harrastus

Lennokas koirafrisbee tarjoaa vauhtia ja onnistumisen kokemuksia

Koirafrisbeen aloittamiseen ei tarvita kuin kaksi kiekkoa, pieni palsta tasaista nurmikenttää sekä innokas koira. Vauhdikas laji kehittää tehokkaasti koiran lihaskuntoa, mutta myös ihminen saa haastaa itsensä, jos aikoo pysyä vauhdissa mukana. Samalla koiran ja omistajan yhteistyö kehittyy.

Värikkään muovikiekon ilmalento päättyy tarkasti ajoitettuun koppiin. Viisivuotias belgianpaimenkoira Ham nappaa frisbeen taitavasti suullaan ja tuo sen takaisin omistajalleen Csilla Bakosille. Kopittelu sujuu parivaljakolta varmalla kokemuksella: he ovat kisanneet menestyksekkäästi koirafrisbee-kisoissa, ja 10 vuotta lajia Suomessa ja Unkarissa harrastanut Bakos kouluttaa nykyään alkeiskursseja.

– Koirafrisbee on vauhdikas laji, joka on parhaimmillaan hauskaa leikkiä koiran kanssa. Laji on monipuolinen, ja jokainen voi valita itselleen ja koiralleen sopivat tavat harrastaa, hän kertoo.

Tapoja heitellä frisbeetä löytyykin jokaiseen makuun. Pituusheitossa tavoitellaan koppia mahdollisimman pitkän matkan päästä, kun taas pistekoppauksessa ja tarkkuusheitossa kiekkoa heitetään eri muotoisille kentille, jotka on jaettu pistealueisiin. Nopeuskilpailussa puolestaan kaksi koirakkoa kisaa, kumpi tuo tiettyjen matkojen päähän heitetyt kiekot takaisin nopeammin. Variaatioita on lukuisia.

Bakos itse on treenannut pääasiassa freestylea, joka muistuttaa koiratanssia. Siinä erilaisista heitoista, liikkeistä ja tempuista koostuva esitys rakennetaan musiikkiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

– Lisäksi itse voi keksiä omia hauskoja leikkejä ja pelejä. Itse tykkään kehitellä liikkeitä, joissa liikutan enemmän ihmistä kuin koiraa. Sitten katsotaan, mitä tapahtuu, kun ihmisen pitääkin juosta frisbeen perässä, Bakos kertoo nauraen.

– Muita rajoja ei ole kuin, että liikkeiden on oltava turvallisia. Tärkeintä on pitää hauskaa, ja silloin koira ja ihminen onnistuvat parhaiten.

Ham valmiina pitkään heittoon. Ihminen voi käyttää suojaliiviä, joka suojaa koiran kynsiltä tempuissa, joissa se esimerkiksi hyppää selkään.
Koirafrisbeessä käytetään varta vasten koirille suunniteltuja, turvallisia kiekkoja.

Kiekon perään vauhdikkaasti mutta turvallisesti

Bakosin treenikassi on pullollaan vuosien varrella hankittuja värikkäitä kiekkoja, joista osa on täynnä pieniä hampaanjälkiä ja osa kiiltää vielä uutuuttaan. Alkuun pääsee kahdella frisbeellä, mutta mitä tahansa kiekkoa ei ole turvallista käyttää.

– Esimerkiksi frisbeegolfissa käytettäviä kiekkoja pitää välttää, koska ne menevät koiran purressa helposti rikki ja hajoavat teräviksi paloiksi. Koirille on olemassa laaja valikoima turvallisia frisbeitä, jotka eivät satuta niiden suuta ja hampaita.

Saatavilla on eri kokoista, painoista ja kovuista kiekkoa. Herkkäsuiselle koiralle valitaan pehmeämpi malli ja koira, joka tykkää pureskella kovaa, tarvitsee kestävämmän kiekon. Kiekkoja tarvitaan ainakin kaksi, jotta yksi jää aina ihmiselle eikä koiralle tule tarvetta omia heitettyä frisbeetä itselleen.

Vauhdikasta lajia on turvallisinta harrastaa tasaisella, kuivalla nurmikolla, jossa ei ole kuoppia, keppejä tai muuta roskaa. Myös tekonurmi tai talvella pehmeä lumi ovat sopivia alustoja, kunhan maa ei ole liukas tai liian kova. Hiekalla heittelyä kannattaa välttää, koska hiekka ja kivet kuluttavat koiran hampaita ja frisbeetä.

– Ennen kuin koira otetaan mukaan, omistaja opettelee yksin perusheittotekniikat ja heittämään kiekkoa turvalliselta korkeudelta, Bakos kertoo.

Vaikka koira olisi mestari pallon ja muiden lelujen noutamisessa, täytyy arvaamattomammin lentävän frisbeen koppaamista treenata askel askeleelta.

– Koira tutustutetaan frisbeeseen esimerkiksi leikkimällä sillä. Kun se osaa ottaa kiekon suuhun varmasti, lisätään liikettä ensin rullaamalla kiekkoa maassa ja sitten aivan lyhyillä heitoilla. Aluksi ei tehdä hyppyjä tai mitään vaarallisia temppuja.

Maltillisella ja turvallisella treenillä pääsee lopulta näyttäviinkin tuloksiin. Ham ja Bakos esittelevät liikkeiden monipuolisuutta: välillä koira odottaa keskittyneesti paikallaan, kun omistaja kiertää frisbeen kanssa sen ympärillä, välillä se puolestaan loikkaa nappaamaan kiekon ilmasta tai kiitää innoissaan pitkälle heitetyn frisbeen perään.

– Kun koira on frisbeen lumoissa, se ei huomaa ympäristöään eikä sitä, että on jo väsynyt. Siksi omistajan on huolehdittava, että harjoitukset ovat sopivan lyhyitä ja on maltettava pitää tarpeeksi taukoja.

Tärkeintä lajissa on hauskanpito. Bakos on voittanut kerran kisat sillä, että tuomaria nauratti oivaltava temppu niin paljon.
Omia temppuja kehitellessä voi käyttä välillä heittoon vaikkapa jalkoja.

Yhteistyö hioutuu heittelyn lomassa

Koirafrisbee sopii useimmille, perusterveille koirille rodusta ja koosta riippumatta. Bakos ja Ham jäivät kisaamisesta eläkkeelle viime vuonna, kun Hamin toisesta lonkasta löytyi lievää poikkeamaa. Eläinlääkärin mukaan kisaaminen olisi ollut mahdollista, mutta Bakos haluaa pelata varman päälle. Kaksikko ei kuitenkaan malta pysyä kokonaan poissa lajin parista, vaan he esittelevät koirafrisbeetä vielä erilaisissa tapahtumissa ja näytöksissä.

– Olen harrastanut monia lajeja, mutta juuri koirafrisbeen avulla olen oppinut ymmärtämään koirani liikkeet, eleet ja ilmeet, ja myös koirani on oppinut tarkkailemaan minua. Parhaimmillaan tuntuu kuin koira osaisi lukea ajatukseni, ja se tekee oikeat liikkeet jo ennen kuin käsken.

Lajin aloittaminen onnistuu esimerkiksi netistä löytyvien ohjeiden avulla itsenäisestikin, mutta Bakos suosittelee alkeiskurssia, koska siellä frisbeetä oppii heittämään varmasti turvallisesti ja samalla harrastajat pääsevät jakamaan vinkkejä toisilleen. Suomessa laji on vielä melko uusi ja piirit pienet, mutta sitäkin tiiviimmät. Vuosittain järjestetään kilpailut, joihin harrastajat eri puolilta maata kokoontuvat kisamaan ja vaihtamaan kuulumisia.

Lajin parhaiksi puoliksi Bakos luettelee sen, että harrastaminen onnistuu missä tahansa, kunhan on nurmikkoa ja pari kiekkoa repussa mukana. Itsensä ja koiran haastaminen ja onnistumisen kokemukset molemmille koukuttavat. Bakos jo leikittelee ajatuksella toisesta koirasta, jonka kanssa voisi jatkaa koirafrisbeetä aktiivisemmin.

– On mahtavaa, että laji kehittyy koko ajan. Vielä näin kymmenenkin vuoden jälkeen välillä tuntuu kuin olisin aloittelija, sillä aina on uutta opittavaa ja oivallettavaa.

Lisätietoa ja muun muassa vinkkejä sopivan frisbeen valintaan löytyy Suomen Frisbeekoirien nettisivuilta sekä Facebook-ryhmästä. Lennokkaaseen lajiin voi tutustua myös paikan päällä tämän vuoden kisoissa 11.–12.8. Vihtavuoren urheilupuistossa, Laukaassa. Tapahtumaan on yleisölle vapaapääsy.

Koirafrisbeessä koukuttaa omistajan ja koiran yhteiset onnistumisen hetket.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Nenä töihin Nose Workilla – Aktiviinen haistelu on koiralle tehokasta aivojumppaa

Koirat ovat tunnettuja uskomattoman tarkasta nenästään. Ne tutkivat maailmaa jatkuvasti nuuhkimalla: lenkillä tien varren jälkiä, hieroessaan tuttavuutta ja liedeltä leijailevaa ruoan tuoksua. Nose workissa hyödynnetään koiran luontaista halua haistella. Samalla koira oppii keskittymiskykyä ja saa itsevarmuutta.

Koirakoulu Vision tiloista kuuluu innokkaita haukahduksia. Meneillään on nose work -tunti, jossa treenataan nenätyöskentelyä etsimällä tiettyjä koiralle opetettuja hajuja erilaisista piiloista. Vuoroaan odottaessa koirat tassuttelevat malttamattomina. Missä haju? Kun lupa etsimiseen annetaan, pinkaisee koira häntä huiskuten nuuskimaan.

– Lajissa on sama periaate kuin tullin huumekoiran tai poliisin räjähdekoiran koulutuksessa. Koira opetetaan tunnistamaan tietty haju, joka on sille merkityksellinen, kertoo koirakouluttaja Leena Rantamäki, joka toimii myös Nose Work Finland ry:n puheenjohtajana.

Nose workissa hajunlähde piilotetaan laatikkoon, sisä- tai ulkotilaan tai ajoneuvoon. Tällä kertaa harjoitellaan laatikkoetsintää. Rantamäki asettelee lattialle monen kokosia ja muotoisia laatikoita, joista yhteen on piilotettu eukalyptuksen tuoksua. Se on ensimmäinen haju, jonka koira oppii tunnistamaan. Lajissa käytetään myös laakerinlehteä ja laventelia.

– Suomessa käytetään hydrolaatteja, jotka ovat eteeristen öljyjen valmistusprosessin sivutuote. Joissakin maissa käytetään eteerisiä öljyjä, mutta niiden käyttö on vaikeampaa, koska ne ovat sellaisenaan liian voimakkaita koiran nenälle, Rantamäki sanoo.

Hajun voi piilottaa mihin tahansa laatikkoon, rasiaan, purkkiin tai vaikka laukkuun, kunhan sen saa suljettua jokaiselta sivulta. Treeniä vaikeutetaan esimerkiksi lisäämällä laatikoiden määrää, käyttämällä erilaisia rasioita ja laittamalla ne eri ympäristöihin ja alustoille. Alkeistreeneissä haju on vain yhdessä laatikossa, mutta tason kasvaessa hajunlähteitä voi olla useampikin.

– Sisätilaetsinnässä hajun voi piilottaa mihin tahansa tilaan, esimerkiksi varastoon, toimistoon tai autotalliin. Hajun voi myös piilottaa ulos tai ajoneuvoon. Piiloja voi varioida loputtomasti, joten aina löytyy uusia tapoja kehittyä.

Nose workia voi harrastaa omaksi iloksi, mutta myös tavoitteellinen kisaaminen on mahdollista. Nose Work Finland hallinnoi paikallisten koirayhdistysten järjestämiä hajutestejä ja kokeita, joissa kisataan kolmessa tasoluokassa ja niin laatikko-, sisätila-, ulkotila- kuin ajoneuvoetsinnässäkin.

Nose workissa käytettävät tuoksut on valikoitu sen mukaan, että ne on helposti saatavilla, mutta toisaalta eivät tule kaikkialla koko ajan vastaan. Tuoksu piilotetaan aina imeytettynä materiaaliin, kuten paperiin, vanulappuun tai vanupuikkoon.
Yhteen laatikoista on piilotettu eukalyptuksen tuoksua. Lajissa riittää aina uusia haasteita, ja myös omistaja saa aivojumppaa uudenlaisia piiloja kehitellessään.

Vamma tai arkuus ei estä harrastamasta

Nose work kehitettiin Yhdysvalloissa vuonna 2008 alun perin rescuekoirien aktivointiin. Pian laji levisi myös koti- ja harrastuskoirien pariin, kun lajityypillisen haistelemisen ja mukavan tekemisen hyödyt koiran hyvinvointiin huomattiin. Suomeen laji rantautui vuonna 2015 ja on nopeasti kasvattanut suosiotaan.

– Lajia voi harrastaa kaikenlaisten koirien kanssa, myös jos koiralla on jokin vamma tai ongelmia arkuuden tai jonkin muun asian kanssa. Myös lajin kilpailusäännöissä huomioidaan nämä koirat, Rantamäki kertoo.

Hän harrastaa lajia itse kolmen koiransa kanssa, joista yksi on sokea. Rantamäen kurssilla käy myös ihmisarka koira, joka ei ensimmäisellä kerralla uskaltanut edes ovesta sisään. Treenaaminen voidaan soveltaa koirakohtaisesti sopivaksi, ja harjoitukset tehdään koira kerrallaan, joten jokainen saa nuuhkia rauhassa.

– Lajista on ehdottomasti hyötyä aralle koiralle, koska haistelu kasvattaa sen itsevarmuutta ja tarjoaa rauhallista tekemistä. Harjoituksia tehdään sopivan pienissä paloissa kerrallaan, ja kokemuksesta tehdään koiralle aina positiivinen.

Eettiset säännöt ovat olleet tärkeä osa nose work -toimintaa alusta asti. Lajin luonteeseen kuuluu, että jokainen koirakko saa treenata haluamallaan tavalla, kunhan koulutusmetodeista ei aiheudu haittaa koiralle. Koulutuksessa suositaan palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Tärkeintä on, että niin ihmisellä kuin koirallakin on hauskaa.

Leena Rantamäki soveltaa nose work -treenit aina koirakohtaisesti sopiviksi. Pahviin kiinnitetyn hajuliuskan avulla harjoitellaan tarkkuutta hajun paikantamiseen.
Tiukkaa keskittymistä. Nose work on opettanut amerikankarvatonterrieri Sisulle pitkäjänteisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoa.

Keskittymistä vaativa haistelu rauhoittaa

Kun koira paikantaa hajun, merkkaa se löytönsä esimerkiksi tökkäämällä piiloa kuonollaan tai laskeutumalla maahan makaamaan. Nose workissa opitaan myös koiran ja ihmisen yhteistyötä. Omistajan tuleekin olla tarkkana ja osata tulkita koiraansa.

Yksivuotiaalta bordercollie Cissiltä ja tämän omistajalta Eija Voutilaiselta nose work sujuu jo vauhdikkaasti, sillä tämä on parivaljakolle jo toinen kurssi. Cissi kiertää lattialle asetellut laatikot päämäärätietoisesti, eikä aikaakaan, kun kätköt löytyvät.

– Meillä on neljä koiraa, joiden kanssa harrastamme paljon. Haluan viettää koirien kanssa myös kahdenkeskistä aikaa, joten nose work on vain meidän kahden oma juttu, Voutilainen kertoo.

Myös Tiina Karjalainen ja kolmevuotias amerikankarvatonterrieri Sisu kaipasivat yhteistä mukavaa puuhaa, joten he päätyivät nose workin pariin puolitoista vuotta sitten. Laji on sopinut hyvin karvattoman, eloisan koiran aktivointiin, sillä sitä pystyy harrastamaan helposti sisällä, jos ulkona on ikävä sää.

– Sisulla on hirveä määrä energiaa, joten keskittymistä vaativa aivojumppa väsyttää hyvin, kun se joutuu vähän miettimään. Aluksi Sisu luovutti, jos ei heti löytänyt hajua, mutta se on oppinut myös pitkäjänteisyyttä, Karjalainen kertoo.

Rantamäki suosittelee nose workia erityisesti koirille, jotka harrastavat agilityä tai muuta korkeassa vireessä tehtävää lajia, koska haistelu toimii hyvin rauhoittavana vastapainona. Koska lajin koulutuksessa ja kisoissa on huomioitu myös koirat, joilla on erityistarpeita, on aloittamisen kynnys matalalla koiralle kuin koiralle.

Palo, jolla koirat lähtevät etsimään hajua, paljastaa lajin olevan mieluista puuhaa. Jokainen koira saa tunnin aikana onnistumisen kokemuksia, ja tehokkaan treenin päätteeksi koirat ovat rentoja ja valmiina hyvin ansaituille torkuille.

– Parasta tässä on nähdä koiran valtava into. Koira on onnellinen, kun saa haistella, olla koira ja tehdä koiran duunia, Rantamäki summaa.

Lajiin voi tutustua lisää muun muassa Nose Work Finland ry:n nettisivuilla. Eri puolille Suomea on myös perustettu alueellisia yhdistyksiä, ja monet koirakoulut tarjoavat nose work -tunteja.

Jossain täällä kirjahyllyssä se tuoksu on! Pieneen putkiloon tai rasiaan laitetun tuoksun voi piilottaa oikeastaan minne tahansa. Lisähaastetta saa vaihtelemalla piilon korkeutta.
Eija Voutilainen harrastaa monia lajeja neljän koiransa kanssa. Nose work on hänen ja Cissin yhteistä laatuaikaa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Karvaiset kaverit piristävät vanhusten arkea – Vierailimme palvelutalossa koirien kanssa

Koirat ovat tunnetusti ilahduttamisen mestareita. Riemukkaiden hännänhuiskuttajien vierailu vanhainkodissa on monelle ikäihmiselle päivän kohokohta. Kuono kävi seuraamassa Suomen Karva-Kaverit ry:n vapaaehtoisten vierailua Kotipirtin palvelutalossa, Tampereella.

Koirakaksikko, Taavi ja Ringo, ovat valmiina toimeen. Ne tallustavat iloisesti nuuskuttaen palvelutalon ovista omistajiensa Outi Korpisen ja Jemina Järvisen ohjaamina. Paikka on selvästi tullut jo tutuksi, ja koirat heiluttavat häntiään, kun tietävät pian tapaavansa paljon ystäviä. Tiedossa on roppakaupalla rapsutuksia.

– Vierailemme pääasiassa vanhusten luona vanhain- ja palvelukodeissa, mutta käymme myös esimerkiksi lasten ja kehitysvammaisten luona. Keikkailemme myös erilaisissa tapahtumissa, Suomen Karva-Kaverien Tampereen koordinaattori Outi Korpinen kertoo.

Vuonna 2011 perustettu yhdistys toimii eri puolilla Suomea. Sen tavoitteena on ilahduttaa ja vahvistaa ihmisten terveyttä sekä sosiaalista hyvinvointia eläinten avulla. Vapaaehtoisten vierailut esimerkiksi palvelutaloissa tuovat vaihtelua arkeen ja aktivoivat vanhuksia rupattelemaan ja rapsuttelemaan koiria.

– Vierailulla olevan koiran tunnistaa oranssista liivistä, jota pidetään aina vieraillessa päällä. Moni luulee liiviä avustajakoiran liiviksi, mutta Karva-Kavereita saa lähestyä ja tervehtiä, Korpinen sanoo.

Palvelutalon oleskeluhuoneessa puheensorina vilkastuu, kun koirat saapuvat paikalle. 7-kuinen labradorinnoutaja Taavi tervehtii iloisesti nuuskuttamalla, ja 3-vuotias sekarotuinen Ringo löytää heti sopivan rapsuttajan ja istahtaa jalkojen juureen silitettäväksi.

Palvelutalon oleskeluhuoneessa koirat siivittävät keskustelua samalla, kun asukkaat voivat silittää niitä.

Kohtaamisia suurella sydämellä

– Täältä tulisi Karva-Kaveri vierailemaan. Saako tulla tervehtimään? Korpinen huikkaa ovelta palvelutalon asukkaalle.

Koirien vierailu nostattaa monet leveät hymyt huulille, ja vanhus jos toinenkin puhkeaa muistelemaan omia rakkaita lemmikkejään elämän varrelta. Moni kertoo olevansa eläinrakas, ja heille kohtaaminen koirien kanssa on korvaamatonta nyt, kun omia lemmikkejä ei enää voi pitää.

Juuri nämä kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa saavat vapaaehtoiset innostumaan koiravierailutoiminnasta. Vierailut antavat paljon niin omistajalle kuin koirallekin.

Korpinen lähti mukaan puolitoista vuotta sitten, kun kuuli Karva-Kavereista koirapuistossa. Hän käy vierailuilla myös toisen koiransa, 2-vuotiaan labradorinnoutaja Topin, kanssa. Nuorempi Taavi on ollut mukana aivan pienestä pennusta asti.

– Koira saa tästä rapsutuksia ja hyvän mielen. Se myös oppii kohtaamaan erilaisia ihmisiä, Korpinen kertoo toiminnan parhaita puolia.

– Itsellekin tulee hyvä mieli. Hymyilyttää, kun vanhukset alkavat puhua esimerkiksi omista lemmikeistään. Usein meinaan myös herkistyä, hän jatkaa.

Pyörätuolissa istuvaa naista naurattaa, kun Taavi ja Ringo yrittävät hotkaista pöydän alle tippuneita ruoanmurusia. Koirien herkkunälkä huvittaa muitakin. Eräs herra leikittää koiria tarjoamalla namipaloja palkkioksi hienosti suoritetuista käskyistä. Ringo vie vanhemman koiran itsevarmuudella namin Taavin kuonon edestä, mutta onneksi herkuista riittää molemmille.

“Juuri siitä.” Ringo on oikea ekspertti rapsutusten ja halien keräämisessä.
Taavi kuuntelee korva tarkkana palvelutalon asukkaiden tarinoita omistajansa Outi Korpisen sylissä.

Kaikenkarvaiset eläinystävät tervetulleita

Karva-Kaverien toiminnassa on mukana monenmoista eläinystävää. Koirien lisäksi vierailuja tekevät ainakin kissat, kanit, marsut, ponit ja onpa mukana yksi porokin.

– Meillä ei ole rajoitettu koiriakaan, joten myös rescue-koirat ja nuoret pennut sopivat mukaan, kunhan rokotukset ja madotukset ovat kunnossa.

Lisäksi eläinten ja omistajien tulee läpäistä soveltuvuustesti, jossa testataan molempien reagoimista eri tilanteissa. Vapaaehtoiset eläimineen kohtaavat usein esimerkiksi kehitysvammaisia tai muistisairaita henkilöitä, jotka saattavat tehdä yllättäviä liikkeitä ja ääniä. Laitoksissa vierailuilla käyvien eläinten täytyy myös osata kulkea erilaisissa tiloissa ja pinnoilla sekä sietää esimerkiksi pyörätuoleja ja rollaattoreja.

– Testissä varmistetaan, että eläintä voi käsitellä, esimerkiksi koskemalla tassuihin. Eläimen pitää myös pystyä olemaan samassa tilassa muiden koirien ja eläinten kanssa, sillä yleensä keikoille mennään pareittain tai useamman koiran voimin.

Eläimen pitää myös olla omistajansa hallinnassa, eikä esimerkiksi todella haukkuherkkä koira sovi toimintaan, sillä vierailun kohteet voivat säikähtää kovaa haukkumista.

– Mielestäni myös omistajan tulee olla sellainen, että haluaa jutella vanhuksille ja että on rohkeutta kohdata erilaisia ihmisiä, Korpinen sanoo.

Rauhallisuus on vierailuilla valttia, mutta myös energiset koirat voivat olla loistavia ilahduttajia. Kaikki vanhukset eivät itse ota kontaktia vierailijoihin, mutta seuraavat koirien touhuamista mielellään sivusta. Kovimmat höyryt koiralta kannattaa kuitenkin päästellä jo lenkillä ennen vierailua.

Myös palvelukodin työntekijät ilahtuvat koirien vierailusta.

Koiravierailuille riittää kysyntää

Vierailukierroksen päätteeksi koirat ovat aivan naatti. Taavin ja Ringon silmäluomet alkavat lupsua kiinni, kun ne odottavat kotiin lähtöä. Ovella vielä palvelutalon työntekijä tulee halimaan ja rapsuttamaan heipat hyvin työnsä tehneille haukuille.

Seuraavana päivänä tiedossa on uusi vierailu toisessa vanhainkodissa. Vierailuille on enemmän kysyntää kuin niitä ehditään tekemään.

– Tarvitsisimme uusia aktiivisia jäseniä, jotka voisivat käydä vierailuilla säännöllisesti, Korpinen kertoo ja kannustaa kiinnostuneita omistajia lähtemään mukaan, jos omasta koirasta olisi tuomaan iloa muille.

Lisätietoa toiminnasta löytyy Suomen Karva-Kaverien nettisivuilta sekä Facebookista, ja lisää voi kysyä sähköpostilla: info@suomenkarvakaverit.fi.

Jemina Järvinen ja Outi Korpinen toivovat mukaan uusia aktiivisia Karva-Kavereita. Myös Ringo ja Taavi suosittelevat nami- ja rapsutuspalkkiolla tehtävää työtä.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Kaverikoirat ovat ilon lähettiläitä

Kaverikoiravierailuilla Bonon häntä heiluu. Se viipottaa määrätietoisesti eteenpäin ja valitsee ne ihmiset, joiden luokse jää seurustelemaan. 12,5-vuotias vehnäterrieri palkittiin viime keväänä Kennelliiton kaverikoiramitalilla.

Vehnäterrieri Bono (Boundary Oak Janus) on aina rakastanut ihmisiä ja eläimiä. Sillä on luontainen taito saada puolelleen myös niin sanotut ei-koiraihmiset. Bono on jo yli 12-vuotias, mutta ikäisekseen pirteä. Se osaa tarvittaessa olla korrekti ja kohtelias, mutta lisäksi sillä on ehtymätön huumorintaju, tilanneherkkyys ja hyvä hermorakenne.

Harrastuskoirana Bono on kokenut paljon. Sen kanssa on kisattu niin agility- kuin tokokentilläkin, harjoiteltu pelastuskoiratoimintaa raunioilla, pelattu flyballia, kisattu rally-tokossa ja pyörähdelty näyttelykehissä. Aina touhuamisen välissä se viettää laiskanpulskeaa koiranelämää. Bonon työmoottori on aina ollut terrierimäisen tehokas. Kun koiraherran oli aika jäädä eläkkeelle agilitykilpailuista, tuli kaverikoiratoiminnan vuoro.

Kaverikoiratoiminta alkoi Suomessa vuonna 2001 avustajakoirakouluttaja Leena Rajalan ja Suomen Kennelliiton yhteistyönä. Kaverikoiratoiminnan lähtökohtana oli tuoda koirien aikaansaamat terapeuttiset vaikutukset mahdollisimman monen tarvitsevan ulottuville.

Koirien kouluttaminen erityistehtäviin on kuitenkin vaativaa, aikaa vievää ja kallista, joten kehitettiin toimintamalli, jossa tavalliset perhekoirat voivat tuoda iloa ja lämpöä erityisryhmien, kuten vanhusten, vammaisten ja lasten arkeen. Kaverikoirakot ovat usein tavallisia kotikoiria omistajineen, jotka vapaaehtoistyönään käyvät vierailemassa sovituissa kohteissa. Tällä hetkellä kaverikoiria on Suomessa noin 800.

Kaverikoiraksi sopii koira, joka on terve ja vähintään 2-vuotias. Sen tulee olla ihmisystävällinen ja suhteen koiran ja ohjaajan välillä pitää olla kunnossa. Koiran tulee itse haluta ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, eikä se saa häkeltyä erikoisista hajuista, liukkaista lattioista, yllättävistä liikkeistä tai äänistä.

On hyvä, jos koira on tottunut näkemään erilaisia apuvälineitä, kuten pyörätuoleja ja rollaattoreita. Sen tulee kyetä toimimaan myös laumassa ja olla ohjaajansa hallittavissa. Koiraa ei missään vierailukäynnin vaiheessa pakoteta tai käsketä ottamaan kontaktia ihmisiin, vaan se saa hakeutua kontaktiin itse. Moni kaverikoira nauttii vierailuista täysillä, sillä ne saavat osakseen jakamatonta huomiota, hellittelyä ja rapsutuksia.

Kaverikoiran ohjaajan pitää tuntea lemmikkinsä erittäin hyvin ja osata ennakoida sen käytöstä kaikissa tilanteissa. Myös hyvästä ihmistuntemuksesta on hyötyä. Sekä omistajan että koiran on osattava suhtautua kunnioituksella sellaisiinkin ihmisiin, jotka syystä tai toisesta pelkäävät koiraa tai muuten näyttävät tunteensa voimakkaasti.  Ohjaajan tehtävä on varmistaa, että kohtaaminen on turvallinen ja mukava kokemus kaikille osapuolille.

Koiran ohjaaja saa opastusta kaverikoirakurssilla sekä seuraamalla aluksi käyntejä ilman omaa koiraa. Ensimmäisellä omalla käynnillä koirakolla on mukanaan kokeneempi kaverikoiranohjaaja, joka tarvittaessa neuvoo ja opastaa. Koirat oppivat usein todella nopeasti, miten vierailuilla käyttäydytään.

Kaverikoirat kuuluvat kaikki johonkin kaverikoiraryhmään ja vierailut tehdään pääsääntöisesti useamman koirakon ryhmissä. Vierailut ovat siis sosiaalisia vuorovaikutustilanteita, joissa pääroolissa ovat koirat. Kaverikoiratoimintaan mukaan lähtevältä edellytetäänkin ryhmätyötaitoja ja koiralta kykyä toimia ryhmässä toisten koirien kanssa.

Vierailutilanteet ovat hyvin hallittuja. Koirat pidetään käynneillä aina kytkettyinä eikä niiden anneta leikkiä tai seurustella keskenään. Koirille ei haluta aiheuttaa stressiä liian tiheillä vierailukäynneillä, joten kaverikoira saa käydä keikalla maksimissaan kerran viikossa. Normaalisti yksi käyntikerta kestää noin tunnin.

kaverikoira2

Ansioituneille kaverikoirille voidaan myöntää Kennelliiton kaverikoiramitali kunniakirjoineen. Kukin koira voi saada mitalin kerran elämässään, ja se on kunnianosoitus koiran tekemälle pyyteettömälle ja arvokkaalle työlle. Vehnäterrieri Bono sai mitalinsa 11. toukokuuta 2013.

Bonon kaverikoiratoiminta alkoi ­­­­­­Itä-Helsingin kaverikoiraryhmän uusien koirakkojen testitilaisuudesta, jossa se hyväksyttiin testauksen jälkeen mukaan ryhmän toimintaan. Ensimmäisestä kaverikoiravierailusta on kulunut nyt reilut kolme vuotta.

Bono käy ilahduttamassa ihmisiä Helsingin alueella pääasiassa vanhusten palvelutaloissa ja sairaaloissa, joissa kaverikoirat ovat aina odotettuja vieraita. Koira voi tuoda sairaille ja vanhuksille uskomattoman paljon iloa. Pieni hetki yhdessä karvaisen ystävän kanssa on elämys monelle: väsyneet kasvot herkistyvät hymyyn, sormet tavoittelevat silittämään pehmoista turkkia, jokunen silmäkulma kostuu muistoista, tarinat tavoittavat hetkeksi kuulijan. Nämä ovat pieniä, korvaamattoman arvokkaita hetkiä, jotka pysäyttävät ajan ja hektisen arjen.

Sitoutuminen kaverikoiratoimintaan on tärkeää, vaikka kukin koirakko käy vierailuilla oman rytminsä ja koiran jaksamisen mukaan. Bono pääsee kaverikoirakeikoille kerran kuussa – joskus useamminkin.

Kiitokseksi rapsutuksesta Bono saattaa lipaista silittävää kättä. Joskus se riemastuu juttelemaan ääneen: se seisoo tassut tanassa ja häntää heiluttaen keskellä huonetta sanoo sanottavansa sen verran kovaan ääneen, että vähän huonokuuloisemmatkin saavat selvää. Sitten voidaan taas rapsutella. Itsetietoinen terrieriherra on erityisen mielissään, mikäli samalle käynnille sattuu mukavia kaverikoiranarttuja.

Lähde: Kennelliitto

Teksti: Susanna Turtiainen
Kuva: Paula Häkkinen

Juttu on aiemmin julkaistu hieman eri muodossa kerry- ja vehnäterrierikerhon jäsenlehdessä.

Huippuhandlerin vinkit koiranäyttelyyn

Kuusinkertainen Junior Handlerin SM-finalisti Tiia Nyberg antoi Kuonon lukijoille kahdeksan vinkkiä tulevaa näyttelyviikonloppua varten. 21-vuotias Tiia on kiertänyt näyttelykehiä aktiivisesti lähes 15 vuoden ajan ja esittänyt menestyksekkäästi koiria kaikista FCI:n roturyhmistä.

8. ROTU. Tutustu oman koirasi rotuun. Rotujärjestöjen sivuilta löytyy usein vinkkejä näyttelyihin. Lue myös rotumääritelmä. On tärkeää tietää, mitä rodulta halutaan ja vaaditaan. Lähes jokaisella rodulla on oma esitystapansa, johon kuuluu esimerkiksi se, seisotetaanko koiraa vapaana vai kuuluuko siitä pitää kiinni. Seuraa muita rodun edustajia kehässä.

7. VAATTEET. Pukeudu mukavasti, koska näyttelypäivä saattaa venyä pitkäksi. Siistit vaatteet näyttävät tuomarille, että näyttelyyn on panostettu (vaikka pääasiallinen huomio onkin koirassa). Vaatteiden tulisi olla eriväriset kuin koira.

6. LIIKKUMINEN. Opettele tunnistamaan, miten kovaa liikkua, jotta koiran liikkeet pääsevät parhaiten esiin. Lähes kaikkien rotujen kehissä näkee esittäjiä, jotka liikuttavat koiriaan joko aivan liian hitaasti tai vaihtoehtoisesti liian nopeasti.

5. HIHNA. Näyttelyhihnan tulisi olla erivärinen kuin koira. Esimerkiksi valkoinen hihna valkealla koiralla saa koiran näyttämään likaiselta.

4. AIKATAULU. Saavu ajoissa paikalle, jotta koira ehtii tutustua näyttelypaikkaan ja tottua hälinään. Varaudu ruuhkiin. Varmista, että koirasi ehtii ajallaan kehään.

3. VIRHEET. Opi tunnistamaan ja peittämään koirasi virheet. Jos esimerkiksi koiran kulmauksissa olisi parantamisen varaa, tiedosta paljonko koiraa pitää venyttää seisotettaessa, jotta sen kulmaukset näyttäisivät mahdollisimman moitteettomilta.

2. POSITIIVISUUS. Tärkeintä on, että koiralla on hauskaa. Jos koira on nuori tai näyttelyissä ensimmäisiä kertoja, ei ole niin vakavaa, jos se rimpuilee eikä esiinny kunnolla. Alussa koiran on tärkeintä saada positiivisia kokemuksia. Ole iloinen. Kun omistajalla on kivaa, myös koiralla on kivaa.

1. YHTEISTYÖ. Koiran ja esittäjän välinen yhteistyö on avainasemassa. Muista, että näyttelyissä koira on etusijalla ja kehässä on hyvä mennä koiran ehdoilla.

tiiaet4

Kuvat: Susanna Palm

Haluatko koirasi Viikon harrastaja -palstalle?

Pärjääkö koirasi kisoissa? Kahmiiko koirasi palkintosijoja kuin vettä vaan? Kuonossa voit jakaa omat harrastustuloksesi muiden kanssa.

harrastuss

Näin ilmoitat koirasi:
[list style=’check’]
[list_item] Kirjoita kuvaus tapahtumasta (missä, sijoitus, päivämäärä, jne)[/list_item]
[list_item] Kirjoita lyhyt tarina koirastasi ja harrastuksestasi. Muutama lause riittää! Mallia voit katsoa vaikka täältä. [/list_item]
[list_item] Lähetä paketti ja kuva koirastasi sähköpostitse info at kuono.fi. Voit myös laittaa viestisi Facebookissa www.facebook.com/kuonofi [/list_item]

[/list]

Tervetuloa Kuonoon!

Joskus pienistä ajatuksista tulee ihan todellisia juttuja. Minun unelmani koirapalvelusta juontaa juurensa jo parin vuoden taakse, jolloin pohdimme ensimmäisiä ajatuksia koira-aiheisesta nettipalvelusta. Tuolloin syntyi Koiranäyttelyt kartalla -niminen palvelu (http://www.koiranäyttelyt.fi/), joka muuten muuttaa osaksi Kuonoa ensi vuoden puolella.

Kuono syntyi tarpeesta tehdä uudenlainen koiramedia nettiin. Erilaisia foorumeita ja koirapalveluja on netti pullollaan, mutta meidän perustajien visio on ottaa lukijat & fanit mukaan tekemään sisältöä. Aloitimme sisällön keräämisen ja jututoiveiden listaamisen Facebookissa jo aiemmin ja kuten arvelimmekin, teidän sanaiset arkkunne ovat pullollaan ideoita. Antakaa tulla vain lisää.

Mitä Kuono sitten on nuuskinut sisäänsä? Tutkitaan.

viihde
Viihde-osiossa julkaistaan kaikkein nopein ja hauskin koirauutisointi. Sellainen, jota voi nopeasti vilaista häntää heilauttamalla. Videoita, kuvia, hauskoja sattumuksia ja niin edelleen. Kuono haluaa viihdyttää ja tarjota nopeitakin elämyksiä.
asia
Asia-osio on nimensäkin puolesta asiallisemman sisällön osio. Koska me kuonolaiset emme tiedä kaikesta kaikkea emmekä välttämättä mistään mitään, käytämme paljon asiantuntijoita. Harrastuksista voit kysyä harrastuskonsultiltamme Susannalta ja lupaamme selvittää vastauksen kiinnostavaan kysymykseen vaikkapa eläinlääkäriltä tai tietyn lajin harrastajalta. Myös koiraongelmiin ongimme vastauksen. Kysymyksiä voit laittaa vaikkapa yhteydenottolomakkeen kautta.
ifestyle
Lifestyle-osiossa testataan tuotteita, otetaan kantaa puhuttaviin asioihin ja fiilistellään muutenkin rennon olemisen merkeissä.
Kuvat-osioon toivomme sinulta omat koirakuvasi. Jos koirasi pärjää hyvin näyttelyissä, ilmoita koirasi Viikon ROP -palstalle. Jos harrastat aktiivisesti, ilmoita koira Viikon harrastaja -palstalle ja niin edelleen.
Kuvat-osioon toivomme sinulta omat koirakuvasi. Jos koirasi pärjää hyvin näyttelyissä, ilmoita koirasi Viikon ROP -palstalle. Jos harrastat aktiivisesti, ilmoita koira Viikon harrastaja -palstalle ja niin edelleen.

 

Meidät kuonolaiset saat kiinni Yhteys-sivujen kautta.
Meidät kuonolaiset saat kiinni Yhteys-sivujen kautta.