frisbee

Tuo pallo, hae frisbee! Näin koulutat koirasi noutamisleikkiin

Noutamisleikki on kätevä tapa leikkiä yhdessä ja samalla koira saa liikuntaa. Mikä parasta, moni koira tuntuu rakastavan ilman halki lentävän pallon tai muun lelun perään juoksemista. Kysyimme eläintenkouluttajalta, kuinka koira opetetaan noutamaan ja palauttamaan lelu nätisti ja turvallisesti.

Suurin osa koirista kirmaa heitetyn pallon perään automaattisesti, mutta sen sijaan osa koirista ei millään malttaisi tuoda lelua takaisin ja luovuttaa sitä omistajalle. Siksi noutamista täytyy monen koiran kanssa erikseen harjoitella.

– Saalistus ja jahtaaminen ovat metsästyskäyttäytymistä, joka tulee koiralta luonnostaan. Siksi koirat yleensä niin mielellään lähtevät lelun perään, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Se kuinka innokkaasti koira noutaa asioita, vaihtelee kuitenkin rotujen ja yksilöiden välillä. Esimerkiksi palveluskoirat tai paimenkoirarodut ovat yleensä verrattain helppo opettaa noutamaan, kun taas vaikkapa alkukantaisilta tai metsästykseen ja itsenäiseen työskentelyyn käytetyiltä roduilta lelun tuominen ihmiselle ei luonnistu yhtä lailla.

Leikkisällä 1-vuotiaalla Viljamilla piisaa energiaa, jolla kirmata pitkällekin liitävän Jalo frisbeen tai kelluvuutensa ansiosta vesileikkeihin sopivan Jalo Train & Treat -frisbeen perään.

Aloita helposta ja panosta vaikeaan

Noutamisen opettelu kannattaa jakaa tarpeeksi pieniin osiin, jotka opetellaan yksi kerrallaan.

– Noutaminen on käytösketju, joka kannattaa pilkkoa palasiin, esimerkiksi neljään osaan: esineen luokse menemiseen, esineeseen tarttumiseen, esineen kantamiseen sekä ihmisen luokse tuomiseen ja esineen luovuttamiseen, Tihtonen listaa.

Noutamisen harjoittelun voi aloittaa koiralle helpoimmasta ja mieluisimmasta asiasta, joka yleensä on heitetyn pallon tai lelun perään lähteminen. Pallon heittäjän täytyy kuitenkin olla tarkkana, mitä käytöstä palkkaa.

– Noutamisessa korostuu ajoituksen tärkeys, joten koulutuksessa on hyvä käyttää naksutinta tai erittäin täsmällistä kehua. Koira palkataan, heti kun sen leuat aukeavat lelun ympärille ja se on tarttumassa leluun. Vahingossa tulee helposti palkattua väärää kohtaa, eli vasta sitä, kun koira on jo tiputtamassa lelun suustaan, Tihtonen kuvailee.

Kun lelun perään lähteminen ja siihen tarttuminen sujuvat, voidaan harjoitella esineen kantamista ihmistä kohti. Koiraa leikitetään ja sille tarjotaan lelua, ja kun koira tarttuu leluun, se palkitaan. Seuraavassa vaiheessa lelu annetaan koiralle, jonka jälkeen ihminen peruuttaa kehujen siivittämänä, ja koira todennäköisesti seuraa lelu suussaan perässä ja saa siitä palkan.

– Jos koira ei lähde perään, voi sitä kannustaa mukaan eri keinoin, esimerkiksi menemällä kyykkyyn tai rapistelemalla herkkupussia. Namien ei kuitenkaan kannata olla näkyvillä, sillä silloin koira luultavasti tiputtaa lelun suustaan ennen aikojaan, jotta on valmis nappaamaan herkun suuhunsa.

Noudon viimeinen palanen on lelusta nätisti luopuminen. Jos haluaa, että koira tuo lelun käteen asti, auttaa jos aiemmin erillisenä taitona koiralle on opetettu käsikosketus. Se on yleensä helppo opettaa: koiralle tarjotaan käsi näkyville ja kun koira koskee siihen, se saa palkinnon.

Tihtonen suosittelee käyttämään noutoleikissä myös useampaa samanlaista lelua, joilla koiran kanssa käydään vaihtokauppaa. Lue aiemmasta jutustamme, kuinka koira opetetaan luopumaan lelusta.

– Kaikkia noutamisen palasia opetellaan erillään ja erityisesti haastavimpiin kohtiin panostetaan, ennen kuin ne yhdistetään. Jos yksi osa noutamisketjua ei ole kunnossa, ei koko noutokaan suju.

Vesipeto Viljami noutaa mielellään järveen heitetyt lelut ja vilvoittelee samalla kuuman kesäpäivän päätteeksi. Vinkuva Jalo piikkipallo on erityisesti tämän vinkulelufanin mieleen.

Muista heitellä maltilla

Noutamisleikki voi yltyä vauhdikkaaksi, ja vauhdin mukana riski tapaturmille kasvaa. Siksi on tärkeää, että omistaja huolehtii, että niin pallon heittely paikka kuin heitettävät lelutkin ovat koiralle turvallisia.

– Koiran terveydentila täytyy myös huomioida. Vauhdikas noutamisleikki ei sovi vanhalle ja vaikkapa sydänvaivoista kärsivälle koiralle, Tihtonen muistuttaa.

– Joillakin koirilla esiintyy myös liioiteltua jahtaamiskäytöstä. Tällöin noutamisen harjoittelussa kannattaa kääntyä kouluttajan puoleen, jotta ongelma ei pahene, ja koira pääsee jahtaamaan lelua suunnitellusti.

Palloa ei aina myöskään tarvitse singota mahdollisimman pitkälle, vaan noutamista voi tehdä maltillisestikin. Omistajan täytyy lopettaa leikki, jos palloista intoileva koira olisi valmis jatkamaan vaikka koko päivän.

– Saaliin perään lähteminen tulee koiralta niin selkärangasta, ettei se itse jää miettimään, jaksaako tai pystyykö. Erityisesti kesähelteillä, vedessä tai lumihangessa lelua heitellessä, kannattaa toistoja tehdä vain muutama kerrallaan, jottei koira mene aivan hapoille.

Pelkän lelun heittelyn sijaan Tihtonen suosittelee hyödyntämään noutamista myös muussa yhteisessä tekemisessä. Lelun voi esimerkiksi piilottaa pihalle koiran etsittäväksi ja pyytää sitä sitten tuomaan se luokse tai koiran voi opettaa noutamaan vaikkapa aamutohvelit tai nostamaan tippuneet tavarat pyynnöstä. Vain mielikuvitus on rajana, mitä koiran voi opettaa noutamaan.

Katso alta video, jolla eläintenkouluttaja Noora Tihtonen ja Stara-koira näyttävät, kuinka noutamisen eri palasia voi harjoitella.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia koirantarvikkeita ja -leluja valmistavan Jalon kanssa. Jalon lelut, kuten klassikkolelu tennispallo, innostavasti vinkuva piikkipallo sekä kestävät ja taipuisat renkaat ja frisbeet sopivat noutamisleikkeihin niin pihalla kuin vaikka vedessä.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Lennokas koirafrisbee tarjoaa vauhtia ja onnistumisen kokemuksia

Koirafrisbeen aloittamiseen ei tarvita kuin kaksi kiekkoa, pieni palsta tasaista nurmikenttää sekä innokas koira. Vauhdikas laji kehittää tehokkaasti koiran lihaskuntoa, mutta myös ihminen saa haastaa itsensä, jos aikoo pysyä vauhdissa mukana. Samalla koiran ja omistajan yhteistyö kehittyy.

Värikkään muovikiekon ilmalento päättyy tarkasti ajoitettuun koppiin. Viisivuotias belgianpaimenkoira Ham nappaa frisbeen taitavasti suullaan ja tuo sen takaisin omistajalleen Csilla Bakosille. Kopittelu sujuu parivaljakolta varmalla kokemuksella: he ovat kisanneet menestyksekkäästi koirafrisbee-kisoissa, ja 10 vuotta lajia Suomessa ja Unkarissa harrastanut Bakos kouluttaa nykyään alkeiskursseja.

– Koirafrisbee on vauhdikas laji, joka on parhaimmillaan hauskaa leikkiä koiran kanssa. Laji on monipuolinen, ja jokainen voi valita itselleen ja koiralleen sopivat tavat harrastaa, hän kertoo.

Tapoja heitellä frisbeetä löytyykin jokaiseen makuun. Pituusheitossa tavoitellaan koppia mahdollisimman pitkän matkan päästä, kun taas pistekoppauksessa ja tarkkuusheitossa kiekkoa heitetään eri muotoisille kentille, jotka on jaettu pistealueisiin. Nopeuskilpailussa puolestaan kaksi koirakkoa kisaa, kumpi tuo tiettyjen matkojen päähän heitetyt kiekot takaisin nopeammin. Variaatioita on lukuisia.

Bakos itse on treenannut pääasiassa freestylea, joka muistuttaa koiratanssia. Siinä erilaisista heitoista, liikkeistä ja tempuista koostuva esitys rakennetaan musiikkiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

– Lisäksi itse voi keksiä omia hauskoja leikkejä ja pelejä. Itse tykkään kehitellä liikkeitä, joissa liikutan enemmän ihmistä kuin koiraa. Sitten katsotaan, mitä tapahtuu, kun ihmisen pitääkin juosta frisbeen perässä, Bakos kertoo nauraen.

– Muita rajoja ei ole kuin, että liikkeiden on oltava turvallisia. Tärkeintä on pitää hauskaa, ja silloin koira ja ihminen onnistuvat parhaiten.

Ham valmiina pitkään heittoon. Ihminen voi käyttää suojaliiviä, joka suojaa koiran kynsiltä tempuissa, joissa se esimerkiksi hyppää selkään.
Koirafrisbeessä käytetään varta vasten koirille suunniteltuja, turvallisia kiekkoja.

Kiekon perään vauhdikkaasti mutta turvallisesti

Bakosin treenikassi on pullollaan vuosien varrella hankittuja värikkäitä kiekkoja, joista osa on täynnä pieniä hampaanjälkiä ja osa kiiltää vielä uutuuttaan. Alkuun pääsee kahdella frisbeellä, mutta mitä tahansa kiekkoa ei ole turvallista käyttää.

– Esimerkiksi frisbeegolfissa käytettäviä kiekkoja pitää välttää, koska ne menevät koiran purressa helposti rikki ja hajoavat teräviksi paloiksi. Koirille on olemassa laaja valikoima turvallisia frisbeitä, jotka eivät satuta niiden suuta ja hampaita.

Saatavilla on eri kokoista, painoista ja kovuista kiekkoa. Herkkäsuiselle koiralle valitaan pehmeämpi malli ja koira, joka tykkää pureskella kovaa, tarvitsee kestävämmän kiekon. Kiekkoja tarvitaan ainakin kaksi, jotta yksi jää aina ihmiselle eikä koiralle tule tarvetta omia heitettyä frisbeetä itselleen.

Vauhdikasta lajia on turvallisinta harrastaa tasaisella, kuivalla nurmikolla, jossa ei ole kuoppia, keppejä tai muuta roskaa. Myös tekonurmi tai talvella pehmeä lumi ovat sopivia alustoja, kunhan maa ei ole liukas tai liian kova. Hiekalla heittelyä kannattaa välttää, koska hiekka ja kivet kuluttavat koiran hampaita ja frisbeetä.

– Ennen kuin koira otetaan mukaan, omistaja opettelee yksin perusheittotekniikat ja heittämään kiekkoa turvalliselta korkeudelta, Bakos kertoo.

Vaikka koira olisi mestari pallon ja muiden lelujen noutamisessa, täytyy arvaamattomammin lentävän frisbeen koppaamista treenata askel askeleelta.

– Koira tutustutetaan frisbeeseen esimerkiksi leikkimällä sillä. Kun se osaa ottaa kiekon suuhun varmasti, lisätään liikettä ensin rullaamalla kiekkoa maassa ja sitten aivan lyhyillä heitoilla. Aluksi ei tehdä hyppyjä tai mitään vaarallisia temppuja.

Maltillisella ja turvallisella treenillä pääsee lopulta näyttäviinkin tuloksiin. Ham ja Bakos esittelevät liikkeiden monipuolisuutta: välillä koira odottaa keskittyneesti paikallaan, kun omistaja kiertää frisbeen kanssa sen ympärillä, välillä se puolestaan loikkaa nappaamaan kiekon ilmasta tai kiitää innoissaan pitkälle heitetyn frisbeen perään.

– Kun koira on frisbeen lumoissa, se ei huomaa ympäristöään eikä sitä, että on jo väsynyt. Siksi omistajan on huolehdittava, että harjoitukset ovat sopivan lyhyitä ja on maltettava pitää tarpeeksi taukoja.

Tärkeintä lajissa on hauskanpito. Bakos on voittanut kerran kisat sillä, että tuomaria nauratti oivaltava temppu niin paljon.
Omia temppuja kehitellessä voi käyttä välillä heittoon vaikkapa jalkoja.

Yhteistyö hioutuu heittelyn lomassa

Koirafrisbee sopii useimmille, perusterveille koirille rodusta ja koosta riippumatta. Bakos ja Ham jäivät kisaamisesta eläkkeelle viime vuonna, kun Hamin toisesta lonkasta löytyi lievää poikkeamaa. Eläinlääkärin mukaan kisaaminen olisi ollut mahdollista, mutta Bakos haluaa pelata varman päälle. Kaksikko ei kuitenkaan malta pysyä kokonaan poissa lajin parista, vaan he esittelevät koirafrisbeetä vielä erilaisissa tapahtumissa ja näytöksissä.

– Olen harrastanut monia lajeja, mutta juuri koirafrisbeen avulla olen oppinut ymmärtämään koirani liikkeet, eleet ja ilmeet, ja myös koirani on oppinut tarkkailemaan minua. Parhaimmillaan tuntuu kuin koira osaisi lukea ajatukseni, ja se tekee oikeat liikkeet jo ennen kuin käsken.

Lajin aloittaminen onnistuu esimerkiksi netistä löytyvien ohjeiden avulla itsenäisestikin, mutta Bakos suosittelee alkeiskurssia, koska siellä frisbeetä oppii heittämään varmasti turvallisesti ja samalla harrastajat pääsevät jakamaan vinkkejä toisilleen. Suomessa laji on vielä melko uusi ja piirit pienet, mutta sitäkin tiiviimmät. Vuosittain järjestetään kilpailut, joihin harrastajat eri puolilta maata kokoontuvat kisamaan ja vaihtamaan kuulumisia.

Lajin parhaiksi puoliksi Bakos luettelee sen, että harrastaminen onnistuu missä tahansa, kunhan on nurmikkoa ja pari kiekkoa repussa mukana. Itsensä ja koiran haastaminen ja onnistumisen kokemukset molemmille koukuttavat. Bakos jo leikittelee ajatuksella toisesta koirasta, jonka kanssa voisi jatkaa koirafrisbeetä aktiivisemmin.

– On mahtavaa, että laji kehittyy koko ajan. Vielä näin kymmenenkin vuoden jälkeen välillä tuntuu kuin olisin aloittelija, sillä aina on uutta opittavaa ja oivallettavaa.

Lisätietoa ja muun muassa vinkkejä sopivan frisbeen valintaan löytyy Suomen Frisbeekoirien nettisivuilta sekä Facebook-ryhmästä. Lennokkaaseen lajiin voi tutustua myös paikan päällä tämän vuoden kisoissa 11.–12.8. Vihtavuoren urheilupuistossa, Laukaassa. Tapahtumaan on yleisölle vapaapääsy.

Koirafrisbeessä koukuttaa omistajan ja koiran yhteiset onnistumisen hetket.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Koira laittaa itsensä valmiiksi uloslähtöä varten – katso huikea video!

Omistajat opettavat usein lemmikkikoirilleen monenlaisia temppuja, mutta tämä video lienee kaiken huippu! Jackson-niminen koira osaa hakea itse omat tavaransa ulos lähtemistä varten – ja siinä sivussa paljon muitakin taitoja. Videolla nähdään innostunut hauva, joka sulkee isäntänsä käskystä oven ja etsii tälle kaukosäätimen. Se myös noutaa frisbeen makuuhuoneesta, hakee itse jääkaapista vesipullon ja sulkee totta kai jääkaapin oven perässään.

Omistaja kertoo Reddit-sivustolla, että hän alkoi kouluttaa Jacksonia, kun tämä oli vasta kymmenkuukautinen.

https://www.youtube.com/watch?v=gdhTxLEMsCE

Huh miten taitavia frisbeekoiria – Katso uskomaton video!

Jotkut koirat vaan osaavat:

Amazing dogs…

Posted by Laughing Colours on 15. marraskuuta 2014