koira

Koira vetää hihnassa? – Opeta koirallesi mukavan ja turvallisen lenkin taito

Hihnan toisessa päässä kiskova koira saa kärsivällisimmänkin taluttajan turhautumaan, mutta vetämisellä on tätäkin ikävämpi vaikutus. Jatkuva paine ja nykäisyt kaulalle aiheuttavat koiralle kipua, fyysisiä vammoja ja stressiä. Hallitsemattomasti sinkoileva koira luo pahimmillaan vaaratilanteita niin itselleen kuin muille – ja vaikkei mitään sattuisikaan, nostattaa tilanne punan häpeilevän taluttajan poskille. Kysyimme asiantuntijoilta, mitä tehdä.

Koiran vetämiselle hihnassa voi olla monia selityksiä. Ehkä koira haluaa päästä nuuskimaan vastustamatonta tuoksua tienposkessa, tai se kiirehtii tervehtimään vastaantulevaa koiraystävää. Harmillisen usein syy jatkuvaan vetämiseen on, että koira tuntee kireän hihnan aiheuttamaa kipua.

– Koiralle luontainen reaktio on yrittää paeta poispäin kivusta ja epämukavuudesta, jolloin se kiskoo vain kahta kauheammin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen selittää.

– Koira ei itse osaa päätellä, että hidastamalla ja kääntymällä paine loppuu. Siksi sille täytyy opettaa, mitä tehdä.

Pantaan tai valjaisiin totuttelu kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena. Suurin osa pennuista totutetaankin pantaan jo kasvattajan luona ennen kotiutumista.

Koiran iästä huolimatta aina, kun käyttöön otetaan uusi panta tai muu väline, totuttelu tulisi aloittaa rauhallisesti ja koiraa palkiten. Koiralle opetetaan, että pannan tai valjaiden pukeminen tarkoittaa yhteistä mukavaa tekemistä, kuten rapsutuksia, leikkiä ja herkkuja.

– Ennen kuin lähdetään ulos, harjoitellaan kotona sisällä, jossa on vähemmän häiriötekijöitä. Ulkona hajut, äänet, eläimet, toiset koirat ja ihmiset vaikeuttavat keskittymistä ja tekevät harjoittelusta haastavampaa.

Tihtonen suosittelee opettamaan koiralle, kuinka paine kireästä hihnasta puretaan eli hihna saadaan löystymään. Tämä tapahtuu niin, että omistaja vetää hihnaa kevyesti kireälle, jolloin koira tuntee pienen paineen ja reagoi siihen, esimerkiksi kääntymällä omistajaan päin ja tulemalla luokse. Kun koira reagoi ja hihna löystyy, sitä kehutaan ja palkitaan runsaasti. Tätä toistamalla koira oppii, että hihnan kiristyessä kannattaa kääntyä eikä jatkaa vetämistä poispäin.

– Kun koira osaa sujuvasti purkaa paineentunteen, voidaan lähteä liikkeelle. Ensin hihnassa kuljetaan sisällä vaikka ympäri olohuonetta, sitten omalla pihalla, kotitiellä ja vähitellen kävelyä harjoitellaan lisäämällä lenkin pituutta, Tihtonen kuvailee.

– Koulutus tehdään asteittain ja tarpeeksi lyhyissä pätkissä kerrallaan, jotta koira jaksaa keskittyä.

Koiraa kehutaan ja palkitaan runsaasti lähellä pysymisestä myös muulloinkin kuin hihnan kiristyessä – muuten koirasta saadaan jojo, joka poukkoilee kireän hihnan ja omistajan väliä namien toivossa.

Varaa taskut täyteen nameja ja palkitse koiraa runsaasti, kun se kulkee vierellä toivomallasi tavalla.

Oikeanlaisista välineistä tukea harjoitteluun

Monia pantoja ja taluttimia markkinoidaan vetoa estävinä, mutta todellisuus on, ettei mikään väline itsessään ratkaise ongelmaa. Oikein valittu panta tai valjaat sekä talutin voivat kuitenkin auttaa kouluttamisessa ja vähentävät koiran tuntemaa epämukavuutta ja kipua.

– Hyvä panta ei satuta tai ahdista koiraa. Pannan tulisi olla leveä, sillä liian ohut panta painuu koiran niskanikamien väliin ja aiheuttaa kipua ja pitkällä aikavälillä vahinkoa, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-tarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Esimerkiksi nailonista tai polyesteristä valmistetut pannat ovat kestäviä ja keveytensä ansiosta mukavia koiralle. Lisämukavuutta tuo, jos panta on pehmustettu sisäpuolelta. Hyvin istuvat valjaat voi myös olla vetävälle koiralle sopiva vaihtoehto, sillä ne vähentävät kaulaan kohdistuvaa painetta.

Hihnalenkkeilyyn ei suositella kiristäviä ja puolikiristäviä pantoja. Ulkoilun sijaan ne on tarkoitettu koulutustilanteisiin sekä harrastuksiin ja työtehtäviin, joissa koira täytyy olla nopeasti päästettävissä irti ja kytkettävissä uudelleen. Erityisesti pennulle tulee aina valita kiinteä panta, joka on turvallinen sen vasta kehittyvälle niskalle.

– Myös taluttimeksi kannattaa valita kevyestä, kestävästä materiaalista valmistettu hihna. Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, ja pehmusteet käsiosissa suojaavat taluttajaa mahdollisilta nykäisyn aiheuttamilta hiertymiltä ja palovammoilta, Kallio sanoo.

Kiskovalle koiralle voi sopia joustotalutin, jonka sisällä on kuminauha, joka lieventää kaulaan kohdistuvia nykäisyjä. Flexiä Kallio suosittelee käytettäväksi vain valjaiden kanssa ja ainoastaan, kun hihnassa kulkeminen on hallinnassa, sillä pitkälle yltävä, ohut naru voi sotkeutuessaan aiheuttaa vaarallisia tilanteita ja vammoja.

– Pelkkä välineen vaihtaminen ei ratkaise vetämisongelmaa, mutta jokaiselle omistajalle ja koiralle voi löytyä juuri itselle toimivat varusteet, jotka tekevät lenkkeilystä molemmille mukavaa.

Varmista, että panta on koiralle huomaamaton ja mukava. Panta on sopivan kokoinen, kun sen ja kaulan väliin mahtuu sujauttamaan pari sormea.

Huomioi koiran luonne ja tarpeet tavoitteita asettaessasi

Monelle hyvästä hihnakäytöksestä mieleen pulpahtaa kuva kauniisti vierellä sipsuttavasta ja suoraan omistajan silmiin katsovasta koirasta. Näin kauniille kulkemiselle on paikkansa, mutta Tihtonen muistuttaa, että jokainen koiranomistaja voi määritellä, mitä hyvä hihnakäyttäytyminen itselle tarkoittaa.

– Omistaja määrittelee muun muassa, kuinka lähellä koiran haluaa pysyvän ja opettaako esimerkiksi katsekontaktin tai muita lisävaatimuksia. Tähän vaikuttavat niin omistajan toiveet ja tavoitteet kuin koiran ominaisuudet, kuten rotu, koko ja käyttötarkoitus.

Jatkuva, tiukasti kontaktissa pysyminen on koiralle raskasta, joten sitä tulisi tauottaa tarpeeksi, jotta koiraa saa myös vapaampaa kulkemista lenkin mittaan. Koiran lajityypillistä käytöstä ja tarpeita ei sovi myöskään unohtaa.

– Monet hankkivat koiran ulkoilukaveriksi. Täytyy muistaa, että kun ihminen tykkäisi kulkea tasaista vauhtia eteenpäin, vahvasti hajumaailmassa elävä koira puolestaan luontaisesti haluaa välillä pysähdellä nuuhkuttamaan.

Hihnan ja pinnan kiristymistä on mahdoton välttää täysin, mutta koiralle kiukkuuntuminen ja hihnan riuhtominen ei tilannetta auta. Koiralta ei voi odottaa aina täydellistä kulkemista, eikä se osaa lukea omistajansa ajatuksia.

– Jos ihminen ei ole valmis muuttamaan omaa käyttäytymistään, ei voi olettaa että koirakaan muuttaisi. On myös osattava antaa virheet anteeksi niin koiralle kuin itselleen, Tihtonen summaa.

Hän kertoo, että 90 prosenttia hänelle tulevista avunpyynnöistä liittyy juuri hihnassa kulkemisen haasteisiin. Moni koiranomistaja siis painii saman ongelman äärellä, eikä sitä tarvitse hävetä. Jo vetämään oppineen koiran uudelleen kouluttaminen on haastavaa, mutta kärsivällisyydellä ja oikeilla keinoilla aivan mahdollista.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia lemmikin tarvikkeita valmistavan Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen
Kuvat: Jalo

Miten leikkaan koiran kynnet sujuvasti? Näillä asiantuntijoiden vinkeillä onnistut

Kynsien leikkaus on tärkeä toistuva toimenpide koiraperheen arjessa, mutta monelle siitä muodostuu epämiellyttävä tapahtuma, jossa jo tarvikekopan kolistelu ja kynsisaksien esille ottaminen saa koiran livahtamaan sängyn alle. Kysyimme eläintenkouluttaja Noora Tihtoselta sekä tarvikespesialisti Maria Kalliolta, kuinka kynsien leikkauksesta tehdään mukava yhteinen hetki, jolloin turhalta stressiltä säästyvät niin koira kuin omistajakin.

Koiran kynnet on tärkeä pitää lyhyinä, jotta tassut pysyvät terveinä. Liian pitkäksi kasvaneet kynnet voivat kääntyä kasvamaan kivuliaasti anturaan tai pahimmillaan muuttaa tassun asentoa vääräksi ja rasittaa koko jalkaa. Pitkät kynnet myös takertuvat, repeävät ja lohkeavat helpommin kuin lyhyinä pidetyt. Pennun kynsiä tulisi leikata vähintään 1-2 viikon välein ja aikuisenkin koiran kynsiä muutaman viikon välein vaikka tarve vaihtelee yksilöllisesti.

– Kynsiä kannattaa leikata mieluiten usein ja vähän kerrallaan. Jos kynnet ovat päässeet kasvamaan pitkiksi, on parempi leikata ohuissa siivuissa, koska pitkässä kynnessä myös kynnen ydin on pidemmällä. Kun kynttä leikataan vähitellen, ydin alkaa leikaamisen myötä vetäytyä, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Sujuvaan kynsien leikkaukseen tarvitaan terävät ja tukevat sakset, jotka leikkaavat helposti ilman suurta voimankäyttöä. Kynsisakset on valittava lemmikin koon mukaan: pienen koiran kynsiin riittävät pienet kun taas iso koira tarvitsee järeämmät kynsisakset. Monissa saksissa on valmiina stoppari, joka auttaa, ettei kynttä leikata vahingossa liikaa.

– Myös valaistus kannattaa huomioida, ja esimerkiksi kynä- tai taskulampusta voi olla hyötyä. Ydin näkyy, kun kynttä valaisee läpi, ja näin voidaan välttää onnettomuuksia, joissa leikataan ydintä, Kallio vinkkaa.

Saksien lisäksi kynsiä voi lyhentää ja leikkaamisesta helposti jääviä teräviä kulmia pyöristää kynsiviilan tai -trimmerin avulla. Myös kynsiä viilatessa kannattaa muistaa maltti ja viilata mieluummin vain vähän kerrallaan.

Joku kaipaisi kipeästi kynsien leikkuuta. Kun kynsiä lyhennetään säännöllisesti, on leikkaaminen helpompaa ja turvallisempaakin, kun kynnen ydin ei ole kasvanut pitkäksi.

Stressitöntä yhteispeliä

Kynsien leikkaus on helpoin opettaa pennulle, jolla ei ole vielä aiempia mahdollisesti huonoja kokemuksia. Pian kotiutumisen jälkeen pentua aletaan totuttaa kaikenlaiseen käsittelyyn: silittelyn ja rapsuttelun lomassa silitetään myös tassuja, kurkistetaan suuhun, kosketaan häntään ja korviin ja niin edelleen. Käsittelystä tehdään osa päivittäistä yhteistä mukavaa kanssakäymistä.

– Koiran, jolla on huonoja kokemuksia käsittelystä tai joka synnynnäisesti ei vain pidä tietynlaisesta kosketuksesta, kanssa täytyy edetä hitaammin, varovaisemmin ja palastella opettelu tarpeeksi pieniin osiin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen sanoo.

Hän suosittelee niin sanotun starttinappulakäytöksen opettamista koiralle. Starttinappula tarkoittaa jotakin tiettyä koiralle opetettua toimintaa, joka toimii merkkinä siitä, että koira on valmis aloittamaan tai jatkamaan. Kynsien leikkauksen yhteydessä tämä voi esimerkiksi olla se, että koira tökkää kuonollaan omistajan kädessä pitämiä kynsisaksia. Merkkinä voi toimia mikä tahansa muukin koiralle luontainen tapa, esimerkiksi tökkäys omistajan käteen tai läpsäys tassulla. Starttinappulakäytös opetetaan koiralle palkitsemalla runsaasti aina, kun koira tekee toivotun eleen.

– On erittäin tärkeää, ettei asioita vain tehdä väkisin koiralle, vaan että koira osallistuu aktiivisesti. Kun koiralla on mahdollisuus ilmaista, milloin se on valmis aloittamaan, parantaa se huomattavasti koiran hyvinvointia ja vähentää stressiä, Tihtonen kertoo.

– Ihminen päättää, milloin kynsiä leikataan, mutta koiralle annetaan aikaa ja se saa ilmaista tarkan aloitushetken. Jos koira ei koske saksiin, odotetaan ja kokeillaan tarvittaessa uudelleen vaikka viiden minuutin päästä. Kun koira saa runsaasti palkintoja, se kokee kynsien leikkauksen ja käsittelyn kannattavaksi.

Koiralle voi myös opettaa merkkisanan, kuten ’kynnet’, josta se tietää, että on aika kynsien leikkaukselle. Jännittävissä tilanteissa koiran turvallisuuden tunnetta lisää se, että se voi ennakoida, mitä tulee tapahtumaan. Starttinappulakäytöstä voi hyödyntää kommunikointikeinona myös muissa koiralle mahdollisesti epämiellyttävissä tilanteissa, esimerkiksi muissa hoitotoimenpiteissä tai vaikka valjaiden pukemisessa.

Kun koira tottuu käsittelyyn jo pentuna, käy monet välttämättömät toimenpiteet helpommin myös jatkossa.

Hitaasti hyvä tulee

Kun starttinappulakäytös luonnistuu ja koira osoittaa olevansa valmis, aloitetaan itse kynsien leikkauksen harjoitteleminen asteittain. Ensin vain silitetään tassua ja palkitaan koira. Sitten silitetään saksilla tassua ja palkitaan, seuraavaksi avataan sakset kynnen ympärillä ja palkitaan, ja sitten leikataan aivan pieni pala kynnestä ja palkitaan. Aluksi vain yksi kynsi, sitten yksi tassu, sitten useampi tassu ja lopulta kaikki kynnet. Harjoittelua vaikeutetaan vaiheittain, kunhan aiempi vaikeusaste sujuu hyvin. Harjoittelussa täytyy muistaa pitää taukoja ja tarkkailla koiran kommunikointia.

Jos koira murisee, näyttää hampaita tai rimpuilee pois, tulee koiran rajoja kunnioittaa ja lopettaa kynsien leikkaus. Kieltäminen saa koiran vain lopettamaan varoitusmerkkien antamisen tilanteissa, joissa se tuntee olonsa epämukavaksi tai uhatuksi. Tällöin koira saattaa jopa purra varoittamatta.

– Nyrkkisääntönä kaikenlaisessa koiran käsittelyssä voidaan pitää sitä, että jos koira välttelee, vetäytyy tai osoittaa muuten epämukavuutensa, toiminta lopetetaan ja harjoittelussa palataan helpommalle tasolle, Tihtonen summaa.

Joskus käy se ikävä vahinko, kun kynsisakset lipsahtavat hermoon tai kynnen ytimeen asti, ja koira vingahtaa kivusta.

– Tällöin on itse pysyttävä rauhallisena ja koiralle annetaan runsas palkinto. Välittömästi annettu palkinto vaimentaa negatiivisen kokemuksen vaikutuksia. Jos kynnestä tulee verta, se tyrehdytetään kylmällä ja puristamalla ja jos verenvuoto on runsasta eikä lopu, ollaan yhteydessä eläinlääkäriin.

Tihtonen kertoo itse leikkaavansa omien koiriensa kynnet niin, että koirat makaavat kylkiasennossa sohvalla ja hän itse istuu lattialla, jolloin koirien tassut ovat sopivasti silmien tasolla. Pienen koiran voi opettaa myös esimerkiksi makaamaan selällään omistajan jalkojen välissä tämän istuessa lattialla tai sohvalla. Koiraa ei pakoteta asentoon, vaan se opetetaan vaiheittain ja runsaasti palkiten. Kun asento on mukava niin koiralle kuin omistajalle, sujuu kynsien leikkauskin sutjakkaasti.

Kynsien leikkaamiseen kannattaa valita hetki, kun koira on valmiiksi rauhallinen. Koiraa voi myös auttaa pysymään rauhallisena juttelemalla ystävällisesti ja silittelemällä sitä. Jos itsellä on kiire tai kärsimätön olo, kannattaa kynsien leikkaus jättää parempaan hetkeen. Operaatio käy paljon kivuttomammin, kun molemmat, koira ja ihminen, ovat hyvällä ja yhteistyöhaluisella tuulella.

Katso alta Noora Tihtosen ja Stara-koiran yhteinen harjoitteluhetki, joka havainnoi, kuinka kynsien leikkausta harjoitellaan starttinappulakäytöstä ja asteittaista, koiran tahtiin etenemistä hyödyntäen.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon koirantarvikevalikoimasta löytyvät kynsisakset ja monen suosikiksi noussut Jalo Karvoihin katsomatta -tassuvoide. Jalo on kehittämässä uusia kynsien ja tassujen hoitotuotteita, joilla tassujen hoito sujuu entistäkin helpommin ja turvallisemmin.

Teksti: Niina Kinnunen

Mitä koirankuppiin: Onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä?

Ihmisen rinnalla yli 15 000 vuotta elänyt koira on kehittynyt ruokavalioltaan hyvin joustavaksi. Ruokapöydän vieressä kerjäävälle rekulle kelpaa todennäköisesti omistajan leivän päältä niin kinkku kuin kurkkukin. Mutta onko koira suden tapaan lihansyöjä vai muistuttaako se jo enemmän sekasyöjäomistajiaan?

Lihansyöjät eli karnivorit ovat eläimiä, jotka käyttävät ravinnokseen lihaa tai pääasiassa lihaa. Koirasta puhutaan usein kaikkiruokaisena, sillä sille maittaa eläinperäisen ravinnon lisäksi moni kasvisruoka. Koiran ruoansulatusjärjestelmä on kuitenkin edelleen lihansyöjälle ominainen, joten ruokakupin sisältöä suunnitellessa on huomioitava, että koira varmasti saa ravinnosta tarvitsemansa.

Koiran vatsassa sulaa parhaiten liha

Kurkistus koiran suuhun paljastaa jo paljon. Koiralla on lihansyöjälle ominainen hampaisto, joka on kehittynyt raateluun ja pilkkomiseen eikä hienontamiseen, kuten seka- ja kasvissyöjien poskihampaat. Koiralla on myös suuri puruvoima villien sukulaistensa tapaan, joten luiden murskaaminen käy siltä helposti.

Koira ei juurikaan maistele ruokaa, vaan ahmaisee sen suurina palasina. Moni koiranomistaja on varmasti jätöksiä kakkapussiin kerätessään huomannut, että esimerkiksi raakana annetut porkkanan palat kulkeutuvat usein koiran elimistön läpi lähes sellaisinaan. Ilman jauhamista koira ei pysty hyödyntämään porkkanan ravintoaineita.

Koiralla on luontainen tapa piilottaa ja haudata herkkunsa samaan tapaan kuin monet lihaasyövät villitkin pedot tekevät.

Koiran ruoansulatusjärjestelmä on lihansyöjille tyypilliseen tapaan lyhyt, noin viisinkertainen suhteessa sen ruumiin pituuteen. Sekaravintoa syövillä eläimillä ruoansulatuskanava on jopa 14-kertainen verrattuna niiden ruumiin pituuteen ja kasvissyöjäeläimillä sitäkin pidempi. Ruoka kulkee koiran ruoansulatuskanavan läpi nopeasti, keskimäärin 23 tunnissa.

Lyhyt ja nopea ruoansulatus tarvitsee helposti sulavaa ja energiapitoista ruokaa. Koiran elimistö pystyy hyödyntämään tehokkaasti rasvaa ja eläinperäistä proteiinia, kun taas suuret määrät vaikeasti sulavaa ruokaa, kuten kypsentämätöntä kasvisravintoa, aiheuttaa helposti vatsavaivoja.

Koira ei tarvitse ihmisten tapaan yhtälailla hiilihydraatteja, sillä se pystyy tuottamaan tarvitsemiaan sokereita muista ruoka-aineista. Kypsennetystä ja jauhetusta kasvisruoasta, kuten  aikuinen koira voi kuitenkin hyödyntää tärkkelystä energianlähteenä sekä saada muun muassa vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua. Ensisijainen energianlähde koiran ravinnossa tulisi kuitenkin olla rasva, ja laadukasta proteiinia tarvitaan kudosten rakennusaineeksi ja solujen uusiutumiseen.

Koira on sopeutunut elämään ihmisen kanssa

Koira on siis fysiologialtaan lihansyöjä, ja sille optimaalisinta ravintoa on liha ja muu eläinperäinen ravinto. Koiralla on kuitenkin kaikkiruokaisia piirteitä. Ajan saatossa se on sopeutunut hyvin elämään ihmisen kanssa ja oppinut hyödyntämään tarjolla olevaa ravintoa.

Kotikoira pystyykin käyttämään hiilihydraateista saatavaa tärkkelystä paremmin kuin serkkunsa susi. Tämä kyky on tutkimusten mukaan kehittynyt samoihin aikoihin, kun ihmiset siirtyivät metsästys-keräilykulttuurista maanviljelyyn ja myös ihmisten ruokavalio mullistui. Rinnakkaiselo ihmisten kanssa on siis muokannut koiran ruoansulatusjärjestelmää, mutta evoluution kannalta kymmenentuhatta vuotta on lyhyt aika. Koira on edelleen lähempänä sutta kuin sekasyöjiä.

Uskaltaako omalle murrelle sitten enää tarjota mitään vähänkään vihreään viittaavaa? Kyllä uskaltaa. Omatunnon ei tarvitse kolkutella vaikka kuppiin laittaisikin välillä lihaa, välillä yrjölänpuuroa. Laadukkaat, runsaasti eläinproteiinia sisältävät valmiskoiranruoat on suunniteltu niin, että ne sisältävät kaikkia koiran tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa. Pienellä opiskelulla ja ammattilaisen ohjeilla omistaja voi myös kokata itse koiralle terveellistä ruokaa.

Tärkeintä on huolehtia, että kokonaisuus on kunnossa. Jokainen koira on yksilöllinen, joten tarkkailemalla oppii, minkälainen ruoka edistää juuri oman lemmikin hyvinvointia.

Vaikka koira onkin lihansyöjä, usein se himoitsee herkkuja, jotka eivät välttämättä ole sille hyväksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.
Lähteet ja lisää aiheesta: Eläintenhoidon opas, Vetstreet, Farmit, Koiran ruokinta ja hoito -kirja
Teksti: Niina Kinnunen

 

Kuono nuuskii: Saako marketista laadukkaita koiratarvikkeita?

Monesti koiraihmisen suusta kuulee toteamuksen, että marketeista ja tavarataloista saatavat koiratarvikkeet, lelut ja ruoka ovat laadultaan heikompia kuin eläintarvike- ja erikoisliikkeiden vastaavat tuotteet. Kuonon toimitus päätti lähteä nuuhkimaan, onko myytissä perää ja millaisia koiratuotteita marketit oikein tarjoavat.

Suuren päivittäistavarakaupan lemmikkitarvikehylly on pitkä ja pullollaan erilaisia ruokasäkkejä, herkkupusseja, luita, leluja sekä muita tarvikkeita. Mutta voiko koiranomistaja ostaa koiralleen näitä tuotteita huoletta? Kukapa nyt haluaisi nähdä upouuden puruluun silpoutuvan sekunneissa tai löytää juuri hankitun pehmolelun täytteistä suolistettuna makuuhuoneen lattialta.

Kävimme Tampereen keskustassa ja sen tuntumassa marketeissa ja tavarataloissa tutkimassa koiratarviketarjontaa ja lisäksi selasimme verkkokauppoja. Yhä useammalla kauppaketjulla näyttää olevan valikoimissaan laajasti erilaisia koiranruokia, herkkuja sekä perustarvikkeita.

Ei ihme, että ketjut haluavat osaksi koiratarvikekauppaa. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on jo noin 700 000 koiraa ja määrä kasvaa tasaisesti. Samalla koira-ala on kolminkertaistunut 2000-luvun aikana miljardibisnekseksi.

Marketista löytyy nykyään koiranruokia ja herkkuja muun muassa viljattomina ja kotimaisista raaka-aineista valmistettuina. Varsinkin suurempien markettien hyllyiltä koiranomistaja voi löytää vaikkapa harjan, shampoota ja muita hoitotuotteita, koiranpedin, leluja tai hihnan ja pannan. Pienempien kauppojen valikoimiin ei ymmärrettävästi mahdu paljoa, mutta osa tarjoaa ruoan lisäksi myös muutamia leluvaihtoehtoja ja ajankohtaisia tarvikkeita, kuten punkkipihtejä.

Marketista ostetaan herkut, tarvikkeetkin kiinnostavat

Mutta mitä mieltä koiraihmiset ovat markettituotteista? Tampereen Tuomiokirkonpuistossa aurinkoisella aamupäivälenkillä piskuisen villakoira Emman kanssa ulkoileva Martta Rautio kertoo, että hän hoitaa koiraa yhdessä äitinsä kanssa. Tarvikkeita Emmalle hankitaan niin marketeista kuin lemmikkiliikkeistäkin.

– Ostamme marketista esimerkiksi puruluita. Valikoima voisi kuitenkin olla laajempi, koska siellä on paljon isoja luita, muttei aina tarpeeksi pieniä Emmalle, Rautio kertoo.

Myös bostoninterrieri Untamon omistaja Heini Kumpulainen-Rantanen kaipaisi valikoimiin monipuolisuutta. Esimerkiksi rodulle sopivat valjaat ulkoiluun hänen täytyy tilata verkkokaupasta. Marketeista on myös ollut hankala löytää tarpeeksi lujia leluja, jotka kestäisivät Untamon leikit.

– Ruokatuotteissa täytyy olla koiran hyvinvointia tukevat, puhtaat raaka-aineet. Marketeista ostan hampaidenhoitoon liittyviä tikkuja ja viljattomia herkkuja, Kumpulainen-Rantanen kertoo.

Juuri herkut ja namipalat päätyvät myös Paula Kiiskisen ostoskoriin. Hänen Hugo-kääpiövillakoiransa ruokavalio on tarkka allergioiden takia.

– Luen tuoteselostukset tarkkaan ja valitsen viljattomia kana-tuotteita. Ostan tarvikkeita myös tavarataloista, mutta luotan eläintarvikeliikkeisiin enemmän, hän sanoo.

Martta Rautio kertoo, että 12-vuotiasta, pirteää Emmaa luullaan usein pennuksi.
Helteinen kesäpäivä sujuu bostoninterrieri Untamon mielestä paremmin loikoillessa kuin lenkkeillessä.
Paula Kiiskinen hankkii Hugo-koiralleen herkkuja marketista, mutta usein parhaat tuotteet ovat päässeet loppumaan.

Laadukkaat koiratuotteet kaikkien saataville

Kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin tuoteryhmäpäällikkö Sabina Finnilä tunnistaa myytin marketeista saatavien koiratuotteiden huonolaatuisuudesta.

– Voimme murtaa myytin vain huolehtimalla tarkasta laadunvalvonnasta, Finnilä sanoo.

– Tuotteissa, kuten leluissa, ei saa olla irtoavia osia, ne on valmistettava kestävistä materiaaleista ja kankaista ja saumat on valmistettava vahvoiksi.

Laadukkaat koiratuotteet halutaan juuri marketteihin ja tavarataloihin, jotta ne olisivat kaikkien saatavilla ja hankinnat olisi mahdollista tehdä kätevästi yhtä aikaa muiden ostosten kanssa. Samalla Jalo kouluttaa markettiketjuja paremmista koiratuotteista ja siitä, miten lemmikkitarvikehyllyt luodaan houkutteleviksi.

Koska koirarotuja on lukuisia ja kaikilla on omat tarpeensa, ei kaiken kattavaa valikoimaa marketteihin ole helppo toteuttaa. Finnilä kuitenkin uskoo, että suunta on oikea ja yhä useampi voi löytää laadukkaita ja juuri itselle sopivia tuotteita marketeista ja tavarataloista.

– Asiakaskunta on yhtä laaja kuin on koiranomistajiakin, ja kaikilla on omat mieltymyksensä. Tehtävää on vielä paljon, mutta on sydämenasiamme saada marketteihin laadukkaat ja koirille turvalliset tuotteet, hän sanoo.

Testasimme markettilelun ja -pyyhkeen

Aika pistää markettituotteet todelliseen testiin. Testattaviksi tuotteiksi valikoituivat Jalo-tuotemerkin huopainen Tuggy-lelu (5,95 €) sekä harmaa mikrokuitupyyhe (4,95 €), jotka hankittiin testausta varten Kangasalan Löytötexistä.

Testaajanamme toimii puolitoistavuotias valkoinen länsiylämaanterrieri Siiri, joka on pieni mutta pippurinen leikkijä. Hyvän lelun tulee siis kestää niin riepottelua, järsimistä, heittelyä ja kantelua kuin kunnon vetoleikkejäkin.

Kauppakassista törröttävä Tuggy herättää heti kiinnostuksen, eikä Siiri malta olla tonkimatta tuliaisia. Lelu on suunniteltu erityisesti keski- ja suurikokoisille koirille, mutta terrierin tarmolla leikkivälle Siirille Tuggy on juuri passeli lelu retuutettavaksi ja tarpeeksi kevyt myös kannettavaksi. Erityisen hyväksi Tuggy osoittautuu ulkona heitellessä, ja lelun huomiovärillä korostettu osa tulee tarpeen, kun heittokäsi pettää ja lelu päätyy pusikkoon. Plussaa tuote saa kestävästä huopamateriaalista, vahvistetuista saumoista ja keskiosan vinkulelusta – viikon rajun leikkimisen jälkeen tuote on edelleen uudenveroinen.

Valkoturkkisen koiran kanssa mikrokuitupyyhkeellekin tulee pian käyttöä. Ulkona touhuamisen jälkeen tassut ja mahanalus on huuhdeltava, ja 50 x 70 cm kokoinen mikrokuitupyyhe on näppärä kuivaamiseen. Mikrokuitupyyhettä voi käyttää kuivana tai märkänä, ja koska se kuivuu nopeasti, on se kätevämpi kuin Siirin vanhat, tavalliset pyyhkeet. Myös Siiri näyttää hyväksyvän pehmeän pyyhkeen, vaikkei tassujen kuivaus olekaan westie-neidin mielipuuhaa. Pyyhe toimii niin kuin pitääkin, ja kulmaan kirjailtu suloinen tassunkuva ilahduttaa omistajan silmää.

Molemmat markettituotteet osoittautuivat iloisiksi yllätyksiksi ja tulevat varmasti olemaan jatkossakin kovassa käytössä. Myytti murrettu: myös marketista voi saada hyvälaatuisia, toimivia koiratuotteita.

Terrierienergia kulutettu. Tuggy-lelu sopii hyvin ulkona leikkimiseen.
Mikrokuitupyyhe on kätevä tassujen pyyhkimiseen, mutta saa sillä kuivattua pienen koiran vaikka kokonaankin.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotteet ovat saatavilla hyvin varustetuissa K- ja S-ketjujen päivittäistavarakaupoissa sekä muun muassa Puuilo-, Kärkäinen- ja Hong Kong -tavarataloissa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen
Kansikuva: LUM3N / Pixabay

Koira tv-mainoksessa – ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä!

Olet ehkä televisiossa törmännyt Kuonon yhteistyökumppanin Dagsmark Petfoodin mainoksiin. Niissä esiintyy kotimaisen koiranruokafirman perustaja ja toimitusjohtaja Laura Strömberg omien koiriensa kanssa. Mainosfilmin tähtinä nähdään Lauran lisäksi mäyräkoirat Kiukku, Kerttu, Wilja sekä malinois Ässä.

Mainosten tekeminen koirien kanssa on joskus vähintäänkin haastavaa. Vaikka lopputulos televisioruudussa saattaa näyttää silotellulta ja helpolta, ei se sitä aina ole tekovaiheessa. Saimme käsiimme tämän making of -videon, jossa Laura yrittää houkutella mainoskoira-Kiukkua sohvalle viereensä. Jokainen mäyräkoirien kanssa asioinut tosin tietää, että mäyräkoira ei kutsusta singahda paikalle, ainoastaan silloin, jos tiedossa on mahdollisesti jotain järkevää tekemistä. Lopulta mäyräkoira tulee kuitenkin sohvalle, mutta jääkin heiluttamaan häntää sohvan reunalle. Vihoviimein Kiukku saadaan oikeaan lokaatioon ja mainos purkitettua.

Katso Kiukun tähdittämä superhauska kohtaus tästä:

Valmiin mainosvideon näet puolestaan täältä:

 

Lämpömittari painuu miinukselle – Tarvitseeko koirani talvitakin?

Monen mielestä koiran pukeminen on vain ihmisten keksimää hömpötystä, mutta Suomen talven viimassa ja pakkasessa voi takin pukeminen koiralle tulla tarpeen. Mistä sitten tietää, tarvitseeko juuri oma rekku lämmintä vaatetusta talviselle pissalenkille? Omistajan kannattaa huomioida ainakin muutama seikka.

Rotu

Pienet, laihat sekä lyhyt- ja sileäkarvaiset koirat palelevat helpommin kuin suuremmat ja tuuheaturkkisemmat lajikumppaninsa.

Rodut, joilla ei ole lämmittävää pohjavillaa, tulisi pukea jo muutaman asteen pakkasessa takkiin, joka suojaa koiran suurimmat lihasryhmät eli selän, reidet ja rintakehän. Erityisesti koiran korvat ja tassut ovat alttiita kylmälle, joten nekin kannattaa suojata mahdollisuuksien mukaan ainakin paukkupakkasilla.

Harva rotu on jalostettu sopeutumaan Suomen sääolosuhteisiin, joten pörröisempikin koira voi hyötyä talvitakin käytöstä varsinkin, jos sen ulkoilu on rauhallista tai se joutuu olemaan paikallaan kylmässä säässä.

Ikä

Koiravanhukset sietävät kylmää usein huonommin kuin nuoret koirat. Kun iän myötä turkki harvenee, aineenvaihdunta hidastuu ja kävelytahtikin muuttuu rauhalliseksi köpöttelyksi, voi vilu yllättää koiran nopeastikin. Kylmä ilma voi pahentaa myös koiran nivelvaivoja, jolloin lämmittävä takki tulee tarpeen.

Myös pienet pennut täytyy suojata kylmältä. Jos nopeasti pieneksi jäävän takin hankinta tuntuu turhalta, kannattaa ulkoilu jakaa moniin lyhyisiin pätkiin ja ulkoilua välttää kokonaan kireimmillä pakkasilla.

Terveydentila

Sairaudesta tai onnettomuudesta toipuvan koiran on vaikea ylläpitää ruumiinlämpöänsä kylmässä, sillä sen keho työskentelee jo tehokkaasti ja energia kuluu parantumiseen. Kipeän koirakaverin kurjaa olotilaa ei siis kannata pahentaa paleltumalla, vaan päälle on hyvä pukea lämmin takki, jossa on mukava ja helppo liikkua.

Aktiivisuus

Tehdäänkö teillä matelevia lenkkejä, joilla koira jolkottelee vailla kiireen häivää perässä sitten, kun sattuu huvittamaan? Vai kiidetäänkö kierros hiki hatussa ja lopuksi koira vielä riekkuu pihalla läkähtymiseen saakka?

Jos koira on hyvin rauhallinen, voi pakkaslenkeille olla hyvä pukea takki, jossa on lämmin vuoraus, esimerkiksi fleece-kankaasta. Jos koira puolestaan liikkuu itsensä lämpimäksi, ei takkia välttämättä tarvita tai voi valita kevyemmän takin, joka suojaa viimalta, muttei ole liian tukala.

Harrastukset

Koiran kanssa treenatessa on tärkeä muistaa lämmitellä lihakset ennen suoritusta, jotta revähdyksiltä ja muilta vammoilta säästytään. Erityisesti kylmällä, kostealla tai tuulisella säällä koiran lihaksistoa voi auttaa pysymään lämpimänä pukemalla koiralle loimen tai takin alkuverryttelyn päätteeksi.

Takki kannattaa pukea päälle myös suoritusten välille sekä kotimatkalle. Jos lihakset jäähtyvät rasituksen jälkeen liian nopeasti, heikentää se palautumista ja voi aiheuttaa lihaskramppeja.

Yksilöllisyys

Ei kahta samanlaista edes rakkaissa koiraystävissämme. Siinä, missä yhtä saa maanitella edes astumaan ulos pakkasella, toista saa houkutella sisään pois lumihangesta pyörimästä. Oman koiran käyttäytymistä kylmässä kannattaa siis tarkkailla.

Kaikki koirat eivät paljasta palelevansa tärisemällä tai nostelemalla tassujaan kylmästä maasta. Ovelamman koiran vilun voi kuitenkin havaita muutoksissa kävelyssä. Paleleva koira kävelee usein lihakset jäykkänä ja töpötellen.

Jos näyttää, että oma koira ei kylmältään pysty nauttimaan ulkoilusta, kannattaa takin hankkimista vahvasti harkita. Jokainen koiranomistaja tuntee parhaiten juuri oman koiransa.

Lähteet: I Heart Dogs, Pet Guide, HauHau

Joko testasit nämä? – 7 kiinnostavinta mobiilisovellusta koiranomistajalle

Nykyään kaikille elämän osa-alueille on olemassa jos jonkinmoista mobiilisovellusta eikä koirarakkaan ihmisen tarvitse jäädä näistä paitsi. Kokosimme yhteen mielenkiintoisimmat ja hyödyllisimmät sovellukset koiranomistajalle.

1. Paw Map – vaaranpaikat kartalla

Mikään ei ole tärkeämpää koiran kanssa ulkoillessa kuin, että lenkki sujuu jouhevasti ja turvallisesti. Sijaintia hyödyntävässä Paw Map -sovelluksessa käyttäjät voivat merkitä karttaan havaitsemiaan vaarallisia kohteita, joista haluavat varoittaa toisia lemmikinomistajia.

Merkinnät voivat olla esimerkiksi epäilyttäviä herkkulöytöjä, havaintoja kyykäärmeistä tai alueita, joilta on löytynyt lasinsirpaleita tai muita riskejä. Kaikkien merkintöjen ei tarvitse olla huolta herättäviä, sillä kartalle saa lisätä myös mukavia paikkoja, kuten koirapuistoja tai koiraystävällisiä hotelleja ja kahviloita.

Suomalaisvoimin kehitetty Paw Map on ladattavissa iTunesista ja Google Playsta.

PawMap kokoaa käyttäjien ilmoittamat vaaranpaikat kartalle.

2. Dog Whistle – koirapilli puhelimessa

Koirapilli voi olla kätevä apu koiran koulutuksessa, ja nyt se kulkee helposti mukana puhelimessa. Yksinkertaisessa sovelluksessa voi säädellä pillin taajuutta, ja maksua vastaan on mahdollista avata englanninkielisiä vinkkejä pillin käyttöön.

Koirapilliä käytetään usein koiran kutsumiseen, mutta koiran voi opettaa tekemään monia temppuja pillin tahtiin. Kokeile, miten koirasi reagoi pillin ääneen, ja samallapa tulee testatuksi, mitä taajuuksia omat korvat kuulevatkaan.

Dog Whistle iTunesissa ja Google Playssa.

Koirapilli kulkee nyt mukana kaikkialle mobiilissa.

3. iClicker – naksutinkoulutuksen alkeet

Tämä sovellus sisältää kaiken, mitä tarvitset naksutinkouluttamisen aloittamiseen. Itse naksuttimen lisäksi sovellus esittelee naksuttimella kouluttamisen periaatteet ja ohjeistaa peruskäskyjen opettamisessa. Materiaalit ovat englannin kielellä.

Lisäksi sovelluksessa on soittorasia, jonka lukuisilla äänillä koiran huomion voi ohjata itseensä – tai vain pitää hauskaa! Soittorasian avulla voi myös totuttaa koiraa esimerkiksi ukkosen, ilotulituksen tai auton ääniin.

Sovellus saatavilla vain iTunesissa.

Fyysistä naksutinta ei tarvitse hommata lainkaan, kun lataa virtuaaliversion puhelimeen.

4. BarkCam – koirakuvauksen salainen ase

Haluaisitko ikuistaa suloisimman kuvan ikinä, mutta koirakaverisi huomio karkaa aina juuri ennen laukaisimen painamista? BarkCam-sovelluksessa kamera päästelee erilaisia ääniä aina kissan naukumisesta, ovikelloon, avainten kilinään tai vaikkapa pieruun. Hassut äänet houkuttelevat koiran katsomaan kameraan, ja onnistuneet otokset on taattu.

Kuvia voi muokata lisäämällä erilaisia filttereitä, tarroja ja tekstejä. Sovelluksella omasta koirasta saa tehtyä näppärästi vaikkapa hulvattoman meemin. Tuotokset on myös helppo jakaa eteenpäin ystäville ja eri sosiaalisen median kanaviin.

BarkCam ladattavissa iTunesissa ja Google Playssa.

Suloisten koirakuvien ottaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa!

5. Wandering Tails – löydä ulkoilupaikat

Suomalaissovellus Wandering Tailsissa käyttäjät voivat merkata karttaan parhaat koiran ulkoilu- ja pissatuspaikat. Kartalta voi nopeasti tarkistaa esimeriksi lähimmät koirapuistot tai tutkia koiralle sopivat pysähtymispaikat autoreitin varrelta.

Sovellukseen on myös mahdollista tallentaa ystäviä, lähettää heille viestejä ja seurata, missä kaverit käyvät ulkoilemassa.

Wandering Tails saatavilla iTunesissa ja Google Playssa.

Koirapuisto hukassa? Kurkkaa Wander Tails -kartalta lähin koiralle sopiva ulkoilupaikka.

6. Dog Walk – tallentaa pissatusreitin

Moni on hurahtanut mittaamaan ja keräämään tietoa liikuntasuorituksistaan, joten luonnollisestikin myös koiran ulkoilutuslenkit tarvitsevat oman sovelluksensa.

Dog Walk piirtää kuljetun kävelylenkin kartalle ja mittaa ulkoiluun käytetyn matkan ja ajan. Reitin varrelta voi tallentaa kuvia ikimuistoisimmista hetkistä ja merkata yhdellä napautuksella sijainnit, joissa koira tekee tarpeensa. Kaiken voi tietenkin helposti jakaa ystäville jälkikäteen tai vaikka reaaliajassa.

Sovellus iTuneissa ja Google Playssa.

Onnistunutta ulkoilulenkkiä voi ihailla vielä jälkikäteenkin tällä sovelluksella.

7. Dog Buddy – koiran hyvinvoinnin seurantaan

Koiran kaikki tiedot terveydestä kannattaa tallettaa yhteen paikkaan, josta ne on kätevästi saatavilla kerralla. Dog Buddy -sovellukseen voi kirjata koiran painon kehityksen, eläinlääkärikäynnit, rokotukset, lääkkeet ja muita muistiinpanoja. Sovellukseen on myös koottu koiran ensiapuohjeita englanniksi. Dog Buddy on saatavilla vain iTunesissa.

Samankaltainen sovellus Android-malleille on esimerkiksi Dog Health, jossa muistiinpanomerkintöjen lisäksi on mahdollista löytää helposti lähimmät eläinlääkäriasemat. Sovellus on ladattavissa Google Playssa.

Dog Buddyyn voi tallentaa kaikki lemmikin terveystiedot.

Lisää koiraihmiselle hyödyllisiä mobiilisovelluksia löytyy muun muassa Appadvice-sivustolta.

Kuono Maailman Voittajassa, osa 1: Päätös matkasta

Reitillä on pituutta…

Kuono.fi:n kirjeenvaihtajat Anni Kaaro ja Lotta Vuorinen matkaavat autolla Baltian halki Saksan Leipzigiin. Juttusarjan ensimmäisessä osassa suunnitellaan matkaa ja annetaan vinkit onnistuneen pitkän koirareissun suunnittelulle.

Matkan valmistelut starttasivat oikeastaan noin vuosi sitten, heti kun Saksa ilmoitti ottavansa Maailman Voittajanäyttelyn järjestelyvastuun Ecuadorin pojilta, joiden halli oli kaiketi saanut iskua maanjäristyksissä.

Ihan ensimmäisenä varasimme hotellihuoneita. Ja paljon. Aina on ollut tavoitteena ottaa mukaan iso porukka ja lähtöpäivänä istumme kahdestaan autossa terminaalissa odottamassa laivaan pääsyä. Hotellien varaus on yhdenlainen taiteenlaji, sillä koiria ottavat hotellit täyttyvät nanosekunnissa hullaantuneesta näyttelyväestä. Itseasiassa meidänkin hotelli vaihtui vuoden aikana useampaan kertaan, kriteerien täsmentyessä. Meille hotellia valitessa tärkeitä asioita on sijainti, lähellä olevat viheralueet koirien ulkoilutusta varten ja toki myös hinta-laatusuhteen on oltava kunnossa.

Alun perin oli tarkoituksena mennä laivalla Tukholmaan ja ajaa sieltä Leipzigiin, mutta koiramäärän kasvaessa ennätysmittoihin, päätimme kuitenkin suunnata koira-automme ”Heinzin” keulan kohti Tallinnaa. Lyhyellä laivamatkalla koirat voivat olla autossa, kun taas Ruotsinlaivalla koirat on otettava hytteihin.

Matkan ensimmäinen etappi oli laivamatka Helsingistä Tallinnaan.

Sitten vain jäimme odottamaan tuomaritietoja, jotta pääsisimme valitsemaan mukaan lähtevät koirat ja ilmoittamaan ne näyttelyyn.

Tuomaritiedot olivatkin meille lähtökohtaisesti miellyttävää luettavaa, enemmän tulikin runsaudenpula, olisi niin paljon sopivia koiria ilmoitettavaksi. Loppujen lopuksi ilmoitimme yhteensä 8 koiraa näyttelyyn, 2 juniori-ikäistä dobermannia, 4 karkeakarvaisia mäyräkoiraa, joista yksi on juniori ja yksi veteraani, juniori-ikäinen beagle ja yksi labradorinnoutaja.

Reissuun lähti mukaan yhteensä kahdeksan koiraa.

Noin 1,5 kk ennen reissua varasimme lauttamatkat. Menomatka suoritetaan yhden pysähdyksen taktiikalla ja tulomatkalla annetaan virran viedä.  Viimeisten viikkojen aikana olemme hoitaneet koirien rokotukset, madotukset yms. Kuntoon. Ja tietysti niiden trimmaaminen ja huoltaminen muutenkin näyttelykuntoon. Viimeiset päivät kuluivat perinteisen ”mitä laitan päälleni”-ahdistuksen kourissa.

 

Reissuun mm. mäyräkoiria…
…ja muutama muunkin rotuinen

Kaikkinensa matkan järjestelyt sujuivat suuremmitta kommelluksitta. Olemme valmiita ajamaan laivaan!

Meidän viisi vinkkiä onnistuneeseen pitkään näyttelyreissuun:

  1. Matkusta vain hyvässä seurassa!
  2. Ole ajoissa!
  3. Selvitä etukäteen kohdemaan näyttelysäännöt ja rokotusmääräykset. Huomioi, että näyttelyn rokotusmääräykset voivat poiketa rajanylityksien rokotusmääräyksistä!
  4. Omat hotellihuoneet jokaiselle matkustajalle!
  5. Iloinen ja avoin mieli. Pienet vastoinkäymiset kuitataan huumorilla!

Kuonon ulkomaankirjeenvaihtajat Anni ja Lotta

Kutiseva koira – mahdoton tehtävä vai hoidettavissa oleva ongelma?

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen, jos koirasi rapsuttaa itseään, kutisee, saa toistuvasti ihotulehduksia tai sen anaalialue vaikuttaa ärtyneeltä? Todennäköisintä selitystä kannattaa lähteä hakemaan allergiasta. Itse asiassa tutkimusten mukaan jopa 33 prosenttia lemmikin iho-oireista selittyy allergialla.

Esimerkiksi edellä mainittuihin oireisiin liittyen allergia on yleisin syy. Harvinaisempia syitä voivat olla ulkoloiset, bakteeri- tai hiivatulehdukset sekä endokrinologiset sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta.

On ihan normaalia ja yleistä että jokaisella koiralla on elämänsä aikana satunnainen iho- tai korvatulehdus, mutta kannattaa muistaa, ettei kutina ja itsensä jatkuva rapsuttaminen ole normaalia koiranelämää.

Vaikka iho-oireet eivät liittyisi suoranaisesti koiran syömään ruokaan, ruuan vaihtaminen paremmin herkkäihoiselle sopivaksi voi auttaa. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota antioksidantteihin ja välttämättömien rasvahappojen riittävään saantiin. Ne auttavat tulehtunutta tai vahingoittunutta ihoa paranemaan.

…jos se nyt on kuitenkin kiinni ruuasta?

Koirasi ruuan aiheuttamat oireet voivat johtua joko ruoka-aineallergiasta tai intoleranssista. Kummatkin aiheuttavat saman tyyppisiä oireita, vaikka allergiaa käytetään valitettavan usein virheellisesti kuvaamaan kaikkia ruuasta aiheutuvia reaktioita.

Intoleranssi on ei-immunologinen ruuasta johtuva reaktio, joka voi olla aineenvaihdunnan reaktio esimerkiksi laktoosille. Intoleranssiksi lasketaan myös ruokamyrkytyksestä, ylensyönnistä sekä ruokavalion vaihtelusta aiheutuvat reaktiot.

Allergia puolestaan on immunologinen reaktio ruuan proteiiniin, yhteen tai useampaan niistä. Oireista, aiheuttajista ja hoidosta on löydettävissä paljon tutkimustietoa, mutta sairastumisprosessia ei vielä kaikilta osin täysin tunneta. Allergian kehittyminen vaatii vähintään kahden viikon altistuksen ja sairastunut lemmikki saattaa kehittää uusia allergioita myöhemminkin. Noin kolmasosa koirista oireilee jo alle vuoden ikäisenä.

Miten ruoka-allergia saadaan kuriin?

Ruoka-aineallergia saadaan hallintaan välttämällä oireita aiheuttavia proteiineja. Tähän on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on lemmikille uusien proteiininlähteiden etsiminen. Tärkeintä on löytää sellaisia proteiineja, joita koiran ruuassa ei aikaisemmin ole käytetty. Tällöin voidaan olettaa, ettei koira ole voinut allergisoitua uudelle proteiinille.

Toinen vaihtoehto on proteiinin entsyymikäsittely ruoansulatusentsyymeillä, jossa isot proteiinimolekyylit pilkotaan niin pieniksi palasiksi, ettei elimistö tunnista niitä. Tätä menetelmää käytetään hyväksi esimerkiksi Hill’s z/d-ruoissa.

Yleisimmät ruoka-aineallergian aiheuttajat koirilla ovat nauta, maitotuotteet, kana, vehnä ja kananmuna. Tulos perustuu 330 allergisen koiran tutkimukseen ja on muistettava, että tulokseen vaikuttaa proteiinin yleisyys ruokavaliossa. Yleisimmille raaka-aineille herkistytään useimmin kuin harvinaisimmille.

Entä jos ruuan vaihtaminenkaan ei auta?

Mikäli eliminaatiodieetti eli ruoan vaihtaminen ruoka-aineallergiselle koiralle sopivaksi ei helpota koiran oireita, on mahdollista, että koira reagoi elinympäristönsä allergeeneihin. Tällöin oireiden kirjoon voi ilmestyä vastaavia ongelmia kuin ihmisten allergiassa, kutiavia silmiä, vuotava nenä tai muut hengitysteiden ongelmat.

Koirilla tavallisimpia allergiaoireita ovat kuitenkin erilaiset iho-oireet, kuten atopia ja atooppisen ihon mukaan tuoma kutina.

Allergioiden hoito

Ruoka-aineallergioissa parhaana diagnoosikeinona pidetään eliminaatiodieettiä, jonka toteuttaminen vaatii huolellista suunnittelua. Eläinlääkärin tapaaminen ja neuvojen hakeminen on perusteltua eliminaatiodieettiä suunniteltaessa. Ruoka-aineallergisen lemmikin hoito on allergiaa aiheuttavien ruoka-aineiden välttämistä koko loppuiän.

Atopia on sairaus, jota ei voida parantaa, mutta monipuolisella hoidolla lemmikki pysyy oireettomana. Ihon paikallishoito shampoolla tai hoitosuihkeella sekä välttämättömien rasvahappojen, antioksidanttien ja kasvipohjaisten polyfenolien saamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Siedätyshoito sekä mahdolliset kutinaa helpottavat lääkkeet ovat myös hoidon perusta. Paras hoitotulos on saatu ruokavalion ja siedätyshoidon yhdistelmästä.

Artikkeli on tehty yhteistyössä Hill’sin kanssa