä ja kiskomisesta pitäville koirille sopii erityisesti kestävistä materiaaleista valmistetut veto- ja köysilelut. Hyvät vetolelut on valmistettu esimerkiksi kumista tai vahvasta kankaasta, ja punotut köysilelut kestävät hurjempaakin retuutusta. Renkaan muotoisesta tai kahvoilla varustetusta vetolelusta myös omistaja saa napakan otteen.

Terrieriltä vetoleikit käy! Veikeä Köysikäs saa maistaa Siirin retuutusta.

4. Aktivointilelut ja aivopähkinät

Koirille on yhä enemmän tarjolla erilaisia pulmanratkaisupelejä ja -leluja. Yleensä näihin leluihin piilotetaan nameja tai ruokaa, ja koiran tulee keksiä, miten se saa herkut lelun sisältä itselleen. Koirille, jotka luottavat ennemmin voimiinsa kuin älliinsä, aktivointilelut eivät välttämättä sovi, mutta niitä kannattaa kokeilla.

Aktivointileluista voi koiralle tarjota jopa koko ruoka-annoksen, jolloin se joutuu näkemään vähän vaivaa murkinansa eteen. Lelut voivat myös helpottaa eroahdistusta, kun koira eron hetkellä keskittyy leluun ja sisältä saatavaan herkkuun omistajan lähtemisen sijaan.

5. Pehmolelut

Pehmoleluilla on helposti hajoavan lelun maine, eikä suotta, sillä monen koiran lempipuuhaa on täytteiden pehertäminen pitkin lattioita. Pehmoleluilla on silti paikkansa monen koiran lelukokoelmassa, kunhan leikkiä muistetaan tarkkailla.

Pehmolelut tarjoavat lohtua, ja erityisesti narttukoirat tykkäävät hoitaa ja kannella niitä. Hoivaamisvietti on luonnollista, mutta koiran touhuja kannattaa seurata valeraskauden varalta. Rieputuksen iloa koira voi puolestaan saada täytteettömistä pehmoleluista, niin sanotuista raadoista, jotka kestävät höykkyytystä hiukan täytteellisiä paremmin.

6. Palkitsemislelut

Jos koira innostuu erityisesti leluista, voi tätä hyödyntää koulutuksessa. Palkitsemisessa käytetään, esimerkiksi köysi- tai muuta vetolelua, jota koira saa hetken vetää tai jahdata. Lelulla palkitseminen toimii, kun koiraa halutaan innostaa ja saada vauhtia – rauhoittumiseen makupalat toimivat paremmin.

Palkitessa lelulla leikitään yksin eikä koira saa sitä itselleen, joten on tärkeää, että koira osaa luopua lelusta vastustelematta. Koska lelulla palkitseminen nostattaa kierroksia, voi sitä käyttää vain muutaman kerran peräkkäin, jottei koira stressaannu.

Pehmoinen Suurkotiloinen sopii mainiosti kanteluun, mutta TPR-kumista valmistettu kuori antaa myös kestävyyttä tälle pehmolelulle.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotesarjan veikeitä leluja on saatavilla muun muassa Kodin Terroissa, Kärkkäisellä sekä vaihtelevin valikoimin K-Citymarketeissa ja K-Supermarketeissa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Nätisti ensihihnassa: Näin totutat pennun taluttimeen

Koiranpennun ensimmäiset elinkuukaudet ovat täynnä tärkeiden taitojen opettelemista. Yksi hyödyllisimmistä on hihnassa kulkeminen, joka kannattaa opettaa askel askeleelta pennulle pian sen kotiuduttua. Kun pentu oppii kulkemaan taluttimessa nätisti heti pienenä, sujuu lenkkeily jouhevammin myös lopun elämää.

Uuden pennun kotiintulo on innon ja tohinan aikaa. Uuden pennun omistajan muistilista on pitkä, eikä pennun ensipantaa ja -talutinta sovi unohtaa. Vaikka pentupantaa ja -hihnaa käytetäänkin vain hetki, kannattaa tuotteet valita niin, että ne ovat helposti käytettäviä ja mukavat pennulle.

– Yleissääntönä on, että pennulle tarkoitetut pannat ja hihnat tulisi olla mahdollisimman kevyitä ja koiralle huomaamattomia, kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Metalliset ketjut ja soljet ovat yleensä turhan painavia pennun kaulaan. Sen sijaan esimerkiksi kevyestä mutta kestävästä nailonista valmistetut ja muovisolkiset pannat ja hihnat toimivat hyvin ensimmäisinä taluttimina. Se mikä toimii berhandilaisen pennulla ei välttämättä kuitenkaan toimi chihuahualla, joten ensipanta ja -hihna kannattaa valita myös rodun ja yksilön mukaan.

– Tärkeintä on turvallisuus. Panta ei saa esimerkiksi tarttua mihinkään uteliaan pennun leikkiessä ja tutkiessa maailmaa.

Pannan saa sujahtamaan pennun kaulaan, kun siitä tekee sille mieluisan kokemuksen.

Harjoittelu alkaa pannasta

Ennen kuin omistajan ja pennun yhteispeliä hihnassa voi alkaa treenata, täytyy pentu totuttaa pannan käyttämiseen. Opettelu tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin eli viimeistään, kun pentu on kotiutunut uuteen kotiin. Pentu tutustutetaan pannan käyttämiseen positiivisen vahvistamisen avulla.

– Koira opetetaan yhdistämään pannan pukeminen siihen, että tapahtuu mukavia asioita: pennun kanssa leikitään, sitä rapsutetaan ja kehutaan runsaasti tai palkitaan nameilla, Kallio kuvailee.

Aluksi pantaa pidetään vain lyhyitä aikoja kerrallaan ja aikaa pidennetään pikku hiljaa. Jos pentu rimpuilee, sille ei anneta huomiota ennen kuin se käyttäytyy taas toivotulla tavalla.

Pantaa laittaessa omistajan kannattaa aina varmistaa, ettei se mene liian tiukalle. Hyvä nyrkkisääntö on, että pannan ja koiran kaulan väliin täytyy mahtua kaksi sormea.

– Harjoitella voi panta mieluummin vaikka vähän liian löysällä kuin liian tiukalla. Pennut kasvavat vauhdilla, joten omistajan kannattaa tarkistaa ja säätää pannan kokoa usein. Toissapäivänä sopiva panta voikin tänään olla jo liian tiukka.

Kun panta sujahtaa kaulaan luontevasti, seuraavaksi opetellaan, että panta rajoittaa liikkumista ja ihminen voi ottaa siitä kiinni. Kun pentua käsitellään ja pannasta otetaan kiinni, samalla otetaan kiinni myös rintakehästä.

– On erittäin tärkeää, ettei pannasta koskaan kiskota tai revitä äkkinäisin liikkein. Pennun niska on vasta kehittymässä, ja kiskominen voi aiheuttaa vammoja. Vaivat ei välttämättä näy heti, mutta voivat ilmetä vuosienkin päästä, Kallio kertoo.

 

Hihnassa kulkemisen harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä, mutta opettaa ja vahvistaa myös yhteistyötä.

Malttia hihnan molempiin päihin

Ennen kuin hihnan napsauttaa kiinni pantaan, täytyy pennun osata ottaa kontakti omistajaan. Kontakti on yhteistyön ja kaiken koulutuksen perusta, ja sen opettamisesta voi lukea lisää esimerkiksi Hankikoira.fi-sivustolta.

Kun kontakti pennun ja omistajan välillä alkaa sujua, voi taluttimeen tarttua. Ensihihna voi olla lyhyempi kuin hihna, jota lopulta tullaan käyttämään, jotta pentu oppii kulkemaan ihmisen lähellä ja toisaalta lyhyempi etäisyys on turvallinen.

– Tavoite on, ettei hihnassa vedetä. Utelias pentu näkee ja haistaa ulkona kaikkea kiinnostavaa ja lähtee vetämään päästäkseen tutkimaan niitä. Jos koira pääsee asioiden luokse vetämällä, vetää se jatkossakin, Kallio sanoo.

Pentua ei tulisi koskaan palkita vetämisestä. Sen sijaan, kun hihna kiristyy, se pidetään tiukalla ja odotetaan, että pentu ottaa kontaktin taluttajaan. Kontaktista pentu saa palkinnoksi herkun ja sen, että hihnaa löysätään ja matka jatkuu. Vähitellen koira oppii ottamaan kontaktin aina hihnan kiristyessä. Koiraa ei kannata myöskään ohjata liikkeelle tai pysähtymään hihnasta nykien, vaan sille voi opettaa sanalliset käskyt, kuten ’mennään’ ja ’odota’.

Vetämällä ei siis päästä eteenpäin senttiäkään. Helpommin sanottu kuin tehty, eikä omistajaakaan varmasti huvita kouluttaa jokaisella ulkoilukerralla. Pentu kuitenkin oppii jatkuvasti eikä vain kouluttaessa. Siksi remmin ei kannata antaa kiristyä edes sillä kertaa, kun omat ajatukset harhailevat muualla kuin koulutuksessa.

– Tämä vaihe on haastavin myös omistajalle ja vaatii todellista kärsivällisyyttä. Vaiva kuitenkin palkitaan, sillä hihnakäyttäytyminen on helpompi opettaa pennulle kuin opetella huonoista tavoista, kuten vetämisestä, jälkikäteen pois, Kallio muistuttaa.

Kun pentu kasvaa isommaksi, voi jokainen kokeilla, minkälainen panta, valjaat, hihna tai talutin on juuri itselle ja omalle koiralle sopivin. Kun hihnakäyttäytymisen perusta on maltilla rakennettu ja kunnossa, voi ulkoilu sujua varmasti jokaiselta koirakolta hihnan ja pinnan kiristymättä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Turvalliseen pennun kouluttamiseen sopivat Jalon pentupannat ja -taluttimet ovat saatavilla muun muassa Tuurinportissa, Masku Aurassa, Säästötalo Latvalassa sekä K-Citymarketeissa ja satunnaisissa K-supermarketeissa.

Teksti: Niina Kinnunen

Sienikoira löytää piilottelevat sienet – Näin opetat murresi sienestämään

Yksi parhaista tavoista viettää syyspäivää on lähteä virkistävälle metsäretkelle koiran kanssa. Syksyisestä luonnosta moni kerää mielellään mukaansa tatteja, kantarelleja, suppilovahveroita ja muita metsänantimia. Vaikka koira nauttii jo mukana olosta, voi oman karvakuonon myös opettaa auttamaan sienisaaliin etsimisessä.

Helteisen ja kuivan kesän jäljiltä sienestyskautta saatiin odotella tavallista pidemmälle syksyyn eivätkä sienet tupsahtaneetkaan kaikille tutuille apajille. Varsinkin poikkeuksellisina sienisyksyinä koiran tarkasta kuonosta voi olla suuri apu sienten löytämisessä.

Koirakouluttaja Terhi Kaivola on harrastanut sienestystä 6-vuotiaan saksanpaimenkoiransa Topin kanssa muutaman vuoden ajan.

– Tavoitteena on, että koira löytää metsässä sienen hajun perusteella ja ilmaisee sen omistajalle esimerkiksi odottamalla, istumalla, menemällä maahan tai tuijottamalla, kertoo koirakouluttaja Terhi Kaivola Kuonokas Koirapalveluista.

Koiralla on tarkka hajumuisti, joten sen voi opettaa tunnistamaan useitakin sienilajeja. Aluksi kannattaa kuitenkin keskittyä yhteen ja opetella se hyvin, minkä jälkeen seuraavien opettelu käy helpommin. Kaivola suosittelee esimerkiksi kantarellia, jonka ominaistuoksu on voimakas ja joka usein piilottelee ihmissilmältä pudonneiden lehtien ja kasvuston seassa. Myrkyllisiä sieniä hän ei opettaisi koiralle, kaiken varalta.

– Varsinkin nameilla opettaessa harjoittelussa usein voi tulla vaihe, jossa koiran tekee mieli maistella sientä. Koiran voi kuitenkin opettaa odottamaan hajun lähteen luona nätisti paikallaan, jolloin sienet eivät mene rikki.

Harjoitus tekee hajumestarin

Ennen sienikopan nappaamista, kumppareiden sujauttamista jalkaan ja metsään suuntaamista sienten etsintää kannattaa harjoitella jo kotosalla. Sienen tuoksun voi esitellä koiralle esimerkiksi lasipurkista, johon on laitettu joko tuore, kuivattu tai pakastettu sieni. Kaikki käyvät, kunhan sientä ei ole maustettu millään ylimääräisellä.

– Aluksi koiraa palkataan jo pelkästä haistamisesta. Palkkaamiseen käy niin nami, keppi, pallo tai mikä tahansa koiraa innostava asia. Pian haisteluun aletaan liittää myös sitä, että koiran tarvitsee ilmaista löytäneensä hajun, Kaivola neuvoo.

Jos koiralle ei opeta selkeää tapaa ilmaista löytöään, saattaa se innostuksissaan rikkoa, repiä tai tallata sienet. Ilmaisutavaksi voi valita minkä tahansa koiralle luontevan tavan, mutta erityisesti maahanmeno tai istuminen ja rauhallisesti paikallaan odottaminen takaavat, ettei sienisaaliille käy köpelösti. Harjoittelussa kannattaa hyödyntää sitä, mitä koira osaa jo valmiiksi.

Sienen tuoksun voi tutustuttaa koiralle esimerkiksi lasipurkista. Niin kuivattu, pakastettu kuin tuorekin sieni käy.

Koska sienet eivät kasva luonnossa ihmisen käden korkeudella, vaan maassa ja esimerkiksi tryffelisienet jopa maan alla, täytyy harjoittelussa etsittävä tuoksupurkki siirtää pian oikealle korkeudelle eli maantasoon. Haastetta harjoitteluun saadaan, kun purkki piilotetaan näkyviltä ja koiran täytyy silmiensä sijaan turvautua nenäänsä.

Ihmisen käsitellessä sientä ja purkkia tarttuu tuoksun sekaan väistämättä myös hänen omaa tuoksuaan. Myös metsässä koiraa houkuttelevat lukemattomat hajut, jotka vievät helposti huomion. Siksi jo harjoitteluvaiheessa on tärkeä huomioida häiriöhajut ja opettaa koira erottelemaan kohdehaju niiden joukosta.

– Hajuerottelua treenataan useammalla purkilla, joista vain yhdessä on sienen hajua. Näin koira oppii, että juuri sienen tuoksu on se, mikä eroaa ja mitä ollaan etsimässä.

Muut purkit voivat olla aluksi tyhjiä ja myöhemmin niihin voi piilottaa esimerkiksi metsästä löytyviä tuoksuja, kuten vaikka lehtiä tai käpyjä. Kun koiraa palkataan ruhtinaallisesti juuri toivotun sienen hajun löytämisestä, oppii se, että juuri kyseisen sienen etsiminen kannattaa.

– Haisteleminen on koiralle raskasta työtä, joten treenaaminen kannattaa tehdä lyhyissä pätkissä, ja riittävä palautuminen vaatii myös lepopäiviä. Se, missä järjestyksessä ja millä intensiteetillä voidaan tehdä, riippuu paljon koirasta, Kaivola sanoo.

Jos opetteluun haluaa vauhtia ja varmuutta, järjestetään eri puolilla Suomea myös sienikoirakursseja.

Metsään voi suunnata, kun koira on oppinut tunnistamaan sienen tuoksun ja osaa ilmaista sen.

Sienikoppa kouraan ja menoksi

Metsään aloitteleva sienikoira on valmis, kun se osaa irrota ohjaajan luota vähän kauemmas etsimään ja osaa ilmaista löytönsä. Uusia sieniapajia ei kuitenkaan kannata vielä yrittää löytää, vaan ensin on suunnattava varmoille paikoille.

– Kannattaa vilkaista ennakkoon paikka, josta sieniä varmasti löytyy ja ohjata koiraa etsimään siellä, jotta se saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumiset vahvistavat opittua tehokkaasti, Kaivola huomauttaa.

Jos oman murren irtipäästäminen metsässä huolestuttaa, voi sieniä hyvin etsiä kytkettynäkin. Metsässä liikkuessa täytyy muistaa laki ja kiinnipitovelvollisuus. Metsästyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä 1.3.–19.8. välisenä aikana ja muulloinkin koiran irtipitämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Metsästyskautena maastossa liikkuessa kannattaa käyttää huomiovärisiä vaatteita ja välttää alueita, joilla tietää metsästäjien liikkuvan.

Muuten metsässä pärjää tavallisella säänmukaisella varustuksella. Matkaan kannattaa myös ottaa sienikirja tai -mobiilisovellus, sillä ihmisen täytyy aina olla viime kädessä se, joka tunnistaa sienilajin. Koiralle voi myös pukea esimerkiksi tietyn huivin tai heijastinliivin, jota käytetään aina sienestämään mentäessä ja jonka koira oppii yhdistämään työskentelyyn.

– Hajutyöskentely on parasta mahdollista aktivointia, ja koira saa siitä onnistumisen tunteita. Vaikkei itse olisikaan sienten ystävä, on niiden etsiminen hyvä tapa aktivoida koiraa. Eihän löytyneitä sieniä välttämättä ole pakko kerätä matkaan.

Nyt on hyvä aika aloittaa harjoittelu, niin koira on valmis ensi vuoden sienikauteen. Harjoittelusieniä voi kysellä kavereilta ja sukulaisilta, joiden talvivarastot ovat luultavimmin nyt pullollaan. Sienikautta on myös vielä jäljellä ja suppilovahveroiden lisäksi muitakin sieniä voi vielä paikoitellen löytää.

Katsos, mitä löytyi! Siiri-westie on vielä aivan aloitteleva sienikoira, mutta ehkä jo ensi vuonna sienet paikannetaan tarkan kuonon avulla.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Miksi koira murisee? – Ymmärrä koirasi viesti ärinän takaa

Koirat viestivät meille monin äänin: ne vinkuvat, vikisevät, ulvovat ja haukkuvat. Kun koira murahtaa, se tulkitaan usein uhkaavaksi ja jopa ongelmalliseksi käytökseksi. Murina on kuitenkin koiralle tärkeä osa kommunikointia.

Hampaat irvessä muriseva koira voi olla pelottava näky, ja vaisto käskee varomaan ja väistämään sitä. Useimmiten koira haluaakin murinallaan varoittaa meitä pysymään kauempana.

– Murinalla koira ilmoittaa, että on epävarma, pelkää tai haluaa lisää etäisyyttä ihmisiin tai toisiin koiriin. Koirat voivat murista itsepuolustukseksi, ja ne yrittävät murinalla lopettaa ei-toivotun tilanteen tai toiminnan, ongelmakoirakouluttaja Jaana Koukkula Evidensiasta kertoo.

Pelon lisäksi kipu voi saada koiran ärripurriksi. Tällöin se saattaa murahdella jonkin tietyn liikkeen tai kosketuksen myötä, kun sitä sattuu. Murisemalla koira myös puolustaa reviiriään, omistajaansa tai esimerkiksi ruokaa tai lelua, jonka kokee olevan vaarassa tulla napatuksi kuonon alta.

Koira pelkää herkkunsa olevan uhattuna. Kuva: Wildfaces/Pixabay

Monenlaista murinaa

Murinan on pitkään ajateltu olevan aggressiivista käytöstä, jota koiralta ei saisi sietää. Sittemmin käyttäytymistutkimuksen myötä on oivallettu, että koira käyttää murinaa monipuolisesti viestiessään.

– Usein on ennakkokäsitys, että koiran murina on aina merkki aggressiivisuudesta, mutta näin ei ole. Koira voi viestittää omistajalleen myös esimerkiksi iloisuuttaan niin sanotulla tervehtimismurinalla. Koirien leikkiessä keskenään murina voi olla hurjankin kuuloista, Koukkula huomauttaa.

Murinaa koskevassa tutkimuksessa todettiin, että leikkivän koiran murina on korkeampaa ja lyhyempikestoista kuin puolustautuvan koiran matala ja pitkä murina. Tämä on ihmiskorvankin helppo erottaa, mutta koirat kuulevat hienovaraisemmatkin eroavaisuudet. Kokeessa koirille soitettiin nauhalta ruokaa puolustavan koiran murinaa, jolloin ne jättivät herkkuluun rauhaan. Kun niille puolestaan soitettiin tuntematonta ihmistä murisevan koiran ääntä, luu katosi parempiin suihin.

Useimmiten murina kertoo pelosta. Koira yrittää välttää tilanteet, joissa joutuu hyökkäämään, ja siksi se elehtii jo ennen murinaa. Pelokas ja ahdistunut koira on jäykkä, luimistelee, haukottelee, lipoo huuliaan ja vilkuilee hermostuneesti. Se myös näyttää hampaitaan yrittäessään ilmaista tukalaa oloaan.

– Koiran elekielessä varoituksena toimivat ensin eleet ja ilmeet. Jos niihin ei reagoida, tulee murinaa ja jos siihenkään ei reagoida, koiralle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin puolustautua puremalla, Koukkula sanoo.

Vaikka murina ei aina tarkoitakaan, että koira olisi hyökkäämässä, kannattaa omistajan olla valmiina puuttumaan siihen.

Koira kertoo epämiellyttävästä olostaan elein ja ilmein jo ennen murinaa. Kuva: AdinaVoicu/Pixabay

Älä rankaise murisevaa koiraa

Koiran voisi kyllä opettaa olemaan murisematta, mutta silloin se menettäisi luonnollisen ja tehokkaan viestimiskeinonsa epämiellyttävissä tilanteissa.

– Koiraa ei saa koskaan rangaista murinasta, koska se saattaa lopettaa meille kaikkein tärkeimmän kommunikointimuotonsa. Omistajalla voi tämän jälkeen olla koira, joka ensin varoittaa elein ja ilmein, joita ei välttämättä huomata, ja sen jälkeen puree uskaltamatta murista ennen hyökkäystä.

Kieltämisen sijaan tulisi puuttua syihin, joiden takia koira ärrää. Jos koira vaikuttaa murisevan kivusta, on kivun syy selvitettävä eläinlääkärissä. Tilanteissa, joissa koira pelkää tai kokee tarvetta puolustautua, on tärkeä pysyä rauhallisena.

– Kun koira murisee, keskeytetään tilanne ja kunnioitetaan murinaa eli odotetaan hiljaa paikoillaan eikä ahdisteta koiraa lisää liikkumalla tai lähestymällä. Koiralle ei saa puhua eikä sitä saa rapsutella tai lepytellä. Kun koira on rauhoittunut, ohjataan se pois tilanteesta, Koukkula neuvoo.

– Koira ei kuitenkaan saa murinallaan saavuttaa mitään, joten ihminen ei poistu tilanteesta, vaan koira.

Omistaja voi myös opettaa koiralleen, ettei sen tarvitse olla huolissaan leluistaan tai ruuastaan. Kun koira oppii pennusta pitäen, ettei kukaan vie ruokaa sen syödessä, ei se koe tarvetta murista ruokakupin äärellä. Jos murisemisesta kuitenkin tulee ongelma, ja se aiheuttaa vaaratilanteita ihmisiä, toisia koiria tai erityisesti lapsia kohtaan, kannattaa apua hakea koirakouluttajalta.

Tärkeintä on reagoida murinaan ja auttaa koiraa selviytymään pelottavista tilanteista. Koiran ja omistajan välinen luottamus vahvistuu, kun koira tietää, että omistajalla on homma hallussa.

Teksti: Niina Kinnunen

Miksi koira haukkuu? – Näin puutut häiritsevään haukkumiseen

Koirat ilmaisevat tunteitaan aina pelosta innostukseen haukkumalla. Pitkin päivää jatkuva louskutus tai ovikellolle räyhääminen voi kuitenkin olla stressaavaa niin omistajalle, naapureille kuin koiralle itselleenkin.

Koiran mielestä haukku on paikallaan tilanteessa kuin tilanteessa: pihapuussa kiipeilevästä oravasta on ilmoitettava välittömästi, yksin jäädessä on tylsää eikä omistajalta saa huomiota tai uusi ihmis- tai koiratuttavuus epäilyttää.

– Koira saattaa haukkua saadakseen huomiota, turhautuessaan, leikkiessään, puolustaessaan reviiriään, tervehtiessään tuttuja tai karkottaakseen tuntemattomia, Evidensian ongelmakoirakouluttaja Jaana Koukkula listaa.

– Koira viestii haukkumalla oikeastaan kaikkia tunnetilojaan.

Eleet paljastavat haukun syyn

Ihmisen voi olla vaikea tulkita, mitä koira haukkumisellaan milloinkin haluaa kertoa.

Haukkumistapa paljastaa osan. Vahtiva koira haukkuu matalalla ja varmalla äänellä yrittäessään pitää tunkeutujan kaukana, kun taas korkeat haukahdukset viestivät usein innostuksesta. Jos haukunta on intensiivistä ja tiheää, voi kyseessä olla pelko. Huomiota koira puolestaan haukkuu tasaisella ja kovalla äänellä.

Koiran tapa äännellä vaihtelee kuitenkin roduittain ja yksilöittäin. Usein omistaja tunnistaa oman lemmikkinsä haukut, mutta vieraita koiria on vaikeampi tulkita.

– Koirat viestivät haukun lisäksi samaan aikaan muilla käyttäytymismuodoillaan. Jotta voimme tulkita, miksi koira haukkuu, on tarkasteltava myös haukkuvan koiran eleitä, ilmeitä, katsetta ja äänenpainoa.

Nämä eleet ovat usein erittäin hienovaraisia, ja ne saattavat jäädä ihmisiltä huomaamatta. Siksi varsinkin vierasta koiraa lähestyessä, on aina paras olla rauhallisen varovainen.

– Sanonta haukkuva koira ei pure, ei aina pidä paikkaansa. Haukkuminen saattaa olla myös varoitus toisille ennen mahdollista hyökkäystä, Koukkula muistuttaa.

Äänenpainon lisäksi haukkuvan koiran eleitä ja asentoa kannattaa tarkkailla. Kuva: Mandyme27/Pixabay

Moni lietsoo haukuntaa tietämättään

Koirat voivat haukkua yllättävän kovaa. Guinnessin ennätystenkirjan mukaan kovin mitattu haukku on 113,1 desibeliä. Tätä kultainennoutaja Charlien mahtihaukuntaa on verrattu rock-konsertin melutasoon.

Ei siis ihme, että jatkuva kova haukkuminen rasittaa omistajaa ja häiritsee usein jopa naapurisopua. Ensimmäisenä mieli varmasti tekisi kieltää ja torua meluavaa koiraa, mutta se lietsoo tilannetta entisestään.

– Huomionhakuisella tai vartioivalla haukkumisella koira ei saisi saada huomiota osakseen. Kieltäminen tai rankaiseminen aiheuttavat vain lisää haukkumista. Haukkumista ei kannata myöskään vahvistaa ”kuka tulee” tai ”mikä siellä” -kysymyksin, Koukkula neuvoo.

Haukkuminen on koiralle luontaista toimintaa, ja se on jalostettu vahtimaan ja ilmoittamaan mahdollisista uhkista. Haukkuminen myös itsessään on koiralle palkitsevaa toimintaa, joten sen kieltäminen kokonaan ei ole suositeltavaa.

Sen sijaan kannattaa opettaa, ettei koiran tarvitse olla jatkuvasti valppaana ja vartioimassa ympäristöä.

– Pienimmästäkin äänestä tai ulkopuolisesta liikkeestä haukkuva koira ei pysty rauhoittumaan ja rentoutumaan. Tämä saattaa aiheuttaa koiralle suurtakin stressiä ja muita ongelmia, kuten eroahdistusta.

Liiasta haukkumisesta voi opetella eroon

Koukkula suosittelee puuttumaan häiritsevään ja huomiohakuiseen haukuntaan mahdollisimman pian, mielellään jo pentuna. Johdonmukaisella ja kärsivällisellä koulutuksella vanhemmankin koiran voi opettaa haukkumaan vähemmän.

– Koiran voi antaa haukkua hetken, jonka jälkeen omistaja kiittää hyvin tehdystä työstä ohjaamalla koiran pois tilanteesta ja palkitsee poistumisesta ja rauhoittumisesta. Näin koira oppii, että se saa tehdä työn, johon se on jalostettu. Sen jälkeen omistaja ottaa tilanteen haltuun, ja koira voi rentoutua ja rauhoittua.

Koiralle voi myös opettaa jonkin uuden käyttäytymismallin tilanteisiin, joissa se muuten haukkuisi.

– Esimerkiksi ovikellon soidessa koira meneekin omalle paikalleen odottamaan, tulee omistajan viereen istumaan tai hakee suuhunsa lelun, jota voi esitellä ja kantaa vieraiden saapuessa, Koukkula vinkkaa.

Tärkeintä on, että koiraa palkitaan ruhtinaallisesti aina, kun se toimii toivotulla tavalla. Omistajan muuttaessa omaa toimintaansa alkaa koirakin muuttaa käyttäytymismallejaan.

Seuraavan kerran, kun oma koiruus haukkuu postiluukusta kolahtavaa lehteä aamukolmelta, kannattaa huokaistaa syvään ja vetää kiroava huuto takaisin – ehkäpä koirasi yrittää vain avuliaana ilmoittaa, että posti tuli.

Kun haukkumiseen reagoidaan jo pentuna, koira oppii, milloin haukkuminen on sopivaa. Kuva: 12019/Pixabay

Rähjääkö rekku remmissä? Haukkuuko hauva naapureille? Näillä vinkeillä ongelmakäytös kuriin!

Koiran ongelmakäytöksellä tarkoitetaan käytöstä, joka on ihmisen kannalta ei-toivottua ja koiran itsensä kannalta vahingollista. Koiran ongelmakäyttäytymisestä seuraavat pitovaikeudet johtavat toisinaan jopa lemmikistä luopumiseen.

Koiran käytökseen vaikuttavat sen terveydentila, geeniperimä, pikkupentuikä ja sen aikana tapahtuva sosiaalistaminen, oppimishistoria sekä stressi. Koiran epätoivottuun käyttäytymiseen voi siis olla monia syitä, ja syyn huolellinen selvittäminen auttaa usein merkittävästi ratkaisun löytymisessä. Ongelmakäytös voi juontaa juurensa esimerkiksi koiran terveysongelmista tai kiputiloista, stressistä, huonoista kokemuksista, lajityypillisistä tarpeista tai rodunomaisista taipumuksista.

Koiran stressi voi ilmetä esimerkiksi hihnassa vetämisenä tai hihnan pureskeluna, jatkuvana haukkumisena, tarpeiden tekemisenä sisälle, hermostuneisuutena, keskittymiskyvyn puutteena, oman hännän jahtaamisena, hyperaktiivisuutena tai aggressiivisuutena. Koiran stressiä hoidettaessa on tärkeää selvittää stressin syy ja poistaa se. Tässä auttavat myös omistajan rauhallinen käytös, koiran virikkeellistäminen eli lajityypillisen tekemisen tarjoaminen sekä rutiinit. Koiran on myös saatava riittävästi – noin 14–16 tuntia vuorokaudessa – lepoa rauhallisessa paikassa.

Käytösongelmat kuriin koulutuksella

Kun koiran mahdolliset kiputilat tai stressi on hoidettu kuntoon, ongelmakäytöstä voidaan lähteä ratkaisemaan koulutuksella. Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ovat laatineet yhteistyössä Koira- ja kissakoulu Heiluvan hännän kanssa Rähjääkö rekku, muriseeko murre? -esitteen, johon on koottu koiran ongelmakäytöksen tavallisimmat syyt ja vinkit ratkaisun löytämiseksi.

Toisinaan koiran ei-toivottu käytös ilmenee aggressiivisuutena, jota käsitellään usein virheellisesti yhtenä ominaisuutena. Todellisuudessa hyökkäävä käytös voi johtua monista syistä, jotka vaativat erilaiset ratkaisut. Aggressio voi olla oire esimerkiksi turhautumisesta, pelosta tai epävarmuudesta, terveydentilaan liittyvistä syistä tai puolustautumisesta. Niin sanottu arvaamaton aggressio on hyvin harvinaista.

Kun aggressiivista käytöstä lähdetään kouluttamaan pois koiralta, on tärkeää muistaa, ettei karkottavien eli varoittavien signaalien poistaminen ole toivottavaa. Ilman niitä koira saattaa hyökätä suoraan, ilman varoitusta. Etenkään pelkonsa vuoksi aggressiivisesti käyttäytyvää uroskoiraa ei kannata kastroida ilman lääketieteellistä syytä, sillä leikkauksen myötä itsevarmuushormoni testosteronin tuotanto hiipuu ja pelokas uros voi alkaa räyhätä entistä pahemmin.

Remmirähjä tarvitsee tilaa

Kun koiran epätoivottua käytöstä lähdetään kouluttamaan pois, on tavoitteena korvata ei-toivottu käytösmalli toivotulla, jota vahvistetaan palkitsemalla. Ei-toivottu käytösmalli sammutetaan jättämällä se palkitsematta ja ennakoimalla ja suunnittelemalla tilanteet niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Koiran on helpompi toimia, kun se tietää, mitä siltä odotetaan ja mitä se saa tehdä.

Esimerkiksi remmissä rähjäävän turren koulutus kannattaa aloittaa ottamalla etäisyyttä ärsykkeeseen. Etäisyys on sopiva, jos koira pystyy syömään palkkioksi saamaansa makupalaa huolimatta näkemästään toisesta koirasta. Kouluttaminen aloitetaan palkitsemalla koiraa, kun se katsoo ärsykettä ja lisäämällä pikkuhiljaa mukaan myös palkkiosana tai naksutin. Koiran räyhääminen nostaa paitsi omistajan myös koiran elimistön stressitilaa, joka voi jatkuvana altistaa koiran terveysongelmille, joten remmirähjän omistajan kannattaa suunnitella ulkoilureitit ja -aikataulut niin, ettei koira turhaan altistu voimakkaille häiriötekijöille.

Myös kerrostalossa rapun ääniä kyttäävä koira voidaan kouluttaa suhtautumaan rapun ääniin rauhallisesti. Kun hauva haukkuu esimerkiksi rapusta kaikuvalle postinkantajan kolistelulle, koira luulee, että postinkantaja poistuu haukun ansiosta, vaikka hän todellisuudessa etenee reitillään. Kun rapusta kuuluu ääniä tai ovikello soi, koiralle voi haukkumisen (ei-toivottu käytös) sijaan opettaa esimerkiksi omalle paikalle rauhoittumisen (toivottu käytös). Etenkin alkuun toivottua käytöstä tulee palkita ahkerasti, jotta koira oppii syyn ja seurauksen yhteyden.

Otsikkokuva: U.S. Air Force photo/Airman 1st Class Anthony Sanchelli [Public domain], via Wikimedia Commons