hampaat

Koira puree – Näin opetat koirasi kaluamaan vain sallittuja asioita

Pureminen on koiralle luontainen tarve. Toisinaan käytös purkautuu kiellettyjen tavaroiden jäytämisenä eivätkä hampaiden näykkäisyiltä säästy ihmisenkään kädet ja jalat. Selvitimme, miten koira opetetaan käyttämään hampaitaan nätisti ja pureminen ohjataan kestäviin, sallittuihin purtaviin, kuten leluihin.

Koirat käyttävät suutaan tarttuakseen asioihin ja tutkiakseen ympäröivää maailmaa. Hellä pureminen on myös koirien tapa kommunikoida ja leikkiä keskenään ja ihmisten kanssa. Pureskelemalla koira hoitaa hampaitaan tai purkaa stressiä ja turhautumista.

– Koira puree usein tylsyyttään tai ollessaan yli-innokas leikin tiimellyksessä. Pureminen voi olla myös huomiohakuisuutta varsinkin pennuilla, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Monesti liiallinen pureminen on erityisesti juuri pentuajan pulma. Utelias koiranalku haluaa kokeilla hampaitaan kaikkeen ja vasta opettelee, mikä ja kuinka kova pureminen on sallittua. Puremisen tarve kasvaa entisestään, kun hampaat vaihtuvat ja ikenet kutiavat. Useimmilla koirilla vaihe jää lopulta pois, mutta osa jatkaa puremista aikuisenakin.

– Pureminen voi muodostua ongelmaksi, jos se jää tavaksi. Kiellettyjen asioiden puremisen tilalle on tarjottava korvaava toiminto ennakoivasti. Koiralle kannattaa varata lattiat täyteen erilaisia sallittuja puruleluja ja puruluita, Tihtonen sanoo.

Kun koiralle opettaa, että sallittujen lelujen pureskelu kannattaa, säästyvät omistajan lempitennarit ja sohvan koristetyynyn kulmat koiran hampailta.

Älä palkitse puremista huomiolla

Tehokkain tapa kitkeä liiallinen ja kiellettyjen asioiden pureskeleminen, on jättää koira huomiotta aina, kun hampaat tarttuvat johonkin kiellettyyn, ja toisaalta huomioida toivottu käytös. Pelkällä älähtämisellä ja kieltämisellä ei pitkälle pötki, sillä koira kokee usein negatiivisenkin huomion palkitsevana huomiona.

– Kun koira puree jotain, mitä ei saisi, on tärkeä jättää se huomiotta. Omistaja voi vaihtaa vaikka toiseen huoneeseen, mikä on koiralle jo raju rangaistus. Hetken päästä, kun omistaja tulee takaisin, tilalle tuodaan vaihtoehtoinen purtava, esimerkiksi sallittu purulelu, Tihtonen neuvoo.

Joskus koiran suuhun eksyy vaarallisia asioita, kuten sähköjohtoja tai pieniä tukehtumisvaaran aiheuttavia esineitä, jolloin tietenkin täytyy reagoida heti. Kun vaaralliset tavarat on saatu koiralta pois, se jätetään huomiotta ja hetken päästä sille tarjotaan sallittua purtavaa tilalle.

– Kannattaa ennakoimalla minimoida tilanteet, joihin on pakko puuttua. Peitä johdot suojuksilla, nosta tavarat riittävän ylös talteen ja käännä huonekalut tarvittaessa, jotta koiralle olisi mahdollisimman vähän vaarallisia ja houkuttelevia kiellettyjä asioita esillä. Jos koira saa huomiota tuhoamalla, se oppii käyttämään sitä jatkossakin.

Huomiotta jättäminen toimii myös tilanteissa, joissa leikistä innostunut koira puree käsiä. Ihminen voi päästää jonkin äänimerkin, kuten ‘auts’, joka kertoo koiralle, että nyt sattuu ja pureminen on liian kovaa, mutta leikki myös lopetetaan ja koiran luota poistutaan. Takaisin tullessa tilalle tuodaan, esimerkiksi vetolelu, johon koira saa tarttua. Näin koira oppii puremisen rajat, ja leikki alkaa sujua nätisti.

Omistajan kannattaa huolehtia, että koiralla on päivän aikana tarpeeksi ohjattua tekemistä, kuten yhteistä leikkimistä sekä niin aivojumppaa kuin fyysistäkin aktivointia ja virikkeistämistä. Tihtonen vinkkaa, että koiralta voi hetkeksi ottaa ruokakupin pois käytöstä ja sen sijaan tarjota ruoka esimerkiksi koulutuksen palkkioina, aktivointilelun sisältä tai omalle pihanurmelle ripotellen, jotta koira saa työskennellä ruokansa eteen.

– Kun koira saa purkaa energiaa ja turhautumista, pysyy se rauhallisena ja tyytyväisenä eikä niin todennäköisesti tuhoa paikkoja tylsyyksissään.

Herkuilla täytettävät aktivointilelut, kuten Jalon Älytorni, tarjoavat purtavaa niin koiran päättelykyvylle kuin hampaillekin.

Kestävä purulelu on myös turvallinen

Jokainen koira on erilainen purija, joten toisen suosikki purulelu saattaa toisen mielestä olla aivan mälsä. Koiran luonne ja rotu vaikuttavat siihen, millainen purtava jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Voimakkaat koirat tarvitsevat kestäviä kovia kaluttavia, kun taas vaikkapa noutajilla on usein suuri tarve kannella asioita suussaan.

Purulelun laatuun kannattaa panostaa, sillä pidemmän käyttöiän lisäksi kestävät lelut ovat myös turvallisempia. Esimerkiksi TPR-kumista valmistetut lelut sekä lelut, joissa on korkea kumin osuus, sopivat yleensä kovaankin leikkimiseen.

– Korkea kumin osuus tekee leluista kestäviä. Kaupassa kumin määrää voi arvioida muun muassa painosta. Mitä enemmän lelussa on kumia, sen painavampi se on, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

– Myös esimerkiksi huopamaisesta tai muutoin tiheään kudotusta materiaalista valmistetut ja saumoista vahvistetut kangaslelut ovat kestäviä. Joissain leluissa on myös pinnoitus, joka pitää kankaan kasassa ja hidastaa lelun repeämistä.

Kallio suosittelee tarkistamaan lelun saumat. Näkyvät valusaumat tai kangaslelun irvistelevät saumaompeleet enteilevät nopeasti riekaleiksi leikittyä leikkikalua. Lelussa ei saisi olla helposti irtoavia osia, jotka voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran. Purulelun tulee myös olla sopivan kokoinen koiralle.

– Koiran leikkejä tulisi aina valvoa. Koiran hampaat ovat erittäin tehokkaat, saavathan koiraeläimet luonnossa hampaansa läpi saaliseläimen nahasta ja luusta, joten täysin koirankestäviä materiaaleja ei käytännössä ole olemassakaan, Kallio muistuttaa.

Koiralle kannattaa varata erilaisia, eri kovuisia ja eri materiaaleista valmistettuja puruleluja. Koiran leikki- ja purutapoja seuraamalla oppii löytämään juuri oman murren suuhun parhaiten sopivat lelut. Kun lelu on kaluttu rikki ja siitä alkaa irrota paloja, on aika hankkia uusi, turvallinen purtava tilalle.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon leluvalikoimasta löytyy niin palloa, rengasta kuin pehmoakin koirien leikkeihin. Kestävistä materiaaleista valmistetuissa leluissa on erilaisia nystyröitä ja purupintoja, joihin koirat saavat upottaa hampaansa luvan kanssa.

Teksti: Niina Kinnunen

Mitä koirankuppiin: Onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä?

Ihmisen rinnalla yli 15 000 vuotta elänyt koira on kehittynyt ruokavalioltaan hyvin joustavaksi. Ruokapöydän vieressä kerjäävälle rekulle kelpaa todennäköisesti omistajan leivän päältä niin kinkku kuin kurkkukin. Mutta onko koira suden tapaan lihansyöjä vai muistuttaako se jo enemmän sekasyöjäomistajiaan?

Lihansyöjät eli karnivorit ovat eläimiä, jotka käyttävät ravinnokseen lihaa tai pääasiassa lihaa. Koirasta puhutaan usein kaikkiruokaisena, sillä sille maittaa eläinperäisen ravinnon lisäksi moni kasvisruoka. Koiran ruoansulatusjärjestelmä on kuitenkin edelleen lihansyöjälle ominainen, joten ruokakupin sisältöä suunnitellessa on huomioitava, että koira varmasti saa ravinnosta tarvitsemansa.

Koiran vatsassa sulaa parhaiten liha

Kurkistus koiran suuhun paljastaa jo paljon. Koiralla on lihansyöjälle ominainen hampaisto, joka on kehittynyt raateluun ja pilkkomiseen eikä hienontamiseen, kuten seka- ja kasvissyöjien poskihampaat. Koiralla on myös suuri puruvoima villien sukulaistensa tapaan, joten luiden murskaaminen käy siltä helposti.

Koira ei juurikaan maistele ruokaa, vaan ahmaisee sen suurina palasina. Moni koiranomistaja on varmasti jätöksiä kakkapussiin kerätessään huomannut, että esimerkiksi raakana annetut porkkanan palat kulkeutuvat usein koiran elimistön läpi lähes sellaisinaan. Ilman jauhamista koira ei pysty hyödyntämään porkkanan ravintoaineita.

Koiralla on luontainen tapa piilottaa ja haudata herkkunsa samaan tapaan kuin monet lihaasyövät villitkin pedot tekevät.

Koiran ruoansulatusjärjestelmä on lihansyöjille tyypilliseen tapaan lyhyt, noin viisinkertainen suhteessa sen ruumiin pituuteen. Sekaravintoa syövillä eläimillä ruoansulatuskanava on jopa 14-kertainen verrattuna niiden ruumiin pituuteen ja kasvissyöjäeläimillä sitäkin pidempi. Ruoka kulkee koiran ruoansulatuskanavan läpi nopeasti, keskimäärin 23 tunnissa.

Lyhyt ja nopea ruoansulatus tarvitsee helposti sulavaa ja energiapitoista ruokaa. Koiran elimistö pystyy hyödyntämään tehokkaasti rasvaa ja eläinperäistä proteiinia, kun taas suuret määrät vaikeasti sulavaa ruokaa, kuten kypsentämätöntä kasvisravintoa, aiheuttaa helposti vatsavaivoja.

Koira ei tarvitse ihmisten tapaan yhtälailla hiilihydraatteja, sillä se pystyy tuottamaan tarvitsemiaan sokereita muista ruoka-aineista. Kypsennetystä ja jauhetusta kasvisruoasta, kuten  aikuinen koira voi kuitenkin hyödyntää tärkkelystä energianlähteenä sekä saada muun muassa vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua. Ensisijainen energianlähde koiran ravinnossa tulisi kuitenkin olla rasva, ja laadukasta proteiinia tarvitaan kudosten rakennusaineeksi ja solujen uusiutumiseen.

Koira on sopeutunut elämään ihmisen kanssa

Koira on siis fysiologialtaan lihansyöjä, ja sille optimaalisinta ravintoa on liha ja muu eläinperäinen ravinto. Koiralla on kuitenkin kaikkiruokaisia piirteitä. Ajan saatossa se on sopeutunut hyvin elämään ihmisen kanssa ja oppinut hyödyntämään tarjolla olevaa ravintoa.

Kotikoira pystyykin käyttämään hiilihydraateista saatavaa tärkkelystä paremmin kuin serkkunsa susi. Tämä kyky on tutkimusten mukaan kehittynyt samoihin aikoihin, kun ihmiset siirtyivät metsästys-keräilykulttuurista maanviljelyyn ja myös ihmisten ruokavalio mullistui. Rinnakkaiselo ihmisten kanssa on siis muokannut koiran ruoansulatusjärjestelmää, mutta evoluution kannalta kymmenentuhatta vuotta on lyhyt aika. Koira on edelleen lähempänä sutta kuin sekasyöjiä.

Uskaltaako omalle murrelle sitten enää tarjota mitään vähänkään vihreään viittaavaa? Kyllä uskaltaa. Omatunnon ei tarvitse kolkutella vaikka kuppiin laittaisikin välillä lihaa, välillä yrjölänpuuroa. Laadukkaat, runsaasti eläinproteiinia sisältävät valmiskoiranruoat on suunniteltu niin, että ne sisältävät kaikkia koiran tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa. Pienellä opiskelulla ja ammattilaisen ohjeilla omistaja voi myös kokata itse koiralle terveellistä ruokaa.

Tärkeintä on huolehtia, että kokonaisuus on kunnossa. Jokainen koira on yksilöllinen, joten tarkkailemalla oppii, minkälainen ruoka edistää juuri oman lemmikin hyvinvointia.

Vaikka koira onkin lihansyöjä, usein se himoitsee herkkuja, jotka eivät välttämättä ole sille hyväksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.
Lähteet ja lisää aiheesta: Eläintenhoidon opas, Vetstreet, Farmit, Koiran ruokinta ja hoito -kirja
Teksti: Niina Kinnunen

 

5 yleistä hammasvaivaa koiralla – Tarkkaile näitä oireita!

Koiran suuvaivojen havaitseminen ei ole aina helppoa. Koira ei välttämättä näytä kipuaan millään tavalla, sillä se ei halua näyttää heikkouden merkkejä.

Omistajan kannattaakin seurata koiran käytöstä tarkkaan: jos koira menettää ruokahalunsa, tiputtelee ruokaa suustaan, heräilee poikkeuksellisesti yöllä ja hieroo paljon kasvojaan esimerkiksi lattiaa vasten, voi se olla merkki hammas- ja suuongelmista. Koiran kasvot voivat myös olla turvoksissa.

On tärkeä tarkistaa koiran suu säännöllisesti. Jos huomaat seuraavia oireita, vie koirasi heti eläinlääkärin tarkistettavaksi:

1. Heiluvat hampaat

Hampaan heiluminen voi olla merkki pitkälle edenneestä parodontiitista eli hampaiden kiinnityskudosten tulehduksesta, muusta sairaudesta tai siitä, että koira on vahingoittanut hampaansa jollakin tavalla. Pennuilla hampaiden heiluminen ja putoaminen on 4–6 kuukauden iässä normaalia, sillä ne vaihtavat maitohampaansa pysyviin 42 hampaaseen. Tilannetta kannattaa kuitenkin seurata, jotta maitohampaat varmasti putoavat ja uudet hampaat pääsevät kasvamaan normaalisti.

2. Purentavika ja vinot hampaat

Hampaiden asento vaihtelee eri rotujen välillä, mutta jos hampaat ovat erityisen vinossa, voi koiralla olla vaikeuksia pureskella ruokaansa. Jos vino hammas hiertää suun pehmytkudoksia, voi se aiheuttaa suurtakin kipua koiralle.

3. Tulehtuneet ikenet

Ientulehduksen tunnistaa punoittavista, turvonneista ikenistä. Ien saattaa myös vuotaa verta, hampaisiin kertyy ruskeahkoa hammaskiveä ja koiran hengitys haisee pahalle. Kun koira pureskelee esimerkiksi puruluutaan ja siihen jää verisiä jälkiä, voi koiralla todennäköisesti olla ientulehdus.

4. Murtuneet hampaat

Koiran hammas saattaa murtua esimerkiksi liian kovan esineen pureskelusta tai tapaturman takia. Siksi on tärkeä välttää liian kovia puruluita ja -leluja. Kun hammas halkeaa, sen juuri saattaa paljastua, tulehtua ja jopa mädäntyä. Vaiva on hoitamattomana todella kivulias koiralle.

5. Karies

Pienellä osalla koirista esiintyy kariesta eli hampaiden reikiintymistä ja hammasmätää, mutta se ei ole yhtä yleistä kuin ihmisillä. Kariesta ei yleensä havaita ennen kuin se on jo vaurioittanut koiran hammasluuta, jolloin hammas yleensä pitää poistaa. Kariesta esiintyy lähinnä koirilla, joilla on ruokavaliossa jotakin vääränlaista esimerkiksi sokeria sisältäviä nameja ja keksejä.

Lähteet:
http://www.animalplanet.com/pets/healthy-pets/5-common-dog-tooth-problems.htm
https://www.avma.org/news/pressroom/pages/Pet-Dental-Health-Month-release.aspx
http://www.yhteishyva.fi/viihde-ja-vapaa-aika/lemmikit/kissan-ja-koiran-hampaiden-hoito/0218010-81949

Kuva: Wikimedia Commons/xlibber

 

Kysy eläinlääkäriltä: Elämä hampaiden poiston jälkeen

Kysymys:

Vähän päälle 7-vuotiaalta kääpiösnautseriltani Artulta poistettiin yli puolet hampaista suussa olevan parodontiitti-tulehduksen takia. Eläinlääkärin mukaan Arttu tulee pärjäilemään ilman hampaitaankin, mutta nyt koiran suun nähdessäni iski epätoivo ja siksi kysynkin, onko Artun mahdollista vielä elää iloinen loppuelämä, vaikkei hampaita juuri olekaan? Arttu ei ole ikinä ymmärtänyt luiden tai muiden ”kovien” ruokien päälle, mutta nyt ruokavaliota täytyy muuttaa vielä pehmeämpään päin. Millaisia ruokia hampaattomalla koiralle kannattaisi syöttää? Nyt on koirannappulat likoamassa, mutta mietin myös muita vaihtoehtoja. Säilykeruoka ja itse tehdyt soseet ovat tietenkin myös vaihtoehtoja. Suurin huoli on nyt siis se, onko Artun vielä mahdollista jatkaa elämäänsä reippaana ja terveenä pikkukoirana, vaikkakin näinkin ikävä tapaus tuli koettua?

Vilma

Vastaus:

Moi Vilma,
ei syytä huoleen, koirasi pärjää vallan mainiosti ilman hampaita. Ja varmasti Artun on parempi olla ilman hampaita kuin tulehtuneilla ikenillä ja heiluvilla hampailla! Mikä tahansa ruoka käy, mitä Arttu suostuu syömään, lukuunottamatta lihaisia luita, joista Artun pitäisi repiä liha irti hampaillaan. Toisin sanoen kuivamuona kuivana tai liotettuna ja myös märkäruoka tai kotiruoka käyvät. Koiraeläimet ahmivat usein kaiken mahaansa paljoa pureskelematta, mutta vatsahapot kyllä hoitavat sulatustyön.

Parodontiitti, joka siis tarkoittaa hampaan tukikudoksen sairautta, on ikävä ja yleinen vaiva ja melkoisen salakavala. Huono suuhygienia ja hammaskiven kertyminen johtavat vähitellen ikenen vetäytymiseen ja hammaskiven ja bakteeritulehduksen etenemiseen ikenen alle sekä hampaan kiinnityskudoksiin. Tämän seurauksena hampaita joudutaan usein poistamaan. Säännöllinen hammashoito ja myös suun röntgenkuvaus ja tilanteen kartoittaminen (hammaskartta) puhdistuksen yhteydessä ovat tärkeitä toimenpiteitä parodontiitin ehkäisyssä. Ja tietysti hampaiden päivittäin harjaus, joka poistaa plakkia hampaiden pinnalta.

Johanna

Kuonon eläinlääkäri Johanna Vaurio
Kuonon eläinlääkäri Johanna Vaurio

Kuonon eläinlääkäri Johanna Vaurio on Klaukkalassa sijaitsevan Eläinlääkäriasema Taikatassun toimitusjohtaja. Hän on valmistunut Eläinlääketieteellisestä Korkeakoulusta vuonna 1987, toimi Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteen laitoksen assistenttina ja kunnaneläinlääkärinä vuosina 1987-1991 ja yksityisenä pieneläinpraktikkona vuodesta 1992. Harrastuksena mm. valokuvaus, ponikasvatus, ratsastus, puutarhanhoito.

Eläinlääkäriasema Taikatassu on Klaukkalassa toimiva kolmen eläinlääkärin ja kuuden hoitajan hyvin varustettu, yksityinen pieneläinklinikka jossa hoidetaan koiria, kissoja ja pikkujyrsijöitä.

Löyhkäävä hengitys on merkki sairaudesta

Koiran hengitys tuoksuu harvoin kukkasilta. Pahanhajuinen löyhkä saattaa kuitenkin olla merkki sairaudesta. Koiran suussa on monenlaisia bakteereita, joiden tärkein tehtävä on suojella koiraa taudeilta, joita haitallisten bakteerien liiallinen lisääntyminen aiheuttaa. Joskus suun bakteerimäärät joutuvat kuitenkin epätasapainoon. Seurauksena on haiseva hengitys.

Yksi yleisimmistä pahanhajuisen hengityksen aiheuttajista on hammaskivi ja siitä johtuva ientulehdus. Hammaskiveä muodostuu erityisesti ylähampaiden pinnoille, jossa se näkyy kellertävänruskeana peitteenä. Hammaskiven aiheuttavat hampaan pintaan kiinnittyneet bakteerit, jotka muodostavat plakkia. Plakki puolestaan imee itseensä mineraaleja, kovettuu ja muodostaa hammaskiveä. Kun hammaskivi tunkeutuu kohti ienrajaa, se estää ientaskujen puhdistumisen ja aiheuttaa lopulta ientulehduksen.

Hammaskivi ei kuitenkaan ole ainut pahanhajuista hengitystä aiheuttava tekijä. Jos koiran hengitys haisee makealle tai hedelmäiselle, syynä saattaa olla diabetes. Virtsalta haiseva hengitys voi viitata munuaisten toiminnan häiriöihin. Erityisen pahanhajuinen hengitys, oksenteleminen ja kellertävät ikenet saattavat puolestaan olla merkki maksan ongelmista. Myös esimerkiksi keuhkojen tai suoliston häiriöt voivat ilmetä pahanhajuisena hengityksenä.

Edellä mainittujen lisäksi pahanhajuista hengitystä saattaa aiheuttaa vieras esine koiran suussa. Esimerkiksi hampaan väliin juuttunut luunsiru, tikku tai ruuan palanen voivat aiheuttaa suutulehduksen, jonka oireena on löyhkäävä hengitys.

Merkittävin tekijä pahanhajuisen hengityksen ehkäisyssä ovat säännölliset eläinlääkärikäynnit. Koiran suun ja hampaiden kunto tulisi tarkistaa vähintään kerran vuodessa. Riskiryhmää ovat vanhat, kääpiörotuiset ja lyhytkuonoiset koirat.

Koiran hampaiden säännöllinen harjaus torjuu luonnollisesti pahanhajuista hengitystä. Harjaus kannattaa opettaa koiralle jo pentuna, jolloin se on helpompaa myös aikuisena. Koiran hampaat tulisi puhdistaa kerran päivässä. Markkinoilla on myös lukuisia hampaita suojaavia makupaloja ja pureskeltavia herkkuja.

Ruokavalion muutos saattaa olla paikallaan, jos koiran hengitys haisee jatkuvasti pahalta vaikka sen terveys on tutkitusti kunnossa. Raa’at luut ehkäisevät lemuavaa hengitystä ja pitävät hampaat kunnossa. Näin ollen raakaruokaa syövät koirat kärsivät löyhkäävästä hengityksestä harvemmin. Toisaalta joidenkin lähteiden mukaan myös liikaa lihaa sisältävä ruokavalio saattaa aiheuttaa pahanhajuisen hengityksen.

Lähteet: Eläinlääkäriin.fi, Delivet.net, WebMD, Pawnation

Kuva: Wikimedia Commons/Caronna

Kysy eläinlääkäriltä: Koiran hammashoito

Moi Johanna!
Pesen koirani hampaat joka päivä ja rapsutan myös näkyvät hammaskivet pois. Luotan siihen, että jos hampaissa olisi kipua, niin sekin paljastuisi harjatessa. Kuinka usein mielestäsi minun pitäisi viedä koira hampaiden puhdistukseen eläinlääkäriin, ellei mitään oireita ole? Koiran hampaat ovat olleet aina hyvät, eikä hammaskiveä ole koskaan esiintynyt paljon, ovat eläinlääkärit sanoneet. Minua huolestuttaa se, että koira nukutettaisiin automaattisesti joka vuosi hampaiden takia. Koirani on hyvin stressiherkkä
Iris

Johanna vastaa:
Hei Iris,

loistohomma, että pidät noin hyvän huolen koirasi hampaista. On kuitenkin tärkeää, että hampaat ja suu tutkitaan ajoittain nukutuksessa ja mielellään hampaat myös röntgenkuvataan samalla. Hammaskiven kertyminen on todella yksilöllistä. Toisille koirille sitä tulee jo muutamassa kuukaudessa, ja toisill ei lainkaan. Huolellisesti suoritetun hammastarkastuksen ja kuvauksen jälkeen eläinlääkärisi osaa kertoa sinulle mikä on juuri sinun koirallesi paras hammashuoltojen väli. En usko, että kukaan eläinlääkäri turhaan haluaa nukutella koiraa. Hereillä olevan koiran suusta on kuitenkin täysin mahdotonta tarkasti arvioida suun kuntoa, ja onkin koiralllesi paljon pienempi stressi puhdistaa suu säänöllisesti kuin hoitaa pitkälle edenneen hampaiden tukikudoksen tulehduksen seurauksia. http://www.anident.fi/tekstit/Lemmikin%20suuhygienia%20-%20sivunum.%20-Kotisivuille%2028.4.07.pdf tuolla on luettavissa loistava artikkeli koiran suuhygienioasta.

Kysy eläinlääkäriltä: Mikä nettikoira-Tunan hampaita vaivaa?

Netissä hurjaksi ilmiöksi noussut hampaillaan irvistelevä Tuna-koira herättää myös paljon kysymyksiä. Kuononkin uutisoima Tuna kärsinee suloisuudestaan huolimatta perinnöllisestä viasta.

Kysyimme asiaa Kuonon eläinlääkäri Johanna Vauriolta. Johanna puolestaan selvitti asiaa yhdessä Helena Kuntsi-Vaattovaaran kanssa. Vaattovaara on eläinlääketieteen lisensiaatti, Diplomate of AVDC, Diplomate of EVDC , (eläinlääkäriasema Anident). Vaattovaara vastasi:

”Severe mandibular distoclusion eli mandibular micrognathia. Todennäköisesti synnynnäinen, perinnöllinen vika.

Terveydellisenä vikana alakulmureiden pureutuminen yläleukaan (tai saattavat tässä onnekkaasti pureutua yläkulmureiden taakse); maxillan rostraaliosan taipuminen kaarelle alasppäin ”papukaijanokka” ja toiminnalliset ongelmat esim. ruuan ottamisessa.”