hyvinvointi

Hihnat ja pannat – Näin valitset koirallesi sopivat

Moni koira viettää suuren osan ajastaan panta kaulassa, joten on tärkeää, että se on koiralle sopiva, tuntuu mukavalta päällä eikä hierrä tai kurista. Koiran ulkoilutarvikkeet kannattaa valita harkiten, sillä ne ovat päivittäin kovassa käytössä ja niiden tulisi myös kestää vaihtelevia sääolosuhteita. Kysyimme asiantuntijalta vinkit pannan ja hihnan valintaan.

Kaikki tietävät, että lenkistä katoaa liikkumisen riemu, jos juoksuhousut puristavat tai kenkä hiertää rakkoa kantapäähän. Kuvitellaanpa, että tuo epämukava tunne olisi kaulalla kiristävä, kipeästi nykivä kaulapanta. Huonosti istuvat pannat ja valjaat voivat pahentaa koiran käytösongelmia, kuten vetämistä tai remmiräyhäämistä, ja pahimmillaan ne aiheuttavat kipua ja vammoja. Myös koiran vermeiden on oltava kunnossa, jotta ulkoilu sujuu mukavasti ja turvallisesti.

Hyvä panta ei paina eikä purista

Pantaa valitessa tärkeintä on varmistaa, että se on koiralle sopivan kokoinen. Sen tulisi olla napakka, mutta se ei saa kuristaa eikä sitä saa kiristää liian tiukalle. Pantaa pukiessa kannattaakin kokeilla, että pannan ja koiran kaulan väliin mahtuu pari sormea.

– Panta ei missään nimessä saa myöskään olla liian ohut. Sen tulee yltää ainakin kahden kaulanikaman päälle, jottei se painu niiden väliin ja aiheuta vammoja, muistuttaa tarvikespesialisti Maria Kallio Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Varsinkin pentujen ja pienten koirien kohdalla kannattaa huomioida, ettei pannoissa ole ylimääräistä painoa, esimerkiksi liian painavia metallisia lenkkejä, lukkoja tai ketjua. Kannattaa suosia kevyitä, mutta kestäviä materiaaleja, kuten nailonia tai nahkaa.

– On olemassa vaikka, kuinka kauniita ja ihania pantoja, joissa on koristeluja ja kirjailuja, mutta kannattaa miettiä myös, onko panta helppo pitää puhtaana. Jotkin materiaalit myös imevät helposti koiran hajun itseensä, Kallio sanoo.

Hän suosittelee erityisesti nailonista valmistettuja pantoja, koska ne on helposti puhdistettavia ja kestävät hyvin säässä kuin säässä. Jos koira on lyhytkarvainen, karvaton tai sillä on herkkä iho, voi valita myös pannan, jossa on pehmusteet sisäpuolella. Hienommat ja herkemmistä materiaaleista valmistetut pannat voi halutessa säästää juhlatilaisuuksia varten, mutta arkikäytössä on hyvä miettiä käytön helppoutta.

– Pantaan kannattaa kiinnittää myös omistajan yhteystiedot sen varalle, jos koira karkaa. Pannan ei tarvitse olla koko ajan koiran kaulassa, mutta jos ollaan esimerkiksi mökillä tai muualla vierailemassa ja on riskiä että koira karkaa, nopeuttavat pannassa olevat tiedot koiran saamista takaisin, vaikka koira olisikin sirutettu.

Nailonista valmistetut pannat ja hihnat ovat kevyitä, mutta kestävät kovassakin käytössä.

Valinnanvaikeus: panta vai valjaat?

Moni koiranomistaja arpoo pannan ja valjaiden välillä. Useimmiten hyvin istuvat valjaat ovat turvallisin vaihtoehto ulkoiluun. Esimerkiksi jos koiralla on taipumusta vetää hihnassa, pehmentää valjaat nykimisestä aiheutuvaa painetta jakamalla sen koiran rintakehälle kaulan sijaan.

Valjaita on erilaisia eri käyttötarkoituksiin. Yleisimmin käytetyt y- ja t-valjaat sopivat monille tavalliseen ulkoiluun. Myös valjaissa on tärkeää, että ne istuvat hyvin koiralle. Monissa valjaissa onkin säätövaraa, jolloin ne saa säädettyä juuri omalle koiralle sopiviksi.

– Valjaat eivät saa nousta kuristamaan kaulalle, eivät saa hiertää kainaloista tai estää koiran liikkeitä. Kiinnityslenkin tulisi olla sopivassa kohdassa lapojen päällä, ei liian korkealla tai takana selässä, koska se voi haitata koiran hallittavuutta. Valjaiden kannattaa aina olla myös pehmustetut.

Monilla on käytössä molemmat, sekä panta että valjaat. Pantaa voi käyttää nopeissa ulkona käväisyissä tai kun koiran kanssa kuljetaan vain lyhyt matka, esimerkiksi koirapuistoon, jossa se päästetään irti. Pidempään reippailuun, kuten metsälenkille, valjaat on varmempi valinta.

– Panta sopii hyvin rauhallisiin peruskävelyihin ja nopeisiin pissityksiin silloin, kun koira käyttäytyy hyvin hihnassa eikä vedä. Pannan hyötynä on sen nopeus, sillä se on helppo kiinnittää ja pukea, Kallio sanoo.

– Valjaat puolestaan on parempi vaihtoehto vauhdikkaampaan ja pitkäkestoisempaan ulkoiluun.

Jalon Luminous-sarjan pantojen ja hihnojen kirkkaat huomiovärit ja pimeässä hohtavat heijastimet näkyvät kauas.

Turvallinen talutin ei satuta koiraa eikä ihmistä

Ihan mikä tahansa naru ei toimi koiran taluttamiseen. Myös taluttimen kohdalla kannattaa miettiä turvallisuutta ja käyttömukavuutta. Hihnan tulee olla vetolujuudeltaan tarpeeksi vahva, jotta se kestää koiran vetäisyjä, jotka voivat olla yllättävänkin voimakkaita. Pieni jousto hihnassa voi myös olla hyväksi, sillä se pehmentää nykäisyjä.

Hihnan koko on suhteutettava koiran kokoon: liian painava hihna aiheuttaa jatkuvaa painetta pantaan ja koiran kaulalle. Lisäksi taluttimen on oltava tarpeeksi pitkä.

– Liian lyhyt hihna on helposti koko ajan vähän kireällä, mikä aiheuttaa vääränlaista viestintää koiran ja taluttajan välille. Koira ei myöskään pääse liikkumaan luonnollisesti tai pääse ottamaan tarpeeksi etäisyyttä tarpeiden tekoa varten, Kallio kertoo.

– Suositus hihnan pituudelle on vähintään 1,5 metriä, mutta mielestäni hihna voi hyvinkin olla 1,8-2 metriä pitkä. Hihnan on kuitenkin oltava helposti hallittavissa ja siitä on tarvittaessa saatava ote lähempää koiraa.

Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, sillä siitä saa paremmin otteen. Joissakin hihnoissa on myös pehmusteet käsiosissa suojaamassa taluttajaa hiertymiltä sekä ylimääräinen kädensija lähempänä koiraa hallinnan parantamiseksi.

Fleksistä ollaan monta mieltä puolesta ja vastaan, mutta oikein käytettynä rauhallisen ja hyvin hihnassa käyttäytyvän koiran kanssa se voi olla hyvä. Tilanteen on kuitenkin oltava koko ajan hallinnassa, sillä fleksin ohut hihna voi kiertyessä ja nykäistessä aiheuttaa pahojakin hiertymiä ja vammoja.

– Fleksin kanssa on käytettävä aina valjaita, sillä fleksi on jatkuvasti hiukan kireällä ja sen kanssa tulee helposti teräviä nykäisyjä. Taluttajan täytyy olla koko ajan tarkkana, ja fleksi vaatii myös koiralta enemmän, kun etäisyys omistajaan vaihtelee.

Ulkoillessa kannattaa myös muistaa laittaa heijastimet heilumaan niin itselle kuin karvakuonollekin. Useissa pannoissa ja valjaissa on heijastavaa pintaa valmiina tai niihin on helppo lisätä heijastimia ja valoja kiinni. Myös taluttimeksi kannattaa valita hihna, joka näkyy hyvin koiran ja taluttajan välillä.

Juttu on toteuttu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen
Kuvat: Jalo

Eroahdistus: Näillä vinkeillä ja koiratarvikkeilla voit helpottaa sitä

Yksin jääminen on monelle koiralle vaikeaa ja stressaavaa. Yksinolon taito täytyy opettaa koiralle, jotta tämä pysyy rauhallisena eikä ala oireilla omistajan sulkiessa ulko-oven perässään. Selvitimme, mitä koiran eroahdistus on ja miten sitä voi helpottaa.

Miksi koirat ahdistuvat yksin jäädessään?

Yksinolon ongelmat jaetaan kahteen osaan: lievempiin yksinolon ongelmiin sekä varsinaiseen eroahdistukseen. Lievemmissä tapauksissa koira purkaa levottomuuttaan esimerkiksi pureskelemalla huonekaluja ja muita kiellettyjä esineitä, kuten kenkiä tai vaatteita, joissa on omistajan tuoksua. Turhautuneena koira voi myös haukkua ja ulvoa yksin ollessaan, mutta se ei ole jatkuvaa.

Eroahdistunut koira puolestaan on huomattavan ahdistunut ja paniikissa. Se pyrkii systemaattisesti ulos kodista ja rikkoo ikkunoiden ja ovien karmit koettaessaan karata omistajan perään. Paniikissa oleva koira ääntelee jatkuvasti, ja suuri stressi voi aiheuttaa myös oksentelua ja tarpeiden tekemistä sisälle.

– Hyvä mittari on, voiko koira yksin ollessaan syödä sille jätettyjä puruluita tai ruokaa vai syökö se vasta, kun omistaja tulee takaisin. Hyvin stressaantuneena koiran on vaikea keskittyä syömiseen, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Koiralla ja ihmisellä on pitkä yhteinen historia. Koirille on ominaista, että ne muodostavat tiiviitä suhteita keskenään mutta myös toisiin lajeihin, erityisesti ihmiseen. Toisen koiran hankkiminen ei välttämättä poista eroahdistuksen ongelmia, sillä koirat tukeutuvat niin vahvasti omistajiinsa.

– Koira on ihmiselle usein yksi asia elämässä, mutta ihminen on koiralle koko maailma. Ihminen vastaa kaikesta ja mahdollistaa kaiken koiran elämässä aina syömisestä ulkoiluun ja sosiaalisiin kanssakäymisiin.

Yksin oleminen on toisille koirille luonnostaan helpompaan kuin toisille. Jotkin itsenäiseen työskentelyyn jalostetut rodut, kuten metsästyskoirat, sietävät usein yksinoloa paremmin kuin vaikkapa paimen- tai seurakoirat. Jokaiselle koiralle yksin jäämisestä voi kuitenkin tehdä stressittömämpää, kun sitä harjoitellaan mielellään jo pennusta saakka.

Jos koira saisi päättää, se lähtisi aina omistajan mukaan. Koiralle täytyy opettaa, kuinka jäädä rauhallisesti yksin kotiin.

Yksinolon opettelu aloitetaan pienistä hetkistä

Monelle pennulle ensimmäinen hetki jäädä yksin on vastassa, kun se saapuu uuteen kotiin. Arki koittaa, perhe lähtee töihin ja kouluihin, ja koiranpennun on yhtäkkiä osattava olla yksin koko päivä. Näin suurena shokkina tuleva yksin jääminen johtaa usein yksinolon ongelmiin.

Yksinolon opettelu tulisi aloittaa tarpeeksi pienistä palasista. Auttaa, jos koiraa on opetettu jo pienestä pitäen, mutta aikuistakin koiraa voi opettaa olemaan yksin.

– Aluksi ei poistuta edes asunnosta, vaan koira opetetaan esimerkiksi koiraportin taakse ja totutetaan siihen, että omistaja voi liikkua asunnossa eikä katoa mihinkään, vaikka koira ei pääsekään seuraamaan koko ajan perässä, Tihtonen sanoo.

– Kun koira osaa olla itsekseen portin takana ja pystyy keskittymään esimerkiksi sille jätettyyn puruleluun, voidaan siirtyä yksinolon opetteluun.

Harjoittelu aloitetaan sekunneista eli niin pienistä hetkistä, ettei koira ehdi ajatellakaan asiaa eikä tilanteesta ehdi tulla stressaavaa. Kun koira pysyy yksin jäädessään rauhallisena, voidaan aikaa pikkuhiljaa pidentää ensin sekunneissa ja sitten minuuteissa.

Koiraa totutetaan yksin jäämiseen mieluummin monia lyhyitä kertoja päivässä kuin monta tuntia kerrallaan. Tihtonen vinkkaa hyödyntämään pienet arjen askareet koulutuksessa. Omistaja voi vaikka viedä roskat useammassa osassa, jolloin koiralle tulee päivän aikana useampi lyhyt yksin olemisen hetki.

– Jos koira näyttää selkeitä ahdistumisen merkkejä, täytyy harjoitusta heti helpottaa ja yksinolon aikaa pienentää. Poistumisesta ja takaisin tulemisesta ei tehdä mitään numeroa. Lähtiessä ei hössötetä tai saapuessa moikata iloisesti, vaan kaikki tehdään mahdollisimman neutraalisti ja rauhallisesti.

Yksinolon harjoittelemiseen tarvitaan viikkoja ja jopa kuukausia. Harvalla on mahdollisuutta viettää niin pitkiä aikoja kotona koiran kanssa, mutta on tärkeää valmistella koiraa yksin olemiseen mahdollisimman hyvin. Jos koiran hankkii esimerkiksi loman aikana, kannattaa yksinolon opettelu muistaa aloittaa pian kotiutumisen jälkeen eikä vasta arjen koittaessa.

Aktivointilelu, jonka sisälle voi piilottaa ruokaa tai nameja, auttaa koiraa purkamaan yksin jäämisestä aiheutuvaa stressiä.

Kokeile näitä apukeinoja ja tarvikkeita

Yksinolon ongelmia ehkäisee ja helpottaa, kun koiran perustarpeet on hyvin täytetty. Kun koira saa sopivasti ravintoa, sosiaalista toimintaa sekä aktivointia niin mielelle kuin keholle, ei sen yksin jäädessä tarvitse purkaa energiaansa tuhoamalla paikkoja tai räksyttämällä joka risahdukselle. Erityisesti liikunnan lisääminen ja mielen aktivoiminen väsyttävät hyvällä tavalla, ja koiran on helpompi jäädä kotiin lepäilemään, kun ihmiset lähtevät.

Koira oppii nopeasti lukemaan ihmisen tapoja, joten tätä voi hyödyntää yksinolon harjoittelemisessa. Samalla, kun ihminen kerää kimpsujaan ja tekee lähtöä, voi koiralle antaa tietyn mieluisan kestävän ja turvallisen lelun, jolloin koira oppii yhdistämään ihmisen lähtöön mukavia asioita. Tutuksi tulevista poistumisrutiineista koira voi oppia tunnistamaan merkit, joista se tietää, ettei ole lähdössä matkaan. Jos mahdollista, kiirelähtöjä kannattaa välttää, jottei levottomuus ja stressi tartu koiraan.

– Koiralle kannattaa jättää paljon purtavaa, puruluita tai leluja, joihin se voi purkaa yksin jäämisestä aiheutuvaa painetta, Tihtonen sanoo.

– Kannattaa suosia leluja, jotka eivät nosta koiran vireystasoa. Vinhasti pakoon pyörivä aktivointipallo, voi kiihdyttää koiraa liikaa. Paikallaan pysyvät lelut, kuten aktivointimatto tai -lelu, jonka sisälle voi piilottaa tai jäädyttää ruokaa, toimivat paremmin.

Lisäksi koiralle voi jättää jonkin vaatteen tai vaikka viltin, jossa on omistajan tuoksua. Vaatteen voi asettaa esimerkiksi koiranpetiin, jossa tuttu tuoksu tuo koiralle turvaa. Mukava peti, jossa koira viihtyy hyvin, auttaa koiraa myös rauhoittumaan yksin ollessa.

Koiran lepopaikkana voi käyttää myös häkkiä, jos koira pääsee kulkemaan sieltä vapaasti, mutta koiran sulkeminen kuljetukseen tarkoitettuun häkkiin tai muuhun pieneen tilaan useiksi tunneiksi on kielletty eläinsuojelulaissa. Häkittäminen ei ratkaise ongelmaa, vaan pahimmillaan pahentaa koiran paniikkia.

– Yksin olemisen avuksi voi kokeilla myös apteekista ilman reseptiä saatavia koiraa rauhoittavia ja tyynnyttäviä valmisteita. Lisäksi on olemassa koiran päälle puettavia, tiukkoja vaatteita, jotka on suunniteltu rauhoittamaan koiraa.

Tihtonen kertoo, että koiran yksinolo-ongelmat ovat yleisiä. Jos omat keinot alkavat loppua ja varsinkin jos koiran eroahdistus ja paniikki on voimakasta, kannattaa olla yhteydessä sekä eläinlääkäriin että ammattikouluttajaan. Joissakin tapauksissa koira voi tarvita eläinlääkärin määräämää lääkitystä koulutusprosessin tueksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon pedit tarjoavat koiralle mukavan makoilupaikan, johon rauhoittua myös yksin jäädessä. Ruoalla täytetyt aktivointilelut antavat koiralle tekemistä, johon keskittyä ja purkaa yksin jäämisen painetta.

Teksti: Niina Kinnunen

Kuono testaa: Koiranruoka netistä kuukausimaksulla

Suomalainen startup-yritys Alvar Pet valmistaa koiranruokaa pohjoismaisista raaka-aineista ja haluaa tehdä kestävistä valinnoista koiranomistajille helppoa. Alvar toimittaa koiranruokapussit kätevästi jatkuvana tilauksena suoraan kotiovelle. Testasimme, kuinka Alvarin ruoan tilaaminen onnistuu ja miten nappulat koiralle maistuvat.

Testiraadiksi valikoitui lähes 2-vuotias sekarotuinen rescue-koira Neo sekä tämän omistajat Venni Karttunen ja Henna Sätilä. Utelias ja leikkisä Neo rakastaa rapsutuksia, haleja ja tietysti ruokaa – erityisesti lihapitoisia herkkuja, mutta myös esimerkiksi kurkku ja porkkana ovat herkkusuun mieleen. Vehnättömällä ruokavaliolla oleva Neo ei yleensä nirsoile ruoan suhteen, mutta saapa nähdä, kuinka Alvarin nappuloille käy.

Testin osa 1: Nappuloiden valitseminen ja tilaaminen

Koiranruoan tilaaminen Alvarin nettisivuilta tapahtuu vastaamalla kyselyyn, joka luo ruokasuosituksen omalle koiralle sen perustietojen, kuten iän, rodun, aktiivisuustason ja kehotyypin mukaan. Vastausten perusteella koiralle suositellaan tiettyä ruokaa ja siitä kerrotaan yksityiskohtaisesti, mitä raaka-aineita ruoassa on käytetty ja kuinka se vastaa koiran tarpeisiin. Jos suositeltu ruoka ei tunnu sopivalta, voi testin päätteeksi valita toisenkin reseptin.

Alvarin nettisivut saavat kiitosta Neon omistajilta erityisesti selkeydestä ja informatiivisuudesta. Sivuilta löytyy hyvin tietoa niin yrityksestä, sen arvoista kuin tuotteistakin. Karttunen oli aiemminkin käynyt tutustumassa nettisivuihin, mutta tilausta kumpikaan ei ole aiemmin tehnyt.

– Nettisivut ovat simppelit, joten on helppo löytää, mitä etsii. Tuotekuvaukset ovat kattavia ja niissä on hyvin kerrottu, minkälaisiin tarpeisiin ja millaisille koirille Alvar tuotteitaan suosittelee. Tutustumisen jälkeen oli helppo valita omalle koiralle sopivin tuote, Karttunen kertoo.

Sen perusteella, millainen ruoka Neolle on aiemmin sopinut, päätyivät omistajat kokeilemaan Alvarin nollapäästönappulaa kanalla ja ohralla. Koska valinta oli selvä, eivät he erityisesti kokeneet hyötyvänsä suositustestin tekemisestä. Lisäksi he kaipasivat lisää selkeyttä kohtaan, jossa testin suositteleman reseptin tilalle voi valita toisen vaihtoehdon. Muuten ruoan valitseminen ja tilaaminen sujuivat mutkattomasti.

– Mielestämme tuotekuvaus riittää koiransa hyvin tuntevalle omistajalle ruoan valintaan, eikä testi ole välttämätön. Testi varmasti auttaa uusia koiranomistajia tai jos Alvar ei ole ennestään tuttu.

Alvarin tilaus aloitetaan kahden euron kokeilujaksolla, joka sisältää noin kahden viikon ruoat. Kokeilun aikana ehtii testata, miten ruoka omalle koiralle sopii ja maistuu. Jatkossa ruoan hintaan vaikuttaa muun muassa valittu resepti, toimituksen koko ja kuinka tiheään sen haluaa.

Kokeilun päätteeksi tilaus jatkuu automaattisesti, ellei sitä peruuta. Ensimmäisen tilauksen yhteydessä luodulta asiakastililtä tilausta voi muuttaa, sen voi perua tai aktivoida uudelleen ja esimerkiksi toimitusväliä voi säätää. Toimitus on ilmainen ja sen voi valita saapuvaksi noutopisteelle tai suoraan kotiovelle.

– On iso plussa, kun ruoat saa budjetoitua helposti sopivalle ajalle kerrallaan. Jatkuva tilaus on asiakkaalle helppo tapa tehdä ostokset, eikä kauppareissusta tarvitse erikseen huolehtia.

Siis onko tämä mulle? Joko saa maistella?

Testin osa 2: Koiranruoan testaus

Ovikello soi parin päivän päästä tilauksen tekemisestä, ja ovella vastassa oli laatikko Alvarilta. Joulun alla laatikon päälle oli liimattu suloinen jouluntoivotustarra ilahduttamaan vastaanottajia. Neon omistajat pitävät suoraan kotiovelle toimitusta erittäin kätevänä ja hyvänä myös ilmaston kannalta, kun ylimääräiset välietapit jäävät pois.

Pahvilaatikosta paljastuu paperipusseihin pakatut nappulat, joiden kyljessä komeilee Neon nimi. Karttunen ja Sätilä arvostavat kierrätettäviä pakkausmateriaaleja ja pitävät mukana tulevaa pyykkipoikaa, jonka voi hyödyntää pussinsulkijana, hauskana ja huomaavaisena lisänä. Ruoan mukana tulee myös selkeät ruokintaohjeet ja vinkit uuden ruoan aloittamiseen.

– Sisustuksesta tarkalle pakkaus on myös tyylikäs ja tuo kivaa pehmeyttä verrattuna totuttuihin muovipakkauksiin, jotka pistetään aina kaappiin piiloon. Alvarin pakkaus on saanut jäädä näkyville, Karttunen paljastaa.

Entä mitä mieltä testiraadin päämaistaja Neo on uusista nappuloistaan? Rapiseva pussi herättää koiran mielenkiinnon eikä tätä tarvitse kahta kertaa houkutella ruoka-aikana. Neo odottaa pyynnöstä nätisti ruokakupin äärellä, mutta heti, kun lupa syömiselle on myönnetty, katoavat nappulat parempiin suihin eikä kupin pohjalle jää muruakaan.

– Ruoka maistuu Neolle erittäin hyvin. Neo on syönyt ruokaa nyt noin viikon ja saa puolet päivän ruoasta Alvaria ja toisen puolen vanhaa ruokaa, jotta se saadaan käytettyä. Vaihto on ollut helppo, ja vatsa on toiminut normaalisti paria pierua lukuun ottamatta. Ruoka näyttäisi sopivan oikein hyvin.

Ilmastoasiat ovat Neon perheelle tärkeitä ja niiden huomioiminen osa arkea. Karttunen on pohtinut koiranruoan hiilijalanjälkeä, mutta aiemmin sopivaa vaihtoehtoa kohtuullisella hinnalla ei ole oikein löytynyt. Sätilä puolestaan alkoi miettiä asiaa erityisesti tämän kokeilun aikana. Molemmat toivovat, että yhä useampi lemmikkiruokien valmistaja huomioisi myös ympäristövaikutukset toiminnassaan.

– Tämä tutustuminen tulee varmasti vaikuttamaan, minkälaisia valintoja jatkossa teemme. Mikäli testierä sopii Neolle, todennäköisesti tilaamme koiranruokaa Alvarilta uudelleen.

Nams! Neo antaa hyväksyntänsä Alvarin nollapäästönappuloille.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Alvar Petin kanssa. Alvarin nollapäästönappulat on valmistettu niin koiran hyvinvointi kuin ympäristövaikutukset mielessä pitäen. Koiranruokaa voi testata parin viikon ajan kahdella eurolla, jonka jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti, ellei sitä peruuta. Kokeilun hinta sisältää myös kotiinkuljetuksen.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Koira ei nuku omassa pedissä – Näin teet pedistä koiralle maailman parhaimman paikan

Vaikka hankkisit mielestäsi täydellisen muhkean pedin, joka löytää vielä sopivan paikan kodin sisustuksesta, saattaa koirasi olla eri mieltä ja peti jäädä jopa kokonaan käyttämättä. Selvitimme, miksi koira ei nuku pedissään ja miten pedistä tehdään koiralle mukava ja turvallinen nukkumapaikka.

Koiralla voi olla monia syitä siihen, miksei se nuku omassa pedissään. Peti voi olla vääränlainen tai sitten se on sijoitettu väärään paikkaan, jolloin koira ei viihdy siellä kuin hetkittäin, jos ollenkaan.

– Koiran pedin ja petipaikan tulee olla sellaiset, että koira viihtyy niissä oma-aloitteisesti. Jos koira hakeutuu petiinsä harvoin tai vain pyynnöstä, peti tai sen paikka ovat väärät, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen sanoo.

Oikeanlainen peti löytyy tarkkailemalla, miten oma koira tykkää levätä ja nukkua. Käpertyjät pitävät usein pesämäisistä nukkumapaikoista, reunalliset pedit tarjoavat suojaa ja tukea koirille, jotka nukkuvat mielellään selkä jotakin vasten tai päätään johonkin lepuuttaen, kun taas leveästi loikoilevien hauvojen mieleen voi olla reunattomat patjat tai alustat.

Myös se, missä koira haluaa nukkua, vaihtelee yksilöittäin. Moni koira arvostaa suojaisaa ja rauhallista nukkumapaikkaa, jolloin peti kannattaa sijoittaa hälinästä sivuun. Osa koirista kuitenkin haluaa lepäillä juuri siellä, missä muutkin oleskelevat. Paras ratkaisu kullekin koiralle löytyy kokeilemalla.

– Jokin koira voi haluta nukkua mahdollisimman lähellä omistajaa tai perheen toista koiraa tunteakseen olevansa turvassa tai voidakseen tarvittaessa valvoa perheen liikkeitä myös yöllä. Silloin peti kannattaa sijoittaa omistajan sängyn lähelle makuuhuoneeseen, Tihtonen vinkkaa.

– Jokin toinen koira taas voi haluta enemmän omaa rauhaa ja tilaa, jolloin toiseen huoneeseen sopivaan paikkaan asetettu peti on parempi. Jos koira on tarkka nukkumisrauhastaan, kannattaa varmistaa, että se saa olla rauhassa myös muilta perheen koirilta.

Kauniita unia turvallisessa pedissä

Hyvien unien perustana on, että koira tuntee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Kun peti on koiralle mieleinen ja petipaikka sopiva, mukavuuden ja turvallisuuden tunnetta voi lisätä tarjoamalla koiralle mukavia asioita petiin. Näitä voivat esimerkiksi olla petiin annetut lempilelut, pitkäkestoiset ajanvietteet kuten puruherkut tai täytetyt aktivointilelut sekä omistajan huomio ja silittely, jos koira pitää niistä levätessään.

– Kun petipaikka tuntuu turvalliselta ja siellä tapahtuu vain rentouttavia ja mukavia asioita, koira todennäköisemmin viettää enemmän aikaa ja myös nukkuu siellä, Tihtonen sanoo.

Omassa pedissä olevan koiran leporauhaa tulee kunnioittaa. Lepäävää ja nukkuvaa koiraa saa lähestyä ainoastaan, jos lähestyminen ja huomio aidosti ilahduttavat koiraa. Vaikka koira heiluttelisi häntäänsä, liikuttelisi korviaan ja kierähtäisi selälleen, ei se välttämättä halua, että sitä lähestytään, vaan yrittää eleillään rauhoitella tilannetta. Jos koira murisee pedistään, tarkoittaa se, että koira haluaa olla rauhassa. Tätä viestiä kannattaa kunnioittaa, eikä koiraa saa torua tai rankaista murisemisesta.

– Hyvä yleissääntö on, että koiraa ei ikinä häiritä sen ollessa pedissä tai sen lepäillessä. Perheen muilta lemmikeiltä, lapsilta ja vierailta kannattaa estää pääsy koiran omaan paikkaan aina. Koira ei saisi koskaan joutua häirityksi tai ärsytetyksi omassa lepopaikassaan, jottei paikan turvallisuuden tunne kärsi.

Näin valitset koirallesi mieluisan pedin

Koirat nukkuvat noin puolet vuorokaudesta ja viettävät sen lisäksi suuren osan ajasta muuten vain köllötellen. On siis tärkeää, että koiralla on ikioma mukava loikoilu- ja nukkumapaikka. Kysyimme kotimaisella Transmerilla Jalo-lemmikkitarvikkeista vastaavalta Maria Kalliolta vinkit siihen, mistä laadukkaan ja sopivan koiranpedin tunnistaa.

Huomioi ainakin nämä petiä valitessa:

  • Koko. Valitse peti, johon koira mahtuu hyvin nukkumaan.
  • Koiran ikä. Pennulle kannattaa mahdollisesti valita helposti pestävä tai edullinen peti, kunnes se oppii sisäsiistiksi. Koiravanhus puolestaan tarvitsee mukavan ja lämpimän makoilupaikan, johon on helppo mennä ja sieltä on helppo tulla pois.
  • Nukkumistapa. Seuraa, millainen nukkuja koirasi on ja valitse sopivin peti, pesä tai patja sen mukaan.
  • Kestävyys. Tarkista pedin materiaalit ja erityisesti saumat. Tiheä kangas kestää paremmin kuin pörröinen ja pehmeä kangas. Jos saumat ovat löysällä ja irvistelevät, ei peti todennäköisesti tule kestämään kauaa.
  • Mukavuus. Pedissä käytetyt materiaalit vaikuttavat myös sen nukkumismukavuuteen. Esimerkiksi kahisevasta ja liukkaasta kankaasta valmistettu peti voi tuntua koirasta epämukavalta, joten siihen voi olla hyvä laittaa pehmeä viltti tai vaikka tyyny lisäämään mukavuutta.
  • Pestävyys. Peti pysyy pidempään käyttökelpoisena, jos sen voi välillä pestä. Varsinkin, jos koira pääsee juoksemaan petiin märkänä tai kuraisena, kannattaa harkita helposti pestäviä ja vettä hylkiviä materiaaleja. Joissakin pedeissä on myös irrotettavat päälliset.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon valikoimasta löytyy koiranpetejä, pesiä ja patjoja kaikenkokoisille köllöttelijöille. Pedit on suunniteltu lemmikin turvallisia ja mukavia lepohetkiä varten.

Paras koiranruoka – Eläinlääkärin neljä vinkkiä, kuinka valitset sopivimman ruoan koirallesi

Yksi kippaa kuivanappuloita ruokakuppiin, toinen sekoittaa sekaan märkäruokaa sytyttämään ruokahalua ja kolmas suosii raakaruokintaa. Vaihtoehtoja koiran ruokinnan toteuttamiseen on lukuisia, ja sopivinta ratkaisua etsiessä pää menee helposti pyörälle. Koiranomistajan kannattaa huomioida muutama seikka ruokaa valitessaan.

Kysyimme koiranruokareseptejä kotimaisella Alvar Petillä kehittävältä, eläinlääkäri Henna Söderholmilta, miten omalle koiralle valitaan sopivin ja maittavin ruoka.

1. Varmista, että koirasi saa tarvitsemansa

Koira tarvitsee ravinnostaan sopivasti energiaa ja ravintoaineita elimistön toimintaan.

Rasvasta koira saa energiaa, ja rasvahapot auttavat muun muassa ihon ja turkin hyvinvoinnissa. Proteiinit ja niiden sisältämät aminohapot puolestaan ovat tärkeitä elimistön rakennusaineita ja ylläpitävät elintoimintoja. Hiilihydraatteja koira voi hyödyntää energianlähteenä, ja kuidut auttavat vatsan toiminnassa. Lisäksi ravinnosta tulee saada tarpeeksi vitamiineja ja kivennäisaineita.

– Tärkeintä on, että koira saa kaiken tarvitsemansa ravinnosta. Toissijaista on se, mistä ravinto koostuu, on se sitten kuivaruokaa, märkäruokaa, itse valmistettua tai valmista, Söderholm sanoo.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, joka toimii varmasti jokaisella. Ruokinnassa täytyy huomioida muun muassa koiran koko, ikä, aktiivisuus ja muut yksilölliset tarpeet. Lisäksi täytyy ymmärtää, missä muodossa koira voi ravinnon hyödyntää.

– Eläinproteiini on käsittelemättömänäkin koiran ruoansulatuksessa helpommin sulavaa, kun taas kasviproteiinit tulevat oikeanlaisen käsittelyn, esimerkiksi kypsentämisen, myötä hyvin koiran hyödynnettäviksi, Söderholm kertoo.

– Esimerkiksi raaka peruna ei ole koiralle sopivaa ravintoa, mutta kun perunasta on eristetty proteiini käsittelyn myötä, on se hyvä proteiinin lähde.

Helpoin tapa varmistaa koiran ravinnolliset tarpeet on käyttää valmiita koiran täysravintoja, esimerkiksi kuivaruokaa. Yleensä valmisruoissa on kaikki niin kuin pitääkin, ja valmistuksessa noudatetaan virallisia ravitsemussuosituksia ja laskentakaavoja, jotka huomioivat koiran eri ominaisuudet.

– Ruoan sopivuus ei välttämättä kuitenkaan selviä ruokapussin raaka-ainelistoja lukiessa. Jos jokin mietityttää, kannattaa asiaa kysyä suoraan valmistajalta.

Koiran ruokinnan voi toteuttaa onnistuneesti myös valmistamalla ruoan itse, mutta erityisesti silloin täytyy tietää, mitä on tekemässä.

Tiesitkö, että Kuonon yhteistyökumppanin Alvarin sivuilta voit laskea ruokasuosituksen omalle koirallesi ja tilata maistiaiset vain kahdella eurolla? Kokeile itse.

2. Huomioi hauvasi ominaisuudet

Koiran ruokavaliota suunnitellessa täytyy huomioida kunkin koiran yksilölliset erikoistarpeet. Esimerkiksi koiran ikä, aktiivisuus, rotu ja koko vaikuttavat siihen, millaista ravintoa ja kuinka paljon se tarvitsee.

– Kasvaville pennuille on olemassa aivan omat suosituksensa. Iäkkäämmille koirille ei ole virallisia suosituksia, mutta usein aktiivisuus vähenee iän myötä, jolloin voi olla tarve valita kevyempi ruoka, ettei paino ala nousta, Söderholm sanoo.

Mitä enemmän koira liikkuu ja sen kanssa touhutaan ja harrastetaan, sitä enemmän energiaa se ruoastaan tarvitsee. Toisaalta, jos koira ei ole luonteeltaan kovin liikkuvainen tai aktiivisuus laskee esimerkiksi steriloinnin tai kastraation myötä, kannattaa valita kevyempi vaihtoehto.

Myös koiran koko vaikuttaa. Pienikokoisten koirien aineenvaihdunta ja energiantarve on suhteessa suurempi kuin suurilla koirilla.

– Pienillä koirilla on fysiologisten syiden takia helpommin ummetusta, kun taas isoilla koirilla on useammin löysä kakka. Ulosteen laatua voi tasapainottaa ruoan hyvällä sulavuudella ja oikealla kuitukoostumuksella, Söderholm kertoo.

– Ruokinnassa voidaan huomioida myös esimerkiksi, että suurilla koirilla nivelet ovat suuremmalla rasituksella tai että pikkukoirilla virtsatiet ovat herkät virtsakiville.

Koiralla voi lisäksi olla allergioita tai yliherkkyyksiä, jotka rajaavat sitä, mitä se voi syödä. Eläinlääkäri voi myös suositella erityisruokavaliota esimerkiksi koirille, jotka sairastavat maksa-, munuais-, sydän- tai muita sairauksia.

Siiri-westielle maistuu kuivanappulat kivan rouskuvina tai toisinaan myös vedessä pehmeiksi turvotettuina.

3. Seuraa, sopiiko ruoka koirallesi

Omistajan kannattaa seurata koiransa hyvinvointia ja merkkejä siitä, sopiiko ruoka koiralle. Kun koira on pirteä ja energinen ja vaikuttaa hyvinvoivalta ja terveeltä, on ravinto sille sopivaa.

– Jos jokin on ruokinnassa pielessä, se voi näkyä esimerkiksi koiran ihon ja turkin kunnossa. Jos koiralla on kuiva ja hilseilevä iho, se rapsuttelee itseään paljon ja karvaa lähtee runsaasti, ravinto ei välttämättä ole onnistunut.

Katse kannattaa suunnata myös koirankakkaan. Koiran vatsa toimii normaalisti, kun se ulostaa muutaman kerran päivässä, ja kakka on kiinteää. Jos koiran maha on jatkuvasti löysällä tai koira kärsii ummetuksesta, kannattaa ruokintaa miettiä uusiksi.

– Jos koira ulostaa valtavia määriä, ei ruoka välttämättä ole tarpeeksi hyvin sulavaa. Tosin, jos koira syö hyvin kuitupitoista ravintoa, on ulosteen määrä silloinkin suurempi.

Koiraa rapsutellessa kannattaa aika ajoin kiinnittää huomiota myös koiran rakenteeseen: tuntuvatko lihakset vahvoilta ja jänteviltä ja toisaalta pysyykö paino sopusuhtaisena. Koiran kylkiluiden tulisi tuntua helposti kylkiä silittäessä.

Ennen kuin koko ruokavalion pistää remonttiin, kannattaa miettiä, voisiko muutokset koiran voinnissa, esimerkiksi satunnaisesti löysä vatsa, johtua herkuista ja puruluista. Ruokavalio on kokonaisuus, johon vaikuttaa kaikki, mitä koira syö. Äkilliset muutokset niin varsinaisessa ruoassa kuin herkuissa saattaa aiheuttaa vatsavaivoja.

– Sopiva ravinto löytyy vain kokeilemalla, mutta koiran ruokavaliota ei kannata muutella jatkuvasti tai radikaalisti. Tarvittaessa ruokinnasta kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa, Söderholm sanoo.

Tiesitkö, että Kuonon yhteistyökumppanin Alvarin sivuilta voit laskea ruokasuosituksen omalle koirallesi ja tilata maistiaiset vain kahdella eurolla? Kokeile itse.

4. Varmista, että ruoka on myös murren mieleen

Usein koirat saavat samanlaiset ruoka-annokset kuononsa eteen päivästä toiseen jopa koko elinikänsä ajan. Olisi siis todella harmi, jos kyseinen ruoka sattuisi olemaan koiran mielestä tylsää.

Suurimmalla osalla koirista tuntuu olevan rajaton ja kokeilunhaluinen ruokahalu, mutta osa koirista on myös nirsoja. Se, mikä millekin koiralle maistuu, vaihtelee yksilöllisesti.

– Koiralle hajuaisti on äärettömän tärkeä, jopa makuaistiakin tärkeämpi. Siksi voimakastuoksuiset ruoat yleensä maittavat parhaiten, Söderholm sanoo.

– Esimerkiksi iän myötä, kun aistit heikkenevät, moni koira menettää ruokahaluaan. Silloin voi kokeilla tarjota voimakkaammalta tuoksuvaa ruokaa.

Märkäruoka tuoksuu yleensä voimakkaasti ja on siksi osalle koirista maittavampi vaihtoehto kuin kuiva. Myös suutuntumalla on osalle koirista paljonkin merkitystä. Esimerkiksi kuivaruoassa maittavuuteen voi vaikuttaa valmistusprosessissa sillä, kuinka hienoksi raaka-aineet jauhetaan ja missä lämpötilassa ruoka valmistetaan.

– Koiran mieltymykset ovat osittain myös opittuja, joten moni koira tykkää syödä sitä, mitä on oppinut pennusta asti syömään. Koiralle kehittyy myös mielleyhtymiä samaan tapaan kuin ihmiselle. Jos koira on tullut kipeäksi jostakin ruoasta, ei se välttämättä enää toiste maistu.

Koirat usein itse välttelevät ruokia, joista aiheutuu niille yliherkkyyksiä tai vatsanväänteitä. Ei siis sovi aliarvioida sitä, mitä koira itse valitsee mielellään. Monesti muona, jota koira syö hyvällä ruokahalulla, onkin juuri se sopivin vaihtoehto.

Alvarin nollapäästönappuloiden valmistuksessa on huomioitu niin ympäristö kuin ruoan terveellisyyskin – eikä maittavuuttakaan ole unohdettu.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Alvar Petin kanssa. Alvarin nettisivuilla voi täyttää kyselyn, joka tarjoaa koiran yksilöllisiin tarpeisiin sopivimman ruokasuosituksen. Kahden viikon kokeilujakson aikana ehtii testata, kuinka nappulat sopivat ja maistuvat omalle koiralle.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Ympäristöystävällinen koira valitsee ruokansa tarkkaan

Yhä useampi koiranomistaja on kiinnostunut karvakuonoisen perheenjäsenensä ympäristövaikutuksista. Yli puolet koiran muodostamista päästöistä syntyy sen popsimasta ravinnosta. Siksi sillä, mitä ruokakuppiin pistää, on merkitystä myös ympäristön kannalta. Selvitimme, millaisia valintoja koiranomistaja voi tehdä pienentääkseen koiransa hiilitassunjälkeä.

Suomessa on noin 700 000 koiraa ja määrä kasvaa koko ajan. Kissat mukaan laskien lemmikkejä on noin 1,5 miljoonaa, ja lemmikkieläinten ilmastovaikutuksen arvioidaan olevan noin prosentti koko Suomen päästöistä.

Koska koirien ravinto koostuu yleensä enimmäkseen lihasta ja muista eläinperäisistä raaka-aineista, nousee koirankupin sisältö suurimmaksi päästöjen aiheuttajaksi koiran elämässä. Hiilitassunjäljen suuruuteen vaikuttaa muun muassa, minkä kokoinen koira on ja paljonko se syö.

– Keskiverto koira tarvitsee energiaa vain puolet siitä mitä ihminen, mutta syö silti yhtä paljon eläinperäistä ravintoa, kertoo vastuullisuusasioista vastaava, operatiivinen johtaja Sini Saalasti kotimaiselta Alvar Petiltä. Pohjoismaisista raaka-aineista nollapäästönappuloita valmistava Alvar huomioi toiminnassaan niin koiran hyvinvoinnin kuin tuotteidensa ympäristövaikutukset.

Pääravinnon lisäksi esimerkiksi koulutuksessa käytetyt namit ja muut herkut, tarvikkeet sekä eläinlääkärissä käynnit ja harrastukset kasvattavat koiran hiilitassunjälkeä.

– Koiranomistaja voi pohtia, tarvitseeko kaikkia tarvikkeita hankkia uutena tai voisiko harrastuksiin kauas autolla kulkemisen sijaan lenkkeillä koiran kanssa lähimaastossa, Saalasti sanoo.

– Tehokkaimmin koiransa päästöjä voi kuitenkin pienentää miettimällä, mitä koiralle syöttää.

Tuoksuupa herkulliselle! Alvarin nollapäästönappulat saa tilattua kotiovelle asti, ja tuotteet on pakattu helposti kierrätettäviin paperipusseihin.

Raaka-aineilla eniten vaikutusta

Suurin osa koiranruoan päästöistä muodostuu raaka-aineista. Päästöjen suuruuteen vaikuttaa esimerkiksi, mitä raaka-aineita käytetään ja mistä asti ne kuljetetaan. Koiranmuona, jossa käytetään suuripäästöistä nautaa ja kaukaa tuotua riisiä, on huomattavasti saastuttavampi vaihtoehto kuin kanasta ja lähellä tuotetusta viljasta tehty ruoka.

Alvarilla raaka-aineiden osuus ruoan hiilijalanjäljessä on noin 70 prosenttia. Alvarin nappuloissa käytetään muun muassa siipikarjatuotannon sivuvirtoja, Itämerestä pyydettyä villisilakkaa ja pohjoismaista kauraa.

– Koiranruokia markkinoidaan paljon mielikuvilla ja usein käytetään jopa pihvin kuvia. Ei ole järkeä käyttää kaikkein parhaimpia, ihmisille kelpaavia raaka-aineita koiranruoassa. On parempi hyödyntää sivutuotteet elintarviketeollisuudesta tai esimerkiksi silakkaa, jonka koko saalista ei käytetä ihmisravinnoksi.

Tiesitkö, että Kuonon yhteistyökumppanin Alvarin sivuilta voit laskea ruokasuosituksen omalle koirallesi ja tilata maistiaiset vain kahdella eurolla? Kokeile itse.

Toiseksi suurin koiranruoan päästöjen aiheuttaja on kuljetukset. Alvarilla kuljetusten päästöjen osuus on noin 15 prosenttia, kun kuljetusmatkat on pyritty minimoimaan.

– Tuotteet tulevat tehtaaltamme Tanskasta varastoon Turkuun ja kuljetetaan siitä suoraan kuluttajille. Välistä jää pois muut välivarastot, jakelukeskukset ja matkat kauppojen hyllyille, Saalasti kuvailee.

Loput päästöistä syntyvät valmistuksesta, pakkausmateriaaleista ja varastoinnista. Alvarilla näiden päästöt pidetään kurissa käyttämällä valmistuksessa uusiutuvaa, tuulivoimalla tuotettua sähköä, valitsemalla pakkausmateriaaleiksi kierrätettävää paperia sekä pitämällä tuotantoerät pieninä. Lisäksi nollapäästönappuloiden hiilijalanjälki on kompensoitu.

Tällaista palkintoa Siiri-westie ei olekaan aiemmin maistellut. Alvarin Hukkaherkku-pussista löytyy kotimaisia kuivattuja muikunpäitä.

Valitse ainakin pääravinto harkiten

Ympäristötietoisen koiranomistajan kannattaa erityisesti siis valita koiransa pääravinnon raaka-aineet mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaviksi. Valintaa tehdessä täytyy aina muistaa myös, mikä omalle koiralle sopii ja mahdolliset eläinlääkärin määräämät erikoisruokavaliot.

Suositusten mukaan koiran päivittäisestä energiansaannista noin kymmenesosa voi olla jotain muuta kuin pääasiallista koiranruokaa. Koiralle voi tarjota omia ruoantähteitä, jos ne ovat koiran vatsalle sopivia, ja samalla oma ruokahävikki pienenee.

– Myös palkkaamisessa käytettävien herkkujen raaka-aineet voi valikoida ympäristö mielessä pitäen. Herkkuina voi käyttää hukka- ja jäännöspaloista valmistettuja tuotteita tai vaikka eri nappulaa kuin koira muuten syö, esimerkiksi vegenappulaa, Saalasti vinkkaa.

Tiesitkö, että Kuonon yhteistyökumppanin Alvarin sivuilta voit laskea ruokasuosituksen omalle koirallesi ja tilata maistiaiset vain kahdella eurolla? Kokeile itse.

Koiranruokapakettia kannattaa tarkastella ostopäätöstä tehdessä, mutta koska koiranruoan pakkausmerkintöihin ei ole tarkkoja vaatimuksia, voi muun muassa tieto raaka-aineiden alkuperästä tai selvät merkinnät lihapitoisuudesta puuttua.

Jos valinta mietityttää, kannattaa myös tutustua koiranruokavalmistajan nettisivuihin ja katsoa, kuinka avoimesti siellä kerrotaan toiminnasta. Saalasti toivoo koira-alan toimijoilta ja koiranruoanvalmistajilta lisää avoimuutta tuotteista ja niiden alkuperistä. Nopeasti kasvavalla alalla myös ympäristöarvot tulisi ottaa olennaisesti huomioon, jotta koiranomistaminen on jatkossakin mahdollista ilman huonoa omaatuntoa.

– Haluamme, että koiran omistamisen tuottamasta ilosta voi jatkossakin nauttia. Koiran ei tarvitse olla valinta ympäristöä vastaan.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Alvar Petin kanssa. Alvar tarjoaa ympäristöystävällisen vaihtoehdon koirankupin täytteeksi. Nollapäästönappulat on valmistettu kestävistä, pohjoismaisista raaka-aineista eläinlääkärin ja asiantuntijoiden kehittämillä resepteillä.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Koiran turkin trimmaus helpoksi – Kouluta koirasi nauttimaan turkin harjaamisesta ja leikkaamisesta

Koiran turkin hoitaminen harjaamalla ja trimmaamalla säännöllisesti on tärkeää, jotta karvapeite ja iho pysyvät kauniina ja terveinä. Turkin hoitaminen kannattaa ottaa rutiiniksi jokaisessa koiraperheessä. Kun koira oppii käsittelyyn jo pennusta pitäen, käy se helpommin jatkossakin. Turkin hoitamisesta voi harjoitella miellyttävän yhteisen kokemuksen kuitenkin myös myöhemminkin.

Kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalla Transmerilla työskentelevä tarvikespesialisti Maria Kallio suosittelee, että jokaista koiraa harjattaisiin on turkki sitten pitkä, lyhyt, sileä tai kihara.

– Koiran säännöllinen harjaaminen hoitaa koiran ihoa ja vähentää hilsettä. Lyhytkarvaisetkin koirat tarvitsevat turkin huoltoa, ja varsinkin karvanlähdön aikaan lyhytkarvaista koiraa kannattaa harjata esimerkiksi sukimiskintaalla, Kallio sanoo.

– Pitkäkarvaisen turkin hoitoon tarvitaan monesti useampia tuotteita: harjalla tehdään yleissiistintä ja selvitetään latvat, kun taas takkuihin käytetään metallipiikkistä harjaa, kampaa tai karstaa. Apuna voi käyttää myös esimerkiksi hoitosuihketta.

Hoitovälineet kannattaa valita niin, että ne tuntuvat tukevalta ja hyvältä kädessä, ovat helppokäyttöisiä ja kahvat on valmistettu materiaalista, joka ei luiskahda kädestä. Harjan tai kamman piikit eivät saa olla niin teräviä, että ne raapivat koiran ihoa ikävästi. Turkin leikkaukseen valittavat sakset tai trimmauskone kannattaa pitää terävinä, jotta karva leikkaantuu siististi ja ilman turhaa repimistä.

Eniten murhetta aiheuttavat takut ja turkkiin takertuneet roskat. Ne kannattaa irrottaa ennen kuin kauttaaltaan harjaaminen aloitetaan, sillä takkujen riuhtominen harjalla voi olla koiralle kivuliasta. Laadukkailla välineillä ja tarvittaessa apuna käytettävillä koiran turkille tarkoitetuilla hoitoaineilla takut yleensä selviävät. Takkuja kannattaa saksia harkiten, sillä uusi kasvava karva takkuuntuu helposti uudelleen. Paras tapa ennaltaehkäistä takkuja on tarttua harjaan tarpeeksi usein.

– Erityisesti koiran korvat ja niiden taustat, kainalot, nivuset sekä kuono kannattaa tarkistaa takkujen varalta usein, Kallio vinkkaa.

Riippuu koiran turkin laadusta, millaiset välineet toimivat kullekin parhaiten. Eri rotuja myös trimmataan rodunomaiseen ulkomuotoon hyvin eri tavoin joko saksilla, trimmauskoneella tai nyppimällä. Neuvoa turkin hoitoon voi kysellä esimerkiksi toisilta rodun omistajilta ja kasvattajalta, ja haastavan turkin kanssa voi kääntyä myös hyvän trimmaajan puoleen.

Harjoittelua harjanveto kerrallaan

Harjauksen harjoittelu aloitetaan rauhallisesti muutama harjanveto kerrallaan ja koiraa runsaasti palkaten. Harjaamisen määrää lisätään sitä mukaa, kun koira tottuu siihen. Harjausta voi harjoitella missä vain koiralle mukavassa paikassa, ja harjan ja kamman kanssa voi suunnata vaikkapa ulos.

– Harjaamisen harjoittelun voi mahdollisuuksien mukaan aloittaa ulkona, jossa koira saa samalla haistella ja katsella ympäristöä. Kokemus on mukava, kun koira saa tutkia ja pyöriä neliömetrin alueella eikä sitä pakoteta täysin paikalleen, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kuvailee.

Jos koiralla on taustalla jo huonoja kokemuksia harjaamisesta ja trimmauksesta, kannattaa hoitotoimenpiteisiin totuttelu aloittaa varovaisesti ja harjoittelu jakaa tarpeeksi pieniin palasiin.

– Koiralle ensin esitellään harja tai muu väline niin, että se näkee sen. Sitten välinettä liikutellaan koiran ympärillä harjaamisen kaltaisin liikkein, mutta vielä se ei edes koske koiraan. Samalla koiraa palkataan runsaasti. Harjaaminen aloitetaan vähitellen, kun koira pysyy rauhallisena.

Tihtonen suosittelee palkkaukseen esimerkiksi imukupilla seinään tai lattiaan kiinnitettävää kuppia tai mattoa, johon voi hieroa jotakin koiralle sopivaa, tahmeaa syötävää. Omistajan kädet jäävät vapaaksi turkin hoitoa varten, ja samalla koira saa keskittyä nuolemaan herkkua.

Turkin leikkaus on yhteistyötä koiran kanssa

Ennen kuin on aika tarttua saksiin tai trimmauskoneeseen, on tärkeä opettaa koira pysymään rauhallisena ja paikallaan. Koira kannattaa opettaa seisomaan paikallaan alustalla, joka on tukeva ja jolla koiran tassut eivät pääse luisumaan. Tavoitteena on, että koira pysyy alustalla pitelemättä ja pakottamatta.

– Koiralle on paras, jos turkin leikkauksen voi tehdä lattialla, mutta jos koira tarvitsee nostaa pöydälle, esimerkiksi turkin leikkaajan ergonomian takia, kannattaa kaveriksi pyytää toinen henkilö varmistamaan, ettei koira hyppää tai tipahda pöydältä. Koirasta ei pidellä kiinni, vaan se pidetään paikallaan palkitsemalla herkuilla, Tihtonen sanoo.

Hän ei suosittele monissa trimmauspöydissä valmiiksi olevan kaulan ympärille tulevan silmukan käyttöä, sillä pahimmillaan se aiheuttaa liikahtavalle koiralle kuristumisen tunteen ja tekee kokemuksesta epämukavan ja pelottavan.

Sakset tai suriseva trimmeri tutustutetaan koiralle ennen kuin aletaan leikkaamaan. Saksia voi napsautella tai trimmeriä pitää hetken päällä koiran vierellä, jotta se tottuu turkin leikkauksesta lähteviin ääniin.

– Koiraa palkataan siihen suuntaan, että se pysyy paikallaan ja katsoo eteenpäin eikä reagoi tai hämmästy äänistä. Jos koira reagoi kääntymällä äänen suuntaan, se ei ole vielä valmis turkin leikkaukseen. Kun koira on tottunut ääniin, aloitetaan leikkaamalla vain pieniä napsaisuja kerrallaan.

Jotta turkinhoito onnistuu mahdollisimman hyvässä yhteisymmärryksessä, kannattaa se ajoittaa niin, että koira on päässyt purkamaan suurimmat energiansa esimerkiksi reippailemalla pitkällä lenkillä tai pähkäilemällä aktivointilelun kanssa.

Turkkia ei koskaan ruveta leikkaamaan tai harjaamaan yllättäen ilman, että koira näkee välineet ja tietää missä mennään. Trimmauksessa edetään myös koiran ehdoilla. Jos koira haluaa liikkua tai istua, kertoo se siitä, että se alkaa väsyä. Koiraa ei kannata kieltää, vaan mieluummin kannustaa takaisin paikalle tai asentoon, johon se halutaan. Turkin leikkaaja voi myös vaihtaa leikattavaa kohtaa, jotta koira voi istua hetken.

Joskus voi myös olla parempi jakaa turkinhoitorupeama useammalle päivälle, jos rotu ja turkinlaatu on erittäin työläs tai jos muuten alkaa näyttää kesken kaiken siltä, että koiran tai turkin leikkaajan kärsivällisyys on loppumassa.

– Ehkä puoliksi leikattu koiran turkki näyttää kummalliselta parin päivän ajan, mutta se on parempi kuin, että turkki trimmataan väkisin kerralla. Harva koira tai omistajakaan jaksaa pysyä paikallaan ja keskittyä turkin leikkaukseen paria tuntia putkeen.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen koirantarvikebrändi Jalon kanssa. Jalon harjoilla, karstoilla, kammoilla sekä muilla turkinhoitotuotteilla setvit turkin takut ja pidät huolta koirasi hyvinvoinnista. Jalon tavoitteena on laajentaa tuotevalikoimaa kattavasti eri turkkilaaduille sopivaksi vuonna 2021.

Teksti: Niina Kinnunen

Koira puree – Näin opetat koirasi kaluamaan vain sallittuja asioita

Pureminen on koiralle luontainen tarve. Toisinaan käytös purkautuu kiellettyjen tavaroiden jäytämisenä eivätkä hampaiden näykkäisyiltä säästy ihmisenkään kädet ja jalat. Selvitimme, miten koira opetetaan käyttämään hampaitaan nätisti ja pureminen ohjataan kestäviin, sallittuihin purtaviin, kuten leluihin.

Koirat käyttävät suutaan tarttuakseen asioihin ja tutkiakseen ympäröivää maailmaa. Hellä pureminen on myös koirien tapa kommunikoida ja leikkiä keskenään ja ihmisten kanssa. Pureskelemalla koira hoitaa hampaitaan tai purkaa stressiä ja turhautumista.

– Koira puree usein tylsyyttään tai ollessaan yli-innokas leikin tiimellyksessä. Pureminen voi olla myös huomiohakuisuutta varsinkin pennuilla, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Monesti liiallinen pureminen on erityisesti juuri pentuajan pulma. Utelias koiranalku haluaa kokeilla hampaitaan kaikkeen ja vasta opettelee, mikä ja kuinka kova pureminen on sallittua. Puremisen tarve kasvaa entisestään, kun hampaat vaihtuvat ja ikenet kutiavat. Useimmilla koirilla vaihe jää lopulta pois, mutta osa jatkaa puremista aikuisenakin.

– Pureminen voi muodostua ongelmaksi, jos se jää tavaksi. Kiellettyjen asioiden puremisen tilalle on tarjottava korvaava toiminto ennakoivasti. Koiralle kannattaa varata lattiat täyteen erilaisia sallittuja puruleluja ja puruluita, Tihtonen sanoo.

Kun koiralle opettaa, että sallittujen lelujen pureskelu kannattaa, säästyvät omistajan lempitennarit ja sohvan koristetyynyn kulmat koiran hampailta.

Älä palkitse puremista huomiolla

Tehokkain tapa kitkeä liiallinen ja kiellettyjen asioiden pureskeleminen, on jättää koira huomiotta aina, kun hampaat tarttuvat johonkin kiellettyyn, ja toisaalta huomioida toivottu käytös. Pelkällä älähtämisellä ja kieltämisellä ei pitkälle pötki, sillä koira kokee usein negatiivisenkin huomion palkitsevana huomiona.

– Kun koira puree jotain, mitä ei saisi, on tärkeä jättää se huomiotta. Omistaja voi vaihtaa vaikka toiseen huoneeseen, mikä on koiralle jo raju rangaistus. Hetken päästä, kun omistaja tulee takaisin, tilalle tuodaan vaihtoehtoinen purtava, esimerkiksi sallittu purulelu, Tihtonen neuvoo.

Joskus koiran suuhun eksyy vaarallisia asioita, kuten sähköjohtoja tai pieniä tukehtumisvaaran aiheuttavia esineitä, jolloin tietenkin täytyy reagoida heti. Kun vaaralliset tavarat on saatu koiralta pois, se jätetään huomiotta ja hetken päästä sille tarjotaan sallittua purtavaa tilalle.

– Kannattaa ennakoimalla minimoida tilanteet, joihin on pakko puuttua. Peitä johdot suojuksilla, nosta tavarat riittävän ylös talteen ja käännä huonekalut tarvittaessa, jotta koiralle olisi mahdollisimman vähän vaarallisia ja houkuttelevia kiellettyjä asioita esillä. Jos koira saa huomiota tuhoamalla, se oppii käyttämään sitä jatkossakin.

Huomiotta jättäminen toimii myös tilanteissa, joissa leikistä innostunut koira puree käsiä. Ihminen voi päästää jonkin äänimerkin, kuten ‘auts’, joka kertoo koiralle, että nyt sattuu ja pureminen on liian kovaa, mutta leikki myös lopetetaan ja koiran luota poistutaan. Takaisin tullessa tilalle tuodaan, esimerkiksi vetolelu, johon koira saa tarttua. Näin koira oppii puremisen rajat, ja leikki alkaa sujua nätisti.

Omistajan kannattaa huolehtia, että koiralla on päivän aikana tarpeeksi ohjattua tekemistä, kuten yhteistä leikkimistä sekä niin aivojumppaa kuin fyysistäkin aktivointia ja virikkeistämistä. Tihtonen vinkkaa, että koiralta voi hetkeksi ottaa ruokakupin pois käytöstä ja sen sijaan tarjota ruoka esimerkiksi koulutuksen palkkioina, aktivointilelun sisältä tai omalle pihanurmelle ripotellen, jotta koira saa työskennellä ruokansa eteen.

– Kun koira saa purkaa energiaa ja turhautumista, pysyy se rauhallisena ja tyytyväisenä eikä niin todennäköisesti tuhoa paikkoja tylsyyksissään.

Herkuilla täytettävät aktivointilelut, kuten Jalon Älytorni, tarjoavat purtavaa niin koiran päättelykyvylle kuin hampaillekin.

Kestävä purulelu on myös turvallinen

Jokainen koira on erilainen purija, joten toisen suosikki purulelu saattaa toisen mielestä olla aivan mälsä. Koiran luonne ja rotu vaikuttavat siihen, millainen purtava jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Voimakkaat koirat tarvitsevat kestäviä kovia kaluttavia, kun taas vaikkapa noutajilla on usein suuri tarve kannella asioita suussaan.

Purulelun laatuun kannattaa panostaa, sillä pidemmän käyttöiän lisäksi kestävät lelut ovat myös turvallisempia. Esimerkiksi TPR-kumista valmistetut lelut sekä lelut, joissa on korkea kumin osuus, sopivat yleensä kovaankin leikkimiseen.

– Korkea kumin osuus tekee leluista kestäviä. Kaupassa kumin määrää voi arvioida muun muassa painosta. Mitä enemmän lelussa on kumia, sen painavampi se on, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

– Myös esimerkiksi huopamaisesta tai muutoin tiheään kudotusta materiaalista valmistetut ja saumoista vahvistetut kangaslelut ovat kestäviä. Joissain leluissa on myös pinnoitus, joka pitää kankaan kasassa ja hidastaa lelun repeämistä.

Kallio suosittelee tarkistamaan lelun saumat. Näkyvät valusaumat tai kangaslelun irvistelevät saumaompeleet enteilevät nopeasti riekaleiksi leikittyä leikkikalua. Lelussa ei saisi olla helposti irtoavia osia, jotka voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran. Purulelun tulee myös olla sopivan kokoinen koiralle.

– Koiran leikkejä tulisi aina valvoa. Koiran hampaat ovat erittäin tehokkaat, saavathan koiraeläimet luonnossa hampaansa läpi saaliseläimen nahasta ja luusta, joten täysin koirankestäviä materiaaleja ei käytännössä ole olemassakaan, Kallio muistuttaa.

Koiralle kannattaa varata erilaisia, eri kovuisia ja eri materiaaleista valmistettuja puruleluja. Koiran leikki- ja purutapoja seuraamalla oppii löytämään juuri oman murren suuhun parhaiten sopivat lelut. Kun lelu on kaluttu rikki ja siitä alkaa irrota paloja, on aika hankkia uusi, turvallinen purtava tilalle.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon leluvalikoimasta löytyy niin palloa, rengasta kuin pehmoakin koirien leikkeihin. Kestävistä materiaaleista valmistetuissa leluissa on erilaisia nystyröitä ja purupintoja, joihin koirat saavat upottaa hampaansa luvan kanssa.

Teksti: Niina Kinnunen

Koira vetää hihnassa? – Opeta koirallesi mukavan ja turvallisen lenkin taito

Hihnan toisessa päässä kiskova koira saa kärsivällisimmänkin taluttajan turhautumaan, mutta vetämisellä on tätäkin ikävämpi vaikutus. Jatkuva paine ja nykäisyt kaulalle aiheuttavat koiralle kipua, fyysisiä vammoja ja stressiä. Hallitsemattomasti sinkoileva koira luo pahimmillaan vaaratilanteita niin itselleen kuin muille – ja vaikkei mitään sattuisikaan, nostattaa tilanne punan häpeilevän taluttajan poskille. Kysyimme asiantuntijoilta, mitä tehdä.

Koiran vetämiselle hihnassa voi olla monia selityksiä. Ehkä koira haluaa päästä nuuskimaan vastustamatonta tuoksua tienposkessa, tai se kiirehtii tervehtimään vastaantulevaa koiraystävää. Harmillisen usein syy jatkuvaan vetämiseen on, että koira tuntee kireän hihnan aiheuttamaa kipua.

– Koiralle luontainen reaktio on yrittää paeta poispäin kivusta ja epämukavuudesta, jolloin se kiskoo vain kahta kauheammin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen selittää.

– Koira ei itse osaa päätellä, että hidastamalla ja kääntymällä paine loppuu. Siksi sille täytyy opettaa, mitä tehdä.

Pantaan tai valjaisiin totuttelu kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena. Suurin osa pennuista totutetaankin pantaan jo kasvattajan luona ennen kotiutumista.

Koiran iästä huolimatta aina, kun käyttöön otetaan uusi panta tai muu väline, totuttelu tulisi aloittaa rauhallisesti ja koiraa palkiten. Koiralle opetetaan, että pannan tai valjaiden pukeminen tarkoittaa yhteistä mukavaa tekemistä, kuten rapsutuksia, leikkiä ja herkkuja.

– Ennen kuin lähdetään ulos, harjoitellaan kotona sisällä, jossa on vähemmän häiriötekijöitä. Ulkona hajut, äänet, eläimet, toiset koirat ja ihmiset vaikeuttavat keskittymistä ja tekevät harjoittelusta haastavampaa.

Tihtonen suosittelee opettamaan koiralle, kuinka paine kireästä hihnasta puretaan eli hihna saadaan löystymään. Tämä tapahtuu niin, että omistaja vetää hihnaa kevyesti kireälle, jolloin koira tuntee pienen paineen ja reagoi siihen, esimerkiksi kääntymällä omistajaan päin ja tulemalla luokse. Kun koira reagoi ja hihna löystyy, sitä kehutaan ja palkitaan runsaasti. Tätä toistamalla koira oppii, että hihnan kiristyessä kannattaa kääntyä eikä jatkaa vetämistä poispäin.

– Kun koira osaa sujuvasti purkaa paineentunteen, voidaan lähteä liikkeelle. Ensin hihnassa kuljetaan sisällä vaikka ympäri olohuonetta, sitten omalla pihalla, kotitiellä ja vähitellen kävelyä harjoitellaan lisäämällä lenkin pituutta, Tihtonen kuvailee.

– Koulutus tehdään asteittain ja tarpeeksi lyhyissä pätkissä kerrallaan, jotta koira jaksaa keskittyä.

Koiraa kehutaan ja palkitaan runsaasti lähellä pysymisestä myös muulloinkin kuin hihnan kiristyessä – muuten koirasta saadaan jojo, joka poukkoilee kireän hihnan ja omistajan väliä namien toivossa.

Varaa taskut täyteen nameja ja palkitse koiraa runsaasti, kun se kulkee vierellä toivomallasi tavalla.

Oikeanlaisista välineistä tukea harjoitteluun

Monia pantoja ja taluttimia markkinoidaan vetoa estävinä, mutta todellisuus on, ettei mikään väline itsessään ratkaise ongelmaa. Oikein valittu panta tai valjaat sekä talutin voivat kuitenkin auttaa kouluttamisessa ja vähentävät koiran tuntemaa epämukavuutta ja kipua.

– Hyvä panta ei satuta tai ahdista koiraa. Pannan tulisi olla leveä, sillä liian ohut panta painuu koiran niskanikamien väliin ja aiheuttaa kipua ja pitkällä aikavälillä vahinkoa, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-tarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Esimerkiksi nailonista tai polyesteristä valmistetut pannat ovat kestäviä ja keveytensä ansiosta mukavia koiralle. Lisämukavuutta tuo, jos panta on pehmustettu sisäpuolelta. Hyvin istuvat valjaat voi myös olla vetävälle koiralle sopiva vaihtoehto, sillä ne vähentävät kaulaan kohdistuvaa painetta.

Hihnalenkkeilyyn ei suositella kiristäviä ja puolikiristäviä pantoja. Ulkoilun sijaan ne on tarkoitettu koulutustilanteisiin sekä harrastuksiin ja työtehtäviin, joissa koira täytyy olla nopeasti päästettävissä irti ja kytkettävissä uudelleen. Erityisesti pennulle tulee aina valita kiinteä panta, joka on turvallinen sen vasta kehittyvälle niskalle.

– Myös taluttimeksi kannattaa valita kevyestä, kestävästä materiaalista valmistettu hihna. Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, ja pehmusteet käsiosissa suojaavat taluttajaa mahdollisilta nykäisyn aiheuttamilta hiertymiltä ja palovammoilta, Kallio sanoo.

Kiskovalle koiralle voi sopia joustotalutin, jonka sisällä on kuminauha, joka lieventää kaulaan kohdistuvia nykäisyjä. Flexiä Kallio suosittelee käytettäväksi vain valjaiden kanssa ja ainoastaan, kun hihnassa kulkeminen on hallinnassa, sillä pitkälle yltävä, ohut naru voi sotkeutuessaan aiheuttaa vaarallisia tilanteita ja vammoja.

– Pelkkä välineen vaihtaminen ei ratkaise vetämisongelmaa, mutta jokaiselle omistajalle ja koiralle voi löytyä juuri itselle toimivat varusteet, jotka tekevät lenkkeilystä molemmille mukavaa.

Varmista, että panta on koiralle huomaamaton ja mukava. Panta on sopivan kokoinen, kun sen ja kaulan väliin mahtuu sujauttamaan pari sormea.

Huomioi koiran luonne ja tarpeet tavoitteita asettaessasi

Monelle hyvästä hihnakäytöksestä mieleen pulpahtaa kuva kauniisti vierellä sipsuttavasta ja suoraan omistajan silmiin katsovasta koirasta. Näin kauniille kulkemiselle on paikkansa, mutta Tihtonen muistuttaa, että jokainen koiranomistaja voi määritellä, mitä hyvä hihnakäyttäytyminen itselle tarkoittaa.

– Omistaja määrittelee muun muassa, kuinka lähellä koiran haluaa pysyvän ja opettaako esimerkiksi katsekontaktin tai muita lisävaatimuksia. Tähän vaikuttavat niin omistajan toiveet ja tavoitteet kuin koiran ominaisuudet, kuten rotu, koko ja käyttötarkoitus.

Jatkuva, tiukasti kontaktissa pysyminen on koiralle raskasta, joten sitä tulisi tauottaa tarpeeksi, jotta koiraa saa myös vapaampaa kulkemista lenkin mittaan. Koiran lajityypillistä käytöstä ja tarpeita ei sovi myöskään unohtaa.

– Monet hankkivat koiran ulkoilukaveriksi. Täytyy muistaa, että kun ihminen tykkäisi kulkea tasaista vauhtia eteenpäin, vahvasti hajumaailmassa elävä koira puolestaan luontaisesti haluaa välillä pysähdellä nuuhkuttamaan.

Hihnan ja pinnan kiristymistä on mahdoton välttää täysin, mutta koiralle kiukkuuntuminen ja hihnan riuhtominen ei tilannetta auta. Koiralta ei voi odottaa aina täydellistä kulkemista, eikä se osaa lukea omistajansa ajatuksia.

– Jos ihminen ei ole valmis muuttamaan omaa käyttäytymistään, ei voi olettaa että koirakaan muuttaisi. On myös osattava antaa virheet anteeksi niin koiralle kuin itselleen, Tihtonen summaa.

Hän kertoo, että 90 prosenttia hänelle tulevista avunpyynnöistä liittyy juuri hihnassa kulkemisen haasteisiin. Moni koiranomistaja siis painii saman ongelman äärellä, eikä sitä tarvitse hävetä. Jo vetämään oppineen koiran uudelleen kouluttaminen on haastavaa, mutta kärsivällisyydellä ja oikeilla keinoilla aivan mahdollista.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia lemmikin tarvikkeita valmistavan Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen
Kuvat: Jalo

Miten leikkaan koiran kynnet sujuvasti? Näillä asiantuntijoiden vinkeillä onnistut

Kynsien leikkaus on tärkeä toistuva toimenpide koiraperheen arjessa, mutta monelle siitä muodostuu epämiellyttävä tapahtuma, jossa jo tarvikekopan kolistelu ja kynsisaksien esille ottaminen saa koiran livahtamaan sängyn alle. Kysyimme eläintenkouluttaja Noora Tihtoselta sekä tarvikespesialisti Maria Kalliolta, kuinka kynsien leikkauksesta tehdään mukava yhteinen hetki, jolloin turhalta stressiltä säästyvät niin koira kuin omistajakin.

koiran koulutus

Koiran kynnet on tärkeä pitää lyhyinä, jotta tassut pysyvät terveinä. Liian pitkäksi kasvaneet kynnet voivat kääntyä kasvamaan kivuliaasti anturaan tai pahimmillaan muuttaa tassun asentoa vääräksi ja rasittaa koko jalkaa. Pitkät kynnet myös takertuvat, repeävät ja lohkeavat helpommin kuin lyhyinä pidetyt. Pennun kynsiä tulisi leikata vähintään 1-2 viikon välein ja aikuisenkin koiran kynsiä muutaman viikon välein vaikka tarve vaihtelee yksilöllisesti.

– Kynsiä kannattaa leikata mieluiten usein ja vähän kerrallaan. Jos kynnet ovat päässeet kasvamaan pitkiksi, on parempi leikata ohuissa siivuissa, koska pitkässä kynnessä myös kynnen ydin on pidemmällä. Kun kynttä leikataan vähitellen, ydin alkaa leikaamisen myötä vetäytyä, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Sujuvaan kynsien leikkaukseen tarvitaan terävät ja tukevat sakset, jotka leikkaavat helposti ilman suurta voimankäyttöä. Kynsisakset on valittava lemmikin koon mukaan: pienen koiran kynsiin riittävät pienet kun taas iso koira tarvitsee järeämmät kynsisakset. Monissa saksissa on valmiina stoppari, joka auttaa, ettei kynttä leikata vahingossa liikaa.

– Myös valaistus kannattaa huomioida, ja esimerkiksi kynä- tai taskulampusta voi olla hyötyä. Ydin näkyy, kun kynttä valaisee läpi, ja näin voidaan välttää onnettomuuksia, joissa leikataan ydintä, Kallio vinkkaa.

Saksien lisäksi kynsiä voi lyhentää ja leikkaamisesta helposti jääviä teräviä kulmia pyöristää kynsiviilan tai -trimmerin avulla. Myös kynsiä viilatessa kannattaa muistaa maltti ja viilata mieluummin vain vähän kerrallaan.

Joku kaipaisi kipeästi kynsien leikkuuta. Kun kynsiä lyhennetään säännöllisesti, on leikkaaminen helpompaa ja turvallisempaakin, kun kynnen ydin ei ole kasvanut pitkäksi.

Stressitöntä yhteispeliä

Kynsien leikkaus on helpoin opettaa pennulle, jolla ei ole vielä aiempia mahdollisesti huonoja kokemuksia. Pian kotiutumisen jälkeen pentua aletaan totuttaa kaikenlaiseen käsittelyyn: silittelyn ja rapsuttelun lomassa silitetään myös tassuja, kurkistetaan suuhun, kosketaan häntään ja korviin ja niin edelleen. Käsittelystä tehdään osa päivittäistä yhteistä mukavaa kanssakäymistä.

– Koiran, jolla on huonoja kokemuksia käsittelystä tai joka synnynnäisesti ei vain pidä tietynlaisesta kosketuksesta, kanssa täytyy edetä hitaammin, varovaisemmin ja palastella opettelu tarpeeksi pieniin osiin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen sanoo.

Hän suosittelee niin sanotun starttinappulakäytöksen opettamista koiralle. Starttinappula tarkoittaa jotakin tiettyä koiralle opetettua toimintaa, joka toimii merkkinä siitä, että koira on valmis aloittamaan tai jatkamaan. Kynsien leikkauksen yhteydessä tämä voi esimerkiksi olla se, että koira tökkää kuonollaan omistajan kädessä pitämiä kynsisaksia. Merkkinä voi toimia mikä tahansa muukin koiralle luontainen tapa, esimerkiksi tökkäys omistajan käteen tai läpsäys tassulla. Starttinappulakäytös opetetaan koiralle palkitsemalla runsaasti aina, kun koira tekee toivotun eleen.

– On erittäin tärkeää, ettei asioita vain tehdä väkisin koiralle, vaan että koira osallistuu aktiivisesti. Kun koiralla on mahdollisuus ilmaista, milloin se on valmis aloittamaan, parantaa se huomattavasti koiran hyvinvointia ja vähentää stressiä, Tihtonen kertoo.

– Ihminen päättää, milloin kynsiä leikataan, mutta koiralle annetaan aikaa ja se saa ilmaista tarkan aloitushetken. Jos koira ei koske saksiin, odotetaan ja kokeillaan tarvittaessa uudelleen vaikka viiden minuutin päästä. Kun koira saa runsaasti palkintoja, se kokee kynsien leikkauksen ja käsittelyn kannattavaksi.

Koiralle voi myös opettaa merkkisanan, kuten ’kynnet’, josta se tietää, että on aika kynsien leikkaukselle. Jännittävissä tilanteissa koiran turvallisuuden tunnetta lisää se, että se voi ennakoida, mitä tulee tapahtumaan. Starttinappulakäytöstä voi hyödyntää kommunikointikeinona myös muissa koiralle mahdollisesti epämiellyttävissä tilanteissa, esimerkiksi muissa hoitotoimenpiteissä tai vaikka valjaiden pukemisessa.

Kun koira tottuu käsittelyyn jo pentuna, käy monet välttämättömät toimenpiteet helpommin myös jatkossa.

Hitaasti hyvä tulee

Kun starttinappulakäytös luonnistuu ja koira osoittaa olevansa valmis, aloitetaan itse kynsien leikkauksen harjoitteleminen asteittain. Ensin vain silitetään tassua ja palkitaan koira. Sitten silitetään saksilla tassua ja palkitaan, seuraavaksi avataan sakset kynnen ympärillä ja palkitaan, ja sitten leikataan aivan pieni pala kynnestä ja palkitaan. Aluksi vain yksi kynsi, sitten yksi tassu, sitten useampi tassu ja lopulta kaikki kynnet. Harjoittelua vaikeutetaan vaiheittain, kunhan aiempi vaikeusaste sujuu hyvin. Harjoittelussa täytyy muistaa pitää taukoja ja tarkkailla koiran kommunikointia.

Jos koira murisee, näyttää hampaita tai rimpuilee pois, tulee koiran rajoja kunnioittaa ja lopettaa kynsien leikkaus. Kieltäminen saa koiran vain lopettamaan varoitusmerkkien antamisen tilanteissa, joissa se tuntee olonsa epämukavaksi tai uhatuksi. Tällöin koira saattaa jopa purra varoittamatta.

– Nyrkkisääntönä kaikenlaisessa koiran käsittelyssä voidaan pitää sitä, että jos koira välttelee, vetäytyy tai osoittaa muuten epämukavuutensa, toiminta lopetetaan ja harjoittelussa palataan helpommalle tasolle, Tihtonen summaa.

Joskus käy se ikävä vahinko, kun kynsisakset lipsahtavat hermoon tai kynnen ytimeen asti, ja koira vingahtaa kivusta.

– Tällöin on itse pysyttävä rauhallisena ja koiralle annetaan runsas palkinto. Välittömästi annettu palkinto vaimentaa negatiivisen kokemuksen vaikutuksia. Jos kynnestä tulee verta, se tyrehdytetään kylmällä ja puristamalla ja jos verenvuoto on runsasta eikä lopu, ollaan yhteydessä eläinlääkäriin.

Tihtonen kertoo itse leikkaavansa omien koiriensa kynnet niin, että koirat makaavat kylkiasennossa sohvalla ja hän itse istuu lattialla, jolloin koirien tassut ovat sopivasti silmien tasolla. Pienen koiran voi opettaa myös esimerkiksi makaamaan selällään omistajan jalkojen välissä tämän istuessa lattialla tai sohvalla. Koiraa ei pakoteta asentoon, vaan se opetetaan vaiheittain ja runsaasti palkiten. Kun asento on mukava niin koiralle kuin omistajalle, sujuu kynsien leikkauskin sutjakkaasti.

Kynsien leikkaamiseen kannattaa valita hetki, kun koira on valmiiksi rauhallinen. Koiraa voi myös auttaa pysymään rauhallisena juttelemalla ystävällisesti ja silittelemällä sitä. Jos itsellä on kiire tai kärsimätön olo, kannattaa kynsien leikkaus jättää parempaan hetkeen. Operaatio käy paljon kivuttomammin, kun molemmat, koira ja ihminen, ovat hyvällä ja yhteistyöhaluisella tuulella.

Katso alta Noora Tihtosen ja Stara-koiran yhteinen harjoitteluhetki, joka havainnoi, kuinka kynsien leikkausta harjoitellaan starttinappulakäytöstä ja asteittaista, koiran tahtiin etenemistä hyödyntäen.

Onko teille tulossa pentu taloon? Tutustu Kuonon ja eläintenkouluttaja Noora Tihtosen koiran koulutus verkkokurssiin. Nämä opit kannattaa hanskata heti alusta alkaen.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon koirantarvikevalikoimasta löytyvät kynsisakset ja monen suosikiksi noussut Jalo Karvoihin katsomatta -tassuvoide. Jalo on kehittämässä uusia kynsien ja tassujen hoitotuotteita, joilla tassujen hoito sujuu entistäkin helpommin ja turvallisemmin.

Teksti: Niina Kinnunen