Agilityä voi harrastaa myös kaupungissa – onko tässä koirien parkour?

Rantauduttuaan Suomeen 1980-luvulla, agility on kasvattanut suosiotaan tasaiseen tahtiin. Koiran ja ohjaajan esteratakilvoissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mikäli Agilityliitto onnistuu suunnitelmissaan, lajin MM-kilpailut voidaan nähdä Suomessa vuonna 2019.

Koiraihmisen kannalta agilityn haasteena on varusteiden tarve. Esterata ei ole kummoinen esterata ilman oikeanlaisia esteitä. Niinpä eri puolille Suomea on syntynyt agilityratoja niin ulos kuin halleihin.

Sopivien esteiden ja esteratojen puutteesta lannistumattomat koiraihmiset ovat keksineet yhdistellä agilityn ja toisen suosiotaan kasvattavan lajin, ihmisten parkourin, piirteitä. Parkour on Pariisin lähiöissä syntynyt laji, jossa kaupunkitilan tarjoamia esteitä käytetään hyväksi liikkuen sulavasti ja nopeasti paikasta toiseen. Parkourissa nähdään usein hurjia hyppyjä ja kiipeilysuorituksia, jotka eivät sovi heikkohermoisille.

Kaupunkiagilityssä tai koiraparkourissa käytetään penkkejä, kivetyksiä, puita, aitoja, pyöräteilneitä tai mitä ikinä keksitäänkään esteinä, joiden yli koirat hyppivät, juoksevat tai pujottelevat. Lajin hauskuus piileekin siinä, että ohjastajan luovuus on ainoa raja.

Parhaiten lajin luonne selviää lukemisen sijaan katsomalla. Niinpä keräsimme muutaman videon, jossa näkyy kaupunkiagilityn erilaisia tulkintoja.

 

Jos aiot kokeilla kaupunkiagilityä itse, kannattaa huomioida koiran turvallisuus. Väärin tehdyt hypyt tai kiipeilytemput voivat johtaa koiran loukkaantumiseen. Jos olosi on epävarma, voit hyvin aloittaa esimerkiksi pujottelulla, jossa riskit ovat pienet.

Päivitys: Jutun kolmas video on poistettu, koska siinä oli koiralla käytössä piikkipanta, jota emme Kuonon toimituksessa hyväksy.