Hallissa kaikuu haukku. Radalla kiitää kiiltävänmustaturkkinen koira, nopea kuin salama. Ohjaaja pinkoo koiran vierellä, viittoo ja osoittelee, ja koira tietää tismalleen mitä tehdä. Putki, hyppy, puomi. Enää kaksi nollatulosta, ja kilpailuoikeus agilityn suomenmestaruuskilpailuun on ansaittu.
Koira on kolmevuotias australiankelpie Zalama ja sen omistaja paimiolainen Marika Ruohonen.
– Zalama on mahtava luonne, todella sosiaalinen kelpie. Se rakastaa tekemistä, agilityä ja pitkiä lenkkejä. Se vihaa sitä, jos toinen koira tulee sen lähelle, kun se keskittyy rataan. Silloin se tarvitsee tilaa, ja voi murista tai näykätä. Ihmisiä Zalama rakastaa, Marika kuvailee.
Elokuussa Marika ja Zalama lähtevät edustamaan Suomea ParAgilityn World Cup -kilpailuun (PAWC) Trauniin, Itävaltaan. PAWC on tarkoitettu henkilöille, joilla on mikä tahansa fyysinen vamma, haitta, vika tai vajaatoiminta tai lievä henkinen rajoite, esimerkiksi kehitysvamma tai mielenterveyden ongelmia.
Marika ei pysty puhumaan. Vauvana sairastettu aivokuume vei puhekyvyn, joten Marika kommunikoi kirjoittamalla tai tulkin avulla. Koiraa hän ohjaa käsimerkein ja vartalon liikkeillä. Marikan mukaan puhumattomuus ei vaikuta hänen elämäänsä millään tavalla, vaan hän elää täysin normaalia elämää seitsemän koiransa kanssa.
Marikan lapsuudenkodissa on aina ollut koiria. Kun hän muutti omaan asuntoonsa, ensimmäisen ikioman koiran, nyt jo 14-vuotiaan Väiskin hankkiminen oli itsestäänselvyys. Kipinä agilityyn syttyi vuonna 2002, kun Marika oli työkokeilussa eläintenkouluttaja Kaisa Hilskan apulaisena. Eräänä iltana Marika päätti mennä mukaan agilityharjoituksiin ja kiinnostui lajista. Puhumattomuus kuitenkin mietitytti, joten hän päätti kysellä keskustelupalstalla, olisiko tämä este harrastamiselle. Vastaukset olivat positiivisia ja kannustavia, joten Marika meni Väiskin kanssa alkeiskurssille. Tässä vaiheessa kipinä oli jo muuttunut liekiksi, kurssi johti toiseen ja sydän lajille oli menetetty.
Tällä hetkellä Marika asuu ystävänsä kanssa omakotitalossa, jossa tassuttelevat Väiskin ja Zalaman lisäksi kahdeksanvuotias Sofia, seitsemänvuotias Typsy, pian kuusivuotias Riiviö, viisivuotias Minni sekä Tykki, Zalaman puolivuotias pentu. Marika on vammansa vuoksi eläkkeellä, joten hänellä riittää aikaa touhuta koiriensa kanssa. Myös agilityä on kokeiltu kaikkien karvakorvien kanssa.
– Väiski on jo eläkkeellä ja Sofialle tuli nivelrikkoa, joten jouduimme lopettamaan agilityn. Se oli kova paikka, sillä Sofia rakasti lajia ja nautti vauhdista radalla. Typsyllä on kisakammo, joten sen kanssa en voi kisata. Riiviön keskittymiskyky ei riitä, joten se kisaa ehkä loppuikänsä ykkösluokassa. Sillä on virallisista kisoista vain yksi tulos. Minni on arka, joten sen kanssa teen lähinnä aivojumppaa kotona. Jos Tykillä on kaikki ok, se pääsee virallisiin kisoihin vuoden päästä, Marika luettelee.
Zalama ja Tykki ovat rodultaan kelpieitä, muut sekarotuisia. Rotukoiran Marika hankki alun perin siksi, että voisi kisata agilityssä SM-tasolla. Rotuvaihtoja olivat tuolloin bordercollie ja australiankelpie, joista agilitykentillä harvinaisempi kelpie tuntui lopulta houkuttelevammalta.
Itävallan kisoihin Marikan kanssa lähtee siis Zalama. Parivaljakko edusti Suomea kilpailussa myös viime vuonna Italiassa, jonne Marika päätti ilmoittautua ystävänsä kehotuksesta. Paras sijoitus kisoista oli pronssimitali hyppyradalta. Kilpailun hienoimmaksi hetkeksi Marika mainitsee samaisen radan, jolta Suomelle napsahti kolmoisvoitto. Kulta- ja hopeamitalit menivät kisan toiselle suomalaisosallistujalle, Jukka Leppälälle. Tällä kertaa Marikan tavoitteena ovat korkein palkintopalli ja kultainen mitali. Lisäksi hän odottaa saavansa tutustua uusiin ihmisiin ja kokevansa kaikin puolin mahtavan reissun – aivan kuten viime vuonnakin.
Marika on agilitypiireissä tunnettu ja arvostettu ohjaaja, joka ohjaa ja kouluttaa myös muiden koiria. Vaikka etenkin harrastuksen alkuvaiheilla hän kohtasi ennakkoluuloja, ovat ne muuttuneet kannustukseksi. Tuntemattomilta tulleet kehut ja halaukset kannustavat jatkamaan.
– En ole mikään hiljainen, vaikka puhe puuttuukin. Saan helposti uusia tuttavia, Marika kertoo.
Se on helppo uskoa. Haastattelu hoidetaan osin sähköpostitse, osin tulkin avulla. Sähköpostiviestit ovat rönsyileviä ja hymiöiden täyttämiä. Niiden kirjoittaja ei selvästikään ole mikään tylsä tiukkapipo, vaan rento ja sosiaalinen, lajistaan palavan innostunut nainen.
Vuosittain Marika kiertää kymmeniä agilitykilpailuja, ja on tuttu näky niin suomalaisilla kuin kansainvälisilläkin kisakentillä. Suomessa ei järjestetä kilpailuja paragilityssä, ainoastaan kaksi koulutusta vuosittain, joten Marika kisaa tavallisessa agilityssä. Toukokuussa kisoja on käyty erityisen usein, sillä kaksi SM-kisoihin vaadittavasta seitsemästä nollatuloksesta ovat jääneet puuttumaan Zalaman viisi kuukautta kestäneen äitiysloman takia. Pennut syntyivät marraskuussa, ja maaliskuussa Marika ja Zalama pääsivät palaamaan kilpailukentille.
Marikan mukaan agilityssä parasta on se fiilis ja vauhti, joka saa hänet unohtamaan radalla kaiken muun. Haastavinta on pysyä koiran perässä tekemättä itse virheitä. Agilityä rakastavalla Zalamalla on Marikan mukaan loistava kyky keskittyä, ja se nousikin agilityn kolmosluokkaan vain neljässä kuukaudessa. Ensimmäinen epävirallinen voitto tuli Zalaman ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen.
– Alan heti pentuna opettamaan perusasioita katsekontaktista lähtien. Pentu oppii helposti, kun sitä alkaa kouluttaa mahdollisimman pian. Mutta leikillä, ei liian vakavasti. Haluan, että koirastani tulee hyvä ja koulutettu, enkä ymmärrä ihmisiä, jotka eivät kouluta koiriaan pennusta pitäen tai ollenkaan. Esimerkiksi Tykki osaa jo kaikenlaista, vaikka se on vasta kuuden kuukauden ikäinen.
Marikalle koirat ovat koko elämä, ja myös suurin osa hänen ystävistään on koiraihmisiä. Hän kannustaa kaikkia, fyysisistä tai henkisistä rajoitteista huolimatta, harrastamaan koiriensa kanssa.
– Kokeilemaan vain, eivät rajoitteet haittaa, jos agilitystä tykkää!
Marika etsii parhaillaan sponsoreita, jotta matka Itävaltaan onnistuu. Voisitko sinä tukea Marikaa? Yhteyden saat lähettämällä sähköpostia osoitteeseen pimu1977 @ gmail.com.
