koirakoulutus

Vältä nämä viisi sudenkuoppaa, kun koulutat koiraasi

On sekä omistajan että koiran parhaaksi, että koira on hyvin koulutettu ja halua noudattaa omistajansa käskyjä. Vältä nämä viisi yleistä virhettä pentua kouluttaessasi.

1. Et ole johdonmukainen

Koirat ajattelevat mustavalkoisesti. Jos jokin on ollut jossain vaiheessa sallittua, siitä poisoppiminen on hankalaa, ellei mahdotonta. Ei olekaan koiralle reilua, jos säännöt muuttuvat koko ajan.

2. Ajoituksesi on huono

Koirat eivät muistele menneitä eivätkä katso tulevaan. Siksi palkitseminen ja kieltäminen on suoritettava juuri silloin, kun koira on tekemässä pahojaan tai hyviään. Esimerkiksi jälkikäteen irtaimiston tuhoamisesta rankaiseminen ei mene koiralle jakeluun, vaan hän luulee, että läksytät häntä siitä, mitä on juuri meneillään – esimerkiksi lattialla makoilusta.

3. Annat liian monta kertaa saman käskyn

Jos ehdollistat koirasi ymmärtämään esimerkiksi istumakäskyn vasta kymmenennellä sanomiskerralla ja korotetulla äänensävyllä, tämä ei tottele yhdeksällä edellisellä kerralla. Eli kun koulutat, käske kerran ja toista harjoitus niin monta kertaa, että koirasi myöntyy kerrasta.

4. Kyllästyt liian nopeasti

Koiraa kouluttaessa on syytä muistaa, että vaikka koira näennäisesti osaisi jonkin tempun, hän ei todennäköisesti ole vielä sisäistänyt sitä. Toisin sanoen inhmillinen kyllästyminen ei ole syy siirtyä seuraavaan koulutusvaiheeseen, vaan koira oppii toistoilla ja taas toistoilla. Jos koirasi esimerkiksi näyttää kerran osaavansa istua käskystä, koulutusta on silti syytä jatkaa.

5. Kohtelet koiraa niin kuin ihmistä

Tämä saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta koirat eivät ole ihmisiä. He eivät tunne samanlaisia tunteita tai ainakaan yhtä voimakkaita tunteita kuin ihmiset, eikä heitä tarvitse suojella kuin vaikkapa ihmisvauvoja. Koiran inhimillistämisestä seuraa ongelmia esimerkiksi silloin, kun henkilö on varma, että hänen koiransa ajattelee tai tuntee tietyllä tavalla – esimerkiksi tuntisi katumusta kolttosistaan tai etukäteen innostuneisuutta vaikkapa tulevasta matkasta. Samoin muiden koirien kohtaamisissa ei ole syytä ylisuojella koiraa, vaan antaa koirien olla keskenään koiria, vaikka inhimillisesti ajatellen tilanne saattaisi olla vaarallinen tai uhkaava.

Lähde: barkpost.com

Kuva: Wikimedia Commons

Koirakouluttaja: Ei ole olemassa vaarallisia koirarotuja

Tänään esitetty MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä tulee epäilemättä aiheuttamaan ison keskustelun vaikeasti hallittavista ja vaarallisista koirista. Vaikeasti hallittavia koiria ovat taatusti kaikki ei-koulutetut koirat, mutta onko olemassa oikeasti vaarallisia koirarotuja? Kysyimme asiaa Kuonon koirakouluttaja Lotta Vihtoselta.

– On olemassa koirarotuja, joiden kanssa pitää olla tarkempi siinä, mitä niille kouluttaa ja joiden koulutuksessa tehdyt virheet ovat kohtalokkaampia kuin toisten koirarotujen kanssa tehdyt koulutusvirheet.

Esimerkiksi Vihtonen ottaa isokokoiset koirat

– Isokokoisen koiran purema on pelkästään suuremman puruvoiman takia tuhoisampi kuin esimerkiksi kääpiörotuisen koiran purema, vaikka molemmat koirat olisivat yhtä aggressiiivisessa tunnetilassa

Rodut ovat luonnollisesti erilaisia. Toisilla esimerkiksi metsästysvietti on suurempi kuin toisilla.

– On rotuja, joiden käyttäytymistarpeet on hirvittävän vaikea tyydyttää ihmisen kanssa sisällä elämässä. Jos vaikkapa geeniin on kirjoitettu käyttäytymistarpeeksi lauman tai alueen vartiointia, niin onhan se ihan eri asia tarjota rodunomaista tekemistä sellaiselle koiralle, kuin vaikkapa cavalier kingcharlesinspanielille.

– Eri roduissa on myös eroja siinä, miten saalisherkkiä tietyt rodut ovat. Mitä herkemmin koira saalistaa, sitä isompi riski on siihen, että koira alkaa ilman koulutusta vaikkapa näykkimään pieniä lapsia. Jos koiraa ei kiinnosta saalistaminen, eihän sitä sellaisen varalle tarvitse kouluttaa.

Vihtosen mukaan kaikilta koiraroduilta löytyy geeniperimästä aggressio. Ilman aggressiota koira ei pysy hengissä luonnollisissa oloissa, saalistajana. Mikään koira ei synny aggressiivisena kaikelle.

– Aggressio on koiran perimässä oleva käyttäytymismalli, mutta sen käyttö ihmistä kohtaan on aina opittua. Poikkeuksena tähän on tietysti sairaudet ja kasvaimet, jotka voivat itsessään aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä. Jos koiralla on voimakasta kipua aiheuttava sairaus tai vaikka rabies, on selvää, että koira on aggressiivinen. Lähtökohtaisesti koira ei kuitenkaan ole aggressiivinen, ellei se ole oppinut siihen, VIhtonen sanoo.

– Aggressio on puolustautumista todellista tai kuviteltua uhkaa vastaan, niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Mitä arempi ja pelokkaampi koira on, sitä todennäköisemmin se tuntee tarvetta puolustautua. Arkuus on koirilla selkeästi periytyvä ominaisuus. Kasvatustyössä kannattaisikin kiinnittää huomiota arkojen yksilöiden jalostuskäyttöön, jotta arkuutta ja pelokkuutta ei siirretä eteenpäin seuraaville sukupolville.

Kouluttajan näkökulmasta on olemassa helpommin ja vaikeammin koulutettavia rotuja.

– On rotuja, joita en välttämättä suosittelisi ensimmäiseksi koiraksi perheeseen. Tämä ei kuitenkaan johdu rodun perustasta, vaan koulutettavuudesta ja siitä, onko se helpommin vai vaikeammin koulutettava.

Koulutusmenetelmien valintaan on Vihtosen mielestä syytä kiinnittää erityistä huomiota.

– Tutkitusti aggressiivisten koulutusmenetelmien käyttäminen lisää koiran aggressiivisuutta. Jos koulutuksessa käytetään paljon fyysistä rankaisua, lylydään, karjutaan tai muuten kuritetaan, on se omiaan lisäämään koiran yleistä aggressiivisuutta ja erityisesti ihmisaggressiota.

Koirankoulutuksessa tarvitaan aina jokin motivaatio, vahviste, jolla koira saadaan toimimaan ihmisen haluamalla tavalla. Useimmiten motivaatio löytyy vaikkapa namista tai lelusta, joskus motivaation hakeminen voi olla vaikeampaa.

– On rotuja, joita en välttämättä suosittelisi ensimmäiseksi koiraksi perheeseen. Tämä ei kuitenkaan johdu rodun perustasta, vaan koulutettavuudesta ja siitä, onko se helpommin vai vaikeammin koulutettava ja siitä, millaiset tiedot ja taidot koiran tulevilla omistajilla on.