Karvaiset kaverit piristävät vanhusten arkea – Vierailimme palvelutalossa koirien kanssa

Koirat ovat tunnetusti ilahduttamisen mestareita. Riemukkaiden hännänhuiskuttajien vierailu vanhainkodissa on monelle ikäihmiselle päivän kohokohta. Kuono kävi seuraamassa Suomen Karva-Kaverit ry:n vapaaehtoisten vierailua Kotipirtin palvelutalossa, Tampereella.

Koirakaksikko, Taavi ja Ringo, ovat valmiina toimeen. Ne tallustavat iloisesti nuuskuttaen palvelutalon ovista omistajiensa Outi Korpisen ja Jemina Järvisen ohjaamina. Paikka on selvästi tullut jo tutuksi, ja koirat heiluttavat häntiään, kun tietävät pian tapaavansa paljon ystäviä. Tiedossa on roppakaupalla rapsutuksia.

– Vierailemme pääasiassa vanhusten luona vanhain- ja palvelukodeissa, mutta käymme myös esimerkiksi lasten ja kehitysvammaisten luona. Keikkailemme myös erilaisissa tapahtumissa, Suomen Karva-Kaverien Tampereen koordinaattori Outi Korpinen kertoo.

Vuonna 2011 perustettu yhdistys toimii eri puolilla Suomea. Sen tavoitteena on ilahduttaa ja vahvistaa ihmisten terveyttä sekä sosiaalista hyvinvointia eläinten avulla. Vapaaehtoisten vierailut esimerkiksi palvelutaloissa tuovat vaihtelua arkeen ja aktivoivat vanhuksia rupattelemaan ja rapsuttelemaan koiria.

– Vierailulla olevan koiran tunnistaa oranssista liivistä, jota pidetään aina vieraillessa päällä. Moni luulee liiviä avustajakoiran liiviksi, mutta Karva-Kavereita saa lähestyä ja tervehtiä, Korpinen sanoo.

Palvelutalon oleskeluhuoneessa puheensorina vilkastuu, kun koirat saapuvat paikalle. 7-kuinen labradorinnoutaja Taavi tervehtii iloisesti nuuskuttamalla, ja 3-vuotias sekarotuinen Ringo löytää heti sopivan rapsuttajan ja istahtaa jalkojen juureen silitettäväksi.

Palvelutalon oleskeluhuoneessa koirat siivittävät keskustelua samalla, kun asukkaat voivat silittää niitä.

Kohtaamisia suurella sydämellä

– Täältä tulisi Karva-Kaveri vierailemaan. Saako tulla tervehtimään? Korpinen huikkaa ovelta palvelutalon asukkaalle.

Koirien vierailu nostattaa monet leveät hymyt huulille, ja vanhus jos toinenkin puhkeaa muistelemaan omia rakkaita lemmikkejään elämän varrelta. Moni kertoo olevansa eläinrakas, ja heille kohtaaminen koirien kanssa on korvaamatonta nyt, kun omia lemmikkejä ei enää voi pitää.

Juuri nämä kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa saavat vapaaehtoiset innostumaan koiravierailutoiminnasta. Vierailut antavat paljon niin omistajalle kuin koirallekin.

Korpinen lähti mukaan puolitoista vuotta sitten, kun kuuli Karva-Kavereista koirapuistossa. Hän käy vierailuilla myös toisen koiransa, 2-vuotiaan labradorinnoutaja Topin, kanssa. Nuorempi Taavi on ollut mukana aivan pienestä pennusta asti.

– Koira saa tästä rapsutuksia ja hyvän mielen. Se myös oppii kohtaamaan erilaisia ihmisiä, Korpinen kertoo toiminnan parhaita puolia.

– Itsellekin tulee hyvä mieli. Hymyilyttää, kun vanhukset alkavat puhua esimerkiksi omista lemmikeistään. Usein meinaan myös herkistyä, hän jatkaa.

Pyörätuolissa istuvaa naista naurattaa, kun Taavi ja Ringo yrittävät hotkaista pöydän alle tippuneita ruoanmurusia. Koirien herkkunälkä huvittaa muitakin. Eräs herra leikittää koiria tarjoamalla namipaloja palkkioksi hienosti suoritetuista käskyistä. Ringo vie vanhemman koiran itsevarmuudella namin Taavin kuonon edestä, mutta onneksi herkuista riittää molemmille.

”Juuri siitä.” Ringo on oikea ekspertti rapsutusten ja halien keräämisessä.

Taavi kuuntelee korva tarkkana palvelutalon asukkaiden tarinoita omistajansa Outi Korpisen sylissä.

Kaikenkarvaiset eläinystävät tervetulleita

Karva-Kaverien toiminnassa on mukana monenmoista eläinystävää. Koirien lisäksi vierailuja tekevät ainakin kissat, kanit, marsut, ponit ja onpa mukana yksi porokin.

– Meillä ei ole rajoitettu koiriakaan, joten myös rescue-koirat ja nuoret pennut sopivat mukaan, kunhan rokotukset ja madotukset ovat kunnossa.

Lisäksi eläinten ja omistajien tulee läpäistä soveltuvuustesti, jossa testataan molempien reagoimista eri tilanteissa. Vapaaehtoiset eläimineen kohtaavat usein esimerkiksi kehitysvammaisia tai muistisairaita henkilöitä, jotka saattavat tehdä yllättäviä liikkeitä ja ääniä. Laitoksissa vierailuilla käyvien eläinten täytyy myös osata kulkea erilaisissa tiloissa ja pinnoilla sekä sietää esimerkiksi pyörätuoleja ja rollaattoreja.

– Testissä varmistetaan, että eläintä voi käsitellä, esimerkiksi koskemalla tassuihin. Eläimen pitää myös pystyä olemaan samassa tilassa muiden koirien ja eläinten kanssa, sillä yleensä keikoille mennään pareittain tai useamman koiran voimin.

Eläimen pitää myös olla omistajansa hallinnassa, eikä esimerkiksi todella haukkuherkkä koira sovi toimintaan, sillä vierailun kohteet voivat säikähtää kovaa haukkumista.

– Mielestäni myös omistajan tulee olla sellainen, että haluaa jutella vanhuksille ja että on rohkeutta kohdata erilaisia ihmisiä, Korpinen sanoo.

Rauhallisuus on vierailuilla valttia, mutta myös energiset koirat voivat olla loistavia ilahduttajia. Kaikki vanhukset eivät itse ota kontaktia vierailijoihin, mutta seuraavat koirien touhuamista mielellään sivusta. Kovimmat höyryt koiralta kannattaa kuitenkin päästellä jo lenkillä ennen vierailua.

Myös palvelukodin työntekijät ilahtuvat koirien vierailusta.

Koiravierailuille riittää kysyntää

Vierailukierroksen päätteeksi koirat ovat aivan naatti. Taavin ja Ringon silmäluomet alkavat lupsua kiinni, kun ne odottavat kotiin lähtöä. Ovella vielä palvelutalon työntekijä tulee halimaan ja rapsuttamaan heipat hyvin työnsä tehneille haukuille.

Seuraavana päivänä tiedossa on uusi vierailu toisessa vanhainkodissa. Vierailuille on enemmän kysyntää kuin niitä ehditään tekemään.

– Tarvitsisimme uusia aktiivisia jäseniä, jotka voisivat käydä vierailuilla säännöllisesti, Korpinen kertoo ja kannustaa kiinnostuneita omistajia lähtemään mukaan, jos omasta koirasta olisi tuomaan iloa muille.

Lisätietoa toiminnasta löytyy Suomen Karva-Kaverien nettisivuilta sekä Facebookista, ja lisää voi kysyä sähköpostilla: info@suomenkarvakaverit.fi.

Jemina Järvinen ja Outi Korpinen toivovat mukaan uusia aktiivisia Karva-Kavereita. Myös Ringo ja Taavi suosittelevat nami- ja rapsutuspalkkiolla tehtävää työtä.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen