cockerspanieli

Best-In Pentulive koukuttaa 24/7

Kotimainen koiranruokamerkki Best-In hemmottelee jälleen koirakansaa Best-In Pentulivellä. Livelähetyksen tähtiä ovat amerikancockerspanielit Pirkanmaalta. Voit seurata kellon ympäri, mitä kuudelle koiranpennulle ja niiden emolle kuuluu. ”Pentuliven tavoitteena on nostaa esille vastuullisia kasvattajia sekä lisätä avoimuutta. Yleensä vain kasvattajilla on mahdollisuus seurata koiranpentujen elämän ensimetrejä. Best-In Pentulive on ainutlaatuinen tilaisuus päästä pentulaatikon reunalle totuttua aikaisemmin”, Best-In Oy:n toimitusjohtaja Antti Seppä kertoo.

Best-In Pentuliven kamerat taltioivat Hättäräksikin kutsutun, vauhdikkaan Mila-emon ja sen kuuden 9.10.2019 syntyneen pennun elämää heti ensimmäisistä viikoista lähtien aina luovutusikään saakka. Livelähetys käynnistyi pentujen ollessa kolmiviikkoisia, sillä kasvuympäristö haluttiin rauhoittaa ensimmäisten viikkojen ajaksi. Pentuliveä voi seurata 5.12.2019 saakka.

Best-In Pentulive seuraa kuuden pennun ja niiden emon elämää 24/7 usean viikon ajan. Kamera taltioi tapahtumat infrapunan ansiosta myös öisin.

”Ainutlaatuinen mahdollisuus päästä pentulaatikon reunalle”

Kaikkien aikojen ensimmäinen Pentulive nähtiin aiemmin syksyllä: silloin valokeilassa oli jackrusselinterrieripentue Lempäälästä. Supersuosittu livelähetys koukutti tuhansia suomalaisia: Best-In Pentulive kasvatti pentukuumetta yli 100 000 sivulatauksen verran. Suuren kysynnän vuoksi kamerat käynnistyivät uudelleen lokakuun lopussa.

Keskimääräinen katseluaika yli 20 minuuttia kerrallaan

Tällä kertaa Pentuliven kasvattajaksi valikoitui Tiina Nuutero Kennel Exclamationista. Nuuterolla on ollut kennelnimi vuodesta 2004 lähtien. Hän kasvattaa amerikancockerspanielien lisäksi bretagnenbassetteja ja pienisveitsinajokoiria. ”Minulla oli amerikancockerspanieli jo lapsuudenkodissani. Rotu on mahtava perhekoira: se rakastaa ihmisiä ja sopii myös perheisiin, joissa on pieniä lapsia. Amerikancockerspanielit ovat ikuisia pentuja ja aina kaikessa täysillä mukana. Niiden omistajien tulee antaa koiralle paljon aikaa ja huomiota sekä ymmärtää turkinhoidon päälle”, Nuutero kuvailee.

Best-In Pentuliven tähtiä ovat amerikancockerspanielit Pirkanmaalta. ”Tämä rotu rakastaa ihmisiä ja aktiviteetteja. Amerikancockerspanieli on luonteeltaan ikuinen pentu”, kasvattaja kuvailee.

Pentuliven tähdet varttuvat kodissa, jossa riittää tohinaa. Nuuteron perheessä on lapsi sekä seitsemän aikuista koiraa. Myös muu lauma saattaa piipahtaa lähetyksessä pentulaatikon ulkopuolella, joskin varsinaisia tähtiä ovat pikkuiset spanielipennut. Koiranpentujen tekemisiä seuratessa aika vierähtää kuin huomaamatta: ensimmäisen Pentuliven parissa vietettiin aikaa keskimäärin yli 20 minuuttia kerrallaan.

Taustalla kotimainen koiranruokavalmistaja Best-In

Pentulive on Atria-konserniin kuuluvan Best-In Oy:n tempaus. Yritys tunnetaan erityisesti tuoreruoastaan, lisäksi valikoima sisältää makupalat ja pakasteet. ”Olemme panostaneet tuotteisiimme paljon, sillä haluamme, että jokaisella koiranomistajalla on mahdollisuus tarjota parhaalle ystävälleen laadukasta, kotimaista koiranruokaa. Tuoretta suomalaista lihaa ja kasvia sisältävissä tuoreruoissamme ei ole lainkaan keinotekoisia säilöntä-, väri- eikä makuaineita. Best-In-tuoreruoat maistuvat koirille ja häviävät ruokakupista alta aikayksikön”, Seppä vinkkaa ja kehottaa tutustumaan yrityksen tuoreruokavalikoimaan lähikaupan kylmähyllyllä.

Best-Inin tuotteissa käytetään 100 % suomalaista lihaa, lisäksi tuotteille on myönnetty Avainlippu merkiksi suomalaisesta työstä.

Seuraa Best-In Pentuliveä:
www.best-in.fi/pentulive

Tutustu Best-Inin tuotteisiin:
www.best-in.fi/tuotteet/

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Best-In Oy:n kanssa. Best-In valmistaa laadukasta koiranruokaa Kuopiossa Kallaveden rannalla. Tuotteissa käytetään 100 % suomalaista lihaa ja niitä myydään lähikaupoissa eri puolilla Suomea. Tuotteille on myönnetty Avainlippu merkiksi suomalaisesta työstä. Best-In Oy on osa Atria-konsernia.

Nämä yhdeksän rotua eivät ole paras valinta ensimmäiseksi koiraksi

Koirarotuun on helppo ihastua tavattuaan yhden ystävällisen yksilön, ainakin jos aiempaa kokemusta koiran omistamisesta ei ole. Koirasivusto Barkpost kokosi yhdessä koirankouluttaja Molly Sumnerin kanssa listan roduista, jotka eivät välttämättä sovellu kokemattoman koiranomistajan käsiin.

Dalmatiankoira

A photo posted by Ann (@7anns) on

Dalmatialaiset ovat kauniita ja ihania koiria, ja Disneyn elokuvien myötä varmasti erityisesti monien lasten unelmalemmikkejä. Dalmatiankoirat ovat kuitenkin todella energisiä, eli ne vaativat ympärilleen paljon tilaa juosta ja leikkiä. Pieni kerrostaloasunto ei siis välttämättä ole dalmatialaiselle paras vaihtoehto. Lisäksi rodulla on taipumusta hyppimiseen – eikä kyseessä ole mikään pikkuinen pomppija, sillä dalmatialaiset painavat keskimäärin noin 30 kiloa. Vaikka dalmikset ovat halutessaan nopeita oppimaan, niillä on vahva oma tahto, ja ne vaativat tiukan ja päättäväisen omistajan. Dalmatialaiset ovat seurallisia koiria, jotka ovat onnellisimmillaan päästessään viettämään aikaa ja puuhailemaan omistajansa kanssa.

Australiankarjakoira

A photo posted by Heelergram™ (@heelergram) on

A photo posted by Indigo (@indigotheheeler) on

Australiankarjakoirat on jalostettu alun perin risteyttämällä lyhytkarvaisia collieita dingojen kanssa. Koska villikoiran osuus rodussa on vahva, eroavat australiankarjakoirat perinteisistä sohvanvaltaajista: niillä on voimakas saalistusvietti ja ne vaativat reilusti liikuntaa sekä paljon tilaa. Karjakoirat ovat hyvin itsenäisiä koiria, jotka vaativat omistajaltaan johdonmukaisuutta. Jos omistaja ei tiedä mitä on tekemässä, australiankarjakoira kyllä huomaa sen. Rotu tulee usein hyvin toimeen lasten kanssa, joten australiankarjakoirat ovat oivia perhekoiria – kunhan vain omistaja tarjoaa turrelle riittävästi aivojumppaa ja tekemistä.

Kuvasz


Kuvasz on unkarilainen laumanvartijarotu, joka on Suomessa vielä kohtalaisen harvinainen. Rotu on kaunis ja pörröinen, mutta erittäin itsepäinen. Kuvaszit on jalostettu vahtimaan ja tekemään töitä ja ne ovat erittäin älykkäitä. Rodusta haaveilevan on oltava valmis käyttämään paljon aikaa koiransa koulutukseen – sekä irtoavan karvan siivoukseen. Kuvaszit ovat omaa perhettään kohtaan lempeitä ja rakastavia, mutta vieraisiin ne saattavat suhtautua epäluuloisesti. Pennun sosiaalistaminen on siis ensiarvoisen tärkeää. Rotu on myös erittäin herkkä haukkumaan. Kuvaszin koko tuo oman haasteensa koiran omistamiseen, sillä rodun säkäkorkeus on keskimäärin noin 7o senttimetriä. Johdonmukaisuus on kuvaszin omistajalle vaatimus!

Rhodesiankoira

A photo posted by @annymcmanny on


Jos rakastat pitkiä lenkkejä eivätkä takapihallesi kaivetut kuopat haittaa, rhodesiankoira saattaa olla juuri oikea rotu sinulle.  Toisaalta, tuskin kukaan ilahtuu huomatessaan takapihansa olevan täynnä kuoppia? Rhodesiankoirat vaativat kunnon sosiaalistamisen pennusta pitäen, jotta rodun reviiritietoisuus ei muodostu ongelmaksi aikuisena.

Cockerspanieli

A photo posted by chiffonmama (@chiffonmama) on

A photo posted by Becki (@bunnysnooze) on


Cockerspanielit ovat pieniä, pehmeitä ja syötävän söpöjä! Ne rakastavat omistajaansa yli kaiken, ehkä jopa liikaa. Liiallinen kiintyminen ihmiseen saattaa aiheuttaa cockerille ahdistusta tai esimerkiksi sisäsiisteysongelmia. Cockerspanielit ovat todella herkkiä ja ne reagoivat helposti kokiessaan tilanteen uhkaavaksi: ne saattavat esimerkiksi näykätä tai purra pienestäkin syystä. Cockerspanieli ei välttämättä ole unelmarotu eläinlääkärin tai trimmaajan vastaanotolla.

Weimarinseisoja

A photo posted by Roger Chaplo (@rogerchaplo) on

A photo posted by @xyzchloe on


Weimarinseisojat ovat erittäin aktiivisia ja tarvitsevat runsaasti aikaa peuhata. Jos sinulla ei riitä aikaa koirasi kanssa ulkoilemiseen ja treenaamiseen, saattaa weimarinseisojastasi kuoriutua varsinainen yhden eläimen remonttitiimi – jos tiedät mitä tarkoitan. Weimarinseisojat ovat usein innokkaita hyppimään ja niillä saattaa olla taipumusta karkailuun. Lisäksi rodulla on taipumusta eroahdistukseen. Rodun vaikuttava haukku paitsi karkottaa murtovarkaat, saattaa aiheuttaa säröjä naapurisopuun.

Labradorinnoutaja


Labradorinnoutajat osaavat olla todella tottelevaisia. Kouluttaja Molly Sumnerin mukaan erityisesti ruskeat labradorit saattavat kuitenkin olla jopa ”ylirakastavia”. Ne voivat tehdä mitä tahansa antaakseen suukon omistajalleen, esimerkiksi hyppiä. Vaikka rotu tulee yleensä erittäin hyvin toimeen lasten kanssa, suuri ja yli-innokas labradori ei välttämättä ole sopivin valinta perheeseen, jossa on aivan pieniä lapsia. Labradorinnoutajilla on myös taipumusta tuhota paikkoja ja ne innostuvat helposti liikaa, jolloin omistajan käskyt kaikuvat kuuroille korville.

Lyhytkarvainen saksanseisoja

A photo posted by Kathryn (@kathrynruiz) on

A photo posted by Daniel Smith (@dan1elmyles) on


Saksanseisojan omistajan pahin virhe on päästää koira tylsistymään. Jos seisojalla on tylsää, omistajan kannattaa piilottaa kaikki mahdollinen, jonka koira voi tylsyyksissään tuhota. Todella energinen rotu rakastaa metsästämistä, eikä pelkkä päivittäinen kävelytys riitä pitämään saksanseisojia tyytyväisinä ja rauhallisina. Metsästysviettinsä vuoksi rodulla saattaa olla toisinaan vaikeuksia keskittyä, joten omistajan täytyy varata aikaa ja omistautua pitääkseen koiransa hallinnassa. Oikein pidettynä saksanseisojat ovat todella rakastavia ja ihanaluonteisia.

Pesukarhukoira

A photo posted by g_rat (@g_rat) on

A photo posted by Dalton (@daltoneric77) on


Pesukarhukoira ovat Suomessa erittäin harvinainen metsästyskoirarotu. Pääosin pesukarhukoirat ovat ihmisrakkaita ja viihtyvät kaksijalkaisten seurassa. Rotu on kuitenkin todella herkkä haukkumaan ja ulvomaan eikä siitä syystä todennäköisesti sovellu esimerkiksi kerrostaloon. Lisäksi pesukarhukoirat ovat todella energisiä ja viisaita, eli liian vähäinen aktivointi saa ne keksimään omaa tekemistä, joka ei todennäköisesti ole omistajien mieleen.

Koirankouluttaja Sumner muistuttaa Barkpostin jutussa, että vaikka osa roduista on haastavampia kuin toiset, oikealla koulutuksella ja positiivisella vahvistamisella mikä tahansa turre on koulutettavissa kunnon koirakansalaiseksi. (Toisaalta Kuonon toimitus haluaa painottaa, että minkärotuisesta koirasta tahansa saa aktiviteettien puutteella, kouluttamattomuudella ja sosiaalistamattomuudella karvaisen paholaisen, ja että jokainen koira on loppupeleissä rodusta riippumatta yksilö!)

Otsikkokuvassa cockerspanielin ja labradorinnoutajien aikaansaannoksia. Kiitos kuvista Sari Jokinen, Elli Lahtinen ja Tessa Häkkilä!

Karkuritarina: Persoonallinen koiravanhus ajautui omalaatuiseen seikkailuun

karkuri

Vaikka tämän karkuritarinan tapahtumat sijoittuvat yli kymmenen vuoden taakse, muistaa Miina-cockerspanielin omistaja Heidi Laine tapahtuneen kuin eilisen.

Kesällä 2000 Laine oli mökillä Heinolassa vaarinsa, Miinan sekä Emma-cockerin ja sekarotuisen Mimmin kanssa. Toukokuussa 1987 syntynyt Miina oli tuolloin jo varsin iäkäs, kolmetoistavuotias, ja omistajansa mukaan puolikuuro ja sokea. Miinalla oli tapana lähteä silloin tällöin omille teilleen, mutta se palasi yleensä korkeintaan tunnin kuluttua. Eräänä kesäisenä päivänä Miinaa ei kuitenkaan kuulunut takaisin.

– Ensiksi ajattelin, että tämä on taas niitä Miinan omia reissuja, kyllä se kohta tulee takaisin. Parin tunnin päästä iski kuitenkin paniikki. Etsin Miinaa koko päivän ja illan itku kurkussa muiden koirien kanssa, Laine muistelee.

Miinaa etsiessä kului myös seuraava yö ja katoamisesta ilmoitettiin poliisille. Aamulla Laine sai kuitenkin iloisen puhelun: Miina oli noudettavissa erään vanhan pariskunnan kotoa, noin 15 kilometrin päässä mökiltä. Laine lähti noutamaan lemmikkiään onnellisena mutta hieman jännittyneenä, sillä hänen mukaansa Miina oli hyvin omalaatuinen koira.

– Miina oli todella rohkea, ja ajattelin, että siitä tulisi hyvä metsästyskoira. Kun olimme ensimmäisen ja viimeisen kerran sorsametsällä, Miina nouti kiltisti alas ammutun sorsan, mutta ei antanutkaan sitä minulle, vaan söi sen kokonaan. Sen jälkeen Miina oksenteli sorsan räpylöitä ja muita ruumiinosia muutaman päivän, Laine muistelee Miinan aiempia seikkailuja.

Suurin tunne koiran löytymisen jälkeen oli kuitenkin helpotus. Miina oli jo iäkäs, joten Laine ajatteli sen kuolleen metsään. Epätietoisuus rakkaan lemmikin kohtalosta oli kaikkein pahinta.

Kun Laine saapui huojentuneena hakemaan Miinaa, häntä vastassa oli ystävällinen ja nauravainen vanha pariskunta. Laine ei ehtinyt edes avata suutaan, kun talon emäntä alkoi kerrata viimeisen vuorokauden tapahtumia.

Miina oli naisen mukaan lönkytellyt talon pihaan ja osoittanut haukkumalla haluavansa sisälle. Mitä haittaa on suloisesta spanielista, oli talon isäntä ajatellut ja päästänyt koiran sisään. Sisälle päästyään Miina oli ensimmäisenä syönyt kissan ruuat, sen jälkeen tapellut kissan kanssa ja ajanut sen ulos talosta. Tämän jälkeen Miina oli käynyt nukkumaan sohvalle ja aamulla se oli tehnyt isot kakat tuvan lattialle.

– Punastelin siinä aikani ja yritin nikotella jonkunlaista anteeksipyyntöä koirani käytöksestä ja tietysti korvausta kaikista kuluista, Laine kertoo.

Talon emännän mukaan korvaukseksi riitti se, että Laine allekirjoitti vieraskirjaan kirjoitetun koiran seikkailun, sillä tarina oli heistä niin hauska. Myöhemmin Laine sai kuulla, että pariskunnan kissa uskalsi palata kotiin vasta viikon päästä.

Kuva: Heidi Laine

nutro_uusi