Asia

Turkki hyvin, kaikki hyvin – Näin pidät koirasi turkin kuosissa myös kesällä

Kesällä koiran turkki likaantuu ja takkuuntuu herkästi, mutta säännöllisellä hoidolla oman hauvan olemus pysyy siistinä, karva kiiltävänä ja iho-ongelmilta vältytään. Mökki- ja muille kesäretkille kannattaa pakata mukaan ainakin harja, hyvä pyyhe ja koiran shampoo.

Pitkän metsälenkin tai järveen pulahtamisen jälkeen koiran turkki voi näyttää kärsineeltä ja haistakin ihmisen nenään epämiellyttävältä. Monesti tekisi mieli suunnata suoraan kylpyhuoneeseen ja antaa koiralle kunnon vaahtokylpy. Liiallista pesemistä kannattaa kuitenkin välttää, sillä se kuivattaa koiran ihoa ja altistaa ärtymiselle ja tulehduksille.

Rodusta ja karvan laadusta riippuen sopiva pesuväli vaihtelee paljon: jotkin rodut vaativat tiheää jopa viikottaista pesua, monelle riittää kylpy noin kerran kuukaudessa ja lyhytkarvaiset koirat pärjäävät usein parilla pesulla vuodessa. Lenkin jälkeen kannattaa myös miettiä, riittääkö esimerkiksi pelkkien tassujen huuhteleminen.

– Tassu ja mahanalus kestävät onneksi hyvin pesua, mutta koko koiran kastelemista kannattaa välttää silloin, kun se ei ole aivan välttämätöntä, kotimaista koiratarvikebrändi Jaloa edustava markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Koiraa pestessä kannattaa käyttää juuri koiran karvalle ja iholle suunniteltuja shampoita ja hoitotuotteita. Koiran ihon pH on ihmisen ihoa neutraalimpi, ja tämä on huomioitu koirille tarkoitetuissa tuotteissa. Koiran shampoissa on yleensä myös hajua neutralisoivia aineosia, mutta ei koiraa ärsyttäviä, voimakkaita hajusteita.

– Jokainen koiranomistaja on varmasti huomannut, että koirat tykkäävät kieriä pahoissa hajuissa. Jos koiran turkkiin laittaa voimakkaita tuoksuja, joista koira ei pidä, saattaa se jopa yrittää peittää tuoksua kieriskelemällä jossakin ällöttävässä.

Kuivaa ja harjaa turkki tarkoin

Tavataan sanoa, että minkä kesä kastelee, sen se myös kuivattaa, mutta koiran turkin kanssa sanonta ei
pidä aivan paikkaansa. Kun koira kastuu läpimäräksi vaikka pesun tai uimisen jäljiltä, kannattaa sen turkki kuivata huolella.

– Vaikka pintakarva kuivaakin nopeasti, kosteus voi tiivistyä ja jäädä hautumaan alusvillaan pitkäksi aikaa. Tämä voi aiheuttaa ihotulehduksia, kuten hotspotteja, jotka voivat olla koiralle todella kivuliaita, Kallio huomauttaa.

Turkki kannattaa kuivata joko föönaamalla tai hyvällä, imukykyisellä pyyhkeellä. Kallio suosittelee erityisesti mikrokuitupyyhkeitä, jotka imevät kosteutta ja likaa tehokkaasti itseensä. Kostutettuna mikrokuitupyyhettä voi käyttää myös karvan pyyhkimiseen, jolloin turkkia ei tarvitse pestessä kastella kauttaaltaan.

– Kuiva lika, kuten vaikka hiekka, lähtee turkista usein ihan harjaamalla. On myös tärkeää harjata irtokarva säännöllisesti, ja lisäksi takut kannattaa harjata aina ennen pesua. Kastuessaan takut vain tiivistyvät ja imevät hoitotuotejäämiä itseensä, Kallio sanoo.

Oikein hoidettu turkki suojaa ihoa

Koirat eivät hikoile, mutta helteellä pitkä ja paksu turkki näyttää meistä ihmisistä kyllä hiostavalta. Lyhyen kesäturkin leikkaamista koiralle kannattaa harkita koirakohtaisesti. Paksun ja tuuhean turkin trimmaus lyhyemmäksi ja ohuemmaksi voi keventää koiran oloa, mutta toisaalta turkki suojaa ihoa hyttysten ja muiden hyönteisten pistoilta ja puremilta sekä auringolta.

– Pohjavilla auttaa myös koiran lämmönsäätelyssä ja pitää ihon viileänä. Turkki kannattaa kuitenkin trimmata ja siistiä rodun vaatimalla tavalla, jotta se on helpompi pitää puhtaana ja takuttomana.

Lenkkeilyn ja ulkona liikkumisen jälkeen koiran turkki kannattaa tarkistaa myös roskien, kasvien osien ja siementen sekä hyönteisten varalta. Varsinkin punkkikautena, koiran turkki ja iho kannattaa tarkistaa päivittäin ja pitää kätevät punkkipihdit matkassa.

Kun turkkia hoidetaan säännöllisesti ja oikeaoppisesti, pysyy koirakaverimme tyytyväisenä ja terveenä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen koiratarvikebrändi Jalon kanssa. Jalo-tuotesarjan turkinhoitotuotteilla, harjoilla ja pyyhkeillä takut ja lika talttuvat kätevästi ja koiran hyvinvointi huomioiden.

Teksti: Niina Kinnunen

Lennokas koirafrisbee tarjoaa vauhtia ja onnistumisen kokemuksia

Koirafrisbeen aloittamiseen ei tarvita kuin kaksi kiekkoa, pieni palsta tasaista nurmikenttää sekä innokas koira. Vauhdikas laji kehittää tehokkaasti koiran lihaskuntoa, mutta myös ihminen saa haastaa itsensä, jos aikoo pysyä vauhdissa mukana. Samalla koiran ja omistajan yhteistyö kehittyy.

Värikkään muovikiekon ilmalento päättyy tarkasti ajoitettuun koppiin. Viisivuotias belgianpaimenkoira Ham nappaa frisbeen taitavasti suullaan ja tuo sen takaisin omistajalleen Csilla Bakosille. Kopittelu sujuu parivaljakolta varmalla kokemuksella: he ovat kisanneet menestyksekkäästi koirafrisbee-kisoissa, ja 10 vuotta lajia Suomessa ja Unkarissa harrastanut Bakos kouluttaa nykyään alkeiskursseja.

– Koirafrisbee on vauhdikas laji, joka on parhaimmillaan hauskaa leikkiä koiran kanssa. Laji on monipuolinen, ja jokainen voi valita itselleen ja koiralleen sopivat tavat harrastaa, hän kertoo.

Tapoja heitellä frisbeetä löytyykin jokaiseen makuun. Pituusheitossa tavoitellaan koppia mahdollisimman pitkän matkan päästä, kun taas pistekoppauksessa ja tarkkuusheitossa kiekkoa heitetään eri muotoisille kentille, jotka on jaettu pistealueisiin. Nopeuskilpailussa puolestaan kaksi koirakkoa kisaa, kumpi tuo tiettyjen matkojen päähän heitetyt kiekot takaisin nopeammin. Variaatioita on lukuisia.

Bakos itse on treenannut pääasiassa freestylea, joka muistuttaa koiratanssia. Siinä erilaisista heitoista, liikkeistä ja tempuista koostuva esitys rakennetaan musiikkiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

– Lisäksi itse voi keksiä omia hauskoja leikkejä ja pelejä. Itse tykkään kehitellä liikkeitä, joissa liikutan enemmän ihmistä kuin koiraa. Sitten katsotaan, mitä tapahtuu, kun ihmisen pitääkin juosta frisbeen perässä, Bakos kertoo nauraen.

– Muita rajoja ei ole kuin, että liikkeiden on oltava turvallisia. Tärkeintä on pitää hauskaa, ja silloin koira ja ihminen onnistuvat parhaiten.

Ham valmiina pitkään heittoon. Ihminen voi käyttää suojaliiviä, joka suojaa koiran kynsiltä tempuissa, joissa se esimerkiksi hyppää selkään.
Koirafrisbeessä käytetään varta vasten koirille suunniteltuja, turvallisia kiekkoja.

Kiekon perään vauhdikkaasti mutta turvallisesti

Bakosin treenikassi on pullollaan vuosien varrella hankittuja värikkäitä kiekkoja, joista osa on täynnä pieniä hampaanjälkiä ja osa kiiltää vielä uutuuttaan. Alkuun pääsee kahdella frisbeellä, mutta mitä tahansa kiekkoa ei ole turvallista käyttää.

– Esimerkiksi frisbeegolfissa käytettäviä kiekkoja pitää välttää, koska ne menevät koiran purressa helposti rikki ja hajoavat teräviksi paloiksi. Koirille on olemassa laaja valikoima turvallisia frisbeitä, jotka eivät satuta niiden suuta ja hampaita.

Saatavilla on eri kokoista, painoista ja kovuista kiekkoa. Herkkäsuiselle koiralle valitaan pehmeämpi malli ja koira, joka tykkää pureskella kovaa, tarvitsee kestävämmän kiekon. Kiekkoja tarvitaan ainakin kaksi, jotta yksi jää aina ihmiselle eikä koiralle tule tarvetta omia heitettyä frisbeetä itselleen.

Vauhdikasta lajia on turvallisinta harrastaa tasaisella, kuivalla nurmikolla, jossa ei ole kuoppia, keppejä tai muuta roskaa. Myös tekonurmi tai talvella pehmeä lumi ovat sopivia alustoja, kunhan maa ei ole liukas tai liian kova. Hiekalla heittelyä kannattaa välttää, koska hiekka ja kivet kuluttavat koiran hampaita ja frisbeetä.

– Ennen kuin koira otetaan mukaan, omistaja opettelee yksin perusheittotekniikat ja heittämään kiekkoa turvalliselta korkeudelta, Bakos kertoo.

Vaikka koira olisi mestari pallon ja muiden lelujen noutamisessa, täytyy arvaamattomammin lentävän frisbeen koppaamista treenata askel askeleelta.

– Koira tutustutetaan frisbeeseen esimerkiksi leikkimällä sillä. Kun se osaa ottaa kiekon suuhun varmasti, lisätään liikettä ensin rullaamalla kiekkoa maassa ja sitten aivan lyhyillä heitoilla. Aluksi ei tehdä hyppyjä tai mitään vaarallisia temppuja.

Maltillisella ja turvallisella treenillä pääsee lopulta näyttäviinkin tuloksiin. Ham ja Bakos esittelevät liikkeiden monipuolisuutta: välillä koira odottaa keskittyneesti paikallaan, kun omistaja kiertää frisbeen kanssa sen ympärillä, välillä se puolestaan loikkaa nappaamaan kiekon ilmasta tai kiitää innoissaan pitkälle heitetyn frisbeen perään.

– Kun koira on frisbeen lumoissa, se ei huomaa ympäristöään eikä sitä, että on jo väsynyt. Siksi omistajan on huolehdittava, että harjoitukset ovat sopivan lyhyitä ja on maltettava pitää tarpeeksi taukoja.

Tärkeintä lajissa on hauskanpito. Bakos on voittanut kerran kisat sillä, että tuomaria nauratti oivaltava temppu niin paljon.
Omia temppuja kehitellessä voi käyttä välillä heittoon vaikkapa jalkoja.

Yhteistyö hioutuu heittelyn lomassa

Koirafrisbee sopii useimmille, perusterveille koirille rodusta ja koosta riippumatta. Bakos ja Ham jäivät kisaamisesta eläkkeelle viime vuonna, kun Hamin toisesta lonkasta löytyi lievää poikkeamaa. Eläinlääkärin mukaan kisaaminen olisi ollut mahdollista, mutta Bakos haluaa pelata varman päälle. Kaksikko ei kuitenkaan malta pysyä kokonaan poissa lajin parista, vaan he esittelevät koirafrisbeetä vielä erilaisissa tapahtumissa ja näytöksissä.

– Olen harrastanut monia lajeja, mutta juuri koirafrisbeen avulla olen oppinut ymmärtämään koirani liikkeet, eleet ja ilmeet, ja myös koirani on oppinut tarkkailemaan minua. Parhaimmillaan tuntuu kuin koira osaisi lukea ajatukseni, ja se tekee oikeat liikkeet jo ennen kuin käsken.

Lajin aloittaminen onnistuu esimerkiksi netistä löytyvien ohjeiden avulla itsenäisestikin, mutta Bakos suosittelee alkeiskurssia, koska siellä frisbeetä oppii heittämään varmasti turvallisesti ja samalla harrastajat pääsevät jakamaan vinkkejä toisilleen. Suomessa laji on vielä melko uusi ja piirit pienet, mutta sitäkin tiiviimmät. Vuosittain järjestetään kilpailut, joihin harrastajat eri puolilta maata kokoontuvat kisamaan ja vaihtamaan kuulumisia.

Lajin parhaiksi puoliksi Bakos luettelee sen, että harrastaminen onnistuu missä tahansa, kunhan on nurmikkoa ja pari kiekkoa repussa mukana. Itsensä ja koiran haastaminen ja onnistumisen kokemukset molemmille koukuttavat. Bakos jo leikittelee ajatuksella toisesta koirasta, jonka kanssa voisi jatkaa koirafrisbeetä aktiivisemmin.

– On mahtavaa, että laji kehittyy koko ajan. Vielä näin kymmenenkin vuoden jälkeen välillä tuntuu kuin olisin aloittelija, sillä aina on uutta opittavaa ja oivallettavaa.

Lisätietoa ja muun muassa vinkkejä sopivan frisbeen valintaan löytyy Suomen Frisbeekoirien nettisivuilta sekä Facebook-ryhmästä. Lennokkaaseen lajiin voi tutustua myös paikan päällä tämän vuoden kisoissa 11.–12.8. Vihtavuoren urheilupuistossa, Laukaassa. Tapahtumaan on yleisölle vapaapääsy.

Koirafrisbeessä koukuttaa omistajan ja koiran yhteiset onnistumisen hetket.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Raakaravinto kesällä – Näin varmistat turvallisen raakaruokinnan myös helteellä

Raakaravinnon käyttäminen koiran ruokinnassa kasvattaa tasaisesti suosiotaan, mutta kesähelteillä raa’an lihan säilyvyys voi askarruttaa koiranomistajaa. Oikeaoppisella sulattamisella ja säilyttämisellä pakastettujen jauhelihojen, lihapullien sekä luiden ja rustojen käyttäminen on turvallista myös kesällä. Eläinruokatehdas Lemmikin toimitusjohtaja Janne Räsänen antaa parhaat vinkit riskittömään raakaruokintaan.

Kauniina kesäpäivänä touhutessa koiran maha alkaa helposti kurnia, ja annos pakastetusta jauhelihasta pitäisi saada kuonon eteen nopeasti. Voiko jauhelihapaketin jättää huoletta pöydälle sulamaan ja tarjota siitä ruoka-ajan koittaessa? Ei kannata: huoneenlämmössä varsinkin lihatuotteet pilaantuvat herkästi.

– Huoneenlämmössä jauhelihasta sulaa ensin pinta, joka alkaa pilaantua nopeasti, vaikka samalla keskus on vielä jäässä, Räsänen kuvailee.

Hän suosittelee jauhelihapaketin tai -pötkön sulattamista aina jääkaapissa. Siellä tuote säilyy useamman vuorokauden, joiden aikana siitä voi annostella koiralle.

– Jos tuotteen haluaa sulattaa nopeasti, kätevintä on laskea tiskialtaaseen tai johonkin tilavaan astiaan kylmää vettä ja laittaa paketti avaamattomana sinne. Vesi johtaa lämpöä nopeammin kuin ilma, joten pakaste sulaa joutuin.

Raakapakastepullat puolestaan voi sulattaa pienellä teholla mikroaaltouunissa tai annostella tarvittavan määrän jäisinä suoraan koirankuppiin ja antaa sulaa siinä. Moni koira tykkää kaluta pullat myös hieman kohmeisina makupaloina, ja varsinkin kesähelteillä se on kätevä tapa tarjota viilentävää tekemistä. Kupissa lihapullat säilyvät hyvänä useamman tunnin – elleivät katoa välittömästi parempiin suihin.

Raakapakastepullista on kätevä sulattaa juuri sen verran kuin kerralla tarvitsee.

Huolehdi kylmäketjusta kotimatkalla

Suurin riski raakapakasteen pilaantumiselle on kylmäketjun katkeaminen kuljetuksen aikana. Jotta pakasteet eivät pääse sulamaan ja seisomaan lämmössä liian pitkiä aikoja, kannattaa kauppareissulle ottaa matkaan kylmälaukku. Pakastetuotteita kannattaa myös ostaa kerralla suurempi määrä, jolloin yhteenpakattuna tuotteet pysyvät paremmin kylminä.

– Jos kylmälaukkua ei ole käytettävissä, kannattaa tuotteet pitää pahvilaatikossa eikä purkaa muovipussiin. Pahvi eristää yllättävän hyvin ja on tyhjää parempi vaihtoehto kuljetukselle, Räsänen vinkkaa.

Jos tuotteen pinta ehtii kotimatkalla nuoskistua, mutta tuote ei ole kokonaan sulanut, on se Räsäsen mukaan edelleen turvallista pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Lemmikki Oy:n eläinruokatehtaalla raakapakasteiden turvallisuudesta huolehditaan käyttämällä vain tuoreita ja laadukkaita kotimaisia raaka-aineita, kuten nautaa, sikaa, kanaa, kalaa ja kasviksia. Tuotantoprosessin lämpötiloja tarkkaillaan ja raaka-aineista ja tuotteista testataan bakteerinäytteet säännöllisesti.

Tärkeä osa tuotteen hygieenisyyttä ja turvallisuutta on jäähdyttää ruoka mahdollisimman nopeasti. Tällöin raakapakaste myös pääsee ripeästi tuoreena eteenpäin kauppaan ja asiakkaalle käyttöön.

– Tuotteemme pakastetaan nopeasti niin sanotussa spiraalijäähdyttimessä, jollaisia on käytössä myös ihmisten ruokateollisuudessa. Kovassa pakkasessa tuotteet jäätyvät tunnin sisällä -22 -asteeseen, Räsänen kertoo.

Oscarin naudan jauhelihat pakastetaan nopeasti, jotta ne pysyvät varmasti tuoreina.

Tunnista pahaksi mennyt liha

Jos lihapakkausta avatessa sisältä löyhähtää outo haju tai tuote on unohtunut huoneenlämpöön pitkäksi toviksi, voi tuotteen turvallisuus alkaa askarruttaa. Mistä sitten tietää, onko ruokaa vielä turvallista antaa omalle koiralle? Pilaantuneen lihan tunnistaa tarkkailemalla muutoksia tuoksussa ja ulkonäössä.

– Jos haju poikkeaa normaalista tai lihassa on selkeä värinmuutos harmaaksi, ei tuotetta suositella annettavan koiralle. Tuore liha on kauniin punaista tai vaaleanpunaista, Räsänen kuvailee.

Koirat ovat yksilöllisiä, ja esimerkiksi pienen kaupunkikoiran vatsa voi olla paljon herkempi kuin suurempikokoisen metsästyskoiran, joka on tottunut syömään raakaa lihaa ja luita.

– Monet koirat tykkäävät jemmailla luita maahan ja syödä ne vasta useiden kuukausien päästä eivätkä ole siitä moksiskaan. Luut ja rustot ovatkin kesällä käteviä ottaa mukaan vaikka mökille, sillä ne säilyvät pitkään syömäkelpoisina.

Omistaja tuntee oman lemmikkinsä parhaiten ja oppii pian tietämään, millainen ravinto sopii oman rekun vatsalle. Maalaisjärkeä käyttämällä ja huolehtimalla oikeanlaisesta säilytyksestä ja sulattamisesta, onnistuu raakaruokinta ongelmitta kesälläkin.

Oscar-tuotesarjan monipuolisiin raakapakastetuotteisiin voit tutustua Lemmikin nettisivuilla. Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.

Teksti: Niina Kinnunen

Miksi koira on väsynyt? – Vaisuuden taustalla voi olla ongelma terveydessä

Koirat nukkuvat luonnostaan enemmän kuin me ihmiset. Karvaiset kaverimme voivat uinua kevyttä koiranunta useita tunteja päivässä, eikä siitä tarvitse huolestua. Jos normaalisti eloisa lemmikki kuitenkin yhtäkkiä vaikuttaa tavallista vaisummalta, kannatta tilanteeseen reagoida.

Jokainen koiranomistaja on varmasti katsellut uinuvaa koiraansa. Ensin koira nukkuu kaikessa rauhassa pedissään rellottaen tai sohvan nurkkaan käpertyneenä, ja seuraavassa hetkessä se vahtii valppaana ympäristöään. Koirat näyttävän pystyvän nukkumaan missä ja milloin vain haluavatkaan.

Koirien unenlahjat ovat kieltämättä kadehdittavat: ne nukkuvat keskimäärin 12–14 tuntia vuorokaudesta. Useimmat koirat oppivat ajoittamaan unirytminsä yhteen ihmisten kanssa ja nukkuvat yön rauhassa. Koirien unesta vain 10 % on ravitsevaa REM-unta, jonka aikana ne näkevät unia, käsittelevät muistoja ja oppimaansa. Siksi yöunien lisäksi koirat tarvitsevat lepoa myös pitkin päivää, ja valveillaoloajastaankin ne viettävät suurimman osan passiivisina. Aktiivisia koirat ovat vain noin viidesosan vuorokaudesta.

Jokainen koira on omanlaisensa, ja unentarve vaihtelee yksilöiden ja rotujen välillä. Pennut, koiravanhukset ja jotkin suurikokoiset rodut saattavat nukkua jopa 18 tuntia vuorokaudessa. Omistajan kannattaa seurata lemmikkinsä tapoja: jos koiran unirytmissä ei tapahdu yllättäen suuria muutoksia, ei ole syytä huolestua.

Maailman ihmetteleminen ja kasvaminen on pienelle pennulle energiaa vievää puuhaa. Kuva: Pexels/Pixabay

Äkillinen vaisuus on merkki ongelmasta

Kipeä ja pahoinvoiva koira on luonnollisesti väsyneempi kuin terve. Jos yleensä energisen koiran käytös muuttuu yhtäkkiä todella vaisuksi, esimerkiksi koira ei reagoi tavalliseen tapaan, kun omistaja saapuu kotiin tai lenkille lähdön sijaan se jää mieluummin vain makoilemaan, on jokin todennäköisesti vialla.

– Yleisimpiä syitä koiran vaisuudelle ovat kipu, shokkitila sekä kuume ja mikä tahansa tulehdustila, esimerkiksi suolistossa, kohdussa, eturauhasessa, keuhkoissa tai aivoissa, päivystävä eläinlääkäri Tiia Alakahri Evidensiasta kertoo.

Koirat ovat äärimmäisen ovelia piilottamaan huonon vointinsa, mutta omistaja voi tarkkailla muun muassa vaisusti käyttäytyvän koiran limakalvoja: jos niiden väri poikkeaa normaalista eli heleän vaaleanpunaisesta, on hakeuduttava eläinlääkäriin. Myös raskas ja nopea hengitys makoillessa on useimmiten merkki ongelmasta.

– Lisäksi kuume kannattaa mitata. Jos lämpömittari näyttää aikuisella koiralla levossa yli 39,5 astetta, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Väsymys voi olla myös oire vääränlaisesta ja puutteellisesta ravinnosta. Jos koira ei saa tarpeeksi ravinteita tai ruoka on huonosti sulavaa, se ei saa riittävästi energiaa toteuttaakseen koiramaisia kujeitaan. Jos ravinnon riittävyys ja monipuolisuus askarruttavat, kannattaa neuvoa ruokinnasta kysyä eläinlääkäriltä.

Palloleikkien jälkeen uni maistuu makealta. Kuva: vivros62/Pixabay

Koira saattaa koisia myös tylsyyttään

Jos ympärillä ei tapahdu mitään mielenkiintoista, painaa koira mitä luultavimmin leukansa lattiaan ja sulkee silmänsä. Koiralle on tärkeä sallia hyvät nokoset aina aika ajoin, mutta koko päivän torkkuva koira saa liian vähän virikkeitä. Liiallinen nukkuminen päivällä voi johtaa muun muassa unettomuuteen yöllä.

Jotta tylsyys ei lamauta karvakuonoa, on omistajan huolehdittava, että se saa päivän aikana tarpeeksi liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivonystyröille.

– Riippuu paljon koirarodusta, millainen aktiviteetti on riittävää. Toiset vaativat aivotyöskentelyn lisäksi kilometrien juoksemista päivittäin toteuttaakseen rotutyypillistä käyttäytymistään, kun taas toisille riittää esimerkiksi oman pihan vahtiminen mieluisaksi aktiviteetiksi, Alakahri sanoo.

Lenkitys, leikki ja mikä tahansa toiminta, jossa koira pääsee käyttämään lihaksiaan ja aivojaan, on olennainen perusta koiran aktivointia. On tärkeää, että koira saa tehdä sille luontaisia ja tuttuja asioita, kuten nuuhkia jälkiä, vahtia reviiriä ja jahdata saalista eli vaikkapa palloa. Lisäksi mieli pysyy virkeänä, kun saa välillä uudenlaisia pulmia ratkaistavaksi. Ruoan voi välillä tarjota vaikkapa erilaisesta astiasta, aktivointileluun kätkettynä tai kesähelteillä jäädytettynä, jolloin koira joutuu keksimään uudet keinot ruoan saamiseksi.

Sosiaalisena eläimenä koira tarvitsee myös kontakteja toisiin koiriin, muihin eläimiin ja ihmisiin. Koiran kuin koiran tassuihin saa takuulla vipinää, kun tiedossa on yhteistä mukavaa puuhaa.

Lähteet: Eläinlääkäri Tiia Alakahrin haastattelu, Petwave, Daily Dog Tag, Petful
Teksti: Niina Kinnunen

Nenä töihin Nose Workilla – Aktiviinen haistelu on koiralle tehokasta aivojumppaa

Koirat ovat tunnettuja uskomattoman tarkasta nenästään. Ne tutkivat maailmaa jatkuvasti nuuhkimalla: lenkillä tien varren jälkiä, hieroessaan tuttavuutta ja liedeltä leijailevaa ruoan tuoksua. Nose workissa hyödynnetään koiran luontaista halua haistella. Samalla koira oppii keskittymiskykyä ja saa itsevarmuutta.

Koirakoulu Vision tiloista kuuluu innokkaita haukahduksia. Meneillään on nose work -tunti, jossa treenataan nenätyöskentelyä etsimällä tiettyjä koiralle opetettuja hajuja erilaisista piiloista. Vuoroaan odottaessa koirat tassuttelevat malttamattomina. Missä haju? Kun lupa etsimiseen annetaan, pinkaisee koira häntä huiskuten nuuskimaan.

– Lajissa on sama periaate kuin tullin huumekoiran tai poliisin räjähdekoiran koulutuksessa. Koira opetetaan tunnistamaan tietty haju, joka on sille merkityksellinen, kertoo koirakouluttaja Leena Rantamäki, joka toimii myös Nose Work Finland ry:n puheenjohtajana.

Nose workissa hajunlähde piilotetaan laatikkoon, sisä- tai ulkotilaan tai ajoneuvoon. Tällä kertaa harjoitellaan laatikkoetsintää. Rantamäki asettelee lattialle monen kokosia ja muotoisia laatikoita, joista yhteen on piilotettu eukalyptuksen tuoksua. Se on ensimmäinen haju, jonka koira oppii tunnistamaan. Lajissa käytetään myös laakerinlehteä ja laventelia.

– Suomessa käytetään hydrolaatteja, jotka ovat eteeristen öljyjen valmistusprosessin sivutuote. Joissakin maissa käytetään eteerisiä öljyjä, mutta niiden käyttö on vaikeampaa, koska ne ovat sellaisenaan liian voimakkaita koiran nenälle, Rantamäki sanoo.

Hajun voi piilottaa mihin tahansa laatikkoon, rasiaan, purkkiin tai vaikka laukkuun, kunhan sen saa suljettua jokaiselta sivulta. Treeniä vaikeutetaan esimerkiksi lisäämällä laatikoiden määrää, käyttämällä erilaisia rasioita ja laittamalla ne eri ympäristöihin ja alustoille. Alkeistreeneissä haju on vain yhdessä laatikossa, mutta tason kasvaessa hajunlähteitä voi olla useampikin.

– Sisätilaetsinnässä hajun voi piilottaa mihin tahansa tilaan, esimerkiksi varastoon, toimistoon tai autotalliin. Hajun voi myös piilottaa ulos tai ajoneuvoon. Piiloja voi varioida loputtomasti, joten aina löytyy uusia tapoja kehittyä.

Nose workia voi harrastaa omaksi iloksi, mutta myös tavoitteellinen kisaaminen on mahdollista. Nose Work Finland hallinnoi paikallisten koirayhdistysten järjestämiä hajutestejä ja kokeita, joissa kisataan kolmessa tasoluokassa ja niin laatikko-, sisätila-, ulkotila- kuin ajoneuvoetsinnässäkin.

Nose workissa käytettävät tuoksut on valikoitu sen mukaan, että ne on helposti saatavilla, mutta toisaalta eivät tule kaikkialla koko ajan vastaan. Tuoksu piilotetaan aina imeytettynä materiaaliin, kuten paperiin, vanulappuun tai vanupuikkoon.
Yhteen laatikoista on piilotettu eukalyptuksen tuoksua. Lajissa riittää aina uusia haasteita, ja myös omistaja saa aivojumppaa uudenlaisia piiloja kehitellessään.

Vamma tai arkuus ei estä harrastamasta

Nose work kehitettiin Yhdysvalloissa vuonna 2008 alun perin rescuekoirien aktivointiin. Pian laji levisi myös koti- ja harrastuskoirien pariin, kun lajityypillisen haistelemisen ja mukavan tekemisen hyödyt koiran hyvinvointiin huomattiin. Suomeen laji rantautui vuonna 2015 ja on nopeasti kasvattanut suosiotaan.

– Lajia voi harrastaa kaikenlaisten koirien kanssa, myös jos koiralla on jokin vamma tai ongelmia arkuuden tai jonkin muun asian kanssa. Myös lajin kilpailusäännöissä huomioidaan nämä koirat, Rantamäki kertoo.

Hän harrastaa lajia itse kolmen koiransa kanssa, joista yksi on sokea. Rantamäen kurssilla käy myös ihmisarka koira, joka ei ensimmäisellä kerralla uskaltanut edes ovesta sisään. Treenaaminen voidaan soveltaa koirakohtaisesti sopivaksi, ja harjoitukset tehdään koira kerrallaan, joten jokainen saa nuuhkia rauhassa.

– Lajista on ehdottomasti hyötyä aralle koiralle, koska haistelu kasvattaa sen itsevarmuutta ja tarjoaa rauhallista tekemistä. Harjoituksia tehdään sopivan pienissä paloissa kerrallaan, ja kokemuksesta tehdään koiralle aina positiivinen.

Eettiset säännöt ovat olleet tärkeä osa nose work -toimintaa alusta asti. Lajin luonteeseen kuuluu, että jokainen koirakko saa treenata haluamallaan tavalla, kunhan koulutusmetodeista ei aiheudu haittaa koiralle. Koulutuksessa suositaan palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Tärkeintä on, että niin ihmisellä kuin koirallakin on hauskaa.

Leena Rantamäki soveltaa nose work -treenit aina koirakohtaisesti sopiviksi. Pahviin kiinnitetyn hajuliuskan avulla harjoitellaan tarkkuutta hajun paikantamiseen.
Tiukkaa keskittymistä. Nose work on opettanut amerikankarvatonterrieri Sisulle pitkäjänteisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoa.

Keskittymistä vaativa haistelu rauhoittaa

Kun koira paikantaa hajun, merkkaa se löytönsä esimerkiksi tökkäämällä piiloa kuonollaan tai laskeutumalla maahan makaamaan. Nose workissa opitaan myös koiran ja ihmisen yhteistyötä. Omistajan tuleekin olla tarkkana ja osata tulkita koiraansa.

Yksivuotiaalta bordercollie Cissiltä ja tämän omistajalta Eija Voutilaiselta nose work sujuu jo vauhdikkaasti, sillä tämä on parivaljakolle jo toinen kurssi. Cissi kiertää lattialle asetellut laatikot päämäärätietoisesti, eikä aikaakaan, kun kätköt löytyvät.

– Meillä on neljä koiraa, joiden kanssa harrastamme paljon. Haluan viettää koirien kanssa myös kahdenkeskistä aikaa, joten nose work on vain meidän kahden oma juttu, Voutilainen kertoo.

Myös Tiina Karjalainen ja kolmevuotias amerikankarvatonterrieri Sisu kaipasivat yhteistä mukavaa puuhaa, joten he päätyivät nose workin pariin puolitoista vuotta sitten. Laji on sopinut hyvin karvattoman, eloisan koiran aktivointiin, sillä sitä pystyy harrastamaan helposti sisällä, jos ulkona on ikävä sää.

– Sisulla on hirveä määrä energiaa, joten keskittymistä vaativa aivojumppa väsyttää hyvin, kun se joutuu vähän miettimään. Aluksi Sisu luovutti, jos ei heti löytänyt hajua, mutta se on oppinut myös pitkäjänteisyyttä, Karjalainen kertoo.

Rantamäki suosittelee nose workia erityisesti koirille, jotka harrastavat agilityä tai muuta korkeassa vireessä tehtävää lajia, koska haistelu toimii hyvin rauhoittavana vastapainona. Koska lajin koulutuksessa ja kisoissa on huomioitu myös koirat, joilla on erityistarpeita, on aloittamisen kynnys matalalla koiralle kuin koiralle.

Palo, jolla koirat lähtevät etsimään hajua, paljastaa lajin olevan mieluista puuhaa. Jokainen koira saa tunnin aikana onnistumisen kokemuksia, ja tehokkaan treenin päätteeksi koirat ovat rentoja ja valmiina hyvin ansaituille torkuille.

– Parasta tässä on nähdä koiran valtava into. Koira on onnellinen, kun saa haistella, olla koira ja tehdä koiran duunia, Rantamäki summaa.

Lajiin voi tutustua lisää muun muassa Nose Work Finland ry:n nettisivuilla. Eri puolille Suomea on myös perustettu alueellisia yhdistyksiä, ja monet koirakoulut tarjoavat nose work -tunteja.

Jossain täällä kirjahyllyssä se tuoksu on! Pieneen putkiloon tai rasiaan laitetun tuoksun voi piilottaa oikeastaan minne tahansa. Lisähaastetta saa vaihtelemalla piilon korkeutta.
Eija Voutilainen harrastaa monia lajeja neljän koiransa kanssa. Nose work on hänen ja Cissin yhteistä laatuaikaa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Kuono testaa: Kuinka koirille maistuvat Oscarin raakapakastepullat?

Koiraraadin testattavana ovat Oscarin raakapakastepullat.

Yhä useampi koiranomistaja haluaa panostaa lemmikinsä laadukkaaseen ja terveellisen ravintoon, jonka alkuperä on tiedossa. Kuopiolaisen eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n tavoitteena on tarjota puhtaista, kotimaisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita, jotka myös maittavat koirille. Testasimme Oscar-tuotemerkin raakapakastetut naudanlihapullat.

Kotimaisesta naudanlihasta valmistetut Oscar-pullat ovat viljattomia, säilöntä- ja väriaineettomia eivätkä sisällä verta. Monipuolista tuotetta voi tarjoilla monella tapaa: jäisenä, sulatettuna tai kypsennettynä sekä sellaisenaan että muuhun ruokaan lisättynä. Kuonon testiin pullat hankittiin Kuninkaankulman K-marketista hintaan 5,95€/1 kg.

Vierailimme kolmessa koiratauloudessa testaamassa, kuinka Oscarin raakapakastepullat koirille maistuvat. Asiantuntevina ruokakriitikoinamme toimivat tietenkin karvakuonot itse.

Testaajana: Puolitoistavuotias energiapakkaus Otto

Otto valmiina testimaisteluun. Raakapullat tarjoiltiin sulatettuina ahmimisen estävästä kupista.

Ensimmäisenä pullia pääsee popsimaan 1,5-vuotias Otto, joka on labradorinnoutajan ja suomenajokoiran sekoitus. Innokas nuorukainen toivottaa pusuilla tervetulleeksi jo heti ovella.

– Lelut ovat Oton juttu. Se leikkisi vaikka koko päivän, omistaja Mari Lassila kertoo. Otto on hänen ensimmäinen koiransa, eikä hän enää osaa kuvitella elämää ilman seurallista kaveria, joka luulee koostaan huolimatta olevansa pieni sylikoira.

Nuori uros on iässä, jossa tarvitsee energiaa maailman tutkimiseen ja uuden oppimiseen. Otto on innokas ja tottelevainen, mutta myös vähän arka, erityisesti polkupyörät ovat tälle kauhistusta herättäviä kapistuksia.

Otto nuuhkii nenä pitkällä, kun Lassila annostelee lihapullia kuppiin. Labbiksen geenien mukana Otto on saanut erinomaisen ruokahalun. Hairahtipa se pentuna yksin kotona ollessaan maistelemaan hiukan ovenkarmia ja maton reunaakin… Yleensä ruoka kuin ruoka maistuu Otolle, mutta ihan kaikkea se ei silti purematta niele.

– Otolla on usein hassu tapa sylkäistä uudet ruoat ensin ulos ja vasta sitten syödä, Lassila kertoo ja arvailee, käyköhän niin tälläkin kertaa.

Nuori uros alkaa jo ihmetellä, mikä kestää. Aika maistella pullia! Se saa kuononsa eteen annoksen sulatettuja lihapullia hotkimista estävästä kupista. Sen täytyy vähän työskennellä saadakseen palat suuhunsa, mutta ei aikaakaan, kun kuppi on nuoltu putipuhtaaksi. Pullat näyttävät olevan herkkua – eikä niitä tarvinnut edes sylkäistä kertaakaan.

Todelliseen testiin lihapulla päätyy, kun Lassila laittaa sen aktivointilelun sisälle. Onnistuuko herkun syöminen kongista? Otto kuljettaa kongia ensin ympäriinsä ja vie sen sitten petiinsä, jossa se yleensäkin ratkoo, miten saada nami ulos lelusta. Kongissa riittää tekemistä toviksi, mutta lopulta Otto tulee palauttamaan tyhjän lelun keittiöön. Pulla katosi parempiin suihin.

Marin ja Oton arvio tuotteelle

Ensivaikutelma: Pullat näyttävät hyvälle ja ovat kooltaan ja muodoltaan sopivia. Pienempiä kuin pakastepullat, joita olemme käyttäneet aiemmin, mikä helpottaa esimerkiksi kongin sisään laittamista.

Käytettävyys: Pakastetuote on kätevä, kun pussista voi ottaa juuri tarvitsemansa määrän kerrallaan. Pakkaseen voi myös ostaa valmiiksi useamman pussin ja ruoka säilyy pitkään. Kaipaisin kuitenkin pussiin maininnan, kauanko pullat säilyvät sulatettuina.

Arvot: Kotimaisen tuotteen laatuun uskaltaa luottaa. Myös viljattomuudesta sekä säilöntä- ja väriaineettomuudesta plussaa.

Loppuarvio: 5/5. Pullat maistuivat mainiosti Otolle, joten voisimme ostaa tuotetta jatkossa. Hintakin vaikuttaa sopivalta ja on hyvä, että tuotetta on tarjolla myös marketeissa. Lihapullia voi tulevana kesänä esimerkiksi tarjota jäisinä makupaloina koiran viilennykseksi.

Lihapullat toimivat myös aktiivileluun kätkettynä. Näppärä Otto kuitenkin sai herkun kaivettua sieltäkin suihinsa.

Testaajana: 12-vuotiaat seniorit Topi ja Termis

Seuraavaksi haemme varttuneemman mielipiteen pakastepullista senioriparivaljakolta Topilta ja Termikseltä. Tänä vuonna 12-vuotissyntymäpäiviään viettävät labradorinnoutaja Topi sekä toy-villakoiran ja kingcharlesinspanielin sekoitus Termis viettävät leppoisaa vanhuskoirien elämää. Koirat palaavat iltapäivälenkiltä juuri sopivasti maistelemaan tuliaisia.

– Topi on todella rauhallinen ja Termis puolestaan leikkisä, ja molemmat ovat ihania ja kilttejä koiria, omistaja Titta Hakala kuvailee uros- ja narttukoiraa.

Kaksikon kuonot vipattavat lihapullien suuntaan. Varsinkin piskuinen Termis näyttää kiinnostuvan tuoksusta ja yrittää kurotella pöydällä odottavaa herkkua kohti samalla, kun Topi jää sivummalle huilaamaan kävelyn päätteeksi. Yleensä tilanne on päinvastoin.

– Topi söisi vaikka kaiken ruoan, joka sen eteen tuodaan, kun taas Termis on ronkelimpi ja vierastaa alkuun uusia ruokia, Hakala kertoo.

Koska koirilla on jo ikää, on erityisen tärkeää tarjota niille terveellistä ravintoa, ja ne syövätkin pääasiassa seniorikoirille tarkoitettua kevyempää ruokaa. Topilla on vanhuuden mukana tuomia vaivoja, joten erityisesti sen ravinnossa huolehditaan, ettei paino pääse nousemaan ja aiheuta ylimääräistä rasitusta. Toisinaan herkuttelu on kuitenkin paikallaan.

Aluksi Hakala tarjoaa pari lihapullaa kädestään koirille. Yleensä nirso Termis popsii pullat suuhunsa nyt ennakkoluulottomasti, ja Topikin liittyy pian seuraan huomattuaan jäävänsä muuten paitsi. Kun yksi pulla pyörii vahingossa lattialle, tulee kaksikkoon eloa, ja ne pinkaisevat pullan perään kilpaa. Onneksi testattavia pullia riittää kummallekin.

Molemmat saavat myös annokset kupeistaan maisteltavaksi. Topin kuppi tyhjenee hujauksessa, joten se päättää yrittää onneaan vielä Termiksenkin kupilta. Pienempi pitää kuitenkin puolensa, ja Topin täytyy tyytyä nuolemaan omaa tyhjentynyttä kuppiaan. Hetken päästä Termiskin lopettaa ruokailun – tämä kriittinen syöjä näyttää antavan hyväksyntänsä tuotteelle, sillä kuppiin ei jäänyt muruakaan.

Titan, Topin ja Termiksen arvio tuotteelle

Ensivaikutelma: Laadukkaan oloisia pullia, jotka näyttävät ja tuoksuvat hyviltä. Myös koostumus on sopivan kiinteä, eikä liian vetinen niin kuin joissakin pakastepullissa. Myös lihapullan koko on sopivan pieni, joten sopii myös pienemmälle koiralle.

Käytettävyys: Pakastetuotteet säilyvät tuoreena, mutta toisaalta tuotteessa on sulattamisen vaiva. Sopii hyvin silloin tällöin herkutteluun.

Arvot: Ruoan terveellisyys on meille tärkeää, jotta iäkkäät koirat pysyvät hyväkuntoisina. Kotimaisuudesta plussaa.

Loppuarvio: 4/5. Pullat maistuivat Topille ja Termikselle hyvin, joten voisimme käyttää tuotetta ruoan lisänä ja satunnaiseen herkutteluun. Myös hinta on laatuun nähden kohtuullinen.

Testimme senioriraati makustelee tuotetta. Pullat maistuvat niin kaikkiruokaiselle Topille kuin nirsommalle Termiksellekin.

Testaajana: 5-vuotias Heta ja 2-vuotias tytär Kata

Viimeisenä Oscarin pakastepullia maistelee äiti–tytär-duo, 5-vuotias Heta ja parivuotias Kata. Kääpiösnautserinartut ovat valppaina vastassa, kun ovikello soi. Tähän taloon ei niin vain ilmoittamatta saavuta, siitä pitää huolen erityisesti Heta.

– Heta on oman perheen koira, joka on vieraita kohtaan varovainen. Kata puolestaan on sosiaalinen ja kaikkien kaveri, omistaja Marika Mäkinen kertoo.

Vaikka äiti ja tytär ovat luonteiltaan erilaisia, ovat molemmat rodulle ominaiseen tapaan tempperamenttisia ja hurmaavia persoonia. Kata näyttää heti rapsutusten kerjäystaitonsa, kun taas Heta tarkkailee tilannetta omistajan turvallisesta sylistä. Sekin kyllä pian kiinnostuu, kun pakastepullapussi rapisee.

– Heta syö hyvällä ruokahalulla kaikkea, mutta Katalle ruoka ei ole maistunut tavalliseen tapaan viime aikoina edellisten juoksujen jäljiltä, Mäkinen kertoo.

Jauhelihapullien tuoksu näyttää kuitenkin valloittavan kummankin koiran, ja ne kiertelevät malttamattomina jaloissa. Parempi siis päästää parivaljakko tositoimiin. Molemmat saavat kupillisen sulatettuja raakapullia, eikä tarvitse kauaa jännittää, maistuuko ruoka.

Äiti ja tytär poikkeavat toisistaan myös ruokailijoina: Kata pureskelee pullia nautiskellen, kun taas Heta napsii kupin vauhdikkaasti tyhjäksi. Molemmat jäävät nuolemaan kuppinsa tarkkaan ja kääntyvät sitten omistajansa puoleen kuin odottaen lisää. Kyllähän vielä pari extrapullaa täytyy saada!

Marikan, Hetan ja Katan arvio tuotteelle

Ensivaikutelma: Ruoka näyttää ja tuoksuu hyvältä. Koostumus on siisti, eikä pullia ole lainkaan ällöttävä käsitellä.

Käytettävyys: Emme ole aiemmin käyttäneet pakasteraakapullia, mutta ne vaikuttavat käteviltä. Toivoisin pussiin tietoa, kauanko pullat säilyvät sulatettuina.

Arvot: Terveellisyys ja laadukkaat raaka-aineet ovat tärkeintä. Myös viljattomuus ja kotimaisuus vaikuttavat positiivisesti ostopäätökseen. Olemme käyttäneet aiemmin Oscarin koiran puuroaineksia, joten merkki on ennestään tuttu.

Loppuarvio: 5/5. Voisin ostaa ja käyttää tuotetta jatkossa. Koirien reaktio kertoo parhaiten, että pullat olivat maistuvia. Ilahduin varsinkin, kun myös Katalle maistui, vaikka se ei ole syönyt hyvin viime aikoina.

Kumpi saa viimeisen lihapullan? Kiusoittelut sikseen – lopulta Heta ja Kata saavat syödä pullan puoliksi.

Oscarin raakapakastetut naudanlihapullat ovat saatavilla hyvinvarustetuissa marketeissa ja eläintarvikeliikkeissä kautta maan. Testi on toteutettu yhteistyössä eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Koiranlelubrändin edustaja kertoo: näin valitset koirallesi sopivan lelun

Leikki on koirille hauskaa ja tärkeää. Se on tapa oppia ja kokeilla turvallisessa ympäristössä. Koira voi leikkiä toisten koirien kanssa, ihmisten kanssa tai itsekseen. Erityisesti ihmisten kanssa tai itsekseen leikkiessä lelut ovat oiva väline.

Istuimme alas lelujen keskelle koirantarvikebrändi Jalon showroomissa haastattelemaan perheyhtiö Transmerilla työskentelevää Maria Kalliota. Tarkoituksenamme oli selvittää millaisia leluja koirille kannattaa ostaa ja kuinka lelujen laatua voi arvioida.

Hyvä lelu sopii koiran tapaan leikkiä

Yksi asia on selvästi tärkein lelun valinnassa ja se on koiran tapa leikkiä. Yksi koira tykkää kanniskella lelujaan, toinen haluaa vetää, kolmas retuuttaa, neljäs hoivata ja viides noutaa. Jokaiseen leikkitapaan löytyy hyvin ja huonosti sopivia leluja.

“Meillä ihmisillä on nykyään kauhea kiire, emmekä aina ehdi viettämään niin paljoa aikaa koiriemme kanssa kuin haluaisimme. Siksi suosin leluja, jotka aktivoivat koiraa”, Kallio kuvaa.

Koska koirilla on erilaisia tapoja leikkiä, leluja kertyy helposti iso määrä. Kuonon toteuttaman kyselyn mukaan koirantarvikkeisiin käytetään keskimäärin hieman yli 30 euroa kuukaudessa sisältäen leluhankinnat. Sillä summalla hankkii useammallekin hurtalle uusia leluja runsaissa määrin.

Kallion mukaan koira ei kuitenkaan tarvitse kovin paljoa leluja, kunhan hankitut lelut sopivat kyseiselle koiralle. “Koiralla voi olla vaikka yksi retuutettava lelu, yksi hoivattava lelu ja mahdollisesti pallo tai jokin lelu, jota on hyvä noutaa ja kantaa” hän tiivistää.

“Jalolla olemme merkanneet pakkauksiin mihin tarkoitukseen mikäkin meidän leluistamme sopii. Pyrimme sillä tavoin helpottamaan oikean lelun valintaa kaupassa”, Kallio mainitsee.

Sauma on lelun heikko kohta

Koirille tarkoitettujen lelujen välillä on huimia eroja kestävyydessä. Paras tapa arvioida lelun kestävyyttä on katsoa sen materiaaleja ja saumoja.

“Saumat ovat yleensä lelujen heikoin lenkki. Sauma vaatii ompeleen ja ommel tarkoittaa reikiä. Reiät puolestaan ovat paras paikka upottaa hampaat, jotta lelun raatelu onnistuu tehokkaasti”, Kallio kertoo.

Kallio kertoi aikaisemmassa jutussa pedeistä ja niiden kestävyydestä. Samat vinkit toimivat myös leluille, eli jos sauma rakoilee venyttäessä, se ei tule kestämään kauaa.

Materiaalit määrittelevät lelujen kestävyyden

Vaikka saumat ovatkin heikko kohta, materiaali vaikuttaa vielä enemmän. Kumi kestää koiran hampaita hyvin. Muotissa yhtenä osana valettu muovilelu on hyvin kestävä, mutta voi siksi olla myös tylsä.

”Koska koirat ovat polveutuneet susista, on monilla vielä jäljellä jäänteitä esimerkiksi metsästysvietistä. Se mikä on ihmisistä lelun hajottamista voi koiralle olla vaistojenvaraista toimintaa, jossa kiinni saatu saalis suolistetaan. Niinpä liian hyvin kestävä lelu voi olla koiralle tylsä ja jopa masentava”, Kallio kertoo.

Lelujen hajoaminen ei siis ole lemmikkiteollisuuden salajuoni. Toisaalta lähes hajoamattomien lelujen tekeminen on mahdollista. Esimerkiksi hevosen leikit kestävät lelut ovat usein hinnaltaan moninkertaisia koirien leluihin verrattuna, koska niissä täytyy käyttää enemmän rahaa materiaaleihin valmistusprosessissa. Toisaalta määrätietoinen koira voi hajottaa melkein mitä vain.

“Minulle ihmetellään usein miten lelu ei kestänyt edes koiranpennun leikkiä. Tämä on mielestäni hassu tapa ajatella, koska pennuthan ovat kaikista kovimpia tuhoamaan kaikkea, mitä saavat hampaisiinsa. Pentu ei osaa säädellä puruvoimaansa kuten aikuinen koira ja sillä on naskalinterävät hampaat, jotka tunkeutuvat melkein minkä tahansa materiaalin läpi”, Kallio selittää.

Materiaaleissa kestävän kumin vastakohta ovat karvaiset materiaalit. Karvan alla on usein verkkoa tai muuta harvaan kudottua materiaalia. Mitä harvempaa kudos on, sitä helpommin kangas repeää. Tästä syystä karvaiset lelut sopivat yleensä paremmin hoivattavaksi tai kannettavaksi kuin vetoleikkeihin tai retuutettavaksi.

Juttu on tehty yhteistyössä Jalon kanssa. Jalo tuo maahan laadukkaita leluja ja muita koiratarvikkeita. Laadun lisäksi tarvikkeiden valinnassa korostetaan valmistuksen eettisyyttä. Lisätietoja löydät osoitteesta www.jalotuotteet.fi.

Heittäydy koiratanssin vietäväksi – Omistajan ja koiran yhteys vahvistuu tanssin tahdissa

Kisakehässä turkki hulmuten juoksevan koiran ja musiikkia tulkitsevan omistajan yhteistyössä kiteytyy kova treeni ja tekemisen riemu. Koiratanssi on haastava, mutta palkitseva harrastus, jossa niin ihminen kuin koira pääsevät voittamaan itsensä.

Koiraurheilukeskus Tampereen Niihamassa kuhisee odotuksesta. Paikalle sattumalta saapuva saattaisi hämmästyä värikästä väkeä. Alkamassa ovat koiratanssikisat, ja vuoroonsa valmistautuvat kilpailijat pukevat ylleen monen kirjavia hattuja, takkeja, prinsessamekkoja ja eläinasuja. Joukosta voi tunnistaa tuttuja hahmoja, kuten Frozenin Elsan, Muppettien Miss Piggyn tai haamujengiläisen. Kisakehän laidalle keräännytään kannustamaan ja kuvaamaan.

– Koiratanssi on luovaa tottelevaisuutta, Ulla Rosenlund Tampereen seudun koirakerhon koiratanssitiimistä kiteyttää.

Rosenlund ei malta pysyä poissa kehästä, vaikkei alunperin aikonutkaan kisata. Hän esittää Kaukoitä-teemaisen ohjelman 7-vuotiaan tiibetinterrieri Tellervon kanssa. He kisaavat tällä kertaa heelwork to music -lajissa eli musiikin tahtiin seuraamisessa, vaikka heidän päälajinsa on freestyle eli vapaaohjelma. Koiratanssin molemmissa lajeissa on kolme tasoluokkaa: alokas-, avoin ja voittajaluokat.

– Heelwork to musicissa on kymmenen erilaista seuraamispositiota, joista ohjelma luodaan. Koira seuraa ohjaaja eri suuntiin näissä positioissa, esimerkiksi rinnalla, edellä tai jalkojen välissä. Ohjelman tulee olla pääasiassa seuraamista, Rosenlund kuvailee.

– Freestylessa puolestaan ohjelma on vapaampi ja kaikenlaisia liikkeitä ja temppuja voi tehdä, kunhan ne ovat turvallisia koiralle.

Tason kasvaessa liikkeiden määrää ja vaikeutta lisätään, ja ne on tehtävä puhtaammin. Haastetta tanssiin saadaan esimerkiksi sillä, ettei koiraa ohjata käsimerkein vaan ainoastaan sanallisesti. Tuomarit pisteyttävät esitykset ja arvioivat muun muassa yhteistyötä ja koiran liikkuvuutta. Molemmissa lajeissa musiikin tulkinta ja tasapainoinen kokonaisuus ovat kuitenkin tärkeintä.

Vuosituhannen vaihteessa Suomeen rantautuneen koiratanssin piirit ovat vielä pienet, mutta laji kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Aktiivisessa Koiratanssi-ryhmässä Facebookissa on jo yli 850 jäsentä. Virallisia ja epävirallisia kisoja järjestetään säännöllisesti eri paikkakunnilla.

Heelwork to music on Ulla Rosenlundille ja tiibetinterrieri Tellervolle vielä vieraampi laji kuin freestyle, jossa he yleensä kisaavat. Hyvin musiikin tahtiin seuraaminen silti jo luonnistuu.
Komeita ruusukkeita. Koiratanssissa tavoitellaan kunniamainintoja, jotka oikeuttavat siirtymään seuraavan tasoluokkaan. Voittajaluokassa jaetaan koiratanssisertifikaatteja.

Esityksestä saa tehdä oman näköisensä

Koiratanssissa on sääntönsä, mutta myös tilaa luovuudelle. Ohjelman voi rakentaa mieluisan musiikin, teeman tai vaikka hahmon ympärille. Merirosvot, vakoojat ja sirkuspellet ovat koiratanssin klassikoita, mutta myös vaikutteet ajankohtaisista musiikeista, tv-sarjoista ja elokuvista näkyvät ohjelmissa.

– Tutuista tarinoista saa esitykseen hyvän punaisen langan. Ohjelma voi olla juonellinen tarina tai tanssillinen koreografia, 6-vuotiaan laivakoira Hanin kanssa kisaava Kati Horne-Kosonen kertoo.

Usein idea tanssiin lähtee kappaleesta, joka on päästävä tekemään. Tampereella kuullaan tulkintoja aina Kaija Koosta lastenlauluihin ja elokuvamusiikkiin. Monen valinta on reipas ja energinen musiikki, mutta maltillisen koiran kanssa tunteikkaasta balladistakin saa vaikuttavan esityksen.

Koreografiassa kannattaa huomioida oman koiran vahvuudet. Jotkin rodut rakastavat hyppimistä, kun toiset noutavat tavaroita mielellään. Näitä ominaisuuksia kannattaa hyödyntää, vinkkaa Kirsi Petäjä, joka kilpailee kaksi ja puolivuotiaan kultainennoutaja Fuugan kanssa.

– Väkisin ei kannata vääntää. Ei ole pakko tehdä vaikkapa tassutemppuja, jos koira ei niihin suostu. Mutta jos koira käyttää mielellään tassujaan, saa niistä näyttäviä liikkeitä, hän sanoo.

Petäjä ja Horne-Koskinen ovat yhtä mieltä, että parhaiten esitys onnistuu, kun siitä tekee oman näköisen. Koiran lisäksi on mietittävä, mikä on itselle luontevaa. Kehään ei tarvitse mennä tekemään spagaatteja tai kuperkeikkoja, jos ei halua. Itseään voi kuitenkin haastaa, eikä virheitäkään kannata pelätä – niistä saattaa syntyä jopa uusia ideoita.

– Joskus täytyy improta kesken esityksen, jos koira vaikka lähteekin eri suuntaan. Meillä kävi kisan aikana niin, ettei Hani kiertänytkään esinettä, vaan löi etutassunsa sen päälle. Lähdinkin itse juoksemaan ympyrää samalla, kun koira tepsutti esinettä ympäri. Tuomari ihasteli liikettä, joten vaihdoin sen koreografiaan, Horne-Kosonen kertoo.

Koiratanssiesityksen kruunaavat teemanmukaiset asut, asusteet ja mahdollinen rekvisiitta. Varsinkin freestylessa nähdään usein tasoja ja muita esineitä, joille noustaan, joita kierretään tai joita noudetaan osana koreografiaa.

Asujen ja rekvisiitan suunnittelu ja askarteleminen tuo hauskan lisän harrastukseen, eikä niihin välttämättä tarvitse upottaa suuria summia. Rosenlund paljastaa, että monelta kotoa valmiiksi löytyvistä pesuvadeista on helppo naamioida taso. Hän kokoaa omat esiintymisasunsa pääasiassa kirpputorilöydöistä.

– Asut ovat osa harrastuksen hauskuutta. Tänne tullessa tuntuu aina kuin saapuisi naamiaisiin, hän naurahtaa.

– Koiria ei pueta, vaan mahdollisten asusteiden on oltava verrattavissa kaulapantaan. Ihmisiä sen sijaan kannustetaan ilmentämään esitystä sopivalla asulla.

Kovaa treenaavan Kati Horne-Kososen ja laivakoira Hanin tavoite on päästä voittajaluokkaan, mutta pääasia on pitää hauskaa. Antoisinta lajissa on voittajafiilis, kun koira oivaltaa uuden tempun, ja se alkaa sujua.
Nalleteema tuntui luontevalta valinnalta Kirsi Petäjälle ja kultainennoutaja Fuugalle. Petäjä kertoo, että esiintymisjännitykseen helpottaa, kun ajattelee koiran olevan ohjelman tähti.

Kannustava ilmapiiri rohkaisee haastamaan itsensä

Koiratanssi sopii kelle vain karvoihin katsomatta, sillä ohjelman voi luoda juuri itselle sopivaksi. Rosenlund hurahti lajiin 2013 ja ohjaa nyt alkeiskursseja uusille harrastajille. Hän kertoo, että aiempi kokemus esimerkiksi tokosta tai rally-tokosta auttaa, mutta alkuun pääsee, kunhan perustottelevaisuus on hallussa.

– Kannattaa aloittaa yksittäisistä tempuista, kuten pyörimisestä ja pujottelusta. Kun liikkeet osataan, opetellaan ja hiotaan siirtymiä, jotta kokonaisuudesta tulee luonteva.

Lajia voi opetella itsenäisesti, mutta alkeiskurssille osallistumalla saa hyvän pohjan varsinkin, jos kisaaminen kiinnostaa. Ryhmässä opetteleminen on antoisaa niin ihmiselle kuin koirallekin. Netissä on myös tarjolla verkkokursseja sekä paljon videoita ja muuta materiaalia.

– Youtubesta löytyy vaikka kuinka videoita tempuista, mutta ensimmäiseksi ei kannata valita kaikkein hurjimpia. Koirilla ei saa teettää mitään niille vaarallista. Tavoitteet kannattaa pitää realistisina ja paloitella pieniin osiin.

Esiintyminen ihmisten edessä voi aluksi kauhistuttaa, mutta Rosenlund kannustaa kokeilemaan kisaamista. Tsemppaavan yhteisön vuoksi aloittamiseen on matala kynnys. Kisasuorituksia seurataan kehän laidalta, ja koko halli pitää hengitystä esityksen ajan. Lopulta jännitys purkautuu raikuviin aplodeihin jokaisen ohjelman päätteeksi.

– Koiratanssissa oppii itsetuntemusta ja voi kehittää itseään. Lajia voi harrastaa rennosti omaan tahtiin tai halutessaan tavoitteellisesti. Aina on uutta opittavaa, Rosenlund sanoo.

Tärkeintä kuitenkin on hauskanpito. Mukavan yhteisen tekemisen lomassa yhteys omaan lemmikkiin hioutuu vahvaksi.

– Koiratanssissa on parasta, kun oppii tuntemaan itsensä ja koiransa. Minulle sanottiin erään esityksen jälkeen, että olemme Tellervon kanssa selvästi löytäneet toisemme. Herkistyn ajatuksesta, koska se on aivan totta.

Jos koiratanssin aloittaminen kiinnostaa, voi tunnelmaa käydä nuuhkimassa kisoissa paikan päällä. Lisätietoa lajista ja tulevista tapahtumista saa esimerkiksi Facebookin Koiratanssi-ryhmästä.

Kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, ja koira ja omistaja löytävät yhteisen sävelen, koko muu halli yleisöineen ja tuomareineen unohtuu esityksen ajaksi.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Miksi koira oksentaa? – Usein kotihoito riittää, mutta joskus on oikea hätä

Jokainen koiranomistaja joutuu toisinaan pyyhkimään puklutahroja lattialta, eikä satunnaisesta koiran oksentelusta kannata huolestua. Oksentaminen voi kuitenkin olla merkki vakavammasta vaivasta, joten usein syy kannattaa selvittää eläinlääkärissä.

Koira oksentaa, kun sen elimistö pyrkii pääsemään eroon jostakin haitallisesta. Monesti syynä on sopimaton tai liian innolla ahmittu ruoka. Myös mahaan hotkaistu vierasesine, esimerkiksi lelu tai sen palanen, palaa usein oksennuksen mukana ulos. Lisäksi oksentelu on monen sairauden oire.

– Koiran oksentelulle on useita kymmeniä erilaisia mahdollisia syitä, ja sen alkuperäinen syy voi olla peräisin itse maha-suolikanavasta tai muusta elimistöstä, päivystävä eläinlääkäri Tiia Alakahri Evidensiasta kertoo.

Tavallisimpia syitä oksentelulle ovat viruksen tai bakteerin aiheuttamat vatsataudit. Oksentelun taustalla voi olla myös esimerkiksi loistartunta.

– Tartunnallisten syiden ja vierasesineiden lisäksi yleisimpiä oksentamisen syitä ovat ruoka-aineyliherkkyydet, lääkitykset, sisäelinperäiset ongelmat, kuten kohtutulehdus, sekä voimakas munuais- tai maksa-arvojen nousu, Alakahri listaa.

Vie rajusti oksentava koira aina eläinlääkäriin

Eläinlääkäriaseman päivystyksessä nähdään usein vatsataudista kärsiviä koirapotilaita. Ihmisen norovirustartuntaa muistuttava tauti on toki ikävä, mutta onneksi se on yleensä harmiton ja paranee itsestään muutamassa päivässä.

– Raju oksentelu saattaa kuitenkin johtaa kuivumiseen ja vaatii eläinlääkärissä käyntiä etenkin, jos oksentelun lisäksi esiintyy ripulia, Alakahri huomauttaa.

Satunnaisesta oksentelusta omistajan ei tarvitse huolestua, mutta jos koira oksentaa säännöllisesti, kannattaa sen terveydentilaa tarkkailla ja oireilun syytä selvittää eläinlääkärissä.

Joskus oksentaminen on myös merkki vakavasta tilasta, joka vaatii kiireellistä hoitoa. Eläinlääkäriin on aina suunnattava, jos ruoan lisäksi vesikään ei pysy koiran sisällä. Näin raju oksentelu voi johtua esimerkiksi vierasesineen aiheuttamasta suolitukoksesta.

– Koirat ovat usein oksentelun vuoksi jonkin verran vaisumpia suolistokipujen ja pahoinvoinnin vuoksi, mutta selvästi normaalia apaattisemman koiran kanssa on viipymättä lähdettävä eläinlääkäriin, sillä esimerkiksi koiran shokkitila on usein vaikea havaita.

Lisäksi erityisesti syvärintaisilla isoilla koiraroduilla esiintyvä mahalaukunkiertymä on syy kiirehtiä eläinlääkäriin, sillä se vaatii välitöntä leikkausta.

– Mahalaukunkiertymä oireilee niin, että koira yrittää oksentaa, mutta mitään ei tule ulos. Koira saattaa myös turvota merkittävästi kylkiluiden takaa, kun mahalaukku täyttyy kaasulla, Alakahri kuvailee oireita.

Myös myrkytystila voi aiheuttaa oksentamista. Jos on syytä epäillä koiran syöneen jotakin sille myrkyllistä, esimerkiksi paljon ksylitolia tai suklaata, on välittömästi oltava yhteydessä eläinlääkäriin.

Muista huolehtia oksentelevan koiran nesteytyksestä. Jos vesi ei maistu tai pysy sisällä, on syytä suunnata eläinlääkäriin. Kuva: Irisdepiris/Pixabay

Näin hoidat oksentelevaa koiraa kotona

Onneksi useimmiten oksentaminen on kuitenkin vain ohimenevä vaiva. Jos oma murre on oksentelusta huolimatta pirteä, oireilee vain lievästi ja sille maistuu vesi, voi toipilaan oloa helpottaa kotikonstein:

  • Anna oksentavalle koiralle vain pieniä määriä helposti sulavaa ruokaa, esimerkiksi keitettyä riisiä ja maustamatonta kanaa. Ruokaa annetaan muutama ruokalusikallinen kerrallaan muutaman tunnin välein. Kun ruoka pysyy sisällä, annosta voi pikku hiljaa suurentaa.
  • Huolehdi, että koiralla on vettä tarjolla ja se juo tarpeeksi. Etenkin pennut ja pienet, vanhat tai sairaat koirat saavat helposti vaarallisen nestehukan. Mikäli koira ei juo ja oksentaa rajusti, tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin.
  • Auta koiran vatsaa toipumaan. Apteekissa on saatavilla reseptivapaita ravintolisiä, jotka voivat helpottaa koiran vatsaongelmia ja rauhoittaa suoliston toimintaa.
  • Tarkkaile tilannetta. Jos koiran yleisvointi heikkenee tai oksentelu jatkuu pitkään, ole yhteydessä eläinlääkäriin.

Teksti: Niina Kinnunen