eläinlääkäri

Miksi koira nuolee tassujaan? – Näin pidät käpälät kunnossa

Lips, lips, lips. Keskellä yötä koiran pedistä kuuluva tassujen lupsutus on raskasta kuunneltavaa, mutta koira tuskin on päättänyt aloittaa öistä varvaspesua vain häiritäkseen omistajansa yöunia. Sen sijaan nuolemisen taustalla voi olla jokin vaiva, kuten kutina tai kipu.

Koirat tutkivat maailmaa muiden aistien ohessa myös makuaistinsa avulla, ja nuoleminen on niille luonnollinen osa käyttäytymistä. Satunnainen tassujen pesu esimerkiksi lenkin jälkeen kuuluu normaaleihin koiran tapoihin. Jos nuolemisesta tulee kuitenkin jatkuvaa ja runsasta, kannattaa syy sille selvittää, ennen kuin ongelma pääsee pahenemaan.

– Tavallisia syitä tassujen nuolemiselle ovat tassujen ihotulehdukset, allergiasta johtuva kutina tai kipu jaloissa esimerkiksi nivelrikon takia, kertoo eläinlääkäri Ida-Maria Kouvo eläinsairaala Evidensia Kouvolasta.

Toisinaan syy voi löytyä myös jostain aivan muualta kuin itse tassuista.

– Koira saattaa nuolla tassujaan esimerkiksi närästyksen tai suun tai nielun kivun takia. Joskus kyse voi olla myös sijaistoiminnosta stressin tai turhautumisen takia, Kouvo jatkaa.

Jos tassujen lipominen alkaa yllättäen ja voimakkaasti, kannattaa ensimmäisenä tarkistaa, näkyykö tassuissa haavoja tai nirhaumia, joita koira mahdollisesti yrittää hoitaa. Myös varpaan välit ja anturat on hyvä käydä läpi vierasesineiden, kuten lenkillä tassuihin takertuneiden tikkujen, kivien tai muiden roskien varalta.

Jos koira esimerkiksi keskeyttää leikin tai muun touhunsa nuollakseen ja järsiäkseen tassujaan, on kutina tai kipu häiritsevän voimakasta ja kannattaa selvittää.

Tassujen nuolemisesta tulee nopeasti itseään toistava kierre. Runsas nuoleminen ärsyttää tassujen ihoa ja voi johtaa esimerkiksi hiivan tai bakteerien aiheuttamaan ihotulehdukseen, jonka seurauksena koira nuolee tassujaan entistäkin enemmän. Siksi tassujen jatkuvaan lupsutukseen kannattaa reagoida nopeasti.

Kouvo suosittelee kääntymistä eläinlääkärin puoleen, jos tassujen nuoleminen on toistuvaa ja pakonomaista tai sille ei löydy selvää syytä.

– Tassuvaivoja hoidetaan aina tapauskohtaisesti eli ensimmäisenä täytyy selvittää, mikä saa koiran nuolemaan tassujaan tavallista runsaammin. Kun tassuvaivojen aiheuttaja on tiedossa, voidaan niitä ennaltaehkäistä, Kouvo sanoo.

– Jos kyseessä on tassujen kutina tai ihotulehdus, aloitetaan paikallishoito ja tarvittaessa selvitetään allergioiden osuutta asiaan, jolloin vaivat voidaan ennaltaehkäistä välttämällä allergisoivia asioita, kuten ruoka-aineita tai ympäristön allergeeneja. Nivelrikkopotilailla puolestaan hyvä kivunhallinta on tärkeää, jotta nuolemisesta aiheutuvia tassuvaivoja ei synny.

Tassuongelmien ja nuolemisen taustalla voi olla lukuisia muitakin syitä, esimerkiksi atopia, tapaturman synnyttämä vamma, loiset, immuunivälitteinen tai hormonaalinen sairaus tai aineenvaihdunnallinen tai ravitsemuksellinen ongelma. Moni koira kärsii tassuvaivoista jossakin vaiheessa elämäänsä, ja joillakin roduilla on niihin taipumusta toisia enemmän.

Tassut ja anturoiden välit kannattaa tarkistaa säännöllisesti, jotta mahdolliset ongelmat havaitsee ajoissa.

Tee tassujenhoidosta osa arkirutiinia

Koiran tassut joutuvat koetukselle Suomen sääolosuhteissa ympäri vuoden. On sitten kevät, kesä, syksy tai talvi, aina on märkää, ja juuri kosteus on syypää moniin tassuvaivoihin. Kun tassun poimuissa kosteus pääsee muhimaan, tarjoaa se otollisen ympäristön tulehduksille. Tassunhoitorutiinit kannattaa ottaa osaksi omaa koiraperheen arkea.

Näillä vinkeillä pidät koirasi käpälät kunnossa:

  • Kuivaa tassut aina, kun ne kastuvat. Puhdas pyyhe toimii hyvin, mutta avuksi voi ottaa myös hiustenkuivaajan. Tarkista tassut myös vierasesineiden varalta.
  • Pese tassut, kun ne ovat likaiset. Vältä kuitenkin huuhtelua jokaisen lenkin päätteeksi, sillä jatkuva vesipesu kuivattaa ihoa ja saattaa altistaa tulehduksille.
  • Trimmaa anturoiden välissä olevat karvat lyhyeksi, jotta iho pääsee hengittämään.
  • Leikkaa koiran kynnet säännöllisesti, noin 1–2 viikon välein.
  • Varmista, että koiran ruokavalio on monipuolinen ja se saa tarvitsemiaan rasvahappoja. Tarvittaessa voi käyttää koirille tarkoitettuja ravintolisiä.
  • Tassuvoiteista ja -vahoista voi olla apua tassujen hoidossa. Kun iho ja anturat ovat terveet, eivät ne vahingoitu yhtä helposti kuin kuiva iho.
  • Tarkkaile, nuoleeko koira tassuja tavallista enemmän. Jos nuoleminen yltyy eikä sitä saa rauhoittumaan kotona, kannattaa suunnata eläinlääkärin selvittämään syytä.

Teksti: Niina Kinnunen

Miksi koira on väsynyt? – Vaisuuden taustalla voi olla ongelma terveydessä

Koirat nukkuvat luonnostaan enemmän kuin me ihmiset. Karvaiset kaverimme voivat uinua kevyttä koiranunta useita tunteja päivässä, eikä siitä tarvitse huolestua. Jos normaalisti eloisa lemmikki kuitenkin yhtäkkiä vaikuttaa tavallista vaisummalta, kannatta tilanteeseen reagoida.

Jokainen koiranomistaja on varmasti katsellut uinuvaa koiraansa. Ensin koira nukkuu kaikessa rauhassa pedissään rellottaen tai sohvan nurkkaan käpertyneenä, ja seuraavassa hetkessä se vahtii valppaana ympäristöään. Koirat näyttävän pystyvän nukkumaan missä ja milloin vain haluavatkaan.

Koirien unenlahjat ovat kieltämättä kadehdittavat: ne nukkuvat keskimäärin 12–14 tuntia vuorokaudesta. Useimmat koirat oppivat ajoittamaan unirytminsä yhteen ihmisten kanssa ja nukkuvat yön rauhassa. Koirien unesta vain 10 % on ravitsevaa REM-unta, jonka aikana ne näkevät unia, käsittelevät muistoja ja oppimaansa. Siksi yöunien lisäksi koirat tarvitsevat lepoa myös pitkin päivää, ja valveillaoloajastaankin ne viettävät suurimman osan passiivisina. Aktiivisia koirat ovat vain noin viidesosan vuorokaudesta.

Jokainen koira on omanlaisensa, ja unentarve vaihtelee yksilöiden ja rotujen välillä. Pennut, koiravanhukset ja jotkin suurikokoiset rodut saattavat nukkua jopa 18 tuntia vuorokaudessa. Omistajan kannattaa seurata lemmikkinsä tapoja: jos koiran unirytmissä ei tapahdu yllättäen suuria muutoksia, ei ole syytä huolestua.

Maailman ihmetteleminen ja kasvaminen on pienelle pennulle energiaa vievää puuhaa. Kuva: Pexels/Pixabay

Äkillinen vaisuus on merkki ongelmasta

Kipeä ja pahoinvoiva koira on luonnollisesti väsyneempi kuin terve. Jos yleensä energisen koiran käytös muuttuu yhtäkkiä todella vaisuksi, esimerkiksi koira ei reagoi tavalliseen tapaan, kun omistaja saapuu kotiin tai lenkille lähdön sijaan se jää mieluummin vain makoilemaan, on jokin todennäköisesti vialla.

– Yleisimpiä syitä koiran vaisuudelle ovat kipu, shokkitila sekä kuume ja mikä tahansa tulehdustila, esimerkiksi suolistossa, kohdussa, eturauhasessa, keuhkoissa tai aivoissa, päivystävä eläinlääkäri Tiia Alakahri Evidensiasta kertoo.

Koirat ovat äärimmäisen ovelia piilottamaan huonon vointinsa, mutta omistaja voi tarkkailla muun muassa vaisusti käyttäytyvän koiran limakalvoja: jos niiden väri poikkeaa normaalista eli heleän vaaleanpunaisesta, on hakeuduttava eläinlääkäriin. Myös raskas ja nopea hengitys makoillessa on useimmiten merkki ongelmasta.

– Lisäksi kuume kannattaa mitata. Jos lämpömittari näyttää aikuisella koiralla levossa yli 39,5 astetta, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Väsymys voi olla myös oire vääränlaisesta ja puutteellisesta ravinnosta. Jos koira ei saa tarpeeksi ravinteita tai ruoka on huonosti sulavaa, se ei saa riittävästi energiaa toteuttaakseen koiramaisia kujeitaan. Jos ravinnon riittävyys ja monipuolisuus askarruttavat, kannattaa neuvoa ruokinnasta kysyä eläinlääkäriltä.

Palloleikkien jälkeen uni maistuu makealta. Kuva: vivros62/Pixabay

Koira saattaa koisia myös tylsyyttään

Jos ympärillä ei tapahdu mitään mielenkiintoista, painaa koira mitä luultavimmin leukansa lattiaan ja sulkee silmänsä. Koiralle on tärkeä sallia hyvät nokoset aina aika ajoin, mutta koko päivän torkkuva koira saa liian vähän virikkeitä. Liiallinen nukkuminen päivällä voi johtaa muun muassa unettomuuteen yöllä.

Jotta tylsyys ei lamauta karvakuonoa, on omistajan huolehdittava, että se saa päivän aikana tarpeeksi liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivonystyröille.

– Riippuu paljon koirarodusta, millainen aktiviteetti on riittävää. Toiset vaativat aivotyöskentelyn lisäksi kilometrien juoksemista päivittäin toteuttaakseen rotutyypillistä käyttäytymistään, kun taas toisille riittää esimerkiksi oman pihan vahtiminen mieluisaksi aktiviteetiksi, Alakahri sanoo.

Lenkitys, leikki ja mikä tahansa toiminta, jossa koira pääsee käyttämään lihaksiaan ja aivojaan, on olennainen perusta koiran aktivointia. On tärkeää, että koira saa tehdä sille luontaisia ja tuttuja asioita, kuten nuuhkia jälkiä, vahtia reviiriä ja jahdata saalista eli vaikkapa palloa. Lisäksi mieli pysyy virkeänä, kun saa välillä uudenlaisia pulmia ratkaistavaksi. Ruoan voi välillä tarjota vaikkapa erilaisesta astiasta, aktivointileluun kätkettynä tai kesähelteillä jäädytettynä, jolloin koira joutuu keksimään uudet keinot ruoan saamiseksi.

Sosiaalisena eläimenä koira tarvitsee myös kontakteja toisiin koiriin, muihin eläimiin ja ihmisiin. Koiran kuin koiran tassuihin saa takuulla vipinää, kun tiedossa on yhteistä mukavaa puuhaa.

Lähteet: Eläinlääkäri Tiia Alakahrin haastattelu, Petwave, Daily Dog Tag, Petful
Teksti: Niina Kinnunen

Miksi koira oksentaa? – Usein kotihoito riittää, mutta joskus on oikea hätä

Jokainen koiranomistaja joutuu toisinaan pyyhkimään puklutahroja lattialta, eikä satunnaisesta koiran oksentelusta kannata huolestua. Oksentaminen voi kuitenkin olla merkki vakavammasta vaivasta, joten usein syy kannattaa selvittää eläinlääkärissä.

Koira oksentaa, kun sen elimistö pyrkii pääsemään eroon jostakin haitallisesta. Monesti syynä on sopimaton tai liian innolla ahmittu ruoka. Myös mahaan hotkaistu vierasesine, esimerkiksi lelu tai sen palanen, palaa usein oksennuksen mukana ulos. Lisäksi oksentelu on monen sairauden oire.

– Koiran oksentelulle on useita kymmeniä erilaisia mahdollisia syitä, ja sen alkuperäinen syy voi olla peräisin itse maha-suolikanavasta tai muusta elimistöstä, päivystävä eläinlääkäri Tiia Alakahri Evidensiasta kertoo.

Tavallisimpia syitä oksentelulle ovat viruksen tai bakteerin aiheuttamat vatsataudit. Oksentelun taustalla voi olla myös esimerkiksi loistartunta.

– Tartunnallisten syiden ja vierasesineiden lisäksi yleisimpiä oksentamisen syitä ovat ruoka-aineyliherkkyydet, lääkitykset, sisäelinperäiset ongelmat, kuten kohtutulehdus, sekä voimakas munuais- tai maksa-arvojen nousu, Alakahri listaa.

Vie rajusti oksentava koira aina eläinlääkäriin

Eläinlääkäriaseman päivystyksessä nähdään usein vatsataudista kärsiviä koirapotilaita. Ihmisen norovirustartuntaa muistuttava tauti on toki ikävä, mutta onneksi se on yleensä harmiton ja paranee itsestään muutamassa päivässä.

– Raju oksentelu saattaa kuitenkin johtaa kuivumiseen ja vaatii eläinlääkärissä käyntiä etenkin, jos oksentelun lisäksi esiintyy ripulia, Alakahri huomauttaa.

Satunnaisesta oksentelusta omistajan ei tarvitse huolestua, mutta jos koira oksentaa säännöllisesti, kannattaa sen terveydentilaa tarkkailla ja oireilun syytä selvittää eläinlääkärissä.

Joskus oksentaminen on myös merkki vakavasta tilasta, joka vaatii kiireellistä hoitoa. Eläinlääkäriin on aina suunnattava, jos ruoan lisäksi vesikään ei pysy koiran sisällä. Näin raju oksentelu voi johtua esimerkiksi vierasesineen aiheuttamasta suolitukoksesta.

– Koirat ovat usein oksentelun vuoksi jonkin verran vaisumpia suolistokipujen ja pahoinvoinnin vuoksi, mutta selvästi normaalia apaattisemman koiran kanssa on viipymättä lähdettävä eläinlääkäriin, sillä esimerkiksi koiran shokkitila on usein vaikea havaita.

Lisäksi erityisesti syvärintaisilla isoilla koiraroduilla esiintyvä mahalaukunkiertymä on syy kiirehtiä eläinlääkäriin, sillä se vaatii välitöntä leikkausta.

– Mahalaukunkiertymä oireilee niin, että koira yrittää oksentaa, mutta mitään ei tule ulos. Koira saattaa myös turvota merkittävästi kylkiluiden takaa, kun mahalaukku täyttyy kaasulla, Alakahri kuvailee oireita.

Myös myrkytystila voi aiheuttaa oksentamista. Jos on syytä epäillä koiran syöneen jotakin sille myrkyllistä, esimerkiksi paljon ksylitolia tai suklaata, on välittömästi oltava yhteydessä eläinlääkäriin.

Muista huolehtia oksentelevan koiran nesteytyksestä. Jos vesi ei maistu tai pysy sisällä, on syytä suunnata eläinlääkäriin. Kuva: Irisdepiris/Pixabay

Näin hoidat oksentelevaa koiraa kotona

Onneksi useimmiten oksentaminen on kuitenkin vain ohimenevä vaiva. Jos oma murre on oksentelusta huolimatta pirteä, oireilee vain lievästi ja sille maistuu vesi, voi toipilaan oloa helpottaa kotikonstein:

  • Anna oksentavalle koiralle vain pieniä määriä helposti sulavaa ruokaa, esimerkiksi keitettyä riisiä ja maustamatonta kanaa. Ruokaa annetaan muutama ruokalusikallinen kerrallaan muutaman tunnin välein. Kun ruoka pysyy sisällä, annosta voi pikku hiljaa suurentaa.
  • Huolehdi, että koiralla on vettä tarjolla ja se juo tarpeeksi. Etenkin pennut ja pienet, vanhat tai sairaat koirat saavat helposti vaarallisen nestehukan. Mikäli koira ei juo ja oksentaa rajusti, tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin.
  • Auta koiran vatsaa toipumaan. Apteekissa on saatavilla reseptivapaita ravintolisiä, jotka voivat helpottaa koiran vatsaongelmia ja rauhoittaa suoliston toimintaa.
  • Tarkkaile tilannetta. Jos koiran yleisvointi heikkenee tai oksentelu jatkuu pitkään, ole yhteydessä eläinlääkäriin.

Teksti: Niina Kinnunen

Kuonon suuri eläinlääkärivertailu: jättiketjussa kalleinta, halvinta on Kouvolassa

Eläinlääkäreiden hinnoista on viime aikoina keskusteltu paljon. Yle nosti uutisessaan esille Lounais-Suomen eläinlääkäreiden hintavertailun. Myös taloudellinen tilanne ajaa lemmikkien omistajia ahdinkoon. Savon Sanomien uutisen mukaan nuoria ja terveitäkin lemmikkejä lopetetaan rahapulan vuoksi. Kolmas viime aikojen uutisoinneista on lemmikkieläinpäivystyksien yksityistämisestä noussut keskustelu. Asia on vasta suunnitteluasteella, mutta jo nyt kunnat voivat ostaa palvelua yksityisiltä.

Kuono vertasi yhdeksän kaupungin hinnat

Kuono.fi teki oman vertailun ja valitsi Suomen 10 suurimman kaupungin joukosta yhdeksän, joiden eläinlääkäripalvelut laitettiin hintajärjestykseen. Hinnat on etsitty asemien tai ketjujen omilta kotisivuilta, kaikkia hintoja eivät kaikki toimijat sivuillaan ilmoittaneet. Tutkimuksessa hiljattain yhdistyneet Animagi ja Univet ovat vielä erillisinä toimijoina.

Eläinlääkäriasemat valittiin sattumanvaraisesti, kuitenkin siten, että jokaisesta kaupungista pyrittiin löytämään yksi tai useampi ketjuuntunut toimija (Univet, Animagi tai Tuhatjalka). Isoimmista kaupungeista löytyvät nämä kaikki.

Tutkimukseen valittiin seuraavat eläinlääkäritoimenpiteet: terveystarkastus, nelosrokotus, hammaskiven poisto, sterilointi, kastrointi ja mikrosirun asennus. Näistä toimenpiteistä terveystarkastuksen ja mikrosirun hintoja ilmoitettiin kaikista vähiten netissä, joten nämä hinnat eivät ole vertailukelpoisia.

Helsingissä Animagi kallein, Tuhatjalka halvin

Helsingin hintojen kärkipaikkaa pitää Animagi (nyk. Evidensia) Malmi, joka oli Helsingin kallein nelosrokotteesa, steriloinnissa ja kastroinnissa. Esimerkiksi muihin vertailun Helsingin Animageihin toimenpiteiden hintaerot olivat jopa kymmeniä euroja.

Helsingissä vertailun halvin toimija oli Tuhatjalan Eiran toimipiste, jossa halvimmat hinnat olivat nelosrokotteessa, steriloinnissa ja kastraatiossa.

Tuhatjalka ketjuista yhtenäisin, Univet ylivoimaisesti kallein

Suomessa on nykyisin kaksi merkittävää eläinlääkäriketjua. Isoin on Univetin ja Animagin yhdistymisestä syntynyt Evidensia, jolla on yli 50 toimipistettä ympäri Suomen. Toinen merkittävä ketju on Tuhatjalka, joka toimii seitsemällä paikkakunnalla.

Ketjuista yhtenäisin hinnoittelu on Tuhatjalalla: kaikkien ketjun toimipisteiden hinnoittelu on sama. Eli Helsingin hinta on sama kuin vaikkapa Kuopiossa.

Animagi asettuu hinnoillaan keskikaartiin, tosin Helsingissä Malmin Animagin hinnat ovat selvästi jopa muita Animageja korkeammat.

Sen sijaan ylivoimaisesti vertailun kallein toimija on Univet. Esimerkiksi Vantaalla Univet Tammiston eläinsairaan palvelut ovat reilusti esimerkiksi Vantaan Animagin hintoja kalliimmat. Myös Espoossa ja Jyväskylässä Univet on kallein nelosrokotteessa, hammaskiven poistossa, steriloinnissa ja kastroinnissa. Aika näyttääkin, miten ketjujen yhdistyminen vaikuttaa hintoihin, päätyykö Evidensia hinnoittelemaan itsensä Animagin vai Univetin mukaan

Suomen kalleimmat ja halvimmat

Vertailussa oli mukana kaikkiaan 34 eläinlääkäriasemaa ympäri Suomen. Mikäli pennun haluaa rokottaa kalliilla, se kannattaa tehdä Turun tai Mankkaan Univetissä, jossa rokote maksaa 76 euroa. Halvimmalla pääsee Jyväskylässä, jossa sama rokote maksaa 50 euroa.

Suomen kallein hammaskivi poistetaan Espoon Univetissä hintaan alkaen 316 euroa, kun taas Turun Jaravetissä hinta alkaa 98 eurosta.

Kokonaisuudessaan halvin eläinlääkäriasema löytyy Kouvolasta. Anjalan eläinlääkäriasemalla esimerkiksi koiran kastrointi ja sterilointi on Suomen halvinta.

Katso kaikki hinnat taulukosta:

ell_vertailu

Koiran rokottaminen estää epidemioiden puhkeamisen – miksi kaikki eivät kuitenkaan rokota?

Monelle koiranomistajalle lemmikin rokottaminen on itsestäänselvyys. Mutta minkälaisia tauteja vastaan oikeastaan rokotamme koiramme? Entä, jos koiraa ei rokotetakaan?

Kun taloon tulee uusi koiranpentu, kuuluu uuden omistajan ensimmäisiin velvollisuuksiin pennun rokottaminen 12 viikon iässä. Kuukausi tästä, pennun ollessa nelikuinen, haetaan tehosterokotukset, ja uudet jälleen pennun täytettyä vuoden. Tämän jälkeen rokotuksia tehostetaan yhdestä kolmeen vuoden välein.

Suomessa rokotusohjelmaan kuuluvat pistokset penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta, parvoa, rabiesta sekä kennelyskää vastaan. Rokotteessa koiralle annetaan taudin aiheuttajaa tai osia siitä sellaisessa muodossa, että eläimen elimistön oma puolustusjärjestelmä aktivoituu. Rokotteiden suojaava vaikutus perustuu siihen, että koiran elimistö muistaa altistuneensa taudinaiheuttajille ja reagoi jatkossa samaan tautiin puolustautumalla nopeasti ja tehokkaasti.

Rokottaminen ei anna välitöntä suojaa, vaan koiran elimistö muodostaa vasta-aineita rokotteen sisältämille taudinaiheuttajille. Jotta koira pystyy muodostamaan vasta-aineet, on sen oltava terve eikä sillä saa olla sisäloisia, minkä vuoksi koira suositellaankin madotettavaksi reilu viikko ennen rokotusta. Tällöin puolustusjärjestelmällä on parhaat edellytykset toimia.

– Vasta-aineet eivät muodostu heti, vaan elimistöltä kestää jonkin aikaa, ennen kun se saa täyden vasta-ainesuojan muodostettua. Tästä syystä rokotuksilla on 21 vuorokauden varoaika, kertoo eläinlääkäri Johanna Vaurio eläinlääkäriasema Taikatassusta.

Rabies herättää raivon

Osa taudeista, joita vastaan koiria rokotetaan, on niin kutsuttuja zoonooseja, eli ne voivat tarttua koirasta myös ihmiseen. Yksi zoonooseista on rabies eli raivotauti, jota kutsutaan ihmisellä vesikauhuksi. Koira rokotetaan raivotautia vastaan ensimmäisen kerran neljän kuukauden ikäisenä ja sittemmin suojaa tehostetaan valmisteesta riippuen yhdestä kolmeen vuoden välein.

Raivotauti on rabiesviruksen aiheuttama aivo-selkäydintulehdus, joka voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin. Oireiden ilmaannuttua tauti johtaa lähes poikkeuksetta kuolemaan muutaman päivän kuluessa. Tartunta leviää syljen välityksellä eli esimerkiksi pureman kautta tai syljen joutuessa limakalvoille, kuten silmiin, suuhun tai nenään. Koira voi saada tartunnan esimerkiksi raivotautisen ketun tai supikoiran puremasta.

Sairauden itämisaika on muutamasta viikosta kuukausiin, jopa vuosiin, koiralla useimmissa tapauksissa 21–80 päivää. Rabiesvirus etenee puremasta hermoratoja pitkin selkäytimeen ja aivoihin. Keskushermostosta se leviää sylkirauhasiin ja erittyy sylkeen, joten virusta voi olla syljessä jo ennen varsinaisten oireiden ilmenemistä.

Raivotaudin oireita ovat muutokset eläimen käytöksessä sekä erilaiset halvausoireet. Raivotautiin sairastunut eläin voi olla kiihtynyt ja aggressiivinen: se voi hyökätä muiden eläinten, ihmisten ja esineiden kimppuun purren niitä raivokkaasti. Niin kutsutussa hiljaisessa tautimuodossa eläimen käytös ei välttämättä muutu, vaan ensimmäiset havaittavat oireet ovat esimerkiksi nielun ja alaleuan lihasten halvaukset. Myös raivoisa tautimuoto etenee halvausvaiheeseen, ja ensimmäisten halvausoireiden ilmaannuttua tauti etenee nopeasti ja tappaa sairastuneen eläimen muutamassa päivässä.

Rabiesta esiintyy kaikissa maanosissa Etelämannerta lukuun ottamatta. Suomen lähialueilla Venäjällä ja Virossa raivotautia tavataan sekä kulkukoirissa ja -kissoissa että villieläimissä, ja Suomen kaakkoisrajalle levitetäänkin vuosittain villieläinten syöntirokotteita, jottei tartunta pääsisi leviämään Suomeen. Viimeinen kotimainen tartunta todettiin ihmisellä vuonna 1934 ja kotieläimellä 1990-luvun alussa Kaakkois-Suomessa. Paras keino torjua rabiesta Suomessa on huolehtia lemmikkien asianmukaisesta rokottamisesta sekä välttää laitonta koirakauppaa ulkomailta.

rokotukset2Monioireinen penikkatauti

Penikkatauti on yksi koiran vanhimmista infektiotaudeista, joka on tunnettu jo satojen vuosien ajan. Se on helposti tarttuva virustauti, jonka oireet ovat hyvin monimuotoisia. Sairauden ensivaiheissa tyypillisimpiä ja ohimeneviä oireita ovat kuume, sierainvuoto, silmätulehdukset, hengitystie- ja ruoansulatuskanavaoireet sekä polkuanturoiden ja kirsun paksuuntuminen.

Yleensä muutamia viikkoja ensioireiden jälkeen koiralla voi esiintyä erilaisia hermosto-oireita, kuten lihasnykäyksiä pään tai jalkojen lihaksissa, tuntopuutoksia, halvauksia sekä kouristuskohtauksia. Vakavat hermosto-oireet johtavat koiran invalidisoitumiseen ja usein lopettamiseen.

Penikkatauti myös altistaa koiran bakteeritulehduksille, jotka voivat johtaa eläimen kuolemaan. Tauti tarttuu koirasta toiseen pisaratartuntana hengitystie-eritteiden välityksellä jopa kuukausia tartunnan puhkeamisesta. Tautia esiintyy nisäkkäillä, yleisimmin koirilla, mutta se ei tartu ihmiseen, vaan ihmisen penikkataudilla viitataan sääriluussa olevaan, urheilijoille tyypilliseen tulehdukseen.

Suomessa oli vuosina 1994–1995 laaja penikkatautiepidemia, jonka aikana tuhansia koiria sairastui. Valitettavasti taudille ei ole kehitetty parantavaa hoitoa, joten sitä voidaan hoitaa vain lievittämällä oireita sekä ennaltaehkäisemällä bakteeritulehduksia antibioottien avulla.

– Suomessa on onneksi kattava rokotussuoja, ja tätä kautta niin sanottu lauma-immuniteetti, joka estää epidemioiden synnyn. Viimeisin penikkatautiepidemia johtui siitä, että eräs rokote ei antanutkaan täyttä suojaa. Se, että koiria sairastui osoittaa, että jos koirat jätettäisiin rokottamatta, tauti leviäisi varmasti, Vaurio sanoo.

Parvo on pennun tauti

Parvovirus on tavallisimmin nuorilla koirilla esiintyvä viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jonka oireita ovat voimakas oksentelu ja ripuli, jotka voivat lyhyessä ajassa johtaa koiran kuivumiseen ja menehtymiseen. Lisäksi virus vaurioittaa koiran ruuansulatuskanavaa, ja vaurioituneen suolen kautta elimistöön leviävät bakteerit voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen ja kuoleman. Parvoa esiintyy jatkuvasti myös Suomessa.

Koska rokotteen antama suoja tautia vastaan on hyvä, tautia tavataan useimmiten pennuilla ja rokottamattomilla eläimillä. Pennuilla parvo saattaa aiheuttaa myös sydänlihastulehduksen, joka voi olla kohtalokas. Vaikka parvo on aikuisella koiralla epätavallinen sairaus, se on hengenvaarallinen ja kallis hoitaa.

Mitä nuorempi pentu on, sitä vähemmän immuniteettia sillä on ja sitä herkempi se on parvotartunnalle. Vastasyntynyt pentu saa vasta-aineita infektiotauteja vastaan emänsä ternimaidosta, joka sisältää kaikkia niitä vasta-aineita, joita emällä on omassa verenkierrossaan ja joita se on rokotuksissa saanut.

Parvo tarttuu koirasta toiseen kosketustartuntana tai esimerkiksi ulosteiden välityksellä. Tauti itää kolmesta kahdeksaan päivää ennen oireiden alkamista, ja tartunnan saaneet koirat voivat levittää virusta jopa kolme viikkoa tartunnasta sekä jo ennen oireiden ilmaantumista.

Koiran parvovirus säilyy ympäristössä erittäin hyvin, jopa useita kuukausia. Se voi kulkeutua eteenpäin esimerkiksi kengissä tai vaatteissa ja kestää myös jäätymistä sekä useimpia kodin desinfiointiaineita. Tästä syystä virusta on käytännössä kaikkialla, ja koiran rokottaminen sitä vastaan onkin erittäin tärkeää. Koira rokotetaan sekä parvoa että penikkatautia ja tarttuvaa maksatulehdusta ensimmäisen kerran 12 viikon iässä.

Maksatulehdus tarttuu pitkään

Koiran tarttuvan maksatulehduksen aiheuttaa adenovirus. Tartunta leviää suorassa kontaktissa koirasta toiseen tai ulosteen, virtsan ja syljen välityksellä, ja säilyy tartuntakykyisenä ympäristössä viikkoja, jopa kuukausia. Taudin itämisaika on neljästä yhdeksään päivää tartunnan saamisesta oireiden alkuun.

Tarttuvan maksatulehduksen oireita ovat väsymys, ruokahaluttomuus, kuume, keltaisuus, keskushermosto-oireet, oksentelu ja ripuli sekä eri puolilla kehoa esiintyvä turvotus. Noin neljäsosalle sairastuneista koirista kehittyy taudin jälkioireena niin sanottu blue eye – eli sininen silmä -syndrooma, jossa molempien silmien sarveiskalvot samentuvat ja näyttävät sinisiltä. Samentuma häviää yleensä itsekseen ja lievissä sairaustapauksissa se voi olla taudin ainoa oire.

Taudinkuva vaihtelee lievistä oireista vakavaan maksan toimintahäiriöön. Vaikka koira olisi jo parantunut taudista, se voi levittää virusta virtsassaan jopa kuukausia. Kerran sairastettu tauti antaa koiralle elinikäisen immuniteetin sairautta vastaan. Eläinlääkäri Vaurion mukaan tarttuvaa maksatulehdusta ei rokotteiden ansiosta esiinny Suomessa.

Kennelyskä tarttuu tapahtumissa

Kennelyskäksi kutsutaan koirien helposti tarttuvaa keuhkoputkentulehdusta, jonka aiheuttavat eri hengitystievirukset. Kennelyskä tarttuu helposti pisaratartuntana yskimisen välityksellä sekä suorassa kontaktissa koirien nuuskiessa toisiaan, ja siksi sitä esiintyykin usein paikoissa, joissa on paljon koiria. Kennelyskää esiintyy myös Suomessa.

Taudin itämisaika on kolmesta kymmeneen päivää, useimmiten hieman vajaa viikko. Taudin tyypillisimmät oireet ovat voimakas kuiva yskä sekä sierainvuoto. Virusten vaurioittamiin hengitysteihin pesiytyy helposti bakteereja, joista yleisin on Bordetella, joka aiheuttaa henkitorven- ja keuhkoputkentulehduksen. Sairauden akuutti vaihe kestää noin viisi päivää ja yskä noin kaksi viikkoa.

Pennut saattavat menehtyä kennelyskän aiheuttamiin tulehduksiin, ja vanhemmille koirille jälkiseurauksena saattaa olla krooninen keuhkoputkentulehdus. Tauti saattaa edetä myös keuhkokuumeeksi, johon sairastuvat herkemmin nuoret kuin vanhat koirat.

Kennelyskän tärkeimpänä hoito-ohjeena on riittävän levon takaaminen koiralle. Koiran voi suojata kennelyskältä rokottamalla sen vuoden välein. Rokottaminenkaan ei kuitenkaan takaa kaikille täydellistä suojaa, mutta se saattaa lieventää taudin oireita.

Rokottamatta jättäminen ei välttämättä ole laiskuutta

Suurelle osalle koiranomistajista lemmikin rokottaminen on itsestäänselvyys, ja esimerkiksi harrastavalta koiralta vaaditaan suositusten mukaiset rokotteet kokeisiin ja kisoihin osallistumiseksi. Kaikkia koiria ei kuitenkaan ole rokotettu, eikä syy välttämättä ole omistajan piittaamattomuudessa tai laiskuudessa.

Rokotteiden käyttöön liittyy aina haittavaikutusten mahdollisuus. Kuitenkin vain pieni osa rokotteista aiheuttaa reaktioita, jotka nekin ovat yleensä nopeasti ohimeneviä. Vakavin rokotteiden aiheuttama haittavaikutus on anafylaktinen shokki eli voimakas yliherkkyysreaktio, joka voi aiheutua minkä tahansa vieraan aineen joutumisesta koiran elimistöön. Jos koira saa rokotteesta vakavan yliherkkyysreaktion, on riskit syytä punnita ennen koiran rokottamista uudelleen.

Ulla Vaskelaisen 11-vuotias kääpiöpinseri Venni on rokotettu viimeksi 4-5 vuotta sitten. Yhdessä eläinlääkärin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen koiravanhuksen rokotusohjelma päätettiin lopettaa.

– Koirallani on ollut lähes koko ikänsä epilepsia. Koska kohtaukset aiheuttavat arvaamattomuutta, emme juuri tapaa vieraita koiria. Emme käy esimerkiksi koirapuistossa emmekä näyttelyissä lääkityksen vuoksi. Lopetin Vennin rokottamisen osittain sen iän vuoksi, mutta toki myös sairauden tuomat rajoitteet vaikuttavat siihen, etten näe rokottamista tarpeellisena, Vaskelainen kertoo.

Vaskelaisen kotona on tällä hetkellä Vennin lisäksi puolivuotias, näyttelyissä käyvä pentu, joka on rokotettu suositusten mukaan. Vaskelainen kertoo olevansa myös erittäin tarkka rokotteiden varoajoista ennen pennun tutustuttamista muihin koiriin. Vaskelainen ei koe näyttelyissä kiertävää pentua uhkana rokottamattomalle Vennille, sillä hänellä ei ole tapana antaa koiransa tervehtiä vieraita.

– En ole ihan varma, mitä mieltä olen esimerkiksi kennelyskärokotteesta, sillä se muuttaa muotoaan. Korviini ei ole tullut tietoa, että koira olisi menehtynyt kennelyskään ilman rokotetta. Joten rokotteen hyödyllisyys mietityttää ja toisaalta sekin, onko rokotteissa kuitenkin jotain piileviä haittoja. Esimerkiksi kääpiöpinsereillä on ilmennyt yliherkkyyksiä yhteen rabiesrokotteeseen, Vaskelainen pohtii.

Hän kuitenkin kertoo rokottavansa omat näyttelyissä käyvät koiransa – eikä vain siksi, että se on pakko. Erityisesti paljon ulkomailla käyvälle tai Suomen rajojen ulkopuolella asuvia koiria tapaaville hän pitää rokotteita tärkeinä.

Lähteet: Univet, Eläinlääkäriin.fi, MSD Animal Health, Evira

Pentuvuosi-ohjelma luo pohjan koiran loppuelämän hyvinvoinnille

Eläinlääkäriasemaketju Animagi ottaa käyttöönsä uuden Pentuvuosi-ohjelman, joka kattaa koiranpennun ensimmäisen elinvuoden ja huomioi sen yksilölliset terveystarpeet. Tarkoituksena on luoda pohja kunkin koiran elinikäiselle hyvinvoinnille.

Koiran ensimmäinen vuosi on sen koko elämän tärkein. Ensimmäisenä vuotena pentu oppii uutta ja kasvaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siksi säännölliset terveystarkastukset ovat tärkeitä.

Animagi aloittaa eläinlääkäriasemillaan Pentuvuosi-ohjelman, joka on kehitetty yhdessä asiantuntijoiden ja kasvattajien kanssa. Pentuvuoden aikana eläinlääkäri tukee omistajaa ja seuraa pennun varttumista ja terveydentila. Säännöllisissä terveystarkastuksissa huomioidaan kunkin ikävaiheen ja rodun erityistarpeet. Pennulle myös luodaan yksilöllinen terveysprofiili, johon kaikkien käyntien tiedot kootaan.

– Ohjelma auttaa omistajaa pitämään hyvää huolta pennustaan. Kun seurataan systemaattista terveysohjelmaa, ei tule yllätyksiä ja pennun hoitaminen on helppoa, eläinlääkäri Aija Jantunen Animagin Lohjan eläinlääkäriasemalta kertoo tiedotteessa.

– Ensimmäinen vuosi on jännittävää aikaa omistajallekin. Tarkastusten yhteydessä eläinlääkärimme antaa omistajalle vinkkejä koiran kotihoitoon ja ravitsemukseen.

Pentuvuosi 1
Animagin eläinlääkäri Tanja Hakkarainen tarkastaa irlanninsetteri Mayan hampaat.

Eläinlääkärien käyttöön on koottu Animagi Breed Data -tietokanta, joka yhdistää suomalaisten rotujärjestöjen terveydenhoito-ohjelmien tiedot, yli puolentoista miljoonan potilaskäynnin kokemukset sekä kansainväliset lääketieteelliset tutkimukset.

Animagissa koiralle voidaan myös tehdä MyDogDNA-testaus. Testin avulla koiran taipumus perinnöllisiin sairauksiin tai ominaisuuksiin voidaan löytää ja huomioida ajoissa.

– DNA-testi antaa lisätietoa myös jalostukseen. Testillä varmistetaan kestävät jalostusvalinnat, ehkäistään perinnöllisten sairauksien siirtyminen seuraaville sukupolville ja vahvistetaan koko rodun elinvoimaisuutta, Jantunen sanoo.

Yksilölliset tarpeet huomioidaan myös ulko- ja sisäloishäädössä. Pentuiässä alkavalla loishäätöohjelmalla on mahdollista päästä eroon rutiinilääkityksestä. Sen sijaan matolääkitys tehdään ensisijaisesti vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä ulostenäytteen tai eläinlääkärin tekemän riskiarvioinnin perusteella.

Pentuvuoden rokotusohjelma puolestaan on suunniteltu niin, että pentu pääsee tutustumaan muihin koiriin huolettomammin jo 9–11-viikkoisesta alkaen.

– Pennuilla on noin 4–14 viikon iässä herkkyyskausi, jolloin ne tottuvat uusiin asioihin poikkeuksellisen nopeasti. Tänä aikana muun muassa lajitovereihin tutustuminen on erittäin oleellista, Jantunen muistuttaa.

Pennun terveysprofiili

Lisätietoa Pentuvuosi-ohjelmasta Animagin nettisivuilta.
Pentuvuoden vaiheet on koottu kätevään infografiikkaan. Ota ohjeet talteen täältä!

Eläinlääkäri neuvoo: näin valitset sopivimman punkkikarkotteen

Päivä päivältä lämpimämmin porottavat auringonsäteet antavat viitteitä vauhdilla lähenevästä kesästä. Kesä tuo kuitenkin tullessaan myös jokavuotisen riesan: punkit. Kysyimme eläinlääkäriltä neuvoja sopivan punkkikarkotteen valintaan.

Tänä vuonna ensimmäiset punkkihavainnot tehtiin jo maaliskuun puolessa välissä – lämpimästä keväästä johtuen poikkeuksellisen aikaisin. Punkit lähtevät liikkeelle kun vuorokauden keskilämpötila nousee 5–7 asteeseen, yleensä huhtikuussa, ja kausi voi jatkua jopa marraskuulle asti.

Eniten punkkeja eli puutiaisia on rannikkoalueilla ja saaristossa, mutta niitä tavataan koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Punkit elävät ja liikkuvat aluskasvillisuuden joukossa, pensaikossa ja heinikossa. Ne eivät kestä kuumuutta eivätkä kuivuutta pitkään, vaan viihtyvät kosteammissa paikoissa. Punkki on hidas liikkumaan eikä kiipeä luonnon kasvillisuudessa juurikaan metriä korkeammalle.

Koska koirat liikkuvat usein alueilla, joilla punkit viihtyvät, ovat puutiaiset monille koiranomistajille tuttu näky. Onneksi markkinoilla on lukuisia ulkoloishäätöön käytettäviä valmisteita, joilla estetään punkkien levittämien bakteeritautien kuten borrelioosin ja anaplasmoosin tarttuminen koiraan. Tarkkaa tietoa tautien yleisyydestä ei ole, sillä niiden moninaiset oireet saattavat ilmetä vasta kuukausia punkin pureman jälkeen.

– Punkkien levittämiä tauteja tavataan varmasti joka vuosi kaikilla eläinklinikoilla, eli hirveän harvinaisia ne eivät ole, kertoo pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Mirja Kaimio Animagi Aurinkolahdesta.

Punkkeja voi torjua lukuisilla erilaisilla lääkevalmisteilla: iholle laitettavilla paikallisvaleluliuoksilla, punkkipannalla tai viime vuonna markkinoille tulleella punkkipillerillä. Lisäksi monet koiranomistajat luottavat puutiaisten torjunnassa luonnon omiin karkottimiin. Kaimion mukaan kaikki punkkikarkotteet ovat Suomessa hyvin käytettyjä.

Paikallisvaleluliuos on tuttu ja turvallinen

Koiran niskaan laitettavat paikallisvaleluliuokset vaikuttavat kahdella tavalla: liuos leviää niskasta joko koiran verenkiertoon ja sitä kautta koiran ihoon tai suoraan koiran ihon rasvakerrokseen. Liuosten toiminta perustuu myrkkyyn, joka siirtyy punkin pureman myötä koiran iholta punkkiin. Myrkkyä saanut punkki halvaantuu ja lopulta kuolee. Osassa liuoksista on myös muun muassa hyttysiä ja pistokärpäsiä karkottava vaikutus.

Liuokset ovat vapaan kaupan tuotteita eli niitä voi ostaa apteekista ilman reseptiä. Tunnettuja joskin harvinaisia haittavaikutuksia ovat muun muassa paikalliset ihoärsytykset. Toisaalta markkinoilla on lukuisia eri lääkeaineisiin perustuvia paikallisvaleluliuoksia, joten vaikka yksi liuos aiheuttaisikin koiralle sivuvaikutuksia, toinen saattaa silti sopia. Erityisesti ihon rasvakerrokseen jäävä liuos liukenee kastuessaan, eli jos koira ui paljon, lääkkeen vaikutus heikkenee luvattua nopeammin.

Paikallisvaleluliuoksen vaikutusaika on neljä viikkoa, eli jotta suoja punkkeja vastaan kestäisi koko kesän, liuosta on muistettava lisätä kuukauden välein. Osa paikallisvaleluliuoksista on myrkyllisiä kissoille, joten jos taloudessa on sekä koiria että kissoja, kannattaa varmistaa, että valittu vaihtoehto on kaikille turvallinen.

Punkkipanta karkottaa kutsumattomat vieraat

Punkkipanta on paikallisvaleluliuoksen ohella perinteinen ja hyväksi havaittu tapa puutiaisten torjuntaan. Pannan erittämä myrkky paitsi tappaa puremaan pääsevät punkit, se toimii usein myös karkottimena. Lääkepantojen lisäksi markkinoilla on luonnonmukaisempia yrttipantoja, mutta Kaimion kokemusten mukaan ne eivät ole yhtä tehokkaita kuin lääkevalmisteet.

Sekä paikallisvaleluliuosten että punkkipantojen sisältämä hyönteismyrkky on haitallista vesistöille ja myrkyllistä kaloille. Punkkipanta tulisikin aina irrottaa ennen kuin koira ui. Pannan hyviä puolia ovat sen pitkä, koko kesän kestävä vaikutusaika sekä edullinen hinta. Herkkäihoiselle koiralle punkkipanta ei välttämättä sovi, sillä se saattaa aiheuttaa ihoärsytystä. Sekä pantojen että liuosten hyvin harvinaisena haittavaikutuksena ovat myös eläinlääkärin hoitoa vaativat neurologiset oireet.

– Punkkipannan toiminta perustuu siihen, että pannan hangatessa ihoa syntyy hankaussähköä, joka tuottaa lämpöä, joka saa myrkyn erittymään. Jotta panta toimisi, sen on siis oltava lähellä ihoa eikä riitä, että se on kevyesti paksun turkin päällä, Kaimio kertoo. Paksuturkkiselle koiralle panta ei siis ole paras vaihtoehto.

Punkkipilleri on vaivaton vaihtoehto

Viime vuonna markkinoille tullut punkkitabletti on helppokäyttöinen, sillä koira popsii maistuvan tabletin mielellään. Koiran syötyä tabletin sen vaikuttava aine erittyy koiran iholle verenkierron kautta. Punkkitabletti on tehokas vaihtoehto, sillä se tappaa punkin 12 tunnin kuluessa kiinnittymisestä. Karkottavaa vaikutusta tabletilla ei ole.

Tabletti on reseptilääke, joten sen saadakseen täytyy ensin vierailla eläinlääkärin vastaanotolla. Paitsi helppokäyttöisyys, valmisteen hyviä puolia ovat sen pitkä kolmen kuukauden vaikutusaika sekä se, ettei uiminen vaikuta lääkkeen tehoon. Tänä vuonna markkinoille tulleen toisen tabletin vaikutusaika on neljä viikkoa. Pillerin yleisiä, eli noin prosentilla hoidetuista koirista esiintyviä haittavaikutuksia ovat ohimenevä ripuli, oksentelu, ruokahaluttomuus sekä kuolaaminen.

Koska punkkipillerin teho ei vähene koiran kastuessa, se sopii myös uimisesta nauttiville karvakorville. Myös paksuturkkiselle ja herkkäihoiselle koiralle tabletti on kätevin vaihtoehto.

Luonnonmukaiset karkotteet eivät yhtä tehokkaita

Lääkevalmisteiden lisäksi punkkien torjuntaan käytetään muun muassa valkosipulia, sitruunaa, yrttejä, piparminttua ja eukalyptusta, joita joko syötetään koiralle tai joista valmistettuja suihkeita käytetään puutiaisten karkotukseen. Kaimion kokemusten mukaan luonnonmukaiset punkkikarkotteet häviävät tehokkuudessa hyönteismyrkyille.

– Valkosipuli ei ole koiralle terveellistä, joten sitä ei ainakaan kannata syöttää. Omien kokemusteni mukaan yrttivalmisteet eivät ole kauhean tehokkaita, mutta jos koiralla on ohut turkki, johon punkit eivät helposti tartu ja jos se asuu alueella, jolla tavataan vähän punkkeja, voi luonnonmukainenkin punkkien torjunta riittää. Toisaalta puutiaisia voi torjua myös tekemällä punkkisyynin joka ilta ja poistamalla löytyvät punkit.

Kaimion mukaan riskiryhmää ovat erityisesti karkeakarvaiset koirat: punkin on helppo tarttua turkkiin, joka hapsottaa eri suuntiin. Paksu turkki voi suojata koiraa punkeilta, mutta toisaalta omistajan on vaikeampi löytää kutsumattomat vieraat tiheän karvan seasta. Ohueen ja sileään turkkiin punkit eivät pääse tarttumaan yhtä helposti.

Siihen, paljonko punkkeja koiraan tulee, vaikuttavat kuitenkin ennen kaikkea koiran elintavat: jos koira tykkää liikkua alueilla, joissa punkit viihtyvät, eli esimerkiksi pelloilla ja puskissa, todennäköisyys punkin puremaan luonnollisesti kasvaa.

Apua, koirassani on punkki!

Koska kaikissa ulkoloishäätöön käytettävissä valmisteissa ei ole karkottavaa vaikutusta, koiran iholta voi löytyä puutiainen punkkisuojan käytöstä huolimatta. Tällöin puremaan päässyt puutiainen tulee kuolemaan alle vuorokaudessa ja irtoaa sitten ihosta itsestään.

Ihoon kiinnittyneen punkin voi poistaa pyörittämällä se varovasti irti punkkipihtejä apuna käyttäen. Punkin päälle ei saa laittaa rasvaa, sillä tukehtuessaan punkki voi sylkeä borreliabakteerit koiran elimistöön. Muuten taudit voivat siirtyä punkista koiraan aikaisintaan noin 24 tunnin kuluttua punkin kiinnittymisestä.

Jos punkki pääsee puremaan koiraa, saattaa puremakohtaan nousta pieni patti, joka ei kuitenkaan ole merkki sairaudesta vaan pureman aiheuttama normaali reaktio. Jos alue ärtyy tai tulehtuu, sitä voi puhdistaa apteekista saatavilla puhdistusaineilla.

Useimmat punkkikarkotteet sopivat kaikille 8 viikkoa täyttäneille koirille. Ne annostellaan yleensä koiran painon mukaan ja osa valmisteista sopii vain yli viisikiloisille koirille. Tarkat tiedot tietystä valmisteesta löytyvät tuoteselosteesta. Tuotteen sopivuus lemmikillesi on hyvä varmistaa apteekista tai eläinlääkäriltä.

Lähde: Punkkinet

Kuva: Felix Fellhauer / Wikimedian Commons

Aika mennä eläinlääkäriin? Huomioi nämä 15 varoitusmerkkiä!

Julkaisimme pari päivää sitten listan kysymyksistä, joita haluaisimme koiriltamme kysyä. Facebook-seuraajamme nostivat esiin myös erään listalta pois jääneen ja kenties kaikkein tärkeimmän kysymyksen, johon koiranomistaja ei useinkaan saa karvakorvaltaan suoraa vastausta: milloin sinuun sattuu?

Koirat eivät kuitenkaan osaa vastata kysymyksiimme, vaan ne ilmaisevat itseään käytöksellään. Koirien käyttäytymistä voi usein tulkita monin eri tavoin, minkä vuoksi kipuun tai sairauteen viittaavat pienet eleet saattavat jäädä huomaamatta. Toisaalta monet kipua enteilevät eleet kuuluvat koiran arkipäivään, ja liian tarkkaan niitä seuraava omistaja saattaa päätyä viemään hauvaansa eläinlääkärille viikoittain.

Koirasivusto Barkpost kokosi listan merkeistä, joita koiranomistajan on hyvä seurata arvioidessaan sitä, milloin on aika viedä paras ystävä eläinlääkärin pakeille.

1. Oksentelu ja ripuli

Kuten meillä ihmisillä, koirillakin voi mennä vatsa sekaisin. Toisinaan se on nopeasti ohimenevää ja vaaratonta, mutta toisinaan se saattaa olla merkki esimerkiksi myrkytyksestä. Jos koira oksentaa tai ulostaa verta, on syytä lähteä eläinlääkärille pikimmiten

2. Vähentynyt aktiivisuus

Koiran alentunut aktiivisuuden taso on joskus vaikeaa huomata, sillä nukkuminen on monien koirien lempipuuhaa. Se, ettei koira enää kiinnostu esimerkiksi leikeistä, jotka ovat aiemmin saaneet sen innostumaan, saattaa olla merkki sairaudesta. Havainnoimalla koiraasi päivittäin saat selville sen normaalin aktiivisuustason.

3. Yletön pissaaminen

On aika lähteä eläinlääkärille, jos koira haluaa jatkuvasti ulos ja tekee vahinkoja sisälle. Jatkuvat pissaamisyritykset ovat myös aihe huoleen. Jos koira on pissatessaaan jännittynyt tai jos virtsassa on verta, se saattaa olla merkki esimerkiksi virtsatietulehduksesta.

4. Liiallinen vedenjuonti

Koira juo vuorokaudessa noin puoli desiä vettä yhtä painokiloa kohden. Juodun veden määrä riippuu muun muassa koiran aktiivisuudesta ja ruokavaliosta, ja lämpiminä vuodenaikoina koirat juovat luonnollisesti enemmän. Jos sinusta tuntuu, että koirasi juo vettä loputtomasti ja joudut täyttämään juomakupin useita kertoja päivässä, kannattaa varata aika eläinlääkärin vastaanotolle. Liiallinen vedenjuonti voi olla merkki esimerkiksi Cushingin oireyhtymästä, syövästä tai muusta sairaudesta.

5. Jatkuva pään kääntely tai ravistelu

Lähes jokainen koira kääntelee päätään suloisesti ”kuunnellessaan” omistajaansa. Jos pään kääntely tai ravistelu on jatkuvaa, saattaa koira kärsiä esimerkiksi korvatulehduksesta.

6. Oudot hajut

Tämä pitää sisällään sekä pahanhajuisen hengityksen että koiran yleisen tuoksun. Lemmikkiä kannattaa toisinaan nuuhkia ja oppia tunnistamaan sen ominaistuoksu. Näin havaitset myös muutokset koiran hajussa.

7. Epäsäännöllinen hengitys

Epäsäännöllinen hengitys voi olla merkki flunssasta tai vakavammasta hengitysteiden ongelmasta. Tarkkaile koiraasi, jotta opit tunnistamaan sen normaalin hengitystahdin ja huomaat nopeasti jos hengittämisessä tapahtuu muutoksia.

8. Ahdistuneisuus ja ärtyneisyys

Jokaista meistä ärsyttää, jos voimme huonosti – niin myös koiria. Välinpitämättömyys, lisääntynyt haukkuminen ja yleinen ärtymys voivat kertoa siitä, ettei koiralla ole kaikki kunnossa. Ahdistuneisuus on usein merkki myös kohonneesta sykkeestä, joka voi olla merkki vakavista terveysongelmista.

9. Yllättävä aggressiivisuus

Monet koiranomistajat eivät ymmärrä, että äkillinen aggressiivisuus saattaa kertoa sairaudesta, ei välttämättä käytösongelmista. Kyseessä voi olla esimerkiksi neurologinen häiriö tai kiputila, jolloin koira yrittää välttää kipeän kohdan koskettamista puolustautumalla aggressiivisesti.

10. Ruokahaluttomuus

Ruoka on monille koirille tärkeä motivaattori, ja jos koiran kiinnostus lempiherkkuja kohtaan vähenee yllättäen, on syytä huolestua. Eläinlääkärin pakeille kannattaa hakeutua myös silloin, jos koira ei halua juoda vettä.

11. Kuiva iho ja kyhmyt

Iho-oireet vältät parhaiten viettämällä säännöllisesti laatuaikaa lemmikkisi kanssa silittämättä ja rapsuttelemalla sitä. Näin opit tuntemaan, mikä on koirasi ihossa normaalia.

12. Kuivat tai vuotavat, punoittavat, kutisevat tai turvonneet silmät

Koira voi kärsiä silmäsairauksista, joten sen silmiä on hyvä tarkkailla lähes päivittäin. Koiran silmät saattavat vuotaa vähän esimerkiksi allergioiden vuoksi, mutta lisääntynyt silmien vuotaminen voi olla merkki tulehduksesta. Älä myöskään jätä silmien turvotusta huomaamatta: se on merkki vakavasta tilanteesta.

13. Turvonnut maha

Pieni pulleus herkuttelun tai vedenjuonnin jälkeen on normaalia. Koirille turvotus voi kuitenkin olla hengenvaarallista. Jos koirasi vatsa on kova ja pullistunut, on jo kiire eläinlääkärille.

14. Vaikeudet kävellä, istua tai nousta

Koirallasi on todennäköisesti kipuja, jos sillä on esimerkiksi vaikeuksia käydä makaamaan tai kiivetä portaat entiseen tapaansa. Nämä voivat olla myös neurologisten sairauksien oireita. Muutoksiin koiran iikkuvuudessa ja nukkumisessa on usein lääketieteellinen syy – muukin kuin koiran ikääntyminen. Huomaamalla muutokset ajoissa mahdolliset sairaudet voidaan hoitaa ja taata näin lemmikille parempi elämänlaatu myös iäkkäämpänä.

15. Tavallista lämpimämpi kuono tai korvat

Ainut tapa tunnistaa koiran kuume, on mitata se. Harva kuitenkaan haluaa tehdä sitä ilman syytä. Jos koiran kuono tai korvat tuntuvat poikkeuksellisen lämpimiltä, koiran kuume kannattaa tarkistaa kaiken varalta.

Alkuperäinen juttu on luettavissa täällä.

Reppari: Eläinlääkäri haluaa tuntea potilaansa

Kuonon toimittaja seurasi arkea helsinkiläisellä eläinlääkäriasemalla.

On harmaansuttuinen aamu. Kello on viittä yli yhdeksän, kun astun sadetta pakoon Itä-Helsingin eläinlääkäriaseman eteiseen. Oven viereen asetetut tassupyyhkeet tulevat varmasti tarpeeseen tämän kaltaisina syksyisinä päivinä. Kuivumaan avattu sateenvarjo paljastaa, etten ole ainut, jota vesipisarat ovat tänä aamuna kiusanneet.

Odotustilan seinillä olevat hyllyt pursuavat erikoisruokia erilaisista vaivoista kärsiville kissoille ja koirille. Ilmoittautumistiskillä istuu kaksi pehmokoiraa, joista toisella on suojakauluri. Niiden vieressä on lasipurkillinen koiran herkkuja.

Suomessa on yli 225 yksityistä eläinlääkäriasemaa, joista yksi on Itä-Helsingin eläinlääkäriasema. Valtuutettuja eläinlääkäreitä on yli 2000, ja heistä noin kolmasosa työskentelee yksityisillä eläinlääkäriasemilla.

Eläinlääkäri Riikka Tolmunen on vastaanottohuoneessa aamun ensimmäisen potilaan kanssa. Hetken kuluttua hän säntää käytävää pitkin ruskeat muovikengät suhisten.

– Odota, mulla on anaalirauhasta käsissä, hän huikkaa ja palaa pian puhtain käsin kättelemään minua.

Yleiskuva

Aamun ensimmäinen asiakas on ihovaivoista kärsivä staffordshirenbullterrieri Edi. Musta niittipanta roikkuu 7-vuotiaan koiraherran kaulalla. Edi katselee minua uteliain silmin, kun silittelen sen mustaa turkkia vastaanoton jälkeen.

Aamun toinen potilas astuu klinikan ovesta haukahtaen. Sekarotuiselle Hopelle laitetaan yksivuotisrokotukset.

Vastaanottohuoneessa on viileää, koska ikkuna on ollut auki. Tolmunen on halunnut tuulettaa anaalirauhasten hajun pois huoneesta. Olen kuullut puhuttavan kyseisestä löyhkästä, mutta en ole koskaan haistanut sitä itse. Tälläkin kertaa lemu on jo karannut ikkunasta ja huoneessa tuoksuu sade.

Punaposkinen nainen marssii hengästyneenä sisälle eläinlääkäriasemalle. Hänellä on sylissään pieni musta karvaturri, joka tuo mieleeni sanonnan märkä kuin uitettu koira. Sekarotuinen Nuppu on vasta 12 viikon ikäinen ja muuttanut omistajalleen kolme viikkoa sitten Viron Marjamäestä.

– Ei sitä viitsi aina sanoakaan, omistaja Merja Mehtonen toteaa ja viittaa viimeaikojen negatiivisiin keskusteluihin ulkomailta tuoduista koirista.

Riikka Tolmunen kertoo, että eläinlääkäriasemalla käy paljon tuontikoiria. Useimmiten ne ovat terveitä ja paperit ovat kunnossa, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy.

– Kun näin Nupun kuvan, päätin, että tuon koiran haluan, Mehtonen muistelee.

Toimenpidehuoneessa Nuppu ei edes huomaa siihen pistettävää rokotusta. Mehtonen on puhelias ja jokaisen tuoreen koiranomistajan tavoin jaksaa kertoa uudesta perheenjäsenestään loputtomiin.

Riikka Tolmunen tutkii Nuppua
Riikka Tolmunen tutkii Nuppua
Katja Valli leikkaa Nupun kynnet
Katja Valli leikkaa Nupun kynnet

Odotushuoneessa on hulinaa. Röntgenhuoneessa ahertaa säteilymittamies. Klinikan käytävälle kannetaan seitsemän ruskeaa pahvilaatikollista lääkkeitä ja muita tarvikkeita. Aiemmin aamulla anestesialaitteiden happipullot käytiin vaihtamassa. Asiakkaita käy tasaisin väliajoin ostamassa erikoisruokia karvaisille ystävilleen.

Aamuvuorossa on normaalisti kaksi eläinlääkäriä ja kaksi hoitajaa, mutta sekä yksi lääkäri että hoitaja ovat tänään poissa. Tolmusen lisäksi vuorossa ovat klinikkaeläintenhoitaja Laura Pirttijärvi sekä klinikkaeläintenhoitajaharjoittelija Katja Valli.

Maxia tutkitaan
Maxia tutkitaan

Kennelyskäepäilyn vuoksi eläinlääkäriajan varannut Timo Taskinen saapuu vastaanotolle kohta kymmenenvuotiaan kääpiövillakoiransa Maxin kanssa. Maxin kirkkaat nappisilmät loistavat, kun se istuu isäntänsä sylissä.

– Se pelkää, koska täällä voi tulla piikkiä. Aina ei ole kivaa ja joskus on ollut huono olo vielä kotiin lähdettäessä, Taskinen arvelee. Hän uskoo, ettei yksikään koira tule innoissaan eläinlääkäriin ensimmäisen kerran jälkeen.

Sinisiin valjaisiin puetulta Maxilta on aiemmin poistettu eläinlääkäriasemalla hampaita. Taskinen kertoo, että perheeseen hankittiin kääpiövillakoiria alun perin allergian takia. Maxin lisäksi Taskisilla asustaa samanikäinen ja -rotuinen Elmeri.

– Nämä ovat ihan omanlaisia. Varmaan helpoimpia koiria, joita minulla on koskaan ollut ja todella oppivaisia, Taskinen summaa.

Tutkimushuoneessa Taskinen vastailee eläinlääkärin kysymyksiin. Yskä on jokapäiväistä ja jatkunut muutaman kuukauden. Välillä Max kakoo. Muistuttaa hinkuyskää.

Tolmusen mukaan Maxin oireet voivat viitata sydänongelmiin. Hän päättää ottaa koirasta röntgenkuvat ja ohjaa koiran omistajineen odotushuoneeseen. Hetken kuluttua eläinlääkäri nappaa Maxin kainaloonsa ja vie sen kuvattavaksi.

Kuvauksen jälkeen Max kipittää klinikan käytävää pitkin nopein askelin ja hypähtää ketterästi isäntänsä syliin.

– Max on semmoinen puolikissa, ennen se hyppäsi suorilta jaloilta keittiön pöydälle, Taskinen naurahtaa. Koiraherraa eivät toden totta näytä vuodet painavan.

Tolmunen kutsuu Taskisen pimennettyyn huoneeseen katsomaan Maxin röntgenkuvia. Kuvista paljastuu, että Maxin sydän on laajentunut. Se tarkoittaa sydänvikaa. Olen kuullut, ettei koiran sydänvikaa voi parantaa, mutta oireita voidaan lievittää lääkkeillä. Pala pomppaa kurkkuuni ja kylmät väreet juoksevat selkärankaani pitkin. Taskinen on hiljaa.

Maxin sydänvika paljastuu kuvista
Maxin sydänvika paljastuu kuvista

Eläinlääkäri määrää Maxille kasan lääkkeitä ja kehottaa Taskista ilmoittamaan lemmikkinsä sydänultraan. Max roikkuu isäntänsä olkapäällä kuin sirkuskoira ja näyttää nauravan. Mietin, miten ihmispotilas olisi reagoinut uutiseen sydänviasta. Onneksi koirien ei tarvitse huolehtia kaikista maailman murheista, ei edes niitä itseään koskevista.

Taskinen ottaa vaiteliaana vastaan Tolmusen antamat hoito-ohjeet ja röntgenkuvat seuraavaa eläinlääkärikäyntiä varten. Toivon vilpittömästi, että pienellä nappisilmällä on edessään vielä monta onnellista vuotta. Mieleeni tulvivat muistot omista koiristani, jotka ovat sairauden tai vanhuuden vuoksi siirtyneet sateenkaarisillalle.

Maxia naurattaa tuloksista huolimatta
Maxia naurattaa tuloksista huolimatta

Klinikan odotushuoneeseen on tullut suomenlapinkoira Oskari. Sekin on jo 12-vuotias. Oskarin isäntä Antti Lehikoinen vaikuttaa hämmentyneeltä, ja kertookin olevansa eläinlääkärillä ensimmäistä kertaa.

– Osku on ennen asunut siskoni luona Somerolla, Lehikoinen selittää. Nyt sisko on raskaana, ja koira on kierrellyt perheenjäseneltä toiselle. Viimeiset kolme viikkoa Oskari on viettänyt isossa kaupungissa Lehikoisen luona.

Toimenpidehuoneessa Tolmunen ja Lehikoinen nostavat parikymmenkiloisen Oskarin yhdessä pöydälle verikokeen ottoa varten. Koira on oksennellut, ja nyt testataan tarvitseeko se nesteytystä.

Pienessä huoneessa on kummallisen näköisiä laitteita, joihin Tolmunen asettaa Oskarilta otetut verinäytteet. Tilat ovat ahtaat, ja olen koko ajan jonkun tiellä. Hetken kuluttua tulokset ovat valmiit: Oskarin on jäätävä eläinlääkäriasemalle suonensisäistä nesteytystä varten. Lehikoinen voi hakea karvaturrinsa illalla.

Oskarille kanyyli
Oskarille kanyyli

Tolmunen ajaa Oskarin paksusta tassusta pienen kohdan karvattomaksi. Harjoittelija Katja Valli pitää nallekarhumaista koiraa tiukassa halausotteessaan, kun sen tassuun pistetään kanyyli. Se suojataan vaaleanpunaisella siteellä, jossa on violetteja sydämiä. Tämä aiheuttaa hilpeyttä kaikissa huoneessa olijoissa.

– Oskarikin on niin liikuttavan suloinen, klinikkaeläintenhoitaja Laura Pirttijärvi perustelee tyttömäisen siteen valintaa.

Kun tiputusletku on kiinni, Oskari talutetaan heräämishuoneeseen lepäämään. Nesteytys kestää useita tunteja. Valli juttelee surusilmäiselle koiralle verkko-oven läpi. Hänellä itsellään on mäyräkoiran ja suomenlapinkoiran risteytys, ja Oskari näyttää sulattaneen hänen sydämensä.

Kello lähenee keskipäivää ja eläinlääkäriaseman odotushuoneeseen ovat saapuneet Julia Vasetskaja ja Hamdy Al-Sebeay kolmen kissansa kanssa.

– Zarralla on astma, Grace on pullukka, ja Nugett syö masennuslääkkeitä, Vasetskaja esittelee kissat. Syynä klinikkakäynnille on kuitenkin hammaskiven poisto.

Kissat omistajineen ovat muuttamassa Al-Sebeayn kotimaahan Hollantiin. Vasetskajaa mietityttää tuleva muutto: lentokoneella matkustaessa kissat pitäisi laittaa ruumaan. Olisiko auto sittenkin parempi vaihtoehto? Vasetskaja on kuullut, että lentokentillä katoaa paljon kissoja.

– Minua on alkanut pelottaa sen jälkeen, kun näin elokuvan Snakes on a Plain, Vasetskaja kertoo hiukan hymyillen ja muistelee elokuvassa käärmeiden uhriksi joutunutta kissaa.

Eläinlääkäri tutkii kissat yksitellen. Tutkimuksen jälkeen kissoille annetaan esirauhoite. Nukutusaineen antamisen jälkeen Tolmunen ja Pirttijärvi poistavat niiltä hammaskiven tottunein ottein. Hammaskivi on lemmikkieläimillä yleinen vaiva, jonka oireita ovat muun muassa pahanhajuinen hengitys ja suun tulehdus.

Kissan pienessä suussa hurisevat laitteet ja muistuttavat minua omista hammaslääkärikokemuksistani. Ensi kerralla minäkin haluan nukutuksen. Operaation jälkeen kissat viedään heräilemään omistajiensa syliin.

Klinikkaeläintenhoitaja Kirsi Kettunen on tullut iltavuoroon. Vuoro alkaa yhdeltä, mutta Kettunen on paikalla jo hyvissä ajoin. Hoitajien vuoro kestää seitsemän tuntia: aamulla yhdeksästä neljään ja illalla yhdestä kahdeksaan, jolloin eläinlääkäriasema sulkee ovensa.

Kello on jo melkein kaksi, kun aamuvuorolaiset ehtivät ruokatauolle. Eläinlääkäriaseman toinen omistaja, eläinlääkäri Sanna Sirkiä, tulee kolmelta iltavuoroon. Illasta on tulossa kiireinen, yhtään vapaita aikoja ei enää ole.

Lähes puolessa Suomen kotitalouksista on koira tai kissa. Olisin halunnut päästä seuraamaan esimerkiksi kilpikonnan vastaanottoa, mutta tavallisina päivinä ajanvarauskalenterin täyttävät haukkuvat ja maukuvat potilaat.

Katja Vallilla on eväänään kesäkurpitsakeittoa. Hän opiskelee klinikkaeläintenhoitajaksi ja on aloittanut työharjoittelunsa eläinlääkäriasemalla viime viikolla. Harjoittelu kestää jouluun asti. Klinikkaeläintenhoitajaksi kouluttautuminen tapahtuu joko oppisopimuksella tai ammatillisessa oppilaitoksessa. Koulutus on pituudeltaan kaksi vuotta.

Riikka Tolmunen syö raejuustoa suoraan purkista. Tolmunen on saanut praktiikkaoikeudet vuonna 2009, ja työskennellyt siitä asti Itä-Helsingin eläinlääkäriasemalla. Eläinlääkäriksi hän valmistui vuonna 2012. Ammatiin voi opiskella Suomessa ainoastaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa, jossa opinnot kestävät vähintään kuusi vuotta.

Ruokapöydässä keskustelu hyppii kasvissyönnistä teurastamoharjoitteluihin. Minua kauhistuttaa, mutta eläinalan ammattilaisten äänensävy ei muutu, kun teurastamomuistot vaihtuvat eilen nähtyjen elokuvien arvosteluihin. Kupliva nauru raikuu taukohuoneessa.

Hoitaja Kettunen tulee keittämään kahvia. Aamuvuorolaiset eivät sitä juo, joten pannu porisee ensimmäistä kertaa päivän aikana. Odotustilassa suhisevat muovit, kun Valli purkaa käytävällä lojuvia laatikoita. Hetkeen klinikalla ei ole yhtään asiakasta. Sinipaitaiset hoitajat ovat kokoontuneet vihreän ilmoittautumistiskin taakse.

Kuratassuinen bordercollie astuu sisälle eläinlääkäriasemalle omistajansa Liisa Anttilan edellä. Ulkona sataa edelleen, mutta märän koiran haju jää eteiseen. Kun Anttila ilmoittautuu hoitajille, kuusivuotias Vuhku käy makuulle viileälle lattialle. Klinikka on sille tuttu paikka: Vuhkulta on aiemmin poistettu viisi kynttä, sekä epäonnistuneen frisbee-leikin seurauksena varvas.

Tällä kertaa Vuhku on tullut klinikalle kastraatioon eturauhasvaivojen vuoksi. Pehmeäturkkisella koiraherralla on kirkkaansiniset silmät. Toisen silmän ympärillä karva on mustaa, toisella puolella päätä puhtaan valkoista. Eläinlääkäri Tolmunen tuntee Vuhkun hyvin. Esirauhoituspiikin pistämisen jälkeen hän himmentää vastaanottohuoneen valot, ja jätämme Vuhkun rauhoittumaan omistajansa kanssa.

– Vuhku ei yleensä hevillä luovuta, Tolmunen naurahtaa ja toivoo, että koira nukahtaisi tällä kertaa nopeasti. Kastraatio on melko pieni operaatio, jonka valmisteluun kuluu enemmän aikaa kuin itse leikkaukseen.

– Asiakaspalvelu on työn vaativin mutta paras puoli. Parasta on, kun oppii tuntemaan eläimet ja niiden omistajat ja tietää, miten ne käyttäytyvät. Tällöin eläintä pystytään hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla, Tolmunen pohtii.

Kirsi Kettunen ja Riikka Tolmunen valmistelevat Vuhkua leikkaukseen
Kirsi Kettunen ja Riikka Tolmunen valmistelevat Vuhkua leikkaukseen

Hetken kuluttua hoitajat hakevat nukkuvan Vuhkun valmisteltavaksi leikkaukseen. Leikkauspöydällä on punaoranssi kukallinen viltti. Olen syystä valinnut alani muualta kuin lääketieteestä, enkä halua jäädä seuraamaan leikkausta.

Tiputuksessa oleva suomenlapinkoira Oskari pääsee käymään ulkona. Sillä on vielä muutama tunti nesteytystä edessään. Pehmoinen surusilmä on selvästi reipastunut sitten viime näkemän.

Sade on loppunut, ja ilma tuoksuu raikkaalta. On minun aikani poistua. Hetken kuluttua sen tekevät myös Tolmunen, Pirttijärvi ja Valli. Mutta hulina eläinlääkäriasemalla ei lopu.

Lähteet: Suomen Eläinlääkäriliitto, Itä-Helsingin Eläinlääkäriasema, Klinikkaeläintenhoitajat ry

Teksti ja kuvat Suvi Salminen