koira Archives - Kuono.fi

Koira ja lapset voivat olla parhaimmillaan mahtava yhdistelmä. Lapsi oppii eläimen hoidosta, vastuusta ja elämänkaaresta asioita, joita ei muuten oppisi. Lapsi ja koira hitsautuvat toisiaan tukevaksi kaksikoksi ja suhde antaa molemmille tukea ja iloa. Pahimmillaan arki voi olla koiralle stressaavaa, lapsille pelottavaa ja vanhemmille hyvin raskasta. Aiheeseen tuleekin suhtautua vakavasti ja tehdä aktiivisesti töitä sen eteen, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Niin vanhemmilla, koiralla kuin lapsilla.

On erittäin tärkeää muistaa, että perheessä vastuu on aina vanhemmilla, eikä koskaan lapsella tai koiralla. Lapsi ja koira eivät myöskään opi itsestään asioita, vaan vanhempien tulee opettaa kaikki tarvittavat taidot, joilla yhteiselo sujuu. Tämä taas vaatii perheen aikuisilta aikaa ja voimavaroja. Koiraa ei tulekaan koskaan hankkia lapsiperheeseen hetken mielijohteesta, vaan asiaa on pohdittava monelta kantilta.

Tärkeimpänä on pohtia koiran rotua ja sitä, miten kyseisen rodun ominaisuudet sopivat omaan arkeen. Lisäksi pitää muistaa, että rotu itsessään ei takaa sopivuutta, koska jokainen koira on yksilö. Koiran hankinnasta voi lukea lisää artikkelista Koiran hankinta, huomioi nämä asiat.

Koira ja lapset ovat tarpeineen yhtä tärkeitä

Sekä koiralla että lapsella on oikeus turvalliseen ympäristöön ja rakkauteen. Lisäksi kuulluksi tuleminen ja erilaisten lajityypillisten tarpeiden tyydyttäminen ovat hyvinvoinnin edellytyksiä. Lapsen tarpeiden tunnistaminen on yleensä helpompaa kuin koiran, joka on eri lajia. Tästä syystä lapsen tarpeet ovat perheessä yleensä paremmin tyydytettyjä kuin koiran, sillä koiran tarpeita ei ole aina niin helppo havaita.

Perustarpeista on hyvä lähteä liikkeelle: koiran on ainakin saatava levätä ja syödä rauhassa. Sen pitää saada riittävästi tekemistä, huomiota ja seuraa. Koira on luotu liikkumaan ja sen pitää saada leikkiä sekä yksinkertaisesti olla koira ja kaluta luitansa. Koiran ei ole pakko sietää hännässä roikkuvaa lasta tai tulla aina rapsuteltavaksi, kun lapsi niin haluaa.

Jos jotakin perustarpeista ei tyydytetä tai se laiminlyödään, yksilö (lajista riippumatta) voi hyvin nopeasti huonosti. Mikäli lapsi pelkää pennun naskalihampaita tai pentu pelkää lasta, koska lapsi tökkii aina sitä silmiin, on asiat pielessä ja niille on tehtävä jotakin. Jos lapsi ei saa unta koiran haukkuessa tai koira ei saa tarpeeksi liikuntaa arjen ollessa kiireistä, syntyy nopeasti ongelmia.

Koira ja lapset pärjäävät hyvin, kun muistetaan ennaltaehkäisyn tärkeys

On aina ehdottomasti tehokkaampaa ja helpompaa ennaltaehkäistä tilanteet, joita ei haluta tulevan. Tämä on myös turvallisempi tapa kuin vain antaa asioiden sujua omalla painollaan. Useinhan kaikki menee ihan hyvin, mutta on lukuisia tilanteita, joissa syntyy ns. vaaranpaikkoja.

Ennaltaehkäisyn tarkoitus on järjestää tilanne siten, että epätoivottua käytöstä ei ilmene. Jos koira tavatessaan lapsia hyppii heitä vasten, sen voi pitää kohtaamisissa hihnassa ja estää siten hyppimisen. Koiran kanssa voi myös itse olla kyykyssä alhaalla pitäen koiraa pannasta tai sille voi heitellä nameja maahan etsittäväksi, jotta se ei hypi. Tämä on huomattavasti tehokkaampi ja helpompi keino kuin antaa koiran hyppiä, jolloin käytös vahvistuu, tai kieltää toistuvasti, jos kielto ei tehoa. Se mitä koira tekee, vahvistuu.

Tyypillinen tilanne syntyy myös, kun lapsi tuo ystäviä kotiin ja koira vastaanottaa lapsen kaverit innokkaana hyppien ja haukkuen. Tämän lopputulema voi olla se, että kaverit eivät enää uskalla tulla kylään. Koska paikalla ei ole kyseisessä tilanteessa aina aikuista ohjaamassa lapsia ja koiraa, on tilanne ennaltaehkäistävä. Koiran voi opettaa olemaan omassa huoneessa tai portin takana siihen asti, kunnes aikuiset palaavat töistä tai lapsen ystävät lähtevät.

Koira ja lapset toimivat aikuisen valvonnassa pitkään

Jotta perheen arjesta tulee sujuvaa, on aluksi koko ajan valvottava ja ennen kaikkea ohjattava sitä, mitä lapsi ja koira tekevät. Vasta kun on aivan varmaa, että kaksikko tulee toimeen ja osaa kommunikoida keskenään, voidaan tehdä muita juttuja. Silti aikuisen on aina tärkeää vähintään sivusilmällä valvoa lapsen ja koiran touhuja.

Pentua ei pitäisi koskaan jättää lapsen kanssa kahdestaan, eikä taaperoikäisen anneta koskaan olla koiran kanssa valvomatta. Vaikka lapsi olisi vanhempikin voi olla, että tekemisiä on silti valvottava, jos lapsella ei ole vielä tarvittavia taitoja olla koiran kanssa. Vauvaa ja koiraa ei myöskään tule koskaan jättää valvomatta, koska esimerkiksi pelkkä koiran iloinen hyppääminen vauvan päälle tai leikkiin kutsuminen tassun heilautuksella voi aiheuttaa vakavan tapaturman.

Koira ja lapset tarvitsevat vanhemman opastusta

Koira ei osaa asioita, ellei sille niitä kouluta. Myöskään lapsi ei tiedä mitä koira haukkumisella tarkoittaa tai mistä sitä kannattaa paijata, ellei lapselle näitä taitoja opeta. Tästä syystä vastuu on vain ja ainoastaan vanhemmilla. Tähän vastuuseen kuuluu opiskella itse ensin kaikki tarvittavat taidot koiran kouluttamisesta, sen tarpeista lajina, elekielestä ja rodun ominaisuuksista. Vasta kun on itse opiskellut, voi asioita opettaa lapselle. On myös hyvä huomioida, että vanhemman hyvä suhde koiraan tukee lapsen ja koiran välisen suhteen muodostumista. Vanhempi näyttää tällöin esimerkillään oikeita tapoja ja kykenee myös tarvittaessa ja opettaessaan perustelemaan tekemisensä.

Kouluttamisesta voi lukea jo ennen koiran hankintaa artikkelista Koiran koulutus, kattava tietopaketti ja viimeistään koiran saavuttua kannattaa osallistua ainakin Pentukurssille, jonka voi käydä verkossa omaan tahtiin. Tällä kurssilla opetetaan hyvä ja vakaa pohja tulevalle kouluttamiselle sekä koiran hyvälle käytökselle.

Koira ja lapset pärjäävät, kun koiran pieniäkin eleitä kuunnellaan herkästi

Ihminen ja koira ovat eri lajeja ja siksi kommunikoivat hyvin eri tavoin. Koiran elekieli on monivivahteista ja koira kommunikoi jatkuvasti ympäristölleen. Elekieltä onkin ehdottomasti opiskeltava, jos koiran kanssa aikoo elää tai sellaisen hankkimisesta haaveilee.

Elekielen opettaminen lapselle on oltava koiraperheen vanhemman ykkösasia. Kaikista lukuisista koiran eleistä tärkeimmät opettaa ovat ne, joilla koira pyytää tilaa sille vaikeassa tai jännittävässä tilanteessa. Kun lapsi oppii lukemaan näitä merkkejä, suurin osa konflikteista ehkäistään, sillä jos koiralle ei anna tilaa sen sitä pyytäessä, voi tilanne eskaloitua. Koira voi tällöin turvautua näykkäisyyn tai jopa puremiseen. Se ei tee tätä ilkeyttään vaan siksi, että koira kokee tilanteen pelottavaksi ja se yrittää suojella itseään.

Miten opettaa elekieltä

Jo hyvin pienellekin lapselle voi opettaa, että koiran painautuessa matalaksi se pelkää jotakin ja muriseminen taas tarkoittaa, että sitä ei saa koskea. On aina hyvä muistaa, että mikäli koira murisee jossain tilanteessa, se vain kertoo, että se on epävarma tai sitä pelottaa. Tähän tulee tietysti puuttua, mutta oikeilla keinoilla, joista voi lukea lisää artikkelista Koiran ongelmakäytös: mitä se on, mistä se johtuu ja miten siitä pääsee eroon?

Erittäin hyviä vinkkejä elekielen ja esimerkiksi koiran kohtaamiseen saa myös sivustolta Doggie Drawings, jonka materiaalia on saatavilla myös suomeksi. Kun koiraa ymmärtää, on sen kanssa huomattavasti helpompi elää ja lisäksi tämä taito antaa ihmiselle erityisen onnistumisen kokemuksen. Toisen lajin ymmärtäminen on suuri saavutus ja lapselle se opettaa empatiakykyä sekä sosiaalista älyä. Koiran elekielen opettelusta voi tehdä hauskan yhteisen puuhan katsomalla vaikka koirien keskinäistä leikkiä ja bongaamalla sieltä eleitä ja pohtimalla niiden tarkoitusta.

Koira ja lapset sosiaalisessa mediassa

Sosiaalisessa mediassa on paljon postauksia, joissa esiintyy lapsi ja koira. Osassa niistä koira tuntuu viihtyvän lapsen lähellä ja näyttää siltä, että molemmilla on hyvä olla. Suurimmassa osassa koira kuitenkin näyttää pienin tai suuremmin elein, että se haluaisi tilanteesta pois. Koska suuri osa ihmisistä ei osaa lukea koiran eleitä hyvin, syntyy kuvitelma, että on ihan sallittua antaa lapsen halata koiraa. Koirien eleitä huonommin tunteva ihminen näkee vain suloisen kaksikon yhdessä ja haluaa ehkä ottaa itsekin vastaavan otoksen aiheuttaen tahollaan potentiaalisen vaaratilanteen. Tästä syystä pitäisi kahdesti miettiä, laittaako sosiaaliseen mediaan videon, jossa oma lapsi esimerkiksi halaa koiraa, vaikka koira sen sietäisi ja jopa pitäisi siitä.

Koira ja lapset tarvitsevat kaikki omaa tilaa

Koiran saapuessa on tärkeää opettaa lapselle ensimmäisenä, milloin koiran pitää saada olla rauhassa. Lepäävää ja nukkuvaa koiraa ei saa koskaan häiritä ja tämän turvaamiseksi koiralla on hyvä olla oma paikka, jonne lapsi ei saa mennä. Tällaisena toimii hyvin pentuaikana esimerkiksi pentuaitaus. Se rajaa fyysisesti tilaa ja lapsen on helpompi mieltää se pennun omana paikkana. Myös oma soppi tai peti, ehkä jopa oma huone, voi olla koiran oma paikka, jonne se saa vetäytyä lepäämään. Laadukas lepo on koiralle ja varsinkin pennulle erittäin tärkeää. Sen häiritseminen lisää koiran stressiä suuresti ja tuo varmasti tarpeetonta lisähaastetta elämään.

Samalla tavalla myös lapsella voi olla oma paikka, huone tai leikkisoppi, jonne pentu ei pääse. Näin lastakin voi sitten ohjata leikkimään ja lepäämään omiin oloihin, jos näyttää siltä, että lapsi sitä tarvitsee. Tämä on hyvin hyödyllistä, kun esimerkiksi leikki pennun kanssa menee liian villiksi tai lasta suututtaa jokin asia. Näin voidaan myös ehkäistä lapselle rakkaiden tavaroiden joutuminen koiran hampaiden kohteeksi, kun lapsi tietää, että jos lelut ovat tietyssä paikassa, koira ei pääse niihin käsiksi.

Erityisen tärkeää on valvoa, että jos koira haluaa lapsen luota tilanteesta pois se saa niin tehdä. Koira säätelee näin itse jaksamistaan ja sietokykyään. Pieni lapsi ei tätä ymmärrä, eli tarvitaan jämäkkääkin vanhemmuutta, jolla ohjataan kaksikkoa oikeaan suuntaan. Isommalle lapselle tämä on helppo selittää muistuttamalla, että lapsi ei itsekään aina jaksa leikkiä samaa leikkiä loputtomiin ja haluaa välillä tehdä jotain muuta.

Mukaan koiran hoitoon

Kun lapsi osoittaa mielenkiintoa koiran hoitoon, kannattaa hänet ottaa mukaan hoitotoimenpiteisiin. Lapsi voi hyvin antaa ruoan ja vanhemman lapsen kanssa voidaan yhdessä katsoa korviin, tutkia kynsiä ja harjata. Samalla voidaan opettaa, miksi näin tehdään ja kuinka näin kannetaan vastuuta toisen hyvinvoinnista ja huolehditaan koirasta. Kaikki hoitotoimenpiteet tehdään tietenkin koiraystävällisesti palkkaamisen avulla, ei pakottamalla.

Koiran hoitaminen ja siitä huolenpitäminen on sitouttavaa ja tekee lapsen ja koiran suhteesta vahvemman. Lasta ei kuitenkaan pidä pakottaa tähän, sen enempää kuin koiraakaan, sillä lasta voi pelottaa koskea teräviin hampaisiin tai pitkiin kynsiin. On edettävä myös lapsen ehdoilla, jotta koiran hoitamisesta tulee myös lapselle positiivinen asia. Itsenäisesti lapsi voi tehdä hoitotoimenpiteitä vasta paljon myöhemmin ja aina tietojen, taitojen ja hoitotoimenpiteen ehdoilla.

Paras tapa opettaa koira antamaan tilaa pienemmille lapsille

Paras ensimmäinen harjoitus, jonka voi hyvin pienikin lapsi vaikka syöttötuolista käsin tehdä, on yksinkertaisesti heittää nameja koiralle etsittäväksi. Harjoitus kuulostaa ehkä mitättömältä, mutta sillä opetetaan valtavasti juuri lapsen ja koiran suhteeseen kuuluvia asioita, joilla vaikutetaan turvallisuuteen. Harjoitus opettaa tilan antamista molemmille ja ohjaa koiranpentua mm. siihen, ettei ihmistä kohti hypitä. Lisäksi harjoitus on hyvä tapa olla ja puuhata yhdessä koiran kanssa, sen sijaan että lapsi vaikka kiskoisi koiraa hännästä tai koira jahtaisi lasta pitkin olohuonetta.

Koira oppii harjoitellessa hyvin nopeasti, että lapsen läheltä ja lapsen käsistä ei saa nameja vaan ne tulevat aina kauempaa. Näin koira oppii hakeutumaan hieman etäämmälle lapsesta. Lähelle tulemisen voi sitten hoitaa hallitusti ja valvotusti erikseen opettamalla koiralle vaikkapa nenäkosketuksen, jolla se tervehtii ihmistä. Tarkoitus ei ole siis opettaa koiraa välttämään lasta vaan olemaan kohteliaan etäisyyden päässä, ryntäämättä lapsen luo nappaamaan mahdollisesti vaatteista tai käsistä.

Kohtaaminen koiran kanssa

Lapsen kehonkieli, liikkuminen sekä tekemiset voivat olla koiran mielestä hyvinkin erikoisia ja koira saattaa reagoida niihin epävarmasti. Tästä syystä on tärkeää, että koira lähestyy aina ensin rauhassa lasta. Jos koiraa lähestyy ylhäältäpäin, koira kokee sen uhkaksi ja saattaa murahtaa ja väistää, jopa näykkäistä. Vaikka usein koirat tämän sietävätkin, on aina parempi mennä kyykkyyn ja kohdata koira matalalla. Ohi katsominen on myös koiran kielellä kohteliasta. Eli jos lapsi tuijottaa koiraa suoraan ja lähestyy sitä vaikka juosten, se voi olla koiran mielestä todella uhkaavaa.

Mikäli lapsen on hankala suloisen koiran kanssa hillitä itseään, voi lapselle antaa tehtäväksi heitellä ensin namuja koiralle maahan. Tämä auttaa myös koiraa, joka haluaisi ehkä hyppiä lasta vasten ja kohtaaminen on kaiken kaikkiaan näin rauhallisempi. Lapselle täytyy opettaa myös, että vierasta koiraa ei koskaan saa silittää ilman lupaa.

Jos lapsi tulee kylään koiratalouteen, on koira ihan fiksua laittaa aluksi portin taakse. Tämä täytyy tietysti opettaa ensin koiralle miellyttäväksi esimerkiksi viemällä portin taakse koira ruokailemaan. Kohtaamistilannetta seurataan ja aluksi koiraa voi myös namittaa portin taakse. Jos kaikki menee hyvin ja rauhallisesti, voi lapsikin antaa nameja koiralle portin taa jos näin haluaa. Tästä edetään rauhallisesti siihen, että koira voi ehkä nuuhkaista lasta. Sitten ohjeistetaan lasta olemaan paikallaan, jotta koira voi tulla halutessaan luo ja nuuhkia, mutta toki vain, mikäli lapsi ei pelkää. Vasta sitten on aika silittää ja vain jos koira näyttää siltä, että se haluaa silityksiä. Jos koira on tottumaton lapsiin tai osoittaa merkkejä siitä, että lapsi on sille liian jännittävä asia, voi olla ihan viisasta jättää kohtaaminen sikseen.

Saako lapsi ulkoiluttaa koiraa?

Tarkkaa ikärajaa koiran ulkoilutukseen ei ole ja koiran koko, ikä ja koulutustaso vaikuttaa asiaan paljon. Vaikka kyseessä olisikin pieni koira, se saattaa helposti vetää isommankin lapsen kumoon. Lenkillä voi myös ihan milloin vain tulla yllättävä tilanne vastaan – jänis juoksee ohi tai koira pelästyy jotain ääntä, ja lapsen on mahdotonta hallita koiraa. Koira saattaa syödä jotain vaarallista maasta, eikä lapsi saa sitä koiran suusta pois. Ulkoiluttajalle kuuluu myös koiran ulosteiden kerääminen, mikä voi helposti unohtua lapselta.

Siksi onkin suositeltavaa, että vanhempi on aina mukana ulkoillessa. Vasta kun lapsi pärjää varmasti yllättävissäkin tilanteissa koiran kanssa voidaan harkita, että kaksikko ulkoilee keskenään. Toki asumismuoto ja ympäristö vaikuttavat myös asiaan. Jos perheellä on oma aidattu piha, on yhteinen ulkoilu helppoa ja turvallista hoitaa siellä. Tosin tällöinkin on otettava huomioon mahdolliset ongelmatilanteet, kuten mitä tehdään jos koira ei haluakaan tulla sisälle.

Entä jos lapsi pelästyy

Koiran käytös voi olla lapsen mielestä ihan yhtä pelottavaa kuin lapsen käytös koiralle. Kovaääninen haukkuminen hätkähdyttää aikuisenkin, joten on helppo ymmärtää, miksi lapsi saattaa purskahtaa itkuun, vaikka koira on vain innoissaan. Pieni pentu, jonka hampaat osuvat käteen pelottavat ja satuttavatkin helposti. Sen enempää lasta kuin koiraa ei siis saa pakottaa pelottavaan tilanteeseen. Lasta on suojeltava ihan samalla tavalla kuin koiraa. Koska koiran kanssa oleminen antaa niin paljon, on hyvin surullista, jos pelästymisen takia syntyykin koirapelko.

Jos lapsi on ehtinyt pelästyä koiraa kannattaa toimia heti. Lapsi tietysti viedään hieman kauemmas, jotta koira ei enää pelota ja koiran kanssa voi näyttää vaikkapa sen osaamia temppuja lapselle. Jos lapsi innostuu, voi lasta pyytää mukaan. Pelko hälvenee, kun lapsi huomaa, että koira tottelee lasta ja tekee mitä lapsi pyytää. Ikätason mukaisesti on tärkeää myös sanoittaa tilannetta ja kertoa mitä tapahtui ja ennen kaikkea miksi. Lisäksi voi kertoa miten toimitaan, ettei näin käy uudelleen.

Lapsi ja koira harrastavat

Jo kouluikäinen lapsi voi hyvin harrastaa koiran kanssa. Yhteinen harrastus vahvistaa koiran ja lapsen suhdetta sekä opettaa kaksikkoa toimimaan yhdessä. Tälle kannattaa antaa tilaa ja järjestää aikaa. Erilaisia kursseja ja harrastuksia on tarjolla lukuisia. Lisäksi verkossa on paljon opetusta, joka soveltuu vähän nuoremmillekin. Esimerkiksi Kuono.fi Temppukurssi on tällainen ja sitä voi käydä ihan koko perheen kanssa omaan tahtiin.

Oleellista on, että tekeminen yhdessä on hauskaa molemmille osapuolille. Kaksikkoa kannattaa aluksi kannustaa pitämään ennen kaikkea hauskaa yhdessä ja vanhempana huomata kaikki pienetkin edistysaskeleet ja osoittaa ne lapselle. Lapselle ja koiralle pitää antaa myös tilaa tehdä, eli kaikkia hyviä neuvoja ei ehkä heti kannata sanoa ääneen vaan odottaa, että lapsi itse hoksaa asian. Tämä tuo kullanarvoista luottamusta lapselle omaan tekemiseensä koiran kanssa ja tukee tietysti lapsen itsetuntoa. Tekemistä valvotaan ja ohjataan kuitenkin sitä enemmän mitä nuorempi lapsi on. Usein lapsi tarvitsee apua erityisesti tauon pitämiseen, koska ei itse havaitse turhautuvansa tai koiran väsyvän.

Temppurata – helppo tapa opetella ohjaamista ja koiran hallintaa

Erittäin helppo, yhteinen kiva puuha pienemmällekin lapselle ja myös pennulle soveltuva, on temppurata. Radalla koiraa ohjataan namilla erilaisten esteiden, kuten tyynyn, puunrungon tai vaikka rapisevan leivinpaperin yli. Koiraa voi ohjata namilla tekemään ympyrän ja kulkemaan jalkojen välistä. Pitää tietysti huomioida, että kaikki on koiran ikätasoon soveltuvaa, eli pentua ei esimerkiksi voi ohjata liian pelottavaan paikkaan tai hyppäämään liian korkealta, ettei se satuta itseään.

Temppuradalla vain mielikuvitus on rajana ja lapset ovat usein todella hyviä keksimään erilaisia tehtäviä koiralle, jotka sen pitää suorittaa. Radan aikana on tärkeää muistaa palkata koiraa, jotta se jaksaa tehdä, ei siis anneta palkkaa vain radan lopussa vaan koko ajan matkan varrella. Tästä kannattaa muistuttaa lasta, ettei se unohdu.

Jos käykin huonosti?
Näykkimisiä saattaa tapahtua esimerkiksi lapsen ja koiran leikkiessä liian villisti, jolloin kyseessä on koiran mielestä leikkiin kuuluva, luvallinen toiminta. Toki näykkiminen on opetettava pois ja koulutettava pentu siihen, että ihmiseen ei saa koskea hampailla edes leikkiessä.

Jos koira puree lasta, on tilanne kuitenkin jo vakava. Tällöin on ylitetty tietty kynnys ja koira on kokenut tarvetta voimakkaaseen puolustautumiseen syystä tai toisesta. Viimeistään silloin on aika hakea ammattitaitoista apua. Kun koira on kerran turvautunut hampaisiin, se saattaa tehdä sen jatkossa aina vain herkemmin ja herkemmin, jos taustalla olevaa syytä ei korjata. Syy saattaa olla esimerkiksi se, että koiralle ei ole annettu tilaa sen sitä pyytäessä, vaan lapsi edelleen vaikkapa halailee sitä. Jos näin jatketaan kerta toisensa jälkeen, voi pian pelkkä lapsen lähestyminen laukaista koirassa puolustautumisen tarpeen ja se puree lasta, vaikka lapsi vain kulkee sen ohi.

Arki haltuun ja ulkoilu metsässä jokapäiväiseksi ohjelmaksi

Koska pelkkä lapsiperheen arki voi olla hektistä, kannattaa viimeistään koiran saapuessa laittaa arjen aikataulut ja käytännöt kuntoon. Myös hyvä tukiverkosto auttaa jaksamisessa sekä arjen hallinnassa. Sukulaiset ja ystävät kannattaa käydä läpi ja etsiä heistä varahoitajia ja ulkoiluttajia, jos vaikka itse sairastuu. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on myös äärimmäisen tärkeää. Lapselle voi etsiä omaa, mielenkiintoista tekemistä. Jos esimerkiksi jokin harrastus innostaa lasta, voi lapsen siellä ollessa ulkoiluttaa koiran. Näin kaikkien perheenjäsenten jaksaminen lisääntyy. Tämä vaatii toki joskus pientä palapelin ratkomista, mutta se kannattaa!

Ulkoilu on koiralle välttämätöntä. Oikea ympäristö koiran stressitason purkamiseen ja sen hyvinvoinnin lisäämiseen on metsä. Jokaisen koiran olisikin päästävä päivittäin luontoon. Hajumaailma on siellä rikkaampi kuin pelkät tienpientareiden tuoksut. Jos havaitsee koiran stressaavan arkea lapsiperheessä, voi ensimmäisenä toimenpiteenä lisätä ulkoilua ja sen laatua oikeaan suuntaan. Ulkoilu leppoisasti luonnossa myös varmasti lisää aikuisen omaa jaksamista.

Joskus kouluttajan paikalle pyytäminen on fiksu idea, koska lapsi usein uskoo vierasta auktoriteettia paremmin. Ongelma saattaa ratketa hetkessä, kun vieras ihminen kertoo miksi koiraa ei voi jahdata tai miksi se hyppii ja miten silloin kannattaa toimia. Arjen hallinta on sitä haastavampaa, mitä enemmän perheessä on yksilöitä ja jotta se olisi sujuvaa, kannattaa kaikki keinot hyödyntää.

Lapsiystävällinen koira ja koiraystävällinen lapsi

Koiran sopeutuessa lapsen käytökseen ja sen laumautuessa erityisesti oman perheen jäseniin, se saattaa antaa perheen lapselle ns. pentulisenssin. Tämä tarkoittaa sitä, että koira sietää lapselta asioita, joita se ei normaalisti siedä tai ainakin tällöin ilmoittaisi, että nyt tulee lopettaa. Tämä lisenssi saattaa myös laajeta koskemaan kaikkia lapsia.

Koiranpennuilla on samanlainen lupa ikään kuin hieman törttöillä ja samalla opetella asioita. Emo sietää naskalihampailla korvissa roikkuvaa pentua aika pitkään ennen kuin se sitä komentaa. Samalla tavalla koira saattaa ymmärtää sen päälle muksahtavaa taaperoa tai lasta, joka lähestyy juosten kohti. Koira mieltää, että lapsi vasta opettelee asioita, eikä osaa käyttäytyä kuten maailmassa kuuluisi. Tällöin puhutaan lapsiystävällisestä koirasta, eli koira on tottunut lasten tapaan toimia, liikkua ja olla.

Lapsen ja koiran ainutlaatuinen suhde on korvaamaton osa kasvamista

Ennen kuin lapsi on sen ikäinen, että voi edes aloittaa opettamaan miten koiran kanssa ollaan, on vanhemman oltava tulkkina välissä. Aikuisen on huolehdittava, että lapsi ja koira tulevat juttuun ja molemmilla on hyvä olla. Tämä voi olla vaativaa, mutta kannustavaa on se, että lapsen kasvaessa voi parhaimmillaan syntyä niin syvä suhde koiraan, että se on korvaamaton apu aikuiseksi kasvamisen haasteissa. Teini-iässä, kiusaamistilanteissa ja aivan kaikissa murheissa, joita väistämättä elämä lapsellekin tuo. Lisäksi, mikä on sen upeampaa kuin katsoa lasta ja koiraa, joilla on syvä ainutlaatuinen luottamus ja rakkaus välillään. Työtä on joka tapauksessa tiedossa, kun lapsi ja koira kohtaavat ja aikuisen rooliin kuuluu tehdä siitä suurin osa.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan

Asia

Koira vetää hihnassa? – Opeta koirallesi mukavan ja turvallisen lenkin taito

1.3.2020by Niina Kinnunen

Hihnan toisessa päässä kiskova koira saa kärsivällisimmänkin taluttajan turhautumaan, mutta vetämisellä on tätäkin ikävämpi vaikutus. Jatkuva paine ja nykäisyt kaulalle aiheuttavat koiralle kipua, fyysisiä vammoja ja stressiä. Hallitsemattomasti sinkoileva koira luo pahimmillaan vaaratilanteita niin itselleen kuin muille – ja vaikkei mitään sattuisikaan, nostattaa tilanne punan häpeilevän taluttajan poskille. Kysyimme asiantuntijoilta, mitä tehdä.

Koiran vetämiselle hihnassa voi olla monia selityksiä. Ehkä koira haluaa päästä nuuskimaan vastustamatonta tuoksua tienposkessa, tai se kiirehtii tervehtimään vastaantulevaa koiraystävää. Harmillisen usein syy jatkuvaan vetämiseen on, että koira tuntee kireän hihnan aiheuttamaa kipua.

– Koiralle luontainen reaktio on yrittää paeta poispäin kivusta ja epämukavuudesta, jolloin se kiskoo vain kahta kauheammin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen selittää.

– Koira ei itse osaa päätellä, että hidastamalla ja kääntymällä paine loppuu. Siksi sille täytyy opettaa, mitä tehdä.

Pantaan tai valjaisiin totuttelu kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena. Suurin osa pennuista totutetaankin pantaan jo kasvattajan luona ennen kotiutumista.

Koiran iästä huolimatta aina, kun käyttöön otetaan uusi panta tai muu väline, totuttelu tulisi aloittaa rauhallisesti ja koiraa palkiten. Koiralle opetetaan, että pannan tai valjaiden pukeminen tarkoittaa yhteistä mukavaa tekemistä, kuten rapsutuksia, leikkiä ja herkkuja.

– Ennen kuin lähdetään ulos, harjoitellaan kotona sisällä, jossa on vähemmän häiriötekijöitä. Ulkona hajut, äänet, eläimet, toiset koirat ja ihmiset vaikeuttavat keskittymistä ja tekevät harjoittelusta haastavampaa.

Tihtonen suosittelee opettamaan koiralle, kuinka paine kireästä hihnasta puretaan eli hihna saadaan löystymään. Tämä tapahtuu niin, että omistaja vetää hihnaa kevyesti kireälle, jolloin koira tuntee pienen paineen ja reagoi siihen, esimerkiksi kääntymällä omistajaan päin ja tulemalla luokse. Kun koira reagoi ja hihna löystyy, sitä kehutaan ja palkitaan runsaasti. Tätä toistamalla koira oppii, että hihnan kiristyessä kannattaa kääntyä eikä jatkaa vetämistä poispäin.

– Kun koira osaa sujuvasti purkaa paineentunteen, voidaan lähteä liikkeelle. Ensin hihnassa kuljetaan sisällä vaikka ympäri olohuonetta, sitten omalla pihalla, kotitiellä ja vähitellen kävelyä harjoitellaan lisäämällä lenkin pituutta, Tihtonen kuvailee.

– Koulutus tehdään asteittain ja tarpeeksi lyhyissä pätkissä kerrallaan, jotta koira jaksaa keskittyä.

Koiraa kehutaan ja palkitaan runsaasti lähellä pysymisestä myös muulloinkin kuin hihnan kiristyessä – muuten koirasta saadaan jojo, joka poukkoilee kireän hihnan ja omistajan väliä namien toivossa.

Varaa taskut täyteen nameja ja palkitse koiraa runsaasti, kun se kulkee vierellä toivomallasi tavalla.

Oikeanlaisista välineistä tukea harjoitteluun

Monia pantoja ja taluttimia markkinoidaan vetoa estävinä, mutta todellisuus on, ettei mikään väline itsessään ratkaise ongelmaa. Oikein valittu panta tai valjaat sekä talutin voivat kuitenkin auttaa kouluttamisessa ja vähentävät koiran tuntemaa epämukavuutta ja kipua.

– Hyvä panta ei satuta tai ahdista koiraa. Pannan tulisi olla leveä, sillä liian ohut panta painuu koiran niskanikamien väliin ja aiheuttaa kipua ja pitkällä aikavälillä vahinkoa, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-tarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Esimerkiksi nailonista tai polyesteristä valmistetut pannat ovat kestäviä ja keveytensä ansiosta mukavia koiralle. Lisämukavuutta tuo, jos panta on pehmustettu sisäpuolelta. Hyvin istuvat valjaat voi myös olla vetävälle koiralle sopiva vaihtoehto, sillä ne vähentävät kaulaan kohdistuvaa painetta.

Hihnalenkkeilyyn ei suositella kiristäviä ja puolikiristäviä pantoja. Ulkoilun sijaan ne on tarkoitettu koulutustilanteisiin sekä harrastuksiin ja työtehtäviin, joissa koira täytyy olla nopeasti päästettävissä irti ja kytkettävissä uudelleen. Erityisesti pennulle tulee aina valita kiinteä panta, joka on turvallinen sen vasta kehittyvälle niskalle.

– Myös taluttimeksi kannattaa valita kevyestä, kestävästä materiaalista valmistettu hihna. Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, ja pehmusteet käsiosissa suojaavat taluttajaa mahdollisilta nykäisyn aiheuttamilta hiertymiltä ja palovammoilta, Kallio sanoo.

Kiskovalle koiralle voi sopia joustotalutin, jonka sisällä on kuminauha, joka lieventää kaulaan kohdistuvia nykäisyjä. Flexiä Kallio suosittelee käytettäväksi vain valjaiden kanssa ja ainoastaan, kun hihnassa kulkeminen on hallinnassa, sillä pitkälle yltävä, ohut naru voi sotkeutuessaan aiheuttaa vaarallisia tilanteita ja vammoja.

– Pelkkä välineen vaihtaminen ei ratkaise vetämisongelmaa, mutta jokaiselle omistajalle ja koiralle voi löytyä juuri itselle toimivat varusteet, jotka tekevät lenkkeilystä molemmille mukavaa.

Varmista, että panta on koiralle huomaamaton ja mukava. Panta on sopivan kokoinen, kun sen ja kaulan väliin mahtuu sujauttamaan pari sormea.

Huomioi koiran luonne ja tarpeet tavoitteita asettaessasi

Monelle hyvästä hihnakäytöksestä mieleen pulpahtaa kuva kauniisti vierellä sipsuttavasta ja suoraan omistajan silmiin katsovasta koirasta. Näin kauniille kulkemiselle on paikkansa, mutta Tihtonen muistuttaa, että jokainen koiranomistaja voi määritellä, mitä hyvä hihnakäyttäytyminen itselle tarkoittaa.

– Omistaja määrittelee muun muassa, kuinka lähellä koiran haluaa pysyvän ja opettaako esimerkiksi katsekontaktin tai muita lisävaatimuksia. Tähän vaikuttavat niin omistajan toiveet ja tavoitteet kuin koiran ominaisuudet, kuten rotu, koko ja käyttötarkoitus.

Jatkuva, tiukasti kontaktissa pysyminen on koiralle raskasta, joten sitä tulisi tauottaa tarpeeksi, jotta koiraa saa myös vapaampaa kulkemista lenkin mittaan. Koiran lajityypillistä käytöstä ja tarpeita ei sovi myöskään unohtaa.

– Monet hankkivat koiran ulkoilukaveriksi. Täytyy muistaa, että kun ihminen tykkäisi kulkea tasaista vauhtia eteenpäin, vahvasti hajumaailmassa elävä koira puolestaan luontaisesti haluaa välillä pysähdellä nuuhkuttamaan.

Hihnan ja pinnan kiristymistä on mahdoton välttää täysin, mutta koiralle kiukkuuntuminen ja hihnan riuhtominen ei tilannetta auta. Koiralta ei voi odottaa aina täydellistä kulkemista, eikä se osaa lukea omistajansa ajatuksia.

– Jos ihminen ei ole valmis muuttamaan omaa käyttäytymistään, ei voi olettaa että koirakaan muuttaisi. On myös osattava antaa virheet anteeksi niin koiralle kuin itselleen, Tihtonen summaa.

Hän kertoo, että 90 prosenttia hänelle tulevista avunpyynnöistä liittyy juuri hihnassa kulkemisen haasteisiin. Moni koiranomistaja siis painii saman ongelman äärellä, eikä sitä tarvitse hävetä. Jo vetämään oppineen koiran uudelleen kouluttaminen on haastavaa, mutta kärsivällisyydellä ja oikeilla keinoilla aivan mahdollista.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia lemmikin tarvikkeita valmistavan Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen
Kuvat: Jalo

Asia

Miten leikkaan koiran kynnet sujuvasti? Näillä asiantuntijoiden vinkeillä onnistut

1.2.202016.3.2023by Niina Kinnunen

Koiran kynsien leikkaus on tärkeä toistuva toimenpide koiraperheen arjessa, mutta monelle siitä muodostuu epämiellyttävä tapahtuma, jossa jo tarvikekopan kolistelu ja kynsisaksien esille ottaminen saa koiran livahtamaan sängyn alle. Kysyimme eläintenkouluttaja Noora Tihtoselta sekä tarvikespesialisti Maria Kalliolta, kuinka kynsien leikkauksesta tehdään mukava yhteinen hetki, jolloin turhalta stressiltä säästyvät niin koira kuin omistajakin.

Miksi koiran kynnet pitää leikata?

Koiran kynnet on tärkeä pitää lyhyinä, jotta tassut pysyvät terveinä. Liian pitkäksi kasvaneet kynnet voivat kääntyä kasvamaan kivuliaasti anturaan tai pahimmillaan muuttaa tassun asentoa vääräksi ja rasittaa koko jalkaa. Pitkät kynnet myös takertuvat, repeävät ja lohkeavat helpommin kuin lyhyinä pidetyt. Pennun kynsiä tulisi leikata vähintään 1-2 viikon välein ja aikuisenkin koiran kynsiä muutaman viikon välein vaikka tarve vaihtelee yksilöllisesti.

– Kynsiä kannattaa leikata mieluiten usein ja vähän kerrallaan. Jos kynnet ovat päässeet kasvamaan pitkiksi, on parempi leikata ohuissa siivuissa, koska pitkässä kynnessä myös kynnen ydin on pidemmällä. Kun kynttä leikataan vähitellen, ydin alkaa leikaamisen myötä vetäytyä, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Sujuvaan kynsien leikkaukseen tarvitaan terävät ja tukevat sakset, jotka leikkaavat helposti ilman suurta voimankäyttöä. Kynsisakset on valittava lemmikin koon mukaan: pienen koiran kynsiin riittävät pienet kun taas iso koira tarvitsee järeämmät kynsisakset. Monissa saksissa on valmiina stoppari, joka auttaa, ettei kynttä leikata vahingossa liikaa.

– Myös valaistus kannattaa huomioida, ja esimerkiksi kynä- tai taskulampusta voi olla hyötyä. Ydin näkyy, kun kynttä valaisee läpi, ja näin voidaan välttää onnettomuuksia, joissa leikataan ydintä, Kallio vinkkaa.

Saksien lisäksi kynsiä voi lyhentää ja leikkaamisesta helposti jääviä teräviä kulmia pyöristää kynsiviilan tai -trimmerin avulla. Myös kynsiä viilatessa kannattaa muistaa maltti ja viilata mieluummin vain vähän kerrallaan.

Joku kaipaisi kipeästi kynsien leikkuuta. Kun kynsiä lyhennetään säännöllisesti, on leikkaaminen helpompaa ja turvallisempaakin, kun kynnen ydin ei ole kasvanut pitkäksi.

Stressitöntä yhteispeliä

Koiran kynsien leikkaus on helpointa opettaa koiran ollessa vielä pentu, jolloin sillä ei ole vielä aiempia mahdollisesti huonoja kokemuksia. Pian kotiutumisen jälkeen pentua aletaan totuttaa kaikenlaiseen käsittelyyn: silittelyn ja rapsuttelun lomassa silitetään myös tassuja, kurkistetaan suuhun, kosketaan häntään ja korviin ja niin edelleen. Käsittelystä tehdään osa päivittäistä yhteistä mukavaa kanssakäymistä.

– Koiran, jolla on huonoja kokemuksia käsittelystä tai joka synnynnäisesti ei vain pidä tietynlaisesta kosketuksesta, kanssa täytyy edetä hitaammin, varovaisemmin ja palastella opettelu tarpeeksi pieniin osiin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen sanoo.

Hän suosittelee niin sanotun starttinappulakäytöksen opettamista koiralle. Starttinappula tarkoittaa jotakin tiettyä koiralle opetettua toimintaa, joka toimii merkkinä siitä, että koira on valmis aloittamaan tai jatkamaan. Kynsien leikkauksen yhteydessä tämä voi esimerkiksi olla se, että koira tökkää kuonollaan omistajan kädessä pitämiä kynsisaksia. Merkkinä voi toimia mikä tahansa muukin koiralle luontainen tapa, esimerkiksi tökkäys omistajan käteen tai läpsäys tassulla. Starttinappulakäytös opetetaan koiralle palkitsemalla runsaasti aina, kun koira tekee toivotun eleen.

– On erittäin tärkeää, ettei asioita vain tehdä väkisin koiralle, vaan että koira osallistuu aktiivisesti. Kun koiralla on mahdollisuus ilmaista, milloin se on valmis aloittamaan, parantaa se huomattavasti koiran hyvinvointia ja vähentää stressiä, Tihtonen kertoo.

– Ihminen päättää, milloin kynsiä leikataan, mutta koiralle annetaan aikaa ja se saa ilmaista tarkan aloitushetken. Jos koira ei koske saksiin, odotetaan ja kokeillaan tarvittaessa uudelleen vaikka viiden minuutin päästä. Kun koira saa runsaasti palkintoja, se kokee kynsien leikkauksen ja käsittelyn kannattavaksi.

Koiralle voi myös opettaa merkkisanan, kuten ’kynnet’, josta se tietää, että on aika kynsien leikkaukselle. Jännittävissä tilanteissa koiran turvallisuuden tunnetta lisää se, että se voi ennakoida, mitä tulee tapahtumaan. Starttinappulakäytöstä voi hyödyntää kommunikointikeinona myös muissa koiralle mahdollisesti epämiellyttävissä tilanteissa, esimerkiksi muissa hoitotoimenpiteissä tai vaikka valjaiden pukemisessa.

Koiran kynsien leikkaaminen sujuu hyvin, kun koira saa rauhassa tottua toimenpiteeseen.

Tee koiran kynsien leikkaus hitaasti

Kun starttinappulakäytös luonnistuu ja koira osoittaa olevansa valmis, aloitetaan itse kynsien leikkauksen harjoitteleminen asteittain. Ensin vain silitetään tassua ja palkitaan koira. Sitten silitetään saksilla tassua ja palkitaan, seuraavaksi avataan sakset kynnen ympärillä ja palkitaan, ja sitten leikataan aivan pieni pala kynnestä ja palkitaan. Aluksi vain yksi kynsi, sitten yksi tassu, sitten useampi tassu ja lopulta kaikki kynnet. Harjoittelua vaikeutetaan vaiheittain, kunhan aiempi vaikeusaste sujuu hyvin. Harjoittelussa täytyy muistaa pitää taukoja ja tarkkailla koiran kommunikointia.

Jos koira murisee, näyttää hampaita tai rimpuilee pois, tulee koiran rajoja kunnioittaa ja lopettaa kynsien leikkaus. Kieltäminen saa koiran vain lopettamaan varoitusmerkkien antamisen tilanteissa, joissa se tuntee olonsa epämukavaksi tai uhatuksi. Tällöin koira saattaa jopa purra varoittamatta.

– Nyrkkisääntönä kaikenlaisessa koiran käsittelyssä voidaan pitää sitä, että jos koira välttelee, vetäytyy tai osoittaa muuten epämukavuutensa, toiminta lopetetaan ja harjoittelussa palataan helpommalle tasolle, Tihtonen summaa.

Joskus käy se ikävä vahinko, kun kynsisakset lipsahtavat hermoon tai kynnen ytimeen asti, ja koira vingahtaa kivusta.

– Tällöin on itse pysyttävä rauhallisena ja koiralle annetaan runsas palkinto. Välittömästi annettu palkinto vaimentaa negatiivisen kokemuksen vaikutuksia. Jos kynnestä tulee verta, se tyrehdytetään kylmällä ja puristamalla ja jos verenvuoto on runsasta eikä lopu, ollaan yhteydessä eläinlääkäriin.

Leikkaa koiran kynnet mukavassa asennossa

Tihtonen kertoo itse leikkaavansa omien koiriensa kynnet niin, että koirat makaavat kylkiasennossa sohvalla ja hän itse istuu lattialla, jolloin koirien tassut ovat sopivasti silmien tasolla. Pienen koiran voi opettaa myös esimerkiksi makaamaan selällään omistajan jalkojen välissä tämän istuessa lattialla tai sohvalla. Koiraa ei pakoteta asentoon, vaan se opetetaan vaiheittain ja runsaasti palkiten. Kun asento on mukava niin koiralle kuin omistajalle, sujuu kynsien leikkauskin sutjakkaasti.

Kynsien leikkaamiseen kannattaa valita hetki, kun koira on valmiiksi rauhallinen. Koiraa voi myös auttaa pysymään rauhallisena juttelemalla ystävällisesti ja silittelemällä sitä. Jos itsellä on kiire tai kärsimätön olo, kannattaa kynsien leikkaus jättää parempaan hetkeen. Operaatio käy paljon kivuttomammin, kun molemmat, koira ja ihminen, ovat hyvällä ja yhteistyöhaluisella tuulella.

Katso alta Noora Tihtosen ja Stara-koiran yhteinen harjoitteluhetki, joka havainnoi, kuinka kynsien leikkausta harjoitellaan starttinappulakäytöstä ja asteittaista, koiran tahtiin etenemistä hyödyntäen.

Onko teille tulossa pentu taloon? Tutustu Kuonon ja eläintenkouluttaja Noora Tihtosen koiran koulutus verkkokurssiin. Nämä opit kannattaa hanskata heti alusta alkaen.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon koirantarvikevalikoimasta löytyvät kynsisakset ja monen suosikiksi noussut Jalo Karvoihin katsomatta -tassuvoide. Jalo on kehittämässä uusia kynsien ja tassujen hoitotuotteita, joilla tassujen hoito sujuu entistäkin helpommin ja turvallisemmin.

Teksti: Niina Kinnunen

Asia

Mitä koirankuppiin: Onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä?

24.9.2018by Niina Kinnunen

Ihmisen rinnalla yli 15 000 vuotta elänyt koira on kehittynyt ruokavalioltaan hyvin joustavaksi. Ruokapöydän vieressä kerjäävälle rekulle kelpaa todennäköisesti omistajan leivän päältä niin kinkku kuin kurkkukin. Mutta onko koira suden tapaan lihansyöjä vai muistuttaako se jo enemmän sekasyöjäomistajiaan?

Lihansyöjät eli karnivorit ovat eläimiä, jotka käyttävät ravinnokseen lihaa tai pääasiassa lihaa. Koirasta puhutaan usein kaikkiruokaisena, sillä sille maittaa eläinperäisen ravinnon lisäksi moni kasvisruoka. Koiran ruoansulatusjärjestelmä on kuitenkin edelleen lihansyöjälle ominainen, joten ruokakupin sisältöä suunnitellessa on huomioitava, että koira varmasti saa ravinnosta tarvitsemansa.

Koiran vatsassa sulaa parhaiten liha

Kurkistus koiran suuhun paljastaa jo paljon. Koiralla on lihansyöjälle ominainen hampaisto, joka on kehittynyt raateluun ja pilkkomiseen eikä hienontamiseen, kuten seka- ja kasvissyöjien poskihampaat. Koiralla on myös suuri puruvoima villien sukulaistensa tapaan, joten luiden murskaaminen käy siltä helposti.

Koira ei juurikaan maistele ruokaa, vaan ahmaisee sen suurina palasina. Moni koiranomistaja on varmasti jätöksiä kakkapussiin kerätessään huomannut, että esimerkiksi raakana annetut porkkanan palat kulkeutuvat usein koiran elimistön läpi lähes sellaisinaan. Ilman jauhamista koira ei pysty hyödyntämään porkkanan ravintoaineita.

Koiralla on luontainen tapa piilottaa ja haudata herkkunsa samaan tapaan kuin monet lihaasyövät villitkin pedot tekevät.

Koiran ruoansulatusjärjestelmä on lihansyöjille tyypilliseen tapaan lyhyt, noin viisinkertainen suhteessa sen ruumiin pituuteen. Sekaravintoa syövillä eläimillä ruoansulatuskanava on jopa 14-kertainen verrattuna niiden ruumiin pituuteen ja kasvissyöjäeläimillä sitäkin pidempi. Ruoka kulkee koiran ruoansulatuskanavan läpi nopeasti, keskimäärin 23 tunnissa.

Lyhyt ja nopea ruoansulatus tarvitsee helposti sulavaa ja energiapitoista ruokaa. Koiran elimistö pystyy hyödyntämään tehokkaasti rasvaa ja eläinperäistä proteiinia, kun taas suuret määrät vaikeasti sulavaa ruokaa, kuten kypsentämätöntä kasvisravintoa, aiheuttaa helposti vatsavaivoja.

Koira ei tarvitse ihmisten tapaan yhtälailla hiilihydraatteja, sillä se pystyy tuottamaan tarvitsemiaan sokereita muista ruoka-aineista. Kypsennetystä ja jauhetusta kasvisruoasta, kuten aikuinen koira voi kuitenkin hyödyntää tärkkelystä energianlähteenä sekä saada muun muassa vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua. Ensisijainen energianlähde koiran ravinnossa tulisi kuitenkin olla rasva, ja laadukasta proteiinia tarvitaan kudosten rakennusaineeksi ja solujen uusiutumiseen.

Koira on sopeutunut elämään ihmisen kanssa

Koira on siis fysiologialtaan lihansyöjä, ja sille optimaalisinta ravintoa on liha ja muu eläinperäinen ravinto. Koiralla on kuitenkin kaikkiruokaisia piirteitä. Ajan saatossa se on sopeutunut hyvin elämään ihmisen kanssa ja oppinut hyödyntämään tarjolla olevaa ravintoa.

Kotikoira pystyykin käyttämään hiilihydraateista saatavaa tärkkelystä paremmin kuin serkkunsa susi. Tämä kyky on tutkimusten mukaan kehittynyt samoihin aikoihin, kun ihmiset siirtyivät metsästys-keräilykulttuurista maanviljelyyn ja myös ihmisten ruokavalio mullistui. Rinnakkaiselo ihmisten kanssa on siis muokannut koiran ruoansulatusjärjestelmää, mutta evoluution kannalta kymmenentuhatta vuotta on lyhyt aika. Koira on edelleen lähempänä sutta kuin sekasyöjiä.

Uskaltaako omalle murrelle sitten enää tarjota mitään vähänkään vihreään viittaavaa? Kyllä uskaltaa. Omatunnon ei tarvitse kolkutella vaikka kuppiin laittaisikin välillä lihaa, välillä yrjölänpuuroa. Laadukkaat, runsaasti eläinproteiinia sisältävät valmiskoiranruoat on suunniteltu niin, että ne sisältävät kaikkia koiran tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa. Pienellä opiskelulla ja ammattilaisen ohjeilla omistaja voi myös kokata itse koiralle terveellistä ruokaa.

Tärkeintä on huolehtia, että kokonaisuus on kunnossa. Jokainen koira on yksilöllinen, joten tarkkailemalla oppii, minkälainen ruoka edistää juuri oman lemmikin hyvinvointia.

Vaikka koira onkin lihansyöjä, usein se himoitsee herkkuja, jotka eivät välttämättä ole sille hyväksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.
Lähteet ja lisää aiheesta: Eläintenhoidon opas, Vetstreet, Farmit, Koiran ruokinta ja hoito -kirja
Teksti: Niina Kinnunen

Asia

Kuono nuuskii: Saako marketista laadukkaita koiratarvikkeita?

17.8.2018by Niina Kinnunen

Monesti koiraihmisen suusta kuulee toteamuksen, että marketeista ja tavarataloista saatavat koiratarvikkeet, lelut ja ruoka ovat laadultaan heikompia kuin eläintarvike- ja erikoisliikkeiden vastaavat tuotteet. Kuonon toimitus päätti lähteä nuuhkimaan, onko myytissä perää ja millaisia koiratuotteita marketit oikein tarjoavat.

Suuren päivittäistavarakaupan lemmikkitarvikehylly on pitkä ja pullollaan erilaisia ruokasäkkejä, herkkupusseja, luita, leluja sekä muita tarvikkeita. Mutta voiko koiranomistaja ostaa koiralleen näitä tuotteita huoletta? Kukapa nyt haluaisi nähdä upouuden puruluun silpoutuvan sekunneissa tai löytää juuri hankitun pehmolelun täytteistä suolistettuna makuuhuoneen lattialta.

Kävimme Tampereen keskustassa ja sen tuntumassa marketeissa ja tavarataloissa tutkimassa koiratarviketarjontaa ja lisäksi selasimme verkkokauppoja. Yhä useammalla kauppaketjulla näyttää olevan valikoimissaan laajasti erilaisia koiranruokia, herkkuja sekä perustarvikkeita.

Ei ihme, että ketjut haluavat osaksi koiratarvikekauppaa. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on jo noin 700 000 koiraa ja määrä kasvaa tasaisesti. Samalla koira-ala on kolminkertaistunut 2000-luvun aikana miljardibisnekseksi.

Marketista löytyy nykyään koiranruokia ja herkkuja muun muassa viljattomina ja kotimaisista raaka-aineista valmistettuina. Varsinkin suurempien markettien hyllyiltä koiranomistaja voi löytää vaikkapa harjan, shampoota ja muita hoitotuotteita, koiranpedin, leluja tai hihnan ja pannan. Pienempien kauppojen valikoimiin ei ymmärrettävästi mahdu paljoa, mutta osa tarjoaa ruoan lisäksi myös muutamia leluvaihtoehtoja ja ajankohtaisia tarvikkeita, kuten punkkipihtejä.

Marketista ostetaan herkut, tarvikkeetkin kiinnostavat

Mutta mitä mieltä koiraihmiset ovat markettituotteista? Tampereen Tuomiokirkonpuistossa aurinkoisella aamupäivälenkillä piskuisen villakoira Emman kanssa ulkoileva Martta Rautio kertoo, että hän hoitaa koiraa yhdessä äitinsä kanssa. Tarvikkeita Emmalle hankitaan niin marketeista kuin lemmikkiliikkeistäkin.

– Ostamme marketista esimerkiksi puruluita. Valikoima voisi kuitenkin olla laajempi, koska siellä on paljon isoja luita, muttei aina tarpeeksi pieniä Emmalle, Rautio kertoo.

Myös bostoninterrieri Untamon omistaja Heini Kumpulainen-Rantanen kaipaisi valikoimiin monipuolisuutta. Esimerkiksi rodulle sopivat valjaat ulkoiluun hänen täytyy tilata verkkokaupasta. Marketeista on myös ollut hankala löytää tarpeeksi lujia leluja, jotka kestäisivät Untamon leikit.

– Ruokatuotteissa täytyy olla koiran hyvinvointia tukevat, puhtaat raaka-aineet. Marketeista ostan hampaidenhoitoon liittyviä tikkuja ja viljattomia herkkuja, Kumpulainen-Rantanen kertoo.

Juuri herkut ja namipalat päätyvät myös Paula Kiiskisen ostoskoriin. Hänen Hugo-kääpiövillakoiransa ruokavalio on tarkka allergioiden takia.

– Luen tuoteselostukset tarkkaan ja valitsen viljattomia kana-tuotteita. Ostan tarvikkeita myös tavarataloista, mutta luotan eläintarvikeliikkeisiin enemmän, hän sanoo.

Martta Rautio kertoo, että 12-vuotiasta, pirteää Emmaa luullaan usein pennuksi.

Helteinen kesäpäivä sujuu bostoninterrieri Untamon mielestä paremmin loikoillessa kuin lenkkeillessä.

Paula Kiiskinen hankkii Hugo-koiralleen herkkuja marketista, mutta usein parhaat tuotteet ovat päässeet loppumaan.

Laadukkaat koiratuotteet kaikkien saataville

Kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin tuoteryhmäpäällikkö Sabina Finnilä tunnistaa myytin marketeista saatavien koiratuotteiden huonolaatuisuudesta.

– Voimme murtaa myytin vain huolehtimalla tarkasta laadunvalvonnasta, Finnilä sanoo.

– Tuotteissa, kuten leluissa, ei saa olla irtoavia osia, ne on valmistettava kestävistä materiaaleista ja kankaista ja saumat on valmistettava vahvoiksi.

Laadukkaat koiratuotteet halutaan juuri marketteihin ja tavarataloihin, jotta ne olisivat kaikkien saatavilla ja hankinnat olisi mahdollista tehdä kätevästi yhtä aikaa muiden ostosten kanssa. Samalla Jalo kouluttaa markettiketjuja paremmista koiratuotteista ja siitä, miten lemmikkitarvikehyllyt luodaan houkutteleviksi.

Koska koirarotuja on lukuisia ja kaikilla on omat tarpeensa, ei kaiken kattavaa valikoimaa marketteihin ole helppo toteuttaa. Finnilä kuitenkin uskoo, että suunta on oikea ja yhä useampi voi löytää laadukkaita ja juuri itselle sopivia tuotteita marketeista ja tavarataloista.

– Asiakaskunta on yhtä laaja kuin on koiranomistajiakin, ja kaikilla on omat mieltymyksensä. Tehtävää on vielä paljon, mutta on sydämenasiamme saada marketteihin laadukkaat ja koirille turvalliset tuotteet, hän sanoo.

Testasimme markettilelun ja -pyyhkeen

Aika pistää markettituotteet todelliseen testiin. Testattaviksi tuotteiksi valikoituivat Jalo-tuotemerkin huopainen Tuggy-lelu (5,95 €) sekä harmaa mikrokuitupyyhe (4,95 €), jotka hankittiin testausta varten Kangasalan Löytötexistä.

Testaajanamme toimii puolitoistavuotias valkoinen länsiylämaanterrieri Siiri, joka on pieni mutta pippurinen leikkijä. Hyvän lelun tulee siis kestää niin riepottelua, järsimistä, heittelyä ja kantelua kuin kunnon vetoleikkejäkin.

Kauppakassista törröttävä Tuggy herättää heti kiinnostuksen, eikä Siiri malta olla tonkimatta tuliaisia. Lelu on suunniteltu erityisesti keski- ja suurikokoisille koirille, mutta terrierin tarmolla leikkivälle Siirille Tuggy on juuri passeli lelu retuutettavaksi ja tarpeeksi kevyt myös kannettavaksi. Erityisen hyväksi Tuggy osoittautuu ulkona heitellessä, ja lelun huomiovärillä korostettu osa tulee tarpeen, kun heittokäsi pettää ja lelu päätyy pusikkoon. Plussaa tuote saa kestävästä huopamateriaalista, vahvistetuista saumoista ja keskiosan vinkulelusta – viikon rajun leikkimisen jälkeen tuote on edelleen uudenveroinen.

Valkoturkkisen koiran kanssa mikrokuitupyyhkeellekin tulee pian käyttöä. Ulkona touhuamisen jälkeen tassut ja mahanalus on huuhdeltava, ja 50 x 70 cm kokoinen mikrokuitupyyhe on näppärä kuivaamiseen. Mikrokuitupyyhettä voi käyttää kuivana tai märkänä, ja koska se kuivuu nopeasti, on se kätevämpi kuin Siirin vanhat, tavalliset pyyhkeet. Myös Siiri näyttää hyväksyvän pehmeän pyyhkeen, vaikkei tassujen kuivaus olekaan westie-neidin mielipuuhaa. Pyyhe toimii niin kuin pitääkin, ja kulmaan kirjailtu suloinen tassunkuva ilahduttaa omistajan silmää.

Molemmat markettituotteet osoittautuivat iloisiksi yllätyksiksi ja tulevat varmasti olemaan jatkossakin kovassa käytössä. Myytti murrettu: myös marketista voi saada hyvälaatuisia, toimivia koiratuotteita.

Terrierienergia kulutettu. Tuggy-lelu sopii hyvin ulkona leikkimiseen.

Mikrokuitupyyhe on kätevä tassujen pyyhkimiseen, mutta saa sillä kuivattua pienen koiran vaikka kokonaankin.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotteet ovat saatavilla hyvin varustetuissa K- ja S-ketjujen päivittäistavarakaupoissa sekä muun muassa Puuilo-, Kärkäinen- ja Hong Kong -tavarataloissa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen
Kansikuva: LUM3N / Pixabay

Viihde

Koira tv-mainoksessa – ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä!

12.6.201812.6.2018by admin

Olet ehkä televisiossa törmännyt Kuonon yhteistyökumppanin Dagsmark Petfoodin mainoksiin. Niissä esiintyy kotimaisen koiranruokafirman perustaja ja toimitusjohtaja Laura Strömberg omien koiriensa kanssa. Mainosfilmin tähtinä nähdään Lauran lisäksi mäyräkoirat Kiukku, Kerttu, Wilja sekä malinois Ässä.

Mainosten tekeminen koirien kanssa on joskus vähintäänkin haastavaa. Vaikka lopputulos televisioruudussa saattaa näyttää silotellulta ja helpolta, ei se sitä aina ole tekovaiheessa. Saimme käsiimme tämän making of -videon, jossa Laura yrittää houkutella mainoskoira-Kiukkua sohvalle viereensä. Jokainen mäyräkoirien kanssa asioinut tosin tietää, että mäyräkoira ei kutsusta singahda paikalle, ainoastaan silloin, jos tiedossa on mahdollisesti jotain järkevää tekemistä. Lopulta mäyräkoira tulee kuitenkin sohvalle, mutta jääkin heiluttamaan häntää sohvan reunalle. Vihoviimein Kiukku saadaan oikeaan lokaatioon ja mainos purkitettua.

Katso Kiukun tähdittämä superhauska kohtaus tästä:

Valmiin mainosvideon näet puolestaan täältä:

Asia

Lämpömittari painuu miinukselle – Tarvitseeko koirani talvitakin?

14.1.2018by Niina Kinnunen

Monen mielestä koiran pukeminen on vain ihmisten keksimää hömpötystä, mutta Suomen talven viimassa ja pakkasessa voi takin pukeminen koiralle tulla tarpeen. Mistä sitten tietää, tarvitseeko juuri oma rekku lämmintä vaatetusta talviselle pissalenkille? Omistajan kannattaa huomioida ainakin muutama seikka.

Rotu

Pienet, laihat sekä lyhyt- ja sileäkarvaiset koirat palelevat helpommin kuin suuremmat ja tuuheaturkkisemmat lajikumppaninsa.

Rodut, joilla ei ole lämmittävää pohjavillaa, tulisi pukea jo muutaman asteen pakkasessa takkiin, joka suojaa koiran suurimmat lihasryhmät eli selän, reidet ja rintakehän. Erityisesti koiran korvat ja tassut ovat alttiita kylmälle, joten nekin kannattaa suojata mahdollisuuksien mukaan ainakin paukkupakkasilla.

Harva rotu on jalostettu sopeutumaan Suomen sääolosuhteisiin, joten pörröisempikin koira voi hyötyä talvitakin käytöstä varsinkin, jos sen ulkoilu on rauhallista tai se joutuu olemaan paikallaan kylmässä säässä.

Ikä

Koiravanhukset sietävät kylmää usein huonommin kuin nuoret koirat. Kun iän myötä turkki harvenee, aineenvaihdunta hidastuu ja kävelytahtikin muuttuu rauhalliseksi köpöttelyksi, voi vilu yllättää koiran nopeastikin. Kylmä ilma voi pahentaa myös koiran nivelvaivoja, jolloin lämmittävä takki tulee tarpeen.

Myös pienet pennut täytyy suojata kylmältä. Jos nopeasti pieneksi jäävän takin hankinta tuntuu turhalta, kannattaa ulkoilu jakaa moniin lyhyisiin pätkiin ja ulkoilua välttää kokonaan kireimmillä pakkasilla.

Terveydentila

Sairaudesta tai onnettomuudesta toipuvan koiran on vaikea ylläpitää ruumiinlämpöänsä kylmässä, sillä sen keho työskentelee jo tehokkaasti ja energia kuluu parantumiseen. Kipeän koirakaverin kurjaa olotilaa ei siis kannata pahentaa paleltumalla, vaan päälle on hyvä pukea lämmin takki, jossa on mukava ja helppo liikkua.

Aktiivisuus

Tehdäänkö teillä matelevia lenkkejä, joilla koira jolkottelee vailla kiireen häivää perässä sitten, kun sattuu huvittamaan? Vai kiidetäänkö kierros hiki hatussa ja lopuksi koira vielä riekkuu pihalla läkähtymiseen saakka?

Jos koira on hyvin rauhallinen, voi pakkaslenkeille olla hyvä pukea takki, jossa on lämmin vuoraus, esimerkiksi fleece-kankaasta. Jos koira puolestaan liikkuu itsensä lämpimäksi, ei takkia välttämättä tarvita tai voi valita kevyemmän takin, joka suojaa viimalta, muttei ole liian tukala.

Harrastukset

Koiran kanssa treenatessa on tärkeä muistaa lämmitellä lihakset ennen suoritusta, jotta revähdyksiltä ja muilta vammoilta säästytään. Erityisesti kylmällä, kostealla tai tuulisella säällä koiran lihaksistoa voi auttaa pysymään lämpimänä pukemalla koiralle loimen tai takin alkuverryttelyn päätteeksi.

Takki kannattaa pukea päälle myös suoritusten välille sekä kotimatkalle. Jos lihakset jäähtyvät rasituksen jälkeen liian nopeasti, heikentää se palautumista ja voi aiheuttaa lihaskramppeja.

Yksilöllisyys

Ei kahta samanlaista edes rakkaissa koiraystävissämme. Siinä, missä yhtä saa maanitella edes astumaan ulos pakkasella, toista saa houkutella sisään pois lumihangesta pyörimästä. Oman koiran käyttäytymistä kylmässä kannattaa siis tarkkailla.

Kaikki koirat eivät paljasta palelevansa tärisemällä tai nostelemalla tassujaan kylmästä maasta. Ovelamman koiran vilun voi kuitenkin havaita muutoksissa kävelyssä. Paleleva koira kävelee usein lihakset jäykkänä ja töpötellen.

Jos näyttää, että oma koira ei kylmältään pysty nauttimaan ulkoilusta, kannattaa takin hankkimista vahvasti harkita. Jokainen koiranomistaja tuntee parhaiten juuri oman koiransa.

Lähteet: I Heart Dogs, Pet Guide, HauHau

Asia

Joko testasit nämä? – 7 kiinnostavinta mobiilisovellusta koiranomistajalle

7.1.20186.1.2018by Niina Kinnunen

Nykyään kaikille elämän osa-alueille on olemassa jos jonkinmoista mobiilisovellusta eikä koirarakkaan ihmisen tarvitse jäädä näistä paitsi. Kokosimme yhteen mielenkiintoisimmat ja hyödyllisimmät sovellukset koiranomistajalle.

1. Paw Map – vaaranpaikat kartalla

Mikään ei ole tärkeämpää koiran kanssa ulkoillessa kuin, että lenkki sujuu jouhevasti ja turvallisesti. Sijaintia hyödyntävässä Paw Map -sovelluksessa käyttäjät voivat merkitä karttaan havaitsemiaan vaarallisia kohteita, joista haluavat varoittaa toisia lemmikinomistajia.

Merkinnät voivat olla esimerkiksi epäilyttäviä herkkulöytöjä, havaintoja kyykäärmeistä tai alueita, joilta on löytynyt lasinsirpaleita tai muita riskejä. Kaikkien merkintöjen ei tarvitse olla huolta herättäviä, sillä kartalle saa lisätä myös mukavia paikkoja, kuten koirapuistoja tai koiraystävällisiä hotelleja ja kahviloita.

Suomalaisvoimin kehitetty Paw Map on ladattavissa iTunesista ja Google Playsta.

PawMap kokoaa käyttäjien ilmoittamat vaaranpaikat kartalle.

2. Dog Whistle – koirapilli puhelimessa

Koirapilli voi olla kätevä apu koiran koulutuksessa, ja nyt se kulkee helposti mukana puhelimessa. Yksinkertaisessa sovelluksessa voi säädellä pillin taajuutta, ja maksua vastaan on mahdollista avata englanninkielisiä vinkkejä pillin käyttöön.

Koirapilliä käytetään usein koiran kutsumiseen, mutta koiran voi opettaa tekemään monia temppuja pillin tahtiin. Kokeile, miten koirasi reagoi pillin ääneen, ja samallapa tulee testatuksi, mitä taajuuksia omat korvat kuulevatkaan.

Dog Whistle iTunesissa ja Google Playssa.

Koirapilli kulkee nyt mukana kaikkialle mobiilissa.

3. iClicker – naksutinkoulutuksen alkeet

Tämä sovellus sisältää kaiken, mitä tarvitset naksutinkouluttamisen aloittamiseen. Itse naksuttimen lisäksi sovellus esittelee naksuttimella kouluttamisen periaatteet ja ohjeistaa peruskäskyjen opettamisessa. Materiaalit ovat englannin kielellä.

Lisäksi sovelluksessa on soittorasia, jonka lukuisilla äänillä koiran huomion voi ohjata itseensä – tai vain pitää hauskaa! Soittorasian avulla voi myös totuttaa koiraa esimerkiksi ukkosen, ilotulituksen tai auton ääniin.

Sovellus saatavilla vain iTunesissa.

Fyysistä naksutinta ei tarvitse hommata lainkaan, kun lataa virtuaaliversion puhelimeen.

4. BarkCam – koirakuvauksen salainen ase

Haluaisitko ikuistaa suloisimman kuvan ikinä, mutta koirakaverisi huomio karkaa aina juuri ennen laukaisimen painamista? BarkCam-sovelluksessa kamera päästelee erilaisia ääniä aina kissan naukumisesta, ovikelloon, avainten kilinään tai vaikkapa pieruun. Hassut äänet houkuttelevat koiran katsomaan kameraan, ja onnistuneet otokset on taattu.

Kuvia voi muokata lisäämällä erilaisia filttereitä, tarroja ja tekstejä. Sovelluksella omasta koirasta saa tehtyä näppärästi vaikkapa hulvattoman meemin. Tuotokset on myös helppo jakaa eteenpäin ystäville ja eri sosiaalisen median kanaviin.

BarkCam ladattavissa iTunesissa ja Google Playssa.

Suloisten koirakuvien ottaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa!

5. Wandering Tails – löydä ulkoilupaikat

Suomalaissovellus Wandering Tailsissa käyttäjät voivat merkata karttaan parhaat koiran ulkoilu- ja pissatuspaikat. Kartalta voi nopeasti tarkistaa esimeriksi lähimmät koirapuistot tai tutkia koiralle sopivat pysähtymispaikat autoreitin varrelta.

Sovellukseen on myös mahdollista tallentaa ystäviä, lähettää heille viestejä ja seurata, missä kaverit käyvät ulkoilemassa.

Wandering Tails saatavilla iTunesissa ja Google Playssa.

Koirapuisto hukassa? Kurkkaa Wander Tails -kartalta lähin koiralle sopiva ulkoilupaikka.

6. Dog Walk – tallentaa pissatusreitin

Moni on hurahtanut mittaamaan ja keräämään tietoa liikuntasuorituksistaan, joten luonnollisestikin myös koiran ulkoilutuslenkit tarvitsevat oman sovelluksensa.

Dog Walk piirtää kuljetun kävelylenkin kartalle ja mittaa ulkoiluun käytetyn matkan ja ajan. Reitin varrelta voi tallentaa kuvia ikimuistoisimmista hetkistä ja merkata yhdellä napautuksella sijainnit, joissa koira tekee tarpeensa. Kaiken voi tietenkin helposti jakaa ystäville jälkikäteen tai vaikka reaaliajassa.

Sovellus iTuneissa ja Google Playssa.

Onnistunutta ulkoilulenkkiä voi ihailla vielä jälkikäteenkin tällä sovelluksella.

7. Dog Buddy – koiran hyvinvoinnin seurantaan

Koiran kaikki tiedot terveydestä kannattaa tallettaa yhteen paikkaan, josta ne on kätevästi saatavilla kerralla. Dog Buddy -sovellukseen voi kirjata koiran painon kehityksen, eläinlääkärikäynnit, rokotukset, lääkkeet ja muita muistiinpanoja. Sovellukseen on myös koottu koiran ensiapuohjeita englanniksi. Dog Buddy on saatavilla vain iTunesissa.

Samankaltainen sovellus Android-malleille on esimerkiksi Dog Health, jossa muistiinpanomerkintöjen lisäksi on mahdollista löytää helposti lähimmät eläinlääkäriasemat. Sovellus on ladattavissa Google Playssa.

Dog Buddyyn voi tallentaa kaikki lemmikin terveystiedot.

Lisää koiraihmiselle hyödyllisiä mobiilisovelluksia löytyy muun muassa Appadvice-sivustolta.

Asia

Kuono Maailman Voittajassa, osa 1: Päätös matkasta

7.11.2017by admin

Kuono.fi:n kirjeenvaihtajat Anni Kaaro ja Lotta Vuorinen matkaavat autolla Baltian halki Saksan Leipzigiin. Juttusarjan ensimmäisessä osassa suunnitellaan matkaa ja annetaan vinkit onnistuneen pitkän koirareissun suunnittelulle.

Matkan valmistelut starttasivat oikeastaan noin vuosi sitten, heti kun Saksa ilmoitti ottavansa Maailman Voittajanäyttelyn järjestelyvastuun Ecuadorin pojilta, joiden halli oli kaiketi saanut iskua maanjäristyksissä.

Ihan ensimmäisenä varasimme hotellihuoneita. Ja paljon. Aina on ollut tavoitteena ottaa mukaan iso porukka ja lähtöpäivänä istumme kahdestaan autossa terminaalissa odottamassa laivaan pääsyä. Hotellien varaus on yhdenlainen taiteenlaji, sillä koiria ottavat hotellit täyttyvät nanosekunnissa hullaantuneesta näyttelyväestä. Itseasiassa meidänkin hotelli vaihtui vuoden aikana useampaan kertaan, kriteerien täsmentyessä. Meille hotellia valitessa tärkeitä asioita on sijainti, lähellä olevat viheralueet koirien ulkoilutusta varten ja toki myös hinta-laatusuhteen on oltava kunnossa.

Alun perin oli tarkoituksena mennä laivalla Tukholmaan ja ajaa sieltä Leipzigiin, mutta koiramäärän kasvaessa ennätysmittoihin, päätimme kuitenkin suunnata koira-automme ”Heinzin” keulan kohti Tallinnaa. Lyhyellä laivamatkalla koirat voivat olla autossa, kun taas Ruotsinlaivalla koirat on otettava hytteihin.

Matkan ensimmäinen etappi oli laivamatka Helsingistä Tallinnaan.

Sitten vain jäimme odottamaan tuomaritietoja, jotta pääsisimme valitsemaan mukaan lähtevät koirat ja ilmoittamaan ne näyttelyyn.

Tuomaritiedot olivatkin meille lähtökohtaisesti miellyttävää luettavaa, enemmän tulikin runsaudenpula, olisi niin paljon sopivia koiria ilmoitettavaksi. Loppujen lopuksi ilmoitimme yhteensä 8 koiraa näyttelyyn, 2 juniori-ikäistä dobermannia, 4 karkeakarvaisia mäyräkoiraa, joista yksi on juniori ja yksi veteraani, juniori-ikäinen beagle ja yksi labradorinnoutaja.

Reissuun lähti mukaan yhteensä kahdeksan koiraa.

Noin 1,5 kk ennen reissua varasimme lauttamatkat. Menomatka suoritetaan yhden pysähdyksen taktiikalla ja tulomatkalla annetaan virran viedä. Viimeisten viikkojen aikana olemme hoitaneet koirien rokotukset, madotukset yms. Kuntoon. Ja tietysti niiden trimmaaminen ja huoltaminen muutenkin näyttelykuntoon. Viimeiset päivät kuluivat perinteisen ”mitä laitan päälleni”-ahdistuksen kourissa.

Kaikkinensa matkan järjestelyt sujuivat suuremmitta kommelluksitta. Olemme valmiita ajamaan laivaan!

Meidän viisi vinkkiä onnistuneeseen pitkään näyttelyreissuun:

Matkusta vain hyvässä seurassa!
Ole ajoissa!
Selvitä etukäteen kohdemaan näyttelysäännöt ja rokotusmääräykset. Huomioi, että näyttelyn rokotusmääräykset voivat poiketa rajanylityksien rokotusmääräyksistä!
Omat hotellihuoneet jokaiselle matkustajalle!
Iloinen ja avoin mieli. Pienet vastoinkäymiset kuitataan huumorilla!

Kuonon ulkomaankirjeenvaihtajat Anni ja Lotta

Asia

Osallistu koiranruokakyselyyn – Voita herkkuja!

12.10.2017by admin

Osallistu Kuonon yhteistyökumppanin kyselyyn koiranruuasta ja herkuista. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme kolme herkkupakettia koirallesi. Vastausaikaa on 30.10 saakka.

[gravityform id=”38″ title=”false” description=”true”]