kennelliitto

Hyviä uutisia suomenpystykorvalle: pentumäärät nousussa

Suomen Kennelliiton mukaan suomenpystykorvia rekisteröidään Suomessa taas enemmän kuin 2010-luvun alkuvuosina. Tämä Suomen kansallisrotu on ollut alennustilassa verrattuna 1970- ja 1960-lukujen rekisteröintimääriin: tuolloin suomenpystykorvia rekisteröitiin useita tuhansia vuosittain, mutta sittemmin määrät ovat olleet rajussa laskussa, muutamissa sadoissa vuosittain.

Lähde: Kennelliitto.fi

Kuva: Wikimedia Commons

Koirankasvatus – kallis harrastus vai tuottoisaa liiketoimintaa?

Kun etsinnässä on lenkkikaveri ja sohvannurkan lämmittäjä, voi rekisteröidyn rotukoiran hinta – keskimäärin reilut tuhat euroa – kirpaista. Kuono selvitti, onko koirien kasvattaminen eettisesti, Kennelliiton sääntöjä noudattaen kannattavaa liiketoimintaa vai kalliiksi tuleva harrastus ja mistä rotukoiran kallis hinta koostuu.

Nopea vilkaisu Kennelliiton pentuvälitykseen paljastaa, että kääpiörotujen hinnat ovat usein reilusti isojen rotujen hintoja korkeampia. Jutuntekohetkellä pentuvälityksen kallein rotu on pomeranian, pienin saksanpystykorva, jonka pennusta saa pulittaa parhaimmillaan 2 000 euroa. Pentuvälityksessä listatuista roduista halvimmaksi osoittautuvat kotimaiset metsästyskoirarodut, ja suomenajokoiran pennun saa halvimmillaan 500 eurolla.

koiran koulutus

– Pienten rotujen kalliimpia hintoja selittävät pienemmät pentuekoot sekä esimerkiksi mahdolliset keisarinleikkaukset. Arvioisin, että metsästyskoirien kasvattajat haluavat myydä pennut nimenomaan metsästäviin koteihin, joten ostajakunta on paljon rajatumpi eikä koirasta välttämättä olla valmiita maksamaan niin paljon, arvioi Kennelliiton kasvattajatoimikunnan jäsen Marja Blomqvist. Blomqvist on lisäksi kuuden salukin ja yhden basenjin omistaja, Suomen koirankasvattajat ry:n hallituksen jäsen ja varatuomari.

Mikä koirankasvatuksessa sitten maksaa? Eikö tuhansilla euroilla myydyistä pennuista jää muka mitään käteen? Joskus jää, useimmiten ei, kertovat Kuonon kyselyyn vastanneet kasvattajat.

Kokosimme seitsemän eri rodun kasvattajan laskelmien sekä eri eläinlääkäriasemien hinnastojen perusteella esimerkkilaskelmat suomenajokoiran ja pomeranianin pentueiden tuloista ja menoista. Kennelliiton jalostustietojärjestelmän mukaan vuonna 2014 syntyi yhteensä 116 suomenajokoirapentuetta, joissa oli yhteensä 786 pentua. Keskimäärin yhdessä pentueessa oli siis seitsemän pentua. Pomeranianeja puolestaan syntyi viime vuonna 91 pentuetta, joissa oli yhteensä 194 pentua. Tämä tarkoittaa pomeranianin pentuekoon olevan keksimäärin kaksi yksilöä.

valittomatkulut* Suomenajokoiran PEVISA-ohjelmassa (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) on määritelty, että jalostuskoiran lonkat on tutkittava viimeistään ennen toista astutusta. Taulukon hintaan on laskettu virallisen lonkkatutkimuksen hinnaksi 150 euroa johon on lisätty lausuntomaksu 21 euroa. Lisäksi suuri osa ajokoirakasvattajista testaa jalostuskoiransa suomenajokoiran perinnöllisen pikkuaivoataksian varalta. Geenitestin hinta on 99 euroa.
** Jalostukseen käytettävältä pomeranianilta vaaditaan viralliset silmä- ja polvitutkimukset.
*** Sekä suomenajokoiran että pomeranianin rotuyhdistys vaatii jalostuskoiralta vähintään näyttelytuloksen hyvä (H) tai hyväksytyn jalostustarkastuksen. Suomenajokoiralta vaaditaan lisäksi hyväksytty koetulos.
**** Jos emä astutetaan pitkän matkan päässä asuvalla uroksella tai jos nartun juoksut on vaikea havaita (pomeranian), voidaan hedelmöityksen sopiva ajankohta selvittää progesteronitestillä: kun munasolut irtoavat munasarjoista, nartun progesteronitaso nousee. Testi otetaan useimmiten muutamaan otteeseen, joten esimerkkihinta on arvio kahden progesteronitestin yhteishinnasta.
***** Pentutarkastuksessa ensimmäisen pennun hinta on useimmiten korkein. Taulukon hinnoissa ensimmäisen pennun tarkastuksen hinnaksi on arvioitu 70 euroa ja seuraavien pentujen tarkastuksen hinnaksi 10 euroa. Mikrosirutuksen hinnaksi on arvioitu 20 euroa per pentu.
****** Vastuullinen kasvattaja antaa pennunostajalle mukaan pentupaketin, joka sisältää kirjalliset ohjeet sekä mahdollisesti esimerkiksi pannan, kasvattajan pennulle syöttämää ruokaa, lelun tai muuta uudessa kodissa tarpeellista. Taulukossa esitetty pentupaketin hinta on keskiarvo Kuonon haastattelemien kasvattajien pentupakettien hinnoista.

© Erja Bäckman / kennel Dacabe
© Erja Bäckman / kennel Dacabe

Entä jos? – Poikkeustilanteet korottavat kuluja

Tässä vaiheessa laskelma näyttää kasvattajan kannalta hyvältä. Välittömien kulujen jälkeen suomenajokoirakasvattaja on vielä reilut 1 000 euroa voitolla ja pomeraniankasvattajan tilipussi on kasvanut lähes 2 500 eurolla. Valitettavasti yllä oleva taulukko ei kuitenkaan paljasta koko totuutta.

Aloitetaanpa aivan alusta: kun koiraharrastaja päättää ryhtyä kasvattajaksi, hän suorittaa Kasvattajan peruskurssin, jonka hinta on kennelpiiristä riippuen keskimäärin 60 euroa. Lisäksi kasvattajan tulee rekisteröidä kennelnimensä 200 euron hintaan allekirjoittamalla Kennelliiton kasvattajasitoumus.

Kartoittaessaan jalostuskäyttöön suunnittelemansa yksilön sopivuutta suvun jatkamiseen kasvattaja käyttää koiraa erilaisissa harrastuksissa. Yllä olevan taulukon koirat on käytetty näyttelyissä vain kerran pakollisen tuloksen saamiseksi, mutta useimmiten tavoitteet ovat korkeammalla ja jalostusyksilöinä suositaan valioluokan koiria.

– Hyvä kasvattaja haluaa käyttää jalostukseen vain rodun huippuyksilöitä. Siihen, että yksilöstä saadaan huippu, kuluu valtavasti aikaa ja ennen kaikkea rahaa. Lopulta koiran terveys, luonne tai muut syyt voivat kuitenkin karsia yksilön jalostuksen ulkopuolelle. Jos ostaja haluaa pennun, jolla on kaikki mahdollinen potentiaali olla menestyjä, hän on usein myös valmis maksamaan, Blomqvist kertoo.

Pomeranian on pieni seurakoira, jota käytetään nykyään pääosin näyttelyharrastuksessa. Jalostuksessa suositaan menestyneitä yksilöitä – vähintään Suomen Muotovalio on siis oltava. Muotovalion arvon saavuttaakseen koiran on saatava kolme sertifikaattia ja viimeisen sertin saadessaan koiran on oltava yli kaksivuotias. Jos sertifikaattien keräämiseen vaaditaan esimerkiksi kymmenen näyttelyä, harrastuksen hinta kohoaa nopeasti lähes 400 euroon. Todellisuudessa käytyjen näyttelyiden määrä sekä käytetty rahasumma voivat olla jopa moninkertaiset. Lisäksi koiranäyttelyharrastuksen kuluihin voidaan lisätä matkakulut näyttelypaikoille sekä mahdolliset yöpymiset, ja jos tuloksia lähdetään hakemaan ulkomailta asti, kulut kasvavat entisestään.

Suomenajokoiria käytetään Suomessa jäniksenmetsästykseen. Osoituksena jalostuskoiran kyvyistä rodulle ominaisessa käyttötarkoituksesta on käyttövalion arvo, jonka saavuttaakseen ajokoiran on saatava neljä ykköstulosta ajokokeista (AJOK1) vähintään kahden kilpailukauden aikana sekä näyttelystä vähintään hyvä (H) arvosana. Jos näidenkin tulosten saavuttaminen vaatii arviolta kymmenen koekertaa, matkakulut, yöpymiset ja muut kulut, nousee harrastuksen hinta jälleen useisiin satoihin euroihin.

Kun jalostusnarttu on osoittautunut terveytensä, luonteensa, käyttöominaisuuksiensa ja ulkomuotonsa puolesta jalostukseen soveltuvaksi, alkaa sopivan uroksen etsiminen.

Kun jalostusnarttu on osoittautunut terveytensä, luonteensa, käyttöominaisuuksiensa ja ulkomuotonsa puolesta jalostukseen soveltuvaksi, alkaa sopivan uroksen etsiminen. Toisinaan sopivaa jalostusmateriaalia joudutaan hakemaan ulkomailta asti, ja useissa roduissa ulkomailta tuotujen jalostusurosten käyttö on rodun geeniperimän kannalta elintärkeää: jos rodun geeniperimä käy liian suppeaksi, eli jos kaikki yksilöt alkavat olla geneettisesti sukua keskenään, perinnölliset sairaudet ja muut viat rodussa yleistyvät ja niiden torjuminen käy entistä haastavammaksi.

© Heini Rytky / kennel Haapahelmen
© Heini Rytky / kennel Haapahelmen

– Menneinä vuosikymmeninä oli ihan soveliasta astuttaa narttu naapurikaupungissa asuvalla serkkupojalla. Nykyään on kehitetty valtavasti erilaisia testejä ja terveystutkimuksia, jotka ovat paitsi kalliita, myös karsivat yksilöitä pois jalostuksesta. Myös elinkustannukset ovat nousseet huomattavasti, esimerkiksi eläinlääkärikäynnit, ruokinta ja terveystutkimukset ovat nykyään paljon kalliimpia. Puhumattakaan siitä, jos harvinaisemmassa rodussa jalostusuroksia joudutaan etsimään aina ulkomailta, Blomqvist summaa.

Yllä olevassa taulukossa ei ole huomioitu astutukseen liittyviä kustannuksia. Jos kasvattaja astuttaa narttunsa pitkän matkan päässä asuvalla uroksella, matkakulut saattavat helposti kohota useisiin satoihin euroihin, kun kasvattaja joutuu kuljettamaan nartun uroksen luo useimmiten vähintään kahdesti. Jos pentueen isäksi valitaan ulkomailla asuva uros, hinta kohoaa helposti moninkertaiseksi: astutusmatka ulkomaille, yöpymismaksut ja muut matkustamisesta aiheutuvat kulut saattavat kohota jopa nelinumeroisiksi.

Toinen vaihtoehto ulkomailla asuvan uroksen hyödyntämiseksi on nartun keinosiemennys, jolloin matkakuluilta ja toisaalta astutuksen epäonnistumisen tuomalta riskiltä vältytään. Kennelliiton mukaan Suomessa tehdään arviolta noin viisisataa keinosiemennystä vuosittain. Kun narttu keinosiemennetään, ovat progesteronitestit välttämättömät: koska pakastettu sperma kykenee hedelmöittämään nartun vain vajaan vuorokauden ajan, on erityisesti pakastespermaa käytettäessä välttämätöntä tietää mahdollisimman tarkasti, milloin narttu todennäköisimmin hedelmöittyy. Narttu saatetaan keinosiementää myös kotimaisen uroksen pakaste- tai tuorespermalla, jos käytetään jo edesmenneen uroksen spermaa tai jos uros on esimerkiksi loukannut selkänsä eikä siksi pysty astumaan.

Kun narttu syystä tai toisesta keinosiemennetään, progesteronitesti on menoista pienin. Keinosiemennys vaatii sekä uroksen että nartun käyttöä eläinlääkärillä, toisinaan jopa useita kertoja. Sperman talteenoton, pakastamisen, kuljetuksen ja keinosiemennyksen hinta voi kohota jopa 2 000 euroon.

Kun narttu on astutettu, joko luonnollisesti tai keinosiementämällä, alkaa keskimäärin 63 vuorokauden mittainen odotus. Pentujen syntymän koittaessa kaikki menee toivottavasti hyvin ja pentueen emä hoitaa uudet tulokkaat maailmaan kasvattajan toimiessa vain taustatukena. Aina tilanne ei kuitenkaan ole niin onnellinen. Jos synnytyksessä ilmenee ongelmia, saatetaan joutua turvautumaan keisarinleikkaukseen. Vuonna 2010 Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan joillakin roduilla keisarinleikkaukset ovat erittäin harvinaisia, kun taas toisilla jopa 80 prosenttia pentueista syntyy keisarinleikkauksella. Synnytysvaikeudet ovat yleisimpiä suurikalloisissa roduissa, erityisen pienillä ja suurilla pentueilla sekä nartun ollessa ensisynnyttäjä. Jos keisarinleikkaus joudutaan suorittamaan päivystyksessä, toimenpiteen hinta voi kohota reilusti yli tuhanteen euroon.

Tässä vaiheessa kasvattaja onkin jo reilusti miinuksella. Lisäksi kasvatustoiminnan kuluihin kuuluvat esimerkiksi emän mahdolliset lääkkeet ja ylimääräiset rokotteet tiineyden aikana, pennunkatsojien kestityksestä aiheutuvat kulut sekä siivouskulut – rätit, pesuaineet, alustat ja muut välttämättömät tarvikkeet pentulaatikon puhtaana pitämiseksi. Aktiivisesti toimivalla kasvattajalla on todennäköisesti useita omia koiria sekä sijoituskoiria, jotka myös aiheuttavat kasvattajalle kuluja jatkuvasti. Usein pentueeseen panostanut kasvattaja saattaa lisäksi jättää yhden tai useamman lupaavimman pennun joko itselleen tai sijoitukseen, jolloin pennuista saatava tuotto pienenee.

Lienee siis syytä tarkentaa laskelmia:

valilliset2* Esimerkkilaskelman emällä teetetään yhteensä kaksi pentuetta, joten taulukkoon on listattu emän hankintahinta jaettuna kahdella. Hintaan ei ole laskettu esimerkiksi nartun ruokintaa, rokotuksia, perusterveystarkastuksia tai muita jatkuvia kuluja. Huom! Verotuksessa kasvattaja ei voi vähentää nartun hankintahintaa tai muita elantokuluja pentujen myyntihinnoista.
** Hinta on laskettu olettaen, että emää käytetään noin kymmenessä kokeessa / näyttelyssä todellisuudessa määrä on usein huomattavasti suurempi. Taulukon hinnassa eivät ole mukana matka- tai majoituskulut. Harrastusten kulut on myös jaettu kahden pentueen kesken.
*** Esimerkkitilanteessa suomenajokoira on astutettu 300 kilometrin päässä sijaitsevalla uroksella. Uroksen luona on käyty kahdesti. Taulukon hinta on arvio matkan polttoainekuluista, hinnassa ei ole huomioitu esimerkiksi ruokailua tai yöpymistä matkan aikana.
**** Esimerkkitilanteessa pomeranian on keinosiemennetty ulkomaalaisen uroksen pakastespermalla. Kuluihin on arvioitu muun muassa sperman kuljetus ja vastaanotto sekä keinosiemennyksestä aiheutuvat kulut.
***** Esimerkkitilanteessa keisarinleikkauksen hinnaksi on arvioitu 400 euroa suomenajokoiralle ja pienemmälle pomeranianille 300 euroa. Suomenajokoiralle leikkaus on suoritettu päivystyksessä, jolloin hinta on kaksinkertainen. Lisäksi jokaisesta elävästä pennusta veloitetaan kymmenen euron lisämaksu.
****** Kennelliiton jäsenmaksu on 39 euroa vuodessa. Suomen Ajokoirajärjestön vuosimaksu on 27 euroa ja Pienpystykorvat ry:n jäsenmaksu on 25 euroa.

Jokainen kasvattaja toimii parhaaksi katsomallaan tavalla, ja jutussa esitetyt luvut ovat suuntaa antavia esimerkkejä siitä, minkälaisiin kuluihin rekisteröityjä koiria eettisesti kasvattava saattaa hintavan harrastuksensa myötä törmätä. Kuonon haastattelemat kasvattajat kertovat, että ideaalitilanteessa pentueesta saattaa jäädä käteen muutamia satasia. Näillä rahoilla kasvattaja ei kuitenkaan suuntaa viikoksi lomalle etelään, vaan tuotto käytetään todennäköisesti koiriin ja niiden kanssa harrastamiseen sekä tuleviin pentueisiin, jotka huonon tuurin sattuessa saattavat tuottaa reilusti tappiota.

Jos tuntipalkkaa alkaisi laskea, en uskoisi kovinkaan monen työntekijän tekevän työtä sellaisella, pitkälti miinusmerkkisellä tuntipalkalla.

– Voi ajatella, minkä työmäärän pentueen teettäminen vaatii: ensin kasvattajan on tehtävä valtavasti tutkimustyötä löytääkseen jalostukseen sopivat yksilöt, sitten on selvitettävä oikea astutusajankohta, ajeltava pitkin Suomea tai muita maita yökausia, synnytyksen lähestyessä valvottava ja odotettava ja pentujen syntymän jälkeen seurattava silmät ristissä, että kaikki on hyvin. Sitten alkaakin pennunkatsojien rumba, aamuvarhaisesta iltamyöhään, ja kun kasvattaja pesee illalla hampaita, viimeiset pennunkatsojat ovat vielä pentulaatikossa. Koko elämä menee hetkeksi aivan sekaisin. Jos tuntipalkkaa alkaisi laskea, en uskoisi kovinkaan monen työntekijän tekevän työtä sellaisella, pitkälti miinusmerkkisellä tuntipalkalla, Blomqvist pohtii.

Kasvattajasitoumus velvoittaa vastuuseen

Pentujen hinnat määräytyvät pitkälti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Myös rekisteröimättömien koirien kasvattajat ovat havahtuneet pienten rotujen alati kasvavaan kysyntään, ja rekisteröidyistä pikkukoirista pyydetyt summat mahdollistavat myös rekisteröimättömien korkeat hinnat: kun rekisteröity pomeranian vastuulliselta kasvattajalta maksaa 2000 euroa, 800 eurolla myytävä rekisteröimätön karvapallo tuntuu jo lähes halvalta. Tosiasiassa on syytä muistaa, että rekisteröimätön pentu on aina virallisesti sekarotuinen eikä sen taustoista voi ikinä olla täysin varma.

© Erja Bäckman / kennel Dacabe
© Erja Bäckman / kennel Dacabe

Sopivan pennun ja kasvattajan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa. Koska koira tuo omistajalleen iloa parhaassa tapauksessa yli kymmenen vuotta, on se ostos, johon kannattaa panostaa. Halvan pennun hinta saattaa kohota nopeasti moninkertaiseksi, jos koiran kasvattaja on laiminlyönyt esimerkiksi emän ja pentujen terveydenhuollon ja pennulta paljastuu pian ostamisen jälkeen sairauksia tai luonneongelmia. Halvalla hinnalla rekisteröimättömiä pentuja myyvä saattaa säästää paitsi rekisteröintikuluissa, myös esimerkiksi terveystutkimuksissa, rokotuksissa, madotuksissa ja laadukkaassa ruokinnassa, jotka ovat pennun elämän alkutaipaleen kannalta ensiarvoisen tärkeitä.

Hankkiessaan kennelnimen kasvattaja sitoutuu tuomaan koiriensa viat ja sairaudet sekä esimerkiksi virallisten terveystutkimusten tulokset julkisuuteen. Koiranpennun hankintaa suunnittelevalle oiva työkalu onkin Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, josta löytyvät kaikkien Suomeen rekisteröityjen koirien viralliset tiedot, koe- ja näyttelytulokset sekä terveystutkimusten tulokset. Rekisteröimättömänkin pennun kasvattaja voi vakuuttaa pentueen vanhempien olevan terveet, mutta ilman virallisia terveystuloksia arviot – jotka saattavat perustua esimerkiksi kasvattajan omaan mielipiteeseen tai vuosittaisiin perusterveystarkastuksiin – eläimen terveydentilasta sekä esimerkiksi mahdollisista periytyvistä sairauksista ovat vain mututuntumaa.

Keltaisessa Pörssissä 300 euron pentua myyvä Matti Möttönen prepaid-liittymällä saattaa todellisuudessa olla joku muu, eikä häntä enää ongelmien ilmetessä saada kiinni.

Allekirjoittaessaan Kennelliiton kasvattajasitoumuksen kasvattaja lupaa luovuttaa pennut hyväkuntoisina ja terveinä ja tehdä kaupasta kirjallisen sopimuksen, joka toimii myös pennun takuutodistuksena.

– On syytä muistaa, että rekisteröimättömän koiran myyjästä ei jää mitään jälkeä. Jos ajatellaan kasvattajan vastuuta, rekisteriin merkityn koiran kasvattaja tiedetään ja hän joutuu vastuuseen, jos koiralla ilmenee esimerkiksi perinnöllinen sairaus tai vika, joka on ollut piilevänä jo luovutushetkellä. Keltaisessa Pörssissä 300 euron pentua myyvä Matti Möttönen prepaid-liittymällä saattaa todellisuudessa olla joku muu, eikä häntä enää ongelmien ilmetessä saada kiinni. Vastuullinen kasvattaja on pennunostajan tukena koiran koko eliniän, toisin kuin rekisteröimättömän vahinkopentueen maailmaan tuottanut, joka ei välttämättä ole motivoitunut tai pätevä vuosikausien opastustyöhön.

Kennelliittoon rekisteröitynyt kasvattaja on sitoutunut huolehtimaan siitä, että hänen koiransa saavat riittävästi ravintoa ja huolenpitoa ja että koiria pidetään asianmukaisissa tiloissa ja ne saavat riittävästi liikuntaa. Lisäksi kasvattaja on sitoutunut luovuttamaan pennut uusille omistajille aikaisintaan seitsemän viikon ikäisinä. Jotta pennut voidaan rekisteröidä Kennelliittoon, tulee saman emän pentueiden välillä olla yli 10 kuukautta, eli vähintään yhdet juoksut. Tätä tiheämpi pennutus rasittaa emää huomattavasti, ja se sallitaan alle 8-vuotiaalle nartulle yhden kerran, jolloin välin seuraavaan synnytykseen on oltava vähintään yksi vuosi. Nartulla ei saa olla elinaikanaan yli viittä pentuetta ja yli kahdeksanvuotiaan nartun astuttaminen edellyttää aina eläinlääkärintodistuksen, jonka mukaan narttu on terve ja hyväkuntoinen. Astutettavan nartun vaadittava minimi-ikä on rotukohtainen, mutta useimmat rotuyhdistykset vaativat nartun olevan astutushetkellä vähintään 18 kuukauden ikäinen.

Pennun hinta on koiran pienin kulu

Suomessa elää arviolta 650 000 koiraa, joista suurin osa, noin puoli miljoonaa on Kennelliittoon rekisteröityjä puhdasrotuisia. Vuonna 2014 Kennelliittoon rekisteröitiin reilut 46 000 koiraa ja koiranpentujen kaupassa pyörii vuosittain jopa 50 miljoonaa euroa. Kasvattajia, joilla on voimassa oleva kasvattajasitoumus ja rekisteröityjä pentueita viimeisten kymmenen vuoden aikana, on noin 14 000.

© Heini Rytky / kennel Haapahelmen
© Heini Rytky / kennel Haapahelmen

Kun kasvattaja toimii vastuullisesti sääntöjä ja suosituksia noudattaen, rekisteröidyn rotukoiran pennun korkealta tuntuvalle hinnalle on perusteensa. Toisaalta rotukoirien kalliit hinnat mahdollistavat korkeammat hinnat myös vähemmän eettisille paperittomien koirien kasvattajille. Perehtyessään kasvattajan toimintaan kunnolla, pennunostaja tukee parhaassa tapauksessa laadukasta ja rodun terveyttä edistävää kasvatustyötä ja sitä, että kasvattaja tuottaa maailmaan onnellisia, sekä fyysisesti että henkisesti terveitä ja turvallisissa oloissa kasvaneita koiranpentuja.

Parhaat koirat tulevat vastuullisen kasvattajan keittiöstä.

– Jos koiran hinta on tärkein kriteeri, kannattaa mennä lelukauppaan ja ostaa pehmolelukoira. Koiran hankintameno on pieni verrattuna siihen, mitä koiran pito maksaa. Eläinlääkärikulut, ruokinta ja kaikki muu ovat pitkällä tähtäimellä iso kuluerä. Rekisteröidystä rotukoirasta tiedät, että saat ajokoiran tai pomeranianin, paperittomasta eli sekarotuisesta koirasta et voi koskaan olla varma. Minulle ainakin on tärkeää tuntea myös yksilöt pennun taustalla, ja tietää, minkälaisia ne ovat luonteeltaan, terveydeltään ja ulkonäöltään, kertoo Blomqvist.

– Koirankasvatus Suomessa ei todellakaan ole kultakaivos. Valtaosa suomalaisista kasvattajista tekee työtä suurella sydämellä ja rakkaudesta rotuun, ja ilman näitä ihmisiä meillä ei edes olisi rotukoiria. Parhaat koirat tulevat vastuullisen kasvattajan keittiöstä, hän summaa.

Harrastajakasvattajankin on maksettava veroa

Suurimmalle osalle suomalaisista kasvattajista toiminta koirien parissa on harrastus.

– Harrastustoiminnassa kasvatustoiminta ei ole kovin laajaa, koirat hankitaan ja niitä kohdellaan ensisijaisesti lemmikkeinä eikä kasvattajalla ole apunaan henkilökuntaa, kertoo varatuomari Marja Blomqvist.

Kun koirankasvatus muuttuu elinkeinoksi, toiminta on erittäin laajaa, koirat hankitaan jalostuskäyttöön, ne asuvat erillisissä kenneltiloissa ja kasvattajalla on usein apunaan henkilökuntaa. Merkittävimpänä erona on kuitenkin se, että elinkeinotoiminnassa kasvattaja saa pääasiallinen tulonsa tai vähintään merkittävän sivutulon koirankasvatuksesta, kun taas harrastustoiminnassa kulut jäävät usein tuloja suuremmiksi.

– Käytännössä laajaakin kasvatustoimintaa voidaan pitää harrastuksena, jos vuosienkaan jälkeen toiminnassa ei ole havaittavissa ansiotarkoitusta eli kasvattaja ei saa kasvatustyöstään merkittäviä tuloja.

Jos kasvatuksen vuotuinen liikevaihto, eli vuoden aikana myytyjen pentujen yhteismyyntihinta, ylittää 8 500 euroa, on kasvattajan tarkistettava arvolisäverovelvollisuutensa. Jos kasvatus on pienimuotoista ja satunnaista eikä vuosittainen liikevaihto ylitä 8 500 euroa, on kasvattaja velvollinen maksamaan ainoastaan tuloveroa kasvatustoiminnan voitosta, eli kasvatuksen tuloista, joista on vähennetty tulojen hankinnasta aiheutuvat menot.

– Harrastusluonteisessa kasvatustoiminnassa esimerkiksi koirien normaaliruokinnasta ja rokotuksista aiheutuvia kustannuksia ei saa vähentää pentujen myyntihinnoista, sillä ne ovat niin kutsuttuina elantokuluina vähennyskelvottomia. Harrastuskasvatuksesta saatavat tulot verotetaan ansiotuloina yhdessä muun muassa palkkatulojen kanssa, Blomqvist kertoo.

Myös pienimuotoista kasvatustoimintaa harjoittavan on siis pidettävä kirjaa kasvatukseen liittyvistä tuloista ja menoista sekä säilytettävä kuitit.

Onko teille tulossa pentu taloon? Tutustu Kuonon ja eläintenkouluttaja Noora Tihtosen koiran koulutus verkkokurssiin. Nämä opit kannattaa hanskata heti alusta alkaen.

Otsikkokuva: Heini Rytky / kennel Haapahelmen

KOLUMNI: Kyllä Kennelliitossa tehdään hyvääkin

Toimittaja Pekka Juntti kirjoitti heinäkuun alussa Lapin Kansassa paljon jakoja saaneen kirjoituksen Hauvakäräjistä. Minäkin jaoin sen artikkelin pari viikkoa sitten. Artikkelin, jossa selvitettiin Kennelliiton epäkohtia ja ongelmia. Sanktiokäytäntöjä ja terveystestejä. Ikäviä juttuja ja varmasti osin oikeitakin. Tietenkin. Tokkopa sellaista yli 150 000 jäsenen yhdistystä onkaan, jossa ei ongelmia olisi.

Olen minäkin oman osani kritiikkiin heittänyt. Olen kritisoinut näyttelyjärjestämisen monopolia ja miettinyt tapoja rakentaa vaihtoehtoista järjestelmää. Mutta Kennelliiton ja Kennelliiton omistaman Showlink Oy:n väliseen kuvioon on ulkopuolisen vaikea mennä mukaan. Olen kritisoinut myös liiton lehteä omassa sosiaalisen median virrassani, joidenkin mielestä joskus jopa huvittavuuteen asti.

Pekka Juntti jatkoi tänään samasta teemasta kolumnissaan Kennelliitto unohti tehtävänsä. Juntin kritiikki osuu moneen kohteeseen, mutta valitettavasti kolumnin loppu ampuu itseään jalkaan.

Kolumnissa Juntti kertoo, että ”osa metsästuskoiraväestä on puhunut parikymmentä vuotta, että pitäisi erota Kennelliitosta ja tehdä oma rekisteröivä yhdistys.”

Minäkin tunnen paljon puhujia. Puhujat erottaa tekijöistä siinä, että puhujat puhuu ja tekijät tekee. Minäkin puhuin kaksi vuotta sitten omissa kanavissani siitä, että koiraihmisille pitäisi saada oikea, elävä verkkomedia. Ehdotin asiaa jopa Kennelliitolle. Että vietäisiin Koiramme-lehti verkkoon. Ei viety, mutta ideantyngästä syntyi Kuono.fi, nykyisin Suomen suurin koiramedia. Ei jäänyt puheeksi.

Heitänkin haasteen Pekka Juntille. Ota kynä ja puukko ja vuole Universumin koiraliiton mega-diplomi. Kokeile sen jälkeen järjestää kymmeniä tuhansia ihmisiä vetävä näyttely Helsinkiin, josta sataa kiitosta niin, että suomalaisten oppeja noudatetaan vielä seuraavana vuonna maailmannäyttelyssä Italiassa. Näin kävi nimittäin Kennelliiton järjestemässä maailmannäyttelyssä vuosi sitten Helsingissä. Onnistuneen näyttelyn oppeja noudatettiin tämän vuoden näyttelyssä Italiassa.

Vaikka epäkohtia ja kritiikkiä sopii Kennelliiton toiminnasta esittää, me nurisijatkin olemme useimmiten varsin tyytyväisiä liiton palveluihin. Sielläkin tehdään asioita. Puhumisen lisäksi. Sitä paitsi, ainakin minä otan mieluummin koiralleni näyttelystä ihan oikean, virallistetun sertifikaatin puusta vuollun mega-diplomin sijaan. Ja niin muuten ottaa luultavasti ne näyttelyharrastajatkin, jotka käyvät vuositasolla yli 200 000 kertaa kehässä.

Ville Kormilainen
Kirjoittaja on Kuono.fi:n perustaja

Katoaako kansalliskoiramme? Suomenpystykorvan tulevaisuus huolestuttaa harrastajia

Suomen kansalliskoiran eli suomenpystykorvan pentujen syntyvyys on romahtanut viime vuosina, tiedottaa Kennelliitto. Rodun syntyvyys ja rekisteröinnit ovat laskeneet Suomessa tasolle, jossa rodun terveyden ylläpitäminen voi tulevaisuudessa olla vaikeaa. Suomen Pystykorvajärjestön mukaan moni suuri suomenpystykorvakasvattaja on lopettanut ja kasvatus on nykyään pienimuotoista. Järjestö on huolissaan tilanteesta ja etsii nyt uusia narttuja turvaamaan rodun tulevaisuuden.

Vuonna 2014 Kennelliitto rekisteröi 598 suomenpystykorvan pentua. Rekisteröintimäärä ei ole ollut yhtä pieni vuosikymmeniin. Vielä 1990-luvulla pentuja rekisteröitiin parhaimmillaan yli 1 700 vuodessa.

Pystykorvajärjestön mukaan suomenpystykorville on kysyntää, mutta moni pystykorvanpennusta haaveileva on jäänyt tänäkin vuonna ilman koiraa.– Rotu on muuttunut huomattavasti sosiaalisempaan suuntaan. Suomenpystykorvahan on hyvin vilkas, leikkisä ja seurallinen. Mielikuva maaseudulla pihan perällä räksyttävästä koirasta on täysin vanhentunut, kertoo Suomen Pystykorvajärjestön pentuneuvoja Marja Kontas Kennelliiton tiedotteessa.

Syntyvyyden romahtaminen vaikuttaa rodun tulevaisuuteen. Kun jalostukseen on käytettävissä entistä vähemmän koiria, rodun geenipohja kapenee, mikä saattaa johtaa perinnöllisten ongelmien yleistymiseen ja siihen, että rodun ylläpitäminen vaikeutuu.

Suomen Pystykorvajärjestö onkin alkanut toimiin rodun tulevaisuuden turvaamiseksi. Se etsii nyt terveitä, metsässä toimiviksi todettuja ja hyvärakenteisia suomenpystykorvia, joiden avulla pentujen määrä saadaan nousuun. Näyttely- ja koetulokset eivät ole välttämättömiä, jos koira on terverakenteinen ja todettu toimivaksi käyttötarkoituksessaan.

Järjestö aikoo lähettää kirjeen 2–4-vuotiaiden narttujen omistajille. Kirjeessä kannustetaan pentujen teettämiseen ja annetaan siitä perustietoa.

– On vaikea tavoittaa niitä koiria, joita ei käytetä kokeissa tai näyttelyissä. Juuri näissä koirissa on geenipohjaa, joka menetetään, ellei omistajia tavoiteta, Kontas sanoo.

Järjestö on julkaissut nettisivuillaan narttukoirien omistajille suunnatun kyselyn, jonka avulla etsitään uusia narttuja jalostukseen. Nettisivuilla voi myös tehdä virtuaaliparituksen, josta selviää, sopiiko suunniteltu uros nartulle. Myös järjestön jalostusneuvojat ja pentuvälittäjät lupaavat auttaa kaikissa pennutukseen ja tietokantojen tutkimiseen liittyvissä kysymyksissä.

Suomen Pystykorvajärjestön kyselyn suomenpystykorvanarttujen omistajille löydät täältä.

Koiraihmiset vaativat: maailmannäyttelyä ei saa järjestää Kiinassa – Ota kantaa!

Juhannusta edeltävällä viikolla sekä sosiaalinen että perinteinen media ympäri maailmaa täyttyi järkyttävistä kuvista ja uutisista pieniin häkkeihin sullotuista, kidutetuista ja ruuaksi päätyneistä koirista. Kiinassa vuosittain järjestettävä ja jälleen maanantaina käynnistynyt Yulinin koiranlihafestivaali on saanut eläinrakkaat ihmiset sekä Suomessa että muualla maailmassa raivoihinsa.

Koirien syönti ja erityisesti niiden kohtelu – lemmikkikoirien varastaminen, kuolleeksi hakkaaminen tai potkiminen sekä elävältä polttaminen tai nylkeminen – tuomitaan vahvasti Kiinan ulkopuolella ja myös kiinalaisten asenteet koiria kohtaan ovat muuttumassa. Vaikka koirien syöminen on maassa tuhansia vuosia vanha perinne, koirien asema kohentuu jatkuvasti ja lemmikkien määrä kasvaa koko ajan.

Kansainvälinen koiranjalostusliitto FCI on päättänyt edellisessä yleiskokouksessaan kesäkuun alussa, että vuoden 2019 maailmannäyttely järjestetään Kiinassa, Shanghain kaupungissa. Näyttely järjestetään toista kertaa Aasiassa ja ensimmäistä kertaa Kiinassa. Keskustelu koirien brutaalista kohtelusta maassa on kuitenkin saanut koiraihmiset ympäri maailmaa vaatimaan maailmannäyttelyn siirtämistä. Näyttelyä boikotoivissa ja sen siirtämistä vaativissa Facebook-ryhmissä on jo tuhansia jäseniä.

FCI:n Aasian ja Tyynenmeren alueen hallituksen jäsen, malesialainen Gopi Krishnan on julkaissut Facebookissa Kiinan Kennelliiton (CKU) tuottaman videon, jolla CKU haki maailmannäyttelyä järjestettäväksi Shanghaissa vuonna 2019. Päivitys on katsottavissa kokonaisuudessaan täällä.

This was the video presented by the China Kennel Union (CKU) to bid for the World Dog Show in Shanghai in 2019. I suggest everyone who criticised the decision of the FCI General Assembly to award the WDS to China due to the existence of the practice of eating dog meat to watch this video. It was very brave and honest of the CKU to mention and acknowledge this practice in their presentation. They very clearly state that their main reason to bid for a show of this scale in China, will fall in line with their unrelenting efforts to change and educate their people, to stop or outlaw this practice all together. I have been shocked by the reaction of some so called dog lovers, who fail to see that it is only through education that we can change mindsets. The xenophobic and racist comments about an entire nation of people, which also includes many genuine dog lovers in China, is totally unfair and uncalled for. Despite the detractors and the pollsters, who I am not sure are trying to prove what, WDS 2019 is going to be a world dog show like no other and the genuine hope and prayer is that it will be a turning point in the view of dogs for many Chinese people. Instead of foolishly criticising, why not support the CKU in their untiring efforts to fight for man’s best friend. The dog world is already under enough attack from outside forces as it is, without needing those from within to attack and destroy the efforts of our own to promote and educate.“Human beings can alter their lives by altering their attitudes of mind.” – William James “Minds are like parachutes. They only function when they are open.” – Sir James Dewar ”Great works are performed, not by strength, but by perseverance.” Samuel JohnsonIf you click like or comment, please share this on your wall.

Posted by Gopi Krishnan on Wednesday, June 17, 2015

Videolla esitellään paitsi Shanghain hulppeaa kaupunkia ja modernia messukeskusta, myös kerrotaan todellisesta syystä näyttelyn järjestämiselle Kiinassa: yksi Kiinan Kennelliiton tärkeimmistä tehtävistä ja vastuista on videon mukaan paikallisen, koiria syövän ja muuten kaltoin kohtelevan ryhmän ajatusmaailman muuttaminen.

Kiinan Kennelliitto toivoo, että järjestämällä maailmannäyttelyn Shanghaissa, koiraihmiset ympäri maailmaa voisivat näyttää paikallisille koirien upeuden, ihmisten rakkauden koiria kohtaan sekä muiden maiden suhtautumisen nelijalkaisiin asukkaisiinsa. Samalla maan hallituksen ja kiinalaisten ihmisten toivotaan ymmärtävän Mahatma Gandhin sanonta: ”kansakunnan suuruuden ja moraalisen kehittyneisyyden määrittää se, kuinka se kohtelee eläimiään.”

”CKU oli erittäin rohkea ja rehellinen sisällyttäessään tämän käytännön (koirien syönti) videolleen. He mainitsevat selkeästi, että heidän tärkein syynsä hakeutua tämän tason koiranäyttelyn isäntämaaksi on suoraan yhteydessä heidän pyrkimyksiinsä muuttaa ja kouluttaa maansa ihmisiä, jotta kyseinen käytäntö voitaisiin pysäyttää ja kieltää yhdessä”, Krishnan kirjoittaa.

Krishnan kertoo olevansa järkyttynyt joidenkin koiraihmisten reaktioista Kiinan maailmannäyttelyä kohtaan, sillä hänen mukaansa vain koulutuksella voidaan muuttaa ajattelutapoja. Muukalaisvihamieliset ja rasistiset kommentit koko kansakunnasta, johon kuuluu myös monia koirarakkaita ihmisiä, ovat Krishnanin mukaan täysin epäoikeudenmukaisia ja aiheettomia. Hän kertoo, että näyttely tullaan arvostelijoista huolimatta järjestämään Kiinassa. Lisäksi Krishnan sanoo toivovansa aidosti, että kyseinen tapahtuma tulee olemaan käännekohta koirien kohtelussa Kiinassa.

Norjan Kennelliitto (NKC) tiedotti tänään vaatimuksestaan siirtää vuoden 2019 Maailman Voittaja -koiranäyttely pois Kiinasta. NKC kannustaa kaikkia näytteilleasettajia boikotoimaan kyseistä näyttelyä, ellei vuosittaista koiriensyöntifestivaalia saada loppumaan. Paitsi norjalaisia näytteilleasettajia, myös tuomareita kehotetaan jättämään Kiinassa neljän vuoden kuluttua järjestettävä koiratapahtuma väliin.

Myös Suomen Kennelliitto (SKL) on tiedottanut tänään vastustaneensa näyttelyn järjestämistä Kiinassa ja äänestäneensä sen sijaan vuoden 2019 maailmannäyttelyn pitopaikaksi Saksaa. SKL ei kuitenkaan vaadi näyttelyn siirtämistä tai boikotointia. Vuonna 2020 maailmannäyttely järjestetään Espanjassa, jossa koirien kohtelussa ja eläinsuojelussa on myös paljon puutteita, ja myös tässä äänestyksessä Suomen Kennelliitto antoi äänensä Saksalle.

Pitäisikö Maailman Voittaja 2019 -koiranäyttely siirtää pois Kiinasta? Ota kantaa keskusteluun Kuonon Facebookissa!

Kuva: Tommi Ekholm. Arkistokuva Helsingin Maailman Voittaja 2014 -koiranäyttelystä.

Kennelliiton argumentit eivät vakuuta Koiramme-lehden kohussa

Kuono.fi uutisoi eilen ensimmäisenä mediana Koiramme-lehden päätoimittajan, kansanedustajaehdokas Tapio Eerolan vaalihaastattelusta päätoimittamassaan lehdessä. Asiasta oli jo ennen Kuonon artikkelia keskusteltu keskustelufoorumeilla ja moni koiranomistaja oli pahoittanut artikkelista mielensä. Jokainen rekisteröidyn koiran omistaja on lähtökohtaisesti Kennelliiton jäsen ja on jäsenmaksullaan rahoittamassa myös Koiramme-lehden ilmestymistä.

MTV tarttui Kuonon uutiseen ja sai kiinni Koiramme-lehden vastaavan päätoimittajan, Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin.
– Hän puhuu haastattelussa pelkästään koira-asioista, ei keskustapuolueesta, Suni korosti MTV:n haastattelussa.
Argumentti on kelvoton. On päivänselvää, että Koiramme-lehden haastattelussa ehdokkaalle on eduksi puhua koirista keskustapuolueen sijaan.

Kennelliiton puolustautuskanta ei valitettavasti ole yllätys. Nykyaikaiseen viestintään ja erityisesti kriisiviestintään kuuluu mokan myöntäminen silloin kun se on tehty. Vaikka Eerolan vaalihaastattelu ei mitään lakia rikokaan, mennään kuitenkin hyvän maun tuolle puolelle kertaheitolla.

Asia on tuskin vielä loppuunkäsitelty. Koiramme-lehden välissä ilmestyi Etelä-Hämeen vaalipiirin alueella myös Tapio Eerolan vaalimainos. Edelleenkin on aiheellista kysyä, miten mainos ja juttu lehdessä suhteutuvat toisiinsa. Ja erityisesti: kuka Eerolan kampanjaa rahoittaa? Jos rahoittajien listalta löytyy Kennelliitto, voidaan tietysti kärjistetysti kysyä, onko liitto tukemassa myös muita koirien asioita ajavia kansanedustajaehdokkaita Arkadianmäelle taloudellisesti.

Koiramme-lehti on myös sitoutunut Julkisen sanan neuvoston linjauksiin ja ohjeisiin. Lienee selvää jo kohun tässä vaiheessa, että joku Eerolan haastattelusta närkästynyt kantelee asiasta JSN:ään.

Skeptisimmät ehtivät tietysti jo Twitterissä epäillä, vaikuttaako kohu mitenkään Eerolan asemaan edes mahdollisen JSN:n langettavan päätöksen jälkeen. Itse toki tiedän vastauksen. Ei vaikuta.

Ville Kormilainen
Kirjoittaja on Kuono.fi:n perustaja ja päätoimittaja

Suomessa on nyt ennätysmäärä rotukoiria

Rotukoirien määrä on nyt suurimmillaan. Suomen Kennelliiton mukaan Suomessa on noin puoli miljoonaa rotukoiraa.

Ennätysmäärää osaltaan selittää vuosina 2007–2012 syntyneet koirien suuret ikäluokat. Vaikka pentujen rekisteröintimäärät ovat hieman laskeneet, pentuja syntyy edelleen enemmän kuin iäkkäitä koiria kuolee.

Kennelliitto rekisteröi viime vuonna 46 426 koiranpentua, mikä on noin 500 pentua vähemmän kuin vuonna 2013. Penturekisteröintien ei kuitenkaan uskota laskevan enää tänä vuonna merkittävästi.

Uutisoimme viikko sitten, että labradorinnoutaja on viidettä vuotta peräkkäin Suomen suosituin koirarotu. Toiseksi suosituin rotu vuonna 2014 oli jämtlanninpystykorva ja kolmanneksi suosituin saksanpaimenkoira.

Jämtlanninpystykorva on ensimmäinen metsästyskoirarotu, joka on sotien jälkeen kiilannut tilastoissa suomenajokoiran ohi. Suomenajokoira oli viime vuonna neljänneksi suosituin rotu. Ajokoirien määrät ovat laskussa. Lintukoirat sen sijaan eivät ole menettäneet suosiotaan, vaan seisojat, vesikoirat ja noutajat ovat yleistyneet.

Tilastojen mukaan paimenkoirien määrä on kasvanut viime vuosina. Sen sijaan vahtikoirien ja terrierien määrä vähenee.

Mäyräkoirat, pystykorvat ja kääpiökoirat ovat suomalaisten kestosuosikkeja. Niiden määrissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Jos lyhyt- ja pitkäkarvaiset chihuahuat rekisteröitäisiin yhtenä rotuna, olisi chihuahua Suomen toiseksi suosituin rotu.

Vinttikoiraroduista whippet ja irlanninsusikoira yltävät  sadan yleisimmän koirarodun joukkoon.

Lähde: Kennelliitto
Kuva: Wikimedia Commons/Hand

Eläinsuojelulain vastaisista teoista selviää usein rangaistuksetta

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY, Suomen Kennelliitto, Suomen Kissaliitto, SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ja Eläinsuojeluliitto Animalia ovat huolissaan eläinsuojelurikosten perusteettomista syyttämättäjättämispäätöksistä. Rangaistuskäytäntöihin kaivataan yhteneväisyyttä.

Syyttäjänvirasto teki vuonna 2013 syyttämättäjättämispäätöksen 34 epäillystä eläinsuojelurikoksesta. Syyttämättä jätettiin eläinsuojelurikoksia, joiden voidaan katsoa aiheuttaneen eläimelle turhaa kärsimystä. Eläinsuojelurikoksista langetettavat tuomiot ovat myös yleensä alhaisimpia mahdollisia. Yleisin rangaistus eläinsuojelurikoksissa on sakko. Rikos saatetaan kuitenkin katsoa vähäiseksi ja syyte jättää nostamatta, jos seurauksena olisi vain sakkoja.

– Se, että monista selkeästi eläinsuojelulain vastaisista teoista selviää ilman mitään tuomiota tai rangaistusta, kertoo eläimen tuskaa vähättelevästä asenteesta. On vaikea ymmärtää, että aiheutetun kärsimyksen määrää pidetään vähäisenä, vaikka eläimen lopettamistapa olisi erittäin brutaali tai laiminlyönti jatkuvaa, sanoo HESYn puheenjohtaja Susanna Paavilainen.

Syyttämättäjättämispäätösten taustalla on usein monitulkintainen laki: jos laiminlyönnin tahallisuudelle tai törkeälle huolimattomuudelle ei syyttäjän mielestä ole riittävästi näyttöä, tai eläimen omistussuhteeseen perustuvat hoitovastuut ovat epäselviä, jää tapaus usein syyttämättä. Eri syyttäjänvirastoissa tahallisuutta ja hoitovastuita on tulkittu keskenään ristiriitaisesti. Joissain tapauksissa omistaja on vapautettu vastuusta, jos hän on luovuttanut hoidon toiselle henkilölle. Toisinaan taas hoitaja ei ole saanut laiminlyönneistään huolimatta syytettä, sillä vastuun on katsottu kuuluvan omistajalle.

– On erittäin huolestuttavaa, että tuomioistuinten langettamien rangaistusten ja seuraamusten välillä on eroja. Myös syyttämättäjättämispäätöksissä on eroja virastokohtaisesti. Syyttäjän asenne eläinsuojelua kohtaan voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, minkälaisia juttuja hän lähtee viemään eteenpäin. Rangaistuskäytäntöihin vaikuttavat myös syyttäjien tulkinta- ja resurssierot eri puolilla maata. Tämä vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisuuden lain edessä, kun samantyyppisestä teosta voidaan langettaa eläinsuojelurikostuomio tai antaa syyttämättäjättämispäätös. Syyttämättäjättämispäätöksiä tehtiin vuonna 2013 selvästi eniten Itä-Suomessa, sanoo SEYn toiminnanjohtaja Kati Pulli.

Järjestöt korostavat, että riittävän monen asiantuntijan kuuleminen tapausten ratkaisussa olisi tärkeää.

– Tuomioiden eteneminen oikeuteen ja niiden asiantunteva käsittely on usein aktiivisen ja osaavan valvontaeläinlääkärin, eläinsuojeluvalvojan ja SEYn eläinsuojeluneuvojan ansiota: juuri heillä on tarvittavaa kuva-aineistoa, taustatietoja ja eläinsuojelusäännösten tuntemusta. Olisikin syytä miettiä, pitäisikö syyttäjille ja poliiseille tarjota koulutusta ja lisäresursseja eläinsuojeluasioiden käsittelyyn, jotta yhä useampi eläinsuojelurikosepäily etenisi oikeuteen ja johtaisi tuomioon asti, sanoo Suomen Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Helena Suni.

Eläinten hyvinvointia ajavat järjestöt muistuttavat, että eläinsuojelurikkomusta tai -rikosta epäiltäessä jokaisen velvollisuus on tehdä asiasta tutkintapyyntö.

Muun muassa nämä tapaukset jäivät syyttämättä vuonna 2013:

Kissan lopettaminen lyömällä kirveellä päähän. Rikos katsottiin niin vähäiseksi, että siitä olisi määrätty vain sakkoseuraamuksia – syyte jätettiin nostamatta.

Niin sanottu Pelkosenniemen laiminlyötyjen samojedien tapaus: koirien hoito laiminlyötiin vuosina 2010–2013. Teko katsottiin lieväksi ja jätettiin kohtuuperiaatteen takia syyttämättä. SEY on tehnyt tapauksesta kantelun valtakunnansyyttäjänvirastolle. (Lue lisää.)

Karjatilalle tehtiin vuosien 2006–2011 välisenä aikana 16 eläinsuojelutarkastusta, joissa havaittiin lukuisia ja toistuvia ongelmia. Eläimet kärsivät muun muassa lannan aiheuttamista ihorikoista ja aliravitsemuksesta ja vasikat kahlasivat ulosteessaan. Teko katsottiin lieväksi, ja sen syyteoikeus ehti vanheta ennen kuin tapaus päätyi syyttäjänvirastolle vuonna 2013. Eläinsuojelurikkomus ja lievä eläinsuojelurikos vanhenevat kahdessa vuodessa. Syyttäjä totesi teon muutenkin niin vähäiseksi, että siitä olisi seurannut vain sakkorangaistus ja hän olisi jättänyt sen syyttämättä, vaikkei syytteen nostamisen määräaika olisikaan umpeutunut.

Omistaja jätti koiransa kytkettynä ja ruoatta asuntoon useiksi päiviksi, mutta ei joutunut vastuuseen, koska hän oli luovuttanut koiran hoidon toiselle henkilölle. (Lue lisää.)

Henkilö oli ottanut huolehdittavakseen koiran, joka kärsi toukkien aiheuttamasta kudostuhosta ja ihonalaisesta tulehduksesta. Hoitaja ei vienyt koiraa eläinlääkäriin, vaikka tulehdus oli hengenvaarallinen. Hänen ei kuitenkaan katsottu syyllistyneen törkeään huolimattomuuteen, koska hoitovastuu kuuluu omistajalle.

Aviopari jätti kissansa melkein kahdeksi viikoksi yksinään asuntoonsa. Hoitovastuun katsottiin koskevan vain omistajaksi ilmoittautunutta vaimoa, ja aviomies säästyi syytteiltä.

Kasvattaja teetti pentuja vakavan perinnöllisen sairauden geeniä kantavalla koiralla. Osa pennuista sairastui ja jouduttiin lopettamaan. Suomen Kennelliitto teki tutkintapyynnön kasvattajasta. Yhden pennun ostajat veivät tapauksen kuluttajariitalautakuntaan ja vaativat kasvattajalta hoitokorvauksia. Syyttäjä ei tulkinnut tapausta eläinsuojelurikokseksi eikä nostanut syytettä. Koiralla olleen sairauden todentaminen oli vaikeaa, eivätkä eläinlääkärin lausunnotkaan vahvistaneet pentujen kärsimyksen johtuvan nimenomaan epäillystä sairaudesta. (Lue lisää.)

Epäiletkö eläimen huonoa kohtelua? Eläinsuojeluilmoituksen voi tehdä myös sähköisesti. Ilmoitukset ohjataan SEYn eläinsuojeluneuvojille ja tarvittaessa eläinsuojeluviranomaiselle. Kiireellisissä tapauksissa on syytä ottaa yhteys suoraan alueen eläinsuojeluneuvojaan tai eläinlääkäriin, ja akuuteissa tapauksissa poliisiin. Sähköisen eläinsuojeluilmoituksen pääset tekemään täällä.

Eläinsuojelulakia ollaan uudistamassa. Esityksen uudeksi eläinsuojelulaiksi on tarkoitus valmistua tämän vuoden aikana. Tutustu Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton tavoitteisiin uuden eläinsuojelulain valvonnan parantamiseksi täällä.

Vuoden koiranäyttelyt huipentuvat viikonloppuna Koira2014-tapahtumaan

Kennelliiton 125-vuotisjuhlavuosi huipentuu tulevana viikonloppuna 6.–7.12. Koira2014
-tapahtumaan Messukeskuksessa Helsingissä. Viikonloppuun mahtuu monenlaista koira-aiheista ohjelmaa sekä Helsinki Winner 2014 ja Voittaja 2014 -koiranäyttelyt, joihin on ilmoitettu yhteensä yli 13 600 koiraa.

Viikonlopun aikana Messukeskuksessa järjestetään muun muassa harrastuslajien esittelyjä, temppunäytöksiä, luentoja ja koira-alan tarvikemessut. Sunnuntaina Suomen Kennelliitto palkitsee 18 sankarikoiraa, jotka ovat ansainneet arvonimen pelastamalla yhden tai useamman ihmishengen.

Koira2014-tapahtuman yhteydessä järjestetään kaksi kansainvälistä koiranäyttelyä. Lauantaina Helsinki Winner 2014 -näyttelyyn osallistuu noin 6 700 koiraa ja sunnuntaina Voittaja 2014 -näyttelyyn noin 7 000 koiraa. Molemmissa näyttelyissä nähdään koiria yli kolmestasadasta eri rodusta.

Molempien päivien päätteeksi järjestetään Best in Show -kilpailu, jossa valitaan näyttelyn paras koira. Lauantaina Helsinki Winner 2014 Best in Shown tuomaroi Marja Talvitie ja sunnuntaina Voittaja 2014 Best in Shown puolestaan valitsee Tapio Eerola.

Ohjelmaa on myös perheen pienimmille: alle 10-vuotiaille lapsille järjestetään molempina päivinä oma lelukoirakilpailu.

Sisäänpääsylipun hinta aikuiselta on 15 euroa ja lapselta (4–12-vuotiaat) 8 euroa. Saatavilla on myös perhelippuja ja kahden päivän lippuja. Lipunmyynti päättyy tapahtumapäivinä klo 17.

Lisätietoa tapahtumasta Koira2014-nettisivuilta.

Kennelliiton uudet rokotusmääräykset voimaan vuoden alussa

Kennelliiton rokotusmääräykset on muutettu vastaamaan syyskuussa 2014 voimaan tullutta Maa- ja metsätalousministeriön uutta asetusta raivotaudin vastustamisesta. Muutoksia tulee sekä penikka- että raivotaudin osalta rokotteiden varoaikoihin, jotka pitenevät nykyisestä kahdesta viikosta kolmeen viikkoon.

Koiran pitää olla rokotettu penikkatautia vastaan vähintään kaksi kertaa osallistuakseen koiranäyttelyyn, -kokeeseen, -kilpailuun tai muuhun järjestettyyn koirien joukkotilaisuuteen. Tehosterokotuksesta tulee tapahtuman hetkellä olla kulunut vähintään 21 vuorokautta aiemman 14 vuorokauden sijaan. Myös ensimmäisestä raivotautirokotteesta tulee uusien sääntöjen mukaan olla kulunut tapahtumahetkellä vähintään 21 vuorokautta.

Myös vanhentuneiden penikka- ja raivotautirokotteiden varoaika pitelee. Jos rokotus on vanhentunut, tulee se uusia kaikissa tapauksissa vähintään 21 vuorokautta ennen koiratapahtumaan osallistumista. Uudet rokotusmääräykset tulevat voimaan 1. tammikuuta 2015.

Lähde: Kennelliitto