hihna

Nätisti ensihihnassa: Näin totutat pennun taluttimeen

Koiranpennun ensimmäiset elinkuukaudet ovat täynnä tärkeiden taitojen opettelemista. Yksi hyödyllisimmistä on hihnassa kulkeminen, joka kannattaa opettaa askel askeleelta pennulle pian sen kotiuduttua. Kun pentu oppii kulkemaan taluttimessa nätisti heti pienenä, sujuu lenkkeily jouhevammin myös lopun elämää.

Uuden pennun kotiintulo on innon ja tohinan aikaa. Uuden pennun omistajan muistilista on pitkä, eikä pennun ensipantaa ja -talutinta sovi unohtaa. Vaikka pentupantaa ja -hihnaa käytetäänkin vain hetki, kannattaa tuotteet valita niin, että ne ovat helposti käytettäviä ja mukavat pennulle.

– Yleissääntönä on, että pennulle tarkoitetut pannat ja hihnat tulisi olla mahdollisimman kevyitä ja koiralle huomaamattomia, kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Metalliset ketjut ja soljet ovat yleensä turhan painavia pennun kaulaan. Sen sijaan esimerkiksi kevyestä mutta kestävästä nailonista valmistetut ja muovisolkiset pannat ja hihnat toimivat hyvin ensimmäisinä taluttimina. Se mikä toimii berhandilaisen pennulla ei välttämättä kuitenkaan toimi chihuahualla, joten ensipanta ja -hihna kannattaa valita myös rodun ja yksilön mukaan.

– Tärkeintä on turvallisuus. Panta ei saa esimerkiksi tarttua mihinkään uteliaan pennun leikkiessä ja tutkiessa maailmaa.

Pannan saa sujahtamaan pennun kaulaan, kun siitä tekee sille mieluisan kokemuksen.

Harjoittelu alkaa pannasta

Ennen kuin omistajan ja pennun yhteispeliä hihnassa voi alkaa treenata, täytyy pentu totuttaa pannan käyttämiseen. Opettelu tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin eli viimeistään, kun pentu on kotiutunut uuteen kotiin. Pentu tutustutetaan pannan käyttämiseen positiivisen vahvistamisen avulla.

– Koira opetetaan yhdistämään pannan pukeminen siihen, että tapahtuu mukavia asioita: pennun kanssa leikitään, sitä rapsutetaan ja kehutaan runsaasti tai palkitaan nameilla, Kallio kuvailee.

Aluksi pantaa pidetään vain lyhyitä aikoja kerrallaan ja aikaa pidennetään pikku hiljaa. Jos pentu rimpuilee, sille ei anneta huomiota ennen kuin se käyttäytyy taas toivotulla tavalla.

Pantaa laittaessa omistajan kannattaa aina varmistaa, ettei se mene liian tiukalle. Hyvä nyrkkisääntö on, että pannan ja koiran kaulan väliin täytyy mahtua kaksi sormea.

– Harjoitella voi panta mieluummin vaikka vähän liian löysällä kuin liian tiukalla. Pennut kasvavat vauhdilla, joten omistajan kannattaa tarkistaa ja säätää pannan kokoa usein. Toissapäivänä sopiva panta voikin tänään olla jo liian tiukka.

Kun panta sujahtaa kaulaan luontevasti, seuraavaksi opetellaan, että panta rajoittaa liikkumista ja ihminen voi ottaa siitä kiinni. Kun pentua käsitellään ja pannasta otetaan kiinni, samalla otetaan kiinni myös rintakehästä.

– On erittäin tärkeää, ettei pannasta koskaan kiskota tai revitä äkkinäisin liikkein. Pennun niska on vasta kehittymässä, ja kiskominen voi aiheuttaa vammoja. Vaivat ei välttämättä näy heti, mutta voivat ilmetä vuosienkin päästä, Kallio kertoo.

 

Hihnassa kulkemisen harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä, mutta opettaa ja vahvistaa myös yhteistyötä.

Malttia hihnan molempiin päihin

Ennen kuin hihnan napsauttaa kiinni pantaan, täytyy pennun osata ottaa kontakti omistajaan. Kontakti on yhteistyön ja kaiken koulutuksen perusta, ja sen opettamisesta voi lukea lisää esimerkiksi Hankikoira.fi-sivustolta.

Kun kontakti pennun ja omistajan välillä alkaa sujua, voi taluttimeen tarttua. Ensihihna voi olla lyhyempi kuin hihna, jota lopulta tullaan käyttämään, jotta pentu oppii kulkemaan ihmisen lähellä ja toisaalta lyhyempi etäisyys on turvallinen.

– Tavoite on, ettei hihnassa vedetä. Utelias pentu näkee ja haistaa ulkona kaikkea kiinnostavaa ja lähtee vetämään päästäkseen tutkimaan niitä. Jos koira pääsee asioiden luokse vetämällä, vetää se jatkossakin, Kallio sanoo.

Pentua ei tulisi koskaan palkita vetämisestä. Sen sijaan, kun hihna kiristyy, se pidetään tiukalla ja odotetaan, että pentu ottaa kontaktin taluttajaan. Kontaktista pentu saa palkinnoksi herkun ja sen, että hihnaa löysätään ja matka jatkuu. Vähitellen koira oppii ottamaan kontaktin aina hihnan kiristyessä. Koiraa ei kannata myöskään ohjata liikkeelle tai pysähtymään hihnasta nykien, vaan sille voi opettaa sanalliset käskyt, kuten ‘mennään’ ja ‘odota’.

Vetämällä ei siis päästä eteenpäin senttiäkään. Helpommin sanottu kuin tehty, eikä omistajaakaan varmasti huvita kouluttaa jokaisella ulkoilukerralla. Pentu kuitenkin oppii jatkuvasti eikä vain kouluttaessa. Siksi remmin ei kannata antaa kiristyä edes sillä kertaa, kun omat ajatukset harhailevat muualla kuin koulutuksessa.

– Tämä vaihe on haastavin myös omistajalle ja vaatii todellista kärsivällisyyttä. Vaiva kuitenkin palkitaan, sillä hihnakäyttäytyminen on helpompi opettaa pennulle kuin opetella huonoista tavoista, kuten vetämisestä, jälkikäteen pois, Kallio muistuttaa.

Kun pentu kasvaa isommaksi, voi jokainen kokeilla, minkälainen panta, valjaat, hihna tai talutin on juuri itselle ja omalle koiralle sopivin. Kun hihnakäyttäytymisen perusta on maltilla rakennettu ja kunnossa, voi ulkoilu sujua varmasti jokaiselta koirakolta hihnan ja pinnan kiristymättä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Turvalliseen pennun kouluttamiseen sopivat Jalon pentupannat ja -taluttimet ovat saatavilla muun muassa Tuurinportissa, Masku Aurassa, Säästötalo Latvalassa sekä K-Citymarketeissa ja satunnaisissa K-supermarketeissa.

Teksti: Niina Kinnunen

Kuono testaa kovaa menoa kestävän hihnan – hajoaako tämä millään?

Kuonon pääyhteistyökumppani 2019, Jalo, antoi Kuonolle testattavaksi varsinaisen äijähihnan, eli Heavy Duty -köysitaluttimen. Niinpä Kuonon päätoimittaja ja strategi päättivät selvittää, mitä hihna kestää.

Aloitetaan ennen varsinaista testiä tarkastelemalla mistä talutin on tehty. Itse hihna on kiipeilyköyttä, joten sen kuvittelisi kestävän hieman isommankin koiran vetämistä. Hihnan päässä killuu niinikään kiipeilyyn kelpaava karabiineriklipsi.

Veimme Heavy Duty -taluttimen testattavaksi heavy duty -ympäristöön

Kun taluttimen osat yksistään kestävät satakilosen ihmisen killumisen niiden varassa kymmenien metrien korkeudessa, hihnan luulisi kestävän kovaakin käyttöä. Tällä kertaa emme kuitenkaan luottaneet pakkausselosteeseen, vaan järjestimme taluttimelle tulikokeen.

Köysitalutin 210 cm

Vetotesti

Kaikki koiranomistajat ovat joskus nähneet painajaista, jossa heidän koiransa on päässyt irti ja karannut tekemään jotakin vaarallista tai kiellettyä.

Halusimme varmistaa, ettei hihna anna periksi tiukan paikan tullen. Valitsimme vertailukohdaksi mastiffin, joka voi painaa jopa sata kiloa.

Koska emme löytäneet vetohaluista englanninmastiffia testiämme varten, teimme simulaation. Simulaatiossa Kuonon strategi, noin 75 kilon painoluokassa, veti leukoja hihnan avulla.

Talutin on viritetty ja seuraavaksi vetämään

Eli hihna nakataan tangon yli, yksi käsi lenkkiin, toinen käsi karabiineriin ja vetämään. Yksi, kaksi, kolme… Yksi, kaksi, kolme…

Toistoja kertyy yhteensä 25 kappaletta. Lopputuloksena meillä on yhtenä kappaleena säilynyt hihna ja hieman hikisenä puuskuttava strategi.

Kuonon strategi killuu Heavy Duty -taluttimen varassa

Päätämme simuloida vetämistä vielä perinteisen köydenvedon merkeissä. Niinpä hihnan molempiin päihin laitetaan 75 kiloiset ukkelit ja veto alkaa.

Jalon Heavy Duty -hihna selviää köydenvedosta hyvin arvosanoin

Hihna kestää todistetusti kovaa vetoa, joten voimme siirtyä testin toiseen vaiheeseen, eli testaamaan kuinka hyvin talutin kestää kaltoinkohtelua.

Kestävyys paineen alla

Taluttimet joutuvat arkisessa käytössä kaikenlaisen kohtelun kohteeksi. Päätimme testata kuinka Jalon superhihna kestää ajamalla sen yli autolla.

Yliajo numero 3

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Siirrymme lumelta parkkihalliin ja puhtaalle betonille. Toistamme testin.

Yli, peruutu, yli, peruutus.

Päätämme jatkaa testiä ja ajamme tällä kertaa klipsin yli. Tuttu kuvio toistuu.

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Toistuvasta rääkistä huolimatta hihna on kuin pakasta vedetty. Jos ei likaa lasketa, tietysti. Edes karabiineriklipsi ei hajonnut toistuvien yliajojen aikana.

Yliajo onnistuneesti suoritettu

Iskunkestävyys

Kuonon testiryhmän viimeistä testiä varten siirrymme verstaaseen. Työkalurivistön silmäily tuottaa useita mielikuvituksellisia tapoja kokeilla taluttimen kestävyyttä, mutta perinteinen vasara vie tällä kertaa voiton.

Talutin penkille, vasara käteen ja takomaan.

Työvälineet valmiina, testi alkakoon

Kun naru ja karabiineri ovat saaneet nokkiinsa oikealta ja vasemmalta, on aika tarkistaa tulokset. Naru on kestänyt iskut hyvin. Samoin saumamuovit. Karabiineri näyttää jo kulumisen merkkejä, sillä sen väri on kärsinyt ja siinä näkyy selkeitä naarmuja.

Oli miten oli, paketti pysyy kasassa. Talutin ei anna periksi, vaan kestää ryöpytyksen nöyränä.

Ruuvipenkki jätti jälkensä, vasara ei niinkään

Olemme vasaratestin päätteeksi hieman pettyneitä aiheuttamamme tuhon vähyyteen. Niinpä kaivamme työkalupakista vielä rautasahan ja ruuvaamme karabiinerin takaisin ruuvipenkkiin.

Taas uusi tapa kylvää tuhoa

Sahaaminen vaurioittaa pintaa, mutta sen suurempaa tuhoa emme näin pienellä sahalla saa aikaiseksi.

Nykäisytesti

Kuonon ensimmäisen testin tulokset jättivät toivomisen varaa, sillä moni lukijamme jäi kaipaamaan nykäisytestiä. Niinpä palasimme kentälle ja simuloimme kunnon nykäisyä sitomalla kahvakuulan hihnaan ja pudottamalla sen melkein kahden metrin korkeudesta.

Kuten videosta näkyy, hihna ei ole moksiskaan, vaikka pyykinkuivausteline meinasi pettää alta. Johtopäätös: hihna kestää kovan nykäisyn.

Lopputulokset

Kuonon toimituksen arvio Jalon Heavy Duty hihnasta on: kestävä. Olemme hyvillämme, että Jalon on päättänyt tehdä yliampuvan kestävän hihnan.

Tällainen äijähihna ei tietenkään sovi kaikille. Mutta jos tykkäät pienestä liioittelusta, kiipeilystä, karabiinerien estetiikasta tai haluat olla varma, ettei homma jää hihnasta kiinni, voimme suositella.
Heavy Duty -köysitalutinta saa ostaa mm. hyvinvarustetuista Citymarketeista. Juttu on tehty yhteistyössä Jalon kanssa.

Huom! Kyseessä on koiran talutin, joten emme suosittele sen käyttämistä kiipeilyyn, kuntoiluun tai muuhun kuin koirasi taluttamiseen. 🙂

Heijastimet heilumaan! Kuinka kauas koirasi näkyy hämärässä?

Vuoden lyhyin ja pimein päivä, talvipäivänseisaus, väijyy jo nurkan takana. Kun vuorokauden tunneista ylivoimaisesti suurin osa on hämäriä ja pimeitä, on tärkeä varmistaa kunnollinen näkyvyys ulkona liikkuessa. Aamu- ja iltapissitykselle lähtiessä heijastimet kannattaa muistaa pukea niin itselle kuin koiralle.

Jokainen on varmasti nähnyt valistuskampanjat heijastimista ja kuullut sanonnan halvasta henkivakuutuksesta, mutta silti vain noin joka toinen jalankulkija käyttää heijastinta. Vielä useammin heijastin tuntuu unohtuvan remmin toisessa päässä tepsuttavalta ulkoilukaverilta.

Pimeässä heijastimetta kulkevaa koiranulkoiluttajaa voi olla erittäin vaikea huomata. Liikenneturvan mukaan pitkillä valoilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta liikkuvan noin 150 metrin päästä, kun taas heijastinta käyttävä voi näkyä jopa 600 metrin päähän. Lähivaloilla heijastimet näkyvät noin 350 metrin etäisyydeltä, mutta ilman heijastinta kulkeva vasta 50 metrin päästä.

Moni kuvittelee erottuvansa valaistussa kaupungissa tai taajamassa ilman heijastintakin, mutta katu- ja mainosvalot, varjot sekä monet häiriötekijät hankaloittavat havainnointia. Usein heijastinta käyttämätön havaitaan vasta aivan kohdalla, mikä vaaratilanteessa jättää vain vähän pelivaraa.

Heijastimen ripustaminen takkiin heilumaan on pieni vaiva, ja koirillekin on nykyään hyvin saatavilla heijastavia tuotteita, kuten pantoja, taluttimia, valjaita, huomioliivejä ja -huiveja sekä valoja moneen makuun.

Testasimme Jalon Luminous-pantaa ja -talutinta lupsakan 1-vuotiaan lapinporokoira Lennin kanssa.

Näin saat hauvasi pimeässä loistavaksi

– Aivan ensimmäiseksi kannattaa huolehtia, että itse näkyy pimeässä. Kun lisäksi vielä koiralle laittaa heijastimia, lisää se molempien näkyvyyttä ja turvallisuutta, sanoo kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio.

Koiran heijastimet kannattaa valita niin, että tuotteissa on mahdollisimman paljon heijastavaa pintaa ja ne näkyvät hyvin jokaisesta suunnasta.

– Jos esimerkiksi pannassa on vain lyhyt pätkä heijastinta, on vaarana, että se pyörähtää koiran kaulassa piiloon. Heijastin pelkässä pannassa ei myös välttämättä riitä pitkäkarvaisella koiralla, jolla panta voi kadota karvojen sekaan, Kallio huomauttaa.

Heijastimia voi viritellä myös hihnaan tai hankkia valmiiksi heijastavasta materiaalista valmistettu talutin. Heijastava talutin lisää tehokkaasti näkyvyyttä ja lisää turvallisuutta myös esimerkiksi pyöräilijöitä kohdatessa, kun hihna koiran ja ulkoiluttajan välillä on helpompi hahmottaa.

Lumisateessa reippailevat Lenni sekä omistaja Maaru Rekola loistavat heijastimien avulla jo kaukaa.
Hyvä heijastin näkyy joka suunnasta. Luminous-pannassa ja -taluttimessa heijastavaa pintaa piisaa.

Vähintään heijastin kannattaa olla koiran pannassa, jotta lemmikki näkyy pimeässä, vaikka pääsisi karkuteille. Onnettomuuden sattuessa koiranomistaja on usein vastuussa mahdollisista vahingoista, jos koira on ollut irti. Heijastin on pieni hinta siitä, jos vaaratilanteilta vältytään.

– Heijastavan pannan ja hihnan lisänä on hyvä käyttää esimerkiksi huomioliiviä tai -huivia sekä vilkkuvia LED-valoja, jotka lisäävät näkyvyyttä, Kallio vinkkaa.

Heijastimien kohdalla enemmän on parempi, mutta määrää olennaisempaa on se, että heijastimet oikeasti toimivat.

– Kaunis heijastin on turha, jos se ei toimi. Ulkonäön lisäksi kehitämme tuotteitamme heijastavuus edellä. Olemme uudistamassa Jalo-pantoja ja tulevaisuudessa haluamme heijastimet kaikkiin ulkoilutuotteisiimme. Suomen olosuhteissa heijastin on hyödyksi varsinkin näin pimeinä vuodenaikoina, mutta myös läpi vuoden.

On siis korkea aika varmistaa oma ja rakkaan lemmikin turvallisuus ulkoillessa. Joko teidän koirakolla on heijastimet heilumassa?

Jalon Luminous-sarjan pannat, juoksuvyö sekä erilaiset taluttimet on varustettu heijastavilla pinnoilla taluttajan ja koiran turvaksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Jalon Luminous-sarjan pannat ja taluttimet auttavat koiraa loistamaan talven pimeissä aamuissa ja illoissa.

Nyt loppui koiran vetäminen – Koirakouluttajan viisi vinkkiä hihnakäytökseen

Tuntuuko sinustakin kuin hihnan toisessa päässä eteenpäin painelisi idän pikajuna? Koiran taluttimessa vetäminen on varsin yleinen ongelma. Ongelman syy ja ratkaisu ovat kuitenkin ihan muuta kuin mitä yleisesti uskotaan.

1. Koiraan voi sattua

Koiran vetämiseen taluttimessa on monia syitä. Yksi yleisimmistä syistä on se, että koiraan sattuu.

Tuntiessaan kipua koira vaistomaisesti pyrkii eroon kivusta vetämällä siitä poispäin  – siis vetämällä taluttimessa kahta kauheammin. Kipua voi aiheuttaa liian kapea kaulapanta tai valjaat, jotka nousevat kaulaan. Kipu tuntuu jatkuvana koiran kaulassa, niskassa, hartioissa ja voi jopa aiheuttaa kilpirauhasongelmia.

2. Valitse sopiva talutin

Hihnassa vetäminen voi loppua hämmästyttävän nopeasti ja helposti pelkästään luopumalla epäsopivasta.
– Monesti vetämisongelma vähenee tai poistuu kokonaan, jos siirrytään riittävän leveään, pehmustettuun pantaan. Vielä parempi vaihtoehto ovat hyvin istuvat valjaat, jotka eivät nouse kaulaan ja joiden vetopiste on rintalastan päällä, sanoo koirien käyttäytymisneuvoja ja ongelmakoirakouluttaja Raili Halme Rakkaista Haukuista.

3. Vältä erikoisvempaimia

Kaikenlaisia erikoisvempaimia, kuten kiristäviä kaulapantoja ja “vedonestovaljaita” kannattaa ehdottomasti välttää. Ne ainoastaan satututtavat koiraa, eivätkä poista vetämisongelmaa. Lenkkeilystä tulee koiralle kivuliasta ja pelottavaa.
– Koira kokee kipua ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin, mutta sen logiikka on erilainen kuin ihmisillä. Kun koira tuntee kipua, se myös yhdistää sen kaikkeen muuhun mitä se sillä hetkellä katsoo tai näkee, esimerkiksi toiseen koiraan, lapsiin tai autoihin ja voi alkaa pelätä niitä, Raili Halme sanoo.

4. Älä nyi hihnasta

Jos jatkuvasti lenkillä nyit vetävää koiraa hihnasta ja samalla hoet ”ei, ei vedä!”, lopeta se heti. Siitä ei nimittäin ole mitään hyötyä, päinvastoin. Se aiheuttaa myös kipua koiralle.

– Me usein tietämättämme palkitsemme koiraa vetämisestä. Kun talutin on kireällä kiellämme koiraa ja höpötämme kaikkea muutakin. Tällaisessa tilanteessa me itse asiassa palkitsemme koiraa vetämisestä. Me huomioimme koiran, kun se käyttäytyy väärin. Meidän huomiomme on yksi parhaista palkinnoista koiralle. Mitä enemmän kiellät, sitä enemmän se vetää. Jos taas kiellät niin kovasti, että koira pelästyy, se saattaa olla vetämättä. Ei siksi, että se olisi oppinut kulkemaan nätisti vaan siksi, että se on oppinut pelkäämään sinua. Pelolla kouluttaminen ei ole koskaan hyvä vaihtoehto.

5. Palkitse onnistumisista

Koira valitsee aina sen käyttäytymismuodon, mistä se saa omasta mielestään parhaan palkinnon. Palkitsemalla koiraa oikeasta, se oppii käyttäytymään niin kuin toivomme sen käyttäytyvän. Pikkuhiljaa koira oppii, että palkitsevinta on kävellä löysällä hihnalla.

– Tietysti koiran voi myös systemaattisesti opettaa kulkemaan vetämättä. Silloin on tärkeää varmistaa, että koiran ja ihmisen välinen suhde ja luottamus on kunnossa. Varsinaisia harjoituksia pitää tehdä lyhyitä aikoja kerrallaan. Harjoittele normaalin lenkin jälkeen esimerkiksi 5 minuuttia kerrallaan alussa ja sitten pidennät harjoitusaikaa siten, että harjoituksesta tuleekin pikku hiljaa normaali lenkki. Muista kuitenkin, että koiran pitää saada lenkillä myös haistella paljon, eikä ole koiraa kohtaan oikein vaatia sitä kulkemaan nätisti rinnalla koko matkaa, Raili Halme neuvoo.